torstai 27. helmikuuta 2014

Iltatreeni Kemissä

Torstai-illaksi ajelin Ickyn ja koirien kanssa Kemiin kylästelemään. Samalla oli sitten hyvä sopia pikku treenit illaksi. Paikaksi valikoitiin tutta studiokylä, mutta se vaihtui viereiselle parkkialueelle peilijään vuoksi. Treenit meni aivan ok.

Ensin teimme koirille hieman lähihakua. Ajatus oli tehdä alue ensin likellä olevaan ojaan, mutta dameja piilottaessa teimme havainnon repsottavasta pellistä, joka olisi pahimmassa tapauksessa saattanut satuttaa koiraa sen työskennellessä, joten paikka vaihdettiin lumikoneen tekemään penkkaan. Penkalle piilotettiin useita pieniä dameja. Koira istutettiin penkan eteen ja alettiin antamaan käskyä. Hyvin oli käskyt koirilla tiedossa. Zurin lanka alkoi vain repsottaa muutaman damin jälkeen. Pillityksen alkaessa se pyrki tulemaan luokse, mutta sain sen kuitenkin hakemaan oikealta alueelta. Sillä näytti olevan kivaa.

Aava taas meinasi eräässä kohtaa laajentaa hieman liikaa alueelta, penkan yli, jolloin hieman ry-in sille negatiiviseen sävyyn. Se näkyi sitten sen työssä niin, että se meni hieman epävarmaksi eikä selvästi näyttänyt uskaltavan tehdä oikein mitään. Motivoin alueen sille uudelleen ja laitoin sen pillillä töihin. Hieman epävarman alun jälkeen se reipastui ja teki työnsä. Harjoituksen jälkeen olikin pieni analyysihetki siitä, kuinka paljon Aava ohjaajaansa lukee. Pienessä säpäkässä mielentilassa treenaaminen on sille ehkä hämmentävä kokemus. Tämä koiran ohjaajansa lukutaito pitää ottaa huomioon tulevissakin treeneissä ja kokeissa, ettei sen takia sössi mitään tässä vaiheessa.

Tällä kertaa toisille koirille laitettiin useampia pikku dameja rinteeseen lisäämään motivaatiota, joka olisi itse kullekkin koiralle tarpeellista. Aavalle ja toiselle labbikselle dameja kuitenkin vähennettiin. Tarpeellista eli ei. Tämä on muutenkin oiva harjoitus juuri siihen iloiseen, mukavaan tekemiseen koiralle. Ne kun yleensä tästä niin tykkäävät. Itse en koe, että sillä olisi merkityksensä löytääkö koira nopeaa dameja vai joutuuko se tonkimaan hieman enemmän. Tekee vaihtelevasti harjoituksia. Minusta kun sellaisen "tonkimistreenin" voi sitten tehdä aivan erikseen. Motivoiden tai motivoimatta. Pitäen ajatuksen täysin irrallaan toisistaan. Mukava; yhteistyötä edistävä, iloinen lähihakutreeni koiralle ja vaativampi, enemmän keskittymistä vaativa, tiukka lähihakutreeni koiralle. Mutta, jokainen tyylillään tietenkin.

Lähihaun jälkeen tehtiin markkeerauksia rinteisiin, niiden eteen ja taakse valkoisilla dameilla. Ne koirat pääsääntöisesti teki todella hyvin. Ilta kuitenkin oli jo täysin päällä ja vain parkkialueen valot valaisivat aluetta. Etenkin penkan takana koirat joutuivat käyttämään nenäänsä. Aava hukkasi alueen hetkellisesti, mutta palasi siihen ja löysi damin. Hieman joskus jalkoja liikaa.

Lopuksi teimme vielä osalle koirista, kuten Aavalle, että koiran kanssa seisoimme parkkialueella ja heiteltiin dameja ympärille. Koiralla ei ollut niitä lupa hakea. Jos olisi yrittänyt, olisi se saanut siitä kipakan palautteen. Mielentila Aavalla näytti kuitenkin olevan kunnossa. Kuten sanottu; se tiesi ettei se ollut noutamassa niitä.

Siinäpä sitä oli nokko. Aikaa vierähti ja kylmyys pääsi taas yllättämään. Jäisestä maasta hohkasi kylmää koko kroppaan. Vielä ei kevättä voi julistaa alkaneeksi, vaikka niin mieli tekisi. Pakkaset kuitenkin taitavat olla ohitse. :) Kevättä odotellessa olenkin ajatellut Aavan kanssa ilmoittautua erääseen koulutukseen. Mutta pilaakohan juoksut sen ajatuksen. Se olisi vasta ensi kuussa, joten jos tytöt nyt aloittaisivat, niin periaatteessa voisi olla mahdollista kai sinne osallistua. Itse olen toki sitä mieltä, että juoksuinen narttutreeneissä ei ole este, mutta joillakin se häiritsee todella paljon. Mutta, nähtäväksi jää. Sitä ei tarvitse päättää heti.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Päivän treeniräkäsy

Kun vihdoin sain hieman kotihommia tehtyä päätin pikaisesti treenata Aavan kanssa pihalla. Suunnitelma oli hajualueen ylitystä ja markkeerauksia mikäli ehtii. Ilma oli aivan mahtava ja ulkoilla olisi voinut enemmänkin. Ihanan keväistä. Pakkasta ei nimeksikkään ja aurinko paistoi kirkaana.

