Aavan kanssa tehtiin tänään päivällä hieman ristikkotreeniä. Pikaisesti damit autosta ja muckit jalkaan, jotta ehtii ennen kuin pikku mies kotiutuu hoidosta kotiin.
Kävelimme Aavan kanssa niityn tien puoleiseen reunaan, jossa jätin koiran istumaan arviolta keskelle tulevaa ristikkoa. Kävelin ensin vasemman sivun, johon tökkäsin linjakepin pystyyn ja raakuin sinne neljä mustaa damia heinikon päälle. Seuraavaksi vuorossa oli oikea puoli, johon tein samat kuviot. Tämän jälkeen kävelin koirasta pois päin hieman yli puolen niityn, huomiovihellys ja käsky mennä toiselle sivulle. Aava hoiti homman hyvin. Luoksetulossa innostin sitä lisäämään vauhtiaan kehumalla sitä ja taputtamalla käsiä muutaman kerran samalla ottaen muutaman askeleen taaksepäin. Aava palautti hyvin, mutta en nyt tiedä lisäsikö se palautusvauhtiaan noilla keinoilla yhtään. Viedessä koiraa taas keskelle ristikkoa heitin juuri palautuneen damin Aavan selän taakse, jolloin saisin sille mukaan vielä eteen-käskyn. Aava teki hyvin töitä jokaiseen suuntaan. Se ei empinyt lähdöissä yhtään ja lähti aina oikeaan suuntaan. Ihan viimeisillä dameilla testasin eteen-lähetystä pelkällä suullisella käskyllä. Ensimmäisellä kerralla se empi vähän, odotti kai käsikäskyä lisäksi. Välillä tein taas jomman kumman sivun ja kokeilin sille uudelleen pelkällä sanallisella käskyllä eteen-lähetystä. Tällä kertaa Aava pyörähti ympäri empimättä. Harjoituksen aikana vaihtelin lähetysmatkaa minun ja koiran välissä. Välillä kävelin pihatielle saakka lähettämään, välillä jäin likemmäksi.
Kun kaikki damit oli noudettu, keräsin kepit pois. Oikean puolimmaiselle kepille heitin Aavan nähden yhden damin vielä. Linjadamin. Kävelimme pihalle ja laitoin damit auton perään. Sitten naamat takaisin niittyä kohden ja ajatuksena oli lähettää Aava linjalla damille. Sen mieltä kuitenkin häiritsi aiemmat ristikon damit. Se lähti vielä toisellakin lähetyksellä väärään suuntaan kaartamaan, vaikka otin askelia eteenpäin ja selkeästi vaihdoin lähetyskulmaa. Otin koiran kuitenkin joka kerta iloisesti takaisin. Kehuin hyvästä luoksetulosta ja laitoin uudelleen linjalle. Vihdoin onnistui. Kävin sitten vielä viemässä pari damia lisää samalle alueelle ja haetutin Aavalla yhden. Toinen jäi sinne vielä odottamaan. Tarkoitus on haetuttaa se sillä nyt vielä illan aikana. Saas nähdä miten menee.... ;)
klo 19.15, Kävin Aavan kanssa ottamassa jäljelle jääneen linjan. Hyvinhän se meni. Suoraan muistipaikalle pihatieltä. Kävin vielä kävelemässä linjan pari kertaa ja vein sinne dameja. Pari Aava vielä haki. Jäljelle myöhempää käyttöä varten jäi kolme damia. Eli lisää linjaa tiedossa. Yhdellä linjalla laitoin Aavan menemään lumipenkan ylitse. Ensin se yritti sen kiertää, joten kävelin likemmäksi ja laitoin uudelleen menemään. Tällä kertaa roikelsi siitä ylitse ja sain sen paluumatkallakin houkuteltua samaa reittiä luokse. Kiva treenin räpäsy munkkien teon välissä.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Iltamyöhän treeni... virhe 1, virhe 2, virhe 3......
Päätin iltasella ottaa vielä Aavan kanssa vähän treeniä. Mielestäni suunnittelin treenin hyvin ennen kuin aloitimme, mutta ilmeisesti en tarpeeksi. Treenin alkupää tökki koko ajan jotenkin.
Otin koiran ulos ja jätin sen pihatielle istumaan. Itse kävelin niityn toiseen laitaan, tökkäsin ohjauskepin pystyyn heinään, piilotin dameja heinien alle muutamia kappaleita ja heitin toisilla dameilla markkeerauksia sekä näin hajuja alueelle. Nämä damit keräsin sitten pois. Kävelin linjasta vasemmalle puolelle, jonne vein toisen kepin ja heittelin sinne mustat damit. Tätä koira ei nähnyt, koska alue jäi ladon taakse. Palasin aiempaan suoraan linjaan ja kävelin siitä koiran luokse.
Ensimmäisen lähetin suoraan tieltä. Aava joutui tekemään kovasti töitä alueella, jotta se löysi damin heinikosta. Toisella tai ehkä kolmannella lähetyksellä Aava alkoi poukkoilemaan pois alueelta ja se piti toistuvasti pysäyttää ja ohjata sinne takaisin. Kävin jopa välissä motivoimassa damin uudelleen ja jätin toisen näkösälle yhdessä kohtaa, jotta se olisi varma, että siellä jotain on, eikä lähtisi tyhjää laajentamaan. Vihdoin se alkoi onnistumaan suoran kanssa.
Epäilen, että tuon veivaamisen aikana Aava jossain kohtaa on havainnut sen toisen kepin vasemmalla sivulla, koska muutamien onnistumisien jälkeen otin etäisyyttä tiehen kävelemällä toiselle niityllä ojan ylitse ja sieltä lähettäessäni alkoi veivaus sen sivun kanssa. Lähetin suoraan ja useita kertoja koira koukkasi ladon kulmalta näkymättömiin ja oli menossa vasemmalle kepille. Kävelin sitten likemmäksi ja likemmäksi suoran keppiä ja vihdoin sain Aavan sinne menemään. Sitä ennen olin saanut sen lukkoon niin, ettei se lähtenyt muutamaa metriä eteenpäin tai se jäi välillä seisomaan ihmeissään, että mihin hän on matkalla. Erehdyin sille sanomaan, jopa "ei" yhdessä linjalähetyksessä, kun luin sitä väärin. Otin sitten niistä ilon irti ja kutsuin sitä iloisesti luokse. Palkkasin sen sen siitä hyvin ja kokeilin muutaman askeleen jälkeen lähettää uudelleen. Ei niin hyvä treeni siis.
Päädyin sitten vaihtamaan linjapaikan kokonaan uuteen, ladon toiselle puolelle. Keräsin vasemman sivun damit ja kepin pois ja keskityin täysin pitkään suoraan linjaan. Kävelimme aina toisen niityn päähän saakka ja lähetin sieltä Aavaa. Tämä toimi ja linjat menivät varmasti suoraan. Muutaman linjan jälkeen päätin harjoituksen riittävän. Koira vaikutti jo sen verta väsyneeltä. Vaikutti jo aiemminkin. Kävelin Aavan kanssa hakemaan keppiä ja jäljelle jäänyttä damia. Matkalla heitin vielä markkeerauksen ladolle, jonka Aava sai noutaa linjakepiltä. Sinne taas heitin yhden, jota hakemaan lähetin sen niityn toiselta reunalta kodin puolelta. Nämä Aava teki erittäin varmasti. Jopa ohjaajan ollessa selvästi väärässä viimeisen damin sijainnista. Onneksi koira tiesi.
