Jännittävä odotus alkakoon..

Aava on tosiaan nyt astutettu. Se kotiutui reissultaan viime tiistaina, kun Timppa haki sen matkanvarrelta. Oli suuri apu, kun Timppa viitsi lähteä ajamaan ja hakemaan Aavaa. A-P ajoi Kouvolasta päin vastaan. Lähes pari viikkoa kestäneen reissun aikana ehti emännällä tulla kova ikävä ja mukava oli saada Aava jo kotiin. Vaikkakin, tiesin ettei Aava olisi paremmassa paikassa voinut olla. Kiitos vielä Susanna ja A-P.

Nyt sitten vain odotetaan ja jännätään, josko joku olisi tarttunut mukaan. Arvasin itsestäni tämän, että koiraa alkaa tarkkailla ja etsiä merkkejä mahdollisesta tiineydestä. Pitää vielä hieman hillitä itseä. Toisaalta tietenkin hyvä tarkkailla, että osaa ruokinnat ym. suhteuttaa sitten ajoissa oikein, mutta liiallinen neuroottisuus ei tässäkään ole hyväksi. Kovasti on Aava nyt pessyt Zuria.. ehkä välillä ärsytykseenkin asti. Se haluaa kovasti olla lähellä ja näyttää aika-ajoin todella väsyneeltä, mutta sehän voi olla mitä vain juoksun jälkeistä toimintaa.

Muuten elämä jatkuu omilla raiteillaan. Ulkoillaan yms. Treenejä ei Aavalle ole nyt tiedossa, ennenkuin selviää tuleeko pentuja vai ei.

Juoksu!!

Aavan juoksu on vihdoin alkanut tämän kaiken odotuksen jälkeen!! :)

Porukkatreeni-sunnuntai ja vähän suuntia

Porukkatreeni

Sunnuntaina ajelimme aamupäivällä jälleen Kemiin ja tuttuun paikkaan "väliniitylle" treenaamaan. Osa nuorimmaisista koirista oli ehtinyt jo jotain touhuamaan ennen kuin ehdin paikalle, mutta osalla treenit vasta alkoi. Niille tehtiin luoksetuloharjoituksia häiriön kanssa sekä lähihakua. Hienosti tekivät kaikki. Osalle tilanne ehkä oli uusi, joten se toi oman säväyksensä sitten. Häiriö oli harjoituksessa dami, joka heitettiin koiran taakse. Ohjaaja kutsui koiraa etupuolelta. Tultuaan ohjaajan luokse koira sai hakea damin. Käsky lähetyksessä saattoi olla markkikäsky tai linjalle lähetys; aivan miten ohjaaja halusi. Näille nuoremmille koirille otettiin lisäksi ihan perustottelevaisuusharjoituksia, paikallaan oloa, pujottelua toisen koirien välistä ym. Hieman myös walk up-treeniä niin, että ensin vain käveltiin ja keskityttiin siihen, että koira seuraa hyvin ja linja pysyy suorana. Sen jälkeen heiteltiin dameja edestä ja takaa vuorollaan. Näitä ei haettu kertaakaan, vaan heittäjät noukkivat ne pois. Ajatus oli opetella käännöksiä ja saada koirille maltti siihen, ettei ne pääse kaikkea noutamaan. Kenenkään koirat eivät kai olleet tehneet tuhottomasti noutoja ja ne olivat hyvin rauhallisena rivissä. Treeni oli mielestäni jo kohtalaisen pitkä kestoinen nuorille koirille, mutta hyvin ne vetivät. Aava istui tämän treenin ajan taljansa päällä niityn toisessa päässä. Opetteli vain olemaan. Hieman se oli välillä rauhaton, mutta pääasissa pysyi taljalla.

Vanhemmille koirille oli tarjolla sitten sitä samaa, paitsi lisänä oli laukaukset ja noudot. Osa nouti dameja ja osa ei. Timppa oli ennakkoon vienyt linjamaaleja sinne tänne ja niitä otettiin sitten walk up:n ja markkeerausten välissä. Aava nouti kai kaikkiaan kolme damia, mikä oli suht vähän heitettyjen määrään nähden. Ensimmäisiä se ei hakenut, vaan sen vieressä ollut koira nouti. Hyvin meni Aavalla, enkä kuullut ääntä siitä. Seurata se voisi paremmin. Linja, jonka me otimme oli niityn toisessa päädyssä, alue jäi osittain Timpan auton taakse, joten koiraa oli hetkellisesti vaikea ohjata. Hieman tarkemmin Aava voisi edelleenkin pitää alueen, mutta sitä pitää alkaa treenaamaan enemmän. Itselläni ajatus tämän kaltaiseen treeniin ei suinkaan ollut nostaa koiraa ja kuumentaa sitä, vaan opettaa sitä olemaan rauhassa. Halusin myös kokeilla taannoisen koulutuksen anteja tässä samassa. Timppa nimitti sen koiratanssiksi... mikä nyt ei ehkä aivan täsmännyt siihen ajatukseen mitä haettiin. Ajatus oli kuitenkin katkaista koiran tuijottaminen noutamaan lähtevään koiraan ja sitä kautta katkaista koiran itsensä nostaminen/kuumentaminen. Pienellä leikillä oikealla hetkellä koiran kanssa saada koira keskittymään muihin asioihin ja ohjaajan tarjoamaan "kivaan". No liekö sitten onnistui, mutta ainakin Aavasta oli kivaa ja se oli sille totutusta poikkeavaa, hieman yllättävää ja kaavaa rikkovaa. Timpalla oli Reiska picking up-koirana treenissä ja sekin oli tosi hyvää treeniä siinä samalla. Reiska oli intoa täynnä. Vihdoin se pääsee treenailemaan sairastelujen jälkeen. Mukava nähdä se kunnossa taas. :)

Minusta tämä oli taas todella hyvä treeni ja toivottavasti näitä porukkatreenejä tulee pitkin talvea tasaisesti.

 

Suuntia

Kuten tuossa jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, että mietin opettavani Aavalle suuntia sanallisella käskyllä nyt sitten kuitenkin. Aiemmin olin sitä mieltä, ettei niitä tarvita, mutta muutamia tilanteita on tullut eteen, joissa olen miettinyt, että niistä olisi ollut apua. Olen useampana ruokakertana opetellut Aavan kanssa vasenta puolta ja tänään kävin pikaisesti ulkona ottamassa perus-suuntatreeniä palloilla. Hyvin hoksasi kyllä. Kädet olivat itsellä välillä jopa taskussa, jotta koira ei saisi niistä apuja, vaan näkisin onko se sisäistänyt käskyn. Välillä meinasi lähteä väärälle pallolle, mutta jako oli ehkä 1/10.

Hieman otimme lisäksi lähihakua takapihan pusikosta löytyneissä risukoissa. Nuo molemmat treenit näytti olevan Aavalle tosi kivoja ja palautuksissa oli nauravainen koira.


Joka päivä yritän katsella joko Aavan juoksu alkaisi, mutta ei ole vielä näkynyt. Lueskellut koirapalstoilta, että nyt on muillakin ollut juoksuja hukassa. Mikään hormoonihiirihän Aava ei ole ollut, että sen puoleen en epäile mitään "häiriöitä". Nyt vain joku/jotku asiat ovat saaneet sen juoksua lykkäämään. Kuitenkin, kyllähän ne sieltä joskus tulee. Seuraavaan juoksuun on kuitenkin tarkoitus astuttaa, tulee se sitten milloin tulee. Hoputtaahan tuota ei voi.. :D Kärsivällisyyttä vain.

Yhdistelmä





Innoissani odotellessa tein yhdistelmästä tämmöisen "planketin" vielä. Ja muotoituipa samalla Aavan kuvasta tuommoinen logokin. :) Lisäinformaatiota pentuja-sivulta. / mer information finns i "valpar"-sida.

 

 

 

 

Linkki yhdistelmään koiranetissä/ Länk till Finska hunddata 

Labmoottoreiden yhteistreenit Kemissä

Lauantaiaamu valkeni harmaana, sateisena ja kylmänä. Mihinkäs sitä noutajaihminen muutenkaan suuntaisi kuin ulos ja treenaamaan. Tällä kertaa myös poitsu lähti mukaan. Asianmukaisesti vaatetta päälle märkää ja kylmää vastaan. Olimme saaneet Aavan kanssa kutsun yhteistreeneihin, joihin oli tulossa Marian ja Timpan koirien, Viiman&Reiskan pohjoisen pentuja sekä muita namusillan nuoria koiria. Treenien lomassa otetusta yhteiskuvasta laskin sitten, että yhdeksän koiraa oli mukana treeneissä.

Ensitöikseni treeneihin saapuessa junttasin mersun kiinni pehmeään hiekkaan, joten päivä alkoi hyvin. Hieman sapetti, mutta minkäs teet.. siinä se oli eikä enää liikkunut kuin syvemmälle hiekkaan. Mersu ei pääse enää treeniin. Pikaisesti laittamaan varusteet niskaan ja muiden perässä treeniin niitylle. Paikka oli sama, jossa oli wt-koe ja Mison koulutus lokakuussa.

Olin ensin avustamassa Markkua&Lyyliä ja Timppa Lekan kanssa. Näille nuorille koirille tehtiin lähihakuharjoitteita ja vähän linjatreeniä ym. Hyvin perusasioita, joita nuorten noutajien pitää alkaa harjoitella. Hyvin tekivät "pikku koirat". Molemmat ovat piirun alle vuoden eli ei kiirettä mihinkään.

Toisessa ryhmässä treenasi yli vuosikkaat koirat, joilla vähintään oli taipparit läpäisty. Hyvin oli sielläkin treenit sujuneet.

Auton irroituksen,makkaran paiston ja Viiman ja Reiskan valiokakun syömisen jälkeen (kiitos Kirsi!) tuli vanhempien ryhmän vuoro. Treenaamaan pääsi Viima, Aava ja Reiska. Treeninä oli walk up:a, josta jokaiselle koiralle tuli laukauksen kera markkeerauksia molemmilta sivuilta edestä ja lisäksi yksi takaa. Markkien lisäksi oli Aavalle ja Reiskalle bonukseksi pari linjaa. Hieman oli vaikea toisella linjalla hahmottaa missä koira menee puiden välissä ja hieman oli oikea aluekkin hakusessa mihin koira oli saatava.. :D Mutta viimein Aava oli paluumatkalla damin kanssa. Saipa ohjailla koiraa urakalla.

Treenistä jäi parsittaviksi asioiksi kiinnittää huomiota ääntelyyn. 100-varma en äänestä ole, mistä se tuli, mutta Viiman lähtiessä ensimmäiseen noutoon kuului ulahdus. Ensimmäinen ajatus olin tietenkin, että "Aava perkele".. ja kerroin sen sille kyllä, että se ei ollut suotavaa. Ääni oli kuitenkin sen verran erikoinen, etten ole Aavasta semmoista ennen kuullut, koskaan. Muita vaihtoehtoja voisi olla Reiska, mutta en lähtisi osoittelemaan sitäkään, kun Timppa oli sitä mieltä jälkikäteen ettei se pitänyt ääntä. Eli, olen uskossa, että Aava ulahti ja nyt siihen kiinnitetään enemmän huomiota.

Seuraamiseen pitää myös jälleen satsata enemmän. Jatkuvasti se on treenattavien asioiden listalla, mutta lisää vain.

