Monta päivitystä on jäänyt tekemättä, joten yritän ne nyt nitoa tähän yhteen päivitykseen. Ehkäpä mieleen tulisi samalla jotain oivalluksia. Paljon olen vinkkejä kysynyt ja saanut näihin vesiongelmiin. Joitain olenkin kokeillut. Osa on toiminut, osalla ei ole saavuttanut haluttua lopputulosta, mutta sitähän tämä on. Kaikki ei sovi kaikille ja osalla pääsee taas piirun eteenpäin. Kiva kuitenkin kokeilla erilaisia juttuja, kokoajan tulee oppia lisää siinä sitten.
(Kuvat lataan myöhemmin...)
Vesitreeni saaressa ja vähän sorsaa
Olemme Aavan kanssa päässeet parina kertana saareen Timpan ja Reiskan mukana treenaamaan ja ompahan sorsiakin yritetty päästä katsomaan. Sorsajahdin aloituspäivänä olin kuitenkin sen verta kipeä, etten jahtiin päässyt. Saalista ei kuitenkaan sorsasta ole tullut. Minne lie linnut kaikonneet, mutta saarissa joissa me olemme käyneet iltalennoilla, ei ole niitä näkynyt. Kivoja reissuja kuitenkin, vaikka noutoja koirille kovasti toivoisikin.
Olemme saaressa käydessä treenanneet vesilinjoja. Ne on mennyt suht ok. Muutamia kertoja koira on uinut pois, mutta sille on saatu sitten onnistuneita suorituksia ja jopa väliin ohjattuakin ehkä parin käskyn verran. Hyvin on kuitenkin vielä vesityöt lapsen kengissä. Matkat on olleet Aavalle varmasti riittäviä, lyhyempiäkin olisivat voineet olla ainakin alkuun. Mutta onnistuneisiin suorituksiin olemme saaneet lopettaa ja ilon pilkahduksia on ollut joka treenissä.
Viimeisin saaressa tehty treeni tehtiin siis joella. Koiralle käytiin motivoimassa sellaiseen pieneen saarekkeeseen /hiekkapankkiin damit veneestä ja ajettiin rantaan. Siinä välillä koira tuntui jo unohtaneen koko motivoinnin. En tiedä olisiko linjalle pitänyt rannalta vielä ampua vai mitä. Koira lähti hyvin rannasta etenemään ja ui pitkälle avoveteen, ennen kuin ranka katkes ja ui pois käskyistä ja murinasta ja kiroilusta ja kaikesta pillityksestä huolimatta. Mut se mikä tuostakin teki hyvän hetken meidän elämässä, niin se pelkästään se matka, jonka se ui ennen kuin epävarmuus iski, kun mitään ei alkanu löytymään. Seuraava lähetys sitten menikin perille asti linja+vasemmalle ohjaamalla. Rantalähöt oli tällä kertaa hyvät. Se lähti joka käskyllä vain eteen-veteen. Yhden damin jätin saarekkeeseen hautumaan ja käytiin käveleen välillä saaressa, josko olis lintuja näkyny. Ei näkynyt. Otettiin se viimeinen dami sitten kun kierrokselta palattiin samalle rannalle, josta aiemmin olin lähettänyt. Kohta oli hieman eri. Eka lähetyksellä olin varmasti itse huolimaton ja koira jumittu lumpeisiin, jotka oli linjasta oikealla puolella. Siitä otin sen sitten pois ja lähetin uudelleen. Sinneppä se sitten meni oikeaan suuntaan. Aava ui syvässä vedessä saarekkeiden väliin, jossa se nousi kahlausveteen ja ohjasin siitä oikealle.
Vesitreeni Torniossa Pukulmissa
Pukulmissa Aavalle tehtiin ensin veteen lähetyksiä. Dami heitettiin yli, otin koiraan etäisyyttä ja koiran ollessa selkä veteen päin, lähetin sen eteen-käskyllä. Veteen menossa ei ollut minkäänlaista miettimistä, vaan se rokaisi aina hakemaan damia.
