sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Niittytreenit ja veriä kuohuttavaa vesitreeniä

Kävimme sunnuntaina Markuksen ja Timpan voimin treenaamassa koiria Vähämaan niityillä ja kahdessa eri rannassa tehtiin hieman vesitreeniä.


Maatreenit


Niityllä tehtiin markkeerauksia ja hieman linja+lähihakua. Mielestäni kaikki koirat teki hyvin töitä. Aava ja Reiska teki yhtäaikaa ja Utu Markuksen kanssa sitten myöhemmin yksinään.

Koirille tehtiin niityn keskivaiheille ja toiseen päähän pitkiä merkkeerauksia; ykkösiä ja kakkosia. Selkeää kiintopistettä ei aina ollut.

Lisäksi tehtiin markkeerauksia niin, että Markus meni heittämään markit hieman metsän sisään ja koirat lähetettiin niityn poikki niille. Nämä markit osoittautui koirille alkuun hankalaksi, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi sujua jo paremmin.

Linja+lähihakua otettiin markkien välissä, jolloin Markus heitti toiselle markin ja toinen koira lähti ennen sitä linjalle. Kun toinen palautti lähetettiin toinen koira hakemaan markkia.

Oikein hyvä maatreeni. Pitkästä aikaa pitkiä markkeerauksia metsään vähän peitteisempiä ja niityllä näkyvämpiä.

Utulle tehtiin lähirannassa hieman markkeja ja eteenlähetyksiä veteen. Pari damia karkasi virran mukana, joita yritin Aavan kanssa kalastella toisaalta. Koira ei ollut kuitenkaan motivoitunut lähtemään veteen. Sen mielestä siellä ei ollut mitään. Tilanne oli huono. Koira piti napata nopeasti autosta, kiirehtiä ryteikön lävitse rantaan alavirtaan ja yrittää nähdä dameja. Kun dami ilmestyi uomasta näkyviin iski kiire yrittää saada koira virtaan ja damin ylös. Ei sellainen vielä Aavan kanssa onnistu.


Vesitreeniä


Jälkikäteen ajateltuna.. liekö tätä treeniä olisi kannattanut tehdä, ei ainakaan kokonaisuudessaan. Mutta tehty mikä tehty. Pitää yrittää oppia seuraavaan.

Aavalle tehtiin vesitreeniä venerannassa. Sille heitettiin dameja veteen ja lähettelin sitä linjalla niille. Se joutui lähtemään ruoholta ja etenemään lyhyehkön pätkän kivikkoista rantaa alas veteen.

Sain tehtyä muutamia hyviäkin lähetyksiä ja ohjauksiakin vedessä, mutta jotenkin veteen menot kalvasivat vielä mieltä. En ollut nähnyt vielä semmoista todella hyvää veteenmenoa+noutoa. Koira alkoi selvästi olla kylmissään ja ehkä jopa  väsynyt. Siitäpä se sitten alkoi taas tökkimään. Se pysähteli vesirajaan ja sen olemus oli jo lähetyksessä ihan "rottamainen". Sen silmistä näki ettei se halua enää tehdä. Tympäsy x 100. Treeni sai olla siinä. Koiralle loimi niskaan ja autoon.

Myöhemmin koiran lämmettyä kävin tekemässä sille vielä muutaman onnistuneen noudon samassa rannassa. Ne menikin sitten hyvin ja sain jopa ohjattua koiraa taas hyvin vedessä.

Kotiin tullessa huomasin, että Aava oli loukannut taas tassunsa. Lattialle jäi pitkän aikaa verilaikkuja ja tarkastin anturat. Sille oli tullut vekki ainakin yhteen anturaan, josta vuoti paljolti verta.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Iltapuhteita

Jännä kuin hyvin Aava on nyt tehny vesitreeniä. Välillä eka lähetyksellä tökkää rantaan, mutta mitä nyt treenannut viimeiset kerrat niin olisko tehnyt kahdesti. Ja itselle on muotoutunut/muotoutumassa asenne, että se "ei haittaa". Otetaan vain sit uusiksi. Tyhjää stressiä omassa päässä muuten, jos ajattelee et maaaailman kaamein virhe. Nyt Aava on tuossa tilanteessa menossa ja menee kokoajan eteenpäin. Tietenkin toivon, että jonkinajan kuluttua huomaan "ongelman" poistuneen, eikä sitä tarvitse enää miettiä meneekö se vai ei. Nyt vain ajatellaan, että menee se.. jos ei ekalla, niin sit tokalla.

