Metsästäjäkortti ja hotspot

Nyt se on sitten suoritettu. Metsästäjätutkinto ja kortti saapuu postissa kotiin. :) Viikon mittainen uurastus ja jaksaminen palkittiin. Tentissä oli kolme virhettä. Pari tunnistus kuvaa meni metsään ja se, montako panosta saa sorsajahdissa käytettävään haulikkoon ladata piipussa olevan lisäksi. Turhia virheitä, mutta onneksi niitä ei tuon enempää ollut. Nyt sitten voisi hankkia sen haaveilemani haulikon, mutta eipä asialla ole kiire. Hankkii kun ehtii ja on rahaa. Ja.. ehkäpä enemmän käyttöä oikeasti. Kiva kutenkin kun sai vihdoin pitkäaikaisen haaveen toteutetua ja kortin hankittua. Eihän tämä minun olemista ja elämistä millään tavalla muuta, ei ainakaan vielä. Mutta ompahan nyt hankittu ja valmiina.

Ja tuo "voihan hotspot" jatkuu. Voi rähmä! Haluttaisi muutama muukin kirosana päästää sormistaan tähän, mutta minkäs sille voi muuta kuin hoidella nyt minkin ihoa parhaansa mukaan. Vielä en ole eläinlääkäriin ollut yhteydessä, mutta mikäli iho ei perjantaihin mennessä ala rauhoittumaan kotikonstein suuntaamme Euromedivettiin hakemaan lisäapua. Ensin näytti siltä, että tulehdusalue olisi ainoastaan parissa kohtaa niskassa, mutta eilen sain ajalla trimmerillä Aavalta puoli selkää. Sieltä löytyi pienie tulehtuneita kohtia. Ajattelin ensin mäkäräisten purreen, mutta liekö ne turkin lävitse iholle pääsisivät. Oliko vain niskan tulehdus levinnyt. Illalla trimmin jälkeen pesu antiseptisellä ja tökötit päälle. Aamulla selkä näytti rauhallisemmalta, mutta eilenkin Aava oli työpäivän aikana selvästi rapsutellut ihoa takajalallaan, joten toivon ettei sama toistu tänään.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että meidän loppusyksy on taputeltu tämän hotspotin ja odotettavissa olevien juoksujen takia. Maatreeniä, mutta sitäkin vain kevyesti, jottei selän ruvet verestä sitten taas kohta. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja kuviot toivottavasti. Ehkä tällä on joku tarkoitus tulevaa varten.

Maatreeniä Marian kanssa

Ensin oli tarkoitus treenata vesitöitä, mutta Aavan hotspotin takia päädyimme sitten treenaamaan maata. Ajatuksissani olin tietenkin valmistautunut treenaamaan yhdessä Marian ja Viiman kanssa, mutta ilmeisesti Viimalla oli edellisen päivän VOI1:n jäljiltä treenit täynnä.. :D Onnea Maria vielä.

Maria suunnitteli sitten meille Laivajärven laavulle maatreenin. Tuttu paikka, mutta hieman eri tyylinen toteutus. Aiemminhan olemme tehneet linjaa ja ohjausta hakkuuaukealla. Nyt tehtiin myös linjaa. Tutusti ojan viertä metsään päin. Damit motivoitiin kuitenkin reilusti ennen metsän rajaa, ohjaajelle merkiksi jonkilainen risu. Lisäksi toinen linja motivoitiin V:n malliin hakkuun toiselle reunalle, likelle metsän rajaa. katsoin parhaimmaksi mennä lähemmäksi katsomaan motivoinnit, koska maalialue katosi kumpareen taakse. Näistä linjoista otettiin pois yhdet damit molemmista, jotka Aava hoiti hyvin. Hieman ojan viertä pitkin kulkevalla linjalla sille olisi toivonut hieman enemmän vaihtia. Se hieman himmaili minusta.