Aloitin treenin sillä, että jätin koiran istumaan ja kahloin kolme mustaa damia linjalle. Palasin likelle koiraa ja heitin väliin valkoisella damilla markkeerauksen. Palasin koiran luo ja huomasin heti tehneeni virheen tehtävän rakentamisessa. Ongelmia, jotka tulevat yksin treenatessa esille. Lähetin kuitenkin koiran hakemaan markkeerauksen. Aava pinkaisi valkoiselle damille, joka jäi näkymättömiin penkan taakse. Palautuksen jälkeen selkeästi linjalle. Mietin kropan asennon, selkeä käden asento, tarkastin koiran tarkkaavaisuuden ja kunnon "eteen"-käsky. Hyvin meni markkeerausalueen yli.

Toisella kerralla sama homma. Ensin markkeeraus väliin ja koira hakemaan sitä. Tässä tuli esiin sitten se treenin virhe, jonka havaitsin jo ensimmäisellä lähetyksellä, mutta joka ei Aavalla silloin vaikuttanut. Eli kun valkoinen markkeerausdami tippuu pienen penkan nypäreen taakse ja koira lähtee innolla töihin, se saapuu markkeerauspaikalle, mutta näkeekin siitä mustat damit linjan päässä suoraan edessä kuin tähdet taivaalla. No mitäs se tekee. Jatkaa tietenkin sinne näkemälleen vahvalle maalille, unohtaen markkeerauksen. Juu, juu... ohjaaja katso peiliin. Pysäytin Aavan jollain köhinällä ja kutsuin takaisin päin. Aavan otti matkalla markin mukaansa ja palautti sen.

Jäljellä olevat linjat otin sitten ilman väliin tulevia markkeerauksia, jottei siinä linjassa tulisi mitään epävarmuustekijöitä.

Tehtävä pitäisi kuitenkin rakentaa niin, että avustaja kävisi vasta markkeerausnoudon/palautuksen aikana asettamassa linjadamin paikoilleen. Näin ei oikein tarjottimella tarjoiltaisi koiralle epäonnistummista ajatellussa tehtävässä. No tästä oppii.


Linja ja oransilla merkattu damin putoamisalue välissä


Markkeerauksia


Tein Aavalle vielä markkeerauksia bobcatilla kasatun kinoksen ylitse. Ihan ykkösiä ja sitten myös muutaman kakkosen. Tein heitot valkoisilla dameilla, jotta Aava joutuisi käyttämään vähän nokkaansa. Yhden markkeerauksen se hukkasi ja lähti ihan reilustikkin laajentamaan hyvinkin pian, mutta muut se kaivoi hyvin nenällään esille. Osa kuitenkin vilahti johonkin lumipaakkujen koloon tai upposi vähän hankeen. Heitin damit aina uusille paikoille rinteen yli. Kauashan ne eivät miun heitoilla lennä, mutta ihan tarpeeksi, että sain idean toteutettua.



Markkeeraukset penkan yli. Erittäinkin selkeästi ilmaistuna. ;)
 Punaiset viivat esittävät suuntia, joihin damit läks ja
oransit noin-alueita mihin ne tippuivat


Damien tippumisalueet penkan takaa

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sunnuntai makkaranpaistossa ja vähän treenaillessa

Sunnuntaina kävimme pienellä tolleri-labbisporukalla laavulla paistamassa makkaraa ja hieman treenailemassa. Kiva päivä, kaavoista poikkeava. Mie koirineni sain raitisilma myrkytyksen. Eilen Aava ei vaikuttanut väsyneeltä laisinkaan, mutta tänään se melkein nukkuu liikkuessaan. :D Tai sitten sen elämä tänään on tylsempi kuin eilen. Lähtöhässäkässä emäntä unohti ulkotakkinsakkin kotiin, joten hieman piti säätää ja Rickon tuoda sitten takki likemmäksi keskustaa Ickyn kanssa. Noh, pienten käynnistysongelmien jälkeen taas pääsimme vihdoin perille.

