Ilo irti vähästä lumesta

Vaikka talvi on yrittänyt hivuttautua salakavalasti kokoajan, olemme kuitenkin vähän jotain treenailleet tasaisin väliajoin edelleen. Ennin kanssa olemme käyneet Torniossa koirat kouluun-ryhmässä treenailemassa perusjuttuja muutamia kertoja. Hihnakäyttäytymistä, toisia koiria, paikallaoloa ym ym. Hieman täytyy terästäytyä niiden treenien kanssa, josko keväälle kunnossa.. tai sitten ei.. :D Uteliaisuutta tuntuu riittävän.

Koska niityillä ei niin kamalasti ole vielä/enää lunta, niin tänhään oli treenipäivä iloksemme.
Aavan ja Ennin kanssa treenasimme linjoja, lähihakua ja muutamia markkejakin, kun Markus koiransa kanssa tuli kaveriksi. Jokaiselle koiralle periaatteessa sama treeni, mutta jokaisen tason mukaisesti. Hyvät ytimekkäät treenit, kuten Markus asian ilmaisi. Semmoinen päivän aurinkoisin hetki. Muutamia videoita saatiin myös kuvattua liitän ne tähän, jahka saan net  puhelimesta siirrettyä (vähän temppuilee tiedostot siirrossa).

Enni teki tehtäviä nuoren tarmokkaan koiran lailla. Hieman palautukset ja otteet oli hutiloituja sekä vähän sillä mietitytti mitä saa tehdä esim. lähihaku+markki tehtävässä tehdä eli hieman ylärajoilla oli se treeni. Alueet oli motivoituja muille paitsi Aavalle tällä kertaa. Aava on niin monet kerrat tehnyt tuota, että sille pitäisi suurin piirtein olla paikka tiedossa. Hieman se poukkoili kuitenkin lähihakualueelta, mutta helposti sen sai siihen takaisin ja damin ylös heinien alta. Meillä oli alueella useampia pieniä dameja sekä palloja. Kovasti koirat tekivät nenillään töitä. Ennille etenkin vielä tärkeää, että kun töitä tekee hyvällä drivilla, niin saa siitä sitten palkan sopivan nopeasti. Vielä pitää käyttää hyväksi tämä vähäluminen alkutalvi treenien merkeissä. Ja, kyllähän treenit jatkuvat vaikka lunta tulisikin. Aina jotain.

Molemmista labbiksista päivitin tuoreempia kuviakin niiden omille sivuille.

Ennin linjaharjoitus

Ennin lähihakutreeni

Aava treenaa 23.11.2016. Videolla useampia tehtäviä. Linja+markit.



 



Syksy juoksee kohti talvea taas

Jahtilammelta lokakuussa.

Mihin meidän syksy on vierähtänyt ja kadonnut? Se on hurahtanut kokeisiin.. se on kulutettu treenatessa.. käyty turistina sm-kokeessa Kannonkoskella,  mukavan kasvattipäivän viettoon.. ja aina kuin olemme päässeet, olemme olleet jahdissa. Kyyhkyä ja nyt myöhemmin syksystä sorsaa sitten. Eli, varsin mukavasti on syksy mennyt, ehkä juuri siksikin aika on mennyt älyttömän nopeaa ja taas olemme tilanteessa, kun kiirehdimme valon määrän kanssa.

Aavan syksy

Aavan kanssa osallistuimme viimeisimpänä kokeena omiin nome-b kokeisiin Torniossa. Sinällänsä kokeet koko kauden ovat olleet itselle sellaista raskasta rämpimistä; selviämistä kai jollain tapaa. Samaa osastoa on osin ollut myös treenitkin. Kokeista on tullut tulokseksi väliltä VOI 0-1. Koirassa ei ole vikaa. Ei ainakaan minun mielestäni. Vika on täällä hihnan päässä ja näppiksen äärellä. Mielellään kyllä parjaan koiraa/koiriani, mutta johtunee siitä turhautumisesta uskoakseni... "miksi se ei voi tehdä vain kuten ohjaan tai käsken, kun se osaa, miksen minä ohjaajana osaa sille kertoa". Siihen vielä ne virheet, joita on näiden vuosien aikana siihen rakentanut.. ja taas minä aivan itse. Ei ne siinä koirassa olleet kasvattajalta lähtiessä. Tiivistettynä mitä ilmeisemmin; näen meissä tällä hetkellä vain ne virheet ja vaikka itselleni lupaan illalla, että "huomenna avaan silmäni ja katson mitä muuta näen", niin ei se olekkaan, aivan niin helppoa. Pitäisi oppia itselle armollisemmaksi. Ja tietenkin koiralle; pennut, juoksu, ohjaaja jonka se on saanut ym. Edelleenkin hoen myös mantraa.. "kehitys loppuu tyytyväisyyteen".. että yrittääpä tässä sitten taiteilla ajatuksiensa välillä. Aavalla juoksu tosiaan ehti juuri parahiksi olla ohitse ennen omia kokeita. Jahtia se ei häirinnyt.

Aavan kanssa ollaan treenattu vielä vesiohjauksia jonkin verran, hajujälkeä, lähihakua ja metsästetty. Kyyhkystelyn lisäksi olemme olleet tosiaan sorsassa lähilammella, josta myöskin mukava määrä noutoja. Kuolleita ja raanoja. Ihan huippu-hienoa metästellä.

Nyt talvea kohden mentäessä, voidaan Aavan kanssa jatkaa taas treeniä tulevia kokeita ajatellen. Vedet alkavat täällä pohjoisessa olemaan melko kylmiä jo pikku hiljaa, joten vesitreenit jäävät auttamatta pois jonkin hetken päästä, muttei ihan vielä kai. Josko sorsaan vielä pääsisi kuitenkin. Perustreeniä sitten vain ennen lumen tuloa. Kaikkea mitä suinkin ehtii.

