Usko, toivo, rakkaudesta puhumattakaan..

Lauantai-iltana innostuimme kaverin kanssa lähtemään Pukulmiin treenaamaan, kun kelikin näytti vain paranevan kokoajan. Aavalle halusin ehdottomasti kokeilla uudelleen kakkosmarkkeja uoman toiselle puolelle. Ne kun ei viimeksi tuolla käydessä mennyt täydellisen putkeen. Lisäksi linjaa Aavalle.

Markkeeraukset

Teimme Aavalle ensin niin markit, että molemmat heitot heitettiin ykkösinä, jonka jälkeen paketti kasattiin ja heitettiin sitten tuplana. Ensin meistä katsottuna oikea, sitten vasen. Näin se meni ok. Hieman pientä hapuilua oli nähtävissä koirassa. Uintimatka uoman yli oli nyt pidempi kuin viimeksi veden nousun vuoksi, joten se toi oman haasteensa. Toisaalta häiriönä olevia kiviä oli vähemmän.

Teimme vielä tuplamarkit toisin päin eli ensin heitettiin vasen ja sitten oikea. Tämä näkyi tuottavan Aavalle taas ongelmaa. Se oli käynyt aivan lähellä vasemman puoleista damia, mutta luovutti liian helpolla ja lähti hakemaan toista. Se palautettuaan sen pää näytti olevan tyhjä. Lähetyksestä se pyrki lähtemään rantaa pitkin, joten vasta uusinta lähetyksellä se lähti suorittamaan tehtävää oikeasti. Hieman joutui koiraa ohjaamaan vastarannalla, kun sen muistikuvat näytti olevan melko keveät. Teimme uudelleen vielä tuplat noin päin, että vasen ensin, sitten oikea. Tällä kertaa heittäjä kuitenkin vaihtoi paikkaa ennen heittoja hieman enemmän oikealle. Ajatus oli, ettei vanhat paikat sitä sotkisi tai auttaisi. Selkeästi kuitenkin Aavalle oli jäänyt muisti vanhoista heitoista, jotka eivät olleet niin kovin kaukana kuitenkaan. Kertaalleen se sinne oli menossa. Muuten ihan ok, kun sai sen uimaan oikeaan suuntaan lähetyksestä.

Ohjailuista huolimatta olen sitä mieltä, että Aava teki hyvät työt. Lisää kuitenkin on tämmöisiä treenattava. Tuplia ja kauas.

 

Ohjaukset

Lopuksi teimme Aavalle ohjauksia.. ihan tarkoituksellisia sellaisia. Ensimmäinen linja tehtiin viimeisistä markeista taas enemmän oikealle. Nämä tehtiin Aavalle sokkoina, eli ei motivointia. Tavallaanhan aiemmat markit olivat sillä pohjalla niin, että se tiesi toisella puolella olleen jotain. Se sai riittää. Aavistelin, että Aava lukitsee itsensä isoon kiveen, joka oli värjääntynyt vielä laelta valkoiseksi lintujen jätöksistä. Sinne en damia halunnut, tuntui liian helpolta ohjata se semmoiseen maaliin, jonka näki jo kaukaa ja koiran silmin ajateltuna "selvä maali". Halusin maalin siitä hieman irti ja se laitettiin muutamien metrien päähän maalle heinikkoon. Kuvassa näkyy matalia puskia heinikossa, dami laskeutui sinne. Lähetyksen jälkeen kävi hyvin pian selväksi, että Aava nimenomaan naulitsi itsensä kiveen. Taisin ottaa sen pari kertaa pois vedestä. Sen ensimmäisen lähetyksen, josta kokeilin vielä uudelleen.. ei onnistunut, joten otin toistamiseen pois ja vaihdoin lähetyspaikkaa muutaman metrin oikealle. Nyt koira lähti paremmin. Se kuitenkin kaartoi taas hieman vasemmalle kauempana, joten korjasin linjaa hieman. Hyvin meni Aava sitten alueelle pienen ohjailun jälkeen ja dami talteen.

