Pakkaspäivän treeniä

Jäinen Tapanin päivän maisema.

Mittari näytti huhujen mukaan likelle -25`C. Keli tuntuikin hieman rapsakalta, kun suuntasimme Aavan kanssa metsää kohden. Keli oli kuitenkin vain varustelukysymys, koska kylmältä ei tuntunut kuin nenän päässä.

Matkalla metsään kävin viemässä Aavalle linjamuistin tutulle paikalle, keskelle niittyä. Koko matkan metsään tein seuraamistreeniä. Huonosta seuraamisesta palautin koiran oikealle paikalle käskyllä tai selkeästi fyysisesti siirtäen. Nopeasti Aava oli taas hereillä. Piti itse huolen paikastaan.

Jätin Aavan istumaan ja odottamaan, kun vein sille yhden damin metsään. Ei mitään yber-