Pennut 4 viikkoa

Tässä on ilmeisesti tuo tarmo ja energia suuntautunut ihan muuhun kuin blogin kirjoittamiseen. Aika kuluu todella nopeaa. Vasta tuntuu, että pennut syntyivät ja nyt ne kipittävät miltei täyttä vauhtia ja täyttävät 4 viikkoa!! :)

"Synttäreiden" kunniaksi ne saivatkin tänään maistaa vähän jauhelihaa ja viiliä. Eivät arastelleet syödä, vaan ahneesti nuolivat käsistä ja lusikasta niitä. Määrä ei ollut suuri, mutta varmasti riittävä, jotta näen miten niiden mahat reagoi ja kuinka etenemme sen suhteen. Ainakin pennut olivat herkkuhetkestään, niin tohkeissaan, että painuivat kasaan keskenään ja untenmaille. Aava sai nassutella sitten loput niiden herkuista, joita en antanut enää pennuille. Viime viikolla niiden "herkut" oli tosiaan matolääke, että sinänsä voisin ajatella tätä jonkinlaisena gourmet-hetkenä..:D

Nimiä olen pennuille yrittänyt keksiä. Lappi, luonto ja Suomi ovat olleet peruspohjana mietinnöissä, mutta saas nähdä mitä sieltä lopulta tulee. Luultavasti kuitenkin rakenne on Cinnaroll`s Strålande xxxx. Melko haasteellista nimetä ensimmäistä pentuettaan.. :D Mielikin sattuu itsellä olemaan niin ailahteleva valintojen suhteen, ettei se auta asiaa.

Pennut kehittyvät aivan hurjaa vauhtia. Pienet kauniit "rotat" näyttävät jo sieviltä koiran aluilta. Haukahtelevat, leikkivät, muriset ym. Pentulaatikon korkeammat reunat ei enää niitä pidellyt vaan porukka tuli eilen laatikon reunojen ylitse. Päätin sitten ottaa reunat edestä matalammiksi, ettei ne ylityksessä loukkaisi itseään. Samalla siirsin aiemmin olohuoneessa olleen häkkiaitauksen pentuhuoneeseen. Näin sain turvallisen tilan niille pentulaatikon laidan jälkeen. Sanomalehdet sinne, joten josko se edesauttaisi niillä erottamisesta missä on pesä ja missä "vessa". Selvästi ne ovat sanomalehtiin tottuneet. Tekevät jo tarpeita hienosti niiden päälle. Joskus toki viereenkin, mutta lähinnä ajatus ollut lehtien aikaisesta sijoittamisesta laatikkoon, että tottuvat erilaiseen materiaaliin, ääniin jotka myös siitä lähtevät jne. Ehkä hassu ajatus, mutta tuskin menee hukkaankaan.
Kynnet niiltä on leikattu pariin kertaan. Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin toinen, mutta josko seuraavalla kerralla ne ovat taas syöneet ja leikkineet itsensä väsyksiin. Muuten on kyllä melkoinen savotta.

Itse siirryin noin viikko pentuhuoneen sohvalta takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Yöunet on olleet muutaman yön nyt sitten reilusti paremmat. Hyvin on yöt menneet, mitä nyt tosiaan ovat olleet kaikki ns. väärällä puolella. Jatkossa katsoa tietenkin tarve, ettei ne tunge päätään mistään välistä ja jää sitten jumiin. Yläkertaan ei mitään ääniä pentuhuoneesta kuule, joten siinä mielessä saatan nukkua ja olen nukkunut kuitenkin paremmin tuossa.

Tästä petistä luovuin jo ihan mielelläni. :D Hieman lyhyehkö jopa minun "ei niin pitkälle kropalle".
Christian kävi siinä makaamassa, joten arvioisin mitaksi hänen mukaansa 116cm.

Aavalle olen jotain pientä treenin poikasta tässä kotipihan alueella harrastellut. Lyhyitä linjan pätkiä, malttia Zurin kanssa ja jotain palautusharjoituksia. Ai, että on ollu Aavasta niiiiiiin ihanaa. Se nimenomaan näkyy niissä palautuksissa. Taas härvelletään kuin rupeli. Semmoinen tietynlainen tekemisen puute siis alkaa vaivaamaan meitä molempia. Ei sillä ettei pennuissa olisi meille Aavan kanssa puuhaa, mutta kun on totuttu menemään ja tekemään. Kovasti kevättä odotellaan.

 

Aava oli pennuilleen ilmeisesti ajatellut kantaa tuommoisen purulelun. Hyvähän se on oppia heti jyrsimään parit crocksit. Emännän mielipide saattoi olla vähän eri ja ehkä Aava sen aistikin.