Selviä virheitä treenissä oli, että tein juuri sulaneeseen niittyyn liian vaikean treenin. Oletin, että koiralla olisi joku selkeä muistikuva aiemmin tekemistämme vastaavanlaisista treeneistä ja että damit kestäisi piilottaa. Ehkä märkä heinä peitti liian tehokkaasti hajuja, mutta toisaalta Aava on nyt paljon käyttänyt jalkojaan ja vähemmän nenäänsä. Tässä olisin voinut ainakin sen yhden haetuttaa niin, että se olisi näkyny hyvin heinän päällä. Lisäksi yhdellä linjalla arvioin koiran katsovan vasenta linjapaikkaa ja tässä kohtaa sanoin sille selkeän "ei". Tuloksena, se ettei koira lähtenyt enää mihinkään.. olinhan juuri kieltänyt sitä.
Ja mitä hyvää tässä treenissä sitten oli... No ei juuri paljoakaan, mutta koska jotain positiivista olisi hyvä kaivaa niin, mietin nyt sitten seuraavanlaisia: sain tehtyä väärin menneessä treenissä iloisia luoksetuloharjoituksia, koira palautui äkkiä virheistä (ohjaajan virheistä), ohjaaja älysi tehdä uuden, paremmin toimineen harjoituksen, pääsin palkkaamaan koiran pilliin pysähtymisestä.
Otin koiran ulos ja jätin sen pihatielle istumaan. Itse kävelin niityn toiseen laitaan, tökkäsin ohjauskepin pystyyn heinään, piilotin dameja heinien alle muutamia kappaleita ja heitin toisilla dameilla markkeerauksia sekä näin hajuja alueelle. Nämä damit keräsin sitten pois. Kävelin linjasta vasemmalle puolelle, jonne vein toisen kepin ja heittelin sinne mustat damit. Tätä koira ei nähnyt, koska alue jäi ladon taakse. Palasin aiempaan suoraan linjaan ja kävelin siitä koiran luokse.
Ensimmäisen lähetin suoraan tieltä. Aava joutui tekemään kovasti töitä alueella, jotta se löysi damin heinikosta. Toisella tai ehkä kolmannella lähetyksellä Aava alkoi poukkoilemaan pois alueelta ja se piti toistuvasti pysäyttää ja ohjata sinne takaisin. Kävin jopa välissä motivoimassa damin uudelleen ja jätin toisen näkösälle yhdessä kohtaa, jotta se olisi varma, että siellä jotain on, eikä lähtisi tyhjää laajentamaan. Vihdoin se alkoi onnistumaan suoran kanssa.
Epäilen, että tuon veivaamisen aikana Aava jossain kohtaa on havainnut sen toisen kepin vasemmalla sivulla, koska muutamien onnistumisien jälkeen otin etäisyyttä tiehen kävelemällä toiselle niityllä ojan ylitse ja sieltä lähettäessäni alkoi veivaus sen sivun kanssa. Lähetin suoraan ja useita kertoja koira koukkasi ladon kulmalta näkymättömiin ja oli menossa vasemmalle kepille. Kävelin sitten likemmäksi ja likemmäksi suoran keppiä ja vihdoin sain Aavan sinne menemään. Sitä ennen olin saanut sen lukkoon niin, ettei se lähtenyt muutamaa metriä eteenpäin tai se jäi välillä seisomaan ihmeissään, että mihin hän on matkalla. Erehdyin sille sanomaan, jopa "ei" yhdessä linjalähetyksessä, kun luin sitä väärin. Otin sitten niistä ilon irti ja kutsuin sitä iloisesti luokse. Palkkasin sen sen siitä hyvin ja kokeilin muutaman askeleen jälkeen lähettää uudelleen. Ei niin hyvä treeni siis.
Päädyin sitten vaihtamaan linjapaikan kokonaan uuteen, ladon toiselle puolelle. Keräsin vasemman sivun damit ja kepin pois ja keskityin täysin pitkään suoraan linjaan. Kävelimme aina toisen niityn päähän saakka ja lähetin sieltä Aavaa. Tämä toimi ja linjat menivät varmasti suoraan. Muutaman linjan jälkeen päätin harjoituksen riittävän. Koira vaikutti jo sen verta väsyneeltä. Vaikutti jo aiemminkin. Kävelin Aavan kanssa hakemaan keppiä ja jäljelle jäänyttä damia. Matkalla heitin vielä markkeerauksen ladolle, jonka Aava sai noutaa linjakepiltä. Sinne taas heitin yhden, jota hakemaan lähetin sen niityn toiselta reunalta kodin puolelta. Nämä Aava teki erittäin varmasti. Jopa ohjaajan ollessa selvästi väärässä viimeisen damin sijainnista. Onneksi koira tiesi.
Selviä virheitä treenissä oli, että tein juuri sulaneeseen niittyyn liian vaikean treenin. Oletin, että koiralla olisi joku selkeä muistikuva aiemmin tekemistämme vastaavanlaisista treeneistä ja että damit kestäisi piilottaa. Ehkä märkä heinä peitti liian tehokkaasti hajuja, mutta toisaalta Aava on nyt paljon käyttänyt jalkojaan ja vähemmän nenäänsä. Tässä olisin voinut ainakin sen yhden haetuttaa niin, että se olisi näkyny hyvin heinän päällä. Lisäksi yhdellä linjalla arvioin koiran katsovan vasenta linjapaikkaa ja tässä kohtaa sanoin sille selkeän "ei". Tuloksena, se ettei koira lähtenyt enää mihinkään.. olinhan juuri kieltänyt sitä.
Ja mitä hyvää tässä treenissä sitten oli... No ei juuri paljoakaan, mutta koska jotain positiivista olisi hyvä kaivaa niin, mietin nyt sitten seuraavanlaisia: sain tehtyä väärin menneessä treenissä iloisia luoksetuloharjoituksia, koira palautui äkkiä virheistä (ohjaajan virheistä), ohjaaja älysi tehdä uuden, paremmin toimineen harjoituksen, pääsin palkkaamaan koiran pilliin pysähtymisestä.
Noutajapäivää vietettiin 26.4. Kemissä
Valtakunnallista noutajapäivää vietettiin eilen lauantaina. Yhdistys päätti järjestää silloin Match shown ja erilaisia lajiesityksiä Kemissä, Kivikon koululla. Paikka olikin loistava siihen hommaan. Olemme sitten Aavan ja muutamaan muun yhdistyksen koirakon kanssa treenannut noutajapäivän esityksiä silmällä pitäen. Nome/wt-ohjelmassa oli hakua, markkeerauksia ja linjoja. Yhden linjan haasteeksi asetettiin vielä puutarha-aita. Muut koirakot esittivät tapahtumassa tokoa, rallytokoa ja mejää. Oikein mukava koiramainen päivä, vaikka kylmä tarttuikin taas ohjaajan kroppaan ja esitystä jännitti miltei yhtä paljon kuin koetta.
