Sunnuntain palauttavatreeni ja maanantaista hakua

Sunnuntaina olin vetämässä yhdistyksen peruskurssia Laivajärvessä, jonka jälkeen otimme Lilon, Vixenan ja Aavan kanssa hieman markeerauksia laavun läheisyydessä olevaan vitikkoon. Alue on ollut Aavalle jollain tapaa vaikea. Ehkä sen on vaikea hahmottaa damien etäisyys, kun takaa puuttuu suurelta osaa kiintopisteet ja damit ovat saattaneet tippua jonkin karahkan juureen, lumen ja pensaan väliin. Tämä on tietenkin ollut hyvää nenänkäyttötreeniä markkeeraamisen ohella. Nyt Aavalla meni markkeeraukset kuitenkin hyvin. Se ei lämmennyt juurikaan damipyssyn laukauksesta, vaan pysyi hyvin vierellä ja odotti lupaa noutaa. Teimme koirille ykkösiä ja tuplia. Hyvä palautustreeni edellisen päivän pitkästä treenistä. Treenikin lopetettiin vireen ollessa koirilla vielä hyvinkin korkea.

Arjen taas alkaessa kävimme Aavan kanssa meitä vastapäisessä metsässä katsomassa miten siellä on jo lumet sulaneet. Teimme samalla vähän hakua, vaikka vain puun juurelta oli lumet poissa. Jätin Aavan istumaan kelkkajälelle ja heittelin sen molemmin puolin, sulaneiden puiden juurille mustia dameja 10 kpl. Tein mielestäni aivan sopivan mittaisen tunnelin, jotta koira joutuisi käymään kauempanakin damia etsimässä. Leveyttä haussa ei juurikaan tällä kertaa ollut. Palasin koiran luo ja otin alueesta hieman pakkia jäljellä, jonka jälkeen käännyin ja lähetin koiran. Pitkän talven jälkeen ohjaajan oli hankala muistaa taas oikea käsky hakuun lähettäessä, mutta kerrasta taas oppi. Aava tyhjensi haun suhteellisen nopeasti, vaikka näki, että se sai välissä käyttää nenäänsä jalkojen sijasta aivan tosissaan. Dami nro 1 palautui toiseksi viimeisenä eli se ryyhelsi siittä ylitse varmasti useita kertoja. Hyvä hakutreenien aloitus kuitenkin.

Labbisten lauantain kokoontumisajot

Lauantaille avautui pientä treenin tynkää poikain kanssa Laivajärvessä. Viime hetkeen asti häätyi miettiä miten järjestelee, että pääsee lähtemään. Asiat järjestyivät sitten kuin itsestään. Muun perheen mennessä katsomaan kelkkakisoja, äiti lähti treenaamaan.

Treenikaveri Reiska

Treenikaveri Vixena

Pojat olivat ehtineet (todella yllättävää) suunnitella treenin jo valmiiksi, kun me Aavan kanssa saavuimme paikalle. Päivän agendalla oli yksi pitkä linja metsän rajaan ja yksi lyhyempi keskelle aluetta. Eli sama paikka kuin viimeksi. Linjojen päässä tietenkin lähihaku-alue. Tylsää eikö vain.. vaan ei itsestään selvää. Väliin teimme markkeerauksia damipyssyllä vieressä olevaan vitikkoon. Illan edetessä keksimme toinen toistaan villimpiä kuvioita koirille. Esim. ensin ammutaan markkeeraus, koira kuitenkin ensin linjalle ja vasta sen jälkeen markki pois. Tai Tuplamarkit, jotka jäivät hautumaan ja koira jälleen linjalle ensin. Markkeeraukset eivät aivan helppoja olleet. Niissä koiran tuli hahmottaa hyvin etäisyyksiä tasaisesta taimikosta ja vielä muistaa molemmat ampumiset. Välillä paistoimme makkaraa ja katsoimme jäikö koirien muistiin mitään. Hyvinhän ne muistivat senkin jälkeen, kun ohjaajat olivat saaneet mahansa täyteen. Kaiken kaikkiaan Aavalle kertyi illalle 7 erityylistä linjaa ja useita markkeerauksia.

Linjat jo aiemmin tutuiksi tulleisiin paikkohin

Virheitä ja ajatuksia syistä

Ihan kamalaa määrää virheitä ei Aavasta saanut ongittua tämän treenin ajalta, mutta sentäs jotain. Se karkasi kertaalleen toisen koiran markkeerauksen, emännän puhuessa sillä hetkellä PUHELIMESSA!! Luulen, että Aava kaikessa herkkyydessään kuunteli emännän puhetta ja odotti vain lähetyskäskyä muistuttavaa lausahdusta.. ja ilmeisesti oletti sen kuulleenkin, kun se pinkaisi pienen matkan. Se kuitenkin noin metrin päässä tajusi, ettei mitään käskyä ollut tullutkaan ja palasi luimussa takaisin viereen.

