Pakkaspäivän treeniä

Jäinen Tapanin päivän maisema.

Mittari näytti huhujen mukaan likelle -25`C. Keli tuntuikin hieman rapsakalta, kun suuntasimme Aavan kanssa metsää kohden. Keli oli kuitenkin vain varustelukysymys, koska kylmältä ei tuntunut kuin nenän päässä.

Matkalla metsään kävin viemässä Aavalle linjamuistin tutulle paikalle, keskelle niittyä. Koko matkan metsään tein seuraamistreeniä. Huonosta seuraamisesta palautin koiran oikealle paikalle käskyllä tai selkeästi fyysisesti siirtäen. Nopeasti Aava oli taas hereillä. Piti itse huolen paikastaan.

Jätin Aavan istumaan ja odottamaan, kun vein sille yhden damin metsään. Ei mitään yber-vaikeaa, mutta ei ihan likellekkään. Kuitenkin, että tarvittaessa itse löytäisin sen ja viitsisin hakea pois, jos jokin menee pieleen.

Palasin koiran luokse ja laitoin sen hakuun. Se lähti tikkasuorana kohti damia ja ajattelin, että näkikö se mihin sen vein. Jossain puiden lomassa se oli kuitenkin kääntänyt kurssia ja pian se risteili siellä täällä. Se teki kokoajan kuitenkin intensiivistä hakua. Kukapa se pakkasessa haluaisi pysähtyä pidemmäksi aikaa... ;) Haku tuntui kestävän ja kestävän. Hieno homma. Se oli ikäänkuin asian tarkoitus. Hyvää, sinnikästä hakua, joka tuotti loppujen lopuksi halutun tuloksen eli nähdä koiran palaavan dami suussa täyttä vauhtia. Haku oli siis varsin onnistunut ja palasimme kotipihalle.

Kävellessä tietä heitin Aavalle muistidamin tien toiselle puolelle, hieman ladon ohitse ja ulos siitä alueesta, josta se on yleensä tottunut hakemaan. Sen jälkeen lähetin Aavan lähtiessämme jättämälleni muistidamille. Tosin lähetin sen eri kulmasta kuin se oli sen markkeerannut.. Se lähti matkaan viistosti niityllä sijaitsevan ladon toiselta kulmalta. Selkeästi koirasta näki, ettei sillä ollut mielikuvaa lähetyspaikasta, että sinne eteen olisi jotain viety. Se kuitenkin eteni ja eteni. Hieman se maaston mukana kulkeutui oikealle puolelle, mutta pysyi ajattelemassani rännissä, joten annoin mennä. Pysäytin noin damin tasalla ja annoin suunnan vasemmalle. Viistossa linjassa oli hieman vaikea katsoa milloin "damin tasalla" toteutuu, muttei sen väliä. Koira metsästi damin ylös. Mielestäni tämä oli hyvä harjoitus kasvattamaan koiran luottoa ohjaajaan. Epävarmuudesta huolimatta, "siellä todella on jotain."

Kävellessämme tietä pitkin heitin toisenkin damin vanhalle muistipaikalle. Eli nyt dameja oli ladon molemmilla puolilla. Linjat tuli siis kantata koiralle selkeästi, jotta se menisi oikeaan suuntaan. Lähetin Aavan ensin viistoon linjaan. Hetken se eteni suoraan, mutta alkoi kaartaa jälkimmäisenä heitetylle damille eli vasemmalle. Kielsin ja otin takaisin. Askel eteenpäin ja koira uudelleen matkaan. Nyt se teki saman, mutta kaartoi tällä kertaa kokeeksi oikealle. Aikeissa mennä hakemaan se aivan ensin heitetty ja jo noudettu dami. Sama homma, kielto ja uudelleen lähetys. Nyt koiran ollessa kohdassa jossa se lähti kaartamaan, vahvistin sitä uudella eteen-käskyllä. Koira paransi vauhtiaan siinä kohtaa ja jatkoi varman näköisesti matkaansa eteenpäin. Hetken se haki damia, mutta sen löytymisenriemu sitten näkyikin koirassa paluumatkalla.

Tämän jälkeen Aava haki suoran linjan. Se kulki pihalta, ojan ylitse niitylle. Tämä dami löytyi helposti. Koira puhkui intoa ja kävin vielä viemässä kaksi damia niityn perälle. Heittelin ne koiran katsellessa risukasan päälle ja kävelimme toiseen päähän. Menimme aina toiselle niitylle saakka, josta lähetin koiran. Se ampaisi matkaan ja haki ensimmäisen damin suorilta. Toiselle damille lähetin sen hieman kauempaa hevosaidan viereltä. Taas se meni lujaa, penkoi damin esiin ja palasi täyttä höyryä takaisin.

