Viikonlopun treeniä Kalixin montuilla

Koko viikonlopun kelit suosivat ulkoilijoita ja sunnuntaina mekin suuntauduimme koirinemme treenaamaan Kalixiin. Paikaksi valikoitui tutut montut. Olemme ennenkin tuolla treenanneet. Paikalle treeniin saapui tällä kertaa Bosse & Kristiina, Timo, Annika sekä me Aavan kanssa.

Päädyimme tekemään linjoja motivoiden ja motivoimatta osan osalle koirista. Linjapaikkoja oli koirille yhdeltä paikalta kolme ja vielä yksi hieman sivummalla.  Minun mielestä linjat olivat pitkiä. Koiria läheteltiin mäen päältä ja tarvittaessa mentiin lähemmäksi. Itse päätin heti alkuunsa, että en ala koiraa ohjaamaan, vaan aina takaisin jos poikkeaa linjalta.

Hieman joutui taas Aavaa ottamaan linjalta takaisin, mutta pääsääntöisesti se teki hyvin. Kerran kävin linjan kaksi motivoimassa Aavalle kun se ei tuntunut suoraan juoksevan sitten millään. Loppujen lopuksi Aava teki sen linjan kaksikin kertaa. Kerran motivoituna ja sen päälle halusin sen vielä kerran juoksevan linjan "vanhalla" motivoinnilla.

Markkeerauksia tehtäessä Aavalla tuotti ongelmia linjaan heitetyt kakkoset. Mielikuva tuntui toisesta katoan ja se jäi pyörimään ensimmäisen damin kohdalle. Jälkimmäiselle piti koira lähettää uudelleen, eikä aina mennyt oikealle alueelle sittenkään.

Maasto oli hyvinkin paljasta. Jäinen hanki oli ainakin Aavan tassuille huonoksi ja sen tassusta löytyi treenin jälkeen viiltohaavan näköinen kohta. Se ei tunnu niistä olevan moksiskaan, mutta juoksutusta ei sille parane nyt tehdä ennen kuin ne ovat parantuneet. Onneksi sen anturat paranevat suht nopeaa.

Juoksuja odottelen Aavalle alkavaksi nyt tässä kuussa. Se onkin vaikuttanut hieman pehmeältä, vaikka ei se mielestäni treenissä ole näkynyt. Tulisi nyt pian juoksut, niin ne olisivat sitten pois päiväjärjestyksestä ja seuraavat sitten syksyllä.

Mukava päivä oli kaikkinensa, jonka kruunasi vielä pentujen katsominen Masterkey`silla illan päälle.

KUVAT MYÖHEMMIN...

Iltatreeni

Töiden jälkeen piti pika-pikaa ajella kotia kohti, jotta ehtii pakata treenikamppeet ja koiran autoon. Kotona käynti oli siis pelkästään kääntyminen ja kohta sitä oli taas matkalla Kemiin ja treenaamaan. Kävimme Timpan kanssa tekemässä koirille saman treenin kuin aikaisempana viikonloppuna laavulla.

Keskelle laitettiin reilusti dameja jo valmiiksi, jotta sitä saisi sitten ainakin lopuksi vahvistaa. Muuten reunoilla oli molemmissa 6 damia, joita vuoronperään noukimme koirien kanssa. Hieman jäi tosiaan semmoinen "naps ja kops, noukitaan pois" - olo. Koirilla meni molemmilla hyvin. Muutaman kerran Timppa veivasi Reiskan kanssa ja mie otin Aavan takaisin myös pari kertaa ja lähetin uusiksi. Aava ei ollut moksiskaan moisesta veivauksesta. Hieman oikean puoleinen linja tuotti sille enemmän vaivaa, mutta hyvin sekin saatiin kuitenkin onnistumaan loppujen lopuksi.. ja hyvin pienellä säädöllä mielestäni.

Viima jäällä oli kova ja pureva. Koirilla oli harjoituksessa hieman vastakkainen sivutuuli. Se näkyi ehkä hieman myös koirien työskentelyssä ja käyttäytymisessä. Tuuli meni nokkaan molemmilla.. :D Selvästi näki Aavalla yhdellä linjalla, että se haki maalialueella silmillään, ei nenällään ollenkaan. Täytyykin muistaa alkaa sille lumien vähennyttyä tekemään treeniä, jossa sen pitää käyttää nokkaansa enemmän.

