Hyvän mielen treeniä ennen koetta

Koe on huomenna. Hui! Mahassa on perhosia jo nyt ja niskat menevät tönkkiin. Selkeään ajatteluun
ei kykene. Edelleen ajatus on ettei olla Aavan kanssa vielä valmiita tähän luokkaan, mutta perumaan ei ruveta. Kokeeseen mennään ja jälkikäteen analysoidaan mitä osattiin.

Eilen kävimme tekemässä Viitajärvellä viimeisiä treenejä huomista ajatellen. Ihmeisiinhän ei enää pysty, mutta ehkä joiltain osin varmuutta tekemiseen pystyi lisäämään. Teimme markkeerauksia lompareiden ylitse veteen, lyhyemmillä ja pidemmillä matkoilla. Lisäksi linjoja veteen niin, että sinne ammuttiin ensin markkeeraus, jonka jälkeen käännyin koiran kanssa, kävellen x-matkan toiseen suuntaan, käännyin takaisin rantaan päin ja lähetin koiran linjalla veteen. Vahvistin vielä vesirajassa ja sinne meni "loiskis molskis!" Matkaa rannassa ja vedessä pidennettiin pikku hiljaa. Hyvin meni.

Maalle olimme tehneet muistipaikan myös. Ensimmäisellä lähetyksellä Aava lähti kaartamaan linjaa ja otin sen sieltä takaisin. Toisella kaarros ei ollut niin paljon ja annoin mennä. Selkeästi se mukaili maastoja ja meni tuulen mukana. Lopputreenistä totesin, että se olisi varmasti mennyt sillä ensimmäiselläkin kerralla perille saakka.. tai ainakin tarpeeksi lähelle, jotta olisin voinut sen ohjata sinne. Viimeisenkin linjan se haki samallalailla kaartaen. En pysäyttänyt tai ottanut takaisin, koska halusin nähdä mitä se tekee. Damille se päätyi itsenäisesti ja helposti.

Pääsimme myös tekemään veneestä heitettyjä markkeerauksia. Ensin heitettiin veneestä suht pitkä ykkönen saarekkeeseen. Sen Aava nouti hyvin. Kakkosmarkkeerauksessa Aavalle heitettiin veneestä vesirajaan ensimmäinen vasemmalle puolelle. Vene liikkui hieman takaisin vasemmella ja toinen heitto saarekkeeseen, jonka Aava nouti ensimmäiseksi. Matkalla sen oli pakko nuuhkaista vieressä olevaa heinikkoa, mutta muuten se suoritti noudon hyvin. Toisesta sillä oli myös selkeä muistikuva. Se haki sen hyvin suoraviivaisesti. Tökkäsi heti oikealle alueelle ja nappasi damin vesirajasta. Pystyin olemaan näihin oikein tyytyväinen.

Treeneissä oli monta hyvää momenttia. Aava ei häiriintynyt vaikka alueella toinen porukka treenasi samaan aikaan; ammuskelivat yms. Se painoi veteen useita kertoja hyvällä vauhdilla. Yhdessä linjassa se hidasti selkeästi vahtia pysähtyäkseen, mutta selvällä "eteen-käskyllä" se jatkoi matkaa reippaasti. Tässä siis sai selville hyvin, että se ymmärtää käskyn ja sen voimalla se jatkoi matkaansa. Se teki mielestäni todella hienon työn nimenomaan markkeerausten kanssa. Muutenkin pitkät treenit. Se vaikutti väsyneeltä, mutta työskenteli hyvin loppuun asti siitä huolimatta. Itselläni oli kokeen kaltainen jännitys toisen treeniporukan läsnäolosta. Vaikka he olivatkin kaukana meistä, mutta ilmeisesti jännitän vain ihmisiä yleensä. Hassua. Nyt vain kun keksisi miten sen saa pois. Nytkin tätä kirjoittaessa ja koetta ajatellessa lihakset ovat jännittyneet ja hieman happoiset. Kädet täriset pienesti ja ajatus sumenee hetkittäin. Vain siitä ajatuksesta, että huomenna on koe.





Lähetys maalinjalle.



Palautus.



Luovutus.



Väsynyt koira.

Leuka rintaan ja kohden uusia pettymyksiä...

Ja mitäs me muuta Aavan kanssa tekisimmekään kuin treenaisimme ja treenaisimme vähän lisää. Olemme nyt kalunneet niitä niityn muistipaikkoja. Toissapäivänä vein samoille muistipaikoille useita dameja. Kolmannen muistipaikan laitoin ojan toiselle puolelle ladon ympärille. Niihin sitten lähettelin sekalaisessa järjestyksessä. Monessa eri erässä päivän aikana. Pari - kolme damia per kerta ylös ja sitten taas tauko. Linjat olivat nyt suorat ja koira innoissaan töissä. Luoksetuloja otin myös erikseen pihalla taas. Ickyn kanssa treenattiin sitten myös Aavaa. Markkeerauksia ja linjaa. Kunnon häiriöt Aapulle. Hyvin se niistä selvisi.

