Djurmagazinet wt-cupin viimeinen osakilpailu Kalixissa

Kesän helteiltä syksyyn siirretty cupin viimeinen osakilpailu käytiin Kalixissa. Edellisen päivän KKL:n jäljiltä jännitys ei ihme kyllä päässyt erityisen suuriin mittakaavoihin, vaikka toki.. jännitti nytkin. Pahin terä siitä kuitenkin oli jäänyt Luleån. Maastot olivat samat, joissa aiemminkin oli pidetty osakilpailuja. Muistaakseni viime vuonna. Maasto oli ohuen lumen päällystämä, keli vaihteleva. Välillä vettä/räntää ja välillä sade lakkasi, mutta märkyys ja lumipeite jäi. Rasteja oli jälleen viisi. Me aloitimme Aavan kanssa kisa rastilta kolme. Ohessa pieni seloste rasteista.

Rasti 1.

Linjamarkkeeraus, joka tuli ykkösinä. Lähetyspaikka oli kivisen rinteen miltei päältä. Kuitenkin niin, ettei koiraa enää nähnyt kun se juoksu tarpeeksi kauas rinnettä. Se katosi kumpareen taakse. Ensin heitettiin lähempi markkeeraus. Se jäi jo hieman näkymättömiin. Mahdollisesti se vieri pienen matkaa rinnettä. Alueella oli kuitenkin mänty, joka saattoi antaa koiralle hieman apua. Toinen dami heitettiin selkeästi rinteen taakse. Kun koira oli sitä noutamassa tilanne oli hieman "herran hallussa", koska koiraa ei voinut ohjata enää ollenkaan sen kadotessa. Aava kuitenkin suoritti tehtävän todella mallikkaasti tuoden molemmat talteen nopeasti.

 

Rasti 2.

Ykkösmarkkeeraus suoalueella olevaan metsäkaistaleeseen. Oletin tässä olevan myös linjan suoalueen poikki, mutta yllätyksekseni tuli vain ykkösmarkkeeraus. Se tosin oli päivän aikana osoittautunut monelle koirakolle haastavaksi, mutta Aava kävi vain noutamassa damin talteen. Hieno suoritus.

Rasti 3. (rasti josta aloitimme)

Kakkosmarkkeeraus suoalueelle. Tuomari ei määrännyt hakujärjestystä, vaan koiran sai lähettää kummalle markkeeraukselle vain. Ensimmäinen heitto oli ihan ok, mutta toinen oli jo lähes surkea. Se meni lähes laakassa maahan ja mielikuva sen tarkasta sijainnista jäi varmasti koiralla sekä ohjaajalla hieman hataraksi. Lähetin viimeksi heitetylle, koska toivoin sen kuitenkin olevan paremmin muistissa. Aava meni mielestäni oikealle alueelle. Se haki ja haki ja haki. Aikaa kului. Tuomari kertoi pyynnöstäni, että kolmesta minuutista enää yksi minuutti olisi jäljellä. Vihdoin dami löytyi. Kiitos. Kun Aava oli palauttanut damin, tein pikaisen päätösen lähettää koiran puhtaasti linjalle hakemaan toista. Siitä minulle itsellä oli kyllä suhteellisen hyvä kuva, missä se sijaitsi ja meillä olisi siitä hyvästä vielä mahdollisuus saada se pikaisesti ylös. Koira linjaan ja pian se palasikin dami suussaan takaisin. Rasti pulkassa, vaikka pisteitä ropisikin pois ajan kulumisen takia.

 

Rasti 4.

Pitkältä näyttänyt linja metsän läpi kivelle, jonka takana dami oli. Tämä kuitenkin tuntui olevan Aavalle helppo tehtävä. Se juoksi suoraan kivelle ja alkoi hakea sen ympäriltä. Dami talteen hyvinkin nopeasti.

 

Rasti 5.