Sitten yksi asia, jota aloin miettimään ja harkitsemaan jo koulutusviikonlopun jälkeen; Josko sittenkin opettaisin Aavalle sivusuuntiin käskyt "vasen" ja "oikea". Tätä sitten vähän jo aloittelinkin sunnuntai-iltana Aavan kanssa, kuten myös yritin hieman Aavaa härnätä ja saada ääntä aikaiseksi leikkimällä Zurin kanssa damipallolla sen nenän edessä. Otin myös noutoja Zuppuran kanssa ja Aava sai vain katsella paikoiltaan..vaan ei ääntä. Vaikka selvästi ärsytti sitä kun kaveri pääsi touhuaan ja se ei. Ainoa asia jota pääsi korjaamaan oli, kun se jätti paikkansa ja pyrki tulemaan luokse kun Zurinoli palauttanut damin. Jollain muulla tapaa pitää yrittää tuota "treenata" ja kitkeä.

Todella kiva ja tarpeellinen treenipäivä meille, vaikka märkää sekä kylmää olikin. Enemmän se häiritsi kuitenkin evästystä kuin itse treenejä. :D Kiitos kutsusta treeniin ja kiitos osallisille. Kiva oli nähdä kaikkia. :)

Aavan juoksua edelleen! odotellaan. Näyttäisi, että se olisi alkanut nuolemaan itseään enemmän, joten josko.. melko epätoivoista odottamista.. :D

 

 

 

 

 

 

Treeniä Orimattilassa ja snj:n koulutuspäivät Virroilla

Nyt on pakko alkaa jo kirjoittamaan reissutarinaa toissaviikonlopulta. Kirjoittaessa pitää varoa liiallista suitsutusta, koska niin tyytyväisen hykerryttävä olo on edelleen reissusta.

Matka alkoi jo torstaina 5pvä  töiden jälkeen. Ensimmäinen pysähdys tehtiin jo Oulussa, josta jatkoimme pimeän selkään kohti Orimattilaa. Perillä olimme vasta puolikahden - kahden aikaan yöllä. Autossa torkkumisista huolimatta tyyny veti puoleensa ja uni tuli samoin tein.

Treeniä Orimattilan mahtavissa puitteissa

Aamulle oli kello soimassa, jotta olimme aamiaista nauttimassa klo 8 Pekan ja Lenitan kanssa. Pekka oli suunnitellut meille treeniä päiväksi. Syönnin päälle pääsimme ihastelemaan Reiskan ja Dixien pentuja alakertaan. Pikku-piraijoja.. :D Aluksi pentuja sai irroitella lahkeista ja käsistä, mutta pikkuhiljaa ne rauhoittuivat. Reippaita ja ihania olivat.

Pikku hiljaa vaihdettiin treenivaatteet ja siirryimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle treenialueelle. Maastot olivat mahtavat. Kumpuilevia niittyjä, puro, heinikkoa yms. Pekka kävi asettelemassa matkan varrella linjamaalit eripuolille eli ne jäivät koirille sokoiksi. Treenien alettua aloimme ottamaan vuorollamme dameja ylös ohjaten koirat maaleihin. Ennen linjaa ammuttiin markkeeraus toiselle koiralle, joka yleensä jäi muistiin koiralle ja se otettiin, kun toinen oli saanut linjadamin ylös. Yksi koira oli siis aina passissa. Matkat olivat (minulle ja Aavalle) pitkät, mutta hyvin Aava mielestäni hoiti ne. Ei välttämättä yhdellä käskyllä, mutta itse olin alkujaan aivan tyytyväinen, koska katsoessa tehtäviä ehdin jo ajatella mielessäni, etten tule saamaan koiraa kovinkaan helposti edes alueelle. Kuvittelin, että Aavan kanssa pitää vääntää hieman juuri sen matkan takia.  Koiran piti ensin juosta kumpuilevaa rinnettä alas, jatkaa matkaa pienen puron yli ja siitä heinikossa edetä rinnettä ylös. Ensimmäinen linja oli viisto. Osa tulevista oli myös ja harva linja otettiin loppujen lopuksi aivan suorassa. Monipuolisen maaston vuoksi treeni oli loistava meille. Otimme myös hieman lähihakutreeniä ojassa.

Yhdellä linjalla Aava alkoi jumia. Se toisti saman virheen useita kertoja. Juoksi pitkän matkan linjaa, ylitti puron, meni harvan metsän läpi ja töks. pysähtyi tielle. Kutsuin koiran takaisin ja laitoin uudelleen useita kertoja. Vaihdoin välillä lähetyspaikkaakin, josko vanhasta paikasta lähetys auttaisi, mutta ei. Aavasta alkoi pilkistää vanha tuttu epävarmuus ja se alkoi tökkiä. Se tiedosti, että nyt tehdään väärin. Sen tiedostin minäkin ja otin koiran istumaan viereeni. Lähdin tarpomaan linjan ja kävin motivoimassa paikan sille. Jännä, että vaikka se oli aiemmin hienosti jo hakenut sieltä damin, tie sai sen pysähtymään. Pekka epäili väsymystä. Takana oli useampi tunti jo treeniä, mutta.. mene ja tiedä.. ja itsellä on ajatus, että kyllä koiran pitää toimia vaikka sitä väsyttäisi. Ihan helppoa ei ollut käydä dameja motivoimassa. Omistajan lyhyiden jalkojen vuoksi paluumatka korkeita ojanpenkkoja vasten ei sujunut kovin sulavasti. Koiran luo päästyäni olin hiestä märkä ja hengästynyt. Jotenkin uskon, että Aava tulkitsi senkin "emäntä on pahalla päällä", vaikka oma mieli oli avoin ja ajatus "tehdään tämä yhdessä ja onnistutaan" hoki päässäni. Lähetyksestä Aava lähti kuitenkin linjalle ja saimme tehtävän loppu viimein onnistumaan. Olin jättänyt pari damia alueelle, joten otin vielä senkin perään. Näin sain koiralle onnistumisen tunnetta ja varmuutta/luottoa takaisin. Hyvä lopetus kuitenkin lopulta.

Treenin jälkeen pää alkoi tehdä heti töitä, että mistä täältä pohjoisesta löytyisi vastaavia maastoja. Täällä on niittyjä kyllä, mutta varsin tasaista on, mutta eiköhän sopivia maastoja löydy lisää kun pitää silmät auki. Ajatuksia treenistä jäi paljon, mutta yhtenä päällimmäisenä taas se, että matkat voivat rohkeasti olla pitkiä ja maastoja vain esitellä monipuolisesti koiralla. Mikäli koira ei mene suoraan, ei sitä tule hyväksyä, vaan korjata linja ottamalla koira takaisin ja lähettää uudelleen. Tässä täytyy tietenkin miettiä mitä oma koira kestää. Toinen, ehkä hieman huvittava.. Aava teki mielestäni erään linjoista hyvin ja dami tuli talteen. Olisiko käskyjä ollut linjalla sen kaksi ja lähihaku lisäksi.. Takaa Pekka kommentoi sitten.. hyvä... MUTTA.. yhdellä käskyllä pitäis mennä. Märkää rättiä naamalle heti onnen tunteen päälle. Ei pääse ylpistyyn näissä meiän treeniporukoissa.. :D Ja tuo todellakin oli niin totta. Ihan ok meni, jos siihen on tyytyväinen.. mutta enhän mä oikeasti ole. Haluan koiran todellakin yhdellä linjakäskyllä etenevän alueelle ja sieltä dami ylös. Voi kyllä sanoa, että onnea on huiput treenikaverit. :)

Koulutusviikonloppu Virroilla

Perjantaina treenin ja maukkaan pizzan päälle lähdimme ajelemaan kohti Virtoja. Matka-aika oli noin 3,5h Orimattilasta ja tokihan mä siinä välissä ehdin taas nukahtaa. Perillä olimme jälleen illalla myöhään ja majoituimme 8 henkilön kanssa samaan mökkiin. Nopeasti taas unta palloon, jotta aamulla olisi jotain onnistumisen mahdollisuuksia herätä aamiaiselle ja koulutukseen. Koulutus aloitetiin Heikki Nevalaisen ja Susanna Fontellin pitämällä luennolla. Lähinnä luento oli "kuinka kouluttaa" ja millaisiin ongelmiin yleensä treeneissä/koulutuksissa törmätään. Materiaaleissa oli todella kivoja treenikaavioita ja hyviä huomioita mitä pitää yrittää muistaa, kun seuraavat kurssit/treenit tulevat eteen. Ja tietenkin... oman koiran kouluttamisessa.

Aamupäivä oli luentoa ja iltapäiväksi siirryimme maastoon. Hyvät puitteet jatkuivat, aaltoilevaa peltoa piiiiitkästi ja metsäkaistaleita siellä täällä. Näyttipä siinä likellä olevan pieni vesialuekkin, mutta sitä emme käyttäneet. Aika vilpoinen oli sää siihen.

Koirakot jaettiin kahteen ryhmää. Susanna otti nou/alo-tasoiset koirat ja Heikki avo/voi-koirakot, joihin mekin lukeuduimme. Treenialoitettiin niin, että kaikki koirat vietiin kauemmaksi niityllä parkkiin. Sieltä jos ne hiippailivat, käytiin ne palauttamassa paikoilleen eleettömästi. Yllätys itselle oli kuinka usein sain käydä korjaamassa Aavaa. Se oli todella epävarma paikoillaan. Lisäksi toiset koirat kävivät sitä välillä häiriköimässä ja se sai sen liikkumaan myös. Mutta, pääasiassa se hiilasi itseään istuen, vähän kerrallaan. Joillakin kerroilla, kun sain informaatiota, että se olisi liikkunut ja menin palauttamaan sitä, huomasin, ettei se ollutkaan itseasiassa liikkunut paikaltaan. Jotain liikettä oli varmasti ollut, mutta saman tumman tupsun takana se oli mihin olin sen jättänyt.

Koirakko kerrallaan oltiin harjoitusvuorossa Heikin suunnittelemassa tehtävässä. Ensin tehtiin lähihakua koiran kanssa pienessä rääseikköalueessa, jonka jälkeen ohjaaja tuli kauemmaksi alueesta ja ohjeisti koiraa sieltä. Lopuksi tehtävänään lisättiin linja ja markkeeraus, jonka koira nouti vasta kun se oli hakualueelta noutanut damin. Todella kiva tehtävä, monipuolinen sekä muunneltavissa moneen eri variaatioon lopulta. Tehtävää tehtiin myös lopulta kahdessa ryhmässä ja Heikki kävi opastamassa siinä välillä. Tämä jako oli todella hyvä minusta. Tässä ei voinut enää olla "automaatilla" ja odottaa jonkun kertovan mitä tehdään ja miten, vaan omia aivoja piti alkaa käyttämään.. "miten se nyt menikään.." Koulutuksissa varmasti hyvä käyttää tuota, kun koulutetaan kouluttajia.

Seuraavana tehtävänä tehtiin kepeillä tehtyä neliötä, jossa jätettiin muistidameja nurkkiin, tehtiin markkeja väliin, linjoja puoleen väliin jne. Vaikea selittää näin tekstillä. Koirakoita oli enemmän kuin tehtävään tarvittiin, joten me ei lopulta Aavan kanssa sitä tehty, koska samankaltaista keppijumppaa olemme tehneet ennenkin. Saimme paljon myös kuuntelemalla Heikkiä ja muita osallistujia. Sain rauhassa katsoa ja keskittyä vieressä parkissa olevaan Aavaan.

Niin se koulutusviikonloppu oli sitten takana. Kouluttajat olivat super-hyviä, kuten jo ennalta tiesinkin. Molemmat ovat olleet meillä yhdistyksellä kouluttamassa joskus aiemmin. Omaan työkalupakkiin jäi paljonkin ideoita ja ajatuksia. Niitä olen erilliselle sivulle itselleni koonnut, sen mitä muistanut. Tahtoo, niin äkkiä ne parhaimmatkin vinkit "unohtua", jos ei ole kirjoittanut ylös niitä. Muistin mie kuitenkin jotain... ;) Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Minusta SNJ oli järjestänyt koulutuspäivät hyvin. Ohjelma ainakin oli mieleinen. Lauantai-iltana oli illallinen, josta saimme yhdistyksenkin pikkujouluihin ohjelmanumeron napattua. :D Viikonloppu tuntuu lyhyehköltä tuollaiseen turneeseen. Timpan kanssa olimme melko rikki-poikki matkan jälkeen. Kiitos Timpalle taas mukavasta matkaseurasta.