Ennin syksy

Enni on tässä kasvanut isoksi neitiksi ja aloitti juoksunsa. Pikku pörriäisen kanssa on ihka oikeasti treenailtu muutamia kertoja myös. Perusjuttuja; seuraamista, paikalla oloa, malttia, luoksetuloa. Dameilla ja palloilla lähihakua, linjaa. Markkeeraustunnelia olemme harjoitelleet muutamina kertoina sen kanssa ja joitain vesinoutojakin se on päässyt tekemään. Hakua ei. Se osaa juosta ja uskoakseni etsiäkkin, sitten kun on aika ja tarve. Ensin sen pitää oppia käyttämään päätään ja nenäänsä jalkojen sijaan. Erilaisiin riistoihin on tutustuttu vastikään enemmän. Lajeina on kyyhkyn ja vesilintujen ohella ollut varis, lokki ja fasaani. Fasaani oli jostain syystä se lintu, jota mentiin kyllä heiton jälkeen sukkana suoraan katsomaan, mutta siitä ei oikein tahtonut löytyä kunnollista otetta alkuun. Sen kanssa Enniä piti hieman tukea, mutta se sitä nouti ensimmäisilläkin kerroilla jo ja myöhemmässä vaiheessa nappasi fasun hienosti spontaanisti mukaansa. Höyheniä tuntui kakistelevan palautuksen jälkeen vähäsen suustaan.

Kyllähän Enni on semmoinen super-pallo ja ottaa hetkensä aina, jotta saa pääkopan asettumaan uomiinsa, mutta sanoisin kuitenkin; treenin määrän nähden - kivasti menee ja tekee. Kuitenkin; semmoinen tulevaisuuden potentiaalinen paukkuun lähtijä.. :D

 

Kenneltreffit

Ennin kanssa tavattiin tosiaan syyskuun loppupuolella muut sisarukset Kemissä. Kaikki pentujen omistajat pääsivät paikalle ja päivä kului hujauksessa treenien merkeissä. Timppa piti meille oikein antoisan päivän, josta toivon mukaan kaikille jäi jotain suuntaviivoja takataskuun ja kotona treenattavaksi. Mukava oli nähdä pennut nyt nuorina koirina ja kuulla ohjaajilta, että pennut olisivat juurikin oikeissa kodeissaan täyttämässä koiran paikkaa. :)

Zurin syksy

Zuri-Zuppurainen vietti vasta 9-vuotis synttäreitään. Meinasi mennä omistajalta aivan ohitse nuo pippalot, mutta onneksi kaapista löytyi mehevä pihvi kaviaarilla höystettynä. Yksinoikeudella Zurille. :) Ihana punaturkki. Toivottavasti se sulostuttaa meitä vielä usean vuoden ajan olemassa olollaan.

Nokka pitkällä se on haistellut ulkoa tulvivia tuoksuja fasaaneista ja variksista. Ehkäpä senkin kanssa pitäisi muutama nouto taas pitkästä aikaa ottaa. Perustottista sen kanssa on tullut kyllä tehtyä välillä. Se näyttää nauttivan toiminnasta.. ja tietenkin niistä herkuista.. :D

Zuri 9 vuotta.

Enni Myllyjärvellä.

Ennin kanssa.

Kenneltreffeiltä 25.9.2016.

Aavan kanssa jahdissa.

Timppa tarjosi jahtiaterian Lekan noutamasta haapanasta. Oli herkullista.

Maisemaa lammelta.



Aava



Aava ja Enni

Jahtimaastoja aamupäivän lenkiltä. Vähän oli jo lampi kertaalleen jääriitteessä.



Jahtimaastoja päivän lenkillä.

Reissu Narvikiin ja mustien treeniä kotopuolessa

Nome-b koe Norjan Narvikissa

Pienoisena äkkilähtönä lähdimme Aavan&Ennin kanssa tsemppaamaan muita suomalaisia Norjan nome-b kokeeseen. Toivottuja tuloksiahan sieltä tuli mukaan kaksin kappalein, kun Timppa&Reiska sekä Henkka&Rita nappasivat sunnuntain kokeesta EKL1 (VOI1). Näin Ritasta Suomen KVA:n lisäksi myös Norjan KVA. Reiska sen sijaan sai uudeksi tittelikseen POHJ KVA!! Onnea vielä pojille. Hienosti veditte. :) <3

Uudet valiot.

Mielestäni kokeen tehtävät olivat molempina päivinä varsin mukavia. Jotenkin vähän semmoinen ajatus jäi itselle, että "kevyt sekoitus wt:tä ja nome-b:tä". Damit ylös nopeasti ja tehokkaasti oli kai semmoinen yksi ajatus tehtävien suorittamisessa. Kokeessa tosiaan tehtävät järjestettiin riistoilla vain avoimessa luokassa ja dameilla alokasluokassa sekä voittajassa.

Meillä ei siis ollut alunperin ajatusta Aavan kanssa startata Narvikissa, mutta meille avautui sunnuntaille koepaikka peruuntumisen myötä. Jos meillä oli ollut jo aiemmin perhoisia vatsassa katsoessa muiden startteja, niin ilmaantui niitä nyt vain sitten enemmän, nyt myös jännityksestä omaan starttiin.

Arvonnassa sain ihan itse valita lappuni, eikä arvonta ollut meille suosiollinen, vaan aloitimme kokeen ensimmäisessä ryhmässä ja ryhmän kolmesta koirakosta ensimmäisenä. Meille olisi ollut paras olla esim. vasta toinen koirakko, mutta tällä mentiin mitä saatiin. Koe alkoi takkuillen, mutta onneksi jollain muotoa parani kokeen edetessä. Tulokseksi meille siis EKL 2 (VOI 2). Tehtävinä oli alkuun meille kimurantti ohjaus+markkeeraustehtävä, josta siirryttiin walk up-tehtävällä lähihakuun, vesimarkkeeraukseen sekä maaohjaukseen.