Toinen mitä se teki oli, että se hieman muutamalla linjalla kaarsi. Eli linja ei ollut suora. Se kyllä selvästi oli ottanut metsän reunan suunnaksi, mutta se hieman väisteli risuja ym matkalla. Viimeisellä pitkällä linjalla se ei pysähtymisen jälkeen kääntynyt käden osoittamaan suuntaan, vaan pyörähti ns. väärältä puolelta hakualueelle. Tuloksena tästä virheestä oli se, että se etsi damia aluksi väärältä alueelta ihan turhaa ja laajensi vasta hetken kuluttua oikealle alueelle löytäen damin.

Näiden lisäksi.. tuplamarkkeeraus. Linjalta tullessa lähetin sen hakemaan alueen vasemmalle puolelle ammuttua damia. Se lähti aluksi aivan mallikkaan näköisesti kohti damia, mutta keksikin matkalla poiketa vieressä olleeseen vitikkoon. Siellä se kierteli hetken, kunnes se jo toistamiseen tuli likelle minua. Pysäytin sen siihen ja annoin käskyn edetä kauemmaksi. Niin se sitten tekikin ja löysi damin.

Loppulausunto

Mukavat treenit, vaikka ohjaajalla hiipikin välillä mieleen, että mitähän tästä tulee. Luulen, että tämä venytti hieman meitä molempia; koiraa hieman pois mukavuusalueelta ja muistamaan hieman asioita enemmän sekä ohjaajaa.. myös pois mukavuusalueelta ja luottamaan piirun verran enemmän koiraansa ja ehkä jopa itseensäkkin.

Voi tuhat ja sata rumaa kirosanaa; rikki menneet hampaat

Eilen kun Aavan kanssa olimme jo perinteeksi muodostunutta hammaskoukkua minun asettuessa sohvalle, huomasin, että Aavalla oli alakulmahammas halki kidan puolelta. Voi ketutuksen määrä näin lievästi ilmaistuna. Aavallahan on jo kaksi pientä etuhammasta ylärivistä vioittuneet, mutta tuo oli jo asteeltaan suurempi asia. Siitä on hieman ydin näkösällä, haaleasti. Näyttäisi, että siinä saattaisi ohuelti myös hammasluutakin olla. Jahka kun en hammaslääkäri ole, niin paha mennä varmaksi vannomaan. Siksipä alan selvittelemään mistä löydän tästä Ruotsin puolelta hammasspecialistin. Oulussa kävimme aiemmin näyttämässä niitä aiemmin vioittuneita hampaita eli sieltä ainakin löytyy, mutta helpoin vakuutusten kannalta olisi käydä tällä puolella. Niin toivon, ettei sitä tarvitsisi vielä poistaa. Pelätään pahinta, toivotaan parasta.

Se missä Aava on tuon vamman todennäköisesti saanut, on Kalixin treenissä 16pvä, jossa se linjan välillä nappasi vahingossa suuhunsa kiven. Siitä kuului kova kopsaus, kun se tökkäsi siihen suullansa. Yritinkin tarkistella Aavan suuta, kun kutsuin sen luokseni. Mitään vammaan liittyvää ei silloin näkynyt ja unohdin koko asian eiliseen saakka. En varmasti tuotakaan olisi huomannut eilen ilman tuota meidän leikkiämme. Kova kipu/ kivun näyttämisen kynnys sillä on. (tavallaan harmi!) Aava on kuitenkin sen Kalixin treenin jälkeen työskennellyt suhteellisen normaalisti. Tarttuu esineisiin ja syö ok. Tuo syöminen sinällänsä on huono mittari, ahne kun se muutenkin on. Helpompi olisi kuitenkin analysoida kipua ja vammoja koirasta, joka toisi sitä enemmän esille. Koska vakaasti uskon sen suun olleen kipeä niin aiemmin kuin nytkin. Harmittaa niin suuresti. Yöllä ei meinannut uni tulla, kun vain mietin toisen hampaita.

Treeniä päivän täydeltä

Kevät tekee kovasti tuloaan.. i-h-a-n-a-a!! Monta aurinkoista ja lämmintä päivää jo peräkkäin. Tänään sitten treenattiinkin joka auringon säteellä. :D Aamupäivällä otin Aavan kanssa pikku treeniä kotiniityllä ja illalla ajelin hieman maaston katsomisen varjolla Laivajärven laavulle..taas vähän treenailemaan. Voisin lähes, melkein olla jopa varsin tyytyväinen tämän päivän treeneihin. Harvinaista herkkua, joten pitäisi kai naatiskella muullakin kuin päärynä Lokalla.