Viikolla kävin yhtenä iltana treenamassa vesitöitä. Ilma oli kalsea; sateli ja tuuli. Ilta muutenkaan tuntunut menevän parhaalla mahdollisimmalla tavalla ja olin jo aikeissa jättää treenin Aavan kanssa tekemättä, jottei se oman mielialan vuoksi menisi pilalle. Ajeltiin kuitenkin Aavan kanssa rantaan ja siinä teetä juodessani katselin hieman sopivaa kohtaa missä vähän viitsisi heitellä damia. Aallokko oli kohtalaista, mutta hieman tieten mietitytti, että pysäyttääkö se koiran rantaan. Kävin Aavalle heittämässä damin sivusta veteen. Koira oli mukana. Palasimme lähetyspaikalle toiselle sivustalle, josta linjalla laitoin koiran menemään. Samalla tavalla tein pari muutakin ja yhden "sokon" toiselle puolelle pusikkoa. Kerran Aava tökkäsi rantaan, mutta muuten se meni hyvin veteen ja yhdellä noudolla, juuri tuolla sokolla sain sitä käännettyä ja ohjattua damille.

Sokkodamille lähtiessään, koira lukitsi itsensä rantakaistaleen päässä olevaan katiskamerkkiin/muovipurkkiin. Se ui määrätietoisesti sitä kohden ja annoin sen uida suht likellä, jotta se näkisi ettei se ole tuttu dami. Vihelsin pilliin ja otin huomion. Sen jälkeen ohjasin sen vasemmalle, jossa dami lillui. Aava ei sitä siltikään nähnyt hetkeen, vaan ui muutamia metrejä sivusuunnassa. Selkeästi sitten näki, kun se bongasi damin. Hieno, luottoa molemmin puolin kasvattava veto.

Jonkun mielestä meidän askeleet ovat tietenkin vielä pieni ja haparoisia, mutta itse olen kyllä juuri noihin hetkiin tyytyväinen, kun näen koiran tekevän töitä varmasti ja tulee onnistumisia. Aavan ilmoitin Tervolan wt-kokeeseen, joka on parin viikon päästä.

Jotain pientä ohjaustreeniä olen nyt sitten ottanut kokeeseen ilmoittautumisen  kimmokkeena kotipihalla. Lähihakua, sivusuuntia yms. Hyvin Aava kuuntelee ja tekee. Hieman haluaisin itse nähdä terävämpää menoa, mutta varmaan se sieltä taas tulee. Aava on ollut juoksun jäljiltä taas hieman eri tuntuinen. Juurikin tuo terävyys puuttuu, mutta työskentelee. Semmoista intoa näkyy etenkin palautuksien jälkeen. Silmät suurina ja vetelee joskus piruetteja vieressä. Hieman saisi rauhoittua wt:tä ajatellen. :D


Vihreä alue, jonne damit tippui. Oranssi heitto suunta ja nuoli = koiran lähetyssuunta.


Keltainen ympyrä on se paikka, jossa oli joku muoviäyskäri, merkki ym. Sinne Aava lähti uimaan. Vihreä ympyrä osoittaa paikkaa, jossa dami oli ja johon sen lopulta ohjasin. Heittoa koira ei nähnyt.

 

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Eläinlääkärikäyntiä ja vesitreeniä

Ärtynyttä silmää


Torstai - iltana saimme Aavan kanssa ajella eläinlääkärille Keminmaahan, jossa Mika ystävällisesti otti meidät vastan. Aavalla oli silmä tulehtunut. Se helotti räikeän punaisena ja rähmi kun tulimme Ickyn kanssa kotiin. Mika epäili siihen tulleen jonkinlaisen iskun ja sen myötä sitten ärtynyt. Ratti päähän, silmärasvasta ja kipulääkeestä resepti mukaan. Hyvin on jo toipunut.