Suosittelen kyllä Pohjois-Norjaa jo pelkästään ihan älyttömän upeiden maisemien takia matkakohteeksi. Henkeä sai miltei haukkoa niitä katsellessa.

Ja sitten maisema- ja pönötyskuvia porukalla.. :D



Timppa ottaa kuvaa eli puuttuu tästä syystä kuvasta.



 

Ennin ekat ihka oikeat treenit

Eilen kävimme Ennin kanssa Kemissä, jossa se sai treenata ensimmäistä kertaa ihan ihka oikeasti. Paljonhan ei ole sen kanssa aiemmin tehty, joten siihen nähden se teki ihan mallikkaasti. Treenin aluksi se vetaisi ihan oman spurttinsa pitkin heinikkoa, jossa pystyi toteamaan, että juosta se osaa ja itseluottamusta sekä halua tehdä tuntuisi olevan.. :D Sille ei mitään juoksuttavia tehtäviä tarvisi tehdä, vaan enemmän aivoja vaativia ja sellaisia, jotka herättäisivät sen päässä ajatuksen nenän käytöstä.

Treenit aloitettiin seuraamisharjoituksella hihnassa, josta sujuvasti siirtyminen paikallaolo- sekä luoksetulo-harjoituksiin. Hieman oli välillä Ennillä tiukkaa vähän joka osa-alueella ymmärtää, mutta siitä se lähtee. Hihnassahan se on aivan hirveä välissä ja se onkin asia, jota pitää harjoitella. Lopuksi sille tehtiin lähihakua heinikossa ja tiheässä risukossa. Risukkoon mennessä se hieman vingahti ja loukkasi siinä sitten itseään. Illalla kotiin tullessa huomasin, että sillä oli mahassa pitkä punainen hankauma risusta, mutta aamulla se oli kuitenkin jo miltei kokonaan kadonnut, eikä punoittanut enää samaanlaihin.

Siinäpä sitä oli sille harjoituksia kerrakseen. Ennakko-odotuksista huolimatta se ei kuitenkaan rauhoittunut autoon, kun otin Aavan sieltä treeniin, vaan elämöitsi siellä sitten. :( Hieman haasteellista jatkossa miettiä treenien kannalta. Toivottavasti se ei kuitenkaan mene niin, että kun on kerran aloittanut, niin se siellä elämöi aina.

Muiden koirien kanssa treenailtiin vähän perusmarkkeja ja linjaa. Heinä oli kasvanut hyvän pitkäksi, joten koirilla ei auttanut kuin laittaa nokka maahan höyryämisen sijaan, jos mieli damin löytää. Kivasti ne teki kaikki hommia, vaikka aina Aavalla löydän parantamisen varaa.

Kalixin ylläri ja kyyhkyn aloitus

Kalixin koe

Sain Aavan ilmoitettua aivan viime hetkillä mukaan Kalixin nome-b kokeeseen. Koe järjestettiin dameilla. Omat odotukset eivät olleet kovin korkealla viime aikaisia kokeita, tuloksia sekä treenejä ajatellen, mutta jälleen hakemaan sitä kuuluisaa koekokemusta ko. luokasta ja meille koirakkona rutiinia. Kokeessa ei tuntunut olevan mitään yksittäistä asiaa, johon koirakot olisivat kompastelleet, mutta monella maa-alueen tehtävät näyttivät haasteellisemmalta kuin toisilla koirakoilla. Itse toivoin hyviä markkeerauksia Aavalta ja hyviä maa- ja vesiohjauksia. Haun toimivuuteen uskalsin jo vähän luottaa, jos se vain hoksaisi, että turha juosta, vaan nenä auki heti lähtöön. Tulosta toivoin, olisi se ollut mikä hyvänsä muu kuin nolla. Aava yllätti minut taas täysin. Koehan meni sitten kuitenkin ihan kivasti ja tulos oli EKL1 ja luokan paras. Huippu fiilis, kun Aava onnistui. :)

Aava teki hyvää hakua, selvittäen hienosti saamansa hajut hakualueella. Markkeeraukset meni myös hyvin. Maalla Aava tarttui hajuihin ja jäi selvittämään muistamaansa aluetta. Samoin vedessä muisti molemmat heitot hyvin. Vedessä se ui jälkimmäisen damin alueelle hyvin, näyttäen, että se muistaa paikan. Se ui kuitenkin damin väärältä puolen vähän ohitse ja sai tässä pienen avun minulta saaden damin ylös. Vesiohjauksessa koiran sai helpohkosti oikealle alueelle. Aava etsi vimmatusti ohjeistetulta alueelta damia ja vähän vierestäkin, mutta ei onnistunut löytämään kohdetta. Siinä se ui ja ui ympyrää etsien. Hieman jo ihmetys alkoi hiipiä omaan mieleen, että mitä se puuhaa oikein. Kunnes paljastui, että eihän siellä meille mitään damia edes ollut.. :D Tuomari sanoi, että voin kutsua koiran pois, että se on osoittanut ohjattavuutensa, mutta pyysin heitä heittämään damin sinne jonnekkin likelle, jotta koira saisi palkkansa, eikä sitä tarvitsisi kutsua tyhjänä pois. :) Näinkin voi sattua. Hetken olin kuulemma vaikuttanut.. ohjaustehtävässä viimeistään.. siltä, että pyörryn ihan juuri. Valkoinen kasvoilta. Onneksi kuitenkin pysyin tajuissani. ;)

Kokeiden osalta en tiedä, mitä vielä tälle sesongille. Kamalasti ei ole enää kokeita jäljellä, jotka olisi mielessä ja syksy painaa päälle kovaa vauhtia. Omat nome-b kokeet olisi ensi kuussa? Pitää harkita. Treenata pitäisi vielä ehtiä vesihommia enemmän. Saas nähdä ehtiikö tarpeeksi, ennen kuin vedet kylmenee taas.