Aava ei näytöksen aikana hakenut hakuruudusta yhtään riistaa. Se sai olla vain rivissä mukana passissa. Sen kanssa aloimme suorittaa sitten markkeeraus-tehtävää ja linjaa aidan ylitse. Ne menivät aivan mukavasti. Jopa markkeeraus. Toinen näitä suorittanut koirakko oli Timppa & Reiska, joilla vielä bonuksena paikan päällä viime sekunnissa keksitty ohjaustehtävä. Lähetys markkeeraukselle, josta ohjaus aidan takana oleville dameille. Sekin meni hienosti. Toivottavasti katsojat pitivät näkemästään.
Aavan kanssa olemme harjoitelleet noita hyppyjä tuolla puutarha-aidalla ja koulun pihalla olevan aidan ylitse. Molemmat se on oppinut todella hyvin. Tyytyväinen pitää olla siihen, että se menee ne hyvin hylitse ja tulee samaa reittiä takaisin. Sen se on oppinut suht helposti, eikä ole kietänyt estettä kertaakaan harjoituksissa.
Aava on nyt jostain syystä ollut todella epätarkka markkeerauksien suhteen. Se on usein juossut lähes suoraan oikealle alueelle, mutta mikäli dami ei ole miltei hypännyt sen nokkaan, se on alkanut käyttämään jalkojaan ilman nenää ja juoksentelemaan alueella. Kyllähän se sitten aikansa juostuaan ja loppujen lopuksi kun alkaa käyttämään nenää, löytää damin. Mutta jos ajatellaan wt:tä, niin noissa sen härvellyksissä ja juoksemisissa aikaraja alkaa pikku hiljaa tulla täyteen. Tuo lisää itselle paineita oikea aikaiseen reagoitiin kokeessa. Alkaako hyvinkin pian ohjata koiraa tehtävässä vaiko katsoa hetki löytääkö koira itsenäisesti damin, jolloin se voi ajautua jo kauas alueesta ja sen ohjaaminen voi olla jo työlästä sekä haparoivaa. Itse kuitenkin edelleen suosin vaihtoehtoa, jossa koira markkeeraa itse ja kaivaa damin tarkasti ylös. Tämä siis ajatellen kokeita. Treeneissä voin kuitenkin tykätä nähdä koiran sinnikästä työskentelyä oikealla alueella, vaikka damin löytymiseen kuluisikin tovi. Pääasia, että koira tekisi hyvin töitä nenänsä kanssa eikä sinkoilisi sinne tänne.
Tätä markkeerausogelmaa ajatellen treenattiin eilen sitten tapahtuman jälkeen lääkkeeksi markkeerauksia niin, että aidan viristyksen toiselle puolelle heitettiin ensin dami, jonka se sai hakea heti. Sen jälkeen koiralle heitettiin dami samalla alueelle, mutta käännyinkin koiran kanssa pois, jonka aikana dami poimittiin pois ja heinikkoon piilotettiin pari damia. Koiran kanssa käännyttiin ja sille annettiin lupa noutoon. Alueella ei ollutkaan tällä kertaa näkyvää damia, joten sen täytyi alkaa käyttää nokkaansa löytääkseen dami. Äkkiä Aava hoksasi homman, vaikka se hieman ensin juoksentelikin. Lopuksi se pysyi jo tosi hyvin alueella, johon oli heitelty ja piiloteltu dameja. Välillä heinikossa oli piilotettuna pari damia, mutta lopuksi vain yksi.
Aava ei näytöksen aikana hakenut hakuruudusta yhtään riistaa. Se sai olla vain rivissä mukana passissa. Sen kanssa aloimme suorittaa sitten markkeeraus-tehtävää ja linjaa aidan ylitse. Ne menivät aivan mukavasti. Jopa markkeeraus. Toinen näitä suorittanut koirakko oli Timppa & Reiska, joilla vielä bonuksena paikan päällä viime sekunnissa keksitty ohjaustehtävä. Lähetys markkeeraukselle, josta ohjaus aidan takana oleville dameille. Sekin meni hienosti. Toivottavasti katsojat pitivät näkemästään.
Aavan kanssa olemme harjoitelleet noita hyppyjä tuolla puutarha-aidalla ja koulun pihalla olevan aidan ylitse. Molemmat se on oppinut todella hyvin. Tyytyväinen pitää olla siihen, että se menee ne hyvin hylitse ja tulee samaa reittiä takaisin. Sen se on oppinut suht helposti, eikä ole kietänyt estettä kertaakaan harjoituksissa.
Aava on nyt jostain syystä ollut todella epätarkka markkeerauksien suhteen. Se on usein juossut lähes suoraan oikealle alueelle, mutta mikäli dami ei ole miltei hypännyt sen nokkaan, se on alkanut käyttämään jalkojaan ilman nenää ja juoksentelemaan alueella. Kyllähän se sitten aikansa juostuaan ja loppujen lopuksi kun alkaa käyttämään nenää, löytää damin. Mutta jos ajatellaan wt:tä, niin noissa sen härvellyksissä ja juoksemisissa aikaraja alkaa pikku hiljaa tulla täyteen. Tuo lisää itselle paineita oikea aikaiseen reagoitiin kokeessa. Alkaako hyvinkin pian ohjata koiraa tehtävässä vaiko katsoa hetki löytääkö koira itsenäisesti damin, jolloin se voi ajautua jo kauas alueesta ja sen ohjaaminen voi olla jo työlästä sekä haparoivaa. Itse kuitenkin edelleen suosin vaihtoehtoa, jossa koira markkeeraa itse ja kaivaa damin tarkasti ylös. Tämä siis ajatellen kokeita. Treeneissä voin kuitenkin tykätä nähdä koiran sinnikästä työskentelyä oikealla alueella, vaikka damin löytymiseen kuluisikin tovi. Pääasia, että koira tekisi hyvin töitä nenänsä kanssa eikä sinkoilisi sinne tänne.
Tätä markkeerausogelmaa ajatellen treenattiin eilen sitten tapahtuman jälkeen lääkkeeksi markkeerauksia niin, että aidan viristyksen toiselle puolelle heitettiin ensin dami, jonka se sai hakea heti. Sen jälkeen koiralle heitettiin dami samalla alueelle, mutta käännyinkin koiran kanssa pois, jonka aikana dami poimittiin pois ja heinikkoon piilotettiin pari damia. Koiran kanssa käännyttiin ja sille annettiin lupa noutoon. Alueella ei ollutkaan tällä kertaa näkyvää damia, joten sen täytyi alkaa käyttää nokkaansa löytääkseen dami. Äkkiä Aava hoksasi homman, vaikka se hieman ensin juoksentelikin. Lopuksi se pysyi jo tosi hyvin alueella, johon oli heitelty ja piiloteltu dameja. Välillä heinikossa oli piilotettuna pari damia, mutta lopuksi vain yksi.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Kevään startti ja pääsiäiskouluksessa Enolla
Tänä vuonna pääsiäinen olikin sitten hieman erilainen, kuin aiempina vuosina, jolloin sitä on vietetty tiukasti perheen kanssa syöden hyvin ja touhutessa. Tällä kertaa me hyppäsimme Aavan kanssa autoon ja päädyimme viettämään hyvinkin koirahenkistä viikonloppua Enolle Namusillan kennelin järjestämään koulutukseen. Kouluttajina olivat IWT:n ja Skinnersin edustusjoukkueeseen kuuluvia henkilöitä ja taustajoukkoa, kuten Pasi Pöppönen, Teijo Kostian, Pekka Mykkänen, Sari Pitkänen ja Anu Knuutinen-Pöppönen. Ryhmiä oli nou, alo, avo ja voi. Toki, tuollakin saimme syödä erittäin hyvin koulutusannin lisäksi.