Linjaa Aavalle tehtiin yliuittoina. Timppa heitti Aavalle damin penkereen päältä ja me katsoimme sen veden toiselta puolelta. Dami tipahti vastarannan heinikkoon, viistosti lähetyspaikalta. Käännyimme ja kävelimme poispäin pienen matkan. Käännyttyämme lähetin Aavan linjalla veden yli. Saman kaltaista toistoa tehtiin kolmen damin verran, aina siirtyen kaemmas vesirajasta lähettämään. Tämä meni todella mainiosti. Hieno Aava. Tästä videotakin niille tarkoitetulla välilehdellä.
Kokeilimme vielä pidempää linjaa, tavallaan pitkittäin tuon saman vesialueen ylitse. Tällä linjalla koiran piti vielä jatkaa matkaa välissä olevien heinien ja kivikkojen ylitse. Pientä haparointia oli juuri tässä kohtaa, mutta se jatkoi hyvin matkaansa. Dami ei meinannut aluksi löytyä, mutta löytyi sitten viimein.
Pääsimme vielä Aavan kanssa noutamaan edellisenä päivänä ammuttua sorsaa poukaman toiselle puolelle, kun tiellä vastaan tullut metsästäjä kyseli meiltä josko haluaisimme kokeilla käydä noutamassa sitä avovedestä, jonne se oli lentänyt kuolemaan. Tottakai halusimme kokeilla. Kävelimme heinikon päähän ja laitoin koiran siitä etsimään, koska olimme alunperin ymmärtäneet sorsan sijainnin väärin. Mies kuitenkin viisoi meidät oikealle paikalle ja kokeilin Aavaa laittaa linjalla paikalle. Sainkin sen monta kertaa lähtemään kohti aluetta ja käymäänkin suht likellä, mutta koska paikka ei edelleenkään ollut minulle selvä se ilmeisesti heijastui koiraan. Paikka selveni kuitenkin siinä kiertäessä heinikossa etsien lähetyspaikkaa ja jatkoin sinnikkäästiä sorsan ylössaantia. Päätin, että tuohan muuten tuolta noudetaan. Sinnikkyys palkittiin ja Aava ui viimein sorsalle napaten sen varmasti mukaansa. Olinhan mie tyytyväinen, vaikkei se priimanouto/ ohjaus ollutkaan, mutta hyvä treeni meille silti. Mikä hieno sattuma.
 |
| Aava sorsansa kanssa. |
Syystreffit Kalixissa 6.9.2014
Kalixissa oli tällä kertaa maatreeniä. Mikä tietenkin sopi meille myös. Todella vähän on kesän aikana tullut tehtyä maatreeniä, kun on niin intensiivisesti yrittänyt takoa nyt vettä kun se on lämmintä ja sulana.
Rakennettu harjoitus oli yksi motivoitu linja, joka jäi meidän taakse. Yksi motivoitu linja, joka jäi meidän oikealle puolelle isolle kivelle ja walk up:ia, jonka aikana tuli markkeerauksia palloilla ja dameilla. Linjat jokainen otti silloin kuin itsestä tuntui. Yksi molemmista paikoista.
Aava suoriutui treenistä mielestäni hyvin. Yhdessä markkeerauksessa se haparoi ja tuli suht pitkään haettuaan kyselemään apuja. Seisoin pitkään antamatta sille käskyä, mutta annoin sille lopulta eteen-käskyn, kun se ei lähtenyt etenemään mihinkään. Dami oli lentänyt tien yli, joten se etsi sitä aluksi hieman väärältä alueelta. Toivottavasti se ei nyt sitten ala kyselemään markkeerauksissa.
Kivelle lähettäessäni sitä, linjasta oli kävelyn takia muotoutunut jo viistolinja, mutta päätin kokeilla. Aava lähti hyvin etenemään kiveä kohti, mutta jossain kohtaa se harhautui reitiltä, kaartaen hieman vasemmalle puolelle. Otin koiran takaisin ja lähetin uudelleen. Lähes sama homma. Ehkä paremmin rännissä, mutta kun olisin tahtonut sen menevän suoraan, niin suoritus ei ollut kovin miellyttävä. Ohjasin sen kuitenkin damille ja löysi sen hyvin, kun oli oikealla alueella.