Kuvassa ekl 1-palkitut; Sofie Helin, Antti Honkarinta ja me Aavan kanssa. Antin&Terhin Lempistä tuli tämän ekl1 myötä myös Ruotsin käyttövalio. Onnea.



Kalixin kokeen arvostelu. :)

Kyyhkyn aloitus

10.8 alkoi Suomessa kyyhkyn metsästys ja pääsimme Aavan kanssa yhden porukan mukaan. Ampujat bloggasivat helpoimmat hakkuualueelle tulleet tiputukset. Aava joitain niistä, mutta lähinnä haravoimme hakkuun ympärillä olevia metsiä etsien sinne liidelleitä lintuja talteen. Etsittävä alue oli suurehko. Aava teki hyviä löytöjä kuitenkin; haavoittuneen linnun ja kuolleita. Laskeskelin, että noin 3 tuntia hakutyötä. Yritimme mahdollisimman tarkasti haravoida metsää. Tuntuma jäi, ettei kyyhky kamalasti haise koiran nenään ja päivän kohoava lämpötila sekä tuulen puuttuminen metsän sisästä lisäsivät haastetta tehtävään työhön. Mukava aamun aloitus. :) Yöllä ei juurikaan uni tarttunut silmään, mutta josko ensi yönä sitten paremmat unet.

Ennin kyyhkykosketus

Ennille tuliaisina oli kyyhkyn siipi, jota se sai tutustumismielessä muutaman kerran noutaa ja hetken tutustella sen kanssa. Mahoton nuuskutus kävi heinässä, kun se kaivoi sitä ylös. Yllättäin palautukset ym. vaatinee vielä hiomista rauhallisissa olosuhteissa sisällä. Malttia Ennilla oli kivasti odottaa lupaa. Mutta tosiaan.. nyt on kyyhkyyn tutustuttu ja siipi joutanee telakalle. Enni sai siiven lisäksi tutustua olotilaan jahdin jälkeen.. viltti korville ja unta pari tuntia kainalossa. Aava nukkui lattialla kerällä sohvan vieressä.

Kesän kuulumisia; "kehitys loppuu tyytyväisyyteen"

Tuntuu, että kesä on taas juossut meidän ohitse, eikä juurikaan ole tehty, vaikka on tehty. Jännä. TAI ehkä ei vain kehitytä eteenpäin. Voihan sekin olla. Olen treeneissä keskittynyt tiettyihin asioihin, jotka ovat joko jääneet viime vuodesta kaihertamaan tai ilmennyt tänä vuonna, joista olen sitten saanut väännettyä ongelmia. Taattua minua siinä mielessä. Kokeissa olen kuitenkin huomannut, että itse olen antanut Aavalle turhan paljon siimaa. Osin kylläkin tarkoituksella, mutta joissain kohdissa se on kerittävä nyt takaisin. Liian rennosti mennään. Erilaisissa maastoissa olemme kuitenkin kohtuu mukavasti päässeet treenaamaan, mutta tottakai aina voisi olla enemmän kaikkea.

Aavan kanssa on osallistuttu aiemmassa postauksessa mainittuihin nome-b kokeisiin, sekä Ylikiimingin sateisiin wt-kokeisiin. Tuloksellisesti ei niin hyvää tasoa ole oltu, mutta ei semmoista koetta, josta ei oltaisi antia saatu muussa muodossa. Tuomarit ja tehtävät ovat olleet opettavaisia. Jalkoja ei tarvitse edelleenkään nostaa pöydälle ja olla treenaamatta, vaan tekemistä riittää. Kynä sauhuten olen parina päivänä ja vähän yölläkin piirrellyt treenikuvioita ja vinkkejä treenivihkoon. Ei pääse unohtumaan ja niihin voi myöhemminkin palata sitten uudelleen. Uusia kokeita ja treenejä on ajatuksissa. Ilmoittanut olen Aavan Kalixiin ja ehkäpä sitten Tornion kokeissa käydään. Muut (kuten nuokin) tulee fiiliksen mukaan ja miten koepaikkoja saadaan. Vielä ei aivan "voittajaluokan koirakko" olla, mutta.. tästäpä ne kokemukset kasvaa. Olenko tyytyväinen; en oikeastaan. Lainatakseni Tomi Sarkkisen mieleen painunutta lausahdusta "kehitys loppuu tyytyväisyyteen"... ;)

Ennin treenit

Pikku suttia (Enniä) pitäisi alkaa ilmeisesti myös vähän treenailemaan. Näyttäisi nyt olevan musta ajokoiran alku hihnan päässä.. eli kiirettä pitelee Ennillä siellä hihnan päässä ja minulla, että saan ruotuun sen.. :D (ps. enkä sano etteikö ajokoirat kävelisi kauniisti hihnassa. Olen vain törmännyt usein, että niillä ei toko-asioissa ole niin justiinsa, ja nyt Enni kiskoo hihnassa samoin kuin olen nähnyt muutaman ajokoirankin menevän) Vähän olen sen kanssa treenannut pintapuolisesti; luoksetuloa, damin pitoa, sivulle tuloa, malttia näiden kaikkien kanssa ja ruokakupilla. Eli perus-settiä. Treeniä on myös tullut noilla koe- ja treenireissuilla. Autossa rauhallisena oloa, veneessä olemista ym. Tärkeitä oppeja nekin. Näyttäisi näin ennusmerkeistä, että varsin potentiaalinen lapasesta lähtijä tämä meiän söpötys Enni.. :D