Linja kaksi tehtiin ensimmäisten markkien vasemmalle puolelle. Kauempana siinsi kivirykelmä, jonka valitsin maaliksi. Tarjolla oli viistolinja, mielestäni jo kohtuu matkan päässä. Koira matkaan ja katsomaan mitä se keksisi. ;) Aava ui hyvin puoleen väliin, tarvitsi pienen vahvisteen.. taisin sanoa "hyvä".. tai uudelleen "eteen". (en muista tarkkaan) Siitä se jatkoi hyvin matkaa ja lukitsi itsensä selkeästi välillä lilluvaan.. no johonkin. Olisiko se ollut jotein vesikasvillisuutta tai vastaavaa. Siinä otin koiraan uudelleen huomion kun se näytti hämmentyvän, kun maali ei taas ollutkaan siinä missä se sen ajateli olevan. Aava luotti tässä kohtaa ohjaajaansa ja jatkoi matkaansa eteen, kylläkin poikkesi tässä kohtaa linjalta ja päätyi enemmän oikealle maalista katsottuna. Siitä sitten ohjasin sen vasemmalle ja lähihaku-pilli kivien likellä. Siinä koira hetken metsästeli ja dami talteen.

 

 

Vähän hakua olosuhteiden pakosta

Hakua ei sinänsä ollut tarkoitus tehdä, mutta koska liivin taskusta oli lipsahtanut yksi dami kadoksiin siirtymisessä, päätin koettaa sen Aavan kanssa löytää. Varalta otin pari damia liivin taskuun, jos sattuisi käymään niin köpelösti ettei damia löytyisikään saisi Aava silti noudon. Lähdimme Aavan kanssa haravoimaan alueita, joista oli kuljettu. Hieman hankalaa oli tarkkaan kahlata paikkaa, josta toinen oli mennyt aiemmin ja emme tainneet risujen määrästä päätellen aivan samaa reittiä kulkeakkaan. Kävimme uoman toisellakin puolella etsimässä, vain todetaksemme ettei se ole siellä. Aava haki ja juoksenteli heinässä täydessä vaudissa. Se kävi jossain kauempanakin katselemassa. Pari kertaa heitin sen huomaamatta damin heinään, jotta se saisi onnistumisiakin juoksentelullaan. Selvästi se antoi sille aina lisää puhtia. Mukava oli nähdä, että se oli uimassa jopa uoman yli toisaalla etsiessään. Välillä otin sitä pois matkalta, kun se oli tavallaan menossa väärälle alueelle. Mene ja tiedä miten se vaikutti koiraan. Innokkaasti se kuitenkin jatkoi aina hakua. Palasimme takaisin päin ja menimme pitkälti reunoja pitkin. Aava sai tehdä hyvää hakua heinässä ja kappas.. sieltähän se sitten yhtäkkiä tuli hukassa olevan damin kanssa.. ja ihan alkupäästä reittiä.. :D Hieno juttu..eikä missään nimessä ollut turha/huono reissu siellä kahlata. Koira sai vain lisää sinnikkyyttä ja kokemusta.

 

Seitin ohut onkin se asia

Nyt sitten pääsen tuohon otsikkoon.. se ei edes seitin ohuesti liity tähän kirjoitukseen, vaan pitää sisällään kaiken tuona päivänä ja tämän kesän aikana esille tulleet ajatukset. Usko koiraan, usko itseensä.. toivo parempaan.. toivo oppiseen ja kehittymiseen. Se miten ylpeä olo voi itselle tulla kun näkee koiran menneen todella paljon eteenpäin. Ehkä se on ikänsä puolesta kasvanut.. ehkä sen kanssa on tehty asioita paljon oikein tänä kesänä. Ehkä tehtiin viime kesänäkin, mutta se ei koirana ollut vielä valmis vastaanottamaan niitä, ehkä sillä oli lukko, joka vaati kasvua ja lisää kokemusta auetakseen. Nyt Aavan kanssa vesijuttujen treenaaminen on tuntunut iloiselta hommalta, varmemmalta. Ei ole haitannut jos joku asia menee hieman pieleen.. otetaan uudelleen.. tai annetaan sen mennä vähän "sinnepäin" se teki kuitenkin hyvin. Viilataan seuraavalla kerralla, kyllä se oppii. Rakkaus koiraan, lajiin ja ystäviin.. <3 Se suuri tunne, että haluaa mennä pian uudelleen treenaamaan ystävien kanssa.