 

Vesitreeniä


Viikonloppuna kävimme treenamassa Aavan kanssa hieman vesitöitä. Mielestäni se.. tai me.. suoriuduimme aivan hyvin. Aava jopa näytti rannalta siltä kuin se olisi kuumunut tekemisestä. Silmät olivat kuin lautaset päässä ja oleminen rauhatonta. Olisi oikeastaan aika mukava, että se nimenomaan niin tekisi. Ehkä se helpottaisi vesi"ongelman" ratkeamista. En jollain tapaa haluaisi puhua Aavalla vesiongelmasta.. kun ei se tavallansa sitä ole semmoisessa merkityksessä kuin sen äkkinäisesti tuosta ymmärtäisi. Se kuitenkin menee veteen ja uiskentelee siellä. Markkeeraukset on tähän asti noutanut kaikki vedestä.

Vesi näkyi ja tuntui olevan edelleen suht hyytävää, joten senkin vuoksi saa olla aivan tyytyväinen, että Aava teki usean noudon vedestä ja oli pienesti ohjailtavissakin. Eli eteenpäin mennään. Kiva niin. Kokeiden aika ei kuitenkaan ole vielä. Josko sitten loppukesästä. Ohuesti tosin harmittaa, että tällä ajatuksella nämä kaikki lähialueen kokeet menee meillä sivusuun. Muhos, Roi, omat jne. Mutta, viisaampi lähteä kai kokeeseen varmemmalla otteella.
Aavalle tehtiin harjoitukset niin, että veteen heitettiin markkeeraus veteen ensin toiselta sivulta vesialuetta. Sen jälkeen koiran kanssa käveltiin toiselle sivulle ja lähetettiin se linjalla sieltä veteen. Sinne vilahti.

Ohjauksen alkeita treenattiin niin, että veteen heitettiin kaksi markkeerausta. Koira valitsi noudettavakseen toisen lähetettäessä. Kun se oli sille valitsemalleen uimassa otettiin siihen pillillä huomio ja suunnattiin se sille toiselle damille, jota se ei ollut valinnut. Sen noudettuaan koira lähetettiin linjalla sille jäljelle jääneelle damille. Hyvä ytimekäs treeni. Pitää muistaa pitää vain simppelinä.

Aavalle näkyy tällä hetkellä sopivan hyvin tuo tyyli, että per treeni tulee vain muutama nouto. Onnistumisia on ollut kuitenkin nyt enemmän kuin aiemmin heti alkuunsa. Alettu hyvässä vireessä ja lopetettu vielä kun koira on halukkaan oloinen töihin tai hommat on menneet hyvin. Ja mitäpä noita vielä tuon kummemmin tahkoamaan. Me ei olla vielä siellä. Nyt peruspohjan uudelleen luontia ja varmuuden hakemista uudelleen. Kyllä tämä tästä. Pitää vain luottaa tähän tekemiseen. Timpalle taas kuuluu kiitos meidän hyvin menneistä treeneistä.. vaikka... jotku lausahdukset ovatkin joskus myrkkyä omalle sielunelämälle. Selkäranka on niin hauras.. ;)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Reissua etelän vihreissä, vehreissä maisemissa


Kyllä on huippu fiilis viikonlopusta. Tuntui harmilliselta eilen kotiin ajellessa, että se loppui, vaikka ikävä Ickya vaivasikin. Torstaina lastasimme Timpan auton täyteen... lähinnä minun tavaroita ja starttasimme matkamme. Tarkoitus oli torstaina käväistä Oulussa erämessuilla, mutta päädyimme ilmeisesti minun huonon aikataulutuksen takia vain vilkuttamaan ohiajaessa. Se olikin hyvä valinta, kun perillä ensimmäisessä etapissa olimme erämessujen väliinjättämisestä huolimatta vasta ilta kahdeksan pintaan. Väkisinkin pysähdyksiä tuli Timpan pennun eli Lekan (Masterkey`s Fax Leka) takia tai omien tarpeiden vuoksi.