Aamupäivän treeni

Olen nyt tehnyt jonkin verran sisällä dameilla tai ruokakuppien kanssa ohjauksen alkeita. Eli sivuja ja taakselähetystä. Se on jo alkanut sujumaan jälleen pienten haparointien jälkeen, joten päätin tänään kokeilla taas aiemmin päin mäntyjä mennyttä harjoitetta. Eli damit sivuille ja yksi taakse. Jätin koiran istumaan risteyspisteeseen ja kävelin itse kauemmas lähettämään. Kerran Aava oli mielestään menossa takana olevalle damille kun lähetin sitä vasemmalle sivulle, mutta toistojen määrään se oli pientä. Muuten se otti suunnat tarkasti. Harjoitteen lopuksi lähetin sen linjalla siihen suuntaan jossa olin itse seissyt ja lähetellyt sitä. Ei mennyt itsellä sinne kävely aivan hukkaan, kun samalla jätti linjadamin sinne.

Suuntajumpan lisäksi otin harjoituksen, jossa heitin Aavalle markkeerauksen niityllä olevan ladon seinämälle ja lähetin sen siitä ohitse linjalla niityn toisella laidalla, pihatien törmälle tekemälleni lähihaku-alueelle. Pysäytin sen ennen törmää ja annoin perään lähihaku-pillitystä. Törmällä oli 5 pientä damia piilotettuna lumen alta paljastuneella heinikolla, puiden juurella ja risukossa. Vaihdoin välillä kulmaa, josta koiraa lähetin eli siirryin kehällä sivulle. Ennen toiseksi viimeistä linjaa Aava sai hakea markkeerauksen ladon luota. Se muisti sen sata-varmasti.

Olin oikein tyytyväinen treeniin. Aavakin tuntui niityltä sisälle kävellessä olevan nahoissaan pysymättömän iloinen. Sen silmät paloivat.

Iltatreeni Laivajärvessä

Illalla tosiaan tarjoitui mahdollisuus käydä hieman jälleen treenailemassa. Samalla sain nähdä omin silmin eilen alkaneen nope-kurssin maastot. Mikäpä minua edes väsyneenä, väsyneen lapsen kanssa estäisi. Icky nukahti tarkoituksen mukaisesti matkalla autoon ja itse ehdin ennen lähtöä napata n. 10min unta. Sillähän pärjäsi.


Aava ja Christian, treenikaverit

Paikalle tulleet muut, olivat jo ehtineet kasata treenin, joten se tarpomisosuus jäi meiltä kokematta. Aavalle ja Caralle motivoitiin jo tutuksi tulleeseen pusikkoon hakualue ja niitä läheteltiin linjalla sinne. Aluksi tehtiin markkeerauksia, jotka koira sai joko hakea tai ne jäivät sille muistiin. Aavalle kokeiltiin myös tuplamarkkeerausta, linja ensin ja sen jälkeen hakemaan markkeerauksia. Markkeeraukset olivat sen verta helppoja, etten lähettäessäni edes epäillyt etteikö se niitä plokkaisi talteen. Yhtä ykkösenä tehtyä markkeerausta se kaivoi alueelta hieman pidempään, mutta se pysyi hyvin alueella ja löysi sinnikkyytensä ansiosta damin vihdoin.



Lähetysasento linjalle


Lisäbonuksen treenissä saimme, kun Aavan linjalle lähdössä vieressä ollut Cara ei malttanut mieltään vaan yritti pinkaista perään. Caran jämerä isäntä karjaisi "ei" sen perään, sillä tuloksella, että Aavakin pysähtyi jämerästi linjalla. Hmm.. huonoa... no ei. Hyvä tilaisuus katsoa miten koira reagoi. Cara palasi nöyränä ohjaajansa luo ja minä annoin Aavalle uuden, selkeän eteen-käskyn. Koira juoksi perille saakka, tilanteesta järkkymättömänä. Pysähtyi hyvin pilliin ennen hakualuetta ja lähti käskystä etsimään alueelta.

Mukavia onnistumisia siis pitkin päivää. Mikäs sen mukavampaa.

  


Aava huilimassa laavulla





Treeniperhettä

Kilometrejä kerrakseen

Pari päivää on mennyt nyt ajellessa ristiin-rastiin. Sunnuntai-aamuna tuli ajeltua treenaamaan Kalixiin ja siitä sitten Zurin kanssa Ouluun. Seuraavana päivänä oli jälleen vuorossa Oulu välietappeineen. Koirat ja emäntä ovat olleet enemmän ja vähemmän väsyneitä.

