Porukkatreeni-sunnuntai ja vähän suuntia

Porukkatreeni

Sunnuntaina ajelimme aamupäivällä jälleen Kemiin ja tuttuun paikkaan "väliniitylle" treenaamaan. Osa nuorimmaisista koirista oli ehtinyt jo jotain touhuamaan ennen kuin ehdin paikalle, mutta osalla treenit vasta alkoi. Niille tehtiin luoksetuloharjoituksia häiriön kanssa sekä lähihakua. Hienosti tekivät kaikki. Osalle tilanne ehkä oli uusi, joten se toi oman säväyksensä sitten. Häiriö oli harjoituksessa dami, joka heitettiin koiran taakse. Ohjaaja kutsui koiraa etupuolelta. Tultuaan ohjaajan luokse koira sai hakea damin. Käsky lähetyksessä saattoi olla markkikäsky tai linjalle lähetys; aivan miten ohjaaja halusi. Näille nuoremmille koirille otettiin lisäksi ihan perustottelevaisuusharjoituksia, paikallaan oloa, pujottelua toisen koirien välistä ym. Hieman myös walk up-treeniä niin, että ensin vain käveltiin ja keskityttiin siihen, että koira seuraa hyvin ja linja pysyy suorana. Sen jälkeen heiteltiin dameja edestä ja takaa vuorollaan. Näitä ei haettu kertaakaan, vaan heittäjät noukkivat ne pois. Ajatus oli opetella käännöksiä ja saada koirille maltti siihen, ettei ne pääse kaikkea noutamaan. Kenenkään koirat eivät kai olleet tehneet tuhottomasti noutoja ja ne olivat hyvin rauhallisena rivissä. Treeni oli mielestäni jo kohtalaisen pitkä kestoinen nuorille koirille, mutta hyvin ne vetivät. Aava istui tämän treenin ajan taljansa päällä niityn toisessa päässä. Opetteli vain olemaan. Hieman se oli välillä rauhaton, mutta pääasissa pysyi taljalla.

Vanhemmille koirille oli tarjolla sitten sitä samaa, paitsi lisänä oli laukaukset ja noudot. Osa nouti dameja ja osa ei. Timppa oli ennakkoon vienyt linjamaaleja sinne tänne ja niitä otettiin sitten walk up:n ja markkeerausten välissä. Aava nouti kai kaikkiaan kolme damia, mikä oli suht vähän heitettyjen määrään nähden. Ensimmäisiä se ei hakenut, vaan sen vieressä ollut koira nouti. Hyvin meni Aavalla, enkä kuullut ääntä siitä. Seurata se voisi paremmin. Linja, jonka me otimme oli niityn toisessa päädyssä, alue jäi osittain Timpan auton taakse, joten koiraa oli hetkellisesti vaikea ohjata. Hieman tarkemmin Aava voisi edelleenkin pitää alueen, mutta sitä pitää alkaa treenaamaan enemmän. Itselläni ajatus tämän kaltaiseen treeniin ei suinkaan ollut nostaa koiraa ja kuumentaa sitä, vaan opettaa sitä olemaan rauhassa. Halusin myös kokeilla taannoisen koulutuksen anteja tässä samassa. Timppa nimitti sen koiratanssiksi... mikä nyt ei ehkä aivan täsmännyt siihen ajatukseen mitä haettiin. Ajatus oli kuitenkin katkaista koiran tuijottaminen noutamaan lähtevään koiraan ja sitä kautta katkaista koiran itsensä nostaminen/kuumentaminen. Pienellä leikillä oikealla hetkellä koiran kanssa saada koira keskittymään muihin asioihin ja ohjaajan tarjoamaan "kivaan". No liekö sitten onnistui, mutta ainakin Aavasta oli kivaa ja se oli sille totutusta poikkeavaa, hieman yllättävää ja kaavaa rikkovaa. Timpalla oli Reiska picking up-koirana treenissä ja sekin oli tosi hyvää treeniä siinä samalla. Reiska oli intoa täynnä. Vihdoin se pääsee treenailemaan sairastelujen jälkeen. Mukava nähdä se kunnossa taas. :)

Minusta tämä oli taas todella hyvä treeni ja toivottavasti näitä porukkatreenejä tulee pitkin talvea tasaisesti.