Tämä rasti meni sitten kaikinpuolin penkin alle. Kakkosmarkkeeraus, joista toinen tuli suo alueen ylitse metsäkaisteleen päähän ja toinen heittäjästä vielä hieman eteenpäin, suoraan  eteenpäin meistä. Tuomari määräsi haettavaksi ensin metsäkaistaleelle heitetyn damin ja vasta sen jälkeen suoraan edessä olevan. Matkat olivat mielestäni kohtuu pitkät ja kulma damien välillä oli pieni. Aava lähti mielestäni hakemaan ensin suoraan edessä olevaa ja sain hieman ohjaten sitä kääntää hakemaan toista ensin. Se kuitenkin sai sen ylös. Toiselle lähettäessäni lähetin Aavan nimellä eli markkeerauskäskyllä. Annoin sille kyllä suuntaa kädellä, mutta se siitä huolimatta poikkesi linjasta. Se sahasi ristiin rastiin aluetta, mutta jumitti sitten heittäjän jalkoihin kaivamaan ja nuuskimaan. En saanut sitä enää useasta yrityksestä huolimatta irti paikasta. Aika kului umpeen ja koira oli kutsuttava pois. Spekulaatioita heräsi oliko heittäjällä ollut damit jaloissa. Sen verran tiiviisti Aava jäi niitä hamuamaan, että en toisaalta olisi ollut yllättynyt. Niin tai näin, koiran olisi pitänyt totella käskyjä ja edetä haluamaani paikkaan.



Viimeistä rastia lukuunottamatta olin ihan tyytyväinen päivään. Mikäli rastilta 5. molemmat damit olisivat tulleet ylös, olisin ajatellut sen hyvänä treeninä, mutta koska toinen dami jäi saamatta, ei sitä voinut ajatella ollenkaan niin. Harmitus. Pisteet kuitenkin riittivät osakilpailun voittoon ja tänä vuonna koko cupin avoimen luokan voittoon. Masterkey`sit olivat hienosti jokaisen luokan voittajia. Aavan sisko Skoja Karinan kanssa voitti NKL:n (samalla taisi voittaa koko cupin), Aava ÖKL:n ja Micke Rusan kanssa EKL:n. Hienoa. Koirat ovat siis vallan mainiosti ohjattavissa.

Koko avoimen luokan pisteet cupista. (Ökl)

Osallistujalista Kalixin osakilpailun avoimeen luokkaan (ökl)



Pisteet Kalixin osakilpailun rasteilta

KKL Luleån Börjeslandissa

A KKL - kvalificeringsklass

A KKL = retrieverjaktprov A kvalificeringsklass - sen suoritettuaan koirakko saa osallistumisoikeuden Ruotsissa retrieverjaktprov A:han. Suomessa tämmöistä koetta ei ole ennen varsinaiseen A-kokeeseen pääsyä, vaan tulokseksi vaaditaan nome-b tai nowt avo1-tulos.



Lauantai oli meille erityisen jännä päivä. Saimme viikon loppupuolella tietää, että pääsisimme mukaan Luleån Börjeslandissa järjestettävään A KKL:aan. Jännittäminen saattoi siis alkaa. Täydellistä tietoa siitä, mitä meillä oli odotettavissa ei ollut, joten mieli ja ajatukset risteilivät. Sen tiesin, että koe järjestettiin fasaanitilalla, joten odotettavissa oli fasaanijahtia.

Lauantai-aamu valkeni kylmänä. Joka paikka oli huurteessa ja kuurassa, eikä lämpö tahtonut pysyä kropassa. Koepaikalla olimme hyvissä ajoin, joten ehdin vielä paketoida itseni vaatteilla. Vielä siinä vaiheessa mietin, että mitä ihmettä me siellä Aavan kanssa teimme. Samaa olin miettinyt koko ajomatkan Luleån. Hoin kuitenkin itselleni mielessäni sen olevan koiralle ja minulle todella hyvää treeniä, vaikkei aivan valmiita kyseiseen kokeeseen oltaisikaan.

Numerolaput jaettiin, tuomarin sekä jahdin järjestäjän alkupuhuttelut pidettiin. Saimme tarkat ohjeet siitä, miten jahdin aikana tulisi käyttäytyä ja millaisiin tilanteisiin meidän tulisi varautua. Jännitys kasvoi entisestään. Tuomarina toimi Mikael Rönnbäck. Osallistujia kokeeseen oli viisi koirakkoa. Sen määrän tuomari pystyi ottamaan. Ymmärsin, että normaali määrä koiria KKL:ssa on 3-5 koirakkoa. Uskon, että tähän määrään vaikuttaa maastot sekä toimitsijoiden määrät.

 

Koe alkaa

Vihdoin lähdimme kävelemään kohti jahtialuetta. Päässä risteili kaikenlaista. Onnistuisimmeko Aavan kanssa tehtävissä. Jaksaisiko se koko kokeen ajan jne. Meille oli kerrottu, että päivästä tulisi pitkä ja osin jopa "pitkäveteinen".

