Viikonlopun piristystreeniä

Viikonloppu.. mikä ihanuus. Pääsee treenaamaan valoisalla, ilman kamalaa kiirettä ja painetta pimeän tulosta. Kaamos alkaa painaa jo mieltä alas ja treeniajat viikolla ovat todella harvassa, kun on pimeää kokoajan. Töihin lähtiessä ja kotiin tullessa. Ei kiva, enkä tykkää.

Lauantain hyytävätreeni

Lauantaina kävin palelluttamassa itseni kauppareissun päälle. Kävin koirille hakemassa paikallisesta koiratarvikeliikeestä pannat vilkkuja varten ja samalla ajattelin käydä pienet näpäisy-treenit laivajärven montulla. Nopeat treenit jossain.. joo just. Niin varmaan. En siis vaihtanut päälle edes toppahousuja. Mukana ne oli tietenkin, mutta en nähnyt tarpeelliseksi, niin nopea piti treenin olla ja farkut jalassa päätin seisoskella. Palelin kotona vielä monta tuntia treenin jälkeen. Pieni viski naapurissa hieman jo sitten lämmitti.. ainakin mieltä.

Olin päättänyt jo paikalle ajaessa, että teen hakua. Otin Zurin mukaan kun kävin heittelemässä dameja ja Aava jäi autoon. Heittelin dameja rinteeseen matalaan kuusikkoon, mäen päälle pieneen metsäalueeseen, josta yksi dami hieman lipsahti ja vieri loivaa mäkeä alas alueen oikeasta takakulmasta. Zuri haki ensin pari damia, joista jo toinen oli hieman tiukassa löytää. Se näytti vain lenkkeilyttävänsä itseään alueella. Sen pari se toi iloisesti ja siihen oli sen kanssa hyvä lopettaa. Se pääsi autoon lämmittelemään. Heitin sen hakemat damit takaisin kuusikkoon ja hain Aavan se pursusi intoa, kuten yleensäkkin. Se perkasi alueen nopeasti ja tehokkaasti, yhtä lukuunottamatta. Dami joka heiton jälkeen lähti vierimään loivaa mäkeä alas osoittautuis sille hankalaksi. Pelkäsin, että se tulee aikansa juostuaan kyselemään jatkuvasti alueen reunalle, mutta ei onneksi. Se kävi pari kertaa kyselemässä, mutta jatkoi alkuun itse hakua ja kertaalleen annoin sille kehoituksen jatkaa työskentelyä.

Dami ei vain tuntunut löytyvän. Palelluksissani päätin auttaa sitä. Selkeästi tämä oli asia, jota sen kanssa tulisi treenata myöhemminkin. Kutsuin koiran luokse ja nappasin pari damia maasta mukaani. Nousimme Aavan kanssa rinteen päälle ja heitin motivoinniksi pari damia lisää mäen rinteeseen, lähes montun pohjalle. Nyt rinteessä oli kolme damia. Palasin takaisin alkuperäiselle lähetyspaikalle ja laitoin Aavan jälleen töihin. Kuten arvata sopii, Aava juoksi sukkana motivoituun nurkkaan ja palasi pian damin kanssa. Koira uudelleen hakemaan, jonka aikana heitin palautetun damin taas alueelle. Kulma jäi sille todella vahvasti päähän ja se kävi nyt helposti hakemassa sieltä damit pois. Lisäksi se sai vielä päälle työskennellä muillakin alueilla uudelleen. Kylmä ja pimeä ajoivat meidät sitten kotiin. Vaan olimmehan me treenanneet jo tarpeeksi sille päivää. Päätin kuitenkin, että seuraavanakin päivänä hakua tehtäisiin samassa paikassa, jotta näkisin miten koira toimii.

 

Sunnuntain "sata jänistä" treeni

Ajatuksesta teoiksi siis ja sunnuntaina takaisin montulle. Kävin tekemässä haun, hieman samaan malliin kuin aiemminkin. Edellisenä päivänä vaikeaksi osoittautuneeseen nurkkaan heitin pari damia eri korkeuksille. Muuten dameja oli taas matalassa kuusikossa sekä metsikössä mäen päällä. Yhteensä dameja taisi olla se 8 kpl. Haetutin Aavalla ensin neljä damia. Ensin tuli lähimmät damit taimikosta ja rinteen päältä yksi.