 

Suuntia

Kuten tuossa jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, että mietin opettavani Aavalle suuntia sanallisella käskyllä nyt sitten kuitenkin. Aiemmin olin sitä mieltä, ettei niitä tarvita, mutta muutamia tilanteita on tullut eteen, joissa olen miettinyt, että niistä olisi ollut apua. Olen useampana ruokakertana opetellut Aavan kanssa vasenta puolta ja tänään kävin pikaisesti ulkona ottamassa perus-suuntatreeniä palloilla. Hyvin hoksasi kyllä. Kädet olivat itsellä välillä jopa taskussa, jotta koira ei saisi niistä apuja, vaan näkisin onko se sisäistänyt käskyn. Välillä meinasi lähteä väärälle pallolle, mutta jako oli ehkä 1/10.

Hieman otimme lisäksi lähihakua takapihan pusikosta löytyneissä risukoissa. Nuo molemmat treenit näytti olevan Aavalle tosi kivoja ja palautuksissa oli nauravainen koira.


Joka päivä yritän katsella joko Aavan juoksu alkaisi, mutta ei ole vielä näkynyt. Lueskellut koirapalstoilta, että nyt on muillakin ollut juoksuja hukassa. Mikään hormoonihiirihän Aava ei ole ollut, että sen puoleen en epäile mitään "häiriöitä". Nyt vain joku/jotku asiat ovat saaneet sen juoksua lykkäämään. Kuitenkin, kyllähän ne sieltä joskus tulee. Seuraavaan juoksuun on kuitenkin tarkoitus astuttaa, tulee se sitten milloin tulee. Hoputtaahan tuota ei voi.. :D Kärsivällisyyttä vain.

Yhdistelmä





Innoissani odotellessa tein yhdistelmästä tämmöisen "planketin" vielä. Ja muotoituipa samalla Aavan kuvasta tuommoinen logokin. :) Lisäinformaatiota pentuja-sivulta. / mer information finns i "valpar"-sida.

 

 

 

 

Linkki yhdistelmään koiranetissä/ Länk till Finska hunddata 

Labmoottoreiden yhteistreenit Kemissä

Lauantaiaamu valkeni harmaana, sateisena ja kylmänä. Mihinkäs sitä noutajaihminen muutenkaan suuntaisi kuin ulos ja treenaamaan. Tällä kertaa myös poitsu lähti mukaan. Asianmukaisesti vaatetta päälle märkää ja kylmää vastaan. Olimme saaneet Aavan kanssa kutsun yhteistreeneihin, joihin oli tulossa Marian ja Timpan koirien, Viiman&Reiskan pohjoisen pentuja sekä muita namusillan nuoria koiria. Treenien lomassa otetusta yhteiskuvasta laskin sitten, että yhdeksän koiraa oli mukana treeneissä.

Ensitöikseni treeneihin saapuessa junttasin mersun kiinni pehmeään hiekkaan, joten päivä alkoi hyvin. Hieman sapetti, mutta minkäs teet.. siinä se oli eikä enää liikkunut kuin syvemmälle hiekkaan. Mersu ei pääse enää treeniin. Pikaisesti laittamaan varusteet niskaan ja muiden perässä treeniin niitylle. Paikka oli sama, jossa oli wt-koe ja Mison koulutus lokakuussa.

Olin ensin avustamassa Markkua&Lyyliä ja Timppa Lekan kanssa. Näille nuorille koirille tehtiin lähihakuharjoitteita ja vähän linjatreeniä ym. Hyvin perusasioita, joita nuorten noutajien pitää alkaa harjoitella. Hyvin tekivät "pikku koirat". Molemmat ovat piirun alle vuoden eli ei kiirettä mihinkään.

Toisessa ryhmässä treenasi yli vuosikkaat koirat, joilla vähintään oli taipparit läpäisty. Hyvin oli sielläkin treenit sujuneet.

Auton irroituksen,makkaran paiston ja Viiman ja Reiskan valiokakun syömisen jälkeen (kiitos Kirsi!) tuli vanhempien ryhmän vuoro. Treenaamaan pääsi Viima, Aava ja Reiska. Treeninä oli walk up:a, josta jokaiselle koiralle tuli laukauksen kera markkeerauksia molemmilta sivuilta edestä ja lisäksi yksi takaa. Markkien lisäksi oli Aavalle ja Reiskalle bonukseksi pari linjaa. Hieman oli vaikea toisella linjalla hahmottaa missä koira menee puiden välissä ja hieman oli oikea aluekkin hakusessa mihin koira oli saatava.. :D Mutta viimein Aava oli paluumatkalla damin kanssa. Saipa ohjailla koiraa urakalla.