Masterkey`sin kenneltreffit 2016

Vuoden kohokohtakin oli ja meni eli Masterkey`sin kenneltreffit. Kolme päivää treeniä saunan omaisessa ilmassa, huh! sanon minä. Vähän kävin kuuntelemassa toisten treenejä, mm. alokasluokkaa ja treenattiin sitten vähän Aavankin kanssa. Varsinaisia kouluttajia ei tänä vuonna ollut, vaan vetovastuun treeneistä otti jotkut "Masterin" kasvattien omistajat, jotka osallistuivat myös viikonloppuun ja joita kasvattajat olivat pyytäneet treenaamaan myös muita. Hyviä ja monipuolisia treenejä oli siis tarjolla kuitenkin koko viikonlopun. Lauantaina järjestettiin lagtävling. Meidän joukkueemme tuli lopulta neljästä toiseksi ja Aavallakin oli  kaikesta sähellyksestä huolimatta ok pisteet kuitenkin. Mahtava viikonloppu jälleen ja seuraavaa vuotta odotan taas innolla kouluttajineen ja kaikkineen. Kiitos Micke, Karina ja meidän kanssa treenanneet tämän vuoden treffeistä. :)// Tack Micke, Karina och alla som tränat med oss i årets kennelträff.

Treenimaisemia ja Bossen voffeleita. <3

Meidän joukkue Ann-Sofie&Troy, Ulrika&Izi, Minä&Aava ja Gunilla&Izze. Gunilla oli meidän joukkeen johtaja. :)

Viimeisin treeni

Eilen pääsimme ottamaan viime vuoden pitkät vesilinjat Aavan kanssa uudelleen Timpan mökille Martinkariin. Aiemminhan meidän "pitkä" on ollut siellä kolmesta kaislikosta ne ensimmäiset. :D Nyt jätimme ohjausmaalit toiseksi kauimmaiseen kaislaryppääseen. Kaislaan jätettiin pari damia Aavalle. Veneestä se näki ne laitettavan, mutta liekö niistä aivan selvää muistikuvaa enää oli sitten, kun monen tunnin päästä sen lähetin niitä hakemaan. Kovasti pyrki välillä hänen mielestään oikealle kaislikolle, joka oli likempänä rantaa. Siitä se sitten kuitenkin ui ohjattuna taaemmille kaisoille, joissa damit oli. Toisen lähetyksen lähetin sitten eri kulmasta. Kaislikko oli sama, mutta uusi lähetyspaikka ja kulma sai sen näyttämään taas hieman erille. Ehkä vähän mittaakin tuli sitten lisää linjaan. Sinänsä ehkä tässä näki sen Aavan pienoisen kehityksen mitä on tullut viime vuodesta. Ei mitään aikomusta uida pois, vaan jatkaa matkaansa kauemmaksi. Matkaa en osaa arvioida, mikä se nyt olisi sitten ollut. Muutoksena tuohon vesialueeseen oli tullut viime kesästä, että aiemmin aika paljaaseen veteen oli nyt kasvanut tiheää vesikasvillisuutta, joiden läpi koiran oli äyskäröitävä itsensä. Ei mikään helppo rasti ne kohdat polskia eteenpäin. Kivasti Aava suoriutui, vaikkei linja suora ollutkaan vielä. Kuvaa paikasta ei ikävä kyllä ole, kun akun vähyyden vuoksi kännykkäkamera ei enää suostunut yhteistyöhön. :( Ehkä kuvan voi löytää aiemmista postauksista samasta paikasta.

Hienot oli maisemat treenipaikalle mennessä.

Enni nohevana veneessä. Kulkee mukana kuin vanha tekijä.
Aava yleensä laittaa tuohon keulan kerälle matkan ajaksi. Nyt se joutui vähän poseeraamaan kuviin.

Onnittelut vielä täälläkin Cinnaroll`s A-pentujen isän koetuloksista. Ykkönen ja tassucupin voitto avoimesta luokasta Flinskille ja A-P:lle. :) Weljesten kennelin fb-ryhmässä voi käydä ihastelemassa uusinta kuvaa Flinskistä. En uskaltanut sitä sieltä varastaa tänne.. :D

Meidän tottelevainen koira...

lähti lapasesta..

Viime viikonloppuna starttasimme Aavan kanssa molempien ensimmäisen kerran nome-b:n voittajaluokassa. Toimitsijana olen ollut kaikissa luokissa toki moneen kertaan ja hieman sieltä saanut näkemystä luokasta, mutta aivan eri se on siellä itse startata. Itseäni muistin lauantai-aamuna sättiä, että olin mennäviikon treenannut Aavan ja itseni väsyksiin. Molempien keskittyminen, ohjaajan hillittömän jännittämisen lisäksi hieman otti siipeen.

Lauantaina meille tulos VOI0. Vesiohjaus oli raskas ja epäonnistuneen kakkosmarkin jälkeen tuomari keskeytti kokeen. Ohjauksessa Aava jätti häiriöt rauhaan, muttei ymmärtänyt aluksi mitä siltä haluan. Sakkasimme kauan saarekkeen nokalla, jonka kohdalta käryt tulivat. Lopulta oikea riista ylös kuitenkin. Kakkosmmarkissa Aava päätti sakata itse ja vaihtoi kesken noudon noutojärjestystä. Sen jälkeen se ei mielestään nähnyt eikä muistanut toista riistaa. Mielestäni se ei jäänyt tarpeeksi sitkeästi selvittämään saamiaan hajuja markkeerausalueella.