Aava tutkailee maastoja.





Markit tulivat tuplana rastien tietämille. Niiden jälkeen Aava lähetettiin linjalla nuolen osoittamaan suuntaan. Kivi näkyy kuvassa vasemmalla puolella.



Linja 2.
 

Osa Aavan markkisaaliista.



Aava ui.

Bonuksena tänne perjantai-illan pyöräilyreissulta kuvakollaasi. Niin onnellisen näköisiä ja oloisia koiria kauniissa maisemissa.

Treeniä ympäri-ämpäri

Treeniä Kalixissa

Keskiviikko-iltana ajelimme Kalixiin viemään riistoja ja samalla kävimme treenaamassa lumpeikossa. Uskoisin, että pari vuotta on tuosta paikasta puhuttu, että pitäisi Aavan päästä sinne treenaamaan ja nyt päästiin. Paikka oli huippu. Tien molemmin oli hyvät vesialueet ja ympärillä suoaluetta.

Bosse kävi motivoimassa ja viemässä kahteen paikkaan linjamaaleja. Toinen, kauempi linjoista motivoitiin ja viisto, hieman lyhempi linja oli motivoimaton. Aavalle tehtiin veteen muistiin markkeeraus, joka oli sitten tarkoitus ottaa ohjauksella pois. Sen jälkeen alettiin ottamaan markkeja koirille ja niiden jälkeen Aavan oli tarkoitus ottaa vesimuisti pois. Aava lähti veteen tosi hyvin, kiinnitti itsensä rannan kulmaan eli se oli mielestään uimassa vain yli. Sen piti kuitenkin jatkaa matkaa eteenpäin lumpeikossa. Moneen kertaan sain sen pysäytettyä ja käännettyä, mutta lopulta se nousi maalle vasemmalle puolelle heinikkoon ja katosi sinne. Se oli pakko pillittää heinikon reumaan ja selän takaa sain ohjeita ottaa koira pois. Motivoisimme sille uudelleen damin. Bosse kävi heittämässä uudelleen, käännyin pikku pätkän koiran kanssa ja lähetin sen uudelleen linjalla. Sen se suoritti sitten hyvin ja dami tuli talteen. Koiralla näytti olevan työlästä uida lumpeikossa.. saati sitten löytää dami lumpeiden seasta. Kun Aava oli palauttanut ensimmäisen damin, lähetin sen uudelleen sille toiselle mikä sillä jäi aiemmin noutamatta. Nyt se taisteli itsensä hyvin lumpeiden läpi. Muutama pilli-käsky ja dami ylös.

Uskon, että ensimmäisellä kerralla muistin ja lähetyksen välillä ehti kertyä liian pitkä aika. Muisti ehti pyyhkiytyä pois ja lähetys oli kuin sokko Aavalle. Positiivista.. tai oikeastaan erittäin positiivista oli, että Aavaa kesti pillittää useita kertoja ja se pysyi toimintakykyisenä kokoajan. Huonoa oli tietenkin, että joutui pillittämään niin paljon, kun koira sahasi lumpeikkoa ees-taas.. eikä damia saatu loppujen lopuksi ylös, kun luovutin itsekkin ohjaamisen ja päästin sen rantaan.

Maalinjoissa Aavaa piti hieman ottaa takaisin, lähettää uudelleen, mennä likemmäksi ja taas lähetystä. Pidempi linjoista oli Aavalle selkeästi pitkä. En sanoisi liian pitkä.. mutta riittävä. Ensimmäisellä kerralla se kävi  maalilla ohjaamalla, eikä seuraavatkaan paljoa siitä poikennut. Aivan viimeinen linja sillä meni pienen neuvottelun jälkeen aivan tikkusuoraan. Siihen olin tyytyväinen.
Viisto, hieman lyhyempi linja meni paremmin. Kerran otin sen siitä takaisin ja lähetin uudelleen.