Asetuimme tuomarin ohjeilla riviin. Me jäimme numeromme johdosta reunimmaiseksi heinikon reunaan. Ajattelin heti "huono paikka". Korkean heinän takaa koiralla oli vähemmän näkömahdollisuuksia kuin olisi ollut keskellä tai toisessa reunassa riviä. Tähän oli kuitenkin tyytyminen ja luotin tuomarin arviointikykyyn sekä siihen, että päivän aikana tulisi paljon erilaisia noutoja ja ne arvioitaisiin kaikki ominaan ottaen lähetyspaikka yms. huomioon.

Koe alkoi drivella. Metsästäjien ajoketju alkoi lähestyä niittyä metsästä, nostaen lintuja lentoon ja niitylle, jossa meidän edessä  seisovat ampujat pystyivät ne sitten tiputtamaan. Tuntui, että lintuja sekä tiputuksia tuli runsaasti ja koirakot alkoivat saada ensimmäisiä noutojaan. Osa oli helpohkoja, hyvin koirien mieleen jääneitä markkeerauksia. Ensimmäinen koira, joka oli Annikan Wissla, sai hyvän markkeerauksen aivan meidän linjalta, hieman etäältä meistä. Se suoritti sen hyvin. Muita tiputuksia nostettiin sitten ylös lähinnä alueelle ohjaamalla ja haulla.

Meidän vuorolla tuomari sanoi, että tiputuksia ja lintuja on alueella niin runsaasti, että sama millä käskyllä koiran laitan töihin, kunhan se menee eteenpäin ja joku linnuista tulee perille. Laitoin koiran matkaan eteen-käskyllä. Ajatus, että se etenee alueelle ja se voi alkaa metsästämään. Ymmärsin, että lintuja todella olisi useita. Sellaisen kuvan sai helposti driven aloituksestakin, jossa laukausia ja lintujen lentoja näkyi paljon. Aava tuli kuitenkin jonkin aikaa työskenneltyään takaisin päin. Ei lintua. Sen työskentelyvauhti oli hyvä ja se oli intoa täynnä, joten hakumotivaation puutteesta ei ollut kyse. Se ei vain ollut löytänyt. Lähetin koiran uudelleen matkaan useita kertoja, tuloksetta. Toisiakin koiria kokeiltiin, eikä lintuja löytynyt sen kummemmin. Meidän onneksi tietenkin. Vaikkei varsinaisesta kilpailusta ollutkaan kyse, eikä näin ollen eyewipesta, mutta tottakai sellainen olisi vaikuttanut tuomarin arviointiin, mikäli toinen koira olisi noutanut linnun samalta alueelta.

Siirryimme likemmäksi ampujia, joilta tuomari sai tietoa mahdollisten tiputusten paikoista. Maasto oli edelleen heinää, osin pitkää ja osin jo kylmän painamaa. Lisäksi tuomari osoitti metsäaluetta työskentelyyn. Oli jälleen meidän vuoro yrittää saada lintu ylös. Tuomari sanoi, että edessämme olevassa pusikossa olisi varmasti kivikuollut kana ja hän haluaa sen pois. Lähetin Aavan linjalla alueelle, pysäytin ja annoin lähihaun. Koira työskenteli pitkän aikaa alueella, jonka tuomari meille osoitti. Annoin sen välillä hieman laajentaa, koska ajattelin Aavan saavan hajujäljen linnusta. Josko se ei olisikaan siellä missä sen oletettiin olevan. Ei taaskaan noutoa. Toinen koira laitettiin töihin samalle alueelle, jossa se teki yhtä napakkaa hakua löytämättä kuitenkaan mitään. Samaa aluetta selvitti loppujen lopuksi kolme koirakkoa. Löytämättä mitään. Koirat, jotka aluetta perkasivat olivat Annikan Wissla, Aava ja Gunillan Izze. Izze jopa laajensi sen verta alueesta ulos, että jos jotain olisi ollut saatavilla, olisi sen pitänyt mielestäni löytyä.

