Treeniä Myllyjärvellä

Rullailimme Aavan kanssa Myllyjärvelle illan puolella. Naapurin Pekka  Jekun kanssa oli ehtinyt ennen meitä ja Timppa tuli sitten myös vihdoin paikalle. Jekulle tehtiin muutamia markkeerauksia ja yksi linjan tynkä. Paljon käytti typy vielä jalkoja, mutta hyvin se poimi damitkin talteen. Hyvin meni veteen yms. Kelpo koiran oloinen, jossa paljon kapasiteettia.

 

Aavalle tehtiin sitten toiveiden mukaan vesitreeniä. Olen koko kevään hautonut, että Myllyjärven kulma pitää päästä tekemään uudelleen ja näkemään miten koira sen nyt tämän vuoden puolella tekee. Viime vuonnahan sen sai juuri ja juuri tehtyä ja enemmän jäi vaivaamaan mieltä kuin olisi ollut hyvä fiilis. Mutta.. niimpä se oli koko viime vuoden vesitöistä kaikkinensa. Tuolla tuntui vain menevän välillä aivan pieleen.

 

Timppa jaksoi harppoa toiselle sivulle järveä heittelemään Aavalle damit. Veteen heitettiin yksi, jonka katsoimme Aavan kanssa aivan rantareunasta. Käännyin koirani kanssa ja muutaman askeleen jälkeen lähetin koiran sitten linjalla veteen. Väliin jäi hieman maaaluetta. Hyvin lähti Aava porskuttamaan kohti damia. Koiran ollessa kaukana oli vaikea enää hahmottaa mihin suuntaan se oli menossa, eikä damistakaan ollut kohta enää havaintoa. Värinä oli oranssi tai tumma vihreä eikä ne aallokosta sitten enää näkynyt. Kun Aava oli noutanut heitetyn damin, heitettiin sille matkalla uusi sinne motivituna. Palautuksen jälkeen sitten taas koira hakemaan sitä linjalla.

Välillä Aavan linja oli vähän suorasta poikkeava, mutta olin tyytyväinen jo hyviin veteen menoihin, matkaan jonka se ui ja siihen, että Aava oli ohjattavissa ihan kivasti kuitenkin. Välillä tuntui että se olisi päättänyt uida takaisin, mutta niin sen vain sai käännettyä. Asiaa olisi tietenkin helpottanut, että olisi itse nähnyt damit kunnolla. Kerran taisi Timppa heittää Aavalle korjaussarjaksi yhden damin veteen.. mielikuva on semmoinen, mutta sata-varmasti en muista.

 

Aavalle tehtiin muutamia toistoja, mutta minusta matka oli sille jo ihan riittävä. Hyviä onnistumisia tuli kuitenkin monessakin asiassa.

 

 

Suurinpiirten kohdat. Vihreä rasti kohta, josta katsottiin markki veteen, joka tuli keltaisen renkaan alueelle. Punainen nuoli kuvastaa sitä linjaa jota Aavan lähti.

 

Lopuksi Aavalla oli maalinja, jonka se uusinta lähetyksestä huolimatta veti metsänlaitaa pitkin ja sitä piti hieman enemmän ohjailla.. kumma koira. Yleensä se juoksee pitkälti suoraan.

Reiska kävi kroolailemassa myös samoilla huudeilla sokkona sekä otti maalinjan.

Makkaranpaiston aikaan Markus ja Utu tupsahtivat paikalle ja aikalailla samaa settiä je sitten treenasivat kuin Pekka ja Jekkukin. Hyvin Utukin käytti nokkaansa markeilla, kun malttoi mennä oikealle alueelle. Veteen se röyhelsi täydellä teholla. Unohti hypynkin mennessä.

Hyvä oli mieli kotiin ajellessa.. joskin.. ei pääse palauteryöpyssä ylpistyyn..

Kiitos jälleen kerran treeniseuralle. Mukavampi yhdessä ku yksin. :)

Super-hieno viikonloppu

Viime lauantaina olimme Aavan kanssa starttaamassa Tervolan Varejoella Working testissa. Tuomarina oli ihana Heikki Nevalainen. Aavan kanssa olemme Heikillä startanneet ennenkin. Mukava tuomari, jolta on saanut hyvän palautteen suorituksesta rastin jälkeen. Risut ja ruusut.