Vielä yhden linjan motivoin siitä paikalta, johon Aava viimeisen damin palautti. Palasimme pihalle ja laitoin koiran matkaan. Linja oli viisto ja ylitti tutun ojan. Itsellä hieman hämärtyi kohta, jossa dami oli, mutta Aavalla se ei selkeästi hämärtynyt. Sen verta suoraan se meni paikalle.

Säpäkkä pakkastreeni siis ulkona. Hyvin Aava jaksoi ja kesti kylmässä. Se oli aivan täynnä energiaa vielä treenin jälkeenkin.

Noviisi A-koe Kärkölässä

Perjantai aamuna starttasimme auton kohti Orimattilaa, jossa vietimme yön ihanien Pekan ja Lenitan vieraina. Lämmin kiitos majoittamisesta ja lämpimästä vastaanotosta. :)

 Aamulla matka jatkui sitten kohti koepaikkaa Kärkölässä, jonne oli jäljellä noin 20km. Yöllä alkanut sakea lumipyry hidasti matkan tekoa, kun eteen ei nähnyt juurikaan. Viimein kuitenkin pääsimme perille. Auton parkkeeraamisen jälkeen ilmoittautumaan ja jännittämään kokeen alkua. Koe alkoi todella paljon myöhässä. Oli vaikea päättää pitääkkö koira hihnassa vieressä vai autossa kaukana. Aavan loimikin sattui menemään toimitsijan repussa koepaikalle. Siinä sitten värjöttelimme. Lunta tuli taivaan täydeltä lisää ja maasto tulisi olemaan raskasta.

Vihdoin alkoi valostumaan ja päästiin arpomaan starttinumerot. Meillä napsahti viimeinen kisanumero eli 14. Koirakot jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä päätyi Janne Lähteenarolle ja toinen Heli Siitarille. Me olimme Aavan kanssa Siitarin ryhmässä. Alkusnapsien jälkeen ensimmäinen ajo pystyi alkamaan.

Katselimme Aavan kanssa noutoja noin kolmisen tuntia siitä kun ensimmäinen koirakko oli aloittanut työnsä. Aava tärisi ja värisi vieressä ja alkoi siirtymissä seurata yhä huonommin ja huonommin. Sekös ärsytti. Millään suurilla toimenpiteillä tätä ei voinut enää alkaa korjaamaan, koska tuomarit seurasivat myös odottavia koirakoita.

Vihdoin Aavan vuoro tuli. Kuten koko koe oli päätetty vetää lävitse jatkui se samalla tyylillä eli drivea spanielien kanssa ja vuorossa olevat kaksi koirakkoa passittivat tuomarin kanssa sekä siirtyivät ajoketjun takana tarvittaessa. Passissa Aava piti jotain ääntä, josta tuomari huomautti. Viittasi kommentissaan huonoon lähtönumeroomme ja sanoi että seuraa ääntelyä.

Vihdoin Aavan vuoro päästä noutoon. Pudotus tuli kohdassa, jossa olimme juuri ylittämässä ojaa. Jätin onneksi Aavan istumaan ojan toiselle puolelle ja luulen sen nähneen pudotuksen todella hyvin. Lintu tippui aukealle lumeen. Jäljelle jäi kuitenkin höyheniä hyvin. Merkiksi hieman itselle missä kohdassa lintu suurinpiirtein olisi. Aava linjalla eteen. Se meni suoraan aluetta kohden, kunnes takaa kuului pillin ääni. Toinen ryhmä oli myös lähettänyt koiran sieltä samalle noudolle. Aika samaan aikaan taisin antaa sille itsekkin pysähtymiskäskyn, koska se oli alueella, jolla sen pitikin olla. Annoin Aavalle lähihaku-käskyn pillillä ja se alkoi hakea. Se teki hyvin töitä ja tarkasteli möykyt. Vihdoin lintu löytyi lumen seasta. Hyvä palautus ja luovutus.