Keskiviikon treenit

Eilen yhdistyksen järjestämän taipparikurssin jälkeen treenattiin porukalla Särkijärvellä. Aavalle tehtiin pitkä markkeeraus damipyssyn avustuksella keskelle järveä. Puolen välin jälkeen näytti kuin itseluottamus loppuisi, mutta kehuilla ja eteen-käskyllä koira eteni ammutulle "munalle" saakka. Hieno Aava! Se lähti rannasta hyvin liikkeellekkin. Ei mitään jarrutuksia veteen menossa. Mutta.. kyse olikin markkeerauksesta. Aavalle tehtiin myös rantalinjan muokaisesti kakkosmarkkeeraus linjassa. Se nouti ensimmäisen tykisti. Palautti lokin silmät suurina riistan tuomasta poltteesta. Toisen lokin se nouti myös, mutta koukkasi rannan matkalla heittäjän kautta ja siitä riistalle. Palautti kuitenkin hyvin. Jälleen polttava katse silmissä. "Riiiiistaaaa"..

Lisää markkeerauksia toiselle puolelle. Ensimmäinen rantaheinikkoon lähes nokan eteen. Toinen kulmittain vesistön ylitse. Ensimmäinen ei luonnollisesti tuota vaikeuksia. Toiselle lähtee suuntaan, mutta kääntää pian itsensä kohti rantaa. Ajatuksena oli kai noutaa se sitä kautta. Sitä ei sallita. Otetaan takaisin ja lähetetään uudelleen. Loikkii myös toiselle toisella lähetyksellä.

Tehdään uudelleen sama setti. Vain kauimmaisen kulmaa suurennetaan. Ensimmäinen taas ok. Toiselle se lähtee suht reippaasti, mutta jää epätietoisen näköisenä lutraamaan veteen. Otan koiran takaisin sivulle ja olen varma, ettei se tule toiselle puolelle vesialuetta heitettyä lokkia noutamaan. Heitetään uudelleen ykkösenä. Nyt se lähtee noutamaan linnun suoraviivaisesti ja saan sen palauttamaan jopa vettä pitkin. Hyvä. Okei.. ehkä saatan olla lähes tyytyväinen viimeiseen.

Riistaruutu

Seuraavaksi hakua. Ruutu tehdään sille motivoimattomana. Aava lähtee töihin reippaasti ja tyhjentääkin ruudun hyvällä vauhdilla. Liian helppo sitten kuitenkin..? No, vauhti oli hyvä, palautukset eivät. Aava paketoi useimpia variksia tullessaan. Pitänee muistaa muistuttaa sitä, että perille saakka sievästi. Myös lokkeja se hieman närppi perässä. En tykkää sitten yhtään. Selkeästi Aava kuumui riistasta. Olisiko syynä riistalla treenaamattomuus vai mikä.

Jo yön puolella kotiin saavuttuamme Aavalle ruoka maistui ja epäilemättä myös unikin. Itselle se uni, pienen analysoinnin jälkeen tottakai.

Koe on ylihuomenna. Aavan ja minun ihka ensimmäinen AVO-luokan startti. Tulosodotukset.. niitä ei ole. Toivon vain ettei avo-debyyttimme muistuta enemmän sirkushuveja koko rahalla kuin koestarttia.

Niittytreeniä kotona pitkästä aikaa

Tuntuu, ettei vähään aikaan ole käynyt tuossa etuniityllä treenaamassa. Kai sitä on ollut muita hyvin paikkoja niin paljon, että ne ovat ajaneet koko puolivuotta kalutun niityn ylitse. No tänään kävin aamupäivällä viemässä niitylle kahteen eri paikkaan dameja. Niille paikoille, joihin olen ennenkin Aavalle tehnyt linjaa. Eli tuttuja paikkoja. Nyt en vain ottanut sitä mukaan katsomaan. Toinen linjoista oli tuttu suoraan tieltä niityn perälle saakka pientareen suuntaisesti ja toinen vinosti talon edestä penkereeltä kohti lyhtypylvästä ja tietä. Jätin useampia dameja molempiin paikkoihin. Linjojen välillä heitin myös damit. Ajatus oli pysäyttää koira ja ohjata sivulle, mutta tämän jätin sitten kokonaisuudessaan tekemättä. Aava kuitenkin haistoi matkalla damit selvästi, kun oli niille muutaman kerran menossa. Poikkeasi linjasta selkeästi niitä kohden.

Hain koiran sisältä kun asetelmat oli valmiit ja ei muuta "eteen" ja töihin. Hieman oli ensimmäisellä suoralla kummallista koukkausta, joten otin takaisin. Uudelleen.. ei muuta kuin suoraan, muuta ei sallita. Siitä se sitten menikin. Suoraan. Vahvistin vielä matkalla sitä, ettei se alkaisi himmailemaan, eikä kaartamaan. Suoran otettuamme menimme viistolle sivulle, jonka Aava meni ensin varsin mainiosti, mutta keksi sitten kaikenmaailman poikkeamia. Ne ei sinänsä ollut isoja ja koiran sai ohjauttua damille mikäli halusi, mutta minä halusin sen menevän kerralla suoraan, enkä mitään lypsämistä. Jätin muutaman damin sitten hautumaankin, välillä kun poika piti noutaa hoidosta. Kotiin tultuamme kävimme lisäämässä dameja samoihin paikkoihin ja uudelleen Aava töihin pienen lepohetken jälkeen.

