Syystreeniä Kalixissa

Sunnuntaina ajelimme Kalixin Vithedeniin kasvattajan järjestämään treenipäivään. Kokoonpanossa oli mukana Timppa Lekan ja Reiskan kanssa ja minä Aavan. Reiska ei tosin treenannut kuin kevyesti väliajalla jotain, kun se on sairastellut edelleen vähän. Vaikuttaisi kuitenkin, että olisi paranemaan päin.

Ensin treenasi nuoret koirat lähihakua, linjaa ja walk up:a. Hienosti tekivät kaikki koirat. Tehtävät niille tietysti vielä motivoitiin, jotta tulisi onnistumisia ja oppimista sen kautta. Etenkin Leka teki sinnikkäästi lähihakua risukossa. Sille taisikin olla ensimmäiset ryhmätreenit.

Ryhmiä oli loppujen lopuksi viisi, kun koiria saapui paikalle 19 ohjaajineen. Joillakin ohjaajilla oli useampi koira mukana. Aava oli nelosryhmässä. Tuntui, että sen alkamista sai odottaa pitkään. Meidän kanssa samassa oli kasvattaja yhden koiransa kanssa, olisiko ollut Rusa, Annika&Wissla, Agge&Pommac, Karina Rönnbäck oli Aavan siskon Skojan kanssa. Meidän ryhmälle oli tehtävänä sama kuin edelliselle ja myös meistä seuraavalle eli ensin oli walk up, jossa jokaiselle koiralle tuli kaksi noutoa. Erona siinä edelliseen ryhmään oli, että markkeeraukset tulivat ykkösten sijaan tuplana ja toinen koira haki niistä toisen ja linjassa seuraavana haki toisen. Hienosti koirat suorittivat tämän tehtävän. Aava vähän viipyi pidempään hakiessa metsään, hieman metsäkaistan kulman taakse lentänyttä markkia, mutta viimein se sai sen kaivettua ylös. Toinen, aiempi nouto sille tuli kivikkoiselle hakkuualueelle.

Seuraavaksi siirryimme mäen päälle, jossa koirille tehtiin drive kolmeen suuntaan. Ohjaajalle oli alueen hahmottamista helpottamaan laitettu valkoiset kepit, joiden etu- ja takapuolelle heiteltiin driven aikana  dameja. Koirien piti ensin ottaa kepin etupuolella olevat damit ja sen jälkeen kerättiin kauempana olleet. Maasto oli kivikkoinen ja risukkoinen loiva alaspäin vievä rinne. Ei mikään helpoin maasto. Tehtävä suoritettiin niin, että vuorollaan yksi koira oli passissa, yksi koira otti launcherilla metsään ammutun markkeerauksen ja sillä kierroksella eri "linjalla" vuorossa olevadrive-alueelta damin. Aava juoksi hyvin linjat, piti suunnan ja pysyi linjatunnelissa poukkoilevasta maastosta huolimatta. Yksi käsky riitti sen saamiseen oikealle alueelle. Se haki alueilta hyvin ja otti ohjausta. Hieman voisin ohjaajana miettiä pillikäskyjen määrää ja etenkin luoksetuloa olisi treenattava. Käskyjä siihen pitäisi olla vähemmän. Aavalle pitäisi jatkaa semmoisen "välimallin" haun käskyn opettamista. Tuossa tehtävässä se olisi ollut tarpeellinen. Ei lähihakua, mutta ei laajaa perushakuakaan. Yksi työtapaturma meille sattui, kun taustakuoro alkoi kertomaan miten minun pitäisi Aavaa ohjata ko. tehtävässä. Mielestäni on kuitenkin hedelmällisempää ohjata koiraansa itse ja miettiä siinä miten minkäkin tehtävän ratkaisee sen kanssa. Analysoida voi sitten mahdollisesti jälkeen päin tai auttaa, jos tehtävä olisi menossa tai mennyt aivan keturalleen. Tuossakaan tapauksessa tehtävä ei ollut kuitenkaan alun perin menossa päin p.. vaan se meni ketuilleen, vasta sen jälkeen, kun siihen tuli häiriöitä. En voi sanoa, että kommentit sen jälkeen ohjaajan tilanteesta oppimisesta lämmittivät suuresti mieltä. Tehtäviä oli onneksi jäljellä, joten keskittyminen niihin auttoi nollaamaan hetkeä.