Treenissä Kalixissa

Treenissä olivat paikalla ystäväpariskuntamme Kristiina ja Bosse koirineen, Timppa ja Reiska sekä tietenkin mie Aavan kanssa. Treenipaikkana sama kuin edellisenä sunnuntaina. Nyt lunta ehti vain sataa välissä lisää, joka oli hieman muokannut maastoa, mutta edelleenkin paljaita paikkoja löytyi maastosta. Treeni suunniteltiin niin, että siihen tuli neljä motivoitua linjaa eri suuntiin ja markkeerauksia sitten välissä. Aavalle ei selkeästi jäänyt linjoista kovinkaan vahvaa mielikuvaa. Ehkä syynä oli samassa rivissä seisominen muiden koirien kanssa, jolloin se keskittyi todella huonosti. Käänteli päätään todella vinhaan. Lisäksi heitot tulivat tummilla dameilla, tummaa taustaa vasten. Eli linjoissa oli hankaluuksia todenteolla. Aava otti hieman haparoiden ohjausta. Pysäytykset olivat hyviä, mutta muuten koiran meno oli epävarman näköistä. Joten pitänee ottaa pakkia ohjaustreenissä edelleen. Taakselähetyksiä ja sivuja muistutella Aavalle.

Markkeeraukset Aava suoritti suhteellisen hyvin. Sille tehtiin ykkösiä sekä kakkosia eri odotusajoilla ja lähettämisjärjestyksillä. Yhtä damia se ei löytänyt, mutta se olikin jäänyt puuhun kiinni, korkealle latvoihin. Aavassa mukavaa noissa tuplamarkkeerauksissa on, että se ensimmäistä palauttaessa asettaa itsensä jo lähtövalmiiksi toiselle damille. Siitä näkee selvästi muistaako se toista vai ei.

Lopuksi vielä käveliskelimme mäen harjalla ja Bosse ampui markkeerausdameja damipyssyllä. Koirien piti odottaa vuoroaan ja hakea niille osoitettu dami. Aava sai damikseen viimeiseksi ammutun, joka oli siitä oikealla puolella reunimmainen. Se lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta olisi sitä mieltä hetken päästä, että koska sitä damia hei heti löytynyt jolle se oli lähetetty sen piti varmasti mennä sille aiemmin ammutulle ja koira lähti pyrkimään sille. Pysäytin ja kehoitin sitä hakemaan sitä jolle sen lähetinkin. Pari kertaa sille piti kertoa sama asia ennen kuin oikea dami löytyi ja se palautti sen. Hyvä harjoitus.

Aavan ohjaustreeniä ja jännitystä elämään

Aavan kanssa treenasimme etuniityllä (jäätiköllä) taakse- sekä sivuille lähetyksiä. Sillä oli suunnat kertakaikkisen sekaisin. Ihmeellisesti ohjaaja sai kuitenkin hermonsa pidettyä kurissa, mikä on tietenkin saavutus sekin. Aavalla on nyt kuitenkin hetki sen elämässä, kun se on kadottanut osan oppimastaan, eikä esim. ymmärrä mitä taakselähetys-käsky tarkoittaa. Tai ettei ole tarkoitus kierähtää kokonaan akselinsa ympäri ja lähteäkkin sen sijaan noutamaan oikealla puolella ollutta damia. huoh. treeniä, treeniä. Tein Aavalle harjoituksen niin, että sillä oli yhtäaikaisesti damit oikealla, vasemmalla sekä takana. Nyt tiputan siltä vähintäänkin yhden suunnan pois, tai ehkä kaksikin ja treenaan sen kanssa vain yhtä suuntaa kerrallaan. Toinen suunta voi olla välillä häiriönä, mutta sitä se ei nouda nyt. Josko tuohon tulisi selkeyttä tuota kautta. Ruokakupeilla olen jo tuota pelkistettyä treenimallia aloittanut. Se ei tunnu vielä olevan sille ihan kaalissa, joten nyt tassutellaan tämä sessio rauhassa ja kasataan se sille uudelleen päähän. Tulee vain tunne, että jos sillä on näin kevään kynnyksellä edelleen tuon kaltaisia ongelmia, niin onko turha haaveillakkaan startteja kesällä. Ne kun voivat tällä tyylillä mennä aivan penkin alle.