Illasta taas samankaltaiset tehtävät uudelleen. Illalla vain laitoin damit niitylle kasvaneisiin ruohomattoihin. Aava teki välillä tosi hyvän linjaa ja välillä se poukkoili ja yritti olla nokkelana ja noutaa damin toiselta pisteeltä. Otin välillä pois sen tehtävästä ja lähetin koko linjan uudelleen. Välillä kokeilin ohjata sen damille. Vähän turhan vaihtelevaa. Kuitenkaan itselle ei tullut se olo, että "sokko"linjojen teko olisi ollut virhe. Aava kuitenkin tiesi paikat ja ohjautui niille hyvin loppujen lopuksi.

Ärsytyskäyrää nostaa Aavan huono luoksetulo, mikäli sitä kutsuu kesken tehtävän. Se jää laahkaamaan matkalle odottaen uutta käskyä matkalla. Yritin tätä korjata pihalla niin, että heitin damin sen taakse ja kutsuin luokse. Kun se tuli reippaasti kohti, heitin sille palkaksi pallon ja sen jälkeen se sai vielä linjalla noutaa damin. Näitä tein muutamia ja vauhti parani, mutta ei se sitten niityllä tehtävissä näkynyt. huoh.. kaikkea sitä. Josko kokeissa ei tarvisi kutsua luokse, vaan koira tulisi sieltä vain riistan kanssa pois. Oikean riistan tietenkin. Toivossa on hyvä elää.. ;)

Harjoituksena minusta ihan ok.. Aava kuin täi tervassa.. ;) Ei vais hyvin se teki. Lopussa alkoi näkyä enemmän sellaista; "hei minä tiedän.." ja hiiiiitaaat liikkeet ohjauksiin. Aivan kuin se ei uskoisi, että minä oikeasti saatan tietää jotain.. :D

Tyytyväinen!

Kävimme illasta koirien kanssa Karsikkojärvellä vähän lutraamassa ja Aavalle tein muutamia linjoja veteen markkeerausten kautta.

Ensimmäisen linjan Aava vain paukasi veteen. Seuraavalla se tuttuun totuttuun tapaansa pysähtyi hetken päästä lähetyksestä, jolloin kutsuin sen takaksin luokse ja lähetin uudelleen. Outoa ja "uutta" tässä oli, että Aava pysähtyi jo penkereen päälle eli se ei ehtinyt edes vesirajaan saakka. Tämä kerta jäi kuitenkin ainoaksi tänään, jossa se mietti lähtemistä palloille. JEE! Pienestä pitää olla onnellinen. Mutta tein toistoja uhkarohkeasti niin monta, että se olisi voinut kyllä pysähdellä enemmänkin, onneksi ei.

Tein myös maalinjaa ja markkeerauksia. Välillä yhdistin niitä vesilinjaan. Aava haki ensin joko veteen heitetyn tai maalla olevan linjan/markin. Se puikkelehti hyvin puiden välissä, löytäen pallot suht helposti. Sen mitä huomasin sen tekevän ohjauksen aikana.. se valuu maalla kohti. Sitä se ei yleensä tee. Luulen kuitenkin, että muutamia ristikkoja sen kanssa, niin asiaa saa korjattua. Toivon niin.

Zuri pääsi myös mukaan ja se olikin silmin nähden innoissaan. se kahlaili vedessä ja saikin hakea muutaman kerran palloa likeltä. Mukava rällätä senkin matkassa. Pitkin hampain se hyppäsi autoon, kun treenit Aavan kanssa alkoivat.

Kun muut katsoivat kiekko Suomi - Venäjä- ottelua kotona, me koirien kanssa katsoimme näitä maisemia. Kaunista.

Kiiltävää pintaa.

 

 

 

Aava lämmitelee autossa. Kotiin lähdössä jo.

 

 

 

Zurpia ei kuvaus kiinnostanu riekkumisen päälle.

 

 

 

 



Treeniä ja lepoa

Aavan kanssa käytiin Särkijärvellä hieman treenaamassa parina päivänä vielä vesitöitä ja hakua. Tuli siinä maalinjaakin tehtyä. Aavan veteenmenot on edelleen hyvin tökkiviä. Se pysähtyy rantaviivaan, näyttäen siltä että "todellako tuonne..." Siitä se sitten eteen-käskyllä lähtee oikeinkin reippaasti. Inhoan tuollaista lypsämistä eteenpäin, joten siihen tietenkin tarvisi keinoja, että sen saa pois. Hermot vain menee huonojen vesilinjojen kanssa. Korjaus-sarjaa en kuitenkaan edelleenkään ole keksinyt. Nyt kokeillaan lääkkeeksi hieman lepoa. Olemmekin noin viikon treenanneet jokaisena päivänä jotakin. Ehkä koiralla vain sylttää päässä. Nyt siis jopa reilun vuorokauden olemme vain olleet. Aava sai eilen jopa amatööri-lihashierontaa kynsienleikkauksen ohessa. Jos lepo tehoaa, niin hyvä niin, jos ei, niin tietääpähän, että on levännyt koira kuitenkin hyppysissä.