Jälleen ampujilta tuli tietoa.. "varma pudotus siellä tai täällä". Koirat tekivät kuitenkin pitkiäkin aikoja tyhjää hakua ja vain muutama lintu löytyi alueelta sinä aikana. Yksi näistä oli Aavan kanalöytö niityn reunasta, aika läheltä kohtaa josta sen lähetin hakemaan. Linnun kanssa ei ollut ongelmaa. Aava nappasi sen heti suuhunsa, kun sen löysi ja toi sen suoraan minulle. Hieno luovutus.

Jälleen muut koirat tekivät töitä. Tuomari osoitti alueen, kaukana meistä pitkän heinän takana. Koirat etenivät kyllä hienosti, mutta väärille alueille, eivätkä näin ollen löytäneet lintua. Kuten ei Aavakaan omalla yritys kerralla. Se ei minusta edennyt tarpeeksi syvälle heinikkoon, vaan kaarsi liian aikaisin takaisin etsimään lähempiä heinikoita. Se oli jo aiemmin hakenut niin paljon tyhjää, etten ihmetellyt sitä yhtään. Lähinnä ajattelin kuinka tilanne tuomitaan. Tuomarin yhteenveto kuitenkin oli, että koska yksikään koira ei ollut lintua tuonut jatkaisimme työskentelyä. Tässä vaiheessa tuomari kuitenkin linjasi, että viidestä koirasta yksi ei enää voisi saada tottelemattomuutensa ja rauhattomuutensa takia hyväksyttyä kokeesta, joten neljä koiraa jatkoi. Viides sai olla kuitenkin mukana.

Picking up-koirat jäivät haravoimaan aluetta, kun me siirryimme harvan metsän lävitse seuraavalle niitylle. Lähetyspaikka tuli mäen päältä takaisin metsään, jonka läpi tulimme. Ampujilla oli suurinpiirtein tiedossa, missä lintuja saattaisi olla. Kaksi rinteen alapuolella ja yksi kanaverkkoaidan toisella puolella. Kanaverkon sisäpuolelta haki sillä hetkellä ensimmäisenä vuorossa ollut koira, joka oli saman kennelin kasvatti Izze.. Harmittamaan jäi, ettei se mennessä, eikä tullessa mennyt aidan ylitse vaan kiersi. Jossitteluksi jäi, kuinka Aava olisi tehnyt tehtävän suorittanut? Hyppyjä sen kanssa on kuitenkin treenattu.

Meille tuli sitten seuraava nouto. Lähetin Aavan loivaa rinnettä alas hieman vasemmalle puolelle. Olisinko valinnut käskyksi "eteen" ja kun oletin sen olevan tarpeeksi syvällä annoin pienen hetken lähihaku-pillitystä. Aavan toinen onnistunut nouto muotoutui tästä.

Seuraava nouto tästä lähetyspaikasta tuli Aavan siskopuolelle Wisslalle. Se oli myös loivaa, kivikkoista mäkeä alaviistoon. Lintu löytyi hetken ohjailun jälkeen. Tämän jälkeen keskelle lyhyempää niittyheinikkoa tuli vielä yksi nouto kanssakokelaalle (Northline`s Yellow-Winged Darter). Suora linja puoleen sarkaa. Koira metsästi linnun hyvin ylös. Nämä olivat jo ampujilla paremmin tiedossa olevat linnut.

Oli pienen paussin aika. Palasimme tietä pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Pääsimme lämmittelemään nuotiolle ja hieman kahvistelmaan. Laitoin Aavan hetkeksi autoon loimi päällä ja annoin hieman evästä sillekkin. Itselle ei juurikaan eväs maistunut. Jännitti edelleen aivan liikaa. Picking up-koirakot saapuivat myös tauolle. Aloitusniityltä oli löytynyt meidän jäljiltä yksi ainoa haavakko kana, jostain kauempaa niityltä.