Aavan kanssa olimme Teijo Kostianin luotsaamassa AVO-ryhmässä. Ryhmä koostui 6 koirakosta, jossa muut olivat käyttölabbiksia ja lisäksi yksi tolleripoika. Tolleri tosin oli mukana vain ensimmäisen päivän, kun muut koko koulutuksen. Ennakkoon jännitin.. no useaakin eri asiaa, mutta esimerkiksi sitä, että olemmeko koulutustasoltamme vielä kovinkin kaukana avo-luokasta ja laahaammeko koulutusta sen takia. Toinen jännitystä nostattava ajatus oli, että tekisikö Aava koulutuksessa edes niitä asioita, joita se osaa. Mielestäni pärjäsimme kuitenkin kokonaisuutena hyvin tai ainakin riittävästi. Osassa tehtävissä Aava sai ohjaajan välillä hämilleen tekemisillään, joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. En tiedä kuinka koiraan vaikutti ohjaajan jännitystila, joka oli taas pettymyksekseni valtava. :/
Ensimmäisen koulutuspäivän aamuosio tuntui olevan enemmän ulkoluentoa. Paljon tuttua asiaa miten kuuluisi toimia, miten kouluttaja toimisi, paljon perusteita. Vaikka tämä alkuun tuntui osittain turhauttavalta ("tätäkö tämä tulee olemaan"), niin tämä toimi kuitenkin hyvänä muistutuksena itselle sekä jonkinlaisena tutustumisena myös kouluttajaan. Jokaisella kun on se oma tyyli olla koiriensa kanssa ja mielipiteensä. Aamupäivän aikana teimme kuitenkin muutamia tehtäviäkin, joissa koirakot, Aava mukaan lukien onnistuivat hieman haparoiden. Paljon seuraamista (walk up), passityöskentelyä rivissä, markkeerauksia ja iltapäivän puolella pieni ohjaus-lähihakutehtävä. Tässä koiralle heitettiin markkeeraus mäen päälle tielle, seurautettiin koira lähetyspaikalle ja lähetettiin linjalla kohti damia. Koira pysäytettiin välillä ja annettiinkin suunta sille oikealla sijaitsevalle lähihakualueelle. Tässä tehtävässä Aava meni linjaa hieman vauhdikkaasti, kutsuin sitä takaisin päin ja drillasin käskyn. Sieltäpä se dami sitten löytyi. Tässä kouluttaja kehoitti miettimään lähihaku-pillitystäni, olisiko se syytä vaihtaa, koska koira ei kuulisi moista "hyrinää". Jäin miettimään, kuinka helppo tämä pillitys on sitten lähteä vaihtamaan ja kuinka tarpeellista se olisi. Kuuleeko koira sitä kauemmas vai ei.. kuuleeko/erottaako se todellisuudessa mitään äänijaksoja kauempana huminassa, tuulessa tai tyrskyissä. Kuuleeko se pillin piippauksen vain sieltä täältä??
Iltapäivällä, ruokailun jälkeen aloimme tekemään enemmän linjoja. Pitkiä sellaisia. Koirille motivoitiin muistipaikaksi niityn reunassa tönöttävä puuryteikkö. Sinne sitten lähettelimme koiriamme niityn eri suunnista. Välillä koirakot onnistuivat hyvin, välillä vähän huonommin, jolloin ohjaaja käveli koirineen likemmäksi maalia ja lähetteli sieltä. Tälläisessa usean osan/päivän koulutuksessa miulla menee helposti sekaisin missä vaiheessa tehtiin mitäkin, joten kaikki nyt ei sitten tule juuri siinä järjestyksessä kun ne on koulutuspäivien aikana tehty. Kuitenkin, toisena päivänä teimme jo heti aamusta alkaen enemmän ja tehtäviä vaikeutettiin myöhemmin tekemällä esim. linjaan väliin hajualue ja heittämällä siihen markkeeraus. Kun koira oli sen hakenut, se lähetettiin linjalla siitä ylitse. Paljon linjoja sinne samaan puupusikko-ryteikköön eri suunnista.
Yhdessä linjassa, Aavan sektori oli ärsyttävän laaja. Se juoksi hetken oikeaa aluetta kohden mutta samalla kaarsi kokoajan hieman oikealle, jolloin lopputulos oli kaukana oikeasta alueesta. Se kuitenkin korjasi itse itsensä, päätyen damialueelle.
Teimme myös hieman pidempiä markkeerauksia ja samaan paikkaa linja+lähihakualueen, jonka tiimoilta meillä olikin leikkisästi eyewipe-kisa. Ketään ei kuitenkaan eyewipattu. Aavan kuitenkin ohjautui linjassa hieman vasemmalle puolelle, jolloin sitä joutui ohjailemaan enemmän ja ohjaajan virheestä se kävi metsässä hetken aikaa etsimässä väärältä alueeltakin. Saimme kuitenkin damin talteen. Ilmoitin ihan ääneen, etten ollut tyytyväinen suoritukseemme. Kouluttaja kuitenkin oli kanssani eri mieltä ja kaivoi suorituksesta hyviä puolia, kuten sen, että koira pysähtyi pilliin ja toimi sille antamieni ohjeiden mukaisesti juuri kuten ne aina sille annoin. Hänestä pelkästään jo se olisi ollut peukkujen arvoinen, mutta että lisäksi dami tuli talteen. Tähän tulisi kuulema olla tyytyväinen. Mie työstän tätä ajatusta vielä.. ;) Se ei ollut suoraviivaista, eikä etenkään sitä miten minä mielestäni työskentelen koirani kanssa. En pidä juoksentelusta ja epätarkkuudesta.
Itselleni ehkä mukavin ja mieleen jäävin harjoitus oli sellainen, jossa kävelimme ensin niityn poikki metsään ja kiipesimme koirinemme kallion harjalle. Jätimme sinne koirille dameja ja tulimme alas, niityn toiseen reunaan lähettämään. Koiran oli siis juostava ensin koko niityn poikki, pujahdettava metsään, kiivettävä kallion rinnettä pitkin ja haettava dami. Tässä vielä loin itselleni lisäjännitystä sekä mustelmia kyynärpäähän ja reiteen, pyllähtämällä märän oksan kantilta Aavan päälle. Onneksi koira säilyi emännän painosta ehyenä. Se raukka oli aivan mielinkielisenä, kun ei saanut selville mitä tapahtui ja miksi mamma yhtäkkiä rojahtaa hänen päälleen. Mietinkin, että lähteekö Aava metsään ollenkaan, mikäli se yhdistää sen sitten tähän negatiiviseen kokemukseen. Hyvin se sinne kuitenkin painoi. Juoksi suoraan ja singahti arkailematta metsään. Olin erittäinkin tyytyväinen.
Ihan lopuksi teimme dami-kujaa, jossa markkeerauksia heitellään eri tasoille. Kauemmas, likemmäs ja taas kauemmaksi. Aava käytti selvästi enemmän jalkojaan ja järkeään. Se juoksi väliin dameista ylitse kerta toisensa jälkeen.. ärsyttävä otus. Tätä kun on treenattu kotimaisemissa niin monet kerrat ja jopa onnistuen. Kyllä pisti vihaksi. En tiedä alkoiko sillä jo pitkä päivä sakkaamaan sitten. Sekin on mahdollista, että keskittymiskyky oli jossain ihan muualla.
