On lintuja.. ja Lintuja

Aavan kanssa olemme tässä lähiaikoina käyneet parikin kertaa jahdissa. Sangiksessa kävimme sunnuntai-iltana ja tuossa meidän lähilammilla eilen illalla. Molemmilla kerroilla on ampujat lintuja saaneet ja Aava on päässyt niitä noutamaan. Hyvin on Aava käyttänyt nenäänsä ja kivasti saanut sitä ohjattua. Kerran jopa yrittänyt häiritä ohjaamisella koiraa, kun se oli hienon suoraviivaisesti menossa tiputukselle heinikkoon. Järjen ääni oli kuitenkin tuolloinkin mukana ja lintu saatiin noudettua. Nelisen lintua saimme tuolta reissulta, joista pari päätyi omaankin pakkaseen odottamaan ruoaksi laittoa.

 

Eilen kävimme sitten lammella. Aavan kanssa menimme hieman Jounin perästä ja menimme passipaikalle hieman väärältä puolen, joten hetken saimme tarpoa. Meidän pomppiessa heinätuppailta toiselle, etsien siitä rämeiköstä jonkinlaista kulkureittiä ampuja tähtäili alati yli lenteleviä lintuja. Muutaman saikin alas ja Aava pääsi töihin. Toinen noudoista oli raana ja se katosikin paikalta ennenkuin koira ehti sinne päinkään. Paluumatkalla Aava kuitenkin nappasi linnun suht likeltä.

Vihdoin pääsimme "perille".. hetken sai tasata pulssia ja hiki valui selkää pitkin. Tuolla sai kaikki elämykset kertalaakista.. raittiin vihvoman tuulen lisäksi kunnon kuntoilut... hyvä hyvä. :D

 

Siinä puhallellessa tuli jälleen tiputus ja lähetin Aavan noutoon. tämä nouto ei mennyt niin sulavasti; hieman totuttua raskaampi. Aava kyllä lähti aivan ok, mutta erehtyi luulemaan matkalla kelluneita lumpeita kai linnuiksi, oli myös noutamassa kaaveita ja oli uimassa usean käskyn jälkeen kohti, kun Jouni sanoi "hanhi".. siihen ne kaksi kanadalaista suunnittelivat laskeutumista aivan meidän silmien eteen. Aava oli edelleen vedessä, noutotyöt kesken edellisen linnun kanssa.. kysäisin Jounilta; ehkä vain varmistukseksi.. "annetaanko sorsan olla..." Jouni sai hienon osuman toiseen hanhista ja Aava lähti sen noutamaan kärppänä. Se nappasi siitä kiinni ja lähti uimaan rantaan. Onhan se iso lintu. Aava lähes pyytäen ottamaan sen suustaan toi sen rantaheinien läpi. Hieno hetki meidän orastavalla metsästystaipaleella. Hanhea toivoin ja hanhen totisesti saimme.

 

Hanhen noudettuamme laitoin Aavan noutamaan uudelleen sitä aiempaa lintua, joka edelleen odotti noutajaansa lumpeiden toisella puolella. Lähetin Aavan selkeästi kohti lintua, mutta se päätti lähtä juoksemaan rannan suuntaisesti. Sitä oli tahmea ohjata ja vaikea saada oikeaan suuntaan veteen. Sen kuitenkin sai etenemään sinne. kaaveiden ihmettelyn jälkeen se sai vihdoin jossain kohtaa vainun hyvin kaukaakin ja riista saatiin talteen. Liekö tuo tahmeus johtuisi tulevista juoksuista. Se voisi omaan päähän olla se järkevin selitys sille, että koira tuntui oudolta. Oman koiran kuitenkin tuntee, eikä se tuntunu "normaalilta" Aavalta.

 

Yksi raana vielä oli hukassa ja sen arvioitiin olevan heinikossa/kivikossa jossain matkalla kohti autoja. Jouni oli tullut kanootilla lammen poikki ja pakkasi kamppeensa sinne. Minä sytyttelin pari lamppua ja koukkasimme Aavan kanssa helpompi kulkusemman metsän kautta likemmäksi arvioitua linnun sijainti paikkaa. Annoin Aavalle käskyn etsiä ja nopeasti lintu olikin jo minulla kädessä. Jouni souteli sen hakemaan ja jatkoimme Aavan kanssa matkaa takaisin autoille. Hieman jopa jännitti yksin kulkea koiran kanssa pimeässä metsässä ja mukava oli kavuta ojanpenkan yli tielle.