Sunnuntaina tulos VOI2. Jälleen ohjaukset raskaat. Jopa maaohjaus, johon oli hieman laitettu haastetta vetämällä jälkeä kesken linjan ja hakualueella oli sitten tarjolla korppia ym. mikäli koira sinne olisi päättänyt lähteä. Aava oli yllättävän purkkainen maalla. Monta pysäytystä, monta uutta käskyä edetä. Jatkuvasti koira pyrki vasemmalle etsimään ja selvittämään hajua, jonka se sai sieltä nenäänsä. Lopulta kuitenkin oikea riista talteen. Markit se suoritti kivasti, minun ennakkoluuloista huolimatta. Melkein taisi tippa tulla siinä itselle silmään sen palauttaessa toistakin riistaa. Meidän pari (Aava ja Pilvi) oli lopulta ainoat kokeen koirakoista, jotka markkeeraustehtävässä,  saivat molemmat linnut ylös. Hakua Aava teki mielestäni hienosti. Tutki kosteampaa aluetta ja kuivempaa. Toi hyvän määrän riistaa. Kokeessa oli korppia, varista, lokkia ja sorsaa.

Vesiohjaus oli taas SE juttu, mutta tavallaan kuitenkin se aurinkoinenkin hetki.. vaan myös se, joka lopulta sen ykkösen harmaannutti kakkoseen. Vasemmalle tuli häiriö heitto, jonka jälkeen koira laitettiin vesiohjaukseen kepille, joka oli heitosta oikealla. Edellisestä päivästä usko koiraan oli itsellä heikko (vaikka Aava ei häiriöitä noutanut silloinkaan), mutta se takaraivossa tein itse virhearvion ja lähetin koiran turhan suurehkolla kulmalla ohjaukseen. Tuntui siinä hetkessä hyvälle ratkaisulle ja välttää se koiran sakkaus markin kanssa. Jälkiviisaana voi arvioida, että olisi sen saanut siitä pois aika suurella todennäköisyydellä. Liekö se on häiriöitä tuonut koskaan.. tai ehkä kerran damin. Noh, sillä mentiin ja Aavan sain toiselle puolelle. Siellä meillä kai tuli joku ymmärrys-erimielisyys, kun se aikansa otti ja kuuli ohjausta ja sitten viuh... sinne män.. Aava juoksi ja minä pillitin ja lopulta oli jo pakko huutaa sille nimellä, että sen sai takaisin kontrolliin. En pidä siitä, että joudun pillin lisäksi käyttämään jotain muuta, enkä etenkään huutamaan niin, että sattuu jo keuhkoon itsellä. Siellä se sukkana painoi kaislan kahinassa ja veden loiskeessa, lokkien kirkuessa yläpuolella. Liekö siis kuuli tai sitten oli niin vahva ajatus koiralla itsellään jahdata sieltä yksi lokki. "Sinnehän se nyt selvästi käski". No sepäs se.. annoinko sille oikeaa käskyä oikeassa paikassa aiemmin. Tai olisiko tilanne välttynyt erilaisella kulmalla jo lähetyksessä. Ehkä.. aika varmasti. Tuomarin kommentti "olisin niin mielelläni tälle ykkösen antanut..." ei yhtään parantanut fiilistä. :D Puutteet on puutteita, enkä olisi uskonut, että noinkin hyvin sitten koe lopulta meni. Ehkäpä viilauksilla on mahdollisuus sitten niihin ykkösiinkin joskus. Kehityskelpoisia siis mahdollisesti eikä vallan toivottomia. ;)

Ihana ja opettavainen viikonloppu oli taas. Ihmiset, kokemukset ja tunnelma. :) <3 Huippu fiilis tuli ystävien hienoista onnistumisista myös. Jokaisesta suorituksesta löytyy varmasti niitä ilonkin hetkiä. Ne vain pitää nähdä ja opetella etsimään.

 

 

 

Kesäfiilistä

 

 

 

Pitkospuut.

 

 

Aava ja Markus.

 

Minä ja Aava

 

 

Viimeistään nyt viikonloppuna on Norrbotteniinkin tullut kesä. Vihreää ja lämmintä on riittänyt. Lauantai-iltana huokailtiin Markuksen kanssa treenin lomassa, kuinka sielu voi oikeasti levätä tyyneydessä, kuunnellessa luonnon ääniä. Kaikki ne kesän tuoksut, eikä meteliä autoista ym. kuulu. Kyllä kesä on kaunis. Minusta se fiilis voi välittyä juuri tuosta ensimmäisestä videosta. Jollain tapaa asian ytimessä, kun katsoo vähän treenin ohitsekin videota, se mitä siellä ympärillä on ja kuuluu. Kiitos Markus videoista, parhaista paloista. :) (jonnekkin katosi aiempi postaus videosta&terveisistä fb:sta, jos tuntuu tutulta. :D )

 

 

 

 

 

 

 Pikku ahmatti

Enni päätti viikonlopun aikana syödä itselleen ruokaöverit, joten vähän taas huoltakin oli. Onneksi tuttu eläinlääkäri vietti vapaa-aikaansa koneella ja saimme ohjeistusta tilanteeseen. Ulkona on rampattu pitkin yötä ja aamua. Kiitos avusta Mika Asikaiselle Jokivetiin Joensuuhun. Sunnuntaina Enni&Aava pääsivät sitten tästä hyvästä suunnittelemattomasti mukaan Övre Kukkolaan vasikoiden ulospääsy tapahtumaan. Hyvää treeniä oli toki sitten molemmille. Paljon ihmisiä ja asioita. Vaikuttaisi, että "loppu hyvin, kaikki hyvin" sitten.






Enni-hippo

 

Vasikat pääsee ulos.



Vasikka pulassa.

 

Markkinoilla Kukkolassa. Enni & Aava sekä minä ja Christian.