Ohjaajaa tietenkin tapansa mukaan jännitti aivan huonoon oloon saakka. Niskat oli jumissa ja muu lihaksisto velttona.  Suorituksien aikana olin kuitenkin aivan hereillä ja net tuntui jopa mukaville. Jälkeenpäin ajateltuna net on kuitenkin tosi nopeasti ohi meneviä hetkiä. WT:lle ominaista onkin.. paljon odottamista.. pikaiset tehtävärastit. Lapin nuuskujen kokeessa tehtävät olivat minusta kivoja, suht perustehtäviä, joissa koirilla oli hyvät mahdollisuudet onnistua, kunhan peruspalikat olivat kunnossa. Ei mitään ylitse pääsemättömiä kikkailuja, mutta silti aivan tekemistä koirakolle. Ei ainakaan itsellä jäänyt tunne, että olisivat olleet liian helppoja tehtäviä. Jokaisessa oli selkeät epäonnistumisen mahdollisuudet.

Rasti yksi oli ykkösmarkkeeraus matalan varvikon toiseen päähän niitylle. Välissä oli oja. Aava lähti hyvin markille, mutta alkoi ajautumaan vasemmalle kohti ampujaa ja heittäjää. Vaarana oli, että koira katoaa pitkälle niittyä ja metsän kulman taakse. Pysäytin sen, kutsuin luokse ja käänsin kohti damia. Aava reagoi hyvin joka pillitykseen ja dami ylös.

Rasti kaksi. Lähetyspaikka oli metsätiellä. Ensin tuli markkeeraus tielle. Se tippui pienen mäen töyrään taakse, eikä näkynyt enää lähetettäessä. Ensin kuitenkin otettiin linja metsään, jossa risukasan takana odotteli "riista". Riista linjalta talteen ihan kopsakasti. Markkeerauksesta ei näyttänyt koiralle jääneen muistikuvaa.. se pälyili heiton aikana metsään josta raakkuminen oli kuulunut. Avustavalla käsilähetyksellä laitoin Aavan matkaan. Se oli koukkaamassa metsään, mutta ennätin viheltää. Eteen-käskyllä dami talteen.

Kolmas ja neljäs rasti. Rastit tehtiin avo/voi koirille peräjälkeen ajan nopeuttamiseksi. Eli ensin rasti kolme ja heti perään rasti neljä. Ensin tehtävänä oli ohjattu haku. Pienen matkan päässä oli alkava metsäkaistale. Siitä piti ottaa kaksi damia ylös. Ymmärsin tuomarista, että damit olisivat syvämmällä metsässä, mutta ensimmäisen damin jälkeen... Aavan hakiessa toista tuomari informoi, että damit sijaitsevat niin, että koira voi olla näkösällä kokoajan. Minä puskin koiraa syvemmälle alueelle kokoajan. Oli kuulemma muistanut muille asian informoida... :D Mutta.. damit ylös molemmat.

Heti perään sitten rasti neljä. Vesiuomaan tuli markkeeraus. Koira lähetettiin niityltä hieman kauempaa. Mäentörmän jälkeen koira katosi ja ohjaaja sai jäädä odottamaan loiskauksen kuulumista. Kuuluihan se. Tuntui pitkältä ajalta odottaa, että koira tulisi takaisin.. vaan vihdoin Aava nousi reippain askelin ylös rinnettä dami suussaan. Mikä helpottunut tunne. Viimeinenkin rasti oli suoritettu, kun dami oli varmasti kädessä.

Jäin vielä katsomaan alokasluokan viimeisen rastin suorituksia. Ilolla katsoi tuttujen ja treenikavereiden suorituksia. Ystävämme Cara teki hienon markkeeraustehtävän. Silläkin oli joka rastilta pisteitä, joten ohjaaja saa olla ylpeä pikku punaturkistaan. :) Koira oli koko päivän ottanut hyvin ohjausta vastaan ja damit talteen. Vähän lisää hiomista, niin tuloskin tulee aivan varmasti.