Aavan tappijalka testin tuloskin tuli vihdoin. Tulos oli carrier eli kantaja. Ei ehkä odotettu tulos, mutta ei maata kaatava. Täytyy vain ottaa se huomioon. Pienen alkusäikähdyksen jälkeen. kaikki suunnitelmat näyttäisi kuitenkin onnistuvan alkuperäisen mukaan. Huippu juttu.

 

 

Me, pikku linnut ja hanhi.

 

 

Aava noutamansa saaliin kanssa.



Aava veneessä ottaa hajuja nokkaan.

 

Aava tarkkana Sangiksessa.



Sangiksen maisemaa.

 

 

Sangiksen maisemaa.

Viimeinen nome-B avo-startti ja fb-ryhmä

Kävimme Timpan kanssa purkamassa koejännitystä Pajusaaressa viime torstaina.  Ajatus oli tietenkin kenraali -  viime hetken treenit tulevaa koetta ajatellen. Hyvät treenit olikin. Aava sai harjoitella markkeerauksia kaaveiden kanssa, vähän ohjausta uoman toiselle laidalle ja lopuksi otimme koirille vuorotellen hakua. Se olisi saanut mielestäni olla molemmilla koirilla tehokkaampaa. Reiska haki kuitenkin hyvin, kun otti huomioon, ettei se ollut aivan kunnossa kurkkutulehduksensa takia ja Aavakin kyllä toi sitten dameja talteen. Maasto oli sinänsä haastava; paljon heinätupsuja, vesiuomien ylityksiä ja alue suht laaja. Siellä ne kuitenkin mennä porskuttivat. Aivan viimeinen dami tuntui olevan molemmille liikaa ja koska pimeä painoi jo päälle piti toisen ohjaajan lähteä lampun kanssa sitä kaivamaan. Onneksi Reiska pörräsi mukana ja se sai vihdoin pitkän hakemisen päätteeksi damista käryn ja kaivoi sen jostain heinien ja mudan alta. Ihan ok mielellä olin siis lähdössä kokeeseen. Ei ehkä nollaa saataisi sieltä. Lähtö ajatus kuitenkin oli, että tuomari olisi oikeudenmukainen, mutta tiukka.

Viime viikonloppuna oli sitten yhdistyksemme nome-b koe Torniossa. Aavan kanssa starttasimme viimeisen kerran avoimessa luokassa. Koetta tuomaroi Pekka Uusimäki ja tulokseksi saimme avo1. Se olikin sitten Aavan neljäs nome-b:stä. Olin Aavan työskentelyyn aivan tyytyväinen. Itse arvioin maaohjauksessa matkan väärin ja pysäytin koiran liian aikaisin tekemään lähihakua. Pieni korjaus ja sekin meni ihan ok kun koira otti ohjausta hyvin. Eniten koko kokeessa jännitin kuitenkin.. yllätys, yllätys.. vesiohjausta ja markkeja. Matkaan lähetyspaikalta rantaviivaan oli minusta pidempi kuin tänä vuonna muissa kokeissa on ollut. Semmoinen koiran itsevarmuuden syövä matka, jos semmoiseen on taipumusta. Vesiohjauksessa katsoin, että Aava oli hyvin suunnassa, annoin sen keskittyä hyvin ja lähetin matkaan. Se lähti hyvin rantaa kohden, mutta rannassa se lähti rantaviivaa sivulle päin. Annoin sen mennä pienen matkan, koska se on joskus itsenäisesti pulahtanut siitä veteen. Hetken päästä kuitenkin otin ohjat siitä, pysäytin sen ja annoin uuden käskyn eteen. Aava lähti suht määrätietoisesti uimaan kohti vastarantaa ja riista talteen. Voin sanoa, että jännitti. Emäntä taisi täristä kauttaaltaan. Markkien kanssa Aavalle ei ollut mitään epäselvyyksiä ja kun se palautti viimeistä riistaa ohjaajaa jo hieman hymyilytti. Kokeessa näin paljon Aavan tekemisessä hyvien treenien, mutta myös jahtikokemusten tuomaa varmuutta. Paljon tullut varmuutta ja vakautta lisää. Selkäranka ei ole hauras, eikä ohjatessa tarvinnut jännittää sitä etteikö koira toimisi. Todella mukavaa. Kiitos paljon siis kaikille jo tähän astisista kokemuksista joihin olemme Aavan kanssa päässeet mukaan. Kuten facebookissa jo kommentoin; yhtään lintua ei ilman asetta saataisi alas, eikä niitä päästäisi näin noutamaan.. ja treenitkin porukassa on kivempia. :)