Kuvat lisäilen myöhemmin, kun saan ne koneelle.

Syystreeniä Kalixissa

Sunnuntaina ajelimme Kalixin Vithedeniin kasvattajan järjestämään treenipäivään. Kokoonpanossa oli mukana Timppa Lekan ja Reiskan kanssa ja minä Aavan. Reiska ei tosin treenannut kuin kevyesti väliajalla jotain, kun se on sairastellut edelleen vähän. Vaikuttaisi kuitenkin, että olisi paranemaan päin.

Ensin treenasi nuoret koirat lähihakua, linjaa ja walk up:a. Hienosti tekivät kaikki koirat. Tehtävät niille tietysti vielä motivoitiin, jotta tulisi onnistumisia ja oppimista sen kautta. Etenkin Leka teki sinnikkäästi lähihakua risukossa. Sille taisikin olla ensimmäiset ryhmätreenit.

Ryhmiä oli loppujen lopuksi viisi, kun koiria saapui paikalle 19 ohjaajineen. Joillakin ohjaajilla oli useampi koira mukana. Aava oli nelosryhmässä. Tuntui, että sen alkamista sai odottaa pitkään. Meidän kanssa samassa oli kasvattaja yhden koiransa kanssa, olisiko ollut Rusa, Annika&Wissla, Agge&Pommac, Karina Rönnbäck oli Aavan siskon Skojan kanssa. Meidän ryhmälle oli tehtävänä sama kuin edelliselle ja myös meistä seuraavalle eli ensin oli walk up, jossa jokaiselle koiralle tuli kaksi noutoa. Erona siinä edelliseen ryhmään oli, että markkeeraukset tulivat ykkösten sijaan tuplana ja toinen koira haki niistä toisen ja linjassa seuraavana haki toisen. Hienosti koirat suorittivat tämän tehtävän. Aava vähän viipyi pidempään hakiessa metsään, hieman metsäkaistan kulman taakse lentänyttä markkia, mutta viimein se sai sen kaivettua ylös. Toinen, aiempi nouto sille tuli kivikkoiselle hakkuualueelle.

Seuraavaksi siirryimme mäen päälle, jossa koirille tehtiin drive kolmeen suuntaan. Ohjaajalle oli alueen hahmottamista helpottamaan laitettu valkoiset kepit, joiden etu- ja takapuolelle heiteltiin driven aikana  dameja. Koirien piti ensin ottaa kepin etupuolella olevat damit ja sen jälkeen kerättiin kauempana olleet. Maasto oli kivikkoinen ja risukkoinen loiva alaspäin vievä rinne. Ei mikään helpoin maasto. Tehtävä suoritettiin niin, että vuorollaan yksi koira oli passissa, yksi koira otti launcherilla metsään ammutun markkeerauksen ja sillä kierroksella eri "linjalla" vuorossa olevadrive-alueelta damin. Aava juoksi hyvin linjat, piti suunnan ja pysyi linjatunnelissa poukkoilevasta maastosta huolimatta. Yksi käsky riitti sen saamiseen oikealle alueelle. Se haki alueilta hyvin ja otti ohjausta. Hieman voisin ohjaajana miettiä pillikäskyjen määrää ja etenkin luoksetuloa olisi treenattava. Käskyjä siihen pitäisi olla vähemmän. Aavalle pitäisi jatkaa semmoisen "välimallin" haun käskyn opettamista. Tuossa tehtävässä se olisi ollut tarpeellinen. Ei lähihakua, mutta ei laajaa perushakuakaan. Yksi työtapaturma meille sattui, kun taustakuoro alkoi kertomaan miten minun pitäisi Aavaa ohjata ko. tehtävässä. Mielestäni on kuitenkin hedelmällisempää ohjata koiraansa itse ja miettiä siinä miten minkäkin tehtävän ratkaisee sen kanssa. Analysoida voi sitten mahdollisesti jälkeen päin tai auttaa, jos tehtävä olisi menossa tai mennyt aivan keturalleen. Tuossakaan tapauksessa tehtävä ei ollut kuitenkaan alun perin menossa päin p.. vaan se meni ketuilleen, vasta sen jälkeen, kun siihen tuli häiriöitä. En voi sanoa, että kommentit sen jälkeen ohjaajan tilanteesta oppimisesta lämmittivät suuresti mieltä. Tehtäviä oli onneksi jäljellä, joten keskittyminen niihin auttoi nollaamaan hetkeä.

Näiden tehtävien lisäksi oli linjojen väleihin tehty lähihakupaikkoja. Vuorollaan koirakot saivat valita minkä niistä suorittaisi. Aavalle valitsin vasemman reunan ja keskimmäisen linjan välissä olevan paikan. Koira linjalla sinne suuntaan ja sen ollessa alueen likellä pysäytin sen ja annoin lähihakukäskyn pillillä. Hieman takkuisasti Aava pysyi oikealla alueella, vaan pyrki kääntyilemään miten sattuu, tehden tehtävästä hankalamman kuin se oli. Karvapallo kuitenkin löytyi, kun se malttoi haistelemaan.

Mukavat treenit hyvässä seurassa. Mukava oli nähdä koirien hienoa työtä ja nähdä ystäviä. Aavaan olin treenin jälkeen tyytyväinen. Erityisesti siihen olin todella iloinen kun näin iloisesti työskentelevän koiran joka puhkui positiivista energiaa koko päivä. Iloisen koiran kanssa on ilo treenata. Ei sekään aivan itsestään selvä asia. Sunnuntaina koirasta kuitenkin näki, että kivaa oli.

Aavan ja Zurin kanssa olen ottanut vähän lähihakutreeniä sisällä. Videoissa on vaihteluksi Zurin työskentelystä lyhyt pätkä. Koska illat alkavat valon kanssa olla lyhyet treenasimme sisällä matolla. Lisäksi olen Aavan kanssa treenannut vähän pitämistä ja palauttamista lyhyillä matkoilla. Nopeita pikkutreenin pätkiä, joilla loppukirjoissa on kuitenkin suuri vaikutus.

NOWT-koe ja koulutusta sekä treeniä

Viikonloppuna yhdistyksemme järjesti NOWT-kokeen Kemissä, tuomarina Miso Sipola. Olimme tietenkin myös Aavan kanssa ilmoittautuneet mukaan kisaan. Ensimmäisen kerran ikinä starttasimme voittajaluokassa. Viime hetkiin saakka toivoin tosin juoksujen alkamista, vaan eivät alkaneet.
Aiempien iltojen treenit menivät päin prinkkalaa, joten odotusarvo tuloksesta ei ollut kovin suuri. Aavistus osui oikeaan ja koira oli erittäin tahmainen. Se keskittyi huonosti, etenkin alueen viimeistely oli erittäin epätarkkaa, jos se alueelle edes osasi. Paljon ohjausta läpi kokeen. Tuntui, että itku tulee jo ensimmäisellä rastilla. Siinä oli tehtävänä vasemmalla puolella markkeeraus, oikealle tuli häiriö markit, joiden ohitse koiran piti mennä linjaan. Aavan vuoro oli kahdesta koirakosta ottaa ensin vasemmalle tullut markkeeraus. Juuri hetki ennen lähetystä meidän parina ollut koira lähti paukkuun. En tiedä sekoittiko se Aavaa, mutta näytti kuin sillä ei olisi ollut muistikuvaa markkeerauksesta enää. Mene ja tiedä, mutta erittäin sahaavasti se eteni alueelle ja se viimeistely.. huoh. Dami kuitenkin ylös. Enemmän pitäisi kai tehdä kaiken maailman häiriössä tehtäviä. Joutuisi muistamaan vaikka mitä tapahtuisi ympärillä. Aavan keskittymisen karkaaminen ei siis ollut meidän parin asia, vaan sen karkaamisen myötä asia vain tuli hyvin näkyviin, pienikin "viba" häiritsi sitä. Keskittyminen oli Aavalla tuossa tehtävässä, kuten myös seuraavissa erittäin huono. Vaihdoimme koirakoiden kanssa paikkoja ja homma tehtiin päin vastoin eli Aavakin haki sitten tietenkin sen häiriöiden ohi menevän linjan. Lähetin koiran keskelle sarkaa, jotta oikean puolen markit häiritsivät sitä mahdollisimman vähän. Oli taas suora linja ihan yliarvostettu asia ja Aava juoksi hyvin suoraan vain hetken ja lähti kaartamaan vasemmalle. Olisi tehnyt mieli käydä hieman muistuttamassa koiraa, että suoraan ja pillillä on joku merkitys kun emäntä siihen viheltää. Hieman haastetta tietenkin tehtävään toi se, että emännällä valui vesi silmistä ja vähän haittasi näköä, mistä lie johtui.


Toisessa tehtävässä oli walkup avoimen koiran kanssa. Aavalle tuli noudettavaksi jälkimmäinen heitto, joka tuli metsän reunaan oikealle. En tiedä kuinka tehtävä piti tulla, mutta meidän heitto tuli silloin kuin avoimen koira lähti noutoon, joten Aava katseli sen perävaloja enkä tajunnut kädellä näyttää suuntaa sille markille. Ohjaukseksi meni. Toinen puoli sarkasta meni ohjauksella myös. Koira lähti kyllä hakemaan markkia, mutta ajautui liian alle ja tehtävä meni taas vääntämiseksi ettei koira pujahda metsään.


Noissa molemmissa voittajaluokan tehtävissä oli samassa aina kaksi pisteytettävää osiota.. Tästä syystä tuntui että päivä oli todella lyhyt meidän suorittamisessa. Tuloksena meillä oli VOI2, Sij. 3. Pisteitä oli 56, eikä ne riittäneet finaaliin. Teimme kuitenkin tuon tuloksen verran töitä, joten pitää olla tyytyväinen. Tuloshan olisi voinut olla vaikka nollakin. Meidän kausi luultavasti tänä vuonna päättyy kisaamisen osalta tähän kokeeseen. Jatkamme treenejä ja odottelemme edelleen juoksuja.

Sunnuntain koulutus

Sunnuntaina Miso piti yhdistyksen aktiiveille ja kouluttajille koulutusta. Ryhmässä oli mukana nuoria koiria ja tasoltaan edistyneempiä. Heti alkuohjeena oli kiinnittää huomiota hyvään seuraamiseen. Meille tarpeellinen treeni. Lisäksi oli markkeerauspaikan ylitystä muistipaikalle linjalla. Koiran ohjaamiseen liittyviä asioita, mm. kuinka nopeasti käskyt tulisi antaa jne. Lähinnä etenimme walkupissa ja tehtäviä tuli siinä matkalla. Niityn päästä tehtiin metsän läpi muistipaikka toiselle saralle. Se oli eritoten hyvä treeni. Muutenkin päivän aikana tuli paljon hyviä vinkkejä. Hännän asennon katsomista tai kuten minä ajattelen seurata koiran olemusta työssä kokonaisvaltaisesti. Vinkumiseen/ ääntämiseen meidän tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. En vielä tiedä mikä on paras tapa siihen puuttua, muistutus vai kovemmin.