Pisteiden laskun jälkeen oli aika julkistaa finaaliin päässeet koirakot. Me olimme Aavan kanssa yksi niistä, muistaakseni seitsemästä koirakosta. Avo tehtiin parityönä. Tehtävänä oli markkeeraus risukkoiseen, harvamäntyiseen mäen rinteeseen. Dami tippui mäen päälle. Koirat lähetettiin hiekkakentän keskivaiheilta. Arvonnassa Aavan ja minun lähetyspaikaksi valikoitu ensimmäinen markki. Meidän parin epäonneksi koitui koiran karkaaminen Aavan lähetykseen ja se nollasi koko kokeen. :( Surku. Aava ei kuitenkaan häiriintynyt toisen koiran perässä juoksemiseen tai ohjaajan karjumiseen, vaan hoiti tehtävän hyvin. Kisa oli meidän osalta päättynyt ja sitten vain jännittämään tuloksia.

Meidän tulos oli lopulta 92/100 pistettä, AVO 1 ja sija 1. Ihan huippua. Fiilis oli aivan häkeltynyt palkintoa hakiessa. Itku kävi silmäkulmassa. Pikkumusta teki mammasta erittäin ylpeän siitä.

Mahtavasti meni myös seurakaveri Leenalla, jotka yhdessä Baileyn eli Pönkän kanssa saivat myös AVO 1:n pisteillä 86/100. Huippu fiilis oli Leenan puolesta myös.

Pistetaulukko Varejoen WT:stä, avoin luokka.

Sunnuntain treeni

Sunnuntain iloksi aloin selvittelemään meidän lähellä olevien lampien maanomistajaa. Soitin sitten eräälle henkilölle, jonka maat olivat aiemmin olleet. Kävi selville, että maat omisti tätä nykyä hänen tyttärensä, joten puhelun jälkeen pakkasin koiran ja kamppeet autoon ja lähdin kylästelemään. Kävin kyselemässä, josko saisin käydä koirineni lammella treenaamassa ja sainkin luvan siihen. Siitäpä sitten suuntasin lammelle. Tai itseasissa kahdelle. Lampien välissä menee tie, joten maastoa riitti. Tein Aavalle motivoinnin rannalle niin, että koira oli aivan vieressä kun heitin damit maalle. Kiersimme sen kanssa sitten toiselle puolelle lampea, josta lähetin sen ensin aivan suoraan toiselle puolelle. Hyvin meni. Sen jälkeen vaihdoin hieman paikkaa, jotta sain aikaan viiston linjan. Aava lähti linjaa hieman turhan suorasti, mutta pääasia, että meni hyvin veteen. Yritin korjata linjaa menemään enemmän alkuperäisen suunnitelman mukaan. Aava olikin hyvin pysäytettävissä ja otti suuntaakin hyvin, mutta ei niin, että korjaus olisi onnistunut ajatuksieni mukaan. Sitä kesti kääntää useammankin kerran, johon olin tyytyväinen. Se ei uinut pois, eikä minkäälaista epävarmuutta ollut näkyvissä. Se ui takaisin samaa reittiä kuin oli mennytkin. (Tästä video)

Toisella puolella tietä motivoin sille heinikon kärjen taakse kaksi damia markkeerauksina. Koira katsoi ne rannalta, jolta sen lähetinkin sitten. Hieman se oli siellä hiippaillut, eikä ollut enää kohdassa johon sen jätin, joten palatessani vaihdoimme hieman paikkaa. Takaisin siihen mistä olin suunnitellut lähettää. Koira lähti matkaan. Olin päättänyt että maalle se ei tämän lähetyksen aikana nouse, vaan yrittäisin sen uittaa kaistaleesta ohi. Maallehan se oli menossa. Sain sen kuitenkin hienosti kiertämään heinikon houkutukset ja damille. (Tästä video)

Tehtiin välillä hakua. Yksi dami oli alueella, ojan takana. Hieman sai Aava tehdä töitä, että se löysi sen. Oli jaloissa vauhtia kai liikaa.

Perään tehtiin toinen linja. Sen lähetyspaikkaa muutin selkeästi, että sain koiran nyt menemään juurikin maan ylitse ja jatkavan siitä matkaa uudelleen veteen. Aava teki tämän hienosti. Juuri kuten olin ajatellut.

Vielä päälle vähän hakua, niin että meidän palatessa autolle heittelin koiralle sen huomaamatta dameja matkalle ja laitoin sen sitten hakemaan niitä. Osa oli vesialueella ja osa kuivalla. Hienosti Aava teki hakua.. todella vauhdikkaasti ja innokkaasti. Nopeasti tuli damit talteen. Vielä kävimme vähän alueella kävelemässä, kun en ollut sata-varma jos siellä vielä olisi ollut yksi. Vaan ei ollut. Palasimme kotiin ja sieltähän se yksi puuttuva dami löytyi.