Mukava päivä, mukavassa seurassa. Meidän treenin jälkeen oli tarjolla maukasta hernekeittoa ja jäin vielä seuraamaan eliittikoirakoiden treeniä. Kotiin päästyä olin ihan rätti-poikki väsy ja nukuinkin sohvalla hetken ennen yöunia..
Vesitreeni Myllyjärvellä 7.9.2014
Kävimme Aavan kanssa viime viikonloppuna meille uudessa treenipaikassa. Myllyjärvellä. Mukaan lähti äiti ja Christiankin, jotka menivät marjaan treenin ajaksi ja olivat retkellä. Treenin päälle olikin mukava paistella yhdessä makkaraa ja fiilistellä tulen loimussa.
Tein Aavalle aluksi veteen meno-harjoituksia. Heitin veteen damin, käänsin koiran selkä järvelle päin ja kävelin itse hieman pois päin. Sen jälkeen lähetin koiran taakse päin eteen-käskyllä. Näitä tein muutamia toistoja, tehden välillä myös ihan peruskauraa, niin että heitin damin, käännyin koiran kanssa ja lähetin linjalla eteen - veteen. Hyvä pohjustustreeni.
Yllättäin treenasimme myös vesilinjaa. Mitä muutakaan niin hienoissa järvimaisemissa keksisi treenata. Suunnittelin Aavalle treenin rantakaistaleelta toiselle. Jätin koiran istumaan rannalle ja kiersin itse toiselle sivulle, sinne minne koiran olisi tarkoitus mennä. Motivoin paikan heitellen dameja ja raakkuen. Seurakaverini, joka oli aiemmin käynyt treenaamassa ko. paikassa, oli jättänyt suohon pystyyn valkoisen paimen kepin, joten päätin käyttää sitä hyödyksi omassa treenissä ja jätin sen paikalle pystyyn vahvistukseksi. Sitten palasin koiran luo, otin pari askelta kohti rantaa ja lähetin koiran. Hyvin meni veden yli, hieman ehkä jäi alle "maalipaikan", mutta se juoksi paikalle suoraan ja nappasi damin mukaan. Ensimmäisellä paluu kerralla muistutin koiraa siitä, että haluan sen tulevan samaa reittiä takaisinkin ja niinhän se molskautti itsensä damin kanssa veteen. Tämän toistin toisen kerran, dameja kun sen kaksi olin sinne jättänyt.
Välissä tein suoalueella yhden motivoidun maalinjan. Aava meni sen hyvin suoraan. Pitkähän se ei ollu Aavalle, mutta olisihan se voinut siinäkin mutkitella.
Pidimme Aavan kanssa pienen tauon ja kävin katselemassa nuotiopaikalla josko äiti ja Icky olisivat jo tulleet metsästä. Kun ketään ei näkyny päädyin palaamaan rantaan jatkamaan treeniä.