Paljon tuli koirille juoksemista ja se alkoi näkyä tassuissa. Hieman jää rikkoi taas anturoita eli nyt on hyvä antaa koirielle pieni hengähdyshetki ennen seuraavaa repaisua. Puhutaan siis todella pienestä hengähdyksestä.. ;) Aavan hierojalta sain ohjeeksi ottaa rauhallisesti sen kanssa, koska vielä selkeää kipukohtaa oli havaittavissa. Vielä en siis aivan hirveitä viitsi Aavaa rasittaa sen lihaksien takia. Kevyttä liikettä ja ulkoilua. Koiran voinnin mukaan. Tuolla jäällä juoksuttaminen on siitä hyvä, että alusta on tasainen, eikä pakosta tarvitse koiran hyppiä, jos ei itse siihen intoudu. Mukava oli hetki istua laavulla treenin päälle ja paistaa makkarat sekä hörpätä teet. Koirat saivat sen ajan lämmitellä autossa jo.

Pikaista iltatreeniä kotosalla

Ilta alkoi jo hämärtää ennen kuin sain itseni revittyä muista touhuista pihalle ja rakentamaan Aavalle treeniä.

Päätin tehdä sille kolme linjapaikkaa (sokkoja siis koiralle)... tai tavallaan neljä. Yksi paikoista tuli kolmosen kanssa samaan paikkaan, mutta eri kulmasta. Kaksi linjoista oli suoraa. Niissä koiran tuli ylittää pihatie ja jatkaa matkaa penkan/ojan ylitse ja ladon ohitse aukealle, jossa pari kappaletta dameja vuorollaan odottivat noutajaansa. Otin linjoilta yhden damin kerrallaan ja siirryin sitten seuraavalle paikalle.

Linja 1

Ensimmäiselle linjalle lähettäessä Aava jotain pööpöili. Se juoksi kyllä varsin reippaasti ja vauhdikkaasti kohti maalia, mutta heti ennen maalia se vain pysähtyi. Dääm..
Yritin sitä ohjata "eteen", mutta Aava päätti pyrkiä sähköaidan alta hevosaitaukseen. Ei se sinne kyllä treenissä koskaan aiemmin ole pyrkinyt, mutta kai se nyt ajautui niin lähelle aitausta ja ymmärsi jotain väärin. Noh, selkeää ohjaamista sitten damille. Ensin selkeä sivu ja sitten lähetys taakse. Empä tiedä kannattiko. Kannattavampaa olisi ollut ottaa koira pois ja lähettää uudelleen. Seuraavalla kierroksella linja 1 sujui jo mallikkaasti. Olihan koira jo motivoinut itsensä kertaalleen.

Linja 2

Linja kaksi meni ihan okei. Muisti ei ainakaan riitä siihen, että olisin sitä joutunut sille linjalle lähettämään uudelleen.

Linja 3

Mutta... linja kolme..kyllä oli vaikea ymmärtää. Viistolinja kohti naapurin taloja ja siellä olevia puita, joiden juuressa damit odottivat. Niityn keskellä pönöttävä puhelintolppa houkutteli kovasti kaartamaan sinne. Koiralle kielto ja kutsu takaisin. Lähetin sen uudelleen muutamia kertoja ennen kuin se hoksasi asian. Sitä ennen otin askelia eteen, otin lisää askelia eteen, korjasin kulmaa jne. Mutta, onnistuihan se sitten viimein. Hieno juttu. Tämän linjan kanssa piti veivata sitten vielä uudellakin kierroksella, mutta ei niin paljoa, kuin edellisellä. Aavalla varmasti sotki mieltä se, että olemme aiemmin treenanneet paljon eri variaatioita tolpan läheisyyteen. Se on sille päässä jo voimakas maamerkki. Nyt kun se piti vielä viistosti ohittaa, niin sillä taisi mennä pasmat sekaisin.

Tein vielä viimeisen kerran sille linjalle niin, että kävin heittämässä häiriömarkkeerauksen tolpan likelle ja lähetin koiran edelleen ensin suoralle linjalle. Hyvin meni.

Linja 4

Tämäkin linja meni aivan ok. Ei ainakaan muistikuvaa pööpöilystä. Pari noutoa tein tästäkin kulmasta.

-----------------------------------------------------------


Kaiken kaikkiaan kuitenkin aivan ok treeni. Koira teki jälleen virheitä, joita pääsi sitten korjaamaan. Selkeästi viistot linjat ovat harjoituksen aihe. Toinen huomion arvoinen asia oli, että mitä enemmän minä ohjaajana säädän ennen lähetystä, sen epävarmemmaksi koira tulee. Kokeilin välillä purkaa koko lähetyshetken pyöräyttämällä koiran kertaalleen ympäri muutamalla askeleella ja asettautumalla uudelleen lähetykseen. Se auttoi vähän, mutta koira ei enää terävöitynyt kunnolla.

Samankaltainen treeni pitänee ottaa uusiksi tässä lähipäivinä. Nythän sillä on taas motivointi pohjalla tästä kerrasta.





Linja 1. Kaksi damia ladon ohitse vasemmalle puolelle. Tien ylitys ja pari lumista ojaa.