Tämän jälkeen otin Aavan kanssa ohjaustreeniä eli lisäharjoitusta vaativaa taakse lähetystä. Heittäjänä toimi kotoa haettu Markus. Kokosimme treenin jo tutulla kaavalla, jota olin kokeillut kotona Rickon heittäessä. Ensin heitettiin likemmäksi markkeeraus, käännyimme koiran kanssa ja avustaja poimi heitetyn damin ja heitti sen kauemmaksi linjalla. Koira töihin. Ajatushan oli tietenkin, että koira jäisi sitä jälleen etsimään ns. väärältä alueelta ja sen voisi hetken hakemisen jälkeen pysäyttää ja antaa sille uuden käskyn eteen. Näin ei nyt sitten käynyt, vaan koira lähti jäljestämään heittäjän jalan jälkiä laajentaen aluetta siinä samalla. Ei tyhmä koira ollenkaan.. Kokeilimme vielä samankaltaista tehtävää uudelleen hieman toisessa paikassa. Vaihdoimme vielä heittodamiksi näkyvämmän damin, koska selkeästi koira ei havainnut väliin tehtävää heittoa kunnolla kun se tehtiin valkoista maastoa vasten valkoisella damilla. Voi olla ettei se ensimmäiselläkään heitolla erottanut damia, jonka vuoksi se lähti niin herkästi jäljestämään kun ei ollut varma putoamispaikasta. Juttelimmekin ennen harjoitusta damien väristä; tummia vai valkoisia. Päädyin ottamaan valkoiset ettei koira niitä erottaisi hangesta. Heittokaaren näkyvyys ei herännyt mieleen, kun mielessä oli, että heitto erottuisi nimenomaan tummia puita vasten. Vaan kun puita on vähän, myös tausta on valkoisempi. Nyt se erotti heiton paremmin ja nouti markin. Tämän jälkeen sama damin siirtelytreeni uudelleen. Treeni ei mielestäni sujunut niin hyvin kuin kotiniityllä. Tosin ei se päin mäntyäkään mennyt. Kuitenkin, fiksua koiraa on hieman vaikea jallittaa.

Hetken tuumailun jälkeen päädyin tekemään treenin niin, että motivoin Aavalle vahvasti damit edessä olevaan risukkoon. Maa oli valkea, joten laitoin damien päälle lunta tai puikkasin jonkin risun alle niitä hetken niitä alueelle heiteltyäni. Lisäksi Avustaja vei muutaman damin motivoidusta alueesta kauemmaksi ilman että koira niitä huomasi. Nekin peiteltiin lumella ja laitetiin oksien alle. Nyt koira linjalla kohti motivoitua aluetta, pysäytys ja lähihaku. Koira kaivoi alueelle piillotetut damit. Alue oli nyt tyhjä ja lähetin Aavan edelleen sinne hakemaan. Nyt se innostuneesti haki alueella. Hetken päästä pysäytin sen ja annoin uuden käskyn eteen. Aava kääntyi kyllä hyvin ympäri, mutta poikkesi jälleen suorasta linjasta ja kaartoi loivasti vasemmalle. Muutamia sekuntteja meni miettiessä.. ohjaanko koiran oikealle dameille vai kutsunko takaisin siihen kohtaa mistä sen lähetia alunperinkin taakse. Valitsin jälkimmäisen. Se ei tehnyt oikein kaartuessaan väärälle alueelle. Halusin sen kääntyvän enemmän suoraan, vähemmän kaarta, jottei se ajautuisi niin kauas kohteesta. Ymmärrän toki highway-ajattelun ja tätä silmällä pitäen olen pyrkinyt asiaa korjaamaankin. Kaarto Aavalla on vain turhan paljon jommalle kummalle puolelle kaartava. Eli liikaa vasenta tai oikeaa.

Kutsuin siis koiran takaisin motivoidun alueen kohdalle. Nyt koira jäi hyvään kohtaan ajatellen taakse lähetystä. Oikea käsi ylös ja "eteen". Nyt onnistui. Aava eteni suoraan oikealle alueelle ja lähihaulla dami ylös. Vielä yksi täysin suora linja, motivoidun kohdan kohdalla uusi käsky jatkaa eteen ja dami tuli ylös kauempaa. Tähän oli hyvä lopettaa. Hienoa oli nähdä viimeisellä linjalla kuinka koira nanosti hidasti vauhtiaan ennen motivoitua aluetta ja uuden käskyn kuultuaan se kiihdytti varmana vauhtia eteenpäin. Hieno Aava. :)

Mukava treeniviikonloppu siis ja tuli käytyä katsomassa Markuksen uutta labradorinpentua Utua. Se oli ehditty päivän aikana jo väsyttää siinä määrin, että se vain hieman kävi tutkimassa tulijaa, jonka jälkeen se urvahti patjalle. Markusta ei tarvinut paljoa houkutella treeniavuksi.. taisi jopa itse tarjoutua mukaan. Mukava ja todella monen jäniksen arvoinen asia. Yksin olisi jäänyt taakse-lähetykset tekemättä. Paljon taas tuli antia viikonlopun treeneistä. Näki koirassa paljon positiivista, mutta myös heikkouksia, joita treenataan taas lisää.

