Hengissä ollaan ja melko vauhdikasta menoa meillä ollut oikeastaan siitä asti kun Aavan pennut lähtivät maailmalle. Kolmen koiran treenit töiden ja lasten ohella vievät kyllä kaiken ajan. Koronan vuoksi olemme tälle sesongille käyneet yhdissä kokeissa. Toki, tiedä olisimmeko käyneet muualla kuitenkaan. Tuo treenaaminen on jotenkin vain kivempaa.. :D
Sami ja Enni kuitenkin korkkasivat avo-luokan Kemissä tuloksella AVO3. Hyvä kartoitus mitä osaavat ja miten mennevät eteenpäin. Iloisesti ja innolla porskutti Enni hommia ja heitä oli mukava.. joskin ihan älyttömän jännä katsoa.
Ennille olen yrittänyt mietiskellä sopivaa urosta ja miettiä pentutouhuja. Vielä en ole sopevaa löytänyt. Geenitestit häätyisi käydä ottamassa myös, niin nytkähtäisi silläkin tavalla sitten asia eteenpäin.
Samaisena viikonloppuna me räpelsimme Aavan kanssa VOI3. Aikalailla Aava teki ihan omanlaistaan koetta, ei sitä mitä haluttiin. Mutta näytti se tykkäävän siitäkin. Katsotaan nyt missä met esiinnymme seuraavan kerran. "Sirkushuveja" koko rahalla. Treeniä täytyy joka tapauksessa muovata hieman. Aiempi ei nyt vie eteenpäin millään tavalla.
Ninjan kanssa olemme treenailleet taipparijuttuja. Tuppaa sekin olemaan meleko innokas tekemään eli enemmän sellaista nahoissa pitelemistä sen kanssa. Tehtäviä se osaa jo tehdä aivan mukavasti ja uskoisin sen noilla taidoilla taippareista suoriutuvan. Melkoisen intensiivinen koira. Sen kanssa ei pitäisi kiireellä olla tekemässä mitään.
Kuun vaihteessa meillä on tulossa kennelviikonloppu Ristironkelissa. Leiri järjestetään yhteistyössä kennel Justincasen sekä kennel Näpsänakkelin kanssa. Kouluttajaksi meille on sinne lupautunut Tomi Sarkkinen.
Meidän rakkaasta Zurista jouduimme luopumaan keväällä. Otin sen mukaan eäinlääkärille, jotta tarkistettaisiin sen kunto. Se alkoi laihtua ja kakisteli kurkkuaan kiihtyvällä tahdilla. Jotta tutkimus saatiin tehtyä, häätyi Zuri rauhoittaa. Kurkusta löytyi ikävä näky; kasvain. Se oli pahannäköinen, eikä mitään ollut enää tehtävissä, jotta Zurin elämä olisi ollut elämisen arvoista. Oli aika tehdä raskas päätös ja antaa Zurin mennä. Ikävä on edelleen kova ja on outoa ettei se enää ole meidän kanssa. Tai onhan se. Pilkahtelee muistoissa jatkuvasti, hiipii illalla mieleen ja saa itkun silmään sekä palan kurkkuun. Minun pieni ferrari. 💗
Mukavaa ja touhukasta kesää kaikille!
-Malttia nuorien koirien kanssa. Ennemmin vähän ja oikeita asioita, kuin paljon kaikkea.