Ensimmäisten linjojen jälkeen otettiin keskeltä hakkuuta markkeja. (samalta puskarykelmältä, jonne on tehty sivuohjauspaikka aiemmissa treeneissä) Ensin ykkönen horsmien sekaan. Meni aivan ok. Sitten uusi ykkönen, joka jätettiinkin muistiin ja Aava otti toisen linjoista pois. Vasta linjan jälkeen otettiin markkeeraus ylös. Sama toiselle linjalle. Ensin markkeerausheitto. Sitten linja pois toiselta sivulta, jonka jälkeen markki talteen. Ihmeen hyvin Aava näitä hoiti. Vauhti tasaantui hyväksi toistojen aikana ja Aava teki innolla, tarkasti töitä.

Oli aika siirtyä kakkosiin. Eli heitettiin kakkosmarkkeeraus, joista koira haki ensimmäisen. Tämän jälkeen se laitettiin linjalle. Näin jälkimmäinen markkeeraus jäi muistiin sille ja se sai sen noutaa palautettuaan linjalta damin. Sama toisen linjan kohdalla. Ihmeen hyvin nämäkin Aava hoiti, vaikka sillä on nimenomaan kakkosten kanssa ollut ongelmaa wt cupin tehtävissä. Matkat minusta näissä tehtävissä oli ok. Sellaiset, jotka tuntuivat "käsiteltäviltä", ei liian pitkille ja narua venyttäviltä.

Näiden tehtävien lisäksi tehtiin lähihaku+markkitreeni. Eli Markkeerausmatkalle hajustettiin alue kanipallolla ja pallo piilotettiin kielojen sekaan. Koiralle heitettiin markki hieman peitteiseen maastoon niin, että kanipalloalue jäi väliin. Koira lähetettiin markkeeraukselle, mutta pysäytettiinkin matkalla kieloilla ja annettiin lähihakupillitystä. Aava teki minun silmään hieman laiskasti hakua, mutta teki töitä kuitenkin kokoajan. Kanipallon löydyttyä se lähetettiin hakemaan markkeeraus. Tämä toistettiin pari kertaa. Kiva pikku tehtävä, jota on helppo treenata eri matkoilla. Nyt meillä oli aika lyhyet matkat tässä tehtävässä.

Mukava iltatreeni Aavalle ja minulle. Josko seuraavissa treeneissä voisi olla avuksi Viimalle ja Mariallekkin. :)

Metsästäjäntutkintoa ja saaritreeniä

Metsästyskortti

Vihdoinkin sain raahattua itseni metsästäjäkurssille. Neljänä iltana töiden jälkeen kurssille Kemissä reiluksi pariksi tunniksi. Perjantaina ei tarvinut unta odotella petissä. Nyt vain hartaasti toivon, että jotain oppia on jäänyt päähän ja tunnistan eläimiä kokeessa. Heinuri, jouhisorsa, tavi.. kaikki niin saman näköisiä.. muistanko teeren ja koppelon erot.. tai että porolla on jalka koukussa.. :D
Noh, uusiahan saa kunhan maksaa taas tentin. Olisihan se hienoa saada suoritettua kortti. Lauantaina kävin Oulussa katselemassa haulikkoja Kärkkäisellä, mutta toisaalta.. onko sitä tarpeen hankkia. Selvinnee myöhemmin. Kuitenkin koiran kanssakin pelkästään voi ja voi olla hyvä keskittyä metsällä sen kanssa työskentelyyn niin, ettei siinä ase ole häiritsemässä. Sen verta kuitenkin kalliitakin tuntuu olevan aseet, että hankkiminen voi vaatia jonkinlaisen pienen säästöoperaation.

Treeniä saaressa

Viime viikolla ehti sitten käydä Aavan kanssa treenailemassa pariin kertaan kurssin alkua odotellessa. Töiden loppumisen ja kurssin välille jäi n.3tuntia. Yhtenä päivänä pääsimme saareen treenaamaan vesitöitä, jossa kävimme jo toissa viikollakin kertaalleen iltatreenissä. Treeni oli aikalailla sama molemmilla kerroilla. Vedessä oleviin korsituppaisiin motivoitiin dameja ja niille sitten lähettelin koiraa rannalta. Lisäksi maalle tehtiin pari muistipaikkaa, jonne lähettelin Aavaa vesien välissä ja lopuksi.