Vähän tein jotain molempien kanssa. Meille oli suunniteltu treeniksi hakua. Treenissä oli tällä kertaa riistaa. Lokkeja ja variksia. Toiset treenasivat ensin ja Aava kokeili sitten hakea hakuruudusta paria jäljelle jäänyttä riistaa. Vähän raskasta oli hakua. Keskittymisestä ei tietoakaan. Ei emännällä, eikä koiralla. Käskyksi annoin ens alkuun Aavalle "hae". Sitähän en sillä käytä missään. Joku aivosolmu. No Aava, oudosta käskystä huolimatta, pienen epävarman sivuvilkaisun jälkeen minuun, lähti liikkeelle alueelle. Tarkisteli paikkoja joissa oli ollut riista ja juoksenteli päättömän näköisesti. Turhauttavaa. Lopulta se jolkutteli hakualueen viereisellä tiellä ja päätin palauttaa sen oikealle alueelle. Tällä kertaa oikea käsky ja taas etsimään. Nyt Aava taisteli itsensä riistalle. Ja sitten sille toiselle. Ei niin hyvä maku jäänyt suuhun, mutta haki. Voisiko siis asian ilmaista ohjaajasta johtuen raskasta hakua. Mutta, ei koirallakaan ollu oikea moodi päällä.

Zurilla kannatin ensin varista sukassa. Helppoja, tien päällä kantamisia. Zuri kantoi hyvin. Pienellä kehoituksella/ innostuksella otti suuhun. Palautus oli mukava ja palkkasin sen siitä herkulla. Tein sukka-variksella muutamia toistoja. Jokainen niistä sai hyvälle mielelle. Zurikin näytti nauttivan tekemisestä. Seuraavaksi kokeilin samaa hommaa variksella ilman sukkaa sekä lokilla. Molemmat tulivat usealla toistolla hienosti perille saakka. Kiva pieni riistatreeni sille. Zuri sai hetken nuuskiskella laavun ympärystää ja juoksennella ennenkuin nostin sen taas autoon odottelemaan.

Välillä paistettiin makkaraa ja muiden koirat ulkoili taikka treenasi. Ihana oli rauhallisella aikataululla vain olla ja nauttia ulkona olosta ja seurasta koiramaisin turinoin. Paikka oli Laivajärvessa oleva Alatornion laavu. Oiva treenipaikka myös jatkoa ajatellen. Olen joskus tuota tietä pitkin ajellut, mutten muista laavua ollenkaan.

Pienen breikin jälkeen riistat hiihdettiin uusille paikoille ja otin Aavan uudelleen ulos. Uudelleen hakua. Ruudussa oli 5 riistaa. Nyt Aava lähti päättäväisesti matkaan ja löysi paremmin riistat. Yhden juoksi jopa linjalla suoraan. Pitääkin olla jatkossa tarkkana omasta lähetystyylistä, ettei se sotke koiraa linjaan kesken haun. En usko sen tukevan pitkiä linjoja kovinkaan vahvasti, jos koira oppii lyömään kesken matkan haun päälle. Palautukset eivät kaikilta osin miellyttäneet. Hieman oli rupelointia riista suussa, ja tiukkaa otetta. Kuulemma myös hyökki hieman perään. Noihin on siis kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. En todellakaan aio ko. ongelmien kanssa startata avo:ssa kesällä. Ne on kuiten niitä perustavaa laatua olevia asioita, jotka haluan, että on kunnossa eikä ole aiheuttamassa lisäjännitystä. Toinen mikä pitää alkaa paranemaan Aavalla on sen haku. Latteaa menoa, eikä tule itselle ohjaajana fiilistä avo-luokan hausta. Mutta, ehkä me ehdimme näitä vielä hyvin treenata. Jos ei nyt kesälle, niin josko vaikka seuraavalle.

Hieman muitakin haasteita pitäisi Aavalle opettaa eli tekeminen ei lopu kesken. Esimerkiksi hajualueen ylityksiä, enemmän häiriöitä markkeerauksiin, ohjauksia. Hakua, niin, että siinä joutuu menemään laajalle ja kauas. Maastojen vaihteluita jne jne. vaikka ja mitä ohjelmassa. Aika toivoton olo välillä. Huippu oli syksyn jäljiltä kokeilla taas treeniä riistalla. Näki vähän missä mennään. Ettei mikään ole ainakaan pahentunut talven aikana sen suhteen.



Aava tutustuu Cara-tolleriin

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Hiihtoreissu

Tänään minun koko talven haave päästä hiihtämään toteutui. :) Niin onnellinen. Eilen jo treenasimme Aavan kanssa valjaissa oloa ja vetämistä liinassa. Eilen ei oikein vetäminen sujunut, mutta tänään kuin yhtäkkiä Aava vain alkoi kiskomaan metsässä. Välillä se sotkeutuu naruun, mutta pääasiassa meni hyvin sen suhteen. Emme käyneet kuin muutaman hullun kilsan hiihtämässä tuossa läheisessä metsässä. Välillä menimme vanhoja kelkkajälkiä ja välillä umpihangessa. Ihana ilma oli ulkoilla. Pakkasta ei tainnut olla yhtään ja lumen päällä oli ohut jää, joten luistoa piisasi vanhoille tervapohjille. Kotiin päästyämme olin hikinen, väsynyt, mutta niin tyytyväinen. Pääsin heti hiihdon perään saunaan rentoutumaan. Aivan ihana.