Koe jatkuu

Paussin jälkeen palasimme tietä pitkin kohden niittyjä. Nouto vuorossa oli jälleen Aava ja sen jälkeen Wissla. Ajoketju noutajine ja spanieleineen meni hieman sivussa edellä ja ampujat siinä samassa. Kävelimme parin kanssa rinnakkain walk up-tyylisesti hieman polven yli menevässä heinässä niityllä. Vihdoin hetken kävelyn jälkeen tapahtui. Fasaani nousi siivilleen ja se saatiin pudotettu meistä eteenpäin. Toinen koirakko jäi eteemme ja taisipa toisella reunalla olla jopa tuomari. Aava kuitenkin kuikuili hyvin toisen koirakon ohitse ja luulen sen nähneen linnun pudotuspaikan hyvin. Itselleni jäi myöskin hyvin selkeä kuva paikasta, koska laskeutuessaan lintu osui pienen pajun oksiin, joista päälle muodostunut jäärouhe vain pölähti linnun perässä. Sain luvan lähettää Aavan. Otin sitä hieman irti paikasta, josta se pudotuksen näki, jotta sillä olisi vapaa tie juosta ja pystyisin tarvittaessa ohjaamaan sitä paremmin. Lähetyksen jälkeen paljoa ei tarvinut. Aava kaivoi haavoittuneen, räpistelevän linnun pajujen seasta ja palautti sen minulle. Kunnon ote linnusta, siivet suppuun ja annoin sen tuomarille. Huiman hieno nouto. :)

Meidän tilalle tuli toinen koirakko noutovuoroon ja ajoketju jatkoi matkaansa niityllä. Ylös ja ammuttua saatiin vielä yksi lintu hyvinkin kauas niitylle. Vuorossa olleet koirakot siirtyivät lähemmäksi pudotuspaikkaa. Pari koiraa kävi yrittämässä löytää pudotetun fasaanin ja perään picking up-koirat. Lintu oli ja pysyi kuitenkin piilossa. Alue analysoitiin sen verran tyhjäksi, että siirryimme metsän lävitse takaisin sille niitylle, josta koe alunperinkin alkoi. Ajoketju kulki rivimme oikealla puolella, pitkän heinän takana nostaen lintuja ylös. Me emme olleet kuitenkaan noutovuorossa.
Tiputus tuli ja se saatiin lopulta ylös ja parit vaihtuivat, meidän kuitenkin kävellessä hieman taustalla vuorossa olevaan pariin nähden. Kuljimme kivikkoista rinnettä ylös ja ajoketju kulki rinteen molemmin puolin alhaalla. Lintuja nousi lentoon ja tuntui kuin sota olisi ollut hetken päällä. Laukauksia tuli useita. Tiputuksia.. no näin sanottiin. Tiputukset tulivat pitkään kortteikkoon, josta vuorossa ollut koira toi yhden (Northline`s Yellow-Winged Darter). Linnun oletettiin olevan haavakko kuultujen räpistelyjen perusteella, mutta noutamaan lähetetty koira palasi täysin kuolleen kanssa heinikosta.

Meille Aavan kanssa osoitettiin kuolleen linnun paikaksi oikealle puolelle jäävä heinikko. Sielläkin piti olla kivikuollut lintu. Hyvin Aava haki ja teki töitä, mutta lintua ei löytynyt. Meidän perään alueelle lähetettiin vielä toinen koira (Wissla), mutta sekään ei lintua löytänyt. Eikä liiemmin tuomari järjestäjien kanssa. Alue päätettiin jättää ja lähteä katselemaan toisaalle tiputettua lintua.

Ensimmäisenä vuorossa oli Gunilla & Izze. Ohjaajalle neuvottiin pudotusalue heinikossa. Heinä oli  pääasiassa lyhyttä ja koiran näki lähes kokoajan. Alueen reunalla seisonut ampuja joko näki linnun paikaltaan tai tiesi hyvin sen sijainnin. Tämä oli varma, että siellä lintu todella on. Koira lähetettiin alueelle. Se meni oikealle alueelle ja teki siellä töitä. Kävi haistelemassa jotain ja jatkoi matkaansa. Tuomari antoi hyvin aikaa koirakolle yrittää saada noudettava ylös, mutta koira ei näin tehnyt, joten tuomari kehoitti kutsumaan koiran pois. Nyt tehtävään lähetettiin Aava. Jännitti.. mitä jos Aavakaan ei löytäisi lintua, joka tiedettiin varmuudella olevan siellä. Pelko oli turha. Lähetin Aavan linjalla alueelle ja annoin sen metsästää oikeassa paikassa. Pian se nappasi linnun.. juuri siitä missä edellinen koira nuuski jotain.. se jotain oli lintu. Tuomari joutui tässä kohtaa tekemään päätöksen ja päättämään tuon koiran kokeen. Se oli kieltäytynyt riistasta syystä tai toisesta. Meille hieno nouto, ikävä kyllä toisen koirakon kustannuksella.