Viikonlopun aikana ja eritoten sunnuntain koulutuksen aikana koin monta valaistumista ja yksi niistä oli se, vanha tuttu; ei voi vaatia koiralta enempää kuin on sille antanut. Eli antanut treeniä, antanut oppia. Aavan kanssa ei olla treenattu kamalan paljon wt-tyyppistä oikeastaan koko kesänä. Muutama treeni linjaa ja markkeja ennen koetta. Ei todellakaan riittävä määrä. Tasan sitä saa mitä on antanut, eikä voi vaatia enempää. Mielestäni se on kuitenkin niin, että hyvääkin tasoa pitää ylläpitää ja muistuttaa osaamisesta. Aavalle ei pitkät matkat ym ym pitäisi olla ongelma, mutta lisää treeniä se tarvii erilaisista tilanteista ja hieman erilailla rakennettuja tehtäviä. Enemmän ärsykkeitä jne.

Treeni-innostus iski

Sunnuntaina jo tartuin tuumasta toimeen ja otimme Aavan kanssa ihan perustreeniä. Pitämistä ja palauttamista. Sitä pieni hetki aivan vain sisällä. Seuraamista ym. Mukava oli nähdä kuinka pienillä muistutuksilla koira oli taas ruodussa. Maanantain koittaessa ja työpäivän päättyessä suunnistin kotiin rakentamaan Aavalle muistipaikat kotiniityille. Kävin myös katsomassa meidän likellä olevaa niittyä, jossa olisi tarjolla vielä pidempää heinää. Maanantain treenissä Icky avusti meitä heittämällä markkeja ja muuten "häiriköimällä". Tein Aavalle kaksi muistipaikkaa motivoiden. Eli se on sata-varma mihin on menossa. Koska halusin linjoista viistot ja välissä ylityksiä, niin matkat niissä eivät niin kamalan pitkät maastoon nähden ole. Jätin paikoille treenin jälkeen dameja, joten tulevaisuudessakin on myös tiedossa linjaa muistin varassa. Linjat olivat kuitenkin samoin tein suorat ja koira meni niille tehokkaasti. "paukkutyylisillä" innostavilla lähetyksillä hain niihin vähän terävyyttä ja vauhtia. Koirasta näki, että se nautti tekemisestä. Mukava nähdä "nauravainen" koira.

WT-treeniä

Sunnuntaina otettiin pitkästä aikaa porukkatreeniä ja pitkästä aikaa wt-treeniä. Tulossa on siis yhdistyksen järjestämä wt-koe, joka selvästi innosti meitä tähän. Me Ickyn kanssa saavuimme paikalle hieman myöhemmin, kuin muut. Aluksi en ollut edes lähdössä pojan sairastelun vuoksi, mutta molemmat tarvittiin kuitenkin raitista ilmaa. Alueelle oli tehty kaksi linjamaalia ja kävelimme walk up:a koirien kanssa. Tuli laukaus ja heitto, joka joko noudettiin toisen koiran linjan jälkeen tai sama koira suoritti molemmat linjan ja markin. Lisäksi tehtiin muutama niin, että kaksoismarkista toinen koira haki toisen ja kolmesta koirasta yksi sen toisen markin. Nuorille koirille tehtiin vielä erikseen treeni, jossa käveltiin linjassa, se haki tai oli hakematta; toiset koirat nouti ja ohjaajalla oli mahdollisuus sinä aikana keskittyä koiraansa ja hieman katsoa sen olemista siinä vierellä.


Aavalla treenattavaa on markkeerauksissa. Se oli todella epätarkka niin pitkissä kuin lyhyessäkin markissa. Tosin se paransi otettaan lyhyissä markeissa, sen yhden missauksen jälkeen. Ikään kuin kytki nenän päälle sen jälkeen. Paljon on vielä tekemistä sen kanssa. Eli ei ole loppumassa treenattavat asiat millään tavalla kesken.. tosin.. en sitä ole missään vaiheessa olettanutkaan. Linjat Aava teki mielestäni aivan ok. Ne olivat sille sokkoja. Matkalla ojan ylityksiä ja linja pysyi hyvin loppuun asti. Maaston vaihdot ei sille tuottanut ongelmia ja damit löytyivät suht kepeästi. Ne markit, joita se ei itsenäisesti saanut ylös hoidimme ylös ohjaamalla. Se taitaakin olla tällä hetkellä meidän vahvuus koirakkona. Aava on hyvin ohjattavissa ja minä mielelläni ohjaan, kuten on monessa treenissä tullut esille. Vähempikin riittäisi. Josko siihen ajatukseen taas alkaisimme panostamaan. Enemmän sitä, että koira joutuu hoitamaan itse. Kiitos treeneistä kaikille asianosaisille. :)


Juoksua edelleen odotellaan. Aava ei näytä mitään merkkejä siitä, että olisi tulossa. Emäntä alkaa olla jo vähän kärsimätön. Vaikka asialla sinänsä ole mitään merkitystä, että milloin se alkaa. Ajallaan.
Pentukyselyitä on ollut jonkun verran ja nimiä olen listalle laitellut. Toivottavasti pentuja tulee ja niille valikoituu sitten mukavat harrastavat kodit.

On lintuja.. ja Lintuja

Aavan kanssa olemme tässä lähiaikoina käyneet parikin kertaa jahdissa. Sangiksessa kävimme sunnuntai-iltana ja tuossa meidän lähilammilla eilen illalla. Molemmilla kerroilla on ampujat lintuja saaneet ja Aava on päässyt niitä noutamaan. Hyvin on Aava käyttänyt nenäänsä ja kivasti saanut sitä ohjattua. Kerran jopa yrittänyt häiritä ohjaamisella koiraa, kun se oli hienon suoraviivaisesti menossa tiputukselle heinikkoon. Järjen ääni oli kuitenkin tuolloinkin mukana ja lintu saatiin noudettua. Nelisen lintua saimme tuolta reissulta, joista pari päätyi omaankin pakkaseen odottamaan ruoaksi laittoa.

 

Eilen kävimme sitten lammella. Aavan kanssa menimme hieman Jounin perästä ja menimme passipaikalle hieman väärältä puolen, joten hetken saimme tarpoa. Meidän pomppiessa heinätuppailta toiselle, etsien siitä rämeiköstä jonkinlaista kulkureittiä ampuja tähtäili alati yli lenteleviä lintuja. Muutaman saikin alas ja Aava pääsi töihin. Toinen noudoista oli raana ja se katosikin paikalta ennenkuin koira ehti sinne päinkään. Paluumatkalla Aava kuitenkin nappasi linnun suht likeltä.

Vihdoin pääsimme "perille".. hetken sai tasata pulssia ja hiki valui selkää pitkin. Tuolla sai kaikki elämykset kertalaakista.. raittiin vihvoman tuulen lisäksi kunnon kuntoilut... hyvä hyvä. :D

 

Siinä puhallellessa tuli jälleen tiputus ja lähetin Aavan noutoon. tämä nouto ei mennyt niin sulavasti; hieman totuttua raskaampi. Aava kyllä lähti aivan ok, mutta erehtyi luulemaan matkalla kelluneita lumpeita kai linnuiksi, oli myös noutamassa kaaveita ja oli uimassa usean käskyn jälkeen kohti, kun Jouni sanoi "hanhi".. siihen ne kaksi kanadalaista suunnittelivat laskeutumista aivan meidän silmien eteen. Aava oli edelleen vedessä, noutotyöt kesken edellisen linnun kanssa.. kysäisin Jounilta; ehkä vain varmistukseksi.. "annetaanko sorsan olla..." Jouni sai hienon osuman toiseen hanhista ja Aava lähti sen noutamaan kärppänä. Se nappasi siitä kiinni ja lähti uimaan rantaan. Onhan se iso lintu. Aava lähes pyytäen ottamaan sen suustaan toi sen rantaheinien läpi. Hieno hetki meidän orastavalla metsästystaipaleella. Hanhea toivoin ja hanhen totisesti saimme.

 

Hanhen noudettuamme laitoin Aavan noutamaan uudelleen sitä aiempaa lintua, joka edelleen odotti noutajaansa lumpeiden toisella puolella. Lähetin Aavan selkeästi kohti lintua, mutta se päätti lähtä juoksemaan rannan suuntaisesti. Sitä oli tahmea ohjata ja vaikea saada oikeaan suuntaan veteen. Sen kuitenkin sai etenemään sinne. kaaveiden ihmettelyn jälkeen se sai vihdoin jossain kohtaa vainun hyvin kaukaakin ja riista saatiin talteen. Liekö tuo tahmeus johtuisi tulevista juoksuista. Se voisi omaan päähän olla se järkevin selitys sille, että koira tuntui oudolta. Oman koiran kuitenkin tuntee, eikä se tuntunu "normaalilta" Aavalta.

 

Yksi raana vielä oli hukassa ja sen arvioitiin olevan heinikossa/kivikossa jossain matkalla kohti autoja. Jouni oli tullut kanootilla lammen poikki ja pakkasi kamppeensa sinne. Minä sytyttelin pari lamppua ja koukkasimme Aavan kanssa helpompi kulkusemman metsän kautta likemmäksi arvioitua linnun sijainti paikkaa. Annoin Aavalle käskyn etsiä ja nopeasti lintu olikin jo minulla kädessä. Jouni souteli sen hakemaan ja jatkoimme Aavan kanssa matkaa takaisin autoille. Hieman jopa jännitti yksin kulkea koiran kanssa pimeässä metsässä ja mukava oli kavuta ojanpenkan yli tielle.

Aavan tappijalka testin tuloskin tuli vihdoin. Tulos oli carrier eli kantaja. Ei ehkä odotettu tulos, mutta ei maata kaatava. Täytyy vain ottaa se huomioon. Pienen alkusäikähdyksen jälkeen. kaikki suunnitelmat näyttäisi kuitenkin onnistuvan alkuperäisen mukaan. Huippu juttu.

 

 

Me, pikku linnut ja hanhi.

 

 

Aava noutamansa saaliin kanssa.



Aava veneessä ottaa hajuja nokkaan.

 

Aava tarkkana Sangiksessa.



Sangiksen maisemaa.

 

 

Sangiksen maisemaa.

Viimeinen nome-B avo-startti ja fb-ryhmä

Kävimme Timpan kanssa purkamassa koejännitystä Pajusaaressa viime torstaina.  Ajatus oli tietenkin kenraali -  viime hetken treenit tulevaa koetta ajatellen. Hyvät treenit olikin. Aava sai harjoitella markkeerauksia kaaveiden kanssa, vähän ohjausta uoman toiselle laidalle ja lopuksi otimme koirille vuorotellen hakua. Se olisi saanut mielestäni olla molemmilla koirilla tehokkaampaa. Reiska haki kuitenkin hyvin, kun otti huomioon, ettei se ollut aivan kunnossa kurkkutulehduksensa takia ja Aavakin kyllä toi sitten dameja talteen. Maasto oli sinänsä haastava; paljon heinätupsuja, vesiuomien ylityksiä ja alue suht laaja. Siellä ne kuitenkin mennä porskuttivat. Aivan viimeinen dami tuntui olevan molemmille liikaa ja koska pimeä painoi jo päälle piti toisen ohjaajan lähteä lampun kanssa sitä kaivamaan. Onneksi Reiska pörräsi mukana ja se sai vihdoin pitkän hakemisen päätteeksi damista käryn ja kaivoi sen jostain heinien ja mudan alta. Ihan ok mielellä olin siis lähdössä kokeeseen. Ei ehkä nollaa saataisi sieltä. Lähtö ajatus kuitenkin oli, että tuomari olisi oikeudenmukainen, mutta tiukka.