Reissu oli kaikkinensa aivan mahtava. Kannatti lähteä. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, uusia kokemuksia ja antia koulutuksesta jäi paljon. Osassa asioissa sain itselleni varmistusta, että oikeassa suunnassa ollaan. Koiraan ja itseensä tulisi luottaa enemmän. Koira osaa ja muistaa. Mitään kamalia virityksiä koiran treeneissä tarvitse välttämättä tehdä, vaan hyvinkin yksinkertaisilla treeneillä voidaan päästä kohtuu tuloksiin. Koira voisi osata jo ikäänsä nähden enemmän ja olla varmempi, mikäli sille sellaista kehittäviä tehtäviä tehtäisiin. Mutta toisaalta, kouluksen koirat olivat pitkälti samassa tasossa ikähaarukaltaan 2-7 vuotta. Mitään suurta ajatusta kauden eka startista ei muodostunut päähän. Enemmänkin sitä, että haluan treenata meitä parempaan kuosiin, valmiimmaksi, enemmän eteenpäin. Tuntuu turhalta lähteä räpeltämään kokeisiin, kun omat ajatuksetkin tuntuvat olevan esim. ohjauksissa vähän jäässä.
Koulutuksesta muutamia mieleen jääneitä treenijuttuja
Aavan kanssa olimme Teijo Kostianin luotsaamassa AVO-ryhmässä. Ryhmä koostui 6 koirakosta, jossa muut olivat käyttölabbiksia ja lisäksi yksi tolleripoika. Tolleri tosin oli mukana vain ensimmäisen päivän, kun muut koko koulutuksen. Ennakkoon jännitin.. no useaakin eri asiaa, mutta esimerkiksi sitä, että olemmeko koulutustasoltamme vielä kovinkin kaukana avo-luokasta ja laahaammeko koulutusta sen takia. Toinen jännitystä nostattava ajatus oli, että tekisikö Aava koulutuksessa edes niitä asioita, joita se osaa. Mielestäni pärjäsimme kuitenkin kokonaisuutena hyvin tai ainakin riittävästi. Osassa tehtävissä Aava sai ohjaajan välillä hämilleen tekemisillään, joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. En tiedä kuinka koiraan vaikutti ohjaajan jännitystila, joka oli taas pettymyksekseni valtava. :/
Ensimmäisen koulutuspäivän aamuosio tuntui olevan enemmän ulkoluentoa. Paljon tuttua asiaa miten kuuluisi toimia, miten kouluttaja toimisi, paljon perusteita. Vaikka tämä alkuun tuntui osittain turhauttavalta ("tätäkö tämä tulee olemaan"), niin tämä toimi kuitenkin hyvänä muistutuksena itselle sekä jonkinlaisena tutustumisena myös kouluttajaan. Jokaisella kun on se oma tyyli olla koiriensa kanssa ja mielipiteensä. Aamupäivän aikana teimme kuitenkin muutamia tehtäviäkin, joissa koirakot, Aava mukaan lukien onnistuivat hieman haparoiden. Paljon seuraamista (walk up), passityöskentelyä rivissä, markkeerauksia ja iltapäivän puolella pieni ohjaus-lähihakutehtävä. Tässä koiralle heitettiin markkeeraus mäen päälle tielle, seurautettiin koira lähetyspaikalle ja lähetettiin linjalla kohti damia. Koira pysäytettiin välillä ja annettiinkin suunta sille oikealla sijaitsevalle lähihakualueelle. Tässä tehtävässä Aava meni linjaa hieman vauhdikkaasti, kutsuin sitä takaisin päin ja drillasin käskyn. Sieltäpä se dami sitten löytyi. Tässä kouluttaja kehoitti miettimään lähihaku-pillitystäni, olisiko se syytä vaihtaa, koska koira ei kuulisi moista "hyrinää". Jäin miettimään, kuinka helppo tämä pillitys on sitten lähteä vaihtamaan ja kuinka tarpeellista se olisi. Kuuleeko koira sitä kauemmas vai ei.. kuuleeko/erottaako se todellisuudessa mitään äänijaksoja kauempana huminassa, tuulessa tai tyrskyissä. Kuuleeko se pillin piippauksen vain sieltä täältä??
Iltapäivällä, ruokailun jälkeen aloimme tekemään enemmän linjoja. Pitkiä sellaisia. Koirille motivoitiin muistipaikaksi niityn reunassa tönöttävä puuryteikkö. Sinne sitten lähettelimme koiriamme niityn eri suunnista. Välillä koirakot onnistuivat hyvin, välillä vähän huonommin, jolloin ohjaaja käveli koirineen likemmäksi maalia ja lähetteli sieltä. Tälläisessa usean osan/päivän koulutuksessa miulla menee helposti sekaisin missä vaiheessa tehtiin mitäkin, joten kaikki nyt ei sitten tule juuri siinä järjestyksessä kun ne on koulutuspäivien aikana tehty. Kuitenkin, toisena päivänä teimme jo heti aamusta alkaen enemmän ja tehtäviä vaikeutettiin myöhemmin tekemällä esim. linjaan väliin hajualue ja heittämällä siihen markkeeraus. Kun koira oli sen hakenut, se lähetettiin linjalla siitä ylitse. Paljon linjoja sinne samaan puupusikko-ryteikköön eri suunnista.
Yhdessä linjassa, Aavan sektori oli ärsyttävän laaja. Se juoksi hetken oikeaa aluetta kohden mutta samalla kaarsi kokoajan hieman oikealle, jolloin lopputulos oli kaukana oikeasta alueesta. Se kuitenkin korjasi itse itsensä, päätyen damialueelle.
Teimme myös hieman pidempiä markkeerauksia ja samaan paikkaa linja+lähihakualueen, jonka tiimoilta meillä olikin leikkisästi eyewipe-kisa. Ketään ei kuitenkaan eyewipattu. Aavan kuitenkin ohjautui linjassa hieman vasemmalle puolelle, jolloin sitä joutui ohjailemaan enemmän ja ohjaajan virheestä se kävi metsässä hetken aikaa etsimässä väärältä alueeltakin. Saimme kuitenkin damin talteen. Ilmoitin ihan ääneen, etten ollut tyytyväinen suoritukseemme. Kouluttaja kuitenkin oli kanssani eri mieltä ja kaivoi suorituksesta hyviä puolia, kuten sen, että koira pysähtyi pilliin ja toimi sille antamieni ohjeiden mukaisesti juuri kuten ne aina sille annoin. Hänestä pelkästään jo se olisi ollut peukkujen arvoinen, mutta että lisäksi dami tuli talteen. Tähän tulisi kuulema olla tyytyväinen. Mie työstän tätä ajatusta vielä.. ;) Se ei ollut suoraviivaista, eikä etenkään sitä miten minä mielestäni työskentelen koirani kanssa. En pidä juoksentelusta ja epätarkkuudesta.