Tästä siirryttiin taas toisaalle, mäen töyrään toiselle puolella ja kävelimme jäätyneen järven reunan ylitse niityn kauemmalle reunalle. Sieltä ajolinja lähti taas kulkemaan edellä pari koirakkoa seurasi walk up:ssa mikäli jotain tiputuksia tulisi. Tälle alueelle taisi tulla pari tiputusta. Pitkän heinän toisella puolelle, jonne koirakoiden tuli siirtyä, jotta tehtävä voisi onnistua. Pitkät matkan vaikeasti nähtävässä maastossa olisi ollut liian suuri haaste. Koirilla ei mielestäni ollut mahdollisuutta nähdä tiputuksia. Liekö vuorossa olevat ohjaajatkaan näkivät. Aavan kanssa kävimme mukana yhdellä noudolla, mutta meitä ennen ollut koirakko (Northline`s Yellow-Winged Darter) sai sen talteen. Tässä kohtaa tuomari totesi, että Maaritille ja Aavalle vielä olisi saatava yksi nouto. Ups..! Viimeinen noutoko...? Kylläpä alkoi jännittämään. Jos mahdollista vielä enemmän kuin koko päivän oli jännittänyt.

Se viimeinen nouto...

Siirryimme kulkemaan niitylle, läpi harvan metsän ja risukoiden. Yritin pitää koiran seuraamassa, mutta maasto teki siitä hivenen hankalaa. Jouduin käskyttämään paljon koiraa. Siitä näki selvästi, että se oli väsynyt. Olihan se pari päivää aiemmin ollut Timpan ja Mikon mukana jahdissa, jossa oli kulkenut kilometri tolkulla. Tulimme risukoiden jälkeen selkeämmälle niittyalueelle ja tuomari osoitti walk up-linjan. Kanssamme käveli toinen koirakko, Annika & Wissla. Lähinnä mallin vuoksi ja mahdollisesti parsimaan meidän epäonnistumisia. Noutajat ja spanielit olivat jälleen ajoketjun kanssa töissä, kuten aiemminkin päivällä. Pian toisen metsäpalstan takaa kuului laukaus ja pian radiopuhelimesta, että koira paikalle ja pian. Tuomarin kanssa lähdimme juoksujalkaa kohti pudotuspaikkaa. Hiki valui selästä jo ennen sitä, joten tämä pyrähdys lisäsi tukalaa kuumuutta. Kaikki villat olivat edelleen tiukasti päällä.. :D Vihdoin löysimme ampujan, joka kertoi tiputuksen tulleen viistosti edessä olevaan ojaan. Ehkä elävä haavakko, ehkä kuollut. Nopeasti tuomari näytti lähetyspaikan ja koira matkaan. Lähetin Aavan linjalla kohti ojaa ja kun se oli likellä ojanreunaa, annoin sille lähihaku-käskyn. Koira katosi ojaan sukkana, häntä vain vilahti mennessä. Muuta ei siinä tilanteessa voinut enää tehdä. Vain toivoa, että lintu löytyisi. Sieltä Aava kohta nousta pölähti ojasta, kuollut kana mukanaan. Se pieni hetki.. "hieno tyttö.. me selvittiin".. Koe oli ohitse ja tuomari sanoi radiopuhelimeen.. "jag är nöjd.. vi kan avsluta". Palasimme niitylle, jossa ajomiehet ja loput osallistujat odottivat. Tuomari ja jahdin järjestäjä pitivät vielä loppupuhuttelun päivän kulusta, pientä yhteenvetoa yms. Itsellä alkoi olla jo hymy herkässä.. koe taisi mennä läpi.

 

Päivä pähkinän kuoressa

Pienenä yhteenvetona päivä sisälsi hyvin pitkälle niitä asioita, joita käsitykseni mukaan testataan A-kokeessakin. Seuraamista, passityöskentelyä, paikallaan pysymiset, hiljaa olemiset, markkeerauskykyä, riistan löytämiskykyä, riistan käsittelyä, luovutusta, ohjautuvuutta, hakua sekä yleistä tottelevaisuutta.

Meille koe oli fasaanijahdin tyyppinen, mutta kuulin, että se olisi voinut olla esimerkiksi vesilinnustuksen tyyppinen. Nyt vedenpinta oli jo jäässä. Oma arvio kokeesta oli, että se oli jopa melko metsästyksellinen. Ei siis mitään safarityyppistä, että lintuja satelisi lähes syliin asti.