Näiden tehtävien lisäksi oli linjojen väleihin tehty lähihakupaikkoja. Vuorollaan koirakot saivat valita minkä niistä suorittaisi. Aavalle valitsin vasemman reunan ja keskimmäisen linjan välissä olevan paikan. Koira linjalla sinne suuntaan ja sen ollessa alueen likellä pysäytin sen ja annoin lähihakukäskyn pillillä. Hieman takkuisasti Aava pysyi oikealla alueella, vaan pyrki kääntyilemään miten sattuu, tehden tehtävästä hankalamman kuin se oli. Karvapallo kuitenkin löytyi, kun se malttoi haistelemaan.

Mukavat treenit hyvässä seurassa. Mukava oli nähdä koirien hienoa työtä ja nähdä ystäviä. Aavaan olin treenin jälkeen tyytyväinen. Erityisesti siihen olin todella iloinen kun näin iloisesti työskentelevän koiran joka puhkui positiivista energiaa koko päivä. Iloisen koiran kanssa on ilo treenata. Ei sekään aivan itsestään selvä asia. Sunnuntaina koirasta kuitenkin näki, että kivaa oli.

Aavan ja Zurin kanssa olen ottanut vähän lähihakutreeniä sisällä. Videoissa on vaihteluksi Zurin työskentelystä lyhyt pätkä. Koska illat alkavat valon kanssa olla lyhyet treenasimme sisällä matolla. Lisäksi olen Aavan kanssa treenannut vähän pitämistä ja palauttamista lyhyillä matkoilla. Nopeita pikkutreenin pätkiä, joilla loppukirjoissa on kuitenkin suuri vaikutus.

NOWT-koe ja koulutusta sekä treeniä

Viikonloppuna yhdistyksemme järjesti NOWT-kokeen Kemissä, tuomarina Miso Sipola. Olimme tietenkin myös Aavan kanssa ilmoittautuneet mukaan kisaan. Ensimmäisen kerran ikinä starttasimme voittajaluokassa. Viime hetkiin saakka toivoin tosin juoksujen alkamista, vaan eivät alkaneet.
Aiempien iltojen treenit menivät päin prinkkalaa, joten odotusarvo tuloksesta ei ollut kovin suuri. Aavistus osui oikeaan ja koira oli erittäin tahmainen. Se keskittyi huonosti, etenkin alueen viimeistely oli erittäin epätarkkaa, jos se alueelle edes osasi. Paljon ohjausta läpi kokeen. Tuntui, että itku tulee jo ensimmäisellä rastilla. Siinä oli tehtävänä vasemmalla puolella markkeeraus, oikealle tuli häiriö markit, joiden ohitse koiran piti mennä linjaan. Aavan vuoro oli kahdesta koirakosta ottaa ensin vasemmalle tullut markkeeraus. Juuri hetki ennen lähetystä meidän parina ollut koira lähti paukkuun. En tiedä sekoittiko se Aavaa, mutta näytti kuin sillä ei olisi ollut muistikuvaa markkeerauksesta enää. Mene ja tiedä, mutta erittäin sahaavasti se eteni alueelle ja se viimeistely.. huoh. Dami kuitenkin ylös. Enemmän pitäisi kai tehdä kaiken maailman häiriössä tehtäviä. Joutuisi muistamaan vaikka mitä tapahtuisi ympärillä. Aavan keskittymisen karkaaminen ei siis ollut meidän parin asia, vaan sen karkaamisen myötä asia vain tuli hyvin näkyviin, pienikin "viba" häiritsi sitä. Keskittyminen oli Aavalla tuossa tehtävässä, kuten myös seuraavissa erittäin huono. Vaihdoimme koirakoiden kanssa paikkoja ja homma tehtiin päin vastoin eli Aavakin haki sitten tietenkin sen häiriöiden ohi menevän linjan. Lähetin koiran keskelle sarkaa, jotta oikean puolen markit häiritsivät sitä mahdollisimman vähän. Oli taas suora linja ihan yliarvostettu asia ja Aava juoksi hyvin suoraan vain hetken ja lähti kaartamaan vasemmalle. Olisi tehnyt mieli käydä hieman muistuttamassa koiraa, että suoraan ja pillillä on joku merkitys kun emäntä siihen viheltää. Hieman haastetta tietenkin tehtävään toi se, että emännällä valui vesi silmistä ja vähän haittasi näköä, mistä lie johtui.