Miun uudet vanhat sukset


Aava-väkkyrä


Aava vetää kotiinpäin.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Sunnuntain yhteistreeneissä

Kerrankin ajoissa treenipaikalla. Ehdin hyvin ulkoiluttaa koiria ja vetää henkeä. Yleensä sitä ehtii paikalle niin viime tingassa, että oleminen on vain yhtä treeniä ja kotiin.

Olin päättänyt, että jos aikaa jää niin treenaan molempia koiria. Kävi kuitenkin niin, että ehdin treenata kunnolla vain Aavaa, joka selvästi treeniä tarvikin. Se oli pitkän aikaa treenin alkaessa todella rauhaton ja voisi jopa sanoa keskittymätön. Otimme aluksi pohjalle hieman tokoa. Paikallaoloja, seuraamista, ohituksia toisten koirien kanssa ja perusnoutoja toisen koirien läsnäollessa. Ne menivät kaikki ok. Seuraamisessa taas puutteita jonkin verran, mutta Aava korjasi sitä treenin edetessä. Perustottelevaisuus osio oli tällä kertaa suht pitkä. Mikä oli ainakin meille tosi hyvä.

Sitten toteutettiin meidän toivomustreeni eli kakkosmarkkeerauksia paukauksella. Koska paikalla oli useampi henkilö saimme tämän hyvin toteutettua. Toinen markkeeraus heitto tuli rinteen päältä ja toinen oli rinteen alapuolella selkessä kulmassa. Välillä ampuja vaihtoi paikkaa, jotta ampuja olisi ns. oikeassa paikassa/ oikealla puolella ampumassa mihin dami sitten tulisi. Koiran olis siis jätettävä ensin heitetty dami muistiin ja käännyttävä ohjaajan mukana oikeaan suuntaan, josta tulisi toinen markkeeraus. Mielestäni ampujan siirtyminen oikealle paikalle auttoi koiraa huomaamaan, että nyt tapahtuu jotain muuta ja muistaa pitää silti toinen.

Aavalla on ollut hieman sitä, että paukauksen tullen se liikahtaa hieman eteenpäin. Pahimmillaan metrin. Se HIEMAN vaikeuttaa koiran ohjaamista katsomaan toista pudotusta toiseen suuntaan kun se lähes tulkoon tulisi juosta kiinni ja kääntää toisinpäin. Toivoin siis pääseväni korjaamaan samalla tätä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut. Aava kyllä liikahti, kun se paukauksen kuultuaan terävöityi katsomaan ympäristöään, mutta se pysyi sivulla eli ehkä etutassut liikahtivat. No toisella kerralla sitten.

Muuten Aava suoritui tehtävistä hyvin, mutta yhden mäen alapuolelle tulevan damin se hukkasi hankeen. Se luultavasti juoksi sen ylitse touhuissaan ja peitti sitä vain entisestään. Sitä jouduttiin sen kanssa avustamaan ja houkuttelemaan se takaisin oikealle alueelle. Tämän damin kohdalla se ei keskittynyt ollenkaan vaan lähti laajentamaan aluetta turhan paljon. Käytti siis liikaa jalkojaan; vähemmän päätään. No pääasia, että dami vihdoin löytyi, vaikkakin avustuksella. Seuraavat menivät paremmin kuitenkin. Hyvä treenipäivä. Kiitokset osallistujille, jotka mahdollistivat tämän tyyppisen harjoitteen.

Treenin päälle matka jatkui kohti Tervolaa hakemaan Aavan vastikään valmistuneita vetovaljaita. :)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sähläys-sunnuntai

Edellisen illan juhlinnat tuntuivat vielä kropassa ja silmissä, kun seuran yhteistreenit olivat jo alkaneet. Onneksi olin sitoutunut tällä kertaa hieman kevyemmin siihen. Hieman unisesta olosta huolimatta aloin tekemään lähtöä treenipaikalle. Aikaa kuitenkin tuntui kuluvan kaikkeen turhaan ja lopputulema oli se, että sain treenata koirineni montuilla ylhäisessä yksinäisyydessä. Hyvin sekin sitten sopi, oli sovittava kun muita ei enää näkynyt. Onneksi edellä kävijät olivat jo kahlanneet puolestamme hyviä uria hankeen, joten niitä pitkin oli hieman kevyempi kahlata.