Jatkoimme passissa oloa. Toiset saivat noutoja ja me katsoimme. Hetken kuluttua tuomari sanoi, että voisin kytkeä koiran... Oli kuulema ääntänyt uudelleen. Itse en sitä kuullut, mutta mitäpä siihen väittelemään. Hihna kaulaan ja loppu päivä kävelemään muiden perässä yrittäen treenata sitten edes sitä passissa oloa. Harmitti tietenkin ettei noutoja tullut yhtään sen enempää ja tuomio oli mikä oli, mutta päivä oli älyttömän hyvää treeniä kokemattomalle koiralle. Päivä oli molemmille raskas. Itselle kävellä koko päivä hangessa, hieman oli vilu ja väsymystä takana usealta päivältä.

Voittajaksi noviisista suoriutui Tomi Sarkkinen Urpon kanssa. Onnea Tomille. :)

Vähän jäi semmoinen fiilis ettei täältä pohjoisesta olevat koirat ole aivan samalla viivalla etelän kanssa, jossa fasaanitiloja on huomattavasti enemmän, kausi pidempi ja näin ollen treenimahdollisuuden ko. lajiin huomattavasti paremmat. Voisi melkein ajatella, että etelän koirat ovat samassa iässä hieman edistyneempiä. Edellyttäen tietenkin, että kaikki treenimahdollisuudet on käytetty hyväksi. Tottakai täältä pohjosestakin on mahdollista järjestää ko. tapahtumia ja saada näin treeniä. Ajella etelään yms. Aina ja kaikilla se ei vain ole mahdollista vaikka halua olisikin. Tämä oli meille Aavan kanssa hyvä kokemus ja toivottavasti kasvatti koiraa taas pienen askeleen eteenpäin. :)

(saatan päivitellä tätä lisää kun asioita muistuu mieleen)

Kunnon treeniä pienen sluipailun ja chillailun jälkeen

Sunnuntaina ja tänään tiistaina olen käynyt Aavan kanssa treenaamassa; vähän kaikkea mitä mielleen juolahti. Pääpaino kai oli kuitenkin linjoissa ja haussa.

Sunnuntain treeniräpäsy

Sunnuntaina treenissä oli mukana Mikko&Vixena, Timo&Reiska ja mie Aavan kanssa. Hyvin kompakti-porukka. Treenit päästiin miun vetelehtimisen takia aloittamaan yhden jälkeen ja paniikki pimeän hiipimisestä pisti vauhtia jo ajomatkalla treenipaikalle. Paikkana meillä oli tämän vuoden wt-kokeessa käytetty niitty-metsä-alue.

Aloitimme treenit linja&markkeeraus-treenillä. Sivuille heitettiin markkeeraukset ja suoraan eteen motivoitiin linja. Matkaa maaleihin oli.. no sanotaan, että riittävästi. Vixena aloitti. Harjoitus oli sille hieman hankalahko alkuun ja se pyrki voimakkaasti markkeerauksille. Se onkin aina vaikuttanut todella hyvältä markkeeraajalta. Mikko sai sitä viisoa välin voimakkaastikkin, että sai sen haluttuun lopputulokseen, mutta työ kannatti. Aavan linja oli sinänsä helpottunut siinä odotellessa etten juuri muuta odottanut kuin sitä, että se juoksee käskystä suoraan. Markkeeraukset otetiin ylös myös, Vixena toisen ja Aava toisen.

Seuraavaksi otettiin samaa treeniä mitä Pauliinan koulutuksessa tehtiin. Damit motivoitiin niityn päähän metsään ja palattiin koirien kanssa lähetyspaikalle. Ensin heitettiin markkeeraus, jonka koira nouti ja kun koira palautti, heitettiin sen selän taakse uusi dami. Seuraavaksi lähetettiin koira linjalla kohti niiden maalia, mutta pysäytettiinkin välillä ja annettiin suunta heitetylle damille. Tämän jälkeen vielä suora linja.

Reiskalle heiteltiin välissä markkeerauksia niityn reunaan, hieman metsän puolelle. Näistä muodostuikin tytöille sitten hieman häiriötä, etenkin Aavalle. Se lähti linjalle lähetyksessä kaartamaan ensin vasemmalle, jonne markkeerauksia oli heitelty Reiskalle ja seuraavalla lähetyksellä vasemmalle. Otin sen molemmilla kerroilla pois ja lähetin uudelleen. En halunnut lähteä eteenpäin lypsämiseen, vaan halusin koiran etenevän linjaa suoraan. Vihdoin sitten onnistui ja onnistumisen tunne oli mukava.