Viime viikonloppuna oli sitten yhdistyksemme nome-b koe Torniossa. Aavan kanssa starttasimme viimeisen kerran avoimessa luokassa. Koetta tuomaroi Pekka Uusimäki ja tulokseksi saimme avo1. Se olikin sitten Aavan neljäs nome-b:stä. Olin Aavan työskentelyyn aivan tyytyväinen. Itse arvioin maaohjauksessa matkan väärin ja pysäytin koiran liian aikaisin tekemään lähihakua. Pieni korjaus ja sekin meni ihan ok kun koira otti ohjausta hyvin. Eniten koko kokeessa jännitin kuitenkin.. yllätys, yllätys.. vesiohjausta ja markkeja. Matkaan lähetyspaikalta rantaviivaan oli minusta pidempi kuin tänä vuonna muissa kokeissa on ollut. Semmoinen koiran itsevarmuuden syövä matka, jos semmoiseen on taipumusta. Vesiohjauksessa katsoin, että Aava oli hyvin suunnassa, annoin sen keskittyä hyvin ja lähetin matkaan. Se lähti hyvin rantaa kohden, mutta rannassa se lähti rantaviivaa sivulle päin. Annoin sen mennä pienen matkan, koska se on joskus itsenäisesti pulahtanut siitä veteen. Hetken päästä kuitenkin otin ohjat siitä, pysäytin sen ja annoin uuden käskyn eteen. Aava lähti suht määrätietoisesti uimaan kohti vastarantaa ja riista talteen. Voin sanoa, että jännitti. Emäntä taisi täristä kauttaaltaan. Markkien kanssa Aavalle ei ollut mitään epäselvyyksiä ja kun se palautti viimeistä riistaa ohjaajaa jo hieman hymyilytti. Kokeessa näin paljon Aavan tekemisessä hyvien treenien, mutta myös jahtikokemusten tuomaa varmuutta. Paljon tullut varmuutta ja vakautta lisää. Selkäranka ei ole hauras, eikä ohjatessa tarvinnut jännittää sitä etteikö koira toimisi. Todella mukavaa. Kiitos paljon siis kaikille jo tähän astisista kokemuksista joihin olemme Aavan kanssa päässeet mukaan. Kuten facebookissa jo kommentoin; yhtään lintua ei ilman asetta saataisi alas, eikä niitä päästäisi näin noutamaan.. ja treenitkin porukassa on kivempia. :)

Kävimme keskiviikko-iltana treenaamassa samaisessa koepaikassa hieman markkeja ja Aavan kanssa teimme lähes samanlaisen ohjauksen kuin viikonlopun aikana oli voittajaluokassa. Pitkä matka lutakon poikki viistosti, yliuitto vastarannalle ja dami siellä. Kerran Aava lähti pois rännistä ja päätin sen ottaa kokonaan takaisin ja lähettää uudelleen. Varmaan sen olisin saanut ohjattua siitäkin missä se oli menossa, mutta halusin kokeilla, josko linja suoristuisi. Vähän se ehkä suoristuikin, mutta ei paljoa. Koiran ohjasin samalla tyylillä kuin kokeessakin; pysäytys -  eteen. Jollain tapaa en haluaisi tuota nimenomaan harrastaa, että pusken sen rantaviivasta ulos.. ei sillä etteikö sitäkin pitäisi harjoitella, mutta haluan, että koira menee suoraan ja siitä veteen ja mielellään yhdellä käskyllä. Vielä se tulee menemään niin.. lisää treeniä vain ja paljon. Onneksi tälle vuodelle ei ole enää startata nome-b:ssä. Saadaan alkaa rauhassa kehittämään ja kasvattamaan päitä sekä osaamista voittajaan. Wt:ssä starttaamme voittajassa ensi kuussa vielä mikäli Aavan juoksut eivät ole alkaneet. Vielä ei merkkejä niistä näy.

Aavan geenitesteistä CNM:n vastaus oli tullut ja se oli puhdas eli terve koira siltä osin. Tappijalkatestistä en saanut vastausta vielä, kun hoitaja ei saanut tiedostoa auki. Eläinlääkärin olisi pitänyt minulle soittaa, muttei ainakaan vielä ole kuulunut.

Tänään perustin fb:kiin kennelin nimellä fb-ryhmän. Sinne on kaikki tervetulleita seuraamaan, josko vain kiinnostaa meidän touhuilut. Vielähän siellä ei paljoa ole, mutta täggään sinne aina uudesta blogikirjoituksesta ja varmasti pentuihin liittyvät päivitykset tulevat sitten sinne ym ym. Eli rohkeasti vain liittymispyyntö tulemaan. Joitain epäonnisia toki jo liitinkin sinne.. ;)

Vihdoinkin...

Vihdoinkin Aava on rekisteröitynä myös Suomeen. Siellä näkyy sen koetuloksia Suomesta ja Oulussa tehty silmätutkimus. Nyt saan myös aiemmat Aavan koetulokset Suomesta näkyviin tuonne. Niissä kaikissa ei tietenkään ole niin hurraamista ja esittelemistä, mutta minusta on mukava, että ne näkyvät kaikki. Täältä blogistahan ne on nähnyt sitä mukaa kun kokeissa on käyty eli eivät piilossa ole olleet. Muulla tavoin en olisi noita tuloksia tuonne koiranettiin saanut, vaikka tämän vuoden alusta kaikki, myös ulkomaisten koirien tulokset sinne kirjataan, mutta ennen vuoden vaidetta käytyjä ei tästäkään muutoksesta huolimatta sinne olisi muulla keinolla ollut tulossa. Nyt vielä geenitestien tulokset kun saapuisi postitse.

Jahtia ja treeniä

Olemme Aavan kanssa päässeet kivasti jahtiin nyt lähiaikoina. Ihan älyttömän hienoa. Koira on saanut tehdä töitä ja saanut samalla arvosta kokemusta. Kuin myös emäntä.

Osa noudoista on ollut perus-simppeleitä markkeja tai sitten olen linjalla koiran laittanut noutoon, mutta esimerkiksi eiliset tiputukset alkoivat olla koiralla ja ohjaajalle haasteellisia. Ei mahdottomia kuitenkaan. Haasteellisia niistä teki pitkä matka, johon ne ammuttiin, ylle laskeutuva illan hämärä, joka lopulta oli jo itse pimeyttä ja se, että linnut saattoivat jäädä raanaan. Tällöinhän ne nopeaa vaihtavat hiippakuntaa ja ovat koiralle haasteellinen hakea. Sukeltaneesta linnusta ei taida juuri hajua jäädä ja lintu voi lopulta olla missä vain. Hyvää treeniä koiralle hakea niitä, vaan pitäisi myös löytää. Huonoin variaatiohan on, etä koira tulee tyhjänä pois. Aavan sai linjalla etenemään kyllä tarpeeksi kauas, mutta ohjata sitä ei voinut. Koiran olisi hyvinkin itsenäisesti pitänyt työskennellä ja edetä loppumatka. Koska en nähnyt enää mitä ja miten koira töitä siellä pimeässä teki, on vaikea sanoa laadusta mitään.
Lintuja tuli ylös eilen kai sen 11 yksilöä. Osa raanasta, osa kuolleena. Tahti oli kuitenkin lähinnä se, että kun koira tuli niin se meni. Aava alkoi näyttää jo hyvinkin väsyneelle loppuajasta ja se mielestäni näkyi hieman sen "kuulossa".. toinen vaihtoehto mitä mietin niin oli myös, ettei se enää nähnyt ohjeita. Meillähän ei käytössä ole vasenta ja oikeaa... vain suunta ja "jo".

Hieman kritisoin koiraani siinä, kun alueelle ainakin se pari lintua jäi raanaan, mutta kaipa se pitäisi olla ihan tyytyväinen, että sen 11 muuta se nouti. Kehittynyt Aava kuitenkin on tämän syksyn aikana tällä(-kin) saralla. Kuten eilen ampujien kanssa juteltiin, se tekee hieman itsenäisemmin töitä, eikä vain ohjaajalähtöisesti. Jännä tietenkin nähdä kuinka se näkyy sitten kokeessa. Voiko saada hyvän metsästyskoiran ja hyvän koekoiran.. vai antaako ja ottaako ne molemmat toisistaan jotain.

Aavan juoksuja odotellaan. Ne pitäisi tosiaan alkaa puolen kuun tienoilla, mutta saas nähdä. Meillähän olisi omiin kokeisiinkin meno samoilla huudeilla kuin viime vuonna on juoksu epäonnisesti alkanut. Nyt vain ei ehkä harmittaisi vaikka jäisi koe sen takia käymättä. Treeniä vain tarvisi kovasti tällä viikolla ja koiran näppeihin ottamista, jotta kokeisiin voisi lähteä jännittämättä, että mitäs se Aava siellä puuhaileekaan.. :D Voihan se toki puuhailla siellä muutenkin vaikka ja mitä, mutta pieni treeni ei silti olisi pahaksi.

Viikonloppuna tein sen kanssa saaressa hyvän vesilinjan kaslikkoon. Lähetys ei vain mennyt aivan ok. Itse lähetin koiran veteen käskyllä "eteen" vaikka olen pitkän aikaa lähettänyt sitä "ut"-käskyllä. Aava jäikin ensimmäisellä lähetyksellä rantaveteen seisomaan.. tuttua hommaa. Käskyn kun vaihdoin seuraavalle lähetykselle, niin sinne män (tiedä onko todellinen syy se käskyn vaihto vai tarmokkaampi lähetys). Pitkän matkaa avovedessä, ohjaus ohi kaislikosta, johon se olisi suureesti halunnut mennä ja taas eteen seuraavaan kaislikkoon. Olipa itsellä hyvä mieli kun sen sai onnistumaan.

Sunnuntaina käytin lapsityövoimaa hyväksi ja laitoin veljenpojan ja Ickyn töihin. Kävimme heittelemässä Aavalle tuplamarkkeja pajusaaressa. Hyvin pojat heitti ja hyvin Aava teki töitä. Yhdellekkään markille ei tarvinnut ohjata, vaan koira hoiti ne itse. Jos oikein haluaa hifistellä niin oikealle lähtiessä koira olisi voinut mennä suorampaa veteen. Nyt se meni pienen matkaa heinikossa ja siitä suoristi menonsa. Tilanne oli kuitenkin niin nopea, etten ehtinyt asiaan puuttua.. ja toisaalta olisiko ollut kannattavaakaan. Markki olisi saattanut kärsiä siitä.

Hyvällä mielellä sai siis maanantaiaamuna ajella töihin. Miettiä kaikkia jahtitapahtumia lähiajoilta, treenejä ja muita tapahtumia viikonlopulta. Mietin myös kuinka huippu tyyppejä ja ystäviä on mun elämässä ja ympärillä. Aloittaen pelkästään tietenkin omasta äidistä jne, mutta siis muutenkin. Moni asia jäisi kokematta ilman heitä. Viikonloppu vierähti siis kaikilta osin hyvässä seurassa.

Pyhäpäivän touhut

Sunnuntai-päivä ei varmaan aktiivisuudellaan ollut viikonlopun yleisestä tasosta poikkeava, vaan toimintaa riitti pyhäpäivällekkin. Iltapäivällä vietimme yhdistyksen ulkoilupäivää pienellä ytimekkäällä porukalla Tornion lintutorneilla. Paisteltiin makkaraa, seku oltiin ja vähän treenailtiin. Aavalle ei oikein selkeitä ollut kakkosmarkit ja ohjauksestakin olin alun alkaen sitä mieltä että se oli huono. Kotona kuitenkin vähän mietittyäni huomaisin, että en ole juurikaan Aavan kanssa treenannu tuon kaltaista.. lähetys viistosti kaukaa maalta ja siitä veteen, uoman yli. Eli ehkä sittenkin pitää olla edes vähän tyytyväinen koiraan. Sen pää kesti hyvin pysäytykset, pillitykset, takaisin kutsut ja uudelleen lähetyksen. Se kuunteli mielestäni hyvin ja otti ohjeita vastaan. Se olisi voinut juosta linjan suorempaan, joka olisi helpottanut ohjaamista ja vähentänyt käskyjä. Aava on kuitenkin selkeästi kehittynyt. Se kestää enemmän "painetta" ohjauksessa ja tekee luottavaisesti ohjeiden mukaan töitä. Kaikkea ei aina itse ajattele ja tähänkin tarvi maininnan treenikaverilta, joten jälleen oli hyvä treenata porukassa.