Kylässä Kouvolassa


Ensimmäinen etappimme oli tosiaan Susanna ja A-P Fontelleilla, jotka ystävällisesti ja odottamatta tarjosivat meille yösijan kotoaan. Siellä meitä vastassa oli mahtavan rauhallinen lauma kultaisia ja mukavan oloinen labbis poika Flin. Flinin ja A-P:n kanssa pääsimme perjantaina vähän jopa treenailemaan ja Aava sai hieman liikettä luihinsa. Vähän markkeerauksia, vähän hakua ja linjaa. Lisäksi kävimme vielä myöhemmin tekemässä pari noutoa vedestä. Kivasti minusta tekivät molemmat koirat ja Flinistä näkyi treenissä aivan erilainen koira kuin kotona, jossa se oli mitä rauhallisin koira. Koiran työskentelyssä oli samaa "painetta" työskentelyssä kuin mitä näkee Timpan Reiskan tekevän töitä. Mukavan näköistä menoa. A-P antoi hyvää mietinnän aihetta siitä miten lähettää koira markkeerauksille. Nyt esim. kakkosissa näytin koiralle suunnan sille jolle ajattelin sen ensin menevän sekä muistutukseksi sille toisellekkin annoin hieman suuntaa kädellä. A-P kuitenkin laittoi mietintä myssyyn ajatuksen, että josko koira saisikin itse valita minkä noutaa ensin. Muistaisiko koira luontaisesti paremmin pudotukset. Tätä täytyy testata. Tietenkin suunnan antamista koiralle tarvitsee siinä vaiheessa kun tuomari kokeessa määrää kumpi heitoista otetaan ensin, mutta noin muuten kehittämään koiran markkeerauskykyä, muistia jne A-P:n mainitsema tapa voisi olla kyllä hyvä ja kuulosti hyvin loogiselle sekä toimivalle.


Niin kaunista metsää. Ihana kesä tekee tuloaan. Etelässä se oli jo hieman pidemmällä.


Gordonin koulutuksessa kuuntelemassa


Perjantaina matka jatkui Sysmän kautta Korpilahdelle. Sysmässä pysähdyimme kahvin ja herkkujen verran tervehtimään kummityttöä ja ystäviä. Korpilahdelle saavuimme juuri iltapalalle. Paljoa ei enää sille illalle jaksanut, vaan suihkun kautta petiin odottamaan seuraavaa päivää, jolloin koulutukset alkaisivat aamusta. Parina edellisenä päivänä Korpilahdella oli järjestetty NOWT ja tuomarina olleet Tomi Sarkkinen ja Gordon Hodgson vetivät lauantaina koulutusta omille ryhmilleen ja Tomi vielä sunnuntaina koko päivän. Timpan kanssa olimme lauantain täysin kuunteluoppilaana ja se olikin mielestäni hyvä valinta. Ei tarvinut juuri jännitellä. :D

Gordonin koulutustyyli oli mielestäni hyvinkin perusjuttuja, muistuttaen, ettei koiraa tarvitsisi eikä saisi liikaa ohjailla. Tähän jotenkin Suomessa.. ja etenkin Ruotsissa on tottunut kokeissa ja itsekkin. Aivan kuin vartavasten yrittäisi tappaa koirasta sen luontaisia ominaisuuksia, kuten metsästyskykyä. Kamalan tiukassa ohjaamisessa on myös se huono puoli, että sillä voi jopa häiritä koiraa ja riistan/damin sijainnista tietämätön ohjaaja voi ohjata tottelevaisen koiran pois oikealta alueelta. Koulutuksessa tuli esille monia hyviä kysymyksiä, joihin minusta kouluttajalla oli hyviä vastauksia. Muutenkin hänellä oli monia hyviä pointteja, vaikka kokonaisuus olikin varmasti monelle tuttua oppia. Koulutuksesta poimin mm. ajatuksen valkoisista hanskoista ohjausksessa. Sehän on ollut kai jonkinlainen trendi valkoisten lippisten ja hihojen lisäksi. Tarvitseeko niitä oikeasti....? Voisiko kuitenkin olla niin, että koira näkee ihmisen paljaan kämmenen myös vallan mainiosti..? Voisiko koiran hallinta ja ohjaaminen olla sellaista, ettei sillä huomaamattaan tapa tai saa peitettyä koiran luontaisia ominaisuuksia.

