lauantai 15. lokakuuta 2016

Syksy juoksee kohti talvea taas

Jahtilammelta lokakuussa.

Mihin meidän syksy on vierähtänyt ja kadonnut? Se on hurahtanut kokeisiin.. se on kulutettu treenatessa.. käyty turistina sm-kokeessa Kannonkoskella,  mukavan kasvattipäivän viettoon.. ja aina kuin olemme päässeet, olemme olleet jahdissa. Kyyhkyä ja nyt myöhemmin syksystä sorsaa sitten. Eli, varsin mukavasti on syksy mennyt, ehkä juuri siksikin aika on mennyt älyttömän nopeaa ja taas olemme tilanteessa, kun kiirehdimme valon määrän kanssa.

Aavan syksy


Aavan kanssa osallistuimme viimeisimpänä kokeena omiin nome-b kokeisiin Torniossa. Sinällänsä kokeet koko kauden ovat olleet itselle sellaista raskasta rämpimistä; selviämistä kai jollain tapaa. Samaa osastoa on osin ollut myös treenitkin. Kokeista on tullut tulokseksi väliltä VOI 0-1. Koirassa ei ole vikaa. Ei ainakaan minun mielestäni. Vika on täällä hihnan päässä ja näppiksen äärellä. Mielellään kyllä parjaan koiraa/koiriani, mutta johtunee siitä turhautumisesta uskoakseni... "miksi se ei voi tehdä vain kuten ohjaan tai käsken, kun se osaa, miksen minä ohjaajana osaa sille kertoa". Siihen vielä ne virheet, joita on näiden vuosien aikana siihen rakentanut.. ja taas minä aivan itse. Ei ne siinä koirassa olleet kasvattajalta lähtiessä. Tiivistettynä mitä ilmeisemmin; näen meissä tällä hetkellä vain ne virheet ja vaikka itselleni lupaan illalla, että "huomenna avaan silmäni ja katson mitä muuta näen", niin ei se olekkaan, aivan niin helppoa. Pitäisi oppia itselle armollisemmaksi. Ja tietenkin koiralle; pennut, juoksu, ohjaaja jonka se on saanut ym. Edelleenkin hoen myös mantraa.. "kehitys loppuu tyytyväisyyteen".. että yrittääpä tässä sitten taiteilla ajatuksiensa välillä. Aavalla juoksu tosiaan ehti juuri parahiksi olla ohitse ennen omia kokeita. Jahtia se ei häirinnyt.

Aavan kanssa ollaan treenattu vielä vesiohjauksia jonkin verran, hajujälkeä, lähihakua ja metsästetty. Kyyhkystelyn lisäksi olemme olleet tosiaan sorsassa lähilammella, josta myöskin mukava määrä noutoja. Kuolleita ja raanoja. Ihan huippu-hienoa metästellä.

Nyt talvea kohden mentäessä, voidaan Aavan kanssa jatkaa taas treeniä tulevia kokeita ajatellen. Vedet alkavat täällä pohjoisessa olemaan melko kylmiä jo pikku hiljaa, joten vesitreenit jäävät auttamatta pois jonkin hetken päästä, muttei ihan vielä kai. Josko sorsaan vielä pääsisi kuitenkin. Perustreeniä sitten vain ennen lumen tuloa. Kaikkea mitä suinkin ehtii.


Ennin syksy


Enni on tässä kasvanut isoksi neitiksi ja aloitti juoksunsa. Pikku pörriäisen kanssa on ihka oikeasti treenailtu muutamia kertoja myös. Perusjuttuja; seuraamista, paikalla oloa, malttia, luoksetuloa. Dameilla ja palloilla lähihakua, linjaa. Markkeeraustunnelia olemme harjoitelleet muutamina kertoina sen kanssa ja joitain vesinoutojakin se on päässyt tekemään. Hakua ei. Se osaa juosta ja uskoakseni etsiäkkin, sitten kun on aika ja tarve. Ensin sen pitää oppia käyttämään päätään ja nenäänsä jalkojen sijaan. Erilaisiin riistoihin on tutustuttu vastikään enemmän. Lajeina on kyyhkyn ja vesilintujen ohella ollut varis, lokki ja fasaani. Fasaani oli jostain syystä se lintu, jota mentiin kyllä heiton jälkeen sukkana suoraan katsomaan, mutta siitä ei oikein tahtonut löytyä kunnollista otetta alkuun. Sen kanssa Enniä piti hieman tukea, mutta se sitä nouti ensimmäisilläkin kerroilla jo ja myöhemmässä vaiheessa nappasi fasun hienosti spontaanisti mukaansa. Höyheniä tuntui kakistelevan palautuksen jälkeen vähäsen suustaan.

Kyllähän Enni on semmoinen super-pallo ja ottaa hetkensä aina, jotta saa pääkopan asettumaan uomiinsa, mutta sanoisin kuitenkin; treenin määrän nähden - kivasti menee ja tekee. Kuitenkin; semmoinen tulevaisuuden potentiaalinen paukkuun lähtijä.. :D

 

Kenneltreffit


Ennin kanssa tavattiin tosiaan syyskuun loppupuolella muut sisarukset Kemissä. Kaikki pentujen omistajat pääsivät paikalle ja päivä kului hujauksessa treenien merkeissä. Timppa piti meille oikein antoisan päivän, josta toivon mukaan kaikille jäi jotain suuntaviivoja takataskuun ja kotona treenattavaksi. Mukava oli nähdä pennut nyt nuorina koirina ja kuulla ohjaajilta, että pennut olisivat juurikin oikeissa kodeissaan täyttämässä koiran paikkaa. :)


Zurin syksy


Zuri-Zuppurainen vietti vasta 9-vuotis synttäreitään. Meinasi mennä omistajalta aivan ohitse nuo pippalot, mutta onneksi kaapista löytyi mehevä pihvi kaviaarilla höystettynä. Yksinoikeudella Zurille. :) Ihana punaturkki. Toivottavasti se sulostuttaa meitä vielä usean vuoden ajan olemassa olollaan.

Nokka pitkällä se on haistellut ulkoa tulvivia tuoksuja fasaaneista ja variksista. Ehkäpä senkin kanssa pitäisi muutama nouto taas pitkästä aikaa ottaa. Perustottista sen kanssa on tullut kyllä tehtyä välillä. Se näyttää nauttivan toiminnasta.. ja tietenkin niistä herkuista.. :D


Zuri 9 vuotta.



Enni Myllyjärvellä.

Ennin kanssa.



Kenneltreffeiltä 25.9.2016.

Aavan kanssa jahdissa.

Timppa tarjosi jahtiaterian Lekan noutamasta haapanasta. Oli herkullista.
Maisemaa lammelta.


Aava


Aava ja Enni

Jahtimaastoja aamupäivän lenkiltä. Vähän oli jo lampi kertaalleen jääriitteessä.


Jahtimaastoja päivän lenkillä.