Noutoja meille tuli viisi. Selkeä markkeeraus, hakutyötä ja ohjausta. Luulin, että lintuja olisi räväkän alun jälkeen enemmänkin, mutta niitä oli mielestäni vähän, mutta sen verran, että noutoja saatiin pitkin päivää mukana olleille koirille. Oletettavasti kaikille läpässeille tuli sama määrä noutoja.

Päivä alkoi aamulla samlingilla noin klo 8 ra. ja koe päättyi noin klo 15.00 ra. Kelloa en tosin katsonut alussa, enkä lopussa, joten ajat ovat todellakin "noin aikoja". Alussa paljon paikallaan oloa, passityöskentelyä. Iltapäivällä paljon kävelyä vaihtelevissa maastoissa. Välin kulkeminen tuntui jopa raskaalta, vieläpä kun ohjaajilla painoi koiriensa keräämät linnut liivien taskussa ja laukuissa. Maastot olivat pitkää ja lyhyttä heinää/kortteikkoa, harvaa metsää/risukkoa, kivikkoa ja järven jäätä.

Erittäin mukava ja opettavainen päivä meille. Molemmat oltiin Aavan kanssa väsyneitä päivän päälle, eikä unta tarvinut kotona houkutella. A-kokeisiin emme ihan vielä ole menossa. Koira saa kasvaa vielä hieman ja kehittyä. Koitetaan mennä eteenpäin nome B:ssä ja saada sieltä tukea myös tähän koemuotoon.

Kokeeseen osallituneet koirat.



Jännitetään miten meidän parina työskentelevälle käy noudossa. Foto: Kati Sandberg.



Aavan lähetys linjalla. Foto: Kati Sandberg.



Aava palauttaa löytynyttä kukkoa. Foto: Kati Sandberg.



Hieno palautuskuva Aavasta ja kukosta. Foto: Kati Sandberg.



Palautusta. Foto: Kati Sandberg.

 

Odotellaan... juoksemisesta alkoi tulla kuuma. Foto: Kati Sandberg.



Loppupuhuttelu. Ensimmäisen kaksi vasemmalta läpi ja me Aavan kanssa rivin viimeiset. Foto: Kati Sandberg.



Annika & Wissla ja minä & Aava. Foto: Kati Sandberg.



Minä & Aava kokeen jälkeen tyytyväisinä. Foto: Kati Sandberg.

 

Pauliina Aholan koulutuksessa ja treeniä

Viime viikonloppuna eli 11. - 12.10.2014 yhdistyksemme järjesti Kemissä wt-kokeen sekä sunnuntaina koulutuksen yhdistyksemme kouluttajille sekä aktiiveille. Tuomarina sekä kouluttajana meillä toimi ihana Pauliina Ahola. Oli mukava päästä pitkästä aikaa koulutettavaksi ja saamaan vinkkejä oman koiran eteenpäin viemiseen. Ajatus oli myös se, että kouluttajat saavat oppia, jota voivat mahdollisesti viedä eteenpäin tulevaisuudessa.

Wt-kokeeseen en Aavaa ilmoittanut, koska ajattelin sillä olevan vielä juoksun tai ainakin sen tuoksuvan vielä voimakkaasti urosten nenään. Ehkä ajatus oli väärä ja olisimmekin voineet startata, mutta.. noh.. nyt näin. Koulutuksen aikana saimme kuitenkin kokeilla pariakin rastia, jotka olivat kokeessa. Linjamarkkeeraus olisi tuottanut meille ongelmia. Sitä saimme sitten harjoitella enemmänkin ja tehtävä kasattiin meille palasista uudelleen, jotta se saatiin onnistumaan. Todella kiva. Linja-kakkosessa tehtävä kasattiin niin, että ensin koiralle heitettiin markkeerauksista se kauimmainen, jonka se nouti. Sen jälkeen likempi heitto, jonka se taas nouti. Tämän jälkeen nämä osat yhdistettiin ja tehtiin kaksi heittoa. Hyvin Aava sitten vihdoin hoksasi hommaa.