Linjojen jälkeen Mikko kävi rakentamassa haun ja koiria läheteltiin vuoronperään alueelle, välillä töissä oli kaksi koiraa yhtäaikaisesti. Hämärä alkoi painamaan päälle kun vielä etsimme viimeiseksi jäänyttä damia. Koirat olivat kaikki juosseet itsestään mehut ja ohjaajiakin taisi kaikkia alkaa jo tympäsemään. Koirat alkoivat tuloksettoman haun seurauksena tulla kyselmään apuja ohjaajiltaan ja loppujen lopuksi kaikkien etsiessä yhtä kadonnutta damia ne laahkasivat enemmän jaloissa kuin hakivat. Dami jäi siis metsään, nro 3.

Tiistain säpäkkä-pika-treeni

Tänään tiistai-aamuna nappasin Aavan auton perään ja vein sen päivähoitoon Timpalle. Se sai siellä leikkiä ja leikittää Reiskaa sydämensä kyllyydestä. Mukavaa sillä vaikutti olleen. Töiden jälkeen ajelin samaiseen treenipaikkaan kuin sunnuntaina. Treenikin oli kutakuinkin sama. Ensin parsittiin Aavan pööpöilyt häiriömarkeille eli motivoin sille linjan taas päätyyn. Haetutin yhden damin linjalla, jonka jälkeen jätin Aavan istumaan paikoilleen ja kävin heittelemässä markkeerauksia Reiskalle. Reiska onnistui markkeerauksissa tänään hyvin. Paremmin minusta kuin sunnuntaina, jolloin se nuuskutteli ja nosti pari kertaa koipeaan. Hävytön koira. Tänään se kuitenkin keskittyi hommiinsa ja löysi damit nopeasti talteen. Näiden jälkeen oli Aavan vuoro taas mennä linjaa. Yhden kerran ohjaaja aivan itse teki virheen, kun koira mielestäni kaarsi toiselle damille, mutta se taisi todellisuudessa vain kiertää jäisimpiä kohtia niityssä. Pari kertaa otin sen takaisin ja lähetin uudelleen, mutta sittempä se alkoi onnistua, molemmilla; ohjaaja luki koiraa oikein ja koira meni suoraan.

Timppa oli käynyt jo aiemmin tekemässä haun samaan paikkaan kuin se tehtiin sunnuntaina. 3+3 damia sekä lisäksi se hukkaan mennyt yksi dami nro 3, jonka toivoimme löytyvän siinä samalla. Koirat tekivät kivaa hakua. Aava pysyi sinnikkäästi alueella ja olin aivan tyytyväinen siihen vaikka kerran sain lähettää sen uudelleen töihin. Se käyttäytyi siinä kohtaa hieman oudosti. Luimisteli karahkojen takana, mutta lähti reippaasti hakemaan uudelleen kun käski. Se toikin kivan määrän dameja tehokkaasti ja juoksenteli vähemmän turhaan. Bonuksena se sai hakea Timpan Reiskalle heittämän markkeerauksen hakualueelta ja Reiska toi kadoksissa olleen damin nro3. :) Hieno treenipäivä siis. Hieman säpäkkä tiukan aikataulun takia. Valoa näkyi häthätään riittävän hieman yli kolmeen, mutta silloin olikin jo riennettävä hakemaan poikaa hoidosta. Niin kyllä inhoan tätä pimeän aikaa. Nyt on vielä niin jäistä ja liukasta joka paikassa, ettei tuosta lumettomuudesta ole kunnolla hyötyä treenejäkään ajatellen.. lisäksi työ "haittaa" vielä vapaa-aikaa.. pimeää kun menee töihin ja kun lähtee töistä. Mutta, siihen on ikävä kyllä tulossa muutos eli kohta on taas vapaa-aikaa enemmän. Pitänee sitä sitten käyttää tehokkaasti.

Henkisesti olen yrittänyt valmistautua ensi viikonlopun koitokseen. Sehän menee joko surkeasti tai todella surkeasti, mutta on meille varmasti, se vähäkin, arvokasta treeniä. Toivon tietenkin, että "koe" on suunniteltu niin, että siitä todellakin on treenin iloa saatavissa, vaikka koira ei onnistuisi alkuun yhdessäkään tehtävässä. Men vi får se.. Jännittää ainakin kovasti, osataanko me mitään..

Aava sunnuntain treenin jälkeen. Muutama urahdus ja nukahti.

Aava ja Reiska ennen hakua tiistaina,