Aluksi ymmärsin Gordonin annin tämän hallinnan ja ohjaamisen suhteen hieman väärin. Aamupäivän ryhmäläisten kanssa teemana oli ohjata koira alueelle, jonka jäljeen mm. lähihaku-pillitystä ei annettu, vaan koiran tuli metsästää dami ylös. Tästä ymmärsi aluksi ettei hän suosi lähihakupillin käyttöä samalla kun hän selitti tuosta liiasta hallinnasta. Ajatus ei kuitenkaan ollut aivan se. Uskoakseni hän tarkoitti, että koiran saapuessa oikealle alueelle annetaan kyllä lupa alkaa metsästämään, mutta annetaan koiran siellä rauhassa sitten työskennellä. Varsin järkeen käypää. Koirahan sitä siellä varten on, että se etsii ja metsästää. Tomin kanssa vielä sunnuntaina asiasta jutustelin ja juurikin hän noin asian ilmaisi. Linjaa mennään niin pitkään kuin tulee uusia ohjeita. Pillityksellä kerrotaan nimenomaan koiralle se, että "etsi siittä". Aivan kuten aiemminkin asiasta ajattelin, jotenkin meni vain itellä pasmat päässä sekaisin.



Gordon Hodgson.


Lauantain kouluttautujia.

Sunnuntai, Tomin koulutus


Tomi kouluttaa aamupäivän ryhmää.


Tomin koulutuksessa olinkin sitten jo Aavan kanssa iltapäivän ryhmässä. Aamupäivän kuuntelin vielä sujuvasti. Tomin koulutuksessa tehtiin lähihaku-käskyn antamista vauhdista, linjoja muisteilla, markkeerauksia maalla sekä vedessä. Lisäksi linjaa/ohjausta vedessä. Kamala kun taas jännitti olla oman koiransa kanssa tekemässä. Hieman Aavalla oli alkuun vauhti hukassa, mutta kun se hoksasi mm. lähihaussa jutun juonta, niin vauhti selkeästi parani.

Vesitreeniin olin erityisesti tyytyväinen. Luotto koiraan ja itseensä oli ennen niitä aika vähäinen, vaikka edellisenä päivänä Aavalle olikin tehty hyvä vesitreeni likellä majoituspaikkoja sijaitsevassa lammikossa. Harjoitus meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Ensin veteen heitettiin markkeeraus, jota noutaessa heitettiin eteen uusi dami. Sille koira lähetettiin sitten linjalla. Sydän hakkasi miljoonaa, kun lähetin koiran linjalla eteen. Sinne se sitten kuitenkin molskahti. Ei aivan suoraan, mutta ei se suurta koukkausta tehnyt ja pääasia, että meni veteen sen sijaan että olisi jäänyt rantaheinään keijaamaan. Ihan huippu fiilis.