Zurin kanssa olemme käyneet antamassa proge-näytteen jo pariinkin kertaan. Ensimmäinen näyte seikkaili Oulu-Tampere välillä siihen malliin, että sen uskottiin kadonneen ikuisesti, joten kävimme antamassa uuden verinäytteen heti seuraavana päivänä ja kuljetimme sen itse postiin. Eilen siitä sitten saatiinkin vastaus ja näyttäisi progen olevan nousussa eli nyt vkl matkustelemme sitten Ouluun. Jännittävää. Zuri tuntuu olevan rauhallinen oma itsensä. Tosin syö huonosti. Toki se on sitä tehnyt nyt hetken aikaa muutenkin, joten jos mahdollista niin vielä huonommin kuin yleensä. Tosin.. herkut uppoavat aina... :D

Kevätpäivän Kalix

Treeniryhmää

Sunnuntaina åkasimme taas Kalixiin treenaamaan hieman koiria mahtavassa keväisessä auringossa. Treeniporukkamme suunnitteli treeniä huolella ja lopputulokseksi syntyi kolme pitkää, motivoitua linjaa sekä lähihaku linjojen vasemmalle puolelle, hieman rinteeseen ja osittain paljaalle maalle. Yhden pitkän linjankin päähän tuli maalidamit puiden sekaan paljaalle maalle, jossa oli ohuehkoa risukkoa sekä koivuja. Näiden lisäksi Bosse ampui muutaman markeerauksen kohti rinteitä. Treenissä oli mukava määrä mukana eri tasoisia koiria. Osaavammille koirakoille tehtiin sitten samankaltaista treeniä, jossa matkoja pidennettiin, maastollisesti tehtävät menivät sen takia jo hieman vaikeammaksi, kun koirien piti ohitella ns. maamerkkejä (matkalla olevia oivallisia damin piilotuspaikkoja; pusikoita, kiviröykkiöitä jne) Lisäksi niille tehtiin haastavampia markkeerauksia kahden lähihakupaikan välistä. Maastona meillä oli treenissä aiemmastakin tuttu soramonttu, jossa oli laakeita aakeita alueita paljon. Siellä täällä kumpuja, puita, mäenrinnettä, jonka päällä alkoi metsäalue.

Aava sai pefletiksi upean hyljealustan. Se oli todella hieno ja varmasti tuli Aavalle tarpeeseen, etenkin tälle reissulle, koska sillä oli vielä juoksu. Olisi ollut varsin tulehdusvaara, että se olisi istunut kylmällä hangella pitkiä aikoja.



Aavan uusi hyljepefletti

Aavalla sujui suhteellisen mukavasti muut tehtävät, mutta juuri sillä pitkällä linjalla, jonka päässä oli lähihaun tyylinen alue koivuineen ja mättäineen, osoittautui tahmeaksi. Aavan sai kyllä alueella todella kivasti (itsekkin aivan yllätyin), mutta se tutki alueen hätäisesti ja oli lähdössä alueelta kokoajan pois. Se ikäänkuin vain juoksi alueen lävitse sen kummempia sitä tutkimatta. Positiivista harjoituksen aikana kuitenkin oli, että se pysähtyi hienosti pilliin ja otti ohjeita vastaan. Lähti oikeaan suuntaan käskystä, mutta jälleen tutki hätäisesti alueen ja päätyi poistumaan siltä. Aikani sahasin sitä siihen pusikkoon, kunnes Micke tuli ohjeistamaan minua uudelleen. Istutin koiran linjan päähän. Kävin itse tarpomassa linjan uudelleen mukanani yksi dami, jolla motivoin koiran uudemman kerran. Lisäksi hain esille sen toisenkin alueella olevan damin ja kerroin Aavalle siellä olevan useita dameja. Hieman paransin Aavan paikkaa, jotta se olisi irti toisesta ihan vieressä olevasta pusikosta. Näin karsin yhden virhemomentin pois. Nyt tarvittiin onnistuminen. Palasin itse lähetyspaikalle. Piiiiip pilliin, käsi ylös ja koiralle käsky lähteä eteen pusikkoon. Sinne se nyt vilahti ja oli jo hetken päästä paluumatkalla. Micken ohjeistuksella lähetin koiran heti uudelleen linjalla samaan paikkaan, jotta sille saataisiin päähän selvä positiivinen kuva ja onnistuminen. Niinhän siinä kävi. Saimme onnistumisen.

Treenissä näkyi pitkin päivää se, että Aavalla on juoksu. Tai jostain muusta syystä se oli epätarkka ja hieman kiireinen, juuri kun sitä keskittymistä ja nenän käyttöä nimenomaan olisi tarvinut. Mutta sekin tuli selväksi, että Aava juoksusta huolimatta voi työskennellä hyvällä tempolla. Eli aivan tyytyväinen.