Kävimmehän me tuolla Karsikkojärvelläkin testaamassa veteenmenoa. Siellä tuntui toimivan paremmin. Siellä koira katoaa mäentöyrään taakse ja seuraava mitä ohjaaja kuulee on veteenmenoloiskaus. Yhdessä kohtaa se kuului kyllä, mutta koiraa ei alkanut näkymään uimassa palloa kohden. Sekuntti - kaksi ja koira tulla porskutti takaisin päin luokse. "Mitä ihmettä sä touhuat" oli oma ajatus päässä. Otin koiran viereen ja lähetin uudelleen. Tällä kertaa perille saakka. Kerran tämän lisäksi pysähtyi mäen päälle katselemaan palloa. Muuten se juoksi mäen alas ja jatkoi matkaansa pallolle, ilman lisäkäskyjä.

En tiedä olisiko Aavalla noissa veteen menoissa nyt joku mielleyhtymä, noihin perästä heitettyihin palloihin. Jäisikö se odottelemaan niitä siihen. Se voisi olla ainakin yksi syy. Eli ei pallojen heittelyä perästä enää ollenkaan. Ne ei toimi. Siis meillä. Joillakin toimii joilla koirat lähtevät intona vain sinkoilemaan eteen ja veteen ilman sen suurempaa tarkoitustakaan.

Hakua Aava on tehnyt hyvin. Se näkyy käyvän alueella hyvinkin laajasti. Harmi sinänsä, että juuri noilla kerroilla dameja ei ole viety noin laajalle alueelle. Mutta, selvää kehitystä. Se juoksee sinnikkäästi alueella, kattaen koko aluetta. Käy jopa siellä kaukanakin useaan kertaan. Toivotaan, että tämä suuntaus jatkuu sillä.

Maalinjan se teki Särkijärvellä hyvin malliikkaasti. Ensimmäisen sille tietenkin motivoin. Sen jälkeen seuraavat menivät "ilman motivointia". Välillä teimme hakua tai vesitöitä ja taas uudelleen otimme yhden maalinjalta.

Tälle päivälle suunnittelin käyttää koiria Karsikkojärvellä kahlomassa ja seku ulkoilemassa. Molemmat mukaan. Ilma vain näyttää olevan melko roikkuva ja varmasti saamme tänään vettä niskaamme. Josko kuitenkin joku sopiva väli löytyisi.

Lisää vesitreeniä

Eilen tuli ainakin se selväksi, ettei Aava ole vielä minkään vertaa ohjattavissa vedessä. Sanoisinko, että "voi kissanjalka!!". Koe on ihan hetken päästä, joten sen kummemmin ei ehdi enää treenatakkaan. Jotenkin olisin toivonut enemmän ohjautuvuutta, kun kuitenkin olemme maalla treenanneet hyvinkin paljon ohjauksia. Ehkä voisi toki enemmänkin. Mutta, vesi elementtinä on nyt meille se "the juttu". Aava menee veteen kyllä. Linjassa voi vaatia sen toisen käskyn siihen rantaviivassa, mutta sinne menee. Olemme ehtineet nyt muutaman päivän aikana kokeilla erilaisia rantoja, joista se menee hyvin muut, paitsi äkkijyrkän Ahvenjärven rannan.

Eilisissä treeneissä Aavalle heitettiin veteen dami ja se lähetettiin aluksi markkeerauksena niille ja muutaman kerran jälkeen heiton jälkeen taas käännyimme jonkin matkaa toiseen suuntaan, jonka jälkeen lähetys damille. Vielä hieman vaikeutta ja dami heitettiin samaan paikkaan sokkona. Tämä nyt tietenkään aivan sokko ollut, koska koira oli jo niin monta kertaa samassa paikassa käynyt.

Lähetin sitä niityltä, jonka jälkeen koira laskeutui hieman alemmas törmältä, molskahtaen veteen, nousten jälleen kuivalle osalle siitä edelleen veteen. Tämä maastonvaihtokuvio ei näyttänyt tuottavan Aavalle päänvaivaa kuin sen jälkeen, kun se oli heittänyt täyden voltin niskansa ympäri yhdellä lähetyksellä ja kun se oli toisella noutanut yhden damin rantaviivasta. Virta pukkasi dameja välillä milloin mihinkin.

Ohjausta vaativissa kohdissa Aava joko kääntyi ja alkoi valumaan kohti rantaa tai se ei muuten selkeästi tiennyt tehtäväänsä. Eteen-käskyllä se kuitenkin eteni hyvin ulapalle ja lähti rannalta joka kerta takaisin veteen. Siinäpä ne highlightit.. :D

No teki Aava tällä kertaa hyvää hakua. Se kävi ensitöikseen hakemassa alueelta neljä damia, jonka jälkeen kävimme tekemässä tuota vesijumppaa. Sitten taas muutama dami lisää hakualueelta. Kaikki kymmenen damia tuli alueelta nopeasti ylös. Metsän siimeksessä näin useaan otteeseen kuinka Aava teki kokoajan hyvää hakutyötä, tutkien alueita tarkasti ja useastikkin samaa ja kaukana. Eli ainakaan sitä aiemmin ollutta ongelmaa ei nyt ilmennyt.