Pimeetä treeniä

Siispä tuumasta toimeen ja treenaamaan. Päivänvalo ehti ikävä kyllä kadota ennen kuin Aavan kanssa ehdimme ulos. Meillä on kuitenkin pihalla liiketunnistimella syttyvät valot, kuten naapurissakin. Pari kävelykierrosta pihalla ja pimeyteen sai hieman valoa.

Ensin istutin Aavan keskelle ajotietä, heitin damin sen taakse. Jätin sen istumaan paikoilleen ja otin siihen etäisyyttä. Eteen-käskyllä taakse noutamaan dami. Sama uudelleen toisin päin. Aava istumaan sen palautuskohtaan ja itse kävelin kauemmaksi, damin jäädessä sen taakse. Tätä treeniä tein vaihtelevillä matkoilla. Välillä olin itse kauempana koirasta, välillä koira sai juosta pidemmän matkan damille jne. Loppuvaiheessa lisäsin yhden damin sivulle häiriöksi, jotta näkisin onko koira varmasti ymmärtäny mihin se on menossa. Hyvin meni. Joka kerta Aava pyörähti lähetyskäden mukaisesti ja lähti noutamaan damia takaansa.

Samaan ajatukseen liittyvä toinen treeni jota teimme Aapun kanssa oli keppejä apuna käyttäen. Ajatus oli, että häitän sille damin heinikkoon kepin ja itseni väliin. Lähetän sen hakemaan markkeerauksena sen. Sen jälkeen lähetän koiran linjalla ja oletan, että se jää nuuskimaan aiempaa kohtaa, jossa markkeeraus oli, mutta noudettava onkin kepillä vielä edempänä. Tässä tilanteessa olisin saanut sen sitten kesken nuuskimisen pysäyttää ja lähettää taakse. Noh... kuinka ollakkaan.. koira oli emäntäänsä fiksumpi tässä. Alku sujui ihan ok eli se kävi noutamassa suunnitellusti markkeerauksen. Linjalle lähettäessä se ei toiminutkaan kuten ajattelin, vaan painoi hajualueen yli, suoraan kepille. Aivan oikeinhan se toimi, mutta juuri sitä asiaa mitä ajattelin, ei saatu treenattua sitten noin. Ei muuta kuin sisältä pyytämään apua. Eli Ricko joutui pihalle.

Asetin varmuudeksi Rickolle pari keppiä merkiksi, jotta damit tuli edes suurinpiirtein oikeisiin kohtiin, joita ajattelin. Aavalle heitettiin ensimäisen kepin läheisyyteen valkoisella damilla markki. Se katsoi sen ja käännyimme selin niitylle. Sen aikana Ricko poimi damin ylös ja heitti sen kauempana olevalle kepille. Käännyttyämme lähetin Aavan hakemaan. Nyt, odotetusti, se pysähtyi etsimään damia ensimmäiselle kepille. Annoin sen hetken etsiä damia, kunnes pysäytin sen ja annoin käskyn eteen eli ohjeistin jatkamaan matkaa. Ensin se poikkesi hieman sivulle, kuten aiemmissa treeneissä ja kokeissa. Ohjasin sen damille.

Teimme saman uudelleen niin, että vahvistimme muistikuvaa markista vielä heittämällä siihen välissä pelkän markin, jonka Aava sai hakea heti. Sen jälkeen sama markki - käännös - linja-setti. Tällä kertaa Aava toimi paremmin. Se pysähtyi heti ja eteen-käskyllä se meni tikkuna oikealle alueelle, kääntyen käden suuntaisesti. Tähän oli hyvä päättää. Sen verta kuitenkin pimeää, että tätä harjoitusta jatkettaisiin paremmalla valolla.

Talvikauden starttitreeni

Tänään taas kello soimassa aamutuimaan, jotta ehti pakata tarvittavan määrän (ja vähän ylimääräistäkin) lämmintä vaatetusta ym mukaan. Pakkauksen jälkeen suunta kohti Kalixia. Pakkasta oli aivan kirpsakasti, joten talvifiiliksiin pääsi kyllä nopeasti.

Treenin aiheena oli A-koetreeni, joten sen suuntaisia tehtäviä oli suunniteltu. Drive-tyyppisesti markkeerauksia ja lisäksi hakua. Meidän ryhmässä oli kolme koiraa. Aava&minä, Klura&Annika, Skoja&Karina.