Aavan kanssa odotamme Pääsiäistä ja pientä kouluttautumisreissua. Ihana päästä lähtemään pitkän talven jälkeen. Me niin odotamme reissua. :)



Kolmen päivän treenimaraton

Otsikko kuulostaa ehkä hurjemmalta kuin voisi ajatella. Olemme Aavan kanssa nyt kuitenkin käyneet kolmena päivänä peräkkäin vähän treenaamassa Laivajärven laavulla. Sunnuntaina hieman pidemmän session ja ma+ti lyhempi treeni aamupäivällä. Sunnuntaina meillä oli laavulla yhdistyksen yhteistreenit, jossa tehtiin kolmen koiran kanssa linja (x3), lähihaku, markeerausyhdistelmä. Siinä pisin ja mielestäni hankalin linja, jäi sen verta kalvaamaan mieltä, että heti maanantaina Ickyn lähtiessä hoitoon, pakkasin tavarat sekä koiran autoon ja uudelleen tekemään sitä linjaa. Tänään tiistaina ei ollut ajatus treenata, mutta painostuksen alla lähdin sitten tekemään jälleen linjaa samoille huudeille. Ja kannatti mennä, hyvä oli treeni.

 

Sunnuntain treeni

Aava teki ensin muutamia markkeerauksia haulikon säestämänä linjan alla olevaan taimikkoon. Se onnistui helpoimmissa ihan ok, mutta kun muutamia oli tippunut yhdelle alueella, suht likelle kelkkauran reunaa, sille oli jotenkin vaikea tajuta, että yksi dami menikin paaaaljon kauemmaksi siitä alueesta. Ehkä se ei sitä nähnyt tai ehkä näki, mutta ei se sitä löytänyt. Tumma dami, tummaa metsää vasten saattoi mennä ohitse. Oli kuitenkin hyvä treenata pitkästä aikaa taas haulikon kanssa. Aavalla on välillä sitä, että se pamauksen tullessa "hyppää" hieman eteenpäin. Tätähän ei todellakaan haluta. Lisäksi loppukaudesta viime vuonna olin huomaavinani pientä ampujien karttamista Aavan taholta. Se kyllä suoritti tehtävät, mutta se ei tehnyt niitä niin suoraviivaisesti kuin normaalisti. Pari kertaa korjasin Aavan paikkaa laukauksen jälkeen, mutta sitten se olikin aika maltillisesti tilanteessa.

Kaikille koirille motivoitiin kaikki kolme linjapaikkaa lähetyspaikalta. Mukana oli Aava (alo-avo), uros-labbis (voi) ja narttu-labbis (avo) eli painittiin itseämme kovemmassa joukossa.. :D Otin Aavan kanssa riskin, enkä käyny motivoimassa linjoja likempää, vaan jäin samaan riviin poikien kanssa. Ehkä olisi kannattanut tai ehkä asialla ei ollut merkitystä lopputuloksessa. Mielestäni Aavan kohdalla merkitys oli, että se teki linjan narttu-labbiksen jälkeen. Itse ajattelin, että koira menee linjan suht suoraviivaisesti, jolloin Aavalla on hyvä pohja lähteä "perässä" linjalle. Niin ei kuitenkaan käynytkään, vaan koira jäi linjalla olleeseen risukko-taimikkoon sahaamaan ja sen saaminen maalidameille oli hieman työlästä. Aavan lähtiessä linjalle, se eteni siihen pisteeseen saakka varsin hyvin, mutta sitten se jäi samalla tavalla siihen sahaamaan ja haistelemaan, eikä sitä saanut etenemään enää. Sivusta katsojan muistin mukaan Aava olisi sen kerran lähtenyt käskystä eteen, mutta sen jälkeen se vain pyrki tulemaan pois alueelta. Epävarmuus oli kampannut sen. :( Kahlasin sen kanssa lähemmäksi ja lähetin sen siitä, lopputulos ei vieläkään ollut sitä mitä piti ja kahlasin vielä likemmäksi maalia. Sillä kerralla se taisi jopa mennä perille saakka löytäen damin.

Tuon sähläyslinjan jälkeen otettiin toinen vasemmalla puolella oleva linja ja sitten oikealla puolella oleva. Aavan saaminen linjojen jälkeen lähihakuun oli suht vaivatonta. Se lähti vanhaa linjaa pitkin, pysäytin sen ja annoin käskyn sivulle lähihakualueelle ja lähihakupillitystä perillä. Se löysi nopeasti pikkudamin ja toi sen perille.

Lopuksi vielä pari markkeerausta viereiseen metikköön damitykillä. Aavan damit tippuivat syvälle kuusikkoon, mutta Aava kaivoi ne ohjaajan skeptisyydestä huolimatta hyvin esille.