Illan päätteeksi saimme vielä jurrata kiinni jäänyttä autoa irti. Märkä niitty, mäkineen on liukas. Muistettaneen koko kesän taas..

Veteen menopaikka.
Heitto veteen tuli kuvan vasemmalla puolella näkyvältä heinikolta.

Treenipaikkaa joenmukasta.

Aava palauttaa hausta.

Aava kuivattelee auringossa. Kaikkea se emäntä huvituksekseen keksii.

Kauden ensimmäiset vesitreenit

Aavan kanssa on nyt otettu kauden ensimmäiset vesitreenit parinakin päivänä peräkkäin. Ensimmäisenä päivänä meinasi lopulta epätoivo iskeä, vaikka treeni alkuun meni lähes ok. Koiralla taisi pitkän treenin jälkeen alkaa väsy painamaan. Kyseinen ranta ei viime syksynäkään ollut Aavan mieleen, niin siinä alkoi tulla vain enenevissä määrin ongelmia mitä pidemmälle ilta ehti. Aava alkoi pysähdellä rantaviivaan ja sitä sai aluksi usealla kehoituksella painaa veteen ja loppujen lopuksi todella usealla ja painavalla käskyllä, jolloin selkeästi jo ymmärsi, että siitä olisi vain enemmän haittaa kuin hyötyä jatkoa ajatellen. Muutaman edes melko hyväksyttävän noudon kun sain sille vielä, niin oli aika lopettaa ja painaa leuka syvälle rintaa vasten mieli mustana.

Vesilinjojen ja markkeerausten lisäksi treenasimme suo-alueella linjaa ja kuivemmalla kankaalla hakua. Maa-alueen linjan Aava meni suht ok. Hieman se mutkitteli maan mukana ja kävi tarkistamassa matkalle osuneet männyn torrakot nuuskaisulla, mutta muuten jees. Kuitenkin nopeat käväisyt linjoilla ja yhdellä-kahdella käskyllä kohteeseen.

Nuo vesiosuudetkin meni alkuunsa aivan hyvin. Ensimmäisen markkeerauksen, joka heitettiin vastakkaisella rannalla, se onnistui vedessä jotenkin mutkittelemaan. Näytti siltä kuin se ei olisi ollut varma missä kohtaa heitto tuli rannalla ja se korjasi sitä jo vedessä. Lähetys- ja heittopaikka olivat kuitenkin lähes vastakkain, joten se hieman ihmetytti. Ehkäpä Aava ei sitten nähnyt markkeerausta sille. Toki, sitä ennen oli motivoitu usealla damilla jo linjapaikkaa, joten en aivan allekirjoittaisi tuotakaan. Arvaillahan aina voi. Dami kuitenkin tuli ylös suht helposti, joten sinänsä asialla ei ole niin suurta painoarvoa. Vesi linjat sen sijaan menivät mukavan suoraan kun koira saatiin rantaviivasta toisella käskyllä veteen. Eli alun alkaen sekään ei ollut niin kaaottista, mutta treenin edetessä se muuttui huonompaan suuntaan. Siksikin rohkenen ajatella, että liika oli liikaa ja olisi pitänyt lopettaa paljon aiemmin.

Hakua Aapu teki myös kivalla drivella. Hieman se hyytyi viimeistä damia hakiessa, eikä se sitä loppujen lopuksi löytänyt. Eli hakutreeniä vielä. Sillä on edelleenkin ajatus, että kun se on kerran kaukana käynyt, niin ei siellä enää sen enempää voi olla. Pitänee suunnitella sille siis tähänkin hieman korjaussarjaa, että se ymmärtää käydä uudelleen eri sektoreita katsomassa.

Pitkät treenit siis, joissa muutamia valon pilkkuja, mutta joissa loppua kohden sai esille suurempia ongelmia, sillä ettei osannut lopettaa aikoinaan. No seuraavissa viisaammin.

 

Korjaus-sarjaa vesilinjaan ja uusi mahtava treenipaikka

Tänään oli sitten "korjaus-sarjan" paikka, joten hakeuduimme taas veden äärelle. Huippu treenipaikka löytyikin ihan likeltä Tornionjoen rannalta. Aamulla soitin tuttavillemme, jotka asuvat tuossa joen puolella ja omistavat siitä maata joelle asti. Saimme iloisesti treeniluvan eli ei muuta kuin tuumasta toimeen ja sinne katselemaan millaiseen paikkaan saimme luvan. Mahtava paikka!! Pieniä suvantoja siellä täällä, iso virtaamaton paikka joessa ja pitkästi rantaa, josta lähetellä koiraa. Heinää, metsäaluetta vieressä. Tarkistin rantaa, ettei sillä näkynyt lintujen pesiä yms. Ei näkynyt siinä kävelleskellessäni ympäriinsä, joten Aavan kanssa treenaamaan. Yhden kuivan kalan nahan Aava ilahduttavasti löysi heinikosta kuitenkin.. :D