Treeni aloitettiin sillä, että jokainen koirakko vei hakualueelle neljä pientä damia. Jätin Aavan pienen matkan päähän alueesta ja kävin viemässä damit alueelle. Tämän jälkeen palattiin koirien kanssa alueelle, josta katsottiin "driven" markkeeraukset. Laukaus & heitto. Nämä tulivat siis selkeille alueille, kukin maali selkeissä suunnissa. Yksi montun toiselle puolella, toinen viistoon linjaan loivan mäen päälle, kolmas hieman alas viettävään maastoon sekä neljäs hieman alas viistoon viettävään maastoon. Kaikissa näissä oli oja tai monttu ylitettävänä. Jokainen koirakko otti vuorollaan dameja noilta paikoilta linjalla/ohjaus. Kuitenkin niin, ettei samalle paikalle lähetetty heti perään koiraa. Tästä olisi ollut liian suuri hyöty koirakolle, eikä se olisi suorittanut tehtävää tavallaan itse, vaan vahvalla avulla.

Montun yli lähettäessä oli pieni vaara, että koira lähtisi kiertämään joko mennessä tai palauttaessa, mutta Aavalla sitä ongelmaa ei tullut. Päivän aikana kuitenkin jokunen koira näin toimi. Viistossa linjassa alasviettävään mäkeen Aavalla oli hieman ongelmia löytää oikea alue. Sillä on hieman samaa ongelmaa ollut aiemminkin nähtävissä viistoissa, joissa on oja ylitettävänä. Se jollain tapaa hukkaa suuntansa ja fokuksensa hypyn jälkeen. Dami kuitenkin saatiin tuostakin ylös. Päivän aikana tuli muitakin pieniä ja isoja asioita vastaan, joita on syytä vielä treenata.

Yksi näistä oli haku. Hakualue sijaitsi lähetyskohdasta etäällä, joten lähetin koiran kohti sitä linjalla. Pysäytin alueen rajalla ja annoin etsi käskyn. Viimeisellä lähetyksellä hakualueelle Aava ei tökännyt nenäänsä heti damiin ja se juoksenteli ympäri aluetta. Se ei mielestäni keskittynyt tarpeeksi työhönsä. Juoksi ehkä, mutta hakiko se? Se tuli muutamia kertoja kyselemään apuja ja komensin sen takaisin töihin. Tiedä olisiko tätä ongelmaa tullut, jos olisin sen eteen-käskyn sijaan lähettänyt alunperinkin etsi-käskyllä. Vaikea sanoa, mutta tuo oli Timpan diagnoosi asiasta.

Toinen asia mikä vaatii nyt treeniä lisää oli taakse lähetys. Aava oli kaukana niityllä ja alkoi selkeästi hakea liian aikaisin, liian läheltä. Varmasti edellisten damien korkeudelta. Matkaa kuitenkin tuli jatkaa eteenpäin. Tämä oli tarkoituksella treenissä rakennettu asia. Osa dameista heitettiin likelle (4) ja osa niistä vielä hieman eteenpäin (4kpl). Aava tapansa mukaan pysähtyi hyvin pilliin. Joka kerta. Vaikeutta sille aiheutti eteen-käskyn toteuttaminen oikein pysäytyksen jälkeen. Eli ei niinkään uusi treenattava asia. Tätähän sen kanssa on treenattu jo pitkään ja se on sen hyvin hallinnutkin. Se vain tuntuu nyt jostain syystä kärsineen. Timppa meinasi, että liikaa sivusuuntien treenausta. Eteen lähettäessä koira valitsi poiketa suunnasta käännöksen jälkeen. Eli sillä ei selkeää fokusta ollut siitä minne se oli menossa. Lopputulos oli ainakin omaan silmään hyvin epäpuhdas.. vaikkakin damit tulivat talteen. Mielikuva vain jäi itselle, että koira päätyi dameille enemmän tuurilla kuin taidolla.

Näitäpä nyt sitten. Hakua voi treenata varmasti vielä pitkään ja keppi-jumppaahan voi viedä läpi talven. Haku nyt kaikin puolin on monella koiralla ailahtelevaa. Ainakin Aavalla on. Välillä hakee hyvin ja tehokkaasti ja välillä juoksentelee enemmän. Ärsyttävä piirre tietenkin tuo kysely, mutta onneksi se oli ja on vielä aika pienissä kengissä. Pitää yrittää rakentaa treenit niin, ettei se ainakaan ruoki sitä enempää.

Muuten Aava teki kyllä kivaa työtä. Kasvattaja "tuomitsi" meille sertin ;) ... ja usean tehtävän jälkeen kuulin selän takaan "bra Maarit" tai "tjusig". Tuntui kyllä mukavalle saada positiivista palautetta onnistumisista. Päivä oli hieno; mukava ilma, ihanien ystävien kanssa treenausta. Kotiin tullessa osa fiiliksestä katosi.. osin väsymyksen takia, mutta viimeistään kun orastava flunssa laittoi nenän tukkoon ja olon pehmeäksi. Toivottavasti pian kuitenkin treenaamme lisää, eikä silloin mikään saa pilata fiilistä. :)