Zurin kanssa Luleåssa

Luleån oli rakennettu tälle talvelle tälläinen söpö siili

Zurin kanssa kävimme Luleån djursjukhuset Gammelstadissa silmäpeilauksessa. Silmät näyttivät suurinpiirtein samoilta kuin edelliselläkin peilauksella eli kaikki ok niiden osalta. Mukava, joskin väsyttävä reissu meille kaikille. Zuri oli silmin nähden iloinen päästessään takaisin kotiin. Reissu venyi pitkäksi, kun samalla matkalla oli mukana anoppi koiransa kanssa. Mayalle tehtiin myös silmätarkastus ja samalla kuvattiin luustoa. Ajat eivät olleet silmiä lukuunottamatta likekkäin, joten kävimme välissä kaupungilla katselemassa ja syömässä. Täytyy todeta, että Luleån Djurmagazinen tuotevalikoima oli reippaasti laajempi, kuin mitä täällä Happiksessa on tottunut. Olisipa ollut paksumpi lompsa mukana. Olisi ollut paljon hyviä tarjouksia.

Luleå

Luleå

Päivätreeniä ja edellisen päivän paikkausta

Edellisen päivän treenit jäivät alkuosaltaan kalvaamaan mieltä ja ajattelin, että tilalle pitää saada positiivisia kokemuksia kaikille osapuolille. Aamupäivälle oli siis buukattu treenit. Ehdin hyvin treenata molempia koiria pihalla ennen kuin Icky tuli kotiin hoidosta.

 

Zurin harjoituksia

Alotin Zurin kanssa. Tein sen kanssa ensin hieman pysähtymisiä pillillä, sivuja ja taakse-lähetyksiä. Kaikki menivät kivasti. Pillistä se ehkä kerran hiippaili lävitse, mutta sekin oli hyvin vähäistä. Lisäksi hieman linjalähetyksiä. Suht lyhyillä matkoilla ja mustilla dameilla, jotta onnistuminen olisi taattua. Kehuin paljon ja palkkasin herkuilla.

Lisäksi otin markkeerauksia pihatieltä niitylle lumivallin yli. Ensin mustilla dameilla ja sitten valkoisilla. Ensimmäinen heitto oli epäonninen. Se sujahti täysin piiloon lumipaukkujen väliin ja sain todella helpottaa Zurille sitä menemällä itse lähemmäs aluetta ohjaamaan koiraa. Se kuitenkin löytyi. Muut Zuri löysi itse. Jopa ne, jotka katosivat sen ensimmäisen tapaan lumeen. Siinä ensimmäisessäkin noudossa hyvää oli ainakin se, että pystyi testaamaan koiran pysähtymistä pilliin. Sen Zuri teki tänään mallikelpoisesti kyllä. Hieman Zuri miettii dameilla. Se ottaa sen jo suuhun ja jää pyyrölleen siihen, aivan kuin odottaen pillitystä luokse. Se on kuitenkin innokas damilla, joten en ole asiasta niinkään huolissani.

Hyvin mennyt treeni punaturkille. Ja mikä parasta; Zuri näytti nauttivan. :)

 

Aavan harjoituksia

Aavan kanssa setti oli sama kuin Zurinkin. Markkeerauksia niitylle vallin yli valkoisilla dameilla. Se haki ne innokkaasti ja palautti mallikkaasti. Pientä levottomuutta ja kiirettä oli havaittavissa sen olemuksessa. Se johtui varmasti juurikin siitä, että treenasin ensin Zurin kanssa ja Aava oli sen ajan sisällä. Istunut ilmeisesti eteisessä kokoajan oven takana. Se kuitenkin teki markkeeraukset hyvin. Löysi ne nopeasti.

 

Ohjauksia

Aavan ongelmat tänään tulivat jostain syystä ohjauksissa. Heitin sille damit sivuille ja yhden sen yli taakse. Haetutin sillä ensin oikean puolimmaisen, jonka se hakikin hyvin. Vasemmalle lähettäessä se ei tajunnut sitä sitten yhtään, vaan pyrki systemaattisesti sille taakse lähetetylle. Muutaman yrityksen jälkeen istutin koiran lähetyspaikalle ja motivoin damin uudelleen. Sitten se sai sen noudettua. Palautuksen jälkeen koira oli tikkana menossa sinne taakse heitetylle edelleen. Tein sille kuitenkin niin välillä, että heitin vasemman puolimmaisen häiriöksi ja lähetin koiran siitä linjalla eteen. Se meni hyvin. Oli jännä, että yleensä ongelmana ollut oikeapuoli meni tänään todella helposti ja vasemman kanssa tökki raskaasti. No vaihtelu kai virkisti.

Iltapäivällä kävin vielä uudelleen tekemässä Aavan kanssa samoja ohjauksia. Se vaikutti epävarmalta jopa taakselähetyksessä, joten tein niitä muutaman niin, että menin ihan koiran eteen seisomaan ja lähetin sen siitä taakse. Sen jälkeen otin taas etäisyyttä. Sivut menivät nyt varmemmin ja palautukset edelleen olivat hyviä. Aava on nyt tullut sivulle, josta olen siltä damin ottanut.

Kyllä tämä tästä. Vielä on talvea jäljellä, vaikka valoisampaa aikaa alkaakin olla jo enemmän ja mennään kevättä kohden.

Elä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon..

Muitakin sopivia fraaseja ja ajatuksia olisi;

• Paras treeni on joskus tekemätön treeni
• Treenaa oikeassa mielentilassa
• Vika ei ole koirassa, vaan ohjaajassa
• Vika ei vieläkään ole koirassa, vaan suunnittelemattomassa treenissä. Mieti mitä sillä kerralla treenaat ja miten ratkaiset mahdollisesti eteen tulevat ongelmat.
• Onko koirasi taso sellainen kuin suunniteltu treeni vaatii; pystyykö sitä esim. ohjaamaan avuksi.

Yleensä kursseja tai treenejä vetäessä toitotan ties kuinka moneen otteeseen noita em. asioita. Miksi se oli niiiin vaikea itse niitä nyt toteuttaa. Pieni notkahdus koiranohjaajan selkärangassa.

Jos edes se lähtö sujuisi

Sunnuntain ja ihanan ilman kunniaksi pakkasin tavarat ja koirat autooni. Kaikki näytti sujuvan kohtuullisesti lähdössä. Mitä nyt kello tikitti ja nosti stressiä, että edes ehtii treenipaikalle ennen hämärää. Auto oli ihanan lämmin kun hyppäsin penkille ja käänsin virta-avainta..klik..klik.. ei virtaa. Akku siis jälleen tyhjännyt itsensä auton seisoessa viikkoja paikoillaan. Nooh, soitetaan apua, siirretään toinen auto likemmäksi ja appiukko kävi kaapeleilla sitten starttaamassa Hiluxin. Vihdoin tien päällä ja matkalla tankille. Uskallan juuri ja juuri sammuttaa auton, mutta pakko, koska bensatankin luukku lähtee auki vain avaimella. Tai siis lähtisi, jos se ei olisi niin jäässä, että avain murtuu jo siihen pisteeseen, että seuraavaksi se menee poikki. Taas apua.. Nyt sellainen löytyy bensa-aseman vierestä Rickon työpaikalta. Sulatellaan lukko ja takaisin bensaa hakemaan. Vihdoin treenipaikalla.