Näiden jälkeen Aavalle tehtiin vielä ennen lähtöä toisessa vesialueessa sokkouittoja lumpeikkoon. Bosse oli ennalta heittänyt sinne damin ja lähetin Aavan tien päältä sitä kohti. Mene ja tiedä näkikö se damin selkeästi jo lähdössä, niin suoraan se sinne ui. Kun Aava oli hakenut damin ja palautti sitä Bosse heitti toisen hieman kauemmaksi sen selän takana. Näin tehtiin muistaakseni kolmen noudon verran. Näitä muita en usko sen hahmottaneen kuin vasta vedessä, suhteellisen lähellä dameja. Aava teki töitä tosi hyvin. Hyvällä mielellä sai lähteä sitten kotia kohti.

Markkeerauksia. Tästä kuvasta hahmottuu varmasti hyvin paikat. Kristinan koira on juuri palauttamassa punaisen kelkkarastin kohdalta toista damia. Toinen on heitetty kuvassa turkoosipaitaisen Bossen vasemmalle puolelle metsikön eteen.
 

Markkeerauspaikka uudelleen.

Vesinouto 1. Damit heitettiin uoman päähän, jossa se alkaa kaventumaan. Aava naulitsi itsensä kuitenkin vasemmalla näkyvään heinikkoon alun perin.



Linjat. Pitkä linjamaali oli edessä tummana näkyvän metsän rajassa. Koiran tuli juosta markkialueen vierestä ja jatkaa avoimen suoalueen läpi.

Vesi 2. Kuvassa koira on tulossa takaisin päin jo damin kanssa heinikon kärjen kohdalla. Se on noutanut sen kärjen "toiselta puolelta" Ei kuitenkaan sen takaa.

Treeniä Pukulmissa

Markus oli seisojakavereiden ja Samin&Caran kanssa Pukulmissa treenaamassa ja päädyimme sitten Ickyn kanssa lähteä katsomaan heidän treeniä.

Markuksella oli liivin taskussa muutamia dameja, joten Aavakin pääsi tekemään muutaman markin. Ensin ykkösmarkkeja ja sitten tuplia. Ykköset menivät aivan ok, mutta tuplissa Aava sotki itsensä ja toinen markki tuli ylös parilla yrityskerralla ohjaamalla. Matka uoman yli oli suht pitkä, joten selvästi vaatii vielä treeniä. Puhetta oli, että toinen markeista ei olisi näkynyt kovin vahvasti taustajoukkojen mielestä, mutta mene ja tiedä oliko sekään syy. Mielestäni koira ne näki kuitenkin molemmat.

Treeniä saaressa

Yhtenä viikkoiltana innostuimme porukalla lähtemään Timpan saareen treenaamaan. Koiria ja ihmisiä oli veneen täydeltä.

Saaressa hetken arvottuamme teimme maalle kolme linjamaalia. Osalle motivoitiin, osalle ei. Lisäksi koirille heitettiin markkeja hieman linjoista sivummalle. Veteen tehtiin myös linjapaikkoja, joista sitten myöhemmin virta vei muutaman. Paikkoja käytiin tekemässä vielä sitten uudelleen.

Aavan kanssa otimme yhden linjan vedestä ja sen jälkeen rannassa tuntui olevan tungosta ja kaaosta, joten päädyin pitämään Aavan treenin simppelinä. Lisäksi otimme Aavan kanssa linjoja maalta, kunnes sielläkin alkoi olla ruuhkaa ja maalit loppuivat kesken.

Hyvä, ytimekäs treeni kuitenkin Aavalle.




Mikko, Jaakko, Simo ja Laura menossa saareen.
 



Mikko, Timppa.. ja joku musta koira makkaranotskin teossa.

Onnistuneita vesitreenejä putkella

Aava on mielestäni kehittynyt paljonkin viime syksystä. Eritoten vesitöissä. Talvi meni lähes kaaottisissa tunnelmissa pään sisässä, että mitähän on lumien sulettua ja vesien lämmetessä luvassa. Kevään alkukangertelujen jälkeen on kokoajan menty kuitenkin eteenpäin. Välillä jopa näyttää siltä, että koira nauttisi vedessä olemisesta. Vielä meillä on paljon töitä edessä ja luottamuksen pitää kasvaa vielä todenteolla, mutta tämmöinen väliriemuitseminen oli kiva kirjoittaa.