Illalla kävimme vielä pienen palauttavan Aavan kanssa lammella.. häiriköitiin vähän lintuja ja istuskeltiin passissa. Hyvä treenin tämäkin päivän päätteeksi. Oli melkoisen nälkäinen koira illalla.

Harrastepäivä

Perjantai-päivä oli meillä oikea harrastelupäivä. Töiden päälle ajelin Haaparannalta hakemaan pojan ja koiran, jotta pääsimme ajamaan takaisin Kemiin, jossa veljeni naisystävänsä kanssa odottikin meitä jo rannassa. Sieltä matka jatkui veneellä kohti meille tuttua Martinkaria. Saaressa paistelimme makkaraa, Christian onki pari ahventa ja Aava, kuten muutkin mukana olijat nautimme ulkoilmasta ja hetkestä.

Sorsajahdissa

Aavan kanssa saimme aiemmin päivällä kutsun Sangikseen sorsajahtiin ja sinnehän me ehdottomasti halusimme. Saaresta tultuamme jätin vain lapsen välissä kotiin  ja hyppäsimme Jounin kyytille. Mukaan matkalta tarttui vielä toinenkin ampuja ja suuntasimme pelipaikoille. Jahtipaikka oli kyllä huippu. Heinikkoa, vesialuetta yms. Hetken saimme odotella hämärää ja lintujen lentoa. Ympäriltä kuului paljon ääniä, mutta selkeästi ne innostuivat lentämään vasta hämärän turvin. Hyvin osuivat ampujat ja koira pääsi töihin. Aava nouti hyvin lintuja ja käytti nenäänsä. Yhden noudon kohdalla meinasi jäädä harmitus vaivaamaan ja se pitikin saada ehdottomasti ylös. Aava ei tätä pudotusta nähnyt, koska toinen ampuja ampui sen kauampana. Itselläni oli jonkinlainen mielikuva siitä ja lähetin koiran linjalla sitä noutamaan. Välissä oli vesialue ja hieman heinikkoa+ampuja ohitettavana. Matka ampujan luokse ehkä semmoinen "avo-luokan ohjausmatka".  Sain Aavan helposti sinne, mutta koska heinikon jälkeen koiran kadotti näkyvistä se Aava ehti jossakin välissä juoksemaan kauemmaksi heinikkoon. Otin koiraa takaisin, ohjasin sivulle, annoin hakea yms. Aava tekikin hyvää, laajaa hakua ja näkyi juoksentelevan heinikon aivan takareunassa.. alue kylläkin oli väärä juuri sitä lintua ajatellen, jota kaivoimme. Otin koiran pois. Sitä oli vaikea enää nähdä missä se meni, enkä halunnut painaa sitä tehtävässään. Hetken päästä kävelin hieman eri kulmaan ja lähetin uudelleen Aavan hakemaan lintua. Se lähtikin töihin ja toi linnun.. mutta mielestäni se tuli ylös enemmän siitä suunnasta johon koira oli pyrkinyt ensimmäisilläkin kerroilla enemmän. Eli, ehkä lintu oli siirtynyt.. tai sitten se minusta näytti vain niin eri kohdalta siitä paikasta josta Aavan lähetin töihin uudemman kerran. Jäin kuitenkin miettimään, että josko ensimmäiselläkin kerralla Aava oli menossa oikealle paikalle hakemaan lintua ja minä ohjasin sen siitä pois, kun olin siinä luulossa, että lintu olisi enemmän vasemmalla. Mene ja tiedä. Pääasia että lintu tuli lopulta ylös. Hyvää treeniä meille. :)

Mahtavaa, että pääsimme Aavan kanssa mukaan. Saimme Aavan kanssa hyviä noutoja ja lisää jahtikokemusta sekä näkemystä. Tiputuksia tuli 5-7, joista yksi jäi maastoon. Se liiti osuman jälkeen vielä kauas, joten sitä ei olisi saatu varmasti edes sen illan aikana ylös, kun pimeä painoi päälle. Muut noudettavissa olevat saimme mielestämme ylös. Päivän jälkeen oltiin hieman ehkä väsyneitä, joten kun olin laittanut mukaani saamani linnun täkät valmistumaan seuraavaa päivää varten ja Aavalle ruoan, niin ei tarvinnut juuri unta houkutella. Luultavasti nukahdimme molemmat hymy huulilla. Sen verta hieno päivä meillä oli. Tuhannesti kiitos siitä kaikille osallisille vielä. :)

Aava noutamansa saaliin kanssa.

Lauantai-iltana saimme sitten maistella porukalla Aavan noutamia lintuja, kun laitoimme ne ateriaksi. Maukastahan se oli. Jounin vinkeillä valmistimme ne ja lisukkeeksi Tarjan tekemiä uunipunajuuria, perunaa, mustaherukkahyytelöä ja pippurista kastiketta. Oli herrrkullista.

 

 

Aavan silmätarkastus ja pari geenitestiä

Tiistai-iltana ajelimme Timpan ja Reiskan kanssa Ouluun tarkastamaan koirien silmät. Molemmilla oli kaikki ok silmissä. Hienoa. On se vain niin helpottavaa aina kuulla, vaikka edelliselläkin kerralla olisi ollut kaikki ok. Kyllähän silmiin voi lyhyessäkin ajassa kehittyä jotain epäilyttävää, jos on kehittyäkseen.


Aavalta otettiin lisäksi verta paria geenitestiä varten; CNM, ”Centronuclear Myopathy” ja MFD/SD2, ”Mild Form of Dwarfism” (ns. tappijalka). Näistä voi kiinnostuneet lukea vaikka labradorikerhon sivuilta, jalostus - terveys - geenitestit. Näistä tulokset pitäisi tulla parissa viikossa postin mukana kotiin.

Pikku treenipyrähdyksiä kotona

Aavan kanssa treenattiin iltasella linja+markkitreeniä. (videot sivulla) Motivoin sille ensin linjan niityn keskellä olevan tolpan takapuolelle ja paluumatkalla heitin sille tuplamarkit molemmille puolille linjaa. Palasin koiran luo ja lähetin sen linjalle. Koira meni hyvin alueelle, otti hyvin lähihakuapillin ja kaivoi damin ylös. Palautuksen jälkeen lähetin sen markkeerauksille. Ensin lähetyspaikalta katsottuna vasemmalle puolelle ja sitten oikealle. Vasemman se kaivoi hyvin ylös, mutta oikeanpuoleiseen se ei törmännyt, vaan se juoksi sen ohitse, eikä haju tarttunut nokkaan. Se ajautui likelle linjamaalia, johon olin jättänyt valmiiksi toisenkin damin. Se sai selvästi käryn jo siitä, pysäytin sen ja annoin suunnan takaisin oikealle alueelle. Sinnehän se lähti viivana ja dami talteen.

Samallalailla tein toisen kerran heti perään ja ihan kivasti teki koira töitä. Hyvät suorat linjat jne. Enempää ei tarvinnut treenata enää sinä iltana. Tämmöisiä pikaisia pihatreenejä on kiva tehdä. Ne voi käydä kasaamassa yhdessä hetkessä.. levätä välillä ja käydä tekemässä toisessa hetkessä.

Aamupäivällä käytiin sitten Aavan kanssa uusimassa treeni. Tällä kertaa en motivoinut linjaa sille, vaan koira odotti sisällä kun minä laahustin niityllä. Jätin taas pari damia, nyt hieman kauemmaksi tolpasta kuin edellisenä iltana. Hain koiran sisältä ja kävin heittämässä sille taas tuplamarkit. Heitot tuntuivat jäävän itselläni tavallistakin lyhyemmäksi ja annoin Aavalle huonon lähetyksen ensimmäiselle markille linjan jälkeen. Oletin damin siis olevan pidemmällä sivulle kuin se oli ja koira lähti annettuun suuntaan, josta se joutui alkaa perkkaamaan. Huomasin virheen vasta kun se nappasi damin paaaaljon lähempää linjaa. Toinen markki meni jo paremmin. Toistin tämän tänäänkin pariin kertaan. Toisella kerralla koira sai paremmat lähtökohdat markkilähetyksille ja hoitikin kaikki damit hienosti minulle. Hieman se rupeloi palautuksissa, mutta kai se on osoitus, että sillä on hauskaa.. :D
Sisälle kävellessäkin se heitteli vielä muutamia piruetteja.

Ykkösputkessa ja kyyhkyjahdissa

Avossa Rovaniemellä

Osallistumisoikeus voittajaluokkaan ei ole enää mitenkään epäselvä, ei tarvitse soitella kennelliittoon. Viime lauantaina kävimme Aavan kanssa starttaamassa Rovaniemen kokeessa, jossa tuomarina toimi Risto Heikkonen. Sieltähän Aava sai ykköstuloksen. Itse odottelin 2:sta, koska Aava epäonnistui kakkosmarkkeeraustehtävässä, eikä muistanut toista lintua. Tätä ei tosin "muistanut" moni muukaan koira, vaan tyyli sen ylös saamiseen oli melko vapaa. Jälkeen päin epäilimme, että liekö koirat heittoa sitten näkivät, kun luokassa ei kukaan koirista muistanut sitä, mikä sinänsä on aika poikkeavaa. Itsellä jää tuommoiset asiat häiritsemään mieltä.. mutta pitää ajatella, että tuomari on se joka tekee päätökset. Tällä kertaa kokonaisuus on varmasti ratkaissut. Aava teki mielestäni todella hyvää hakua. Riistaa oli maalla ja kosteikolla. Osaan riistoista pääsi käsiksi vasta, kun oli uinut pieniin saarekkeisiin, joten töitä oli tehtävä. Vesiohjaus olisi saanut olla suorempi, mutta koska halusin pitää koiran vedessä, enkä päästää sitä nousemaan lompareisiin, joihin koira jatkuvasti pyrki, tuli ohjauksesta melkoinen "sik-sak".. kuten tuomarikin asian kauniisti ilmaisi... :D Paljon oli Aavan tekemisessä hyvää. Minä vain muistan ne huonot, joten pieni asenne muutos olisi paikallaan.

Hienosti on Aava tehnyt koko kauden töitä. Se on osallistunut neljään kokeeseen, joista kaikista sillä on ykköstulos ollut lopputuloksena. Miten siinä voi olla tyytymätön. Tästä on hyvä jatkaa treenejä ja miettiä tulevia. Voittajaluokkaan mennään, mutta sitä en ole vielä päättänyt, että käydäänkö kokeilemassa kynsiä jo tänä vuonna vai säästetäänkö se riemu sitten ensi vuoteen. Avo-luokassakin on meille vielä tekemistä kuitenkin tehtävistä riippuen. Toisaalta, olisiko sama mennä kauden viimeisiin kokeisiin jo voittajaluokkaan.. mitä siitä olisi haittaa, vaan ei liion hyötyäkään.

Rovaniemen koiramainen reissu oli muutenkin huippu-kiva. Hyvässä seurassa tottakai.

Maisemaa kun käveltiin kokeesta pois.. vettä tuli kuin aisaa, ukkonen jyrisi ja salamoi.
 

Kyyhkyjahdissa

Ja sitten niihin ystäviin, joista jo aiemmin "suloisessa" postauksessani kirjoitin.. :D
Maanantaina täyttyi yksi haaveista, että päästäisiin Aavan kanssa kyyhkyjahtiin. Tämä vain ja ainoastaan, koska meille järjestettiin tilaisuus olla mukana noutamassa lintuja ja sen jälkeen vielä kuunnella moneen kertaan selontekoa päivästä. Aivan huippua!