Voi käsi mikä treeni, ei näin...

Päätän ottaa ensin treeniä Zurin kanssa ja Aava jää autoon odottamaan. Zurille ammumme damitykillä markkeerauksia taimikkoiseen rinteeseen. Ensimmäisen sen taisi löytää, mutta kaikki muut meneekin sitten täysin siltä ohitse. Tässä vaiheessa astuu otsikointi ja ensimmäisen kappaleen fraasit mukaan. Yritän auttaa koiraa, avustaja selän takana.. neuvoen. Kokeillaan auttaa uudelleen. Käyrä nousee, eikä koiran tai minun työskentelystä tule enää mitään. Kihinää ja pihinää. Ärinää ja purinaa. Hermostun koiralle ja tuon sen kyllä sille esille. Seuraaminenkin on huonoa. "Huono koira." (vaikkei oikeasti olekkaan) No ompa ihme kun emäntä sihisee vieressä, niin että savu nousee korvista. Koira hihnaan ja autoon. Siinä oli sen treeni siltä erää. Toista koiraa ei edes huvita treenata niin ilostuttava olo on.

Otan kuitenkin kupin teetä ja lasken kierroksia. Teen juotuani käytän Aavan tarpeillaan ja otan sitten vielä Zuppuran kanssa vähän luoksetuloa/ pysähtymistä tiellä. Ne menevätkin jo ok. Vähän sitten iloisia pallonoutoja sille. Nekin menevät mukavasti. Heitellään sille sitten muutamia suht helppoja markkeerauksia, jotka se hakee kivasti. Iloinen olemus alkaa palata jo koiraan, sen sijaan, että se luimistelisi ja kaartelisi minua ollen erittäin työhaluton. Käynnistä jäi sille kuitenkin mukava kuva. Loppujen lopuksi. Oman hillinnän pettämiseen en ollut vielä seuraavalle päivällekkään kovin tyytyväinen. murr.

 

Aavan rauhallisemman mielen treeniä

Aavan kanssa otin sitten myös muutamia palautusharjoituksia pallon kanssa. Sen palautus oli selvästi parempi. Se tulee palautuksessa käskystä sivulle ja antaa damin rauhallisemmin. Ei ihan vielä täysin rauhassa, mutta jo paremmin.

Päätän, että olen jo sen verran kiukustani päässyt ylitse, että otan Aavan kanssa linjatreeniä. Menen rinteen alapuolelle, jätän koiran siihen istumaan rinnettä kohden ja kiipeän heittelemään kolme mustaa damia rinteen yläpuolelle. Palaan koiran luo kiertäen alas toista, viereistä rinnettä. Aava on kuitenkin jo kovasti menossa dameille, joten sitä ei häirinnyt se mistä tulin.

Otin muutaman askeleen taaksepäin seurauttaen koiraa ja käännyin takaisin rinnettä kohden. Koira matkaan. Aava menee suoraviivaisesti dameille, nappaa yhden ja tulee viivana takaisin.

Taas otamme hieman etäisyyttä linjalla. Nyt otan reilummin. Matkaa kasvatetaan. Jouduin hieman kanttaamaan linjaa, koska se ei enää pysynyt suorana, vaan olisi ollut ihan vinkkura siitä kohtaa johon pysähdyin. Kävelen siis niin kauan sivulla kunnes linja näyttää oikeasti suoralta. Nyt Aava matkaan. Ajattelen lähettäessäni, että ongelmia voi tulla, koska linja muuttui aika oleellisesti ja aika kauan jouduin Aavan kanssa sämpläämään ennen lähetystä sen paikan kanssa. Hieman ennen rinteen lakea Aavan nokka kääntyy hitusen sivulle, kuin varmistamaan ettei maali ole vielä siinä. Annan varalta vahvistuskäskyn "eteen", eikä koira harhaudu taimikkoon vaan juoksee dameille.

Kolmanteen noutoon otan taas reilusti matkaa lisää, menen lähes jo tielle kulmittain. Nyt koira näkyy pienenä pisteenä, kun se pääsee perille mäen päälle. Se ei heti löydä damia, mutta äkkää pian oikean paikan ja tuo damin jälleen onnistuneesti minulle.

Kävelemme tietä pitkin autolle päin. Aava jolkuttelee eempänä nuuskien ja tehden kierroksia. Annakin sillä huomio-vihellyksen testatakseni sen kuuntelutaajuutta. Aava pysähtyi heti hyvin ja kääntyi katsomaan tarkkaavaisena minua, että "mitä asiaa?". Heitän damin viereiseen pusikkoon ja Aava saa mennä noutamaan sen. Hyvä lopetus treenille muutamien iloisten pallonoutojen kera.

Hämärä painaa jo päälle, kun ajelen koirineni pois montulta. Mieli kuitenkin parempana varmasti kaikilla meillä kolmella. :)

Sisätreeniä välillä

Vaikka tänään olisi sään puolesta voinut lähteä ulkoilemaankin, olin niin laiska, että jättäydyin ulkotreenistä ja treenasin sen sijaan jotain sisällä molempien koirien kanssa.

Tein tytöille samanlaisen treenin eli mitä nyt sisällä voi; damin kantamista, seuraamista dami suussa, noutoja, palautuksia. Täytyy sanoa, että kyllä tänään pikkuinen punaturkki veti pidemmän korren ja onnistui treenissä paremmin. Sen luovutukset olivat jälleen kauniin rauhallisia käteen ja tehtävät se ymmärsi Aavaa paremmin.

Tein tytöille yhden harjoituksen niin, että jätin koiran istumaan, tiputin damin välille ja menin seisomaan toiselle puolelle damia hyvän matkan päähän. Kutsuin koiraa, jolloin sen pitäisi tuoda dami matkalta. Zurilta tämä onnistui heti hyvin ja oikein, mutta Aavalle damin mukaan ottaminen tuotti vaikeuksia ymmärtää. Se pyrki tulemaan luokse ilman damia useaan otteeseen ja sitä piti kehoittaa ottamaan matkalta se damikin mukaan. Tietenkin jos haluaa oikein syvällisesti analysoida ns. virhettä, niin voi päätyä jopa siihen, että koira teki oikein. Tällä tarkoitan sitä, että varsinaisestihan annoin Aavalle luoksetulo-käskyn ja kuten ennenkin todettu Aava on erittäin kuuliainen koira ja sen piirteen takia tulisi ohjaajana olla varovainen. Koira saattoi siis totella käskyä niinkin hyvin, että se mielsi damin kielletyksi ja totteli käskyä tulla luokse. Mene ja tiedä siitä. Viisaammat kertokoon.

Muutamien toistojen ja Aavan rohkaisemisen jälkeen se alkoi innokkaasti ottaa damin matkalta mukaan. Ei siis kovin suuritöinen asia kuitenkaan. Muutenkin noita toistoja tehdessä sen palautukset paranivat, eikä se virvelöinyt. Onnistunut treeni senkin suhteen. Ja voi kuinka ylpeä olin taas Zurista. :)

Arctic ice-training

Övre Vojakkala 18.1.2014

 

Haparanda Övre Vojakkala, pakkasta -28`C, kuulas pakkaspäivä, damit, koirat ja karvalakissa hytisevä ohjaaja. Näillä mentiin.