Kävimme keskiviikko-iltana treenaamassa samaisessa koepaikassa hieman markkeja ja Aavan kanssa teimme lähes samanlaisen ohjauksen kuin viikonlopun aikana oli voittajaluokassa. Pitkä matka lutakon poikki viistosti, yliuitto vastarannalle ja dami siellä. Kerran Aava lähti pois rännistä ja päätin sen ottaa kokonaan takaisin ja lähettää uudelleen. Varmaan sen olisin saanut ohjattua siitäkin missä se oli menossa, mutta halusin kokeilla, josko linja suoristuisi. Vähän se ehkä suoristuikin, mutta ei paljoa. Koiran ohjasin samalla tyylillä kuin kokeessakin; pysäytys -  eteen. Jollain tapaa en haluaisi tuota nimenomaan harrastaa, että pusken sen rantaviivasta ulos.. ei sillä etteikö sitäkin pitäisi harjoitella, mutta haluan, että koira menee suoraan ja siitä veteen ja mielellään yhdellä käskyllä. Vielä se tulee menemään niin.. lisää treeniä vain ja paljon. Onneksi tälle vuodelle ei ole enää startata nome-b:ssä. Saadaan alkaa rauhassa kehittämään ja kasvattamaan päitä sekä osaamista voittajaan. Wt:ssä starttaamme voittajassa ensi kuussa vielä mikäli Aavan juoksut eivät ole alkaneet. Vielä ei merkkejä niistä näy.

Aavan geenitesteistä CNM:n vastaus oli tullut ja se oli puhdas eli terve koira siltä osin. Tappijalkatestistä en saanut vastausta vielä, kun hoitaja ei saanut tiedostoa auki. Eläinlääkärin olisi pitänyt minulle soittaa, muttei ainakaan vielä ole kuulunut.

Tänään perustin fb:kiin kennelin nimellä fb-ryhmän. Sinne on kaikki tervetulleita seuraamaan, josko vain kiinnostaa meidän touhuilut. Vielähän siellä ei paljoa ole, mutta täggään sinne aina uudesta blogikirjoituksesta ja varmasti pentuihin liittyvät päivitykset tulevat sitten sinne ym ym. Eli rohkeasti vain liittymispyyntö tulemaan. Joitain epäonnisia toki jo liitinkin sinne.. ;)

Vihdoinkin...

Vihdoinkin Aava on rekisteröitynä myös Suomeen. Siellä näkyy sen koetuloksia Suomesta ja Oulussa tehty silmätutkimus. Nyt saan myös aiemmat Aavan koetulokset Suomesta näkyviin tuonne. Niissä kaikissa ei tietenkään ole niin hurraamista ja esittelemistä, mutta minusta on mukava, että ne näkyvät kaikki. Täältä blogistahan ne on nähnyt sitä mukaa kun kokeissa on käyty eli eivät piilossa ole olleet. Muulla tavoin en olisi noita tuloksia tuonne koiranettiin saanut, vaikka tämän vuoden alusta kaikki, myös ulkomaisten koirien tulokset sinne kirjataan, mutta ennen vuoden vaidetta käytyjä ei tästäkään muutoksesta huolimatta sinne olisi muulla keinolla ollut tulossa. Nyt vielä geenitestien tulokset kun saapuisi postitse.

Jahtia ja treeniä

Olemme Aavan kanssa päässeet kivasti jahtiin nyt lähiaikoina. Ihan älyttömän hienoa. Koira on saanut tehdä töitä ja saanut samalla arvosta kokemusta. Kuin myös emäntä.