Muutaman kerran Aava himmaili taas rantaviivassa, mutta selkeästi tilanne on parantunut ja osan linjoista se lähti uimaan hyvinkin reippaasti ja suoraviivaisesti. Jopa muutamia ohjauskukkasia mahtui joukkoon, jotka tietenkin lämmittivät kovastikkin mieltä. Aina niitä ei vain huomaa arvostaa siinä hetkessä, vaan koiran huomaa tehneen todella hienon suorituksen vasta hetken analysoituaan. Hieman Aavalla oli sellaista muiden tuppaiden tarkastuksia matkalla, mutta hyvin se jatkoi niistä sitten matkaansa seuraaville tuppaille. Viikolla tehdyssä treenissä se pitkästä aikaa ui kertaalleen pois vedestä. Se oli itselle tietenkin suuri pettymys, koska edellisellä viikolla tehty vesitreeni meni niinkin kivasti. Analysoinnissa mietittiin vaikuttiko aallokko sen itsevarmuuteen kauempana. Aava kuitenkin ui suhteellisen kauas ennenkuin selkäranka taas naksahti. Mene ja tiedä mitä koiran päässä milloinkin liikkuu, mutta hyvä, että nyt tuli sitten aallokkoa treenattua. Toistaja per tupas oli ehkä 3-5, joten ihan hyvin oli uimista neitillä.

Linjoja veteen sille tehtiin saarenkantin molemmille puolelle. Toiselle puolelle sille laitettin damit sokkona. Aavalle tehtiin linjoja sammoihin tuppaisiin viime syksynä, joten aivan outo asia se ei silti ollut. Tämäkin linja meni kuitenkin aivan kohtuudella. Taisi mennä ensimmäiset kerrat paremmin kuin aivan viimeiset.

Maalla Aava on varmempi. haluttaisi kirjoittaa "varma", mutta sellainenhan kostautuu hetken päästä. :D

Veneessä Aava on edelleen rauhallinen, kuten oli viime vuonnakin. Se istuu jaloissa ja haistelee tuulen kuljettamia tuoksuja. Joki onkin varmasti niitä täynnä. Todella kaunista, lämpimällä säällä istua veneen kyydissä ja naatiskella.

Kultaisten mestaruuskokeen suunnittelun lomassa treeniä

Torstaina kiiruhdin töistä Vallitunsaareen, jossa muut suunnittelivat ensi viikolla olevan kultaistennoutajien mestaruuskokeen finaalia. Me saimme siinä siimeksessä muutamia markkeja ja linjoja alueella. Maastot tulevat kokeessa olemaan kyllä tosi kivat. Ohjaajien ei taida tarvita paljon jalkoja kastella ja joen uimat tarjosivat todella monipuoliset tehtävämahdollisuudet. Ehtisimpä seuraamaan koetta.

Aava meni sille tehdyn linjan minusta todella hyvin. Sille heitettiin ensin se markkaarauksena lammikon viereisestä saaresta. Käänsin koiran alkajaisiksi ympäri ja lähetin sen damille sen jälkeen linjalla. Hyvin meni. Aavalla olisi ollut mahdollisuus myös ratkaista damille meno käyttäen hyväkseen rantoja, mutta onneksi se ei niin tehnyt, vaan ruohokärjen jälkeen se jatkoi matkaansa vettä pitkin uiden kohti maalia.

Markkeerauksia sille tehtiin polulta heinikkoon ja polulta risujen ja heinien ylitse veteen. Molemmat se hoiti hienosti kotiin. Ensimmäisessä se löi jarrut suttiin hieman myöhässä, mutta minun silmään se hoiti alueen kuitenkin nopeasti ja ratkaisi tehtävän tehokkaasti.

Voihan hotspot...

Perjantaina veljenpoikani kyseli miksi Aavalla on niska märkänä. Niin.. miksikä se märkä. Aloin tutkimaan koiraa ja märkivä ihoahan karvan alta paljastui. Leikkelin karvat kohdasta todella lyhyeksi, puhdistin ja laitoin rasvaa siihen. Nyt niskaa on hoidettu viikonloppu ja se näyttää suht rauhalliselle. Liekö olisin niin nopeasti sitä huomannu ilman Hannun huomiota, joten hoito päästiin aloittamaan ennen leviämistä ja pahenemista. Nyt näyttäisi, että hoidon sekä keston suhteen päästään helpolla.
Josko päästään jopa tekemään vesitreeniä vielä tälle syksylle.. :D