Mustan treeni

Ensin tein Aavan kanssa vallin ylitystreeniä. Käskynä oli "yli" ja paikkana niitylle kasattu lumivalli. Mikä huippu paikka. Jätin Aavan istumaan ja kävelin hieman vallista ohitse ja heitin sille sinne markaarauksen. Sitten palasin koiralle ja näytin kädellä suunnan samalla kun lähetin sen. Aava yritti kiertää kasan, joten otin sen takaisin. Helppoa tietä ei ole. Otin pari askelta kohti vallia ja lähetin koiran uudelleen. Nyt se meni hyvin yli, mutta kiersi takaisin. Ei hyvä. Tein uudelleen. Nyt mentiin hyvin yli heti, mutta takaisin olisi tahtonut taas kiertää. Ei, sitä ei sallittu. Ei kun koira takaisin sinne mistä se damin nappasi ja itse kiersin takaisin vallin toiselle puolelle ja annoin uudelleen käskyn "yli". Yli tuli hienosti. Tein useamman toiston. Välillä jätin sen istumaan dami suussa ja kutsuin vain yli, välillä otin heiton vallin yli ja lähetin koiran. Vahvistin käskyä kun näin koiralla olevan damin suussaan. Alkoi jo pelittämään hienosti. Lisää harjoitusta. Tuossa vallissa oli se huonopuoli tietenkin, että se oli sellainen "nyppylä". Mikäli se olisi ollut pidemmän "muurimainen" ei kiertomahdollisuutta olisi. Tälläinen me laitetaan tilaukseen, kun saattuu olemaan tallissa sellainen bobcat ja siihen koneeseen innokas kuski.. ;)

Ylitystreenin jälkeen otin Aavalle jo tuttua linjaa. Jätin koiran jälleen istumaan ja lähdin itse tarpomaan kohti linjamaalia. Heitin damit sinne raakkuen ja läpsyttelin vielä käsiä varmistukseksi. Heitin neljä valkoiseksi naamioitua damia. Kävelin linjan noin puoleen väliin linjaa myöten ja nousin sitten sivusta pihatielle. Näin loin koiralle hieman häiriötä reitille. Se olisi voinut saada idean lähteä kiertämään jälkiäni, mutta näin se ei missään vaiheessa tehnyt. Sitten koira linjalla tieltä. Aava lähti suoraviivaisesti damille, nappasi damin ja tuli takaisin. Menimme sitten ojan toiselle puolelle ladon kohdalle ja lähetin uusiksi. Hyvin meni suoraviivaisesti yli ojan ja jatkoi matkaansa kyselemättä. Palautuksen jälkeen otimme taas askelia taakse hevosaitauksen viereen. Neljännellekkin damille jäi vielä hieman matkaa ottaa takapakkia matkassa, joten mehän otimme. Hienosti Aava haki kaikki neljä. Viimeisen damin heitin vielä tarkoituksella hieman erilleen muista kolmesta, joten Aavan piti sitä hetki hakea ja se jopa mahdollisesti kuunteli lähihakupillitystä.

Palatessani takaisin kotipihaa kohden heittelin Aavalle muutamia "palkkadameja". Eli se sai ampaista heiton perään heti ja oikein telmiä hangessa. Mutta, apropoo, Aavapa hukkasi yhden damin hankeen. Se nuuski ja nuuski. Kävi tarkastus pistoja pari siellä täällä ja palasi taas alueelle. Tästäpä idea; vahvistaa lähihakua. Pillitin koiralle lähihaku-pillitystä samalla kun se intensiivisesti nuuski maata. Vihdoin lähihaku tuotti tulosta ja dami löytyi. Onnen päivä.. :D Mutta, huippu tilaisuus treenata tuollaista tuli ihan itsekseen ja siitä muotoutui todella hyvä lopetus muutenkin hyvin menneelle treenille. Tuota pitänee käyttää muutenkin uudelleen. Lumi-lähihaku.

Keskityin treenissä myös jälleen palautuksiin. Eli ilman virvelöintiä ja käteen. Otin avuksi palkan, jotta saan varmasti palautukset hyvin. Se toimikin varsin mainiosti. Otamme siis Aavan kanssa askeleen taakse sen kanssa. Liivin taskuun nameja ja treeniin.




Kuurainen Aava treenin jälkeen



Punaturkin treeni

Treenin alkaessa keskityin Zurin kanssa seuraamiseen. Se huiteli ovesta päästyään missä sattuu, joten napakalla komennolla se sivulle ja seuraamista, jotta se hoksasi, että ulos tultiin töihin, ei pelkästään huvittelemaan tällä kertaa.

Zurin kanssa otimme muutamia markkeerauksia vallien väliin. Ensimmäisen heiton se näki kyllä tarkasti, mutta keksikin välillä jotain muuta, joten sen se nouti vasta toisella lähetyksellä. Tein Zurillekkin tänään useita toistoja markkeerauksien kanssa. Se paransi kovasti loppua kohden. Sen vaikeus oli tänään ymmärtää, että damit tippuivat lähemmäksi kuin se luuli. Eli se kulutti turhaan energiaansa etsimällä vääriltä alueilta. Se kuitenkin löysi damit aina loppujen lopuksi, mikä oli hyvä. Selvästi näki, että se on tottunut käyttämään silmiään nenänsä sijaan, joten tälläinen talvitreeni teki sille hyvää. Hieman kun ilmat lauhtuvat otan sen kanssa lisää tälläisiä. Nyt Zurin tassuja palelsi. Yhdellä markkeerauksella se jäi kylmäänsä niin jumiin ettei se mielestään voinut liikkua. Nosteli vain jalkojaan ja loikki kohti. Rohkaisin sitä etsimään damin siitäkin huolimatta, että palelsi. Menin itse alueelle ja annoin lähihakupillitystä, joka selvästi innosti koiraa taas töihin ja kylmä unohtui. Tein tuon jälkeen vielä pari markkeerausta, jotta niistä jäisi mukava kuva. Ne se hakikin todella hyvin.

Zuri palautti Zuppuramaiseen tyyliinsä kauniista ja rauhallisesti käteen. :) Zurille myös palkaksi hieman paukkunoutoja. Niistä se pitää. Saa ryntäillä miten sattuu.. :D




Zuri tarkkana markkeerauksessa

Zurin markkeerauspalautus





Sunnuntai-sukkulointia Oulun seudulla

Sunnuntai hurahti koiramaisissa toimissa Oulun seudulla. Ohjelmassa oli treeniä, kahvistelua noutajatuttavien luona ja uroksen katsastamista. Aamusta pakkasin Ickyn ja koirat autoon ja hurautin Kemiin. Kemissä jätin Ickyn äidilleni ja hyppäsin koirineni Timpan kyytiin, suuntana Oulu. Ilma oli todella kylmä viiman takia ja kohmeus oli nähtävissä ja tunnettavissa illalla niin Aavassa kuin itsessäkin. hyrrr...

Treeniä

Oulunsalossa, lentokentän montuilla pääsimme hieman treenailemaan muutaman Oululaisen noutajaharrastajan kanssa. Otimme muutamia linjapaikkoja koirille, lähihakua ja markkeerauksia. Linjat Aava meni minusta hyvin. Viimeisessä sillä oli hieman väsymystä havaittavissa ja se meni hieman nenänsä kanssa. Se eteni kuitenkin reippaalla tahdilla hyvinkin pitkän linjan. Pilliä se ei oikein kuunnellut/kuullut juuri tällä jälkimmäisellä linjalla. Palautukset olivat yhtä rupelointia, mutta paranivat, kun maltoin hieman itse.