Osa noudoista on ollut perus-simppeleitä markkeja tai sitten olen linjalla koiran laittanut noutoon, mutta esimerkiksi eiliset tiputukset alkoivat olla koiralla ja ohjaajalle haasteellisia. Ei mahdottomia kuitenkaan. Haasteellisia niistä teki pitkä matka, johon ne ammuttiin, ylle laskeutuva illan hämärä, joka lopulta oli jo itse pimeyttä ja se, että linnut saattoivat jäädä raanaan. Tällöinhän ne nopeaa vaihtavat hiippakuntaa ja ovat koiralle haasteellinen hakea. Sukeltaneesta linnusta ei taida juuri hajua jäädä ja lintu voi lopulta olla missä vain. Hyvää treeniä koiralle hakea niitä, vaan pitäisi myös löytää. Huonoin variaatiohan on, etä koira tulee tyhjänä pois. Aavan sai linjalla etenemään kyllä tarpeeksi kauas, mutta ohjata sitä ei voinut. Koiran olisi hyvinkin itsenäisesti pitänyt työskennellä ja edetä loppumatka. Koska en nähnyt enää mitä ja miten koira töitä siellä pimeässä teki, on vaikea sanoa laadusta mitään.
Lintuja tuli ylös eilen kai sen 11 yksilöä. Osa raanasta, osa kuolleena. Tahti oli kuitenkin lähinnä se, että kun koira tuli niin se meni. Aava alkoi näyttää jo hyvinkin väsyneelle loppuajasta ja se mielestäni näkyi hieman sen "kuulossa".. toinen vaihtoehto mitä mietin niin oli myös, ettei se enää nähnyt ohjeita. Meillähän ei käytössä ole vasenta ja oikeaa... vain suunta ja "jo".

Hieman kritisoin koiraani siinä, kun alueelle ainakin se pari lintua jäi raanaan, mutta kaipa se pitäisi olla ihan tyytyväinen, että sen 11 muuta se nouti. Kehittynyt Aava kuitenkin on tämän syksyn aikana tällä(-kin) saralla. Kuten eilen ampujien kanssa juteltiin, se tekee hieman itsenäisemmin töitä, eikä vain ohjaajalähtöisesti. Jännä tietenkin nähdä kuinka se näkyy sitten kokeessa. Voiko saada hyvän metsästyskoiran ja hyvän koekoiran.. vai antaako ja ottaako ne molemmat toisistaan jotain.

Aavan juoksuja odotellaan. Ne pitäisi tosiaan alkaa puolen kuun tienoilla, mutta saas nähdä. Meillähän olisi omiin kokeisiinkin meno samoilla huudeilla kuin viime vuonna on juoksu epäonnisesti alkanut. Nyt vain ei ehkä harmittaisi vaikka jäisi koe sen takia käymättä. Treeniä vain tarvisi kovasti tällä viikolla ja koiran näppeihin ottamista, jotta kokeisiin voisi lähteä jännittämättä, että mitäs se Aava siellä puuhaileekaan.. :D Voihan se toki puuhailla siellä muutenkin vaikka ja mitä, mutta pieni treeni ei silti olisi pahaksi.

Viikonloppuna tein sen kanssa saaressa hyvän vesilinjan kaslikkoon. Lähetys ei vain mennyt aivan ok. Itse lähetin koiran veteen käskyllä "eteen" vaikka olen pitkän aikaa lähettänyt sitä "ut"-käskyllä. Aava jäikin ensimmäisellä lähetyksellä rantaveteen seisomaan.. tuttua hommaa. Käskyn kun vaihdoin seuraavalle lähetykselle, niin sinne män (tiedä onko todellinen syy se käskyn vaihto vai tarmokkaampi lähetys). Pitkän matkaa avovedessä, ohjaus ohi kaislikosta, johon se olisi suureesti halunnut mennä ja taas eteen seuraavaan kaislikkoon. Olipa itsellä hyvä mieli kun sen sai onnistumaan.