Päätin ottaa molemmille koirille rinteeseen ensin linjaa mäen päälle. Zurin otin likemmäksi damien jättöpaikkaa katsomaan ja vahvistin vielä matkalla alas kääntymällä ja näyttämällä kädellä suuntaa. Laskeuduin aivan rinteen alle ja lähetin koiran matkaan. Ensimmäinen meni hyvin ja dami tuli kätevästi käteen asti. Jotenkin Zurille ei nyt muka ollut tuttujuttu tämä, että samaan paikkaan jätettäisiin useampia dameja. Toisella lähettämisellä se ei mennytkään ylös rinnettä oikeaan suuntaan, vaan lähti haahuilemaan sivulle taimikkoon. Kovasti se sieltä jotain etsi kuitenkin. En tiedä voisiko sillä on niin vahva muisti ja huono pään nollaamisen taito, että se haki jotain kauasta aikaa heitettyjä dameja sieltä. Mene ja tiedä. Päädyin kuitenkin hetken päästä kutsumaan sen takaisin ja menin rinnettä eteenpäin. Jätin sen istumaan paikoilleen ja kiipesin motivoimaan damit uudelleen. Nyt se sitten meni jälleen ylös asti ja toi damin. Se riitti sitten sitä. Aava hakisi muut.

Zurille otin vielä täysin eri kulmaan, taimikkoon markkeerauksia. Minun heitoilla matkoista ei muodotu yleensäkkään kovin pitkiä, joten ei nytkään. Markkeerauksissa Zuri oli kuitenkin aivan kuutamolla. Yhtään, vähänkään piiloon menevää markkeerausta se ei kyennyt selvittämään itse. Sepäs se taas sitten kiristi ohjaajan pinnaa. Tein sille kuitenkin vielä muutaman aivan helpon heiton , jotka Zuri nouti vielä innolla. Sitten olikin sen aika mennä autoon, ettei ohjaaja olisi haudannut sitä lumeen. ;) Ei vaiskaan. Sillä meni ihan kopsakasti osa, ne näkyvimmät ja linjat. Ehkä pitää itseltä kysellä ja muistella mitä kaikkea olen sille opettanut. Olenko opettanut esim. eteenmenoja samalla tavalla kuin Aavalle. Vastaus voisi vaikka olla, etten ole. Olen varmasti oikonut osaamattomuuttani. Ehkä. Tämä on nyt vain muistini varassa oleva asia.

Zuri mäen päältä tulossa damin kanssa


Zuri palautuksen jälkeen.


Zuri paikallaolossa.

 

Aava treenaa


Hieman piti vetää henkeä, ennenkuin olin valmis ottamaan toisen koiran autosta ja kiipeämään taas rinnettä ylös. Sitten menoksi. Vein Aavalle rinteen päälle dameja ja tulin alas, johon olin koiran jättänyt katomaan ja odottamaan. Otin rinteestä reilusti kauemmas ja lähetin koiran matkaan. Aava meni suoraan ylös ja nappasi damin. Toisella lähetyksellä meni taas tarkoituksella hyvinkin kauas maalista. Ei sillä, että Aavaa pitäisi lenkittää, mutta jotta sen etenemismatkaan tulisi luottoa, eikä tassuihin jotain "tassutuntoa eli noin matkaa", jonka se aina juoksee ja alkaisi hakemaan. Tämäkin lähetys tuotti toivotun tuloksen ja dami palautui ripeästi ohjaajan käteen. Kolmannella lähetyksellä ajattelin testata koirani rajoja. Kerta heitolla kävelimme tielle asti. Metrejä en osaa nyt arvioida rinteen päälle. Ehkä käyn joskus mittaamassa trackerillä sen. Baana näytti suht suoralle. Pieni loiva mutka tuli tieltä katsottuna, mutta uskoin Aavaan. Se menisi perille saakka ja jos ei.. no sitten katsottaisiin sitä. Ajatus oli kuitenkin, että jos Aava selkeästi epäonnistuu, niin kutsun sen pois, lyhennän matkaa ja laitan sen uudelleen. Noh, koira matkaan ja jännittämään miten käy. Ei mennyt perille, vaan poikkesi taimikkoon. Pysäytin heti, ettei matka linjaan kasvaisi kovin. Aava pysähtyi hyvin. Tummaa puista, taustaa vasten se tuskin erotti mustaa hanskaani, vaan lähti äänen perusteella jatkamaan matkaansa rinnettä ylös dameille kun kuuli käskyn. Hyvä niin. Dami talteen ja täyttä takaisin. Se oli Aavasta hauskaa. :)

Muutaman damin heitin Aavalle vielä markkeerauksiksi ja kävelin autolle. Siinäpä oli sunnuntaitreeniä kerrakseen. :)


Aava tulee rinnelinjalta.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

iltapuhteita ja päivänavaus

Iltapuhteita kokouksen jälkeen


Eilen illalla kävimme koirien kanssa hieman treenaamassa tutulla digipoliksen kentällä, kun kerran jo liikkeellä oltiin ja treenikavereita löytyi. Molemmat koirat pääsivät tekemään vähän jotain.


Aavan jumppa


Aava aloitti näytösmäiseen tyyliin lähihaulla, jonka saloja avasimme treenikaverille. Näytti aluksi ettei Aava juuri keskittynyt asiaan, mutta hyvin se silti haki alueelta. Haetutin ensin tyhjää ja kävin sitten vasta lisäämässä damin erään pusikon juurelle sille samalle läntille. Aava sukelteli mainiosti pusikon oksien alitse ja kaivoi kävyn kokoisen damin ylös.