Yhteenvetona kuitenkin treenissä jäi pahasti vaivaamaan mieltä pieleen mennyt linja. Kuitenkin, matkana sen ei pitänyt olla Aavalle ongelma. Hankaluus siinä tuli mielestäni jostain muusta syystä. Lisäksi minusta Aavan tämän hetkinen juoksu tuntuu vievän siitä sen parhaimman terän ja tarkkuuden. Se ei ole niin tarkka markkeerausalueen perkuussa tai osoita valpastumista linjalle lähetyksessä. Palautusvauhti oli hieman hidas myös. Olen kuitenkin sitä mieltä, että juoksun piikkiin ei asioita ihan herkästi laiteta meillä. Voihan ne siellä vaikuttaa, mutta kyllä koiran pitäisi kyetä juoksusta huolimatta työskentelmään aivan ohjaajansa hermoja repimättä riekaleiksi. Tämähän on tietenkin aivan koira kohtaista, miten ne juoksuihinsa reagoi ja harjoitteet tulisi juoksun aikana mitoittaa sen mukaisiksi. Tässä tietenkin avainasemassa ohjaajan kyky lukea ja tuntea koiransa.

Maanantain treeni

Maanantai-aamuna ajeltiin Aavan kanssa tosiaan taas laavulle ja hiihtelin sen kanssa sille heikommin menneelle linjamaalille. Jätin koiran sen puskan kohdalle, jolla se alkoi sunnuntaina sahaaman ja kävin motivoimassa damit (3kpl) sinne eempänä olevalle maalille. Mustat keskikokoiset damit oli nyt käytössä. Palatessa vein sunnuntaiselle lähihakupaikalle myös kolme pientä damia. Damien jättämisen jälkeen palasin Aavan kanssa puoleen väliin linjaa, katsoen sunnuntaista lähetyspaikkaa, suurinpiirtein lähihakupaikan tasalle. Lähetin siitä Aavan ensimmäisen kerran. Aava meni suoraan dameille hidastelematta missään kohtaa. Palautuskin oli ok. Siirryimme linjalla kauemmaksi maalista ja lähetin Aavan uudelleen. Jälleen hyvä suoritus, vaikka lähihakualuekkin jäi nyt paremmin koiran näköpiiriin. Viimesen damin lähetin koiran hakemaan ns. alkuperäiseltä lähetyspaikalta. Paloittelin sunnuntaisen linjan siis kolmeen osaan, rakensin harjoituksen uudelleen koiran muistiin tällä tavoin. Lähetin koiraa vain aina kauempaa linjalle.

Yhden lähihakudamin haetutin siitä samalta linjalta. Aava lähti aiemmin mentyä linjaa, vaikka kohdistin sitä enemmän oikealle siitä. Pysäytin sen alueen tasalla ja annoin jälleen selkeän käskyn sivulle ja pillitystä kun se oli alueella. Muut kaksi lähihakudamia haetutin toiselta reunalta tienpäältä lähettäen. Aava meni nekin mukavasti, hangessa kahlaten.

Tietä kävellessä heitin sille väliltä taimikkoon vielä yhden markkeerauksen. Se oli ihan selkeä, helpohko markkeeraus, joka ei tuottanut Aavalle ongelmaa.

Tiistain treeni

Ja eiköhän jälleen; huomaan itseni kiireessä tekemässä lähtöä treeniin ennen kuin Icky pitää hoidosta hakea. Ajatus ei ollut edes lähteä, mutta sain neuvoksi, että kannattaa. :D Olihan se sievä ilmakin.

Tein Aavalle samalla tavalla kuin aiemminkin linjan ja lähihaun samaan ryteikköön välillä. Nyt jätin sen vain huomattavasti kauemmaksi istumaan kun kävin hiihdellen motivoimassa damit. Nyt jaoin linjan kahteen osaan. Haetutin sillä ensin kaksi damia linjalta siirtyen toisella lähetyksellä kauemmaksi. Sitten ohjasin sen lähihakualueelle, pysäytys linjalla+ohjaus oikealle+lähihakupillitys. Ja sen jälkeen perään se viimeinen linjadami. Jännitin siinä, että alkaako se ennakoimaan perille asti menoa vai himmaileeko siinä kohtaa jossa sen juuri edellisellä lähetyksellä pysäytin, mutta Aava painoi perille saakka nuuhkaisematta matkalla maastoa. Perillä se joutui hetken etsimään damia, mutta pysyi hyvin alueella. Hienosti teki tehtävät.

Päätin lähettää Aavan kahdelle viimeisellä lähihakudamille metsän toisesta reunasta kulmittain. Kävelin tietä sinne ja lähetin aavan viistosti ojan yli kohti karahkoja. Ensimmäisellä lähetyksellä Aava keksi ihan oman linjan päästä perille upottavasta hangesta johtuen, mutta sillä oli selvästi tiedossa mihin se oli menossa ja se olikin paluumatkalla ennen kuin huomasinkaan.