Toisessa tehtävässä oli walkup avoimen koiran kanssa. Aavalle tuli noudettavaksi jälkimmäinen heitto, joka tuli metsän reunaan oikealle. En tiedä kuinka tehtävä piti tulla, mutta meidän heitto tuli silloin kuin avoimen koira lähti noutoon, joten Aava katseli sen perävaloja enkä tajunnut kädellä näyttää suuntaa sille markille. Ohjaukseksi meni. Toinen puoli sarkasta meni ohjauksella myös. Koira lähti kyllä hakemaan markkia, mutta ajautui liian alle ja tehtävä meni taas vääntämiseksi ettei koira pujahda metsään.


Noissa molemmissa voittajaluokan tehtävissä oli samassa aina kaksi pisteytettävää osiota.. Tästä syystä tuntui että päivä oli todella lyhyt meidän suorittamisessa. Tuloksena meillä oli VOI2, Sij. 3. Pisteitä oli 56, eikä ne riittäneet finaaliin. Teimme kuitenkin tuon tuloksen verran töitä, joten pitää olla tyytyväinen. Tuloshan olisi voinut olla vaikka nollakin. Meidän kausi luultavasti tänä vuonna päättyy kisaamisen osalta tähän kokeeseen. Jatkamme treenejä ja odottelemme edelleen juoksuja.

Sunnuntain koulutus

Sunnuntaina Miso piti yhdistyksen aktiiveille ja kouluttajille koulutusta. Ryhmässä oli mukana nuoria koiria ja tasoltaan edistyneempiä. Heti alkuohjeena oli kiinnittää huomiota hyvään seuraamiseen. Meille tarpeellinen treeni. Lisäksi oli markkeerauspaikan ylitystä muistipaikalle linjalla. Koiran ohjaamiseen liittyviä asioita, mm. kuinka nopeasti käskyt tulisi antaa jne. Lähinnä etenimme walkupissa ja tehtäviä tuli siinä matkalla. Niityn päästä tehtiin metsän läpi muistipaikka toiselle saralle. Se oli eritoten hyvä treeni. Muutenkin päivän aikana tuli paljon hyviä vinkkejä. Hännän asennon katsomista tai kuten minä ajattelen seurata koiran olemusta työssä kokonaisvaltaisesti. Vinkumiseen/ ääntämiseen meidän tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. En vielä tiedä mikä on paras tapa siihen puuttua, muistutus vai kovemmin.


Viikonlopun aikana ja eritoten sunnuntain koulutuksen aikana koin monta valaistumista ja yksi niistä oli se, vanha tuttu; ei voi vaatia koiralta enempää kuin on sille antanut. Eli antanut treeniä, antanut oppia. Aavan kanssa ei olla treenattu kamalan paljon wt-tyyppistä oikeastaan koko kesänä. Muutama treeni linjaa ja markkeja ennen koetta. Ei todellakaan riittävä määrä. Tasan sitä saa mitä on antanut, eikä voi vaatia enempää. Mielestäni se on kuitenkin niin, että hyvääkin tasoa pitää ylläpitää ja muistuttaa osaamisesta. Aavalle ei pitkät matkat ym ym pitäisi olla ongelma, mutta lisää treeniä se tarvii erilaisista tilanteista ja hieman erilailla rakennettuja tehtäviä. Enemmän ärsykkeitä jne.