Treenistä jäi parsittaviksi asioiksi kiinnittää huomiota ääntelyyn. 100-varma en äänestä ole, mistä se tuli, mutta Viiman lähtiessä ensimmäiseen noutoon kuului ulahdus. Ensimmäinen ajatus olin tietenkin, että "Aava perkele".. ja kerroin sen sille kyllä, että se ei ollut suotavaa. Ääni oli kuitenkin sen verran erikoinen, etten ole Aavasta semmoista ennen kuullut, koskaan. Muita vaihtoehtoja voisi olla Reiska, mutta en lähtisi osoittelemaan sitäkään, kun Timppa oli sitä mieltä jälkikäteen ettei se pitänyt ääntä. Eli, olen uskossa, että Aava ulahti ja nyt siihen kiinnitetään enemmän huomiota.

Seuraamiseen pitää myös jälleen satsata enemmän. Jatkuvasti se on treenattavien asioiden listalla, mutta lisää vain.

Sitten yksi asia, jota aloin miettimään ja harkitsemaan jo koulutusviikonlopun jälkeen; Josko sittenkin opettaisin Aavalle sivusuuntiin käskyt "vasen" ja "oikea". Tätä sitten vähän jo aloittelinkin sunnuntai-iltana Aavan kanssa, kuten myös yritin hieman Aavaa härnätä ja saada ääntä aikaiseksi leikkimällä Zurin kanssa damipallolla sen nenän edessä. Otin myös noutoja Zuppuran kanssa ja Aava sai vain katsella paikoiltaan..vaan ei ääntä. Vaikka selvästi ärsytti sitä kun kaveri pääsi touhuaan ja se ei. Ainoa asia jota pääsi korjaamaan oli, kun se jätti paikkansa ja pyrki tulemaan luokse kun Zurinoli palauttanut damin. Jollain muulla tapaa pitää yrittää tuota "treenata" ja kitkeä.

Todella kiva ja tarpeellinen treenipäivä meille, vaikka märkää sekä kylmää olikin. Enemmän se häiritsi kuitenkin evästystä kuin itse treenejä. :D Kiitos kutsusta treeniin ja kiitos osallisille. Kiva oli nähdä kaikkia. :)

Aavan juoksua edelleen! odotellaan. Näyttäisi, että se olisi alkanut nuolemaan itseään enemmän, joten josko.. melko epätoivoista odottamista.. :D

 

 

 

 

 

 

Treeniä Orimattilassa ja snj:n koulutuspäivät Virroilla

Nyt on pakko alkaa jo kirjoittamaan reissutarinaa toissaviikonlopulta. Kirjoittaessa pitää varoa liiallista suitsutusta, koska niin tyytyväisen hykerryttävä olo on edelleen reissusta.

Matka alkoi jo torstaina 5pvä  töiden jälkeen. Ensimmäinen pysähdys tehtiin jo Oulussa, josta jatkoimme pimeän selkään kohti Orimattilaa. Perillä olimme vasta puolikahden - kahden aikaan yöllä. Autossa torkkumisista huolimatta tyyny veti puoleensa ja uni tuli samoin tein.

Treeniä Orimattilan mahtavissa puitteissa

Aamulle oli kello soimassa, jotta olimme aamiaista nauttimassa klo 8 Pekan ja Lenitan kanssa. Pekka oli suunnitellut meille treeniä päiväksi. Syönnin päälle pääsimme ihastelemaan Reiskan ja Dixien pentuja alakertaan. Pikku-piraijoja.. :D Aluksi pentuja sai irroitella lahkeista ja käsistä, mutta pikkuhiljaa ne rauhoittuivat. Reippaita ja ihania olivat.

Pikku hiljaa vaihdettiin treenivaatteet ja siirryimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle treenialueelle. Maastot olivat mahtavat. Kumpuilevia niittyjä, puro, heinikkoa yms. Pekka kävi asettelemassa matkan varrella linjamaalit eripuolille eli ne jäivät koirille sokoiksi. Treenien alettua aloimme ottamaan vuorollamme dameja ylös ohjaten koirat maaleihin. Ennen linjaa ammuttiin markkeeraus toiselle koiralle, joka yleensä jäi muistiin koiralle ja se otettiin, kun toinen oli saanut linjadamin ylös. Yksi koira oli siis aina passissa. Matkat olivat (minulle ja Aavalle) pitkät, mutta hyvin Aava mielestäni hoiti ne. Ei välttämättä yhdellä käskyllä, mutta itse olin alkujaan aivan tyytyväinen, koska katsoessa tehtäviä ehdin jo ajatella mielessäni, etten tule saamaan koiraa kovinkaan helposti edes alueelle. Kuvittelin, että Aavan kanssa pitää vääntää hieman juuri sen matkan takia.  Koiran piti ensin juosta kumpuilevaa rinnettä alas, jatkaa matkaa pienen puron yli ja siitä heinikossa edetä rinnettä ylös. Ensimmäinen linja oli viisto. Osa tulevista oli myös ja harva linja otettiin loppujen lopuksi aivan suorassa. Monipuolisen maaston vuoksi treeni oli loistava meille. Otimme myös hieman lähihakutreeniä ojassa.