Kakkosmarkkeerauksia

Aavan heikkous on edelleen kakkosmarkkeeraukset. Se ei tajua alkaa katsomaan sille osoitettua suuntaa, vaan jää kiinni ensin heitettyyn. Sitä pitää harjoitella. Ihan vain heittoja. Ensin selkeitä, todella näkyviä. Sitten hieman haastetta niihin pikkuhiljaa. Se kuitenkin markkeeraa hyvin, kun sillä on siihen mahdollisuudet. Tuosta osaamattomuudesta johtuen, näen ettei sillä sitä mahdollisuutta tällä hetkellä ole.

Teimme kakkosmarkkeerauksia pareina. Heittoja tuli kaksi sarjaa. Ensimmäisellä toinen koira haki ensin heitetyn ensin ja sitten toisella toinen. Aava onnistui markkeerauksissa kohtalaisesti; tarkoittaen sitä, että se löysi damit. Hieman juoksentelua ja hauksi heittäytymistä. Toisen se saattoi hakea suht suoraviivaisesti. Olimme parina Ilkan & Oton (labbis) kanssa sekä toisen kerran Raijan&Huikan (flatti) kanssa.

Treeneissä yhden kakkos-sarjan epäonnistumisessa oli kuitenkin nähtävissä toisenlaista tähtihetkeä. Heitettiin siis kakkosmarkkeeraukset, joista ensimmäisen haki flatti. Aavalle jäi se selkeästi muistiin, eikä se nähnyt toista heittoa. Annoin sille kuitenkin selkeän suunnan jälkimmäiselle damille. Se lähti odotetusti hetken juostuaan kaartamaan hieman siihen suuntaan, jossa se muisti ensin heitetyn damin olevan. Pysäytin koiran ja annoin sille suunnan vasempaan eli jäljellä olevalle damille. Se kääntyi hyvin oikeaan suuntaan, mutta kaartoi taas hetken päästä väärään suuntaan. Pysäytin jälleen koiran ja annoin käskyn jälleen toiseen suuntaan. Taas koira eteni haluttuun suuntaan, mutta se tuli samalla hieman eteenpäin. Annoin lähihakukäskyn, toivoen, että koira alkaisi metsästää alueelta ja laajentaisi samalla. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pysäytin sen jälleen, antaen sille sitten eteen/ taakselähetyskäskyn. Nyt oltiin jo alueella. Lähihakupillityksen avulla dami löytyi nyt helposti.

Mitä siis tapahtui..? Koira missasi toisen markkeerausheiton ja sain mahdollisuuden treenata ohjausta vahvan häiriön kanssa. Se jätti käskystäni sille selvästi muistissa olevan damin ja luotti minuun ohjaajana. Se otti hyvin suuntaa, juuri sinne minne sitä käskin. vasemmalle ja eteen sekä kuunteli pilliä.

Lähihakua

Lähihaku-tehtävä oli mielestäni vähän liiankin helppo, mutta toisaalta epäonnistumisen mahdollisuus oli siinäkin, koska suoritimme sen linjojen välissä, markkeerausten jälkeen. Aavalla oli kuitenkin selkeä kuva alueesta. Alue oli alarinteessä, jonne lähetin koiran linjalla. Se eteni suoraan alueelle, johon pysäytin sen ja annoin lähihaku käskyn. Aava alkoi välittömästi hakea ja pian se jo säntäsi kohti dami suussaan.

Tolleripoikaa katsomassa

Samalla reissulla kävimme katsastamassa erään tolleripojan, jota on suunniteltu Zuppuralle. Näin koiran ensimmäisen kerran viime keväänä, kun kävimme hieman treenaamassa tolleriporukan kanssa. Koira teki silloin jo vaikutuksen olemuksellaan. Se työskenteli hyvin, keskittyen sille annettuihin tehtäviin. Sellaistahan on aina mukava katsoa. Se on hyvin ohjaajansa hallinnassa ja antaa itsestään tasapainoisen kuvan koirana.

Vastassa meitä olikin tuon saman mielikuvan antava koira omistajineen. Hieman nähtävissä oli nuoren koiran intoa ja koiran sai hyvinkin helposti innostettua. Kokonaisuutena koira oli itsevarma ja hyvin rauhoittuva. Sillä oli kaunis, hyvän sävyinen, tiivis turkki. Hyvä rakenne ja urosmainen olemus. Aavistuksen rakenne on vielä kevyt, mutta selkeästi se oli meidän viime kohtaamisesta alkanut kerätä massaakin. Näyttelyissä se on pärjännyt kivasti, saaden laatuarvosteluja eri sekä eh.

Sain jutella omistajien kanssa koiran yleisestä luonteesta ja suhtautumisesta muihin koiriin. Muutamia yhteenottoja oli ollut toisten koirien kanssa, mutta aloitteellisuutta sillä ei niissä ollut. Lisäksi juttelimme koiran riistaviettisyydestä. Se on päässyt omistajansa mukana metsälle ja on siellä toiminut hyvin, tuoden pudotetut linnut isännälleen. Tämä on minulle tärkeä seikka ajatellen tulevaa pentuetta.

Kyseinen koira on noin 2,5 vuotias. Koirasta on jäänyt kokonaisuutena positiivinen kuva kaikin puolin.

Zurikin kävi rupeloimassa ja kenguroimassa pihalla. Sillä oli tuntuvasti energiaa ja se selvästi nautti siitä ettei Aava ollut sille uhkana ulkona. Iloinen juoksentelija.

Raakaruokailua ja ruokailun lomassa tapahtuvaa treeniä

Koirat ovat nyt siis saaneet muutaman päivän raakaruokaa iltaruon mukana. Ihan hengissä ovat vielä. Puolet nappulan määrästä molemmille liotettuna hyvin vedessä. Sekaan esim. kananmuna kuorineen, naudan mahalaukkua yms. Tänään meni molemmille lisäksi lohennahkaa, kun ihmisillä oli lohikeittopäivä ja sitten laitoin vielä riisiä. Voi Aavan kuolan määrää odottaessa.

Zurilla näkyi olevan hieman kuiva uloste aiemmasta rustosta, joten sille voisi ajatella hieman pienempää palaa siitä jatkossa. Tarvitsee vain kunnon sahan ja hieman kärsivällisyyttä.

Sen olen ainakin huomannut, että meillä ainakin koirat ovat nälkäisiä. Eilisenkin iltasotkun jälkeen Aava oli sitä mieltä, ettei hän ole syönyt vielä ollenkaan. Nytkin se tuossa tiirailee Zurin kupille päin ja yrittää rekisteröidä josko sinne olisi jäänyt jotain. Kilttinä tyttönä se ei kuitenkaan yritä sinne mennä näpistelemään. Sen verta ilmeisesti pienen punaturkin kunnioitusta löytyy. :)

Sellaisen asian tuossa luin jostakin raakaruokailua käsittävältä palstalta, että sinkin puutos aiheuttaisi koiralla sen, että niiden silmien ympäriltä lähtisivät karvat. Mieleeni juolahti heti Aava ja Aavan sisarukset, etenkin Skoja, jolla aiemmin puuttui silmien ympäriltä todella voimakkaasti karvat. Mutta, tämän todenperäisyyttähän ei sen enempää tiedä. Ajatuksen arvoinen asia kuitenkin.