Kello soi aamulla 4.00. Puolituntia aikaa keittää kahvit ja siistiytyä yön takuista. Granne-Pekka tuli hakemaan piirun jälkeen 4.30 ja ajeltiin Liakan pellon reunaan, jossa jo muu jahtiporukka aseineen odotti. Sinne me asettauduimme Aavan kanssa odottelemaan mitä tuleman pitää. Pekka & Jekku menivät kauemmalle passipaikalle yhden ampujan kanssa.

Lintuja ei lentänyt poikien odotusten mukaan, mutta pudotuksia tuli meille riittävästi. Muutamia kyyhkyjä ja variksia, joista Aava toi elävänä pari kappaletta. Variksen suu auki sähisten ja yrittäen nokkia sen päivänsä päättäjiä. yhtään ei arastellut "raanojen" ylösottoa, vaan nappasi suuhunsa ja tuli luovuttamaan sievästi. Vähän näkyi silmissä kuumumisen paloa, mutta nopeasti koira laski kierroksensa alas ja oli rauhallisena. Ääntelyä passissa kuului vasta kun Pekka ja Jekku tulivat hieman ennen lähtöä samalle paikalle, liekö oli sääskistä johtuvaa leipääntymistä vai mitä. Ei mitään suureellista kuitenkaan, mutta vähän jotain äkinää. Lisää passitreeniä siis, jos vain mahdollista.

Pojat pistivät pillit pussiin ja me lähdettiin Pekan kanssa katsomaan toiseen paikkaan olisiko siellä noudettavaa. Tulimme hakkuulle, jossa ampuja oli osunut erittäinkin moneen lintuun. Osa oli löytynyt hyvin, mutta osa oli liidellyt loukkaantuneena hieman kauemmaksi tai muuten piiloon. Näitä me kävimme sitten etsimässä. Homma ei ollut helppo. Lämpötila oli korkea pätsissä ja koira väsyi nopeasti, vaikka yritin vilvoitella sitä ojien vesissä. Hetkessä koira sekä emäntä olimme aivan läkähdyksissä. Joitain lintuja löytyi; Jekku löysi osan ja Aava osan. Jälleen se kaivoi raanan metsästä.

Pekan piti joutua kotiin ja mekin palauduimme samalla kyydillä pesulle ja pienille päiväunille. Aava oli todella väsy. Se istui vieressäni ja torkkui istualtaan. Itse en meinannut alkuun saada unta, kun aamupäivän jahti vielä innosti mieltä. Viimein kuitenkin nukahdin.

Illasta kävimme Markuksen ja Utun kanssa vielä kaivamassa hukkaan menneitä lintuja metsästä, kun lämpötila laski. Kivasti niitä sitten löytyikin. Ennen lähtöä Aava kaivoi vielä yhden elossa olevan hieman kauempaa metsästä. Se teki jälleen kivaa hakua, vaikka kieli roikkuikin hetkessä suupielestä jälleen. Välillä vähän nestettä koiralle ja homma jatkui. Markus näytti minulle kyyhkyn suolistamisen ja otti meille maistiaiset kyyhkystä irti ja mukaan. Pakasteeseen saimme myös muutaman treeniriistan. Osa Utun noutamia ja osa Aavan.

Hieno päivä meille.. sata jänistä. :) Toivottavasti vielä tulee jahtipäiviä; kyyhkyä taikka sorsaa. Sorsan aloitukseen ei Aavan kanssa näillä näkymin päästä.. työ häiritsee vapaa-aikaa ja lisäksi Ickyllä on syntymäpäivä juurikin 20.8. :D

Illasta Utun kanssa metsästä poimittuja lintuja.

Aavalle jännitän juoksuja. Liekö ehtii alkaa, ennen kuin olen saanut kaikki viralliset asiat suoritettua. Itsellä ei painetta ole vaikka astutus siirtyisikin keväälle, mutta katsotaan nyt miten menee.

Kalixin ÖKL ja treeniä

Oh-hoh.. vähän on vaikea uskoa, mutta Aava rälläsi Kalixin nome-B kokeessa lauantaina ykköstuloksen. Aika huikeeta! :) Koe järjestettiin Kalixin Pålängessä, samassa paikassa olemme Aavan kanssa käyneet nkl:n aiemmin.

Myöhäiseksi jäänyt kenraali meni ihan päin prinkkalaa. Teimme muutaman kakkosmarkin ja linjan koepaikan läheisyydessä ja oltiin Aavan kanssa ihan kuutamolla. Kiukku savusi korvista asti, mutta oli rauhoituttava nopeasti ja mentävä kokeeseen, toivottava parasta siellä.

Koe oli mukava, tuomarikin ja lopputulos miellyttävä.  Kaivelemaan omaa pientä perfektionistin luonnetta jäi Aavan törkeän huono maalinja. Sitä ei kyllä linjaksi voi kutsua.. mutta kai sitä nimitetään ohjaukseksi. Semmoinen se oli joo.. mut saakutti. Muuten Aava teki todella hienot markkeeraukset, joita tuli maalla kaksi ykköstä ja veteen selkeä tuplamarkki lumpeikkoon. Lisäksi veteen tuli linja (yliuitto) ja sen jälkeen hakua parissa osassa. Koe tehtiin parityönä, joten paikkoja vaihdettiin välillä ja seurautettiin jonossa metsien läpi.

Hieman kokeessa sekoiltiin, ei met sitä maalinjaa enempää, mutta tapahtumat ympärillä, joihin piti vain sopeutua ja toimia sen mukaan kun ohjeita tuli. Esittelykierroksella koe tuntui pitkältä ja mutkikkaalta, mutta nopeasti se sitten olikin jo ohi ja sain kytkeä koiran. Tuomari kehui Aava muilta osin, mutta juuri maaohjaukseen hän olisi toivonut elegantimpaa ohjausta.. mitä hän sillä sitten tarkoittikaan. Muuten kehui koiraa hyväksi jo kokeen aikana ja ihmetteli miksi jännitän, kun koira on tuommoinen mikä on. No minkäpä sitä luonnolleen voi.. vaan olen kai mie vähän mennyt siinäkin jo eteenpäin. Enää ei okseta niin kovin.

Lauantaina illalla/yöllä kävimme kahdestaan Aavan kanssa ja tänään vielä Timpan kanssa sitten tekemässä linjoja; niityllä ja metsässä. En tiedä auttoiko sinänsä harmitukseen nähdä, että koira juoksee lähes tikkusuoraan kassalle ja takaisin. Metsässä se koukkasi molemmilla kerroilla erään puun "väärältä" puolen, mutta jatkoi kuitenkin eteenpäin ja lujaa. Oli helposti ohjattavissa tänäänkin linjan loppupäässä. Niityllä, pitkässä heinässä se oli jo tulossa takaisin damin kanssa, kun ohjaaja vielä haki sitä silmillään, että mihin se koukkasi.. se mihinkään koukannu.. nappasi vain damit puiden juurilta ja juoksi takaisin. Tänään tehtiin myös muutamia markkeerauksia metsään ja vielä päälle vesilinja/ +ohjaus avoveteen. Lähetys niihin oli hieman kauempaa maalta. Ei ongelmia tai juurikaan mainittavaa. Hieman näkyi Aavassa, että vetasin sen autosta väliunilta ja suoraan linjalle. Se ei aivan ehtinyt ehkä herätä.. :D

Minä & Aava, ÖKL1, Kalix 1.8.2015.

Kuva, Carola Berg/Carina Isacson, Kuvassa ÖKL ykkösen saaneet, Sverker&Hilmer, Carina&Circon ja me Aavan kanssa.

Aavan pöytäkirja kokeesta. :)

 

Usko, toivo, rakkaudesta puhumattakaan..

Lauantai-iltana innostuimme kaverin kanssa lähtemään Pukulmiin treenaamaan, kun kelikin näytti vain paranevan kokoajan. Aavalle halusin ehdottomasti kokeilla uudelleen kakkosmarkkeja uoman toiselle puolelle. Ne kun ei viimeksi tuolla käydessä mennyt täydellisen putkeen. Lisäksi linjaa Aavalle.

Markkeeraukset

Teimme Aavalle ensin niin markit, että molemmat heitot heitettiin ykkösinä, jonka jälkeen paketti kasattiin ja heitettiin sitten tuplana. Ensin meistä katsottuna oikea, sitten vasen. Näin se meni ok. Hieman pientä hapuilua oli nähtävissä koirassa. Uintimatka uoman yli oli nyt pidempi kuin viimeksi veden nousun vuoksi, joten se toi oman haasteensa. Toisaalta häiriönä olevia kiviä oli vähemmän.

Teimme vielä tuplamarkit toisin päin eli ensin heitettiin vasen ja sitten oikea. Tämä näkyi tuottavan Aavalle taas ongelmaa. Se oli käynyt aivan lähellä vasemman puoleista damia, mutta luovutti liian helpolla ja lähti hakemaan toista. Se palautettuaan sen pää näytti olevan tyhjä. Lähetyksestä se pyrki lähtemään rantaa pitkin, joten vasta uusinta lähetyksellä se lähti suorittamaan tehtävää oikeasti. Hieman joutui koiraa ohjaamaan vastarannalla, kun sen muistikuvat näytti olevan melko keveät. Teimme uudelleen vielä tuplat noin päin, että vasen ensin, sitten oikea. Tällä kertaa heittäjä kuitenkin vaihtoi paikkaa ennen heittoja hieman enemmän oikealle. Ajatus oli, ettei vanhat paikat sitä sotkisi tai auttaisi. Selkeästi kuitenkin Aavalle oli jäänyt muisti vanhoista heitoista, jotka eivät olleet niin kovin kaukana kuitenkaan. Kertaalleen se sinne oli menossa. Muuten ihan ok, kun sai sen uimaan oikeaan suuntaan lähetyksestä.

Ohjailuista huolimatta olen sitä mieltä, että Aava teki hyvät työt. Lisää kuitenkin on tämmöisiä treenattava. Tuplia ja kauas.

 

Ohjaukset

Lopuksi teimme Aavalle ohjauksia.. ihan tarkoituksellisia sellaisia. Ensimmäinen linja tehtiin viimeisistä markeista taas enemmän oikealle. Nämä tehtiin Aavalle sokkoina, eli ei motivointia. Tavallaanhan aiemmat markit olivat sillä pohjalla niin, että se tiesi toisella puolella olleen jotain. Se sai riittää. Aavistelin, että Aava lukitsee itsensä isoon kiveen, joka oli värjääntynyt vielä laelta valkoiseksi lintujen jätöksistä. Sinne en damia halunnut, tuntui liian helpolta ohjata se semmoiseen maaliin, jonka näki jo kaukaa ja koiran silmin ajateltuna "selvä maali". Halusin maalin siitä hieman irti ja se laitettiin muutamien metrien päähän maalle heinikkoon. Kuvassa näkyy matalia puskia heinikossa, dami laskeutui sinne. Lähetyksen jälkeen kävi hyvin pian selväksi, että Aava nimenomaan naulitsi itsensä kiveen. Taisin ottaa sen pari kertaa pois vedestä. Sen ensimmäisen lähetyksen, josta kokeilin vielä uudelleen.. ei onnistunut, joten otin toistamiseen pois ja vaihdoin lähetyspaikkaa muutaman metrin oikealle. Nyt koira lähti paremmin. Se kuitenkin kaartoi taas hieman vasemmalle kauempana, joten korjasin linjaa hieman. Hyvin meni Aava sitten alueelle pienen ohjailun jälkeen ja dami talteen.

