Tiistai 19.11.2013, jäisen niityn treeniä

Tänään otimme pienet treenit molempien koirien kanssa. Pääpaino kuitenkin Zurissa, jonka kanssa treenasinkin ensin. Aloitettiin, kuten tavallisestikkin perusharjoitteilla eli seuraamista. Zurilla se kuuluu niihin asioihin joissa se on taantunut eli ennen niin hyvä seuraaminen on nyt ilmavaa "siellä täällä kulkemista". Hihna kaulaan ja korjattiin paikkaa. Joten kuten se alkoikin sitten kulkemaan sivulla. Kylläkin hieman luimussa. Negatiivinen palaute on sille vaikea käsitellä.

Linjatreeniä

Ensin otin Zurin kanssa linjatreeniä lumisella niityllä. Vein kepin keskivaiheille niittyä. Koiran jätin istumaan linjalle pienen matkan päähän. Motivoin damit ja palasin koiran kanssa lähetyspaikalle. Välillä käännyin ja osoitin koiralle suunnan muistiksi. Koiralle oikea suunta ja hyvä lähetysasento ja käsky "eteen". Zuri suoritti ensimmäisen lähetyksen helposti. Pidensin matkaa ja lähetin uudelleen matkaan. Hyvin meni sekin. Yhteensä näitä kolme toistoa.

Markkeerauksia 

Sitten otimme Zurin kanssa vähän markkeerauksia niitylle. Maasto on avointa, mutta nopeasti saavuttava hämäryys ja pienet kuopat sekä tummat läiskät hangessa tekevät lisähaastetta. Ensimmäisen markkeerauksen Zuri hakee hyvällä vauhdilla. Toisen markkeerauksen se jättää noutamatta. Käy mutkan alueella, mutta nopeasti lähtee juoksentelemaan selkeästi väärälle alueelle. Kutsun koiran luokse ja palautan oikealle alueelle damin taakse. Vihellän luoksetulo-käskyn jolloin koira nappaa damin ja tulee luokse. Ehkä se tiesi kokoajan missä se oli. Ei vain viitsinyt. murr.
Seuraavat markkeeraukset menevät kuitenkin hyvin ja lisää palautusvauhtia haetaan juoksemalla hieman taaksepäin koiran palauttaessa.

Kivat treenit kaiken kaikkiaan ja Zuri sai taas jotain mietittävää. Ehkä ohjaajakin.

Aavan treeniä

Aavan kanssa otin jo hämärän painaessa päälle sokkolinjaa. Eli samalle kepille, johon Zurille motivoin damit, vein Aavalle valmiiksi sen näkemättä kolme damia. Lähetyspaikalle ja koira eteen-käskyllä matkaan. Olemme Aavan kanssa treenanneet samaisessa linjassa hieman pidempää matkaa, joten sillä varmasti oli siitä jo vahva mielikuva; niityn päähän vain. Se juoksi damialueen yli. Sain sen hieman raskaasti pysähtymään. Kutsuin vähän luokse ja oikealla alueella lähihakua-pillitystä ja dami talteen. haetutin samasta lähetyspaikasta pari muutakin pois. Tie niittyjen välissä on sen verran jäinen etten halunnut juoksuttaa siitä yli ettei koira liukastu ja loukkaa itseään. Keskellä niittyä on sähköpylväs, jonka juurelle heitin yhden damin lumen raosta pilkottavien heinien sekaan. Aava ei sitä selkeästi nähnyt. Se lähti hyvin linjaa sinne, mutta kaartoi hieman ennen pylvästä. Sain sen kuitenkin ohjattua suht helposti damille. Toivottavasti edes luotto mammaan kasvoi damin löytyessä.

Sunnuntai 17.11.2013, Eino-myrskyn mainingin treenit

Sunnuntaina treenattiin hieman kolkohkossa säässä Laivajärven montuilla. Eino-myrskyn jäljiltä tuulahteli vielä hieman viileästi, mutta vaatetta lisää autosta ja kaakaota termarista. Treenissä oli 5 koirakkoa paikalla, joten saatiin ihan mukavat treenit tehtyä. Minulla oli mukana Aava & Zuri.