 

Ruokatreeni

Koska en ole ollut Aavan palautuksiin aivan tyytyväinen, niin olemme sen kanssa tehneet nyt niin jonkin aikaa, että se pitää odottaessa damia, kuljemme hihnassa sisällä ja se kantaa sitä. Vähän luovutuksia ja taas kävellään. Ruokakupin liepeillä se on käynyt sille ylivoimaiseksi eli keskittyminen on alkanut herpaantumaan ja damista yritetään päästä nopeasti eroon keinolla millä hyvänsä. Palautukset on kuitenkin olleet siistejä käteen. Olen näissä tilanteissa kääntänyt suuntaa tai muuten yrittänyt rauhoittaa koiraa. Ruokaa ei tipu jos hetsaa.

 Kokeilin muutaman kerran myös niin, että jätin ruokakupin Aavan taakse, dami minun ja sen väliin ja kutsuin koiraa. Normaalistihan sen nappaisi damin ja toisi sen minulle, mutta kun ruokakuppi on selän takana, se pyrki luokse ilman damia. Huono harjoitus siis. Tällähän tulisi vain vahvistettua koiran epävarmuutta mitä sen pitää tehdä ja sitä huonoimmassa tapauksessa, että noudettavasta asiasta saa kieltäytyä eli juosta ohi. Päädyinkin tämän tyylisen palauttamisharjoituksen hyllyttää. Sen sijaan kantamista yms jatkamme, koska Aava on selvästi jo rauhoittunut tehtävässä vaikka ruoka odottaakin kutsuvasti sitä.

Iltaruoka raakaruoan kanssa

Tänään koirat saivat kosketuksen raakaruokaan illallisellaan. Sain ohjeeksi lisätä nappulan sekaan vähän kerrallaan raakaruokaa. Niimpä tein niin sitten, että turvotin puolet normaalista nappulamäärästä molemmille ja lisäsin siihen pari reilua ruokalusikkaa naudan mahalaukkua, joka minulta löytyi jo ennestään pakkasesta. Tietenkin sulatettuna. Annoin ne koirille ja hyvin maistui. Tuon aterian jälkeen ne saivat molemmat palasensa lihaista rustoa, jonka aiemmin sulatin ja hakkasin veitsen ja lihanuijan kanssa kahtia. Aava söi omansa aivan älytöntä vauhtia, kun taas Zuri nautiskeli omastaan pidempään. Nyt katsotaan miten niiden mahat kestävät ja huomenna sama illalliseksi. Mahalaukun laitoin lasipurkkiin ja jääkaappiin. Näyttäisi, että siitä saisi noin kolme annosta per koira, joka on minusta aika hyvä määrä noin pienestä pötköstä. Toivottavasti rustot sulavat hyvin, eikä mitään vaurioita koirille tule. Siihen olen varautunut mielessäni, että jotain maha löysyyttä ym saattaa ilmetä. Katsotaan kuinka kauan tämä raakaruoan lisäys-innostus kestää. Jos siitä tulee esille selkeitä positiivisia asioita, niin miksei se jatkuisi.

Ajankohta raakaruoan aloittamiselle on meille ollut se, että Aava on kasvanut täysikokoiseksi nappulalla. En halunnut ottaa sitä riskiä, että sen kasvu häiriintyisi osaamattomasta kokeilusta. Kuitenkin raakaruokinta on itselleni uusi asia, joten tietoa siitä on vielä niukasti. Kasvattaja ja muut pentujen omistajat ovat saaneet hyviä tuloksia ajatellen luustonkehitystä kasvattajan suosituksilla. Tämä oli yksi syistä, nappulan helppouden lisäksi, miksi meillä on vielä syöty täysin nappulaa. Muutenkin tämä raakaruokinta meillä on ollut sellainen hitaasti ajatuksissa kypsyvä prosessi. Ehkä se ei koskaan tulekkaan säännölliseksi tavaksi, mutta voisiko ajatella ainakin "kuureina".. :D Siellä täällä luita ja muuta raakaruokaa.

Uusi yritys tutustua raakaruokintaan

Taisi olla kesän alkua kun kokeilin koirillemme raakaruokaa "ensimmäisen" kerran. Ihan sellaisella M&M:stä saatavillä valmiilla pötköillä. Nyt ruokakeskusteluista facebookissa jälleen innostuneena ajattelin kokeilla uudelleen tarjota Zurille ja Aavalle raakaruokaa.

Ajatuksesta intoutuneena ajatin tänään Rickon seudun Hund och Jaktiin katsomaan valikoimia. Mukaan tarttuikin tuotetta sitten ja kotiin tultua piti hieman sortteerata pakastinta. Samallapa tuli nakottua vanhoja riistoja roskiin. Sorkat vielä jätin kuitenkin.

Otin H&J:sta koirille rustoja, jotka kuulema ovat parempia kuin luut sen takia ettei niistä irtoa suuria, suolistoa viiltäviä siivuja. Niitä tarvinnee vähän sahailla. Eivät taida sulaessakaan mennä käsin pienemmäksi. Lisäksi ostin Klass foderin valmiita sekoituspötköjä. Voi kai yhtä laatikkoa sanoa vielä kokeiluksi.. Pötköjä on nyt siis pakkasessa 20x500g ja kolme kiloa sitä rustoa. Testi alkaa tänään illalla. Voi yök sitä hajua sitten. Pakasteessa on vielä edellisen kokeilun mahalaukkupötkökin; josko siitä aloittaisin.

Yritin tuossa etsiä netistä tietoa raakaruokinnasta. Jotain jo löytyikin, mutta tiedon janoon tarvitsee muutakin. Katsoa, jos jonkinlaisen kirjan onnistun itselleni kaivamaan. Voisin netissä surffailun sijaan lukea iltasella kirjasta samaa asiaa. Tästä kun tietoisuus kasvaa niin saa nähä mihin se johtaa. Tuskin täysbarfiin, mut välillä voin antaa.

Muistitäppiä itselleni:

• muista pitää nappulan ja raakaruoan välissä 12h
• aloita pikku hiljaa naudanmahalla
• kananmunat kuorineen, riko hieman kuoria
• jatkuu kun tulee täpäksi laitettavaa

Rustoja. Kuvittelin "rustot" pienemmiksi...



Klass foderin Plus-ruokaa



Tälläisia pötköjä laatikko sisältää

PS. Zurille on silmälääkäri varattuna kuun loppuun Luleån. Lisäksi sain vihdoin lähetettyä tiedustelun SKK:hon miten rekkaan Zurin sinne. Luultavasti menee ihan vain lähettämällä tukku rahaa ja  Zurin paperit käymään kennelliitossa mutkan. Ainakin Suomessa meni noin silloin, kun toin Zuppuran Tanskasta. Kennelnimen siirrosta ei ole kuulunut vielä mitään, mutta kaipa posti on mennyt perille.

