torstai 28. heinäkuuta 2016

Kesän kuulumisia; "kehitys loppuu tyytyväisyyteen"

Tuntuu, että kesä on taas juossut meidän ohitse, eikä juurikaan ole tehty, vaikka on tehty. Jännä. TAI ehkä ei vain kehitytä eteenpäin. Voihan sekin olla. Olen treeneissä keskittynyt tiettyihin asioihin, jotka ovat joko jääneet viime vuodesta kaihertamaan tai ilmennyt tänä vuonna, joista olen sitten saanut väännettyä ongelmia. Taattua minua siinä mielessä. Kokeissa olen kuitenkin huomannut, että itse olen antanut Aavalle turhan paljon siimaa. Osin kylläkin tarkoituksella, mutta joissain kohdissa se on kerittävä nyt takaisin. Liian rennosti mennään. Erilaisissa maastoissa olemme kuitenkin kohtuu mukavasti päässeet treenaamaan, mutta tottakai aina voisi olla enemmän kaikkea.

Aavan kanssa on osallistuttu aiemmassa postauksessa mainittuihin nome-b kokeisiin, sekä Ylikiimingin sateisiin wt-kokeisiin. Tuloksellisesti ei niin hyvää tasoa ole oltu, mutta ei semmoista koetta, josta ei oltaisi antia saatu muussa muodossa. Tuomarit ja tehtävät ovat olleet opettavaisia. Jalkoja ei tarvitse edelleenkään nostaa pöydälle ja olla treenaamatta, vaan tekemistä riittää. Kynä sauhuten olen parina päivänä ja vähän yölläkin piirrellyt treenikuvioita ja vinkkejä treenivihkoon. Ei pääse unohtumaan ja niihin voi myöhemminkin palata sitten uudelleen. Uusia kokeita ja treenejä on ajatuksissa. Ilmoittanut olen Aavan Kalixiin ja ehkäpä sitten Tornion kokeissa käydään. Muut (kuten nuokin) tulee fiiliksen mukaan ja miten koepaikkoja saadaan. Vielä ei aivan "voittajaluokan koirakko" olla, mutta.. tästäpä ne kokemukset kasvaa. Olenko tyytyväinen; en oikeastaan. Lainatakseni Tomi Sarkkisen mieleen painunutta lausahdusta "kehitys loppuu tyytyväisyyteen"... ;)

Ennin treenit


Pikku suttia (Enniä) pitäisi alkaa ilmeisesti myös vähän treenailemaan. Näyttäisi nyt olevan musta ajokoiran alku hihnan päässä.. eli kiirettä pitelee Ennillä siellä hihnan päässä ja minulla, että saan ruotuun sen.. :D (ps. enkä sano etteikö ajokoirat kävelisi kauniisti hihnassa. Olen vain törmännyt usein, että niillä ei toko-asioissa ole niin justiinsa, ja nyt Enni kiskoo hihnassa samoin kuin olen nähnyt muutaman ajokoirankin menevän) Vähän olen sen kanssa treenannut pintapuolisesti; luoksetuloa, damin pitoa, sivulle tuloa, malttia näiden kaikkien kanssa ja ruokakupilla. Eli perus-settiä. Treeniä on myös tullut noilla koe- ja treenireissuilla. Autossa rauhallisena oloa, veneessä olemista ym. Tärkeitä oppeja nekin. Näyttäisi näin ennusmerkeistä, että varsin potentiaalinen lapasesta lähtijä tämä meiän söpötys Enni.. :D

Masterkey`sin kenneltreffit 2016


Vuoden kohokohtakin oli ja meni eli Masterkey`sin kenneltreffit. Kolme päivää treeniä saunan omaisessa ilmassa, huh! sanon minä. Vähän kävin kuuntelemassa toisten treenejä, mm. alokasluokkaa ja treenattiin sitten vähän Aavankin kanssa. Varsinaisia kouluttajia ei tänä vuonna ollut, vaan vetovastuun treeneistä otti jotkut "Masterin" kasvattien omistajat, jotka osallistuivat myös viikonloppuun ja joita kasvattajat olivat pyytäneet treenaamaan myös muita. Hyviä ja monipuolisia treenejä oli siis tarjolla kuitenkin koko viikonlopun. Lauantaina järjestettiin lagtävling. Meidän joukkueemme tuli lopulta neljästä toiseksi ja Aavallakin oli  kaikesta sähellyksestä huolimatta ok pisteet kuitenkin. Mahtava viikonloppu jälleen ja seuraavaa vuotta odotan taas innolla kouluttajineen ja kaikkineen. Kiitos Micke, Karina ja meidän kanssa treenanneet tämän vuoden treffeistä. :)// Tack Micke, Karina och alla som tränat med oss i årets kennelträff.