Yhdellä linjalla Aava alkoi jumia. Se toisti saman virheen useita kertoja. Juoksi pitkän matkan linjaa, ylitti puron, meni harvan metsän läpi ja töks. pysähtyi tielle. Kutsuin koiran takaisin ja laitoin uudelleen useita kertoja. Vaihdoin välillä lähetyspaikkaakin, josko vanhasta paikasta lähetys auttaisi, mutta ei. Aavasta alkoi pilkistää vanha tuttu epävarmuus ja se alkoi tökkiä. Se tiedosti, että nyt tehdään väärin. Sen tiedostin minäkin ja otin koiran istumaan viereeni. Lähdin tarpomaan linjan ja kävin motivoimassa paikan sille. Jännä, että vaikka se oli aiemmin hienosti jo hakenut sieltä damin, tie sai sen pysähtymään. Pekka epäili väsymystä. Takana oli useampi tunti jo treeniä, mutta.. mene ja tiedä.. ja itsellä on ajatus, että kyllä koiran pitää toimia vaikka sitä väsyttäisi. Ihan helppoa ei ollut käydä dameja motivoimassa. Omistajan lyhyiden jalkojen vuoksi paluumatka korkeita ojanpenkkoja vasten ei sujunut kovin sulavasti. Koiran luo päästyäni olin hiestä märkä ja hengästynyt. Jotenkin uskon, että Aava tulkitsi senkin "emäntä on pahalla päällä", vaikka oma mieli oli avoin ja ajatus "tehdään tämä yhdessä ja onnistutaan" hoki päässäni. Lähetyksestä Aava lähti kuitenkin linjalle ja saimme tehtävän loppu viimein onnistumaan. Olin jättänyt pari damia alueelle, joten otin vielä senkin perään. Näin sain koiralle onnistumisen tunnetta ja varmuutta/luottoa takaisin. Hyvä lopetus kuitenkin lopulta.

Treenin jälkeen pää alkoi tehdä heti töitä, että mistä täältä pohjoisesta löytyisi vastaavia maastoja. Täällä on niittyjä kyllä, mutta varsin tasaista on, mutta eiköhän sopivia maastoja löydy lisää kun pitää silmät auki. Ajatuksia treenistä jäi paljon, mutta yhtenä päällimmäisenä taas se, että matkat voivat rohkeasti olla pitkiä ja maastoja vain esitellä monipuolisesti koiralla. Mikäli koira ei mene suoraan, ei sitä tule hyväksyä, vaan korjata linja ottamalla koira takaisin ja lähettää uudelleen. Tässä täytyy tietenkin miettiä mitä oma koira kestää. Toinen, ehkä hieman huvittava.. Aava teki mielestäni erään linjoista hyvin ja dami tuli talteen. Olisiko käskyjä ollut linjalla sen kaksi ja lähihaku lisäksi.. Takaa Pekka kommentoi sitten.. hyvä... MUTTA.. yhdellä käskyllä pitäis mennä. Märkää rättiä naamalle heti onnen tunteen päälle. Ei pääse ylpistyyn näissä meiän treeniporukoissa.. :D Ja tuo todellakin oli niin totta. Ihan ok meni, jos siihen on tyytyväinen.. mutta enhän mä oikeasti ole. Haluan koiran todellakin yhdellä linjakäskyllä etenevän alueelle ja sieltä dami ylös. Voi kyllä sanoa, että onnea on huiput treenikaverit. :)

Koulutusviikonloppu Virroilla

Perjantaina treenin ja maukkaan pizzan päälle lähdimme ajelemaan kohti Virtoja. Matka-aika oli noin 3,5h Orimattilasta ja tokihan mä siinä välissä ehdin taas nukahtaa. Perillä olimme jälleen illalla myöhään ja majoituimme 8 henkilön kanssa samaan mökkiin. Nopeasti taas unta palloon, jotta aamulla olisi jotain onnistumisen mahdollisuuksia herätä aamiaiselle ja koulutukseen. Koulutus aloitetiin Heikki Nevalaisen ja Susanna Fontellin pitämällä luennolla. Lähinnä luento oli "kuinka kouluttaa" ja millaisiin ongelmiin yleensä treeneissä/koulutuksissa törmätään. Materiaaleissa oli todella kivoja treenikaavioita ja hyviä huomioita mitä pitää yrittää muistaa, kun seuraavat kurssit/treenit tulevat eteen. Ja tietenkin... oman koiran kouluttamisessa.