Jälleen suksimietintöjä ja tuotetietouden lisäystä

Se miksi näitä suksipostauksia tänne on ilmestynyt; keskelle koirajorinoita, on se, että se meillä liittyy olennaisesti tähän talviulkoiluun. Aavalle olen teettämässä valjaita, jotta pääsen sen kanssa hiihtämään. Zurille vielä mietin valjaiden teettämistä. Riippunee paljonko maksavat. Samat valjaat niille ei kuitenkaan mene. Toiset voisi ostaa vaikka käytettynäkin, jos jostain tulee vastaan. Häätyy vähän kysellä ympäristöstä. Todennäköisesti kuitenkin Aavan kanssa hiihdän enempi. Zurin kanssa voisi käydä potkuroimassa. Se voisi olla sille ehkä parempi, kun jalkoja sillä on vähän vähempi.. :D

Tänään kävin taas pikaisesti katselemassa suksia. Josko nyt alkaisi olla kohta sukset kotona. Kävin tuossa rajalla olevassa Intersportissa, jossa tuttavani kertoi minulle erilaisista suksista. Katselin samalla pakettiin kuuluvia monoja ja vielä sauvoja, jotka pitää tietenkin myös paketin lisäksi olla.
Minulle sopiva paketti olisi Fisherin Zero 10, salomonin monot ja jokku lykkimet siihen. Hintaa pelkällä suksi+siteet+monot oli 299€, joten kovin halvalla ei näilläkään mennä. Kuitenkin eihän noita suksia monena vuotena peräkkäin osta. Noita suksia ei tarvisi voidella, kuin ehkä pikkaisen pikavoidetta pohjaan paremmilla pakkasilla. Muuten voisi hiihdellä menemään. Sukset olivat nyt perinteistä mallia. Ohessa taas linkitän kuvia paketin tuotteista. Suksista en nyt ole varma löysinkö juuri ne sukset kuvaksi, mutta suht vastaavat.

Nämä sukset, joita olen nyt vertaillut ovat erilaiset eikä niitä sinänsä ehkä voi verrata keskenään. Aiemmin kirjoittamani sukset ovat ns. tunturisukset, jotka sopisivat hyvin maastossa hiihtoon. Eli ei muuta ko suksimaan metsään ja hankeen. Lisäksi noilla tunturisuksilla voisi laskea ja hiihtää jäällä. Jostain luin, että tuollaisten suksien paino olisi n. 2kg. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta varmasti ovat painavammat kuin perus perinteiset sukset.

Nämä perinteiset sukset esim zerot ovat sitten paremmat valmiille laduille, jäälle jne. Tuntuivat tosi kevyille liikkeessä. Varmasti luisto- ym ominaisuudet ovat myös erilaiset.

Fisherin zero 10:t

Salomonin Siam 5 TR W

Odotettua treeniä Kalixissa

Tänään taas pääsi nauttimaan treenistä Kalixissa Timpan, Bossen ja Kristiinan kanssa. Aamusella keitin mukaan teetä ja pakkasin reppuun edellisenä iltana leipomani suklaamuffinit. Timpan kyytiin hyppäsin Icalta ja matka kohti odotettua treeniä ja treenipaikkaa alkoi. Paikkana oli jo aiemmasta tuttu monttu likellä ampumarataa. Maasto oli siitä mukava, että se loi hyvät puitteet monipuolisille treeneille. Metsässä ei juuri lunta ollut, joten sinne sai ison osan treenistä tehtyä. Saapuessamme paikalle Bossella ja Kristiinalla oli jo selvät sävelet treenin suhteen. Päivän aikana teimme oikeastaan vähän kaikkea. Linjaa, markkeerauksia, lähihakua ja hakua. Seuraamista ja passia unohtamatta.


Nousimme rinnettä ylös, josta alkoi metsä. Siellä meillä oli linjamaali, johon teimme kolme eri linjaa eri suunnista. Motivoimme paikan hyvin koirille niin, että kuljimme jokaisen linjan erikseen ja heittelimme damit raakkuen ja taputellen paikalle. Aava tuli lähimmäksi katsomaan heitot. Linjojen motivoinnin jälkeen palasimme repuillemme ja otimme teehuikat ennen aloitusta. Tämän jälkeen menimme Aavan kanssa ensimmäiselle linjalähetyspaikalle. Bossen neuvoilla otin muutamia askelia linjalla ennen lähetystä. Käsi ojoon ja eteen-käskyllä lähetys. Sinne män ja tuli hetken kuluttua damin kanssa takaisin. Hyvä, nopea suoritus Aavalta.

Aavan linjan jälkeen palasimme repuille tekemään muutamia markkeerauksia damitykin kanssa. Bosse ampui ensin Aavalle. Se katsoi sen tarkkana ja virittäytyi jousenlailla lähtemään. Se oli kuitenkin paikoillaan tarkkana ja hiljaa, joten se sai lähtöluvan. Se oli markkeerannut hyvin ja nouti valkoiseen sukkaan puetun damin nopeasti.

Tämän jälkeen otimme vielä markkeerauksia. Aava sai hyvää passia ja vain kerran; ohjaajan töpistä se lähti ns. toisen noutoon. Koiraa ei onneksi ollut vielä töissä ja sain Aavan nopeasti pysäytettyä heti alkukiitoon. Aava kokeili myös parimarkkeerausta niin, että Bosse ampui kaksi damia. Yhden Aavalle ja yhden Özalle. Aava haki ensin jälkimmäiseksi ammutun ja kun toisen kerran otimme samalla tyylillä Aava nouti ensin ammutun ensin, jolloin viive oli odotuksessa hieman pidempi ja jälkimmäinen markkeeraus olisi voinut olla sille suureksi häiriöksi. Se kuitenkin teki noudot tyylikkäästi ja nopeasti.

 

Lähihakua

Lähihakua teimme reppujemme likällä sijaitsevien kuusten juureen. Siinä kohtaa maa ei ollut lumen peitossa ja kasvillisuus oli hyvin näköisällä. Istutin Aavan puiden väliin ja hajustin damilla kiertän aluetta koiran ympäri. Alue jätettiin siis tyhjäksi dameista. Palasin pienen matkan päähän koiran eteen. Annoin pysähtymisvihellyksen, jonka jälkeen annoin koiralle trillauksella lähihakukäskyä. Aava lähti hyvin hakemaan ja piti pienen alueen hyvin. Koira pysäytettiin hetken kuluttua ja toistettiin damilla hajustamista. Tällä kertaa alueelle jätettiin kaksi kävyn kokoista pientä damia, niin ettei koira nähnyt niitä. Jälleen  palattiin lähetyskohtaan ja toistettiin em. pysäytys ja trillaus. Näytin kädellä Aavalle suuntaa mistä sen piti alkaa hakemaan. Heti tärppäsi. Palautuksen jälkeen koira taas alueella ja uudelleen hakemaan. Aava sai tehtävän näyttämään helpolta. Olin yllättynyt kuinka hyvin se alueen piti ja käytti nenäänsä.