Kisoja ja kokeiluja

Aavan kanssa on treenattu ja yhdet viralliset wt-kisatkin käyty, epävirallisten lisäksi. Pålängessä järjesti SSRK epäviralliset wt-kisat, joten oli hyvä hetki käydä katsomassa siellä vähän tunnelmaa. Mielestäni Aava hieman alisuoritti, mutta hyvin saimme näkemystä siitä mitä asioita palautella mieleen ennen seuraavaa koetta. Ennen sitä treenasimmekin pillikuuliaisuutta; tehokasta luoksetuloa, linjaa ym ym. Pari vesimarkkiakin käytiin tekemässä, jotta vedessä on käyty tällekkin vuodelle.
Kemin kokeesta räpistelimme tulokseksi VOI1. Kevään aikana astui uudet wt-säännöt voimaan, joten niiden mukaan mentiin. Lisää treeniä vain Aavalle ja pikku koira saa olla kuin pellossa. ;)


Mukavaa kesää kaikille! Glad sommar!!



Pentujen jälkeen

Aavan pennut ovat nyt jo tovin kaikki olleet uusissa kodeissaan. Mukavasti on kuulostanut kaikilla lähteneen käyntiin yhteiselämä. Todella nopeasti meni pentuaika täällä niiden kanssa ja kun luopumisen hetket koitti tuli itselle tyhjä olo. Oli vaikea luopua. Päällimmäisenä oli kuitenkin ajatus; toivottavasti Cinnaroll`s pentujen omistajat kokisivat pentujensa/koiriensa kanssa samankaltaisia hetkiä ja onnellisuuden tunteita, kuin minä Aavani kanssa. Onnistumisia kokeissa ja treeneissä (omalla tasolla), onnistuneita noutoja sekä treenien tuloksien näkemistä metillä ja aivan vain arjessakin tyytyväisyyttä ystäväänsä, semmoista noutajan hienouden oivaltamista. Aina ei tietenkään tunnu olo niin onnelliseltakaan, mutta koiransa voi nähdä yrittävän parhaansa aina ja iloita siitä. Asiaa on ehkä vaikea kiteyttää sanoiksi aivan kokonaan. Icky kuvasi sitä yhdellä tapaa eilen, 5-vuotiaan viisain sanoin; "Aava rakastaa äitiä, se ei jätä äitiä koskaan". Rännässä ja auringon paisteessa mennään yhdessä.

Tack/ Kiitos

Kamalan paljon ennen ja jälkeen pentujen syntymän on pitänyt asioita ottaa huomioon, selvittää, ym ym. Kaikkea ei kirjoista voi lukea, vaan ne tulevat kokemuksen ja opitun kautta. Itse sain paljon apua näiden pentujen kanssa ja minusta on mukava sanoa/kirjoittaa kiitos ääneen. :) Toivottavasti voin myös joskus antaa apuani eteenpäin.

Lämmin kiitos ja halaus teille kaikille, jotka olette näiden pentujen kanssa auttaneet ja olleet osallisena tähän elämykseen jo tähän asti. Kiitos tieto-taidosta ja kasvattajan rauhoittamisesta paniikin hetkillä.. :D

//Man kan inte läsa allt från böcker. Jag fick mycket hjälp och det är trevligt att säga/skriva högt "tack". Varmt tack och kram till er alla som hjälpte till med dessa valpar och har varit med i denna erfarenhet så här långt. Tack för ert "know-how", när uppfödaren har haft lite panik..

Timppa, Ari-Pekka ja Susanna Fontell (Weljesten), Micke (Masterkey`s), Sari (Maplefox), Jamppu (Triangle eye`s), Pekka (Jekun, onnea oman kennelin aloituksessa), Bosse (dummy/koppel-tillverkare), Mikko Alamommo (pentulaatikko), Carita (Hillitön) sekä monet, monet muut ystävät... ja tietenkin eläinlääkärit&hoitaja Euromedivetissa ja ne päivystävät el., jotka olen pitkin öitä herätellyt.

Tulevaa

Pennut kaikki jäivät (onneksi!) suht likelle; Rovaniemi, Oulu, Tyrnävä, Haaparanta. Toivottavasti, jahka kun ne kasvavat saadaan jonkinlaista yhteistreeniä/pentuetapaamista aikaiseksi ja että niitä näkisi aina välillä muutenkin. :) Åkea olemme ehtineet jo näkemäänkin luovutuksen jälkeen. Se kun asuu tässä Haaparannalla. Itku meinasi kyllä tulla, kun sitä näki ja rapsutteli. Ihana viipeltäjä. <3

Kotiin meille jäi siis pieni Enni. Olen sille jo aiemmin tehnytkin vähän omaa sivua. Se on vaikuttanut rohkealta ja ennakkoluulottomalta typyltä, niin kuin kyllä kaikki pennut vaikuttivat. Christianin kanssa olemme tehneet pedin tuonne pentuhuoneeseen nyt uudemmasti ja nukumme siellä koirien kanssa vielä toistaiseksi. Icky sohvalla ja minä patjalla lattialla. Katsoa missä välissä ne raaskii jättää alas keskenään. Pärjäävät kuitenkin varmasti. Enni on saattanut hetken vinguskella, jos ei ole päässyt viereen joinakin öinä, automatkoilla tai yksin jäätyään, mutta se on rauhoittunut sitten hyvinkin nopeasti. Jotenkin koko pentueen osalta tuntuisi, että niihin on saatu tartutettua niiden vanhempien kaltainen tasapainoisuus, mutta aika näyttää.

Cinnaroll`s Strålande Anni eli itse "Enni".