Sunnuntaina käytin lapsityövoimaa hyväksi ja laitoin veljenpojan ja Ickyn töihin. Kävimme heittelemässä Aavalle tuplamarkkeja pajusaaressa. Hyvin pojat heitti ja hyvin Aava teki töitä. Yhdellekkään markille ei tarvinnut ohjata, vaan koira hoiti ne itse. Jos oikein haluaa hifistellä niin oikealle lähtiessä koira olisi voinut mennä suorampaa veteen. Nyt se meni pienen matkaa heinikossa ja siitä suoristi menonsa. Tilanne oli kuitenkin niin nopea, etten ehtinyt asiaan puuttua.. ja toisaalta olisiko ollut kannattavaakaan. Markki olisi saattanut kärsiä siitä.

Hyvällä mielellä sai siis maanantaiaamuna ajella töihin. Miettiä kaikkia jahtitapahtumia lähiajoilta, treenejä ja muita tapahtumia viikonlopulta. Mietin myös kuinka huippu tyyppejä ja ystäviä on mun elämässä ja ympärillä. Aloittaen pelkästään tietenkin omasta äidistä jne, mutta siis muutenkin. Moni asia jäisi kokematta ilman heitä. Viikonloppu vierähti siis kaikilta osin hyvässä seurassa.

Pyhäpäivän touhut

Sunnuntai-päivä ei varmaan aktiivisuudellaan ollut viikonlopun yleisestä tasosta poikkeava, vaan toimintaa riitti pyhäpäivällekkin. Iltapäivällä vietimme yhdistyksen ulkoilupäivää pienellä ytimekkäällä porukalla Tornion lintutorneilla. Paisteltiin makkaraa, seku oltiin ja vähän treenailtiin. Aavalle ei oikein selkeitä ollut kakkosmarkit ja ohjauksestakin olin alun alkaen sitä mieltä että se oli huono. Kotona kuitenkin vähän mietittyäni huomaisin, että en ole juurikaan Aavan kanssa treenannu tuon kaltaista.. lähetys viistosti kaukaa maalta ja siitä veteen, uoman yli. Eli ehkä sittenkin pitää olla edes vähän tyytyväinen koiraan. Sen pää kesti hyvin pysäytykset, pillitykset, takaisin kutsut ja uudelleen lähetyksen. Se kuunteli mielestäni hyvin ja otti ohjeita vastaan. Se olisi voinut juosta linjan suorempaan, joka olisi helpottanut ohjaamista ja vähentänyt käskyjä. Aava on kuitenkin selkeästi kehittynyt. Se kestää enemmän "painetta" ohjauksessa ja tekee luottavaisesti ohjeiden mukaan töitä. Kaikkea ei aina itse ajattele ja tähänkin tarvi maininnan treenikaverilta, joten jälleen oli hyvä treenata porukassa.

Illalla kävimme vielä pienen palauttavan Aavan kanssa lammella.. häiriköitiin vähän lintuja ja istuskeltiin passissa. Hyvä treenin tämäkin päivän päätteeksi. Oli melkoisen nälkäinen koira illalla.

Harrastepäivä

Perjantai-päivä oli meillä oikea harrastelupäivä. Töiden päälle ajelin Haaparannalta hakemaan pojan ja koiran, jotta pääsimme ajamaan takaisin Kemiin, jossa veljeni naisystävänsä kanssa odottikin meitä jo rannassa. Sieltä matka jatkui veneellä kohti meille tuttua Martinkaria. Saaressa paistelimme makkaraa, Christian onki pari ahventa ja Aava, kuten muutkin mukana olijat nautimme ulkoilmasta ja hetkestä.