Lähihaun jälkeen aloimme ottaa jälleen linjoja ja lähdimme palaamaan autoja kohti samalla. Aavalle ehkä päivän paras markkeeraus ja hyvä tipsi siinä samalla minulle ohjaajana tuli, kun Kristiina otti Klaran kanssa ohjausta. Ennen kuin Kristiina lähetti koiransa, Bosse ampui toiseen suuntaan meille markkeerauksen. Aavan tuli odottaa kunnes Klaralla oli dami suussa. Aava oli jälleen ampumisen jälkeen viritettynä lähtöön, mutta odotuksen aikana se selvästi rentoutti itseään. Se katsoi silti tiiviisti markkeerausta. Toisin kuin emäntä, joka saikin Bosselta pyyhkeitä. Olin jatkuvasti käännellyt päätä pois markkeeraukselta katsoessani miten Klara työskentelee ja milloin sillä on dami tuotavanaan. Bosse varoitti tämän johtavan siihen, että koirakin alkaa katsoa mitä se ohjaaja vilkuilee ja alkaa luopua markkeerausdamista. Lähettäessä se ei sitten välttämättä muistakkaan suuntaa tai edes mitä oli menossa tekemään. Hyvä tipsi minulle. :)

Hakua

Tämän jälkeen sitten kävelimme autoille, joiden läheiseen rinteeseen Bosse tekaisi vielä hakualueen. Sinne lähettelimme koiriamme vuorotellen hakuun. Öza kävi muistaakseni noukkimassa ensimmäisen, jonka jälkeen lähetin muutaman kerran Aavan hakuun. Aava teki tänään hyvää hakua. Viimeisellä lähetyksellämme se ei löytänytkään damia niin nopeasti ja joutui hieman etsiskelemään enemmän. Se kuitenkin piti alueen hyvin. Laajensi maltillisesti tehden kokoajan töitä. Vihdoin dami sitten löytyi ja olin tyytyväinen koirani työskentelyyn koko iltapäivälle jatkuneen treenin osalta.

Ja ne miinukset..

Tämän päivän miinuksia oli lähinnä perusasioissa eli Aava inisi hieman ja sen seuraaminen ei ollut kovin mallikasta. Ei kamalaakaan, mutta ei mieleeni. Aava edisti jatkuvasti, etenkin hihnassa ja passissa se piti tosiaan pientä piipausta vähän väliä.. jälleen hoitaen tyylikkäästi väistöliikkeetkin.

Päivän jälkeen Aava on ollut todella väsynyt. Se oli jo autossa, pienen painin jälkeen Reiskan kanssa, silmät sikkuralla ja kaikkensa antaneen näköinen. Omaan autoon hypätessämme näytti kuin se juuri ja juuri pysyi hereillä. Huippu treeni senkin suhteen. Luulen, että menimme Aavan kanssa taas molemmat tänään huimasti eteenpäin.




Kuvassa Reiska ja Aava. Väsyneet kaverukset kotimatkalla.

Ja sitten jo unessa..




Suksien etsintää ja löytöjä

Mielenmuutoksia tarinaan 6.1.2014

Nyt ne on sitten päätetty ja hankitaan. Jee. Löysin mieleiseni sukset ja jopa siitä liikeestä mihin minulla on juurikin joululahjaksi saamani lahjakortti Rickolta. Nimittäin Naturkompanielle.

Menin tänään aamulla katselemaan, että mitä kivaa voisin sieltä itselleni shoppailla ja etusivulla komeili otsikko "vintersport". Riemulla ei meinannut olla rajaa, kun menin hengitystä pidellen katsomaan tarjontaa. Siellä ne oli. Minun tulevat sukseni. :) Kalliithan noista tulee kun laskee kaikki yhteen, mutta pitää ostaa erikseen kaikki ja näin maksaa pikku hiljaa. Ei siis tarvitse kaikkia rysäyttää kerralla. Ehkä niin onnistuisin hankkimaan mieleiset sivakat.

Liitän tähän nyt kuvia, jotka olen kopioinut netistä:
http://www.naturkompaniet.se/Product/Product.aspx?id=102027

Åsnesin Liv FL-sukset

Suksiin pitäisi tietenkin olla siteet eli katselin esim. alla olevia, jotka olisivat leveille suksille.
Oheiset löytyy myös Outnorthin sivuilta:
http://www.outnorth.fi/fi/rottefella/nnn-bc-magnum.php?nosto=right-column-nosto-1

Rottefellan Magnum-siteet

Toinen mitä Naturkompanien sivuilla on, olisi touring manuel-side. En tiedä sopiiko se nyt noihin suksiin, mutta mahdollisesti. Tätä sidettä voisin ehkäpä saada jopa vähän edullisemmin, jos vain on sama side nyt kyseessä, kuin eräässä paikassa. Tässä kuitenkin linkki Naturkompanien sivuille:
http://www.naturkompaniet.se/Product/Product.aspx?id=101847




Kuvassa Rotterfellin touring manuelit

Yksi side vaihtoehto olisi vielä tälläinen
http://www.rossignol.com/US/US/bc-auto_RJ31007_product_nordic-men-bindings.html

Kuvassa Rossignol XC-binding BC Auto

No sitten monoihin. Nehän pitäis olla helppo, kunhan vain sopivat noihin siteisiin.. :D

Tässä noihin edellä tulevat monot. Nuo ovat miesten mallia, joten tarvisi löytää naisten mallia olevat, jotka ovat hieman eri näköiset. Eiköhän ne noihin samoihin siteisiin silti mene.
http://store.rossignol.com/products/688955



Kuvassa Rossignol BC X 6, RI2WA85

Tässä vielä naisten malli ko. kengästä.
http://www.rossignol.com/BY/BY/bc-x-6-fw_RI2WA84_product_nordic-women-boots-outdoor.html

Kuvassa siis BC X-6 FW, RI2WA84

Tuossa nyt Outnorthin sivuilta yhdet vaihtoehdot äkkiseltään. Väri ei kyllä sovi suksiin sitten pätkääkään.
http://www.outnorth.fi/fi/alpina/bc-1550-eve-39.php?group=prod_prod_grp-s1/2439

Kuvassa Alpinan BC-monot 1550

Kyllähän noita monojakin löyty vaikka millaisia, mutta sellaiset suht edulliset. Toiset oli sellaiset jossa olis thinsulate-vuori. Pysyis miun herkät varpaat edes vähän lämpimänä.

Päivitystä tarinaan 6.1.2014

Tämän vkl lehdessä oli tuossa lähellä Torniossa Interissä hyvänoloinen suksipakettitarjous, josta ystäväni ystävällisesti vinkkasi. :) Se sopisikin paremmin budjettiin ja pääsisin suht pikaisestikkin hangille. Ricko sanoikin hyvän pointin tuossa; mitäpä jos en voikkaan hiihtää ja satojen eurojen suksipaketti jää odottamaan parempia aikoja varastoon. Olisihan se vähän rahan haaskuuta. Tutkiskella noita suksia ja mennä kiusaamaan taas tuttavaani liikeeseen.. :D Mutta, joka tapauksessa.. sukset hankitaan tälle talvelle!!



Lehdessä olleet sukset. Harkinnan arvoiset ihan varmasti.

Menopelejä, klippejä ja pieni iltatreeni

Viime viikolla intouduin ostamaan tuttavaltani käytetyt sukset. Päädyimme kuitenkin sitten loppujen lopuksi niiden kohdalla siihen, että palautin ne. Kävi ilmi, että sukset olivatkin perinteiset ja liian lyhyet sitten minulle. Häätynee alkaa kyttäämään hyviä tarjouksia kaupasta, jotta pääsemme hangille Aavan kanssa. Jahka kun sellaiset kunnon hanget tänne asti tulevat.