Toinen harjoitus tehtiin niin, että veteen heitettiin markkeeraus, jota koira lähti noutamaan. Hieman alle puolen välin matkaa markkeeraukselle Tomi ampui ja heitti koiran vasemmalle puolelle damin. Tämä koiran olisi pitänyt vilaista ja pistää muistiin. Ei Aava.. se uida porskutti määrätietoisena markkeeraukselle eikä kääntänyt päätään. Tomi korjasi tämän sitten siinä vaiheessa kun Aava ui takaisin. Sen koira sitten näki. Palautuksen jälkeen koiran kanssa siirryttiin tavallaan pitkälle sivulle, josta koira lähetettiin linjalla sille damille joka sen oli uidessaan pitänyt merkata. Eli hieman sen muistin varaan jäi, että koira muistaa että jotain sinne heitettiin jossakin välissä. Olin aika varma ettei Aava lähtisi suorittamaan tehtävää, vaan jäisi killumaan säälittävän näköisenä matkalla olleen lompareen päälle. Tomi tsemppasi ennen lähetystä ja lupasi käydä kouluttajan roolissa tuuppaamassa Aavan lompareelta mikäli se siihen jäisi keijaamaan. Suunnitelma oli siis valmis. Koira oli epävarman näköinen ja mielessä vilahti.. "oi ei". Syvä huokaus, asetin itseni koiran vierelle ja lähetys damille. Siitä se lähti... eteni lompareelle ihan ok vauhdilla.. tuli sen reunalle ja... lomps.. sinne se molskahti veteen ja jatkoi uimistaan eteenpäin kohti damia. Tomi hölkkäsi rannan reunaa pitkin suurinpiirtein damin tasalle. Itse en nähnyt damia ollenkaan, mutta tomin ohjeilla ohjasin Aavan damille. Aava nappasi damin ja uiskenteli takaisin sinne mistä lähtikin. Ihan huikeaa! Teki mieli hyppiä ja riemuita.

Lopuksi tehtiin vielä drive kahdessa kolmen koiran ryhmässä. Koirat sekä ohjaajat suoriutuivat tehtävistä hyvin. Yhdelle damille lähetin Aavan epähuomiossa linjalla. Olisi ollut mukava lähettää se kuten yleensäkkin markille eli antaa vain vähän suuntaa ja lähetys nimellä. Hyvin se kuitenkin teki ja sain olla siihen kokonaisuudessaan tyytyväinen treenin jälkeen.

Pidennetty viikonloppu hujahti nopeasti hetkeen jolloin auton keula kääntyi taas kohti pohjoista ja kotia. Olipas haikea tunne. Matkalla oli ollut paljon mukavia, loistavia hetkiä ja ennen kaikkea ihania ihmisiä. Onneksi kesä on vasta alussa.. ja onneksi matkaseura kotiinkin oli miellytävä. Perillä Haaparannalla olin vasta yhden jälestä, joten aamulla kellon soidessa teki kovasti mieli jäädä nukkumaan.

Päivän on päässä pyörinyt koulutuksien annit ja hyvä mieli. Varmasti suurin anti ja oikein viikonlopun teema oli luottaa itseensä sekä koiraansa, ei tehdä asioista ongelmia itse, nauttia koiran kanssa olemisesta ja tekemisestä. Unohtaa mahdolliset virheet ja ohittaa ne olan kohautuksella. Tehdä vain sitä omaa juttua oman koiran kanssa. Joskus ei onnistu kaikessa, joskus onnistuu sitten hyvinkin. :) Kiitos kaikille mukavasta viikonlopusta.

Timo Korvolalle ja Timo Pennaselle suuri kiitos kuvista. Ihan huippua, kun on hyviä otoksia meistä.




Flatti , me Aavan kanssa ja Aleksi. Kuvan ottanut Timo Korvola.


Aava lähetys drivessa. Kuvan ottanut Timo Korvola.


Aava palauttaa. Kuvan ottanut Timo Korvola.


Aava palauttaa. Kuvan ottanut Timo Korvola.


Aava hyvässä vauhdissa palautuksessa. Kuvan ottanut Timo Korvola.

Kuvaaja Timo Korvola.

Kuvaaja Timo Korvola.





Tälläsia treenikavereita tällä kertaa. Itse en näitä onneksi nähnyt. Kyllä mieltä puistatti ilmankin. Kuvaaja Timo Korvola.