Eilen kävimme putkensuulla kurkkimassa vesijuttuja Leenan&Pönkän, Jaakon&Simon sekä Christianin kanssa. Tehtiin linjaa ja markkeja veteen. Sivuille heinikoihin motivoitiin dameja, oikealle puolelle ränniä sekä vasemmalle. Markkeja heiteltiin sitten keskialueelle ja Aavalle sivussa olevan uoaman toiselle puolelle. Aava teki suurimman osan linjoista hieman laihemmilla motivoinneilla. Se ei nähnyt varsinaisia heittoja, mutta otin sen autosta sivulle kun heitot oli tehty ja muut alkoivat töihin, joten sillä oli mahdollisuus motivoitua toisten tekemisistä. Aivan lopuksi Jaakko heitti vielä ohjauspaikkojen ohitse keskelle ränniä damin. Aava oli heiton ajan auton takana. Linjalla eteen ja koira ji melko tikkusuorasti damille. Vaikea sanoa missä kohtaa se damin näki. Auttoiko auringon valo sitä. Aiemmin koirat eivät ole tuntuneet oranssia väriä näkemään. Hyvä lopetus. Vanhat ohjauspaikatkaan eivät häirinneet.

Aava teki kaikenkaikkiaan muutenkin hyvät linjat mielestäni ja muistiin heitetyt markkeerauksetkin se kävi napsimassa pois. Mukava oli sen kanssa treenata. se tuntuu niin paljon varmemmalta kuin aiemmin. Hyvät treenit muutenkin. Muillakin onnistui tosi hyvin. Treenatun mukaisesti.

Kenneltreffit 2015 Björkforsissa

Vuoden odotetuin kohokohta on nyt takana. Täytyy sanoa, että se on aina täysin odottamisen arvoinen. Mahtavia ihmisiä, mahtava ilmapiiri. Koiria treenataan monta päivää ryhmissä ja vapaapäivinä voi käydä seuraamassa muiden koulutuksia.

Kouluttajaksi treffeille varattiin jo viime vuoden treffien aikaan Tomi Sarkkinen ja toiseksi kouluttajaksi Micke&Karina olivat valinneet ruotsalaisen tuomarin ja labradorikasvattajan Kicki Pilenåsin. Todella hyviä kouluttajia molemmat.

Kickin koulutus

Kickin koulutuksessa olimme Aavan kanssa perjantaina koko päivän. Teimme markkeerauksia, linjaa, walk up:a, yms. Eli aivan tavallisia asioita sinänsä. Aavan koulutus sujui aivan kivasti. Se olisi saanut mennä linjat suorempaan, mutta markkeeraukset se hoiti hyvin tuolla kertaa. Damilaucherilla tehtyjä markkeerauksia se ei tuntunut oikein näkevän kunnolla, etenkään semmoisia jotka tulivat meistä viistosti sivuun tai taakse. Niiden kanssa oli itsellänikin vaikeuksia, kun piti keskittyä koiraankin välillä, että mihin se jää tuijottamaan. Eli treeniä semmoiseen.

Aavalla meinasi välillä linjat kaartua banaaniksi ihan linjan lopussa, mutta siihen kai sitten vaikutti vähän tuuli yms. Näin ainakin kouluttajien mukaan. Siinä kuitenkin jää miettimään, että kutsuuko koiran takaisin ja kokeilee uudelleen lähettää, korjaako kohdassa, jossa linja alkaa vääntyä eli ohjaako koiraa. Toisaalta jos koira on jo lähes alueella, onko siitä enää vastaavaa hyötyä ja murentaako siinä koiran luottamusta tyhjänpäiten, kun sen voi yhteistyöllä ohjata "riistalle".

Paljon hyvin vinkkejä sain Kickiltä perjantailta. Mm. ettei koiraa kannata paineistaa turhaan vierellä, vaan sille voi sanoa käskyn rentoutua eli silloin se ei ole noutovuorossa. Hyvä pieni kikka. Lisäksi hyvä markkaaraus-linja-harjoitus neliössä, jota voi tehdä useamman koirakon kanssa. (meillä oli neljä koirakkoa). Vastapäätä oleva koirakko heitti toiselle markkeeraukset. Yhden oikealla puolelleen ja toisen vasemmalleen. Ensin koira haki toisen markkeerauksena ja hieman myöhemmin kun toiset koirat olivat suorittaneet saman haetutettiin koiralla toinen linjalla. Hyvä treeni koiralle ja ohjaajalle kehittää markkeeraus ja muistikykyä.