 

Veden mentaalitreenit

Mielenrauhaa Kemissä.
 

Lähiaikoijen vesitreenit ovat taas menneet ihan kivasti. Olen ollut aivan tyytyväinen treenin jälkeen. Tyylillä yksi tökkäys rantaan per treeni, mutta muuten menee hyvin veteen ja on ok ohjattavissa. Varmasti nyt kun hehkutan, niin seuraavalla kerralla taas tökkää. Ei vais.. "luota koiraan..luota itseesi". Hassua on, että tiedän jotenkin Aavan osaavan. Se on nähty monet kerrat. Vauhdilla menee markeille joka kerta ja paremmin on alkanu pelaamaan ohjauksissakin. Jokin pala kun sille napsahtaa kohdilleen, niin sit mennään ja kovaa. Näin mä asian näen.. :D Nyt selkeästi on nähtävillä se, että kun koiraa palelee niin, että hampaatkin kalisee.. siis oikeasti kalisee ja sen kuulee, niin sen veteen meno tökkäsee siinä. Samoin pienen tauon jälkeen, jolloin se on ollut lämpimässä autossa ja sen jälkeen lähettää veteen, niin tahtoo jäädä rantaviivaan katteleen. murr. Olen sen vain ottanut takaisin ja napakalla käskyllä paukaissut matkaan uudelleen. Sitten se onkin mennyt. Nämähän on nyt täysin arvailuja syistä mikä sen aiheuttaa, mutta uskon olevani aika oikeilla jäljillä koiran käytöksestä päätellen.

Olen Aavalle sisäänajanut käskyä ruotsiksi. Ajatuksena, että mikäli suomeksi käsky on sille jo negatiivinen ja liian painava, niin tämä uusi.. josko siinä olisi vielä positiivinen sävy. Mene ja tiedä toimiiko, mutta kokeillaan tätäkin. Hyvin se ainakin siitä läksii eteenpäin. kyselemättä. Eli käsky on tuttu jo. Montaa kertaa ei tarvinut lähettää uudella kun se jo hoksasi, että tällä mennään.

Viime lauantaina käytiin katsomassa kun Timpan Reiskasta tuli KVA.. sekä Suomen, että Ruotsin. Upeeta - mahtavaa.. Onnea Timppa ja Reiska. Hienosti Reiska hoiti hommat!

Aavan koekauden avaus on ensi lauantaina Tervolassa. Siinäpä onkin jännittämistä taas neljän rastin verran.. oikeaa shokkihoitoa. Huoh. Toivon vain, että Aava suorittaisi tehtävät edes puoliksi niin kuin treeneissä. Koetetaan lähteä pitämään hauskaa yhdessä kokeeseen. Örkkäpusseja ja särkylääkettä.. niillä mennään.. :D

Aavalle on nyt tosiaan tehty yliuittoja, osittain sokkoja linjoja, joissa lähetys kauempaa maalta. Noiden lisäksi markkeerauksia maalle ja veteen. Yhtään damia ei ole jäänyt noutamatta.

Vedessä aavalle tehtiin viimeiseksi spektaakkeli, jossa lähetin sen suoraan paikalle, jossa se oli käyny jo useamman kerran. Ennakkoon oli kuitenkin heitetty dami lillumaan oikealle puolelle kanavaa. Sen heittoa koira ei nähny, eikä sillä ollut mahdollista nähdä sitä oikein veteen mennessään, koska sen fokus oli eteenpäin. Kun se oli uinut suurinpiirten damin tasalla.. ja ehkä hieman ylikkin.. siinä sitten "pysäytys" ja koiran ohjaaminen oikealle. Aava valui hieman rantaan päin ja lähes jo luovutin sen kanssa, mutta päätin kuitenkin  Usean sivulle -  käskyn jälkeen Aava bonjasi homman ja ui damille, joka oli virran mukana lipunut kokoajan kauemmaksi. Palautuksen jälkeen lähetinAavan uoman yli suoralla linjalla. Hyvin meni lopulta.