Sorsajahdissa

Aavan kanssa saimme aiemmin päivällä kutsun Sangikseen sorsajahtiin ja sinnehän me ehdottomasti halusimme. Saaresta tultuamme jätin vain lapsen välissä kotiin  ja hyppäsimme Jounin kyytille. Mukaan matkalta tarttui vielä toinenkin ampuja ja suuntasimme pelipaikoille. Jahtipaikka oli kyllä huippu. Heinikkoa, vesialuetta yms. Hetken saimme odotella hämärää ja lintujen lentoa. Ympäriltä kuului paljon ääniä, mutta selkeästi ne innostuivat lentämään vasta hämärän turvin. Hyvin osuivat ampujat ja koira pääsi töihin. Aava nouti hyvin lintuja ja käytti nenäänsä. Yhden noudon kohdalla meinasi jäädä harmitus vaivaamaan ja se pitikin saada ehdottomasti ylös. Aava ei tätä pudotusta nähnyt, koska toinen ampuja ampui sen kauampana. Itselläni oli jonkinlainen mielikuva siitä ja lähetin koiran linjalla sitä noutamaan. Välissä oli vesialue ja hieman heinikkoa+ampuja ohitettavana. Matka ampujan luokse ehkä semmoinen "avo-luokan ohjausmatka".  Sain Aavan helposti sinne, mutta koska heinikon jälkeen koiran kadotti näkyvistä se Aava ehti jossakin välissä juoksemaan kauemmaksi heinikkoon. Otin koiraa takaisin, ohjasin sivulle, annoin hakea yms. Aava tekikin hyvää, laajaa hakua ja näkyi juoksentelevan heinikon aivan takareunassa.. alue kylläkin oli väärä juuri sitä lintua ajatellen, jota kaivoimme. Otin koiran pois. Sitä oli vaikea enää nähdä missä se meni, enkä halunnut painaa sitä tehtävässään. Hetken päästä kävelin hieman eri kulmaan ja lähetin uudelleen Aavan hakemaan lintua. Se lähtikin töihin ja toi linnun.. mutta mielestäni se tuli ylös enemmän siitä suunnasta johon koira oli pyrkinyt ensimmäisilläkin kerroilla enemmän. Eli, ehkä lintu oli siirtynyt.. tai sitten se minusta näytti vain niin eri kohdalta siitä paikasta josta Aavan lähetin töihin uudemman kerran. Jäin kuitenkin miettimään, että josko ensimmäiselläkin kerralla Aava oli menossa oikealle paikalle hakemaan lintua ja minä ohjasin sen siitä pois, kun olin siinä luulossa, että lintu olisi enemmän vasemmalla. Mene ja tiedä. Pääasia että lintu tuli lopulta ylös. Hyvää treeniä meille. :)

Mahtavaa, että pääsimme Aavan kanssa mukaan. Saimme Aavan kanssa hyviä noutoja ja lisää jahtikokemusta sekä näkemystä. Tiputuksia tuli 5-7, joista yksi jäi maastoon. Se liiti osuman jälkeen vielä kauas, joten sitä ei olisi saatu varmasti edes sen illan aikana ylös, kun pimeä painoi päälle. Muut noudettavissa olevat saimme mielestämme ylös. Päivän jälkeen oltiin hieman ehkä väsyneitä, joten kun olin laittanut mukaani saamani linnun täkät valmistumaan seuraavaa päivää varten ja Aavalle ruoan, niin ei tarvinnut juuri unta houkutella. Luultavasti nukahdimme molemmat hymy huulilla. Sen verta hieno päivä meillä oli. Tuhannesti kiitos siitä kaikille osallisille vielä. :)

Aava noutamansa saaliin kanssa.

Lauantai-iltana saimme sitten maistella porukalla Aavan noutamia lintuja, kun laitoimme ne ateriaksi. Maukastahan se oli. Jounin vinkeillä valmistimme ne ja lisukkeeksi Tarjan tekemiä uunipunajuuria, perunaa, mustaherukkahyytelöä ja pippurista kastiketta. Oli herrrkullista.

 

 

Aavan silmätarkastus ja pari geenitestiä

Tiistai-iltana ajelimme Timpan ja Reiskan kanssa Ouluun tarkastamaan koirien silmät. Molemmilla oli kaikki ok silmissä. Hienoa. On se vain niin helpottavaa aina kuulla, vaikka edelliselläkin kerralla olisi ollut kaikki ok. Kyllähän silmiin voi lyhyessäkin ajassa kehittyä jotain epäilyttävää, jos on kehittyäkseen.


Aavalta otettiin lisäksi verta paria geenitestiä varten; CNM, ”Centronuclear Myopathy” ja MFD/SD2, ”Mild Form of Dwarfism” (ns. tappijalka). Näistä voi kiinnostuneet lukea vaikka labradorikerhon sivuilta, jalostus - terveys - geenitestit. Näistä tulokset pitäisi tulla parissa viikossa postin mukana kotiin.