Lisää vesilinjaa. Siirsin nyt lähetyspaikkaa hieman pidemmäksi eli kauepaa sivulta kantikkain. (vaikea selittää, mutta matka veteen ei siis kasvanut, vaan uintimatka kohteeseen) Jätin koiran taas istumaan ja otin kolme damia mukaani sekä startterin. Perillä samalla maalilla ammuin ja heitin damit kepin ympäristöön. Palasin koiran luo ja ammuin vielä linjalle. Tämän jälkeen lähetin koiran. Se ei näyttänyt tällä kertaa läheskään niin varmalle kuin aiemmin. Se kuitenkin lähti hyvin linjalle ja haki ensimmäisen kolmesta. Sittempä ohjaaja tekeekin virheen.. Olipa yllätys. Ammuin uudelleen linjalle ja saan Aavan teräväksi. En kuitenkaan varmaksi. Se katselee, että josko jossakin lentäisi jotain.. ei lennä, vaan se saa käskyn lähteä veteen. Se lähteekin viereltä kohti vettä, mutta taas tuttu ilmiö "pysähdyn tähän rantaan kansana luita vartomaan jotain.." tulee esille. Ranka on taas rikki. Dääm! "et muuten jää rantaan" ajattelen ja kävelen kohti koiraa painostaen sitä veteen. Sinne se sitten meneekin, mutta ei se ole siinä kohtaa enää valmis uimaan sen kummemmasti eteenpäin. Haluttaisi jättää se sinne lillumaan ja kokeilenkin estää sen rantaan pääsyn. Se kuitenkaan ei johda mihinkään ja olen pakotettu ottamaan koiran pois vedestä. Pieni tuumaustauko ja uusi motivointi startterilla. Tällä kertaa koira uikin perille toiselle rannalle. Muistikuva on tässä kohtaa itsellä heikko, mutta jollakin linjalla kokeilin hieman.. ihan pikkuriikkisen verran korjata sen suuntaa ja vihelsin pilliin. Koira kääntyy ja ohjaan sen oikealle. Sinne se lähteekin, mahtavaa... vaan ei kauaa.. voi taivas mikä sotku. Aava luulee että lähetin sen kohti rannassa olevia lumpeita ja kun damia ei siitä löydy, niin poishan se ui. Omapa oli kämmini. Ihan liian malttamaton. Olisi pitänyt vain koiran antaa uida yli. Ei mitään ohjailuja, kun ei se sitä kestä. No ei auttanut, kuin lähettää se uudelleen. Lopetus onnistuneeseen suoritukseen. Molemmilla hyvä mieli. Nyt makkaran paistoon.
Siinä paistellessa harkitsen vielä, että käynkö äidin avustamana tekemässä vielä saman treenin uudelleen, jotta onnistuminen olisi taattu ja koiralle jäisi 100% onnistunut kuva. No tehdään. Äitille neuvot ja damit mukaan. Ohjeena mennä samaan paikkaan kuin aiemminkin, raakkua ja heittää dami. Ei muuta. Näinhän se meneekin.. kunnes äiti keksii alkaa ohjeistamaan koiraa rannalta käsin.. huippu juttu tosiaan. Huudan äitiä lopettamaan ja samalla kehoitan epävarmaksi mennyttä koiraa jatkamaan matkaa. Koiran uidessa vastarantaa kohden äiti on tehnyt jotain mitä en edes siinä vaiheessa älyä ajatella. Koiran noustessa rannalle se kohtaa yllätyksekseen kyyryssä olevan möykyn suokumpareiden seassa... VUFF! Aava säikähtää äitiä, joka on jostain kumman syystä kyyristynyt veden ylityksen aikana. Taas huutoa, että nouse nyt hyvänen aika ylös sieltä. Uusi VUFF!! Käsken Aavan istua rantaan, jotta se ei tulisi pois. Ohjaan sen sivulle voimakkaalla käskyllä. Dami on haettava pelosta huolimatta.
Seuraavaan noutoon opastan äitiä uudelleen, jotta saadaan oikeasti onnistunut suoritus. Äitihän on oikeastaan ekaa kertaa ko. hommassa, että ehkä olisi tuommoinenkin pitänyt ottaa huomioon. :D Ickyn vannotan olemaan myös hiljaa hetken, koska kaikenmaailman huutelua alkaa väsyneestä pienestä pojasta kuulumaan.Kylläkin ihan iloista ja hyväntahtoista, mutta kun Aava tuntuu kuuntelevan kaikki äänet. Harjoitus toistetaan ja se meneekin tällä kerralla juuri niinkuin pitääkin. :)
Icky halusi heitellä vielä muutaman markkeerauksen Aavalle ja koirahan noutaa ne vielä innoissaan. Nyt todellakin kotimatka voi alkaa. Hieman tietenkin ristiriitaiset ajatukset treenistä, mutta pääasiassa se kuitenkin meni lähes ok. Mahtavissa puitteissa kuitenkin ja hyvässä seurassa.