Lopuksi vielä markkeja metsään, ykkösiä ja kakkosia. Tuli niiden aikana huomattua, että Aavan retale ei pysähdy, jos se palauttaa ja uusi heitto tulee sen aikana. Niitäpä nyt sitte häätyy treenata vähän lisää. Eipä niitä ole tullutkaan pitkään aikaan harjoiteltua.

Hyvin on Aava jaksanut painaa. Ylpeä minun pikku mustasta. Ja erittäin ylpeä Timpasta ja Repe-Rekkulista. :) Jostain luin ajatuksen ohjaajan vaikutuksesta koiran tekemisiin.. äänestä ja olemuksesta. Olisiko ollut uusin nuusku. Siinä puhuttiin, siitä kuinka koira voi lukea ohjaajan jännityksen peloksi. Ettei esim. veteen uskalla mennä, koska ohjaaja vaikuttaa niin oudolta ja "pelokkaalta". Kävi kyllä minun järkeeni heti. Nyt tosiaan yrittää rentouttaa itseään ja opetella edelleen ajattelemaan erilailla. Karvoistaa ei pääse, mutta voi kai niitä yrittää kammalla suoristaa.

Parempaa vesitreeniä

Tiistai-iltana päädyimme läksimään Kemiin Särkijärvelle treenaamaan. Markus jäi aiemmin olleelta taipparikurssilta meille kaveriksi heittämään markkeerauksia ja Timppa kävi motivoimassa meille kolme linjapaikkaa vesialueen toiselle reunalle. Paikka/paikat olivat meille tavallaan tuttuja viime vuodesta eli tuolla treenasimme joskus alkusyksystä vesijuttuja. Treeni oli hyvä itsessään. Matkat sopivat ym.

Aava näki hyvin motivoinnit ja laitoin sen menemään ensin pisimmälle linjalle. Sitten perään muut linjat kertaalleen. Väliin Markus heitti markkeerauksia toisaalle veteen ja sen noudettuaan jälleen jokin linjapaikoista. Hyvin meni. Kerran Aava oli uimassa pois, mutta sain sen käännettyä sitten rantaan päin ja estettyä sillä pois uimisen. Parempi rantaan uittokin kuin se ja dami saatiin ylös.

Viimeinen linja olikin sitten haastava eikä sieltä tullut dami ylös. Montaa damia ei ole Aavan elinikänä jäänyt noutamatta, mutta tällä kertaa tämä jäi. Sain koiran alueelle, jossa dami oli ollut, mutta tuuli oli kuljettanut sitä hieman kauemmaksi poukamaan. Tiukasta ja pitkästä yrittämisestä huolimatta ei onnistunut. Aava antoi ohjailla itseään kyllä kiitettävän kauan ja hyvin. Ainoa puute tässä oli se ettei koira edennyt eteen-käskyllä tarpeeksi kauas vaan lähti kääntämään itseään metsään päin. Pitkän veivaamisen päätteeksi Timppa päätyi ampumaan damipyssyllä damin vesialueelle ja ohjasin koiran sille. Reiska kävi noutamassa saamatta jääneen damin pois. En voinut olla kovin tyytyväinen.. koiran pitäisi edetä alueella paremmin.

Täytyy todeta etten ole aiemmin tainnut ollakkaan noin "uupunut" ohjaustehtävän jälkeen. Kaikkeni antanut. Kamalasti tuli takaa analyysia ja ohjeita. Ehdi itse tehdä ratkaisuja, kun jo takaa kommentoidaan ja sävelletään. Tulee samalla treenattua kai paineen sietoa. Joskus vain toivoo, että saisi keskittyä ja itse ratkoa tilanteita treenissä. Aavaa ei kuitenkaan ole maalla kiire ohjata. Toki, kiitollinen olen ohjeista silloin kun niitä kaipaan. Kiitollinen olen myös treeniavusta. Yksin ei tälläiset treenit onnistuisi. Kiitos pojat!! :) Analysoin itsekkin jälestä käsin treenejä.. aina.. ja nimenomaan silloin kaipaan ajatuksien vaihtoa erilaista näkökulmista.

Lopuksi Aavalle tehtiin vielä hakua rantaviivassa. Timppa käveli edellä ja heitteli damit heinään ja vesirajaan. Aavan kanssa katseltiin se aika puunrunkoja ja lähdimme sitten perästä perkaamaan damit ylös. Koirasta näki että se oli jo väsynyt, mutta kaikki viisi damia löytyi.