Treeni-innostus iski

Sunnuntaina jo tartuin tuumasta toimeen ja otimme Aavan kanssa ihan perustreeniä. Pitämistä ja palauttamista. Sitä pieni hetki aivan vain sisällä. Seuraamista ym. Mukava oli nähdä kuinka pienillä muistutuksilla koira oli taas ruodussa. Maanantain koittaessa ja työpäivän päättyessä suunnistin kotiin rakentamaan Aavalle muistipaikat kotiniityille. Kävin myös katsomassa meidän likellä olevaa niittyä, jossa olisi tarjolla vielä pidempää heinää. Maanantain treenissä Icky avusti meitä heittämällä markkeja ja muuten "häiriköimällä". Tein Aavalle kaksi muistipaikkaa motivoiden. Eli se on sata-varma mihin on menossa. Koska halusin linjoista viistot ja välissä ylityksiä, niin matkat niissä eivät niin kamalan pitkät maastoon nähden ole. Jätin paikoille treenin jälkeen dameja, joten tulevaisuudessakin on myös tiedossa linjaa muistin varassa. Linjat olivat kuitenkin samoin tein suorat ja koira meni niille tehokkaasti. "paukkutyylisillä" innostavilla lähetyksillä hain niihin vähän terävyyttä ja vauhtia. Koirasta näki, että se nautti tekemisestä. Mukava nähdä "nauravainen" koira.

WT-treeniä

Sunnuntaina otettiin pitkästä aikaa porukkatreeniä ja pitkästä aikaa wt-treeniä. Tulossa on siis yhdistyksen järjestämä wt-koe, joka selvästi innosti meitä tähän. Me Ickyn kanssa saavuimme paikalle hieman myöhemmin, kuin muut. Aluksi en ollut edes lähdössä pojan sairastelun vuoksi, mutta molemmat tarvittiin kuitenkin raitista ilmaa. Alueelle oli tehty kaksi linjamaalia ja kävelimme walk up:a koirien kanssa. Tuli laukaus ja heitto, joka joko noudettiin toisen koiran linjan jälkeen tai sama koira suoritti molemmat linjan ja markin. Lisäksi tehtiin muutama niin, että kaksoismarkista toinen koira haki toisen ja kolmesta koirasta yksi sen toisen markin. Nuorille koirille tehtiin vielä erikseen treeni, jossa käveltiin linjassa, se haki tai oli hakematta; toiset koirat nouti ja ohjaajalla oli mahdollisuus sinä aikana keskittyä koiraansa ja hieman katsoa sen olemista siinä vierellä.


Aavalla treenattavaa on markkeerauksissa. Se oli todella epätarkka niin pitkissä kuin lyhyessäkin markissa. Tosin se paransi otettaan lyhyissä markeissa, sen yhden missauksen jälkeen. Ikään kuin kytki nenän päälle sen jälkeen. Paljon on vielä tekemistä sen kanssa. Eli ei ole loppumassa treenattavat asiat millään tavalla kesken.. tosin.. en sitä ole missään vaiheessa olettanutkaan. Linjat Aava teki mielestäni aivan ok. Ne olivat sille sokkoja. Matkalla ojan ylityksiä ja linja pysyi hyvin loppuun asti. Maaston vaihdot ei sille tuottanut ongelmia ja damit löytyivät suht kepeästi. Ne markit, joita se ei itsenäisesti saanut ylös hoidimme ylös ohjaamalla. Se taitaakin olla tällä hetkellä meidän vahvuus koirakkona. Aava on hyvin ohjattavissa ja minä mielelläni ohjaan, kuten on monessa treenissä tullut esille. Vähempikin riittäisi. Josko siihen ajatukseen taas alkaisimme panostamaan. Enemmän sitä, että koira joutuu hoitamaan itse. Kiitos treeneistä kaikille asianosaisille. :)


Juoksua edelleen odotellaan. Aava ei näytä mitään merkkejä siitä, että olisi tulossa. Emäntä alkaa olla jo vähän kärsimätön. Vaikka asialla sinänsä ole mitään merkitystä, että milloin se alkaa. Ajallaan.
Pentukyselyitä on ollut jonkun verran ja nimiä olen listalle laitellut. Toivottavasti pentuja tulee ja niille valikoituu sitten mukavat harrastavat kodit.