Sen jälkeen otettiin hieman samankaltaista jumppaa kuin sunnuntaina laivajärvessä. Pysäytys, taakselähetys, luoksetulo ja linja. Erinäisissä järjestyksissä.

Lisäksi Aavalle tehtiin niin, että sille heitettiin kakkosmarkki, joista toisen se haki linjalla ja toisen markkina. Tässäkin toisella kierroksella lisättiin hieman haastetta ja ensin haettava linja dami vaihdettiin valkoiseen. Toinen  dami oli aina sivulla häiriönä.

Aava teki työnsä aivan ok, vaikka näytti et sen keskittyminen ei ollut parasta mahdollista.

 


Zurin jumppa


Zuppuran kanssa myös samaa jumppaa. Sille merkkien odottaminen oli haasteellista ja se yritti ennakoida lähtöjä milloin mihinkin. Se kuitenkin onnistui tehtävissä varsin mukavasti. Iloisesti häntä heiluen omia hyrriä heitellen.. ;)

 

Aamupäivän happihyppely kotipihalla


Aamusella herättyäni (ei muuten ollut aivan kukon laulun aikaan..) päätin Aavan kanssa käydä ottamassa pihalla pikaisesti target-harjoituksen lyhyellä matkalla, kolmella damilla. Aava meni hyvin oikeille dameille. Keskimmäinen vaati muutaman kerran uudelleen lähetyksen ja motivoinnin, mutta sekin alkoi sujumaan nimenomaan uudelleen motivoinnin jälkeen. Kokeilin myöskin neljällä. Koira kyllä suoritui siitäkin, mutta varmemmat pohjat saan kun tehdään kolmella damilla selkeillä väleillä vielä.



Aava katselee harjoituksen rakennusta.



Kolmen damin target-harjoitus. Keskimmäinen on tässä erässä hieman muita syvemmällä.


 

Tässä on sitten jälkeen tehty harjoitus neljällä damilla.
Välit menee pieneksi jo tuossa
ja ehkäpä koirallekkin vähän epäselväksi vielä tässä vaiheessa.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Linjatreeniä kotosalla

Aamupäivällä pakkasmittaria katsoessani totesin jälleen, että jo kelin vuoksi oli pakko lähteä ulos treenaamaan vähän. Mittarissa oli vaivainen puoliastetta pakkasta.. :D

Päätin tehdä Aavalle hieman kohdetreeniä eli lyhykäisesti selitettynä linjalla koira halutulle damille.

Aloitin ensin kolmella damilla aika lähietäisyydellä, jotta asia olisi ensin helppo koiralle ja virheiden määrä olisi minimi. Tähän kuitenkin heitin vielä yhden markkeerauksen sen sivulle, kuitenkin reilulla kulmalla, ettei väärinymmärrystä suunnasta pääsisi syntymään. Tämä meni hyvin. Aava meni kaikki linjat suoraviivaisesti heti oikein, vaikkei damin välissä ihan älytöntä matkaa toisiinsa ollut. Kuitenkin riittävä.

Seuraavaksi tein niin, että vein ne kolme damia kauemmaksi. Asettelin ne riviin jälleen. Nyt heitin koiran taakse yhden markkeerauksen, jonka se tulisi hakemaan aivan lopuksi. Näin jälkikäteen ajateltuna, sillä ei juuri painoarvoa ollut. Aava kun ei ole ollut pyörähtämässä enää akselinsa ympäri aivan väärään suuntaan... no kai koskaan. No anyway... Tämäkin meni hyvin, huolimatta, että damit olivat kauempana ja näin myös linjojen kulmat pienemmät.

Sitten olikin aika taas haastaa itseä ja koiraa. Vein riviin neljä damia. Otatin Aavalla pois  ihan reunasta damin neljä ja kuvassakin vasemmalta päin näkyvän damin kaksi. Dami neljä tuotti aluksi ongelmaa. Se sotkeentui damiin kolme ja kolmannella lähetyksellä koira sai onnistuneen linjanoudon siitä.

Seuraava taikinointi tulikin sitten damin yksi ja kolme kanssa. Koira oli päättänyt kaikesta muusta huolimatta mennä damille kolme. Vaikka välillä muutin lähetyspaikkaakin ihan selkeään kulmaan ja sitten jopa niin, ettei koira nähnyt enää damia kolme lähetyspaikalta, se kaarsi lähetyksen jälkeen kohti damia kolme. Sille oli piirtynyt se niin vahvasti muistiin, että katsoin parhaimmaksi rämpiä uudelleen damille yksi ja motivoida sen uudelleen. Sitten takaisin kulmaan josta dami näkyi, mutta kulma pysyi silti selkeänä. Nyt Aava onnistui. Suoraviivainen linja ja oikea dami mukaan. Hyvä. Damin kolme se sitten nouti tietenkin aivan ok. Olihan se viimeinen rivissä oleva.