Itselleni ehkä mukavin ja mieleen jäävin harjoitus oli sellainen, jossa kävelimme ensin niityn poikki metsään ja kiipesimme koirinemme kallion harjalle. Jätimme sinne koirille dameja ja tulimme alas, niityn toiseen reunaan lähettämään. Koiran oli siis juostava ensin koko niityn poikki, pujahdettava metsään, kiivettävä kallion rinnettä pitkin ja haettava dami. Tässä vielä loin itselleni lisäjännitystä sekä mustelmia kyynärpäähän ja reiteen, pyllähtämällä märän oksan kantilta Aavan päälle. Onneksi koira säilyi emännän painosta ehyenä. Se raukka oli aivan mielinkielisenä, kun ei saanut selville mitä tapahtui ja miksi mamma yhtäkkiä rojahtaa hänen päälleen. Mietinkin, että lähteekö Aava metsään ollenkaan, mikäli se yhdistää sen sitten tähän negatiiviseen kokemukseen. Hyvin se sinne kuitenkin painoi. Juoksi suoraan ja singahti arkailematta metsään. Olin erittäinkin tyytyväinen.
Ihan lopuksi teimme dami-kujaa, jossa markkeerauksia heitellään eri tasoille. Kauemmas, likemmäs ja taas kauemmaksi. Aava käytti selvästi enemmän jalkojaan ja järkeään. Se juoksi väliin dameista ylitse kerta toisensa jälkeen.. ärsyttävä otus. Tätä kun on treenattu kotimaisemissa niin monet kerrat ja jopa onnistuen. Kyllä pisti vihaksi. En tiedä alkoiko sillä jo pitkä päivä sakkaamaan sitten. Sekin on mahdollista, että keskittymiskyky oli jossain ihan muualla.
Reissu oli kaikkinensa aivan mahtava. Kannatti lähteä. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, uusia kokemuksia ja antia koulutuksesta jäi paljon. Osassa asioissa sain itselleni varmistusta, että oikeassa suunnassa ollaan. Koiraan ja itseensä tulisi luottaa enemmän. Koira osaa ja muistaa. Mitään kamalia virityksiä koiran treeneissä tarvitse välttämättä tehdä, vaan hyvinkin yksinkertaisilla treeneillä voidaan päästä kohtuu tuloksiin. Koira voisi osata jo ikäänsä nähden enemmän ja olla varmempi, mikäli sille sellaista kehittäviä tehtäviä tehtäisiin. Mutta toisaalta, kouluksen koirat olivat pitkälti samassa tasossa ikähaarukaltaan 2-7 vuotta. Mitään suurta ajatusta kauden eka startista ei muodostunut päähän. Enemmänkin sitä, että haluan treenata meitä parempaan kuosiin, valmiimmaksi, enemmän eteenpäin. Tuntuu turhalta lähteä räpeltämään kokeisiin, kun omat ajatuksetkin tuntuvat olevan esim. ohjauksissa vähän jäässä.
 |
| Aava odottaa vuoroaan |
 |
| Aava rentoutui jo loppuajasta pötköttelemään ruohikkoon |
 |
| Yhteiskuva koirakosta |
 |
| Kotimatkalla pääsin vielä ulkoruokintaan. Niin oli kyllä hyvää. |
Koulutuksesta muutamia mieleen jääneitä treenijuttuja
- linjoja puskista ja tolpista ohitse
- pitkiä linjoja
- linjoja metsään, metsässä, ryteiköistä lävitse
- palkkausta myös pilliin pysähtymisestä
- ristikkoa usein
- sivusuuntien kasvattamista damijonolla
- markkeerauksia lähelle ja kauas
- markkeerauksia näkyvillä dameilla, markkeerauksia hieman näkymättömillä dameilla
- ylityksiä, ei sallita kiertoja
- koiran eleiden lukemista, dameille valitussa järjestyksessä
- opetetaan koiralle sana "siellä, muista" ym.
- opetetaan koiralle sana "jätä"
- treenataan iloista varmaa luoksetuloa
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Treeniä nope-kurssin ohessa
Lähdimme Aavan kanssa hieman varemmin liikenteeseen kotoa, jotta ehdimme ennen kurssin alkua hakea kaupasta pari makkaraa ja heekkuja. Sitten ajeltiin Laivajärvelle. Ehdimme Aavan kanssa tehdä pienen karvakiekko-haunkin, ennen kuin ensimmäiset kurssilaiset saapuivat paikalle. Mielestäni tein sille helpon haun. Hajuja kanikiekoista ja heittelin ne kelkkajäljen molemmille puolille. Yhteensä neljä kappaletta risukoiden juurille. Maasto oli kuitenkin erittäin raskas koiralle. Hanki upotti ja Aava joutui mönkimään siellä. Se väsyi nopeasti kahlatessaan. Viimeisellä karvapallolla autoin sitä vähän kävellen sitä kohti, että saimme sen ylös ennen kurssin alkua.
Toisille vedetyn kurssin jälkeen paistoimme makkarat ja jatkoimme treeniä omien koirien kanssa. Suunnittelimme suht simppelin perustreenin, koska mukana oli niin monen tasoista koiraa, mutta jokaiselle nämä perusasiat oli hyvä muistuttaa mieleen jälleen. Teimme jo sulaneeseen metsään hakuruudun ja ammuimme toiselle puolelle markkeerauksia. Jokainen koira vuorollaan haki hauska damin ja sen jälkeen toinen koira otti markkeerauksen. Ne tehtiin jokaiselle erillään, jotta markkeerauksen noutoon päästiin heti, ilman viivettä.
Ensimmäisen markkeerauksen kohdalla Aava sai jälleen hyvän harjoituksen, kun sitä noutamaan lähetetty kultainen ei sitä syystä tai toisesta löytänyt. Lähetin Aavan suuntaan, jossa oletimme damin olevan. Koska minulla ei ollut täyttä varmuutta siitä, missä kohtaa dami tarkalleen olisi olin jo ennakkoon päässäni suunnitellut ohjauskuviot. Aava juoksi ensin hieman alueesta yli, joten pysäytin sen ja kutsuin takaisin päin. Taas pysäytys ja annoin sille ohjeen etsiä damia sen oikealta puolelta. Pian se kaivoikin damia hangesta ja oli matkalla takaisin. Hieman ironista ja ikävää tietenkin, että toisen epäonnella meille avautui noin hieno treenipaikka. Toisille toivoisi aina kuitenkin onnistumisia.
Haussa se oli suhteellisen tehokas. Se työskenteli alueella kattavasti, vilahdellen vähän siellä sun täällä. Damit tulivat perille suhteellisen nopeasti. Haku oli tehty niin, että alueella oli vedetty dameja heiteltäessä varista perässä, joten hajuja alueella oli rutkasti.
Keli oli todella kalsea. Treenin päälle puin Aavan loimeen ja hyppäytin autoon. Itse olisi myös kaivannut jonkinlaisen turkishaalarin ja ilta tuli vietettyä vilttiin tiukasti kääriytyneenä, kivuista kärsien. Nyt ulkona sataa kilvan vettä ja räntää, joten toivottavasti nyt nuo lumet katoaisivat ja ilmat selkeästi lämpenisivät. Pääsiäinen on kohta ja odottamamme koulutus koittaa. Saapa nähdä miten hännän huippuja siellä olemme Aavan kanssa.