Tomin koulutus

Tomin koulutuksessa olimme sitten heti seuraavana päivänä lauantaina. Koirassa ei väsymystä edelliseltä päivältä näkynyt. Ehkä se oli hieman rauhallisempi kuin yleensä. Alkupuhuttelussa toin Tomille esiin edellisenä päivänä huomaamani puutteet markkeerauksissa ja niitä aiottiinkin tehdä. Tosin hän oli sitä mieltä, että launcherilla tehdyt markit voivat muutenkin olla hieman luonnottomia. Mikä lintu lentäisi semmoista vauhtia koiran ohitse.

Tomin koulutuksessahan olemme olleet pari kertaa aiemminkin. Viimeksi Surkeella. Siinä mielessä Tomilla oli kai jo näkemystä laittaa meidän "voittaja-ryhmään" harjoittelemaan. Se vähintäänkin nosti ohjaajan uskoa koiraan.. joku muukin kerta uskoo.

Markkeerauksia oli tosiaan tarjolla. Jälleen muistin harjoittamista sekä koiralle, että ohjaajalle. Ensin koirille tehtiin edessä olevaan metsään linjamaali, jonka jälkeen markkeja tuli eteen ja taakse. Niitä sitten koirakko kerrallaan noudettiin. Parhaimmillaan dameja oli maassa neljä, neliön joka kulmassa. Itsellä tuotti ongelmia käännösten jälkeen muistaa niiden paikkoja aivan tarkasti. Tiesin kuitenkin sijainnin aina noin suurinpiirtein, mutta tarkkaa ohjausta ei voinut kuvitellakkaan. Ehkä parempi niin, kun minusta hivistelijästä on kyse.. :D Kerran sain juosta Aavan ensimmäisten noutojen aikaan kiinni, kun se ei pysähtynyt pilliin heti ja kun pysähtyi, tuntui lähihakukäsky olevan sille aivan uutta. Empäs muistakkaan milloin olen juossut viimeksi Aavan luo treenissä, mutta tämä oli hyvä. Hyvä muistutus koiralle, että emäntä voi oikeasti tulla sinne ja korjata. Aava harvoin tekee tuon kaltaisia "virheitä" enää, joten hyvä homma. Riemuita voi myös virheistä. :D Hullua.

Välillä huilittiin ja yritettiin katsoa toisten koulutusta, mutta kai pää alkoi jossain kohtaa pehmenemään, ettei se ihan saumattomasti onnistunut. Huilin jälkeen tehtiin lisää linjaa ja markkeja. Koirat lähetettiin noutoihin pienen vesialueen ylitse. Se selvästi, ainakin hieman kokematonta Aavaa sotki. Se lähti hyvin noutoihin, mutta toisella puolella rapakkoa se olisi voinut mielellään jatkaa matkaansa tarkemmin. Hyvin se hoiti kuitenkin hommansa. Nuo ovat aina semmoisia viilauksia.. parempaan ja tarkempaan. Ohjaaja sai palautettu tarkemmasta lähetyksestä ja vähemmästä säätämisestä siinä. Vaikka kuinka yritin katsoa koiran suoraan heti alkuunsa, tuntui se taas olevan ongelma.

Molemmat kouluttajat olivat kehuneet Aavaa kasvattajille ja se oli ihan super-hienoa kuulla. :) Viikonlopun jälkeen pää oli pehmeänä. Vielä maanantai-iltana funkkiksena Kalixin wt:ssä ja homma oli paketissa. Tiistai-aamun työn startti pelotti.. miten päivän jaksaisi. Kai sitä jossain sumussa ja vkl hyvässä fiiliksessä sitten jaksoi. Melkoisia turneita tämmöiset.
 

Kausi on tavallaan vasta alussa, mutta näyttäisi syksy painavan päälle turhan nopeaa ja kohta alkaa jahdit yms. Toivottavasti. Tarvii raahata koira edes raanoja kaivamaan, jos ei muuten pääse mihinkään. "Tavoitteet"/haaveet tuloksista on tavallaan jo täytetty.. ykkönen wt:stä ja nome-b:stä avo:sta. Vielä on startteja jäljellä mikäli paikat irtoaa. Olen Aavan ilmoittanut Kalixiin ja Roihin. Lisäksi olisi oma nome-b koe syyskuussa ja wt-koe lokakuussa. Luultavasti ne riittää meille. Riittää siinä mielessä, ettei taida viitsiä sen enempää Ickyn takia. Mutta, aika näyttää.. saattaahan se joku reissu vielä ilmaantua.