Tein alkuun Aavalle markkeerauksia veteen pallolla, jotka Aava sai hakea heti. Niiden jälkeen tein niin, että markeeraus veteen, käännyin koiran kanssa ja kävelin x-matkan vastakkaiseen suuntaan rannasta. Sen jälkeen käännyin taas rantaa päin ja lähetin koiran linjalla palloa kohden. Koira ehkä näki pallon, ehkä ei. Näin tein useaan kertaan eri matkoilta veteen rannalta. Heitän niin lyhyitä heittoja veteen, joten sain mennä todella likelle rantaviivaa heittämään ja todella kauan rannasta lähettämään. Tämä nyt sinällänsä edesauttaa koiralla kuitenkin sitä, että sen voi kaukaakin lähettää vettä kohden ja se jatkaa matkaan siitä sitten kohti kohdetta. Eli ei huono treeni noinkaan, vaikka toivoisin pidempiä uintimatkoja.

Rannalle tein sille muutamia markkeerauksia palloilla. Ne katosivat hyvin heinikkoon, joten niissäkin koira sai käyttää nenäänsä. Pois päin lähtiessä motivoin erään männyn juurelle muistipaikan damilla. Kävelimme vesilompairekkojen ylitse. Suoraan oli mahdoton mennä jossei halunnut jalkojaan märäksi. Ja minä hienohelmahan en halua. ;) Lähetin Aavan linjalla yli lompareitten kohti mäntyä. Koira joutui vähän ensin uimaan, sitten nousemaan rannalle ja juoksemaan heinikko-vesi-alueella, vilahtamaan pajukoiden lävitse ja vielä hetken jatkettuaan saapui muistialueelle. Annoin vahvistukseksi vielä lähihakupillitystä ja koiran eleistä pystyi hyvin päättelemään kun se damin vihdoin näki. Aava palasi suorilta takaisin. Sanomattakin varmasti selvää, että ohjaaja oli tällä kertaa erittäin tyytyväinen.

Vielä pari markkeerausta pallolla vesistöjen ylitse heinikkoon. Näissä Aava sai jälleen tehdä kovasti töitä nenällään. Pallot eivät niin vain löytyneetkään. Hyvin Aava piti alueen ja mikäli se harhautui menemään liian kauas, sain sen ohjattua takaisin oikealle paikalle. Pallot löytyivät molemmilla kerroilla tiukan yhteistyön ja nenätyöskentelyn jälkeen. Toisesta heitosta oli tarkoitus tulla edellistä helpompi, mutta ei se kyllä sellainen ollut. Koira oli kyllä hyvin oikealla alueella ja piti sen, mutta pallo oli tipahtanut ilmeisesti heinien väliin vesikuoppaan. Sieltä se kuitenkin kaivettiin. Hyvä treeni.

Kotiin kävellessä tiputin vielä yhden damin niityn reunaan likelle taloja jo ja Aava sai sen hakea helpoksi, kivaksi lopetukseksi.



Kuvia sunnuntain vesi- maa-treenistä:




Koiria ja ohjaajia.



Vixena kuvan nurkassa sekä Aava ja Reiska treenin alkupuolella.



Väsynyt Aapu treenin jälkeen. Katseesta näki, että on jo aika loppu.

Kuvia Tornionjoelta maanantailta:




Treenimaasto.



Treenimaastoja. Linjoja veteen otettiin "vaalealta" alueelta, nokalta.



Aavan muistipaikka oli kuvassa näkyvän ison männyn juurella.
Lähetyspaikka oli hieman kauempana rannalta.

Linjaa ja ohjauksia

Aavan kanssa edelleen treenataan paljon linjaa erilaisin variaatioin ja niitä ohjauksia. Tylsää ehkä..mutta tarpeellista. Nyt ollaan ainakin sen kolme päivää treenattu vähän siellä täällä, miten on vain päivän aikatauluihin mahtunut.

Jotenkin noiden ohjauksien rakentamiset on itselle sellainen päänvaiva, että miten saan niistä aina toimivia haluamallani tavalla. Edelleenkin yritän suunnitella treenit aina suht tarkasti, jotta koiralla on niissä mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistua.

Ennen äitienpäivää lauantainakin kävimme illasta treenailemassa porukalla Laivajärvellä. Silloinkin ohjelmassa linjaa. Siellä linjat jätettiin motivoimatta, kun ne tehtiin tutuille paikoille. Tämäkin meni suht ok. Aavalla tahtoo olla vain sitä, ettei se välttämättä lähde motivoimattomalle linjalle niin kovin hanakasti ja pysähtyy hetken päästä kyselemään, et "hei mihis mä olinkaan menossa...."  tai huitelee muuten missä sattuu, poiketen suorasta linjatunnelista hyvinkin paljon. Eli vielä ei sellaista varmuutta ole. Tämä tietenkin ohjaajaa ärsyttää hyvinkin suuresti. Näinhän siis kävi tuolloin lauantainakin, että koira huiteli ihan jossain muualla kuin siinä suunnassa kuin piti. Kävi katselemassa linjan vieressä olevan ryteikön, johon on aiemmin tehty lähihakua yms. Asiaa sitten korjattiin niin, että pysäytin koiran niille sijoille, kävelin itse koiran korkeudelle ja lähetin sen siitä matkaan. Sinnehän se meni ja sen jälkeen meni jokaiselle kerralla kun sen kauempaakin taas lähetin. Yleensä kun Aavan on saanut kerran linjan menemään, ei sillä ole ongelmia käydä siellä toista kertaa, mutta tällöinhän sen ensimmäinen käynti on sen jo motivoinut. En ihan hirveästi ole Aavan kanssa sellaisia sokkolinjoja ottanut. En ole tahtonut viljellä siihen yhtään enempää epävarmuutta ja kyselyä, vaan ennemmin syöttää siihen sisään erilaisia variaatioita ja varmuutta sen kautta asioihin.