Toisille vedetyn kurssin jälkeen paistoimme makkarat ja jatkoimme treeniä omien koirien kanssa. Suunnittelimme suht simppelin perustreenin, koska mukana oli niin monen tasoista koiraa, mutta jokaiselle nämä perusasiat oli hyvä muistuttaa mieleen jälleen. Teimme jo sulaneeseen metsään hakuruudun ja ammuimme toiselle puolelle markkeerauksia. Jokainen koira vuorollaan haki hauska damin ja sen jälkeen toinen koira otti markkeerauksen. Ne tehtiin jokaiselle erillään, jotta markkeerauksen noutoon päästiin heti, ilman viivettä.
Ensimmäisen markkeerauksen kohdalla Aava sai jälleen hyvän harjoituksen, kun sitä noutamaan lähetetty kultainen ei sitä syystä tai toisesta löytänyt. Lähetin Aavan suuntaan, jossa oletimme damin olevan. Koska minulla ei ollut täyttä varmuutta siitä, missä kohtaa dami tarkalleen olisi olin jo ennakkoon päässäni suunnitellut ohjauskuviot. Aava juoksi ensin hieman alueesta yli, joten pysäytin sen ja kutsuin takaisin päin. Taas pysäytys ja annoin sille ohjeen etsiä damia sen oikealta puolelta. Pian se kaivoikin damia hangesta ja oli matkalla takaisin. Hieman ironista ja ikävää tietenkin, että toisen epäonnella meille avautui noin hieno treenipaikka. Toisille toivoisi aina kuitenkin onnistumisia.
Haussa se oli suhteellisen tehokas. Se työskenteli alueella kattavasti, vilahdellen vähän siellä sun täällä. Damit tulivat perille suhteellisen nopeasti. Haku oli tehty niin, että alueella oli vedetty dameja heiteltäessä varista perässä, joten hajuja alueella oli rutkasti.
Keli oli todella kalsea. Treenin päälle puin Aavan loimeen ja hyppäytin autoon. Itse olisi myös kaivannut jonkinlaisen turkishaalarin ja ilta tuli vietettyä vilttiin tiukasti kääriytyneenä, kivuista kärsien. Nyt ulkona sataa kilvan vettä ja räntää, joten toivottavasti nyt nuo lumet katoaisivat ja ilmat selkeästi lämpenisivät. Pääsiäinen on kohta ja odottamamme koulutus koittaa. Saapa nähdä miten hännän huippuja siellä olemme Aavan kanssa.
lauantai 12. huhtikuuta 2014
ONNEA Aava!!
Aavalla on tänään syntymäpäivä. Se täyttää kaksi vuotta. Todella nopeasti mennyt aika ja jotenkin olin ajatellut, että kaksivuotias koira voisi olla jo pidemmällä menossa koulutuksen suhteen. Kaipa se on sitten niin, että "maltti on valttia". Kertakaikkisen hieno kaksivuotias kuitenkin! Aamulla Aava ja Zuri saivat herkutella puurolla ja raejuustolla. Maksalaatikko-nakki-kakkua ei ollut tarjolla, koska emäntä unohti sen kauppaa.. :D Näytti tuokin sekoitus maistuvan molemmille.
 |
| 2-vuotias Aava |
 |
Aavan syntymäpäivän riemua. |
Stort grattis till alla Aavas syskon som fyller två år idag. :)
torstai 10. huhtikuuta 2014
Nope:n kertausta labbiksille
Samalla kun kävimme katsomassa tulevan noutajapäivän miljöötä, otimme koirien kanssa hieman perustottelevaisuusharjoituksia. Yleisöksi saimme pari nuorta poikaa, jotka kiinnostuneina seurasivat koulun pihalla sijaitsevasta kiipelytelineestä toimintaa.
Koiria jätettiin paikoilleen, seurautettiin ja pysähdyttiin, jolloin koiran piti istua vierelle. Tätä tehtiin koko pihan poikki molempiin suuntiin. Kun koiria jätettiin paikoilleen pomputtelimme palloa niiden ympärillä tai heittelimme palloja kauepaan. Kerran pari meinasi Aava napata pallon, mutta ehkä se meni sitä jo niiiiiin lähelle heitellessä, että olisi ollut piirun vaikeaa sitä olla yrittämättä ottaa. Muuten oli mukava pitkästä aikaa vain "tokoilla".
Seuraamiseen kiinnitin erityistä huomiota sekä heiton jälkeen tapahtuvaan edistämiseen. Parin sähähdyksen jälkeen alkoi sujumaan. Siinäkin käytin jossakin vaiheessa palloa. Eli pomputtelin palloa seuraamisen aikana tai vieritin/heitin sitä eteenpäin. Aavan tuli seurata kokoajan.
Luoksetuloja otin niin, että jätin koiran istumaan ja kävelin itse pois päin. Pysähdyin selkä koiraan päin ja kutsuin sitä nimellä. Aava ilmestyi sitten viereeni. (99% varmuudella) Voisin siis olla aika varma, että se ymmärtää mitä tarkoittaa kun huudan sitä.
Treenin aikana huomasi, että hajuja on tulossa esiin kokoajan enemmän. Jopa Aavalla ne houkuttelivat nuuskimaan maata tai ilmaa kiinnostuneesti.
Aavan kanssa mentiin samalla hieman portaita, joita oli koulun oven edessä ja otimme jopa lopuksi pari ohjausharjoitustakin. Piti vain muistaa, että asfaltti ja jääpintainen lumipeite ei ole koiran tassuille hyväksi, joten pari toistoa riitti.
Aavan kanssa otettiin myös pieni pilli-harjoitus viime sunnuntaina, kun varsinaisella nope-kurssilla näytin siellä osallisena oleville hieman pillin käyttöä. Samalla saimme hyvän treenin sillä, kun opetti kurssilaisia. :) Luoksetuloa, pysäytyksiä ja lähihakua. Siinäpä ne tärkeimmät pillikomennot olivat.
Koiria jätettiin paikoilleen, seurautettiin ja pysähdyttiin, jolloin koiran piti istua vierelle. Tätä tehtiin koko pihan poikki molempiin suuntiin. Kun koiria jätettiin paikoilleen pomputtelimme palloa niiden ympärillä tai heittelimme palloja kauepaan. Kerran pari meinasi Aava napata pallon, mutta ehkä se meni sitä jo niiiiiin lähelle heitellessä, että olisi ollut piirun vaikeaa sitä olla yrittämättä ottaa. Muuten oli mukava pitkästä aikaa vain "tokoilla".
Seuraamiseen kiinnitin erityistä huomiota sekä heiton jälkeen tapahtuvaan edistämiseen. Parin sähähdyksen jälkeen alkoi sujumaan. Siinäkin käytin jossakin vaiheessa palloa. Eli pomputtelin palloa seuraamisen aikana tai vieritin/heitin sitä eteenpäin. Aavan tuli seurata kokoajan.
Luoksetuloja otin niin, että jätin koiran istumaan ja kävelin itse pois päin. Pysähdyin selkä koiraan päin ja kutsuin sitä nimellä. Aava ilmestyi sitten viereeni. (99% varmuudella) Voisin siis olla aika varma, että se ymmärtää mitä tarkoittaa kun huudan sitä.
Treenin aikana huomasi, että hajuja on tulossa esiin kokoajan enemmän. Jopa Aavalla ne houkuttelivat nuuskimaan maata tai ilmaa kiinnostuneesti.