Kollaasi treffeiltä
 




Kicki kouluttaa.



Tomin koulutuksesta lauantailta.



Tomin koulutuksesta lauantailta.



 

 

 

Lauantain porukkaa tässäkin.

 

 

Aavan purtu maha.

 

 

 

Treenejä ja Kemin koe

Treenit Aavan kanssa ovat sujuneet hyvin. Enimmäkseen sen kanssa on tehty vesitreeniä, koska se on ollut se meidän kompastuskivi. Veteen on tehty ohjauksia eri variaatioilla. Pientä viilausta vaille, mutta selkeästi on menty eteenpäin. Aava ui hyvin ja rauhassa. Se ottaa vedessä hyvin ohjausta ja damit on saatu talteen. Välillä on pitänyt vähän vääntää ja harjoitella itse mitä kannattaa varoa sen kanssa. Likelle rantaa ei passaa päästää ja välillä pitää ottaa selkeästi etäisyyttä niihin ohjaamalla koiraa keskemmälle vesialuetta. Vielä vedessä pysäytyksen jälkeen eteen lähetyksiä pitää sen kanssa treenata enemmän. Se tuppaa välillä kääntymään sivuille niissä.

Viikko sitten kävimme Sangiksessa treenaamassa Bosse ja Kristiinan kanssa. Taidettiin Aavan kanssa molemmat kokea ahaa-elämyksiä, joten treenit meni aika nappiin siinä mielessä. Koirille tehtiin damijonoa vedessä sekä muutamia yksittäisiä maaleja, joita sitten vuoronperään otettiin. Aava teki hienosti kohdan, jossa se nousi saarekkeeseen, josta oli edellisen damin noutanut. Siitä koiran piti jatkaa vielä matkaa uudelleen veteen. Aava roiskautti mukisematta sinne ja nouti damin. Tuli vielä samaa reittiä takaisinkin. Hienoa. Tuolla sain hyvin myös treenattua sitä taakse lähetystä vedessä. Aava sahasi hetken molemmille sivuille, kunnes kai ymmärsi ettei vaihtoehtoa ollut. Sivut oli koluttu ja oli hetki kuunnella mitä se emäntä oikeasti sanoo. Hyvin lähti Aava sitten vihdoin uimaan pois päin ja dami talteen. :)

Kalixin treenien lisäksi on käyty treenaamassa Ahvenjärvellä, putken suulla ym. Kaikissa vesi on ollut pääelementti. Lisäksi on tehty maalla joitain markkeerauksia ja jopa ohuesti hakua. Markkeerauksia käytiin tekemässä Vähämaan niityillä, joka onkin siihen mitä mainioin. Heinä on jo kasvanut niitylle sen verta, ettei koira silmillään löydä dameja, vaan sen pitää jo vähän nuuskiakkin. Hyvin teki Aava markkejakin. Joissakin piti hieman avustaa, mutta alun sähellyksen jälkeen se noudot alkoivat parantua.

Useiden treenien jälkeen ajatus kokeeseen menosta ei tuntunut niiiiin kamalalle. Meidän seuraava koitos oli Kemissä, oman seuran järjestämissä kokeissa. Lauantaina jännitimme tuttujen koitoksia taippareissa. Mukavasti tekivät koirat töitä ja menivät mallikkaasti läpi. Sari&Vaalo, Markus&Utu sekä Pekka&Jekku olivat ne päivän odotetuimmat, muiden lisäksi. Vaalo ikäväksi rikkoi riistan, joten sen läpäiseminen siirtyi, mutta Utu ja Jekku esittivät hyviä taipumuksia läpäisten kokeen. ONNEA pojat sekä muut läpäisseet! Sitten vain alo-treeniä.