Treenimaisemia ja Bossen voffeleita. <3


Meidän joukkue Ann-Sofie&Troy, Ulrika&Izi, Minä&Aava ja Gunilla&Izze. Gunilla oli meidän joukkeen johtaja. :)

Viimeisin treeni


Eilen pääsimme ottamaan viime vuoden pitkät vesilinjat Aavan kanssa uudelleen Timpan mökille Martinkariin. Aiemminhan meidän "pitkä" on ollut siellä kolmesta kaislikosta ne ensimmäiset. :D Nyt jätimme ohjausmaalit toiseksi kauimmaiseen kaislaryppääseen. Kaislaan jätettiin pari damia Aavalle. Veneestä se näki ne laitettavan, mutta liekö niistä aivan selvää muistikuvaa enää oli sitten, kun monen tunnin päästä sen lähetin niitä hakemaan. Kovasti pyrki välillä hänen mielestään oikealle kaislikolle, joka oli likempänä rantaa. Siitä se sitten kuitenkin ui ohjattuna taaemmille kaisoille, joissa damit oli. Toisen lähetyksen lähetin sitten eri kulmasta. Kaislikko oli sama, mutta uusi lähetyspaikka ja kulma sai sen näyttämään taas hieman erille. Ehkä vähän mittaakin tuli sitten lisää linjaan. Sinänsä ehkä tässä näki sen Aavan pienoisen kehityksen mitä on tullut viime vuodesta. Ei mitään aikomusta uida pois, vaan jatkaa matkaansa kauemmaksi. Matkaa en osaa arvioida, mikä se nyt olisi sitten ollut. Muutoksena tuohon vesialueeseen oli tullut viime kesästä, että aiemmin aika paljaaseen veteen oli nyt kasvanut tiheää vesikasvillisuutta, joiden läpi koiran oli äyskäröitävä itsensä. Ei mikään helppo rasti ne kohdat polskia eteenpäin. Kivasti Aava suoriutui, vaikkei linja suora ollutkaan vielä. Kuvaa paikasta ei ikävä kyllä ole, kun akun vähyyden vuoksi kännykkäkamera ei enää suostunut yhteistyöhön. :( Ehkä kuvan voi löytää aiemmista postauksista samasta paikasta.


Hienot oli maisemat treenipaikalle mennessä.

Enni nohevana veneessä. Kulkee mukana kuin vanha tekijä.
Aava yleensä laittaa tuohon keulan kerälle matkan ajaksi. Nyt se joutui vähän poseeraamaan kuviin.

Onnittelut vielä täälläkin Cinnaroll`s A-pentujen isän koetuloksista. Ykkönen ja tassucupin voitto avoimesta luokasta Flinskille ja A-P:lle. :) Weljesten kennelin fb-ryhmässä voi käydä ihastelemassa uusinta kuvaa Flinskistä. En uskaltanut sitä sieltä varastaa tänne.. :D


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Meidän tottelevainen koira...

lähti lapasesta..


Viime viikonloppuna starttasimme Aavan kanssa molempien ensimmäisen kerran nome-b:n voittajaluokassa. Toimitsijana olen ollut kaikissa luokissa toki moneen kertaan ja hieman sieltä saanut näkemystä luokasta, mutta aivan eri se on siellä itse startata. Itseäni muistin lauantai-aamuna sättiä, että olin mennäviikon treenannut Aavan ja itseni väsyksiin. Molempien keskittyminen, ohjaajan hillittömän jännittämisen lisäksi hieman otti siipeen.