Aamupäivä oli luentoa ja iltapäiväksi siirryimme maastoon. Hyvät puitteet jatkuivat, aaltoilevaa peltoa piiiiitkästi ja metsäkaistaleita siellä täällä. Näyttipä siinä likellä olevan pieni vesialuekkin, mutta sitä emme käyttäneet. Aika vilpoinen oli sää siihen.

Koirakot jaettiin kahteen ryhmää. Susanna otti nou/alo-tasoiset koirat ja Heikki avo/voi-koirakot, joihin mekin lukeuduimme. Treenialoitettiin niin, että kaikki koirat vietiin kauemmaksi niityllä parkkiin. Sieltä jos ne hiippailivat, käytiin ne palauttamassa paikoilleen eleettömästi. Yllätys itselle oli kuinka usein sain käydä korjaamassa Aavaa. Se oli todella epävarma paikoillaan. Lisäksi toiset koirat kävivät sitä välillä häiriköimässä ja se sai sen liikkumaan myös. Mutta, pääasiassa se hiilasi itseään istuen, vähän kerrallaan. Joillakin kerroilla, kun sain informaatiota, että se olisi liikkunut ja menin palauttamaan sitä, huomasin, ettei se ollutkaan itseasiassa liikkunut paikaltaan. Jotain liikettä oli varmasti ollut, mutta saman tumman tupsun takana se oli mihin olin sen jättänyt.

Koirakko kerrallaan oltiin harjoitusvuorossa Heikin suunnittelemassa tehtävässä. Ensin tehtiin lähihakua koiran kanssa pienessä rääseikköalueessa, jonka jälkeen ohjaaja tuli kauemmaksi alueesta ja ohjeisti koiraa sieltä. Lopuksi tehtävänään lisättiin linja ja markkeeraus, jonka koira nouti vasta kun se oli hakualueelta noutanut damin. Todella kiva tehtävä, monipuolinen sekä muunneltavissa moneen eri variaatioon lopulta. Tehtävää tehtiin myös lopulta kahdessa ryhmässä ja Heikki kävi opastamassa siinä välillä. Tämä jako oli todella hyvä minusta. Tässä ei voinut enää olla "automaatilla" ja odottaa jonkun kertovan mitä tehdään ja miten, vaan omia aivoja piti alkaa käyttämään.. "miten se nyt menikään.." Koulutuksissa varmasti hyvä käyttää tuota, kun koulutetaan kouluttajia.

Seuraavana tehtävänä tehtiin kepeillä tehtyä neliötä, jossa jätettiin muistidameja nurkkiin, tehtiin markkeja väliin, linjoja puoleen väliin jne. Vaikea selittää näin tekstillä. Koirakoita oli enemmän kuin tehtävään tarvittiin, joten me ei lopulta Aavan kanssa sitä tehty, koska samankaltaista keppijumppaa olemme tehneet ennenkin. Saimme paljon myös kuuntelemalla Heikkiä ja muita osallistujia. Sain rauhassa katsoa ja keskittyä vieressä parkissa olevaan Aavaan.

Niin se koulutusviikonloppu oli sitten takana. Kouluttajat olivat super-hyviä, kuten jo ennalta tiesinkin. Molemmat ovat olleet meillä yhdistyksellä kouluttamassa joskus aiemmin. Omaan työkalupakkiin jäi paljonkin ideoita ja ajatuksia. Niitä olen erilliselle sivulle itselleni koonnut, sen mitä muistanut. Tahtoo, niin äkkiä ne parhaimmatkin vinkit "unohtua", jos ei ole kirjoittanut ylös niitä. Muistin mie kuitenkin jotain... ;) Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Minusta SNJ oli järjestänyt koulutuspäivät hyvin. Ohjelma ainakin oli mieleinen. Lauantai-iltana oli illallinen, josta saimme yhdistyksenkin pikkujouluihin ohjelmanumeron napattua. :D Viikonloppu tuntuu lyhyehköltä tuollaiseen turneeseen. Timpan kanssa olimme melko rikki-poikki matkan jälkeen. Kiitos Timpalle taas mukavasta matkaseurasta.


Kuvat lisäilen myöhemmin, kun saan ne koneelle.