No sukset menetettyäni kävimme Maksniemestä hakemassa käytetyn potkurin vuoden vaihteessa. Aivan Eslan. Kopsakan oloinen peli. Vähän olemme tuossa pihalla sitä testailleet. Olisi ehkä saanut olla kokoa T6, joka on tuosta isompi koko. Mutta ehkäpä se sitten joskus. Tuollakin pienen matkan nyt pääsee. Aava tarvisi nyt valjaat. Ei pelkästään potkutteluun, vaan myös tulevaan hiihtoharrastukseemme. Saisi hieman lihaskuntoa molemmat; koira ja emäntä.

Kuvassa Zuri, Christian uuden potkurin päällä ja Aava

Eilen ja tänään on tullut katsottua netistä eri noutaja-aiheisia videoklippeja ja tilaamaani dvd:tä. Aava on kohta aivan sekaisin kun joka puolelta kuuluu pillitystä, joka ei liitykkään siihen. Olen yrittänyt imeä oppia ja ajatella miten seuraavan treenin voisi rakentaa. Edelleen kaikkea perus-perus-juttuja olisi ajatus. Eilen sain kuitenkin paremmin analysoitua viimeisen treenimme, kun näki videolta uudelleen niitä kohtia, joita sovelsi treenissä. Noissa klipeissä pidän edelleen siitä kelattavuusominaisuudesta.. eteen.. taakse.... :D

iltatreeni

iltatreeniksi otin Aavan kanssa kertaalleen taakse lähetyksen pysäytyksen kanssa ja sen jälkeen samaan paikkaan pitkän suoran linjan. Molemmat se teki hyvin.

Taakse-lähetys-pysäytys-harjoituksessa heitin damin pihatiemme päähän. Kävelin koiran kanssa noin puoleen väliin ja jätin sen istumaan selkä damiin päin. Kävelin itse tien päähän saakka ja vihelsin huomion. Lähetin koiran taaksen ja annoin edetä jonkinmatkaa.  Pysäytin sen ja rauhoitin. Sitten uusi käsky eteen. Hyvin kuunteli ja totteli käskyjä.

Kun Aava oli palauttanut damin, jätin sen istumaan lähetyspaikalle. Vein damin jälleen tien päähän, näytin sen koiralle hyvin. Palasin sen luo ja lähetin matkaan. Ajattelin että se saattaisi linjalla nyt kysellä, mutta sitä se ei tehnyt vaan juoksi suoraan damille ja takaisin. Hyvä palautus.

Viimeisenä tein niin, että jätin damin taas siihen lähetyspaikalle. Kuitenkin reilusti kauas tiestä, jotta ehdin koiran pysäyttää mikäli se juoksisi yli. Palasin kotimme liepeille ja lähetin koiran siitä linjalle. Jälleen hyvä suoritus Aavalta palautusta myöten.

Siitä olikin hyvä lähteä naapuriin selaamaan juuri saapunutta labbislehteä ja syömään. :)

Uuden vuoden 2014 ensimmäinen treeni Laivajärvessä

Aamupäivällä noustessani ylös ja katsoessani ulos tein pikapäätöksen lähteä ottamaan koirien kanssa pikkutreenit. Kamat kasaan ja autoon; aikaa pimeän tuloon ei ollut kauaa. Otin mukaani molemmat koirat ja ajellessani kohti treenipaikkaa toivoin mielessäni vähälumisia monttuja, kun olin kerta saanut itseni liikkeelle ja hättyyttänyt Timpan ja Reiskankin pika-aikataululla paikalle mörön syötiksi.

Linjaa mäkeä alas ja ylös

Aloitin treenin kävelemällä Aavan kanssa muisti paikalle, heitin sinne pari damia ja käännyin koiran kanssa vastakkaiseen suuntaan kiikkuen mäen harjalle. Linjasta ei tällä kertaa näyttänyt tulevan suora, mutta luotin siihen, että koira löytää muistipaikalle. Lähetin Aavan eteen-käskyllä matkaan. Se juoksi ripeästi koko sen matkan, jonka olimme kävelleet. Muistipaikalta se nappasi damin ja lähti tulemaan takaisin. Palautus oli taas yhyä ärsyttävää virvelöintiä. Nostaa niin käyrät kattoon. Yritin toisella palautuksella taas antaa koiralle istu-käskyn hieman ennen sen tuloa ns palautusalueelle, mutta turhaan. Palautukset, jotka otin vastaan ilman "hifistelyjä" menivät paremmin, mutta selvästi tästä on kehittymässä nyt ongelma, vähintäänkin minulle itselleni.

Nuo pari noutoa tehtyäni heitin rinteen päälle pari damia. Lompsimme Aavan kanssa alas rinnettä edellisten damien muistipaikalle. Linja näytti vielä vinkkurammalle alhaalta käsin. Laitoin kuitenkin koiran matkaan. Aava kuitenkin vetaisi ns. linjan suoraksi, niinkuin se oikeaoppisesti olisi kuulunutkin. Halusin sen kuitenkin muistipaikalle. Nyt se sahasi hetken linjan vieressä olevassa taimikossa, kunnes kutsuin sen pois. Lähetin uudelleen.. ajatuksena pysäyttää koira ennen rinnettä ja ohjata ylös. Tehtävä tuntui menevän vallan solmuun ja kutsuin koiran pois. Koira hihnaan ja kävelin sen kanssa rinteen uudelleen ylös, heitin yhden muistidamin lisää ja palasin koiran kanssa lähetyspaikalle. Siitä taas koira matkaan eteen-käskyllä. Nyt onnistui. Ja seuraavakin onnistui. Hyvä Aava! :)

Markkeerauksia

Heitin Aavalle muutaman markkeerauksen. Ensin ykkösen taimikkoon ja sitten kakkoset taimikkoon. Aava kaivoi ne hyvin. Muutamalle markkeeraukselle vaihdoin hieman suuntaa ja heitin ne taimikon keskelle puiden väliin. Hyvin nekin löytyi ja olin suht tyytyväinen treenistä.

Seuraaminen oli tänäänkin takapuolesta samoin palautukset. Lisäksi vielä hienoinen epäonnistuminen muistipaikan kanssa.. siinäpä mieleeni tulevat miinukset. Kaikki korjattavissa onneksi. Talvi alkaa tuntua lyhyeltä.

 

Zurin treeniä

Zurille heitin muutamia markkeerauksia. Se tuntui olevan niistä aivan kuutamolla. Sille ehkä olisi parempi niin, että treenaisin sen kanssa ensin. Se jollain tapaa menettää keskittymiskykynsä odotellessaan autossa. Ainakin voisi kokeilla. Toinen mitä en sen kanssa tehnyt oli perustoko-osuus. Vähän seuraamista, paikoillaan oloa, luoksetuloa yms. Se pitää oikeasti muistaa. Herättää koira sen omasta maailmasta kuuntelemaan.

Zuri kuitenkin toi heittämäni markkaaraukset kun sitä hieman kehoitti ja muistutti siitä mitä se oli lähetetty tekemään. Ei ainakaan nuuskimaan mitään kuurankukkia.

Mukava pieni treenihetki Zuppurallekkin taas. Ainakin jos katsoo juoksentelun määrää.. ;)
Positiivisia puolia kun etsii, niin palautukset olivat kaartelua lukuunottamatta hyviä, kuten Zurilla on tupannut aina olevan. Se palauttaa pehmeästi damit käteen. Se pysyi heitoissa paikoillaan, eikä vinkunut. Mukavaa oli myös nähdä sen energisyys. Sillä vain oli niin paljon hajuja ja muuta mietittävää.