Lauantaina meille tulos VOI0. Vesiohjaus oli raskas ja epäonnistuneen kakkosmarkin jälkeen tuomari keskeytti kokeen. Ohjauksessa Aava jätti häiriöt rauhaan, muttei ymmärtänyt aluksi mitä siltä haluan. Sakkasimme kauan saarekkeen nokalla, jonka kohdalta käryt tulivat. Lopulta oikea riista ylös kuitenkin. Kakkosmmarkissa Aava päätti sakata itse ja vaihtoi kesken noudon noutojärjestystä. Sen jälkeen se ei mielestään nähnyt eikä muistanut toista riistaa. Mielestäni se ei jäänyt tarpeeksi sitkeästi selvittämään saamiaan hajuja markkeerausalueella.

Sunnuntaina tulos VOI2. Jälleen ohjaukset raskaat. Jopa maaohjaus, johon oli hieman laitettu haastetta vetämällä jälkeä kesken linjan ja hakualueella oli sitten tarjolla korppia ym. mikäli koira sinne olisi päättänyt lähteä. Aava oli yllättävän purkkainen maalla. Monta pysäytystä, monta uutta käskyä edetä. Jatkuvasti koira pyrki vasemmalle etsimään ja selvittämään hajua, jonka se sai sieltä nenäänsä. Lopulta kuitenkin oikea riista talteen. Markit se suoritti kivasti, minun ennakkoluuloista huolimatta. Melkein taisi tippa tulla siinä itselle silmään sen palauttaessa toistakin riistaa. Meidän pari (Aava ja Pilvi) oli lopulta ainoat kokeen koirakoista, jotka markkeeraustehtävässä,  saivat molemmat linnut ylös. Hakua Aava teki mielestäni hienosti. Tutki kosteampaa aluetta ja kuivempaa. Toi hyvän määrän riistaa. Kokeessa oli korppia, varista, lokkia ja sorsaa.

Vesiohjaus oli taas SE juttu, mutta tavallaan kuitenkin se aurinkoinenkin hetki.. vaan myös se, joka lopulta sen ykkösen harmaannutti kakkoseen. Vasemmalle tuli häiriö heitto, jonka jälkeen koira laitettiin vesiohjaukseen kepille, joka oli heitosta oikealla. Edellisestä päivästä usko koiraan oli itsellä heikko (vaikka Aava ei häiriöitä noutanut silloinkaan), mutta se takaraivossa tein itse virhearvion ja lähetin koiran turhan suurehkolla kulmalla ohjaukseen. Tuntui siinä hetkessä hyvälle ratkaisulle ja välttää se koiran sakkaus markin kanssa. Jälkiviisaana voi arvioida, että olisi sen saanut siitä pois aika suurella todennäköisyydellä. Liekö se on häiriöitä tuonut koskaan.. tai ehkä kerran damin. Noh, sillä mentiin ja Aavan sain toiselle puolelle. Siellä meillä kai tuli joku ymmärrys-erimielisyys, kun se aikansa otti ja kuuli ohjausta ja sitten viuh... sinne män.. Aava juoksi ja minä pillitin ja lopulta oli jo pakko huutaa sille nimellä, että sen sai takaisin kontrolliin. En pidä siitä, että joudun pillin lisäksi käyttämään jotain muuta, enkä etenkään huutamaan niin, että sattuu jo keuhkoon itsellä. Siellä se sukkana painoi kaislan kahinassa ja veden loiskeessa, lokkien kirkuessa yläpuolella. Liekö siis kuuli tai sitten oli niin vahva ajatus koiralla itsellään jahdata sieltä yksi lokki. "Sinnehän se nyt selvästi käski". No sepäs se.. annoinko sille oikeaa käskyä oikeassa paikassa aiemmin. Tai olisiko tilanne välttynyt erilaisella kulmalla jo lähetyksessä. Ehkä.. aika varmasti. Tuomarin kommentti "olisin niin mielelläni tälle ykkösen antanut..." ei yhtään parantanut fiilistä. :D Puutteet on puutteita, enkä olisi uskonut, että noinkin hyvin sitten koe lopulta meni. Ehkäpä viilauksilla on mahdollisuus sitten niihin ykkösiinkin joskus. Kehityskelpoisia siis mahdollisesti eikä vallan toivottomia. ;)

Ihana ja opettavainen viikonloppu oli taas. Ihmiset, kokemukset ja tunnelma. :) <3 Huippu fiilis tuli ystävien hienoista onnistumisista myös. Jokaisesta suorituksesta löytyy varmasti niitä ilonkin hetkiä. Ne vain pitää nähdä ja opetella etsimään.