Päälle vielä pari markkeerauksen tonkimista lumesta, jotka olivat olleet muistissa jo kauan. Hyvin Aava ne muisti ja kaivoi esille. Mukava, joskin tällä kertaa hieman haastava päivätreeni saatiin päätökseen.  Seuraavalla kerralla otamme varmasti samaa asiaa, mutta otamme enemmän lyhyillä matkoilla. Aloitetaan tämä target-harjoitus ruohonjuurelta ja kasataan se Aavan kovalevylle jykevämmin uudelleen.


Tieltä katsottuna damit



Aavan linjatreenin lopputilanne lähetyspaikalta, damit rivissä



Aava palautuksen jälkeen, huomatkaa häntä heiluu. Se on niiiiin vaikea olla virvelöimättä

Tehoviikonloppu

Koirien kanssa vietimme treenien osalta tehoviikonloppua. Lauantaina treenasimme Kalixissa ja sunnuntaina otimme pienen treenin Laivajärvellä yhdistyksen nimissä. Molemmissa erilaista treeniä toisiinsa nähden. Sunnuntaina Zuri sai myös osansa treenistä.


Treeniä Kalixissa launtaina


Saavuimme Kalixiin, jälleen tutuille hiekkamontuille. Paikalle tuli koiria 11 ohjaajineen, joten toimintaa oli tiedossa senkin osalta. Koirat jaettiin kahteen ryhmään ja me Aavan kanssa olimme ensimmäisessä. Kaikille koirille motivoitiin kaikki linjapaikat, joita oli tällä kertaa neljä eri suunnilla, hieman eri matkoilla. Toisissa koiran piti ylittää hieman jotain mäenpenkerettä, mutta osassa taas pystyi juoksemaan avoimemmalla ja tasaisemmalla koko linjan. Koirakot saivat ottaa linjoja omaan tahtiinsa. Olla välillä koiransa kanssa passissa ja taas tehdä jotain. Välillä otettiin sitten pareittain markkeerauksia damitykillä, joita bosse ampui. Aavalle tehtiin ensimmäisellä markkeerauksella niin, että ampumisen jälkeen Ingerin Mister ottikin linjan ensin, jolloin Aavan piti odottaa jonkin aikaa lähetystä markkeeraukselle. Nyt muistin itsekkin tuijottaa markkeerausta ja Aavakin muisti sen hyvin pitkäksi venähtäneen odotuksen jälkeen. Misterillä kun tuli välillä hätäkin ja tarpeille piti päästä. Markkeeraukset vaihtelivat vaikeustasoltaan. Välillä oli oletettavaa, että koira näki ne hyvin ja ne tippuivat suht näkösälle, mutta maaston epätasaisuus saattoi tehdä toisessa kohtaa noudon erittäinkin haastavaksi.


Aavan slarvailut


Myöhemmin Aavalle tuli vaikeus nimenomaan tämän Misterin kanssa tehdyn markkeerauspaikan kanssa. Koiralle jäi noudosta erittäin vahva mielikuva päähän ja kun myöhemmin oli tarkoitus sitten ottaa linja siitä samalta lähetyspaikalta viistosti ohi oikealle, ei koira halunnut millään irroittaa mielestään markkeerauspaikkaa. Linja ei siis onnistunut sitten millään. Yritin ohjata Aavaa oikeaan suuntaan, mutta se oli niin kiinni paikassa, ettei se ottanut kuin pienen matkan haluttuun suuntaan ja pyörsi taas markkeerauspaikalle. Otin sitten Bossen kehoituksesta koiran pois ja kävin motivoimassa linjan uudelleen. Väliin otettiin sitten yksi markkeeraus, jonka Aava haki ennen linjaa. Nyt linja sitten onnistui, mutta jäi itsellä kaihertamaan pahasti mieltä. No seuraavan kerran viisaampi.

Toinen asia mikä Aavan lauantain treenissä ärsytti oli seuraaminen. Se seuraa tuollaisissa tilanteissa todella huonosti. Pysyyhän se mukana, mutta saattaa joko edistää tai harhautua muualle. Lisäksi markkeerauspaukauksen tultua se on ottanut jo pahimmillaan puolimetriä pomppua eteenpäin. Noita pitää kyllä karsia siltä pois. Niitä pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia. Ja erittäin häiritseviä itselle.

Noiden lisäksi Aava hieman koukkaili linjoissa. Eli poikkesi linjan vieressä olevalle kivikasa nurkalle, mutta jatkoi matkaansa itse. Toisella linjalla se tökkäsi johonkin lumeen muodostuvaan varjoon, joka kaukaa katsottunu näytti damilta. Siitä sen sai yli antamalla uuden eteen-käskyn.