Linja 2. Pari damia ladon ohitse oikealle puolelle. Tien välissä ja pari lumista ojaa.

Linja 3. Viisto linja puiden juureen. Kelkkaurien ylityksiä. Häiriödami tuli niityn keskellä olevalle sähkö/puhelinlinjan lähistöön, kuvassa vasemmalla.

Linja 4. Viisto linja puiden juureen toisesta kulmasta. Kelkkauria matkalla.

Keväistä treeniä

Aamu valkeni kirkkaana ja mieleen alkoi hiipiä "laavulle, treeni, makkaranpaisto". Lähtöön päästiin kuitenkin vasta puolen päivän tienoilla. Koirat ja lapsi autoon ja matkalla kävin poimissa vielä Timpan mukaan. Ajelimme Kemiin laavulle, jossa kävimme aiemminkin treenaamassa. Ihmisiä oli muitakin liikkeellä ja hieman piti odotella, että vähän enemmän tuli tilaa jäälle. Päivä oli loistelias kaikin puolin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, seura oli huippua ja treenit Aavan kanssa sujui myös mahtavasti. Hieno päivä siis. Hyvä olo kyräilee mieltä vieläkin. Illalla ei tarvinut Ickyn unta odotella. Nukkui makeasti jo autossa, kun illalla palailimme kotiin reissultamme. Noin nelisen tuntia taisi vierähtää pelkästään ulkona.

Treeni koostui kolmesta eri linjasta. Maalit tehtiin molempiin päihin saarta ja vielä yksi keskelle. Hieman kyseenalaistin, että tulisiko keskimmäinen linjapaikka liian likellä reunoissa olevia ja tekisi näin ollen tehtävistä sekavia koirille. Jälestä päin ajatellen kolmannen maalin lisäys oli aiheellinen, koska kaksi maalia päissä olisi ollut koirille ehkä hieman haasteeton. Linjoja ei motivoitu koirille alunperin, vaan koirat odottivat sen ajan autossa. Periaatteessa, kyllähän ne motivoituvat jo siinä, kun ohjaajat ottavat damikassin autosta ja lähtevät dameja viemään. Eli olisiko tuo ollut semmoinen "kevyttäkin kevyempi" motivointi.

Dameja paikoille jätettiin 6 kpl/ per koira. Päätimme jakaa matkan, jolta koiria läheteltiin kolmeen osaan. Otimme joka tasosta maaleilta 2 damia ja siirryimme sen jälkeen aina kauemmaksi maaleista seuraavalle tasolle. Eli aloitettiin lähempää ja loppujen lopuksi linjoilla alkoi olla jo matkaa ja samalla maalien kulmat pienenivät.

Muutamia kertoja koiran kaartaessa pysäytin sen, otin kokonaan takaisin ja lähetin uudelleen. Yleensä asia korjaantui suhteellisen kivuttomasti. Suurin ongelma koirilla tuntui olevan keskimmäinen linjan ymmärtäminen, mutta kävely likemäksi ja koiran auttaminen sai Aavan onnistumaan miellyttävästi. Koirista oli välillä vaikea nähdä olivatko ne menossa oikealle maalille, sinne minne ne oli lähetetty. Vaikka maalien välit olivat hyvin etäällä, saattoi koira alkaa kaartamaan linjaa. Joissakin tapauksissa vasta hyvinkin lähellä oikeaa maalia. Itse pidin tärkeänä sitä, että koira pysäytetään oikeassa kohtaa ja korjataan. Eli juuri siinä kohdassa kun koira päättää alkaa tavoittelemaan jotain muuta maalia/suuntaa kuin se on lähetetty. Vaatimus; "suoraan juokset". Oikea aikasuus on minusta noissa yksi tärkeä seikka. Reunoille asetetut maalit tuntui olevan Aavalle helpompia.

Koska keskimmäisen linjan kanssa oli molemmilla koirilla ollut ongelmia, olimme molemmat Timpan kanssa sitä mieltä, että tekisimme vielä loppuun pelkkiä linjoja keskimmäiselle maalille. Sinne vietiin molemmille 5 damia vielä. Tässäkin itsellä oli vaikeuksia välillä hahmottaa mihin koira lähti kaartamaan. Kerran taisin Aavan ottaa takaisin, mutta voi olla, että sekin oli virhearviointi itseltä. Muuten Aava teki hyvin. Se alkoi olla jo hieman väsynyt juoksemisesta ja jää alkoi sattua tassuihin, joka näkyi sen palautusvauhdissa. Siihen oli hyvä päättää hyvä treeni.

Kokonaisuutena ajatellen hyvä treeni siis. Koira teki virheitä ja niitä pääsi korjaamaan. Aava kesti korjaukset ja jumppaukset taas todella hyvin ja jatkoi työskentelyä positiivisessa hengessä. Se oli innokkaasti myös väliajat, kun otin odotellessa sen kanssa hieman perusasentotreeniä.