Ne rastit mitä emme koulutuksen aikana kokeilleet, kokeilimme sitten myöhemmin, kun kävimme samoilla niityillä treenaamassa yhtenä iltana. Samalla tein uudelleen vanhoja muistipaikkoja hyväksi käyttäen linjatreeniä. Tokihan markkeerauksia piti tehdä. Monia ja eri variaatioita. Hyvin Aava työskenteli. Hieman haparoi ensin linja kakkosissa. Ei ottanut ohjauksista kuin "saa mennä"-signaalin, joten hieman sai pillitellä sitä, että sen sai menemään oikeasti oikeaan suuntaan, eikä sinne minne se halusi.

Uuden opiskelua, lähihakua valuen

Aavan kanssa olemme aiemminkin harjoitelleet lähihakua, se ei sinänsä ollut uusi asia. Olen kuitenkin opettanut lähihaun niin, että koira pysäytetään ja annettaessa lähihaku-signaalia, koira lähtee tekemään lähihakua taakseen tai osoitettuun suuntaan. nyt Pauliina antoi vinkkejä kuinka koiran saa etsimään edestään ja samalla valumaan kohti. Hyvinkin kätevä taito, jos koirassa on sitä vikaa, että se juoksisi alueen ylitse. Tätä en ole vielä ehtinyt kotosalla kokeilla, mutta josko viikonloppuna ehtisi vielä jotain vähän. Termi, jonka opin oli "tanssiva susi". Tämä oli oikein hyvä koiralle opetettava signaali.

Koulutuksessa tehtiin myös kokeessa ollutta walk up-tehtävää. Aava tuntui tykkäävän siitä ihan hirveästi. Se oli tarkkana koko suorituksen ajan. Se markkeerasi tosi tarkasti kaikki ja nouti ne suoraviivaisesti. Kiva oli sen kanssa kulkea parityöskentelyssä. Oman vuoron jälkeenkin se seurasi kauempaa rauhallisena menoa. Tämä tehtävä etenkin oli meille hyvää treeniä tulevaa koitosta varten, mutta myös markkeeraukset ajatelle tulevaa Djurmagazinet cupin viimeistä osakilpailua Kalixissa. Jännittävää lähteä sinne taas. Se on ollut kyllä niin hyvää treeniä meille. Ja siinä todella saa esille, mitä asioita koiran kanssa pitäisi vielä treenata. Meillä se on ollut koko kesän kakkosmarkit (niiden kirottujen vesitöiden lisäksi) Luultavasti vesitreenit on nyt tältä vuodelta treenattu. Talvi tekee kovasti tuloaan. Tällä viikolla pakkasta on ollut aamuisin -4 - -8`C, joten vedet ovat kylmenneet todenteolla. Tänä vuonna ei edelleenkään sorsia saatu, vaikka niitä muutamana iltana kävimme katselemassa. Lämmintä lintua muuten sitten kyllä.

Olemme nyt parina päivänä siis tehneet koulutuksesta napattuja treenejä. Muistipaikoilla linjoja, linjamarkkeja ja pientä ohjausjumppaa. Aava kävi välissä jahdissa juoksentelemassa ja tänään taas ohjauksia pikaisesti kotipihalla. Myös ruokakupilla on taas muistuteltu taakse lähetystä. Josko sille taas tulisi mieleen, että eteen on eteen eikä mitään muuta.

Aavan kanssa startit jäivät vähiin, joten nämä jäljellä olevat ovat varmasti sitäkin jännittävämpiä. Toivottavasti ne menevät edes tyydyttävästi ja Aava tekee "tasonsa" mukaisesti. Eli siis sen mukaan miten se ruukaa yleensä työskennellä. Tämä kuukaisi on vielä joka viikonlopulle jotain koirajuttuja. Ensi kuussa jo rauhoittuu. Mutta, niistä tämän kuun jutuista sitten myöhemmin.

Tuomarimme ja kouluttajamme Pauliina Ahola.

Koulutettavia koirineen.





Aavan kanssa koulutuksen iloa. Kuvan ottanut Laura Pernu.


 

Keskiviikkona Aava pääsi mukaan metsälle Timpan ja Mikon kanssa. Lintuja ei oltu saatu alas, vaikka havaintoja oli ollut. Rutkasti kuitenkin kilometrejä tassujen alle, joka näkyi tämän päivän treenissä yli-rauhallisuutena. Ehkä kuitenkin viikonloppua ajatellen parempi niin, eikä täynnä virtaa ja touhua.



Aava metsällä. Kuvan ottanut Timo Pennanen.





Aava metsällä. Kuvan ottanu Timppa.