Aloitettiin vähän tokolla, jotta saatiin koirat kuulolle. Sen jälkeen tehtiin muistipaikka selän taakse ja vähän toiseen suuntaan walk up:ia. Heittoja tuli etäältä ja koirat saivat niitä vuorotellen noutaa, sikäli jos olivat hiljaa. Välillä joku koirakko otti damin taakse jääneeltä muistipaikalta ja palasi riviin. Hyvä treeni ajatellen, että tuli treenattua montaa asiaa. Koiran keskittymistä seuraamiseen, pudotuksiin sekä olemaan hiljaa. Lisäksi työskentelemään "paineessa" joita toisista koirista aiheutui ja lisäksi muistamaan taakse jätetyn linjapaikan. Aava hieman vinkui aluksi ja seuraaminen ei ollut aivan priimaa walk up:ssa, mutta loppua kohden jo rauhoittui ja seurasi paremmin. Se markkeerasi hyvin ja työskenteli minusta ajatuksen kanssa. Olen siltä menneen kauden aikana nähnyt kuitenkin sitä häseltämistäkin ja kiirettä löytää, jolloin keskittyminen ja nenän käyttö tehtävissä on kärsinyt. Liiallista yrittämistä jaloilla ja silmillä. Kerran se yritti lähteä hihnan päästä toisen noutoon, mutta muuten se pysyi hyvin aloillaan. Kuitenkin siitä näki, että se kuumeni vielä toisten työskennellessä. Vaatinee siis vielä vähän kehitystä ja treeniä.

Walk up:in lisäksi tehtiin linjatreeniä vielä mäen töyräälle ja toinen muistipaikka tehtiin nyt aiempin walk up markkeerauksien suuntaan uutena motivointina. Ensimmäiset damit motivoitiin myös mäen päälle. Nuoremmat koirat lähettiin heti matkaan motivoinnin jälkeen mäen päälle, että saataisiin varmempi onnistumien ja tätä kautta positiivista oppimista. Hyvin menivät. Aavallakin linjat oli kunnossa. Hieman kaarsi mäen loppupuolella, muttei niin paljoa etteikö damit olisi löytyneet aivan reaaliajassa. :)

Zurille heiteltiin muutamia markeerauksia rinteeseen. Se haki osan ihan ok, mutta useimmissa se hukkasi keskittymisensä ja teki damin löytämisestä turhan haastavaa itselleen. Damit kuitekin yhtä lukuunottamatta talteen. Luovutukset sillä oli todella kivoja ja helppoja.

Kivat treenit. :)

Blogielämän alotus ja katsaus kauteen 2013

Vihdoinkin. Oma koiramainen blogi. :) Tämähän piti toteuttaa jo silloin kun Aava tuli taloon, mutta ilmeisesti taloon tullut pikku musta sai niin hurmoksiin, että toteutus jäi ajatusasteelle. Nyt kuitenkin. Tänneppä sitten on ajatuksena silloin tällöin päivittää koiruuksien treeneistä yms. Enimmäkseen tulee treenattua labradori Aavan kanssa, mutta kyllä tolleri Zurinkin kanssa harrastellaan edelleen jotain. Tolleri Kaneli sen sijaan viettää eläkepäiviä tällä hetkellä Kemissä.

Ensin kuitenkin katsaus tähän asti tapahtuneeseen eli suuremmin kiduttamatta pissapapereilla vuoteen 2013. Kesään mahtui iloja ja elämyksiä, mutta myös epätoivosia luovuttamisen täyttämiä ajatuksia.

Aavan kanssa treenattiin tietenkin taippareita varten. Minun muka realistinen tavoite oli, että taippareihin menisimme alkusyksystä. Toivoin vain, että tämä "minkki" menisi uimaan kesän aikana, eikä suuria riistankäsittely ym. ongelmia ilmenisi. Hioa vain perusjuttuja varmaan kuntoon. Tavoitteet olivat näin jälestä ajateltuna, hyvällä jälkiviisaudella, liian matalalla. Taippareihin menimme heti kesän alussa, jonka jälkeen starttasimme treenimielessä nome-b:ssä ja wt:ssä kesän aikana. Yksi tulokseton b-startti saatiin heti alkuunsa, kuten tuomari-Eku sanoi "paskaks meni". Muuten kokeet menivät suhteellisen mukavasti. Ongelma kaudella oli kuitenkin aina sama. Haku ei tahtonut olla tarpeeksi laajaa ja se meni hieman juoksenteluksi. Tämä siis alensi palkintosijoja. Starttailimme myös Ruotsin puolella Kalixissa järjestettävässä Djurmagazinet wt-cupissa kahden osakilpailun verran. Yhtäänsä osakilpailuja olisi ollu viisi. Todella mukava kokemus myöskin treenimielessä.