Tiistaina oli vuorossa niittytreeniä ampumaradan risteyksessä. Aavan ja Reiskan treeni koostui linjoista niityltä metsään eri niityn saroilta sekä viistoja lähetyksiä ojien ylitse niityllä. Suoralle linjalle heitettiin viimeisille lähetyksillä väliin markkeerauksia, jotka koirat ensin nouti ja sen jälkeen  ne lähetettiin taas suoraa linjaa metsässä olevalle maalille. Lopuksi tehtiin muutamia markkeerauksia niityn toisessa päässä metsähakkuun aukkoon.

Tuo laivajärven niitty on siitä hyvä treenipaikka, että siinä väliin tulee ojia ja metsään tehdessä tulee selkeää maaston vaihtoa. Kerran otin tuon treenin aikana koiran lähetyksestä takaisin.. nimenomaan oli ensimmäinen viistolähetys, josta koiralla oli hatarampi muistikuva, kun se motivoitiin aivan eri kulmalta kuin mistä se sitten lähetettiin.

Kotiniityllä olemme treenanneet muistipaikkojen avulla linjoja ja yllättäviksi momenteiksi olen välille laittanut ohjauspaikkoja. Itse olen tykännyt laittaa ne niityllä olevien latojen kulmille tai seinustojen vierelle. Helppo itsellä muistaa ja koiralle näin "alkuun" kiintopisteitä. Kunnon merkki, kun on koko lato.. :D

Keppien käyttöä olen vältellyt nyt vähän. En jättänyt kokonaan pois, mutta esimerkiksi linjamaalia en ole nyt "merkannut" sillä, kun on tuntunut, että Aava on ollut hieman keppi-herkkä. Yhden treenin aikana viime viikolla se kävi merkkaamassa kaikki kepit toiveekkaana, että damit löytyisivät niiden juurilta. Aurakepit, sähkötolpat ym ym. kävivät siihen.


Surkeeta sähellystä

Eilen torstaina Aavan tuollainen linja+lato-ohjaustreeni osoittautui haastavammaksi kuin oli tarkoitus. Aava motivoitui ensimmäisen ladolle ohjauksen jälkeen niin voimakaasti sieltä löytyneistä palloista, ettei sitä saanut ohjattua siitä pois seuraavan kerran kun tarkoitus oli mennä suoraan. Se nouti väärän kohteen sieltä ohjausyrityksistä huolimatta. Tämän jälkeen suoralle linjalle ohjaus oli sellaista ristiin rastiin menoa. Juuri sellaista "huonoa ohjaamista", jota joskus on nähnyt kokeissa ja ajatellut ei noin. Koira viis kuuntelee mitä ohjaaja piipittää ja huutelee taustalla, vaan on päättänyt suorittaa tehtävän aivan itse. Pysähtyy ehkä silkasta kyllästyneisyydestä katsomaan ohjaajaa, jatkaen merkeistä huolimatta väärään suuntaan. Ihan kuin tiedostaen sen.. luottaen vain ajatukseen.. "kyllä minä tiedän missä se on, huutele ja piipitä sinä siellä aivan rauhassa, minä hoidan tämän..." Kyllästyin totaalisesti katsomaan koiran touhuja ja heitin sen treenin pois. Ajatus jäi kuitenkin kaihertamaan, kun olen Aavalle saman treenin tehnyt ennenkin, eikä siinä tuollaisia ongelmia ole ollut. Jahka kun sain pojan yöunille, hiivin pihalle uudelleen tekemään saman treenin. Nyt motivoin huolella suoran linjan, kuin myös ladonkin. Ensin lato sitten suora. Lähetin ensin Aavan kerran käymään suoralla linjalla ja toisella lähetyksellä pysäytin sen ja ohjasin sivulle. Tämän onnistumisen jälkeen taas suora linja, hieman jännittäen, että mitä koira keksii matkalla. Suoraan se silti meni ilman ongelmia. Olin siis saanut korjaus-sarjan syötettyä perään.


Toisille sopii ja toisille ei..

Olemme muutaman kerran kokeilleet Aavan kanssa tehdä ohjauksia niin, että lähetän sen suuntaansa ja kun se on lähtenyt olen heittänyt sille mailan avulla pallon sen ylitse. Tämä ei kuitenkaan näytä toimivan Aavalla, joka alkoi helposti kuuntelemaan pallon lentoa ja ennakoimaan sitä.. etenkin eteenlähetyksissä loikkien kuin gaselli niityllä ja odottaen mihin pallo tipahtaa. Tämä treeni oli kuitenkin sivusuuntiin lähettäessä kiva piristysruiske. Aava näytti pitävän siitä todella ja lähti iloisesti suuntiin epäröimättä. Eli sellaiseen iloiseen ajattelemattomaan treeniin kyllä ihan ok Aavallekkin. Yhdessä touhuamista.