Jotenkin olin treenin jälkeen vähän pettynyt siihen kuinka epätarkkaa työtä Aava teki. Haluan suoria linjoja ja siihen suuntaan johon olen sen näyttänyt. En poikkeamia siitä. Kuten sanottu; meissä kaikissa, ainakin minussa, asuu sisällä pieni koira-perfektionisti. Joku on  joskus nimittänyt minua erääksi "tiukkaakin tiukempaa kuria" pitäneeksi menneisyyden varjoksi. Liekö se nyt niin kohteliaisuus on, mutta....noh.. siinä ei onneksi ole muuta kuin ajatus kuvata olemustani joskus.

Kuten kuvista näkyy, lunta tuli ihan kiitettävästi lähes koko treenin ajan. Treenin päätteeksi irroittelimme tuttavamme käsijarrua, kun se oli jäätyny kiinni renkaaseen niin, ettei takarengas pyörinyt. Saimmepa sitten poliisitkin käymään montuilla ja tarkistamaan meiltä ilmoitusta "epäilyttävästä toiminnasta". Senkin osalta loppu hyvin kaikki hyvin ja ystävämme pääsi takaisin kotiinsa Rovaniemelle.


Treenimiljöötä ja porukkaa


Treenimiljöötä


Bosse laittaa koiransa linjaan markkeerauksen jälkeen. Muut koirat rivissä passissa.



Treeniä laivajärvellä sunnuntaina


Sunnuntain treeniin lähtöä emmin pitkään. Meillä oli kuitenkin kylässä äitini ja veljenpoikani, joten olin ajatellut, etten ehkä menisikään. Aamupalalla hassu tunne kuitenkin valtasi minut; siinä minä, kotona nassuttamassa collareissa aamiaista rennon letkeästi, kun muut olivat treenipaikalla jo mahdollisesti aloitelleetkin. Pakkastakaan ei ollut kuin muutama hullu aste. Eihän se käynyt päinsä. Pakkasin kiireesti reppuni, teetä mukaan ja molemmat koirat autoon. Suunta hitaasti kiirehtien treenipaikalle. Ajattelin, että pistäydyn ainakin pikaisesti.

Saapuessamme paikalle porukkaa oli aivan kiitettävästi. Osa oli ehtinyt jo treenata ja osa odotteli vielä vuoroaan. Käytin koiria ulkona tarpeillaan ja hieman otin Aavan kanssa siinä passissa oloa. Vähän vinkumista, mutta ei mitään häiritsevää, mutta puuttumisen arvoista kuitenkin.


Zurin treeni


Zurin kanssa otin ensin sitten lajitreeniä, kun vuoromme tuli. Dami heitettiin koiran taakse, koira kutsuttiin luokse ja lähetettiin linjalla damille. Taas vietiin koira asemiin ja kutsuttiin luokse. Mikäli koira pysähtyi hyvin, sille annettiin eteen-käsky ja lupa näin noutaa dami. Zuri yritti ensimmäisellä kerralla, hyvästä pysähtymisestä huolimatta karata damille ilman kunnon käskyä. Otin neuvon saaneena koiran sivulle ja laitoin sen linjalla damille jälleen. Toinen kerta meni paremmin. Nyt sitä ei päästetty ihan täyteen vauhtiin, vaan pysäytin jo hetken päästä sen kun se oli päässyt luoksetulovauhtiin. Tällä yritettiin saada ns. jälkitepsuttelua pois, mutta minusta se ei toiminut kyllä. Zuri pysähtyi minusta kyllä hyvin kuitenkin. Pääasia, että pysähtyy, eikä juokse tulemaan vain kohti.

Yhdessä kohtaa Zuri yritti taas sinnikkäästi palauttaa Timpalle, joka toimi heittäjänä dameille. Raskaan pillityksen seurauksena se meni hieman lukkoon, mutta hyvä treeni me saatiin silti sen kanssa.


Aavan perustreeniä


Aavan kanssa oli tarkoitus ottaa samaa treeniä kuin muut olivat ottaneet. Hyvin pian kuitenkin huomattiin, että sen luoksetulot ovat hitaita. Se näyttää lähtiessään todella epävarmalta. Ehkäpä seurausta pysäyttelystä, joten nyt sitten paljon luoksetuloja sen kanssa. Vauhtia ja varmuutta niihin. Aavalle heitettiin joka luoksetulolla dami selän taakse ja sen tullessa tykö, lähetettiin se sitten linjalla damia noutamaan.

Toinen variaatio sille oli sitten, että Timppa heitti damin aina tielle x-matkan päähän, kun Aava palautti toista. Näin sille saatiin muistipaikkoja linjaan, kun se oli jo suunnasta hakenut yhden. Kun se lähti linjalle ja oli juossut jonkin matkaa se näki taas seuraavan kohteensa. Nämä Aava teki hyvin ja näytti jo olevan kaikesta juoksemista ja toistojen määrästä puhki. Hyvä palautustreeni Kalixin treenistä, jossa se tarvi vähän enemmän päätään kaikkien momenttien ja passien kera.