Aavan kanssa vähän "lämmittelyjä"

Aavan kanssa treenailimme eilen tuossa meidän etuniityllä. Ikkunasta katsottuna se näytti toisesta reunasta täysin sulalta, mutta eihän se sitä sitten ollutkaan ja treenatessa huomasi kuinka Aava varoi liukkaita kohtia. Montaa noutoa sen kanssa ei sitten tehtykkään ettei vain ehtisi loukata itseään. Muutama kuitenkin. Näki kuinka Aava nautti tekemisestä. Avustajana meillä oli reipas-Christian. Aikoi lähteä tänäänkin ulos auttamaan heittämisessä. :) Aavan kanssa tehtiin kuitenkin aivan simppeleitä juttuja. Markkeja niitylle, välillä tuplana ja välillä otettiin ensin sokkolinja pois ja sitten hautumaan jäänyt markki. Vähän sai Aava jotain tehdä ja herätellä päätään ja lihaksiaan. Suuria suunnitelmia tai tavoitteita ei tällä hetkellä ole. Kuhan treenaillaan ja katsotaan mitä tulee tai on tulematta. Mielestäni se pysyi hyvässä kunnossa synnytyksen ja imetyksen jäljiltä, lihaksia on palauteltava kuntoon.

Aavan treeniä 27.4.2016. Markkeerauksia.

 

 

Aavan treeniä 27.4.2016. Linja ja markkeeraus.

Pennut 4 viikkoa

Tässä on ilmeisesti tuo tarmo ja energia suuntautunut ihan muuhun kuin blogin kirjoittamiseen. Aika kuluu todella nopeaa. Vasta tuntuu, että pennut syntyivät ja nyt ne kipittävät miltei täyttä vauhtia ja täyttävät 4 viikkoa!! :)

"Synttäreiden" kunniaksi ne saivatkin tänään maistaa vähän jauhelihaa ja viiliä. Eivät arastelleet syödä, vaan ahneesti nuolivat käsistä ja lusikasta niitä. Määrä ei ollut suuri, mutta varmasti riittävä, jotta näen miten niiden mahat reagoi ja kuinka etenemme sen suhteen. Ainakin pennut olivat herkkuhetkestään, niin tohkeissaan, että painuivat kasaan keskenään ja untenmaille. Aava sai nassutella sitten loput niiden herkuista, joita en antanut enää pennuille. Viime viikolla niiden "herkut" oli tosiaan matolääke, että sinänsä voisin ajatella tätä jonkinlaisena gourmet-hetkenä..:D

Nimiä olen pennuille yrittänyt keksiä. Lappi, luonto ja Suomi ovat olleet peruspohjana mietinnöissä, mutta saas nähdä mitä sieltä lopulta tulee. Luultavasti kuitenkin rakenne on Cinnaroll`s Strålande xxxx. Melko haasteellista nimetä ensimmäistä pentuettaan.. :D Mielikin sattuu itsellä olemaan niin ailahteleva valintojen suhteen, ettei se auta asiaa.

Pennut kehittyvät aivan hurjaa vauhtia. Pienet kauniit "rotat" näyttävät jo sieviltä koiran aluilta. Haukahtelevat, leikkivät, muriset ym. Pentulaatikon korkeammat reunat ei enää niitä pidellyt vaan porukka tuli eilen laatikon reunojen ylitse. Päätin sitten ottaa reunat edestä matalammiksi, ettei ne ylityksessä loukkaisi itseään. Samalla siirsin aiemmin olohuoneessa olleen häkkiaitauksen pentuhuoneeseen. Näin sain turvallisen tilan niille pentulaatikon laidan jälkeen. Sanomalehdet sinne, joten josko se edesauttaisi niillä erottamisesta missä on pesä ja missä "vessa". Selvästi ne ovat sanomalehtiin tottuneet. Tekevät jo tarpeita hienosti niiden päälle. Joskus toki viereenkin, mutta lähinnä ajatus ollut lehtien aikaisesta sijoittamisesta laatikkoon, että tottuvat erilaiseen materiaaliin, ääniin jotka myös siitä lähtevät jne. Ehkä hassu ajatus, mutta tuskin menee hukkaankaan.
Kynnet niiltä on leikattu pariin kertaan. Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin toinen, mutta josko seuraavalla kerralla ne ovat taas syöneet ja leikkineet itsensä väsyksiin. Muuten on kyllä melkoinen savotta.

Itse siirryin noin viikko pentuhuoneen sohvalta takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Yöunet on olleet muutaman yön nyt sitten reilusti paremmat. Hyvin on yöt menneet, mitä nyt tosiaan ovat olleet kaikki ns. väärällä puolella. Jatkossa katsoa tietenkin tarve, ettei ne tunge päätään mistään välistä ja jää sitten jumiin. Yläkertaan ei mitään ääniä pentuhuoneesta kuule, joten siinä mielessä saatan nukkua ja olen nukkunut kuitenkin paremmin tuossa.

Tästä petistä luovuin jo ihan mielelläni. :D Hieman lyhyehkö jopa minun "ei niin pitkälle kropalle".
Christian kävi siinä makaamassa, joten arvioisin mitaksi hänen mukaansa 116cm.

Aavalle olen jotain pientä treenin poikasta tässä kotipihan alueella harrastellut. Lyhyitä linjan pätkiä, malttia Zurin kanssa ja jotain palautusharjoituksia. Ai, että on ollu Aavasta niiiiiiin ihanaa. Se nimenomaan näkyy niissä palautuksissa. Taas härvelletään kuin rupeli. Semmoinen tietynlainen tekemisen puute siis alkaa vaivaamaan meitä molempia. Ei sillä ettei pennuissa olisi meille Aavan kanssa puuhaa, mutta kun on totuttu menemään ja tekemään. Kovasti kevättä odotellaan.

 

Aava oli pennuilleen ilmeisesti ajatellut kantaa tuommoisen purulelun. Hyvähän se on oppia heti jyrsimään parit crocksit. Emännän mielipide saattoi olla vähän eri ja ehkä Aava sen aistikin.