Virheistä oppii, molemmat

Toisella lähihakualueen lähetyksellä Aavan linja oli jo suorempi kohteeseen. Se ei kuitenkaan heti löytänyt piilossa ollutta damia. Olisiko ollut se dami, jonka päälle raavin hieman lumen alta pilkottavaa mätästä ja painoin sitä puunjuureen. ;) Sitä en kuitenkaan sitten havainnut tarpeeksi nopeaa, että Aava jätti alueen. Näin vilauksen siitä pienen törmän takana ja seuraavan kerran sen matkalla kohti linjapaikkaa. Pysäytin sen ja kutsuin luokse. Lähihakupaikan tasalla pysäytin sen ja annoin käskyn vasemmalle ja kun se päätyi alueelle annoin lähihakua tiiviisti, lähes niin kauan että uskoin sen löytäneen damin ja koira ilmestyi hetken päästä, silmin nähden iloisena esille, tulossa kohti. Hyvää tässä harjoitteessa oli, että kun Aava poikkesi annetusta tehtävästä eli teki väärin, sen pääsi korjaamaan ja mikä parasta.. korjaaminen onnistui. Näin sain koiralle vahvistettu toivottavasti sitä, että "minä sanoin; hae siitä", kun palautin sen ohjaamalla takaisin alueelle ja dami löytyi sieltä.




Oranssit linjoja ja punaisen sisällä lähihakualue

Treeniä Kalixissa

Sunnuntaina ajelimme treenailemaan Kalixiin. Mukavaa oli, kuten aina. Aavalla alkoi juoksu lauantaina ja se hieman näkyi sen työskentelyssä. Se ei ollut aivan niin tarkkaavainen eikä ehkä keskittynytkään niin hyvin tehtävään. Yhdessä markkeerauksessa se tuntui käyttävän enemmän jalkojaan kuin nenäänsä ja dami jäi löytymättä.

Päivän tehtävinä teimme kaksi eri linjaa motivoituna, kaksi eri lähihakutehtävää myöskin motivoituna sekä väliin markkeerauksia. Loppukaneettina Aavalle ja Circonille tehtiin vielä yhdet pidemmät linjat motivoituna. Aiemmat lähetimme kuitenkin suhteellisen läheltä. Aavallekkaan en alkanut tekemään lähetyksestä liian vaikeaa menemällä liian kauas sen juoksujen takia. Ehkä se olisi selvinnytkin pidemmistä linjoista, mutta parempi oli nyt ottaa varmemman päälle. Yhden lähihaun kohdalla se oli selvästi menossa pidemmälle linjalle eikä sillä ollut kunnon muistikuvaa lähihakupaikasta. Sinänsä se ei haitannut. Otin Aavan vain takaisin ja lähetin hieman sivumpaa sen uudelleen alueelle. Se ajautui kuitenkin taas hakualueen reunaan, pysäytin ja annoin lähihakukäskyn samalla sivulle ohjaten. Aava otti hyvin annetun suunnan ja toi damin. Varsin onnistunut tehtävä siis.

Markkeerauksia teimme pareittain. Toinen koirista haki toisen ja toinen toisen. Aavalle tuntui olevan aluksi vaikea löytää mäen rinteessä olevasta taimikosta valkoista damia. Tässä juuri näkyi sen huono keskittyminen. Toki alueella ehdittiin käyttää myös toista koiraa ja Aavan lähettämisestä ehti kulua tovi, mutta silti harmitti, ettei se keskittynyt etsimään damia kunnolla. Juoksi kyllä varmasti ohi siitä sen kerran pari.

Kuitenkin yhteenvetona; hyvä treeni valkeassa, kumpuisessa maastossa.

Fixas VP

WAU! Osallistuimme Aavan kanssa SSRK-Kalixin kiertopalkintokisaan. Toissapäivänä saimme kuulla, että Aava oli voittanut Fixas VP-nimisen kiertopalkinnon, joka on nimetty Aavan mummon mukaan. Fixan on omistanut Aavan kasvattajat; Micke ja Karina. Uutinen voitosta oli todella hieno. Lauantaina kävimme, sitten SSRK-Kalixin vuosikokouksessa vastaanottamassa palkinnon. Mahtava kiertopalkintopokaali, kirjanen aiemmista voittajista, kukka sekä triss-arpa. Todella upea tunne. :) Aava saa kuvansa kirjaan muistoksi tuleville. Olen niin ylpeä pikku minkistäni.