Labradori-derby oli sitten elokuussa aivan omaa luokkaansa floppi. Selvittelin ennen ilmoittautumista millaisessa tasossa koiran tulisi olla derbyyn mennessä, jotta tehtävät olisivat edes suoritettavissa. Treenasimme sitten sen tyylisiä asioita ja mielestäni Aava oli lähtiessä siinä tasossa, että normaalien derby-tehtävien sattuessa kohdalle, ne olisivat olleet suoritettavissa. Meillä ei kuitenkaan ollut tuuri myötä siinä suhteessa, vaan tänä vuonna tehtävät olivat, niin meille kuin monelle muullekkin koirakolle hieman yliampuvan vaikeita. Rotujärjestö osoitti huhujen mukaan Englannista saapuneita tuomareita, mutta mielestäni kisajärjestäjillä on tässä vastuu. Harmitti. Muuten reissu oli kuitenkin antoisa ja ihana. Matkaan tarttui pienestä, ihanasta myyntikojusta Chevalierin vaatteita ja yksi hattukin. Ei pöllömpi. Ja kiitos vielä matkaseuralle.

Touhukkaan ja päättömän koiran kanssa ei haavereiltakaan voi välttyä. Aavan etuhampaista kaksi kaipaisi Oulun eläinlääkärin mielestä poistoa. Se on ne joskus jo alkukesästä tökännyt ja ne ovat kuolleet yläleukaan pystyyn. Siispä ne tullaan siitä poistamaan vielä talven mittaan. Korvatulehduksia Aavalla on myös ollut mielestäni paljon ja kertaalleen vesihäntäkin alkusyksystä. Luut on todettu kuitenkin terveiksi, samoin silmät. Juoksutkin alkoivat pari päivää derby-reissulta tulon jälkeen, joten hormoonitkin pellaa.

Kaudella pyrimme treenaamaan paljon erilaisissa maastoissa. Ojien ylityksiä, maaston vaihteluita, kosteikkoja, niityillä sekä metsissä. Aava kehittyi mielestäni todella paljon kesän aikana. Riistoja se on pitänyt hieman tiukasti välillä, mutta riistarikkoja ei ole tullut yhtään. Ekua Tornion kokeesta lainatakseni; "ei ainakaan raanokot lähe karkuun". Syksyllä kuitenkin veteenmeno linjalähetyksissä alkoi kärsimään ja ampujan ollessa tehtävissä mukana, se selvästi häiritsi hieman Aavaa. Se ei vielä osannut katsoa, mikäli heitto tulikin toisesta suunnasta kuin missä ampuja oli ja hieman pälyili ampujia. Tämä näkyi muutamassa kokeessa. Siinäpä talvelle lisää tekemistä.

Syksyn jahtien alkaessa Aavalla oli tietenkin derbyn jälkeen alkanut juoksu. Zuri pääsi siis mukaan, minunkin ihka ensimäiseen sorsajahdin aloitukseen. Todella mukava kokemus. Pauketta, kahlaamista ja tietenkin, eväitä! Myöhemmin, juoksujen loputtua, pääsimme Aavankin kanssa kokeilemaan onnea, josko löytyisi jotain tai tulisi pudotuksia. Saalis oli kuitenkin laiha, eikä lintuja juuri näkynyt. Aloituksessa alas saadun tavinkin löysi loppujen lopuksi turbo-labbis-Reiska. Josko ensi vuonna pääsisimme uudelleen.

Kauteen mahtui kokeiden lisäksi Susanna Fontellin koulutus heti keväällä,  Masterkey`sin huippis kenneltreffit keskikesällä, syksymmällä Heikki Nevalaisen wt-koulutus sekä lumen jo tullessa A-koekoulutusta Lumijoella Petri Taskisen vetämänä, jossa olin suureksi osaksi kuunteluoppilaana.

Kaiken kaikkiaan kausi oli paljon enemmän kuin uskalsin keväällä toivoa. Hienoja reissuja, ihania ihmisiä ja kivoja kokeita. Ykköset Aava nappasi ns. joka lajista johon osallistui eli kyllähän siihen pitää olla tyytyväinen. Näistä saavutuksista on tietenkin kiittäminen ihanaa kasvattajaa Kalixissa ja personal traineria yhdistyksessä. :)

Aava Susanna Fontellin koulutuksessa palauttaa linjadamia.

Zuri tekee lähihalua Susannan koulutuksessa.

Aavan kanssa taipparit läpi Rovaniemellä.