Aavan kanssa mentiin samalla hieman portaita, joita oli koulun oven edessä ja otimme jopa lopuksi pari ohjausharjoitustakin. Piti vain muistaa, että asfaltti ja jääpintainen lumipeite ei ole koiran tassuille hyväksi, joten pari toistoa riitti.
Aavan kanssa otettiin myös pieni pilli-harjoitus viime sunnuntaina, kun varsinaisella nope-kurssilla näytin siellä osallisena oleville hieman pillin käyttöä. Samalla saimme hyvän treenin sillä, kun opetti kurssilaisia. :) Luoksetuloa, pysäytyksiä ja lähihakua. Siinäpä ne tärkeimmät pillikomennot olivat.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Treeniräpäsyjä
Sunnuntain harjoite
Sunnuntaina taas nope-ryhmän jälkeen paistoimme makkarat ja otimme koirinemme pienen harjoitteen. Riviin asettautui Aavan lisäksi pari tollerityttöä ja avustajat lähtivät metsään tekemään ajoa eli heittelivät siellä dameja, ampuivat, läpsyttivät käsiä ja "kalkattivat". Sitten ajo päättyi ja koiria yksi kerrallaan läheteltiin taimikko-alueen ylitse hakuun. Aavan on joskus ennenkin tehnyt tämän tyylisen haun, joten en epäillyt sen menevän metsään tai muutenkaan epäillyt etteikö se tehtävästä suoriutuisi. Se katseli tarkkaavaisena metsää kohti ajon aikana, kuten myös tollereiden alueella työskennellessä. Hieman se ihan ensimmäisen tollerin noudon aikana äänsi, mutta hillitsi itsensä suhteellisen hyvin torujen jälkeen. Omalla vuorollaan se työskenteli sinnikkäästi ja tehokkaan oloisesti. Avustajat metsästä tullessaan olivat sitä mieltä, että sen vauhti oli vain nouto noudolta kiihtyneet. Viimeistä damia Aava sai hakea hieman kauemmin. Se meni alueelle tuulen yläpuolelta, damin jäädessä tuulen alapuolelle. Se sai näin perata aluetta tarkemmin. Dami, jota se haki oli alueen viimeinen ja se oli hieman aiemmin noudetuista erillään sivulla, aukeammalla hangella, taimikon juuressa. Se kuitenkin perkasi alueen niin, että dami vihdoin löytyi. Tämän kaltainen harjoitus olisi mukava tehdä pian uudelleen, jotta koira saisi harjaannusta ampumiseen, toisten koirien työskentelyyn ym. samanaikaisesti montaa asiaa.
 |
| Ajo-/hakualue |
 |
| Ajo-/hakualue sivusta. Punainen näyttää lähetyslinjaa. |
 |
| Aava palauttaa hausta |
Tiistai koitti
Tänään kun sain raavittua itseni ylös sängystä, päädyin ulos katsellessa mennä tekemään molemmille koirille hieman jotain niityn päälle. Aurinko paistoi, eikä tuulta ollut kuin vireeksi. Josko se kevät sieltä...
Zurin ohjauksia
Otin ensin mukaani Zurin. Sen kanssa teimme hieman ohjauksia. Damit tuttuun tapaan sivuille ja taakse. Siitä sitten lähettelin lyhyeltä etäisyydeltä Zuppuraa. Osa lähetyksistä meni hyvin; osa vaati takaisin ottoa, kun se oli menossa väärälle damille. Toisella yrityksellä se lähti kuitenkin aina oikeaan suuntaan motivoi uudelleen tai ei.
Zurin kanssa pitää todella ajatella, että sen kanssa todellakin työskentelee iloisesti. Esimerkiksi "ei:n" huutamisen jälkeen se menee luimuun, joten siitä palautumiseen tarvitaan erittäin lentävän iloinen olemus, jotta työskentelyä voidaan jatkaa ilman kiemurointia. Tämän mielentilan saavuttaminen on ainakin itsellä ollut monen vuoden harjoittelun työvoitto. Vaatimukset ovat pienelle punaturkille olleet isot ja väliin on unohtunut mukava yhdessä tekeminen, joka mielestäni on juuri tollerin polttoaine mielenkiintoisten harjotteiden ja muuten hyvän yhteistyön lisäksi. Niitä vaatimuksiakaan ei tietenkään pidä unohtaa, mutta niissä tulisi ottaa huomioon tollerin perusolemus ja sen "kapasiteetti" työkoirana. Ei aina niin yksiselitteinen rotuna, mutta ehkä se juuri tekeekin siitä niin sydämellisen ja rakastettavan rodun. Meillä on uskoakseni tasapaino alkanut tässä asiassa löytymään, kun ohjaaja saa väliin purkaa suurinta tarmoaan ja intoaan the Minkin kanssa, joten kaikki paine ei kohdistu Zuppuraan. Treenailu pysyy rennompana yleensä.
Aavan päivän treeni
Aavalle rakensin sen näkemättä treenin. Sille on jo paikat muodostuneet niin tutuiksi, että se selviää niistä motivoimattakin. Joskin.. aion ne jatkossakin motivoida välissä. Vein niityn toiseen päähän kolme mustaa damia linjamaaleiksi ja lisäksi tein lähialueen samaan pihan penkkaan kuin viimeksikin. Penkan heinikkoon piilotin viisi kävyn kokoista lähihakudamia. Hain Aavan sisältä ja aloitin lähettämällä sen linjalla niityn päähän. Ei ongelmaa, sinne meni ja sieltä tuli. Seuraavaksi lähetin sen linjalle, mutta pysäytinkin sen matkalla. Ohjasin sen siitä sitten sivulle. Ensimmäisellä käskyllä Aava oli menossa kuitenkin jatkamaan linjaa, mutta uuden pysäytyksen ja lähetyksen jälkeen se meni jo oikeaan suuntaan ja alkoi hakemaan alueelta. Pian se löysikin damin. Näin tein parisen kertaa eli linja+pysäytys+ohjaus oikealle sivulle minusta katsottuna.
Hakualueelle jäi vielä pikkudameja, joten kävelin Aavan kanssa tien reunaan ja lähetin sitä sieltä kohti hakualuetta. Ennen aluetta pysäytin sen ja annoin käskyn etsiä. Muutamaa se haki hieman pidempään ja kävi poissa alueeltakin palaten siihen kuitenkin. Ennen viimeistä lähetystä heitin sille markkeerauksen oikealle puolelle. Se jäi häiritsemään sitä selkeästi, koska se linjalle lähetyksen jälkeen koukkasi sitä damia kohti. Kielsin ja otin sen takaisin viereeni. Lähetin uudelleen oikeaan suuntaan ja tällä kertaa se teki oikein ja palautuksen jälkeen se sai markkeerauksen noutaa. Ehkä olisin voinut selkeämmin sille kertoa, että markkeerausdami jää odottamaan. Mutta, onnistuminen loppuun kuitenkin.
Treenin aikana Aava vaikutti väliin hieman "laiskalta". Aivan kuin vire olisi kadoksissa, sellainen lötkön näköinen juostessa. Se kuitenkin suorittu sille annetut tehtävät, mutta olisi se voinut pirtsakammalta näyttää. Pitänee seurailla sen työskentelyä nyt, että miltä se vaikuttaa.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)