Tiistaina Aava pääsee taas hierojalle. Varmaan sille on jälleen tarpeen se, kun on yhtäkkisesti juossut niin paljon. Minusta sen liikkeet olivat treenin ajan kyllä aivan nyt ok:n oloiset. Jotenkin vielä lauantai-aamuna katsoin, että vähän olisi liike väärällään, mutta epäilempä, että se vain varoi kuoppia maastossa. Hallissakin oli lauantaina puhe yhdistyksen ihmisen Jampun kanssa, että liike näytti hänestä aivan ok juostessa. Se oli mukava kuulla. Itsehän sitä on hieman vaikea katsoa takaa tai edestä, joten oli mukava kun joku muukin kiinnitti huomiota siihen.

Ylimmässä kuvassa on saari, johon maalit tehtiin. Molempiin saaren kärkiin ja keskelle.

Reiska ja Aava.

Hankitreeniä

Aavan kanssa olen tehnyt kevyttä linjatreeniä parina päivänä. Ristiin rastiin tuota meidän etuniityn hankea käyttäny hyväksi. Eka päivänä sain kohuidean käyttäessäni niitä pissalla, et nyt treenataan. Hanki näytti kestävän koirat hyvin. Ei muuta kuin damit kainaloon ja viemään net niitylle linjapaikoille. Aava oli siinä välissä sisällä.

Siinä sitten kävi kuitenkin niin, että painoni raadollisuus tuli esille ja hanki upotti.. varmasti ruohoon saakka. Crocksit jalassa.. Sukat oli sitten jo alkusoitossa märät. Treeni ei muutenkaan mielestäni sujunut kovinkaan mallikkaasti. Kyllähän Aava teki, mutta se ei mennyt linjoja suoraan, vaan kaartoi aina jotenkin. Varmasti se jotenkin laskee maastoa mennessään, kun suunta oli oikea. Ehkä se vain etsii paremman pohjan mennä. Mut ärsyttävää. Haastetta koiralle varmasti toi se, että oli pimeää. Tyytyväinen olin taas, että vaikka pysäytin ja otin koiran takaisin monta kertaa se teki töitä yhtä suurella drivella siltikin. Pientä ennakoimista alkoi tulla esille eli se alkoi pysähdellä ennen käskyä kesken linjan, hetki lähetyksen jälkeen, joten päädyin tekemään hyvin motivoidun, selkeän linjan sille lopuksi.

Lauantai-aamu

Lauantai-aamuna sitten koitti uusi ahaa elämys. Nyt hangen pinta oli selvästi saanut yöpakkasesta ja se kantoi hyvin. Joten taas damit sinne ja koira kartanolle. Nyt meni linja jo paremmin. Päätin tehdä Aavalle harjoituksen, jossa saisin mahdollisesti linjaa suoristettua ja koiran menemään sinne minne minä haluan, siitä mistä minä haluan. Heitin koiralle ensin tumman damin hangelle, jotta se varmasti sen näkee. Tumman damin taakse heitin hieman pidemmälle toisen damin, joka oli valkoinen. Se ei erottunut hangelta varmasti kuin vasta siitä kohdasta josta tumma dami noudettiin. Aava meni tikku suoraan molemmille. Sen olemuksesta kuitenkin näki, ettei se ollut nähnyt tai ei muistanut kauempaa, valkoista damia. Minun mielessäni se oli hyvä. Sen täytyi luottaa minuun, että "siellä se on kun emäntä niin sanoo".

Tein Aavan kanssa lauantainakin paljon linjoja eri suuntiin. Välillä heitin markin häiriöksi ja välillä sokkoja linjoja. Hieman eri variaatioilla. Olin tyytyväinen kun lopetettiin treeni.

Launtaina oli vielä hallitreeni Laivaniemessä. Koira oli kohtuullisen väsyneen oloinen illalla, vaikka päivän treenit ei nyt aivan kamalan raskaita ja energiaa kuluttavia olleet. Varmasti tämä talven löhöily kuitenkin on syynä.

Hallissa otimme noutoja. Hirveästi ei heitelty, vaan enemmän semmoista malttia, kun koirat katselivat toisten noutoja. Saipa Aava melkein damistakin päähän, kun se istui kauempana odottamassa ja Jamppu tähtäsi sitä. Tarkoitus ei tietenkään ollut heittää koiraa, eikä se siihen osunutkaan kun Aava damin tullessa kohti kallisti itseään hieman. Se kuitenkin istui paikoillaan hyvin. Hassun oloinen tilanne.. koominen. Toinen istua töjöttää siellä vaikka dami tippui päähän.