Linja kaksi tehtiin ensimmäisten markkien vasemmalle puolelle. Kauempana siinsi kivirykelmä, jonka valitsin maaliksi. Tarjolla oli viistolinja, mielestäni jo kohtuu matkan päässä. Koira matkaan ja katsomaan mitä se keksisi. ;) Aava ui hyvin puoleen väliin, tarvitsi pienen vahvisteen.. taisin sanoa "hyvä".. tai uudelleen "eteen". (en muista tarkkaan) Siitä se jatkoi hyvin matkaa ja lukitsi itsensä selkeästi välillä lilluvaan.. no johonkin. Olisiko se ollut jotein vesikasvillisuutta tai vastaavaa. Siinä otin koiraan uudelleen huomion kun se näytti hämmentyvän, kun maali ei taas ollutkaan siinä missä se sen ajateli olevan. Aava luotti tässä kohtaa ohjaajaansa ja jatkoi matkaansa eteen, kylläkin poikkesi tässä kohtaa linjalta ja päätyi enemmän oikealle maalista katsottuna. Siitä sitten ohjasin sen vasemmalle ja lähihaku-pilli kivien likellä. Siinä koira hetken metsästeli ja dami talteen.

 

 

Vähän hakua olosuhteiden pakosta

Hakua ei sinänsä ollut tarkoitus tehdä, mutta koska liivin taskusta oli lipsahtanut yksi dami kadoksiin siirtymisessä, päätin koettaa sen Aavan kanssa löytää. Varalta otin pari damia liivin taskuun, jos sattuisi käymään niin köpelösti ettei damia löytyisikään saisi Aava silti noudon. Lähdimme Aavan kanssa haravoimaan alueita, joista oli kuljettu. Hieman hankalaa oli tarkkaan kahlata paikkaa, josta toinen oli mennyt aiemmin ja emme tainneet risujen määrästä päätellen aivan samaa reittiä kulkeakkaan. Kävimme uoman toisellakin puolella etsimässä, vain todetaksemme ettei se ole siellä. Aava haki ja juoksenteli heinässä täydessä vaudissa. Se kävi jossain kauempanakin katselemassa. Pari kertaa heitin sen huomaamatta damin heinään, jotta se saisi onnistumisiakin juoksentelullaan. Selvästi se antoi sille aina lisää puhtia. Mukava oli nähdä, että se oli uimassa jopa uoman yli toisaalla etsiessään. Välillä otin sitä pois matkalta, kun se oli tavallaan menossa väärälle alueelle. Mene ja tiedä miten se vaikutti koiraan. Innokkaasti se kuitenkin jatkoi aina hakua. Palasimme takaisin päin ja menimme pitkälti reunoja pitkin. Aava sai tehdä hyvää hakua heinässä ja kappas.. sieltähän se sitten yhtäkkiä tuli hukassa olevan damin kanssa.. ja ihan alkupäästä reittiä.. :D Hieno juttu..eikä missään nimessä ollut turha/huono reissu siellä kahlata. Koira sai vain lisää sinnikkyyttä ja kokemusta.

 

Seitin ohut onkin se asia

Nyt sitten pääsen tuohon otsikkoon.. se ei edes seitin ohuesti liity tähän kirjoitukseen, vaan pitää sisällään kaiken tuona päivänä ja tämän kesän aikana esille tulleet ajatukset. Usko koiraan, usko itseensä.. toivo parempaan.. toivo oppiseen ja kehittymiseen. Se miten ylpeä olo voi itselle tulla kun näkee koiran menneen todella paljon eteenpäin. Ehkä se on ikänsä puolesta kasvanut.. ehkä sen kanssa on tehty asioita paljon oikein tänä kesänä. Ehkä tehtiin viime kesänäkin, mutta se ei koirana ollut vielä valmis vastaanottamaan niitä, ehkä sillä oli lukko, joka vaati kasvua ja lisää kokemusta auetakseen. Nyt Aavan kanssa vesijuttujen treenaaminen on tuntunut iloiselta hommalta, varmemmalta. Ei ole haitannut jos joku asia menee hieman pieleen.. otetaan uudelleen.. tai annetaan sen mennä vähän "sinnepäin" se teki kuitenkin hyvin. Viilataan seuraavalla kerralla, kyllä se oppii. Rakkaus koiraan, lajiin ja ystäviin.. <3 Se suuri tunne, että haluaa mennä pian uudelleen treenaamaan ystävien kanssa.



Aava tutkailee maastoja.





Markit tulivat tuplana rastien tietämille. Niiden jälkeen Aava lähetettiin linjalla nuolen osoittamaan suuntaan. Kivi näkyy kuvassa vasemmalla puolella.



Linja 2.
 

Osa Aavan markkisaaliista.



Aava ui.

Bonuksena tänne perjantai-illan pyöräilyreissulta kuvakollaasi. Niin onnellisen näköisiä ja oloisia koiria kauniissa maisemissa.

Treeniä ympäri-ämpäri

Treeniä Kalixissa

Keskiviikko-iltana ajelimme Kalixiin viemään riistoja ja samalla kävimme treenaamassa lumpeikossa. Uskoisin, että pari vuotta on tuosta paikasta puhuttu, että pitäisi Aavan päästä sinne treenaamaan ja nyt päästiin. Paikka oli huippu. Tien molemmin oli hyvät vesialueet ja ympärillä suoaluetta.

Bosse kävi motivoimassa ja viemässä kahteen paikkaan linjamaaleja. Toinen, kauempi linjoista motivoitiin ja viisto, hieman lyhempi linja oli motivoimaton. Aavalle tehtiin veteen muistiin markkeeraus, joka oli sitten tarkoitus ottaa ohjauksella pois. Sen jälkeen alettiin ottamaan markkeja koirille ja niiden jälkeen Aavan oli tarkoitus ottaa vesimuisti pois. Aava lähti veteen tosi hyvin, kiinnitti itsensä rannan kulmaan eli se oli mielestään uimassa vain yli. Sen piti kuitenkin jatkaa matkaa eteenpäin lumpeikossa. Moneen kertaan sain sen pysäytettyä ja käännettyä, mutta lopulta se nousi maalle vasemmalle puolelle heinikkoon ja katosi sinne. Se oli pakko pillittää heinikon reumaan ja selän takaa sain ohjeita ottaa koira pois. Motivoisimme sille uudelleen damin. Bosse kävi heittämässä uudelleen, käännyin pikku pätkän koiran kanssa ja lähetin sen uudelleen linjalla. Sen se suoritti sitten hyvin ja dami tuli talteen. Koiralla näytti olevan työlästä uida lumpeikossa.. saati sitten löytää dami lumpeiden seasta. Kun Aava oli palauttanut ensimmäisen damin, lähetin sen uudelleen sille toiselle mikä sillä jäi aiemmin noutamatta. Nyt se taisteli itsensä hyvin lumpeiden läpi. Muutama pilli-käsky ja dami ylös.

Uskon, että ensimmäisellä kerralla muistin ja lähetyksen välillä ehti kertyä liian pitkä aika. Muisti ehti pyyhkiytyä pois ja lähetys oli kuin sokko Aavalle. Positiivista.. tai oikeastaan erittäin positiivista oli, että Aavaa kesti pillittää useita kertoja ja se pysyi toimintakykyisenä kokoajan. Huonoa oli tietenkin, että joutui pillittämään niin paljon, kun koira sahasi lumpeikkoa ees-taas.. eikä damia saatu loppujen lopuksi ylös, kun luovutin itsekkin ohjaamisen ja päästin sen rantaan.

Maalinjoissa Aavaa piti hieman ottaa takaisin, lähettää uudelleen, mennä likemmäksi ja taas lähetystä. Pidempi linjoista oli Aavalle selkeästi pitkä. En sanoisi liian pitkä.. mutta riittävä. Ensimmäisellä kerralla se kävi  maalilla ohjaamalla, eikä seuraavatkaan paljoa siitä poikennut. Aivan viimeinen linja sillä meni pienen neuvottelun jälkeen aivan tikkusuoraan. Siihen olin tyytyväinen.
Viisto, hieman lyhyempi linja meni paremmin. Kerran otin sen siitä takaisin ja lähetin uudelleen.

Näiden jälkeen Aavalle tehtiin vielä ennen lähtöä toisessa vesialueessa sokkouittoja lumpeikkoon. Bosse oli ennalta heittänyt sinne damin ja lähetin Aavan tien päältä sitä kohti. Mene ja tiedä näkikö se damin selkeästi jo lähdössä, niin suoraan se sinne ui. Kun Aava oli hakenut damin ja palautti sitä Bosse heitti toisen hieman kauemmaksi sen selän takana. Näin tehtiin muistaakseni kolmen noudon verran. Näitä muita en usko sen hahmottaneen kuin vasta vedessä, suhteellisen lähellä dameja. Aava teki töitä tosi hyvin. Hyvällä mielellä sai lähteä sitten kotia kohti.

Markkeerauksia. Tästä kuvasta hahmottuu varmasti hyvin paikat. Kristinan koira on juuri palauttamassa punaisen kelkkarastin kohdalta toista damia. Toinen on heitetty kuvassa turkoosipaitaisen Bossen vasemmalle puolelle metsikön eteen.
 

Markkeerauspaikka uudelleen.

Vesinouto 1. Damit heitettiin uoman päähän, jossa se alkaa kaventumaan. Aava naulitsi itsensä kuitenkin vasemmalla näkyvään heinikkoon alun perin.



Linjat. Pitkä linjamaali oli edessä tummana näkyvän metsän rajassa. Koiran tuli juosta markkialueen vierestä ja jatkaa avoimen suoalueen läpi.

Vesi 2. Kuvassa koira on tulossa takaisin päin jo damin kanssa heinikon kärjen kohdalla. Se on noutanut sen kärjen "toiselta puolelta" Ei kuitenkaan sen takaa.

Treeniä Pukulmissa

Markus oli seisojakavereiden ja Samin&Caran kanssa Pukulmissa treenaamassa ja päädyimme sitten Ickyn kanssa lähteä katsomaan heidän treeniä.

Markuksella oli liivin taskussa muutamia dameja, joten Aavakin pääsi tekemään muutaman markin. Ensin ykkösmarkkeja ja sitten tuplia. Ykköset menivät aivan ok, mutta tuplissa Aava sotki itsensä ja toinen markki tuli ylös parilla yrityskerralla ohjaamalla. Matka uoman yli oli suht pitkä, joten selvästi vaatii vielä treeniä. Puhetta oli, että toinen markeista ei olisi näkynyt kovin vahvasti taustajoukkojen mielestä, mutta mene ja tiedä oliko sekään syy. Mielestäni koira ne näki kuitenkin molemmat.

Treeniä saaressa

Yhtenä viikkoiltana innostuimme porukalla lähtemään Timpan saareen treenaamaan. Koiria ja ihmisiä oli veneen täydeltä.

Saaressa hetken arvottuamme teimme maalle kolme linjamaalia. Osalle motivoitiin, osalle ei. Lisäksi koirille heitettiin markkeja hieman linjoista sivummalle. Veteen tehtiin myös linjapaikkoja, joista sitten myöhemmin virta vei muutaman. Paikkoja käytiin tekemässä vielä sitten uudelleen.

Aavan kanssa otimme yhden linjan vedestä ja sen jälkeen rannassa tuntui olevan tungosta ja kaaosta, joten päädyin pitämään Aavan treenin simppelinä. Lisäksi otimme Aavan kanssa linjoja maalta, kunnes sielläkin alkoi olla ruuhkaa ja maalit loppuivat kesken.

Hyvä, ytimekäs treeni kuitenkin Aavalle.




Mikko, Jaakko, Simo ja Laura menossa saareen.
 



Mikko, Timppa.. ja joku musta koira makkaranotskin teossa.