Hieman taas treenikuvia. Kiitos Arille kuvauksesta.

Aava seuraa. Ehtii näköjään poseeratakkin kuvaajalle.



Viistolinjaan lähetys.



Pallon palautus.



Rivissä odotetaan lähtölupaa. Reiska läks ensin.



Aavan palautus markkeeraukselta.

Treenejä siellä täällä

Aavan kanssa ollaan treenattu nyt jonkin verran linjoja ja suuntia.. muutamia markkeerauksia unohtamatta. Yhdissä pienimuotoisemmissa yhteistreeneissäkin kävimme laavulla, jossa nimenomaan keskityttiin linjoihin häiriön kanssa ja ilman. Treenit sinällänsä meni aivan ok. Linjat menivät suht suoraan ja markkeeraukset Aava nouti varmasti. Siitä herääkin ajatus.. olivatko markkeeraukset liian helppoja sille. Toisaalta, kun niiden tarkoitus oli toimia linjalla häiriö-hajuna/muistina, niin eipä niiden pitkiä ja vaikeita tarvinut ollakkaan. Yhden linjan päästä Aava toi jopa damien viejän hanskan. Yllättävää katsoa, että mikäs dami se tuolta tulee.. hassun värinen.. ja mallinen.. mutta niin ylpeästi se sitä toi.. Löytyipä siis sekin, eikä jääny mettään. Olishan sekin harmi.

Ristikkoa, markkeerauksia ja linjaa ollaan treenattu sitten ihan vain tuossa niityllä ja pihan reunalla. Ristikko Aavalla sujui hyvin. Kerran se ajatteli olevansa menossa oikealle sivulle, kun lähetin sitä eteen, mutta muuten se otti hyvin suuntansa.

Kokeiltiinhan me "häkkinoutoakin". Se sujuikin muutaman kerran hyvin, kunnes Aava alkoi sotkeutua verkkoon. Kai se arvioi hyppynsä ja käännöksensä jotenkin väärin. Traumojen välttämiseksi suoristin kehikon ja otin linjalla ylitystä. Damit tulivat kompuroinnista huolimatta joka kerta perille. Ne se kaivoi sinnillä jostain. Aava teki muutaman kerran ihan ok suoran aidan ylitystä, mutta keksi sitten, että aidanhan voi kietääkkin tai josko hän ei tästä sivulta lähde minnekkään, niin ei saa murinoita väärästä tekemisestä. Kunhan sain onnistuneen suorituksen aidan kanssa, kerin sen pois ja nostin autoon. Sen jälkeen lapettiinkin puhdasta linjaa siinä samassa kohtaa, jotta eteen-käsky löysi taas oikean tehonsa. Onnistuneesta häkkinoudosta videon pätkä.. yllättävästi videoita-välilehdellä.

Edelleen jaksan harmitella, paljoa asian eteen tekemättä, Aavan huonoa seuraamista. Se on ottanut liikaa tavaksi kulkea hieman turhan edessä. Periaatteessa sivulla, muttei miellytä minua. Pitää keskittyä korjaamaan sitä(-kin)

Lähiaikoina miun päähän on enenevissä määrin noussut se ajatus ettei Aava tai minä ohjaajana olla vielä valmiita avo-luokkaan, saati pidemmälle. Tänään katselin YouTubesta muutamia koevideoita ja todellakaan ei tullut sellainen olo, että "kyllähän me tuo hoidetaan..", ei edes hyvänä päivänä.. :D
Eli nyt treenataan ja treenataan siihen seuraavaan ajatukseen saakka. Tarvisi kai tehdä "oikeanlaisia" treenejä, jotka minun mielestä veisivät eteenpäin. Tiedä sit mimmoisia ne ovat... ;)

Zurille ei valitettavasti ole pentuja tulossa. Käymme vielä varmistukseksi toisessa ultrassa, mutta mistäs niitä pentuja sinne enää ilmestyisi. En jaksa uskoa, että sinne yhtäkään ilmestyy luineen, että olisi piilossa muka ollut.





Kehikko Aavan kompuroinnin jäljiltä



Aava treenin lomassa.

Aavan treenikaveri puunlatvassa.

Vapun aikaan myös Kaneli kävi kotona. Virkeä mummo, vaikkei enää nuoruuden terässä olekkaan. Pääpiirteissään kaikki kuitenkin ok ja näillä mennään. Ehkä tämä on jo viimeinen kesä, ehkä jäljellä on vielä toinenkin. Aika näyttää. Sillä ei tuottanut ongelmia tulla pitkän ajan jälkeen takaisin laumaan, mutta Aavalla tuotti välillä ongelmia hillitä karvansa ja murrasikin Kantsulle muutaman kerran kun muori innostui haastamaan leikkiin innoissaan.

Virkeä vanhus tänään 7.5.14, 12 vuotta 6 kuukautta vanha.