 

Koeaamu

Meidän koeaamu valkeni sunnuntaina. Ohjaajalla oli taas perhosia vatsassa, mutta kun näin kokeen sain hieman ajatuksia kokoon. Koe tuntui olevan suoritettavissa. Koe oli parikokeena. Meillä parina oli Tenkka ja Sälli. Rauhallinen parivaljakko, joiden kanssa oli helppo olla kokeessa. Mikko oli suunnitellut kokeen alkavaksi ykkösmarkkeerauksella hakkuuaukiolle. Se tehtiin korpilla. Aava aloitti pienemmällä numerolla sillä, jonka jälkeen se meni pressun taakse odottamaan toisen koiran suorittaessa myös ykkösen sekä linjakakkosmarkit sekä vesiohjauksen. Sen jälkeen oli Aavan vuoro. Sydän hakkasi kahtasataa kun markit oli tippuneet ja Aava lähti noutoon. Hienosti se ne kuitenkin selvitti itse. Jälkimmäisellä se joutui vähän hakemaan lokkia, mutta luotti onneksi itseensä ja kaivoi sen ylös. Mikä helpotus oli nähdä Markus veneessä peukku ylhäällä ja hetken kuluttua koira matkalla takaisin linnun kanssa. Siitä seuraavaksi vesiohjaus. Siinä oikeastaan suurin asia oli saada koira sievästi veteen. Lähetys oli hieman kauempaa maalta, joten koiralla oli hyvin aikaa keksiä matkalla veteen oikkuja, jos oli keksiäkseen. Rantaheinikon jälkeen koiran piti edetä oikeastaan vain pieni pätkä, jotta se jo saattoi saada haju/näköhavainnon maalista. Lähetyksessä halutti lähes laittaa silmät kiinni.. käsky.. ja koira lähti matkaan. Se tuli heinään ja hoplaa.. loiskis.. sinne män.. :D jee!! Ei vatulointia rannassa. Siitä se sitten jatkoi uintiaan kohti keppeissä kiinni olevia lintuja. Mikä hieno tunne. Aava oli suorittanut juuri ne kohdat kokeesta, joita eniten jännitin. Jännitin toki kaikkia osa-alueita, mutta omasta mielestä nuo tuntuivat kriittisiltä ja niissä halusin onnistua sen kanssa. Seuraavaksi tehtiin sitten vuoronperään hakua. Riistoina oli maalla variksia ja kosteikolla lokkeja. Hyvin koirat niitä sieltä kaivoivat. Määrässä en ole enää ihan varma, mutta olisiko ollut 6 per koira...?
Vihdoin tuomari kehoitti kytkemään koirat ja koe päättyi.

Kokeesta jäi itselle hyvä fiilis. Ja kun tuomari Vesa Turunen vielä loppupuhuttelussa käytti sanoja "erinomaista" ja  "varmaa".. sekä mainitsi Aavan olleen kokeen ainoa koira joka mm. palautti hakualueen riistat veden ylitse, niin olo oli kyllä mukava. Siitä sitten siirryttiin autoille odottelemaan alokasluokan jälkien vetoa sekä palkintojen jakoa. Meidän paperi jaettiin viimeisenä ja ykkösenhän se Aava sieltä sai. :) Aivan mahtavaa! En aivan olisi uskonut, että saamme kauden ensimmäisestä nome-b kokeesta ykkösen. Lähinnä kuvittelin sen olevan likellekkään mahdollista vasta syksymmällä. Toisaalta.. onhan se jo heinäkuu. Silti tuntuma on ettei vielä ole ehditty treenata tarpeeksi. Täällä edes kunnolla vesiheinät kasva eikä lumpeet lillu.

Seuraavaksi lähdemme Aavan kanssa kenneltreffeille Björkforsiin ja Rovaniemen koe on sitten elokuun puolella. Eli niitä jännittämään. Kiitos Timpalle meidän treenauksesta, positiivisesta ja siitä negatiivisestakin palautteesta.. sekä tietenkin muille treenikavereille ja ajatusten vaihtajille. Ne tulevat tarpeeseen, eikä ilman niitä olisi tätäkään kehitystä meissä.

Kemin Avo-koe, ohjausriistan palautus. Kuvan ottanut Vuokko Matero. Kiitos Vuokolle kuvasta.

 

 

 



Aava AVO1. :)