keskiviikko 17. elokuuta 2016

Reissu Narvikiin ja mustien treeniä kotopuolessa

Nome-b koe Norjan Narvikissa

Pienoisena äkkilähtönä lähdimme Aavan&Ennin kanssa tsemppaamaan muita suomalaisia Norjan nome-b kokeeseen. Toivottuja tuloksiahan sieltä tuli mukaan kaksin kappalein, kun Timppa&Reiska sekä Henkka&Rita nappasivat sunnuntain kokeesta EKL1 (VOI1). Näin Ritasta Suomen KVA:n lisäksi myös Norjan KVA. Reiska sen sijaan sai uudeksi tittelikseen POHJ KVA!! Onnea vielä pojille. Hienosti veditte. :) <3

Uudet valiot.

Mielestäni kokeen tehtävät olivat molempina päivinä varsin mukavia. Jotenkin vähän semmoinen ajatus jäi itselle, että "kevyt sekoitus wt:tä ja nome-b:tä". Damit ylös nopeasti ja tehokkaasti oli kai semmoinen yksi ajatus tehtävien suorittamisessa. Kokeessa tosiaan tehtävät järjestettiin riistoilla vain avoimessa luokassa ja dameilla alokasluokassa sekä voittajassa.

Meillä ei siis ollut alunperin ajatusta Aavan kanssa startata Narvikissa, mutta meille avautui sunnuntaille koepaikka peruuntumisen myötä. Jos meillä oli ollut jo aiemmin perhoisia vatsassa katsoessa muiden startteja, niin ilmaantui niitä nyt vain sitten enemmän, nyt myös jännityksestä omaan starttiin.

Arvonnassa sain ihan itse valita lappuni, eikä arvonta ollut meille suosiollinen, vaan aloitimme kokeen ensimmäisessä ryhmässä ja ryhmän kolmesta koirakosta ensimmäisenä. Meille olisi ollut paras olla esim. vasta toinen koirakko, mutta tällä mentiin mitä saatiin. Koe alkoi takkuillen, mutta onneksi jollain muotoa parani kokeen edetessä. Tulokseksi meille siis EKL 2 (VOI 2). Tehtävinä oli alkuun meille kimurantti ohjaus+markkeeraustehtävä, josta siirryttiin walk up-tehtävällä lähihakuun, vesimarkkeeraukseen sekä maaohjaukseen.

Suosittelen kyllä Pohjois-Norjaa jo pelkästään ihan älyttömän upeiden maisemien takia matkakohteeksi. Henkeä sai miltei haukkoa niitä katsellessa.

Ja sitten maisema- ja pönötyskuvia porukalla.. :D




Timppa ottaa kuvaa eli puuttuu tästä syystä kuvasta.










 

Ennin ekat ihka oikeat treenit


Eilen kävimme Ennin kanssa Kemissä, jossa se sai treenata ensimmäistä kertaa ihan ihka oikeasti. Paljonhan ei ole sen kanssa aiemmin tehty, joten siihen nähden se teki ihan mallikkaasti. Treenin aluksi se vetaisi ihan oman spurttinsa pitkin heinikkoa, jossa pystyi toteamaan, että juosta se osaa ja itseluottamusta sekä halua tehdä tuntuisi olevan.. :D Sille ei mitään juoksuttavia tehtäviä tarvisi tehdä, vaan enemmän aivoja vaativia ja sellaisia, jotka herättäisivät sen päässä ajatuksen nenän käytöstä.

Treenit aloitettiin seuraamisharjoituksella hihnassa, josta sujuvasti siirtyminen paikallaolo- sekä luoksetulo-harjoituksiin. Hieman oli välillä Ennillä tiukkaa vähän joka osa-alueella ymmärtää, mutta siitä se lähtee. Hihnassahan se on aivan hirveä välissä ja se onkin asia, jota pitää harjoitella. Lopuksi sille tehtiin lähihakua heinikossa ja tiheässä risukossa. Risukkoon mennessä se hieman vingahti ja loukkasi siinä sitten itseään. Illalla kotiin tullessa huomasin, että sillä oli mahassa pitkä punainen hankauma risusta, mutta aamulla se oli kuitenkin jo miltei kokonaan kadonnut, eikä punoittanut enää samaanlaihin.

Siinäpä sitä oli sille harjoituksia kerrakseen. Ennakko-odotuksista huolimatta se ei kuitenkaan rauhoittunut autoon, kun otin Aavan sieltä treeniin, vaan elämöitsi siellä sitten. :( Hieman haasteellista jatkossa miettiä treenien kannalta. Toivottavasti se ei kuitenkaan mene niin, että kun on kerran aloittanut, niin se siellä elämöi aina.

Muiden koirien kanssa treenailtiin vähän perusmarkkeja ja linjaa. Heinä oli kasvanut hyvän pitkäksi, joten koirilla ei auttanut kuin laittaa nokka maahan höyryämisen sijaan, jos mieli damin löytää. Kivasti ne teki kaikki hommia, vaikka aina Aavalla löydän parantamisen varaa.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kalixin ylläri ja kyyhkyn aloitus

Kalixin koe


Sain Aavan ilmoitettua aivan viime hetkillä mukaan Kalixin nome-b kokeeseen. Koe järjestettiin dameilla. Omat odotukset eivät olleet kovin korkealla viime aikaisia kokeita, tuloksia sekä treenejä ajatellen, mutta jälleen hakemaan sitä kuuluisaa koekokemusta ko. luokasta ja meille koirakkona rutiinia. Kokeessa ei tuntunut olevan mitään yksittäistä asiaa, johon koirakot olisivat kompastelleet, mutta monella maa-alueen tehtävät näyttivät haasteellisemmalta kuin toisilla koirakoilla. Itse toivoin hyviä markkeerauksia Aavalta ja hyviä maa- ja vesiohjauksia. Haun toimivuuteen uskalsin jo vähän luottaa, jos se vain hoksaisi, että turha juosta, vaan nenä auki heti lähtöön. Tulosta toivoin, olisi se ollut mikä hyvänsä muu kuin nolla. Aava yllätti minut taas täysin. Koehan meni sitten kuitenkin ihan kivasti ja tulos oli EKL1 ja luokan paras. Huippu fiilis, kun Aava onnistui. :)

Aava teki hyvää hakua, selvittäen hienosti saamansa hajut hakualueella. Markkeeraukset meni myös hyvin. Maalla Aava tarttui hajuihin ja jäi selvittämään muistamaansa aluetta. Samoin vedessä muisti molemmat heitot hyvin. Vedessä se ui jälkimmäisen damin alueelle hyvin, näyttäen, että se muistaa paikan. Se ui kuitenkin damin väärältä puolen vähän ohitse ja sai tässä pienen avun minulta saaden damin ylös. Vesiohjauksessa koiran sai helpohkosti oikealle alueelle. Aava etsi vimmatusti ohjeistetulta alueelta damia ja vähän vierestäkin, mutta ei onnistunut löytämään kohdetta. Siinä se ui ja ui ympyrää etsien. Hieman jo ihmetys alkoi hiipiä omaan mieleen, että mitä se puuhaa oikein. Kunnes paljastui, että eihän siellä meille mitään damia edes ollut.. :D Tuomari sanoi, että voin kutsua koiran pois, että se on osoittanut ohjattavuutensa, mutta pyysin heitä heittämään damin sinne jonnekkin likelle, jotta koira saisi palkkansa, eikä sitä tarvitsisi kutsua tyhjänä pois. :) Näinkin voi sattua. Hetken olin kuulemma vaikuttanut.. ohjaustehtävässä viimeistään.. siltä, että pyörryn ihan juuri. Valkoinen kasvoilta. Onneksi kuitenkin pysyin tajuissani. ;)

Kokeiden osalta en tiedä, mitä vielä tälle sesongille. Kamalasti ei ole enää kokeita jäljellä, jotka olisi mielessä ja syksy painaa päälle kovaa vauhtia. Omat nome-b kokeet olisi ensi kuussa? Pitää harkita. Treenata pitäisi vielä ehtiä vesihommia enemmän. Saas nähdä ehtiikö tarpeeksi, ennen kuin vedet kylmenee taas.


Kuvassa ekl 1-palkitut; Sofie Helin, Antti Honkarinta ja me Aavan kanssa. Antin&Terhin Lempistä tuli tämän ekl1 myötä myös Ruotsin käyttövalio. Onnea.





Kalixin kokeen arvostelu. :)

Kyyhkyn aloitus




10.8 alkoi Suomessa kyyhkyn metsästys ja pääsimme Aavan kanssa yhden porukan mukaan. Ampujat bloggasivat helpoimmat hakkuualueelle tulleet tiputukset. Aava joitain niistä, mutta lähinnä haravoimme hakkuun ympärillä olevia metsiä etsien sinne liidelleitä lintuja talteen. Etsittävä alue oli suurehko. Aava teki hyviä löytöjä kuitenkin; haavoittuneen linnun ja kuolleita. Laskeskelin, että noin 3 tuntia hakutyötä. Yritimme mahdollisimman tarkasti haravoida metsää. Tuntuma jäi, ettei kyyhky kamalasti haise koiran nenään ja päivän kohoava lämpötila sekä tuulen puuttuminen metsän sisästä lisäsivät haastetta tehtävään työhön. Mukava aamun aloitus. :) Yöllä ei juurikaan uni tarttunut silmään, mutta josko ensi yönä sitten paremmat unet.

Ennin kyyhkykosketus


Ennille tuliaisina oli kyyhkyn siipi, jota se sai tutustumismielessä muutaman kerran noutaa ja hetken tutustella sen kanssa. Mahoton nuuskutus kävi heinässä, kun se kaivoi sitä ylös. Yllättäin palautukset ym. vaatinee vielä hiomista rauhallisissa olosuhteissa sisällä. Malttia Ennilla oli kivasti odottaa lupaa. Mutta tosiaan.. nyt on kyyhkyyn tutustuttu ja siipi joutanee telakalle. Enni sai siiven lisäksi tutustua olotilaan jahdin jälkeen.. viltti korville ja unta pari tuntia kainalossa. Aava nukkui lattialla kerällä sohvan vieressä.