Varmasti en tältä sylkäisyltä saanut aivan kaikkea ajatuksia tähän ulos, mutta lisäilen tuumailuja samalla kuin lisään muutaman reissukuvan lisää.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kevään treenejä




Aavan kanssa on treenailtu milloin mitäkin nyt kevään aikana. Innolla olemme odottaneet lumien sulamista ja nyt vihdoin näyttäisi sen osalta, että ollaan jo voiton puolella. Ihanaa kesä tulee. Treeni-into on ollut hieman ailahtelevaa. Välillä huvittaa ja kiinnostaa kovastikki, mutta sitten jokin päässä tökkää. Semmoista super-huippu-fiilistä saa treenistä etsiä, mutta onhan kivaa tieten. Kokeisiin meno saa lähinnä aikaan kylmiä väreitä ja karvat pystyyn, joten se ei ole ensisijaisesti mielessä. Vaikkakin jossakin kohtaa oli ajatus startata aivan starttaamisen ilosta ja joka paikassa mihin vain pääsee, mutta.. noh.. se ajatus ei ole aivan enää kirkkaana mielessä.

Linjoilla Aava on mielestäni alkanut hapuilemaan. Nythän olen sille osan tehnyt sokkona, joten pitänee palata motivoituihin ainakin hetkellisesti. Suoristaa kepeillä ja selkeillä maaleilla. Videoihin lisäsin meidän viikonlopun otoksia. Yhdessä videossa näkyy kuinka Aava jostain syystä alkaa hiippailla linjalla ja lopuksi pysähtyy. Miksi...? Ei mitään tietoa. Syitä voi vain arvailla. Heti perään tehty sama linja kuitenkin menee moitteetta ja dami löytyy. Linjojen päähän maalialueelle piilotin damit, joten hieman semmoista alueella pysymistä tuli treenattua samalla.

Sunnuntaina nopen jälkeen kävimme treenaamassa Laivaniemen laavulla. Teimme markeerauksia niin, että alueelle piilotettiin dami, heitettiin näkyvällä markkeeraus ja koiran kanssa käännyttiin selin alueeseen, jonka aikana avustaja noukki heitetyn damin pois. Sen jälkeen koira lähetetiin vasta noutoon. Ajatuksena tässäkin vahvistaa koiran luottoa omaan muistikuvaansa tiputuspaikasta, jotta koira etsisi sinnikkäästi damia alueelta eikä jättäisi sitä siirtyen väärille urille. Aavalla tämä toimi hyvin tehtäessä ykkösmarkkeerauksia, mutta tehtäessä samalla tyylillä kakkosia se ei enää jarruttanut lähemmäksi heitetyn damin alueella vaan hieman nuuhkaisten juoksi ylitse. Tämä sama toistui useita kertoja, joten harjoitus päädyttiin tekemään niin, että damit jätettiin heitettyyn paikkaan ja koira sai noutaa ne heti tai käännöksen aikana damia käytiin hieman siirtämässä samalla alueella. Nämä toimi Aavalle sitte paremmin ja linja-kakkoset tulivat mielestäni hyvin ylös. Tämmöistä markkitreeniä Aavan ja Reiskan kanssa on otettu muutamia kertoa ja ne mielestäni keskittyvät jo kivasti tehtävässä.

Hakua Aavan kanssa on otettu pari kertaa yhdellä damilla. Eli ajatus on ollut yksi, hieman vaikeampi dami. Tiedä sitten miten Timppa on ne piilottunut, kun mielestäni ne on suht helposti löytyneet... ;)

Paljon pitäisi Aavan kanssa tehdä ennen kuin startti-innon saisi syttymään. Se ei tunnu valmiilta sitten millään. Hakua, markkeerauksia, vesitöitä ym ym.. huoh.. Yritän luottaa koiraani..

Onneks tässä kuussa on tulossa koulutus, josko sieltä saisi kadonnutta luottoa ja intoa haalittua.

Aavalle olen katsellut urosta ja sitä on kyselty myös käyttää. Varovaisen vihreä valo on kai paras kuvaamaan asiaa tällä hetkellä. Urosta ei ole vielä luustokuvattu, eikä silmiä tutkittu, mutta mikäli ne ovat ok, niin tämä voisi olla varsin mukava vaihtoehto. Taulu on hyvä, luonne ilmeisen hyvä jne. Tätä urosta pitäisi tietenkin päästä livenä näkemään ennen päätöksiä, että millainen se on, mutta luotan kyllä, että varsin mainio paketti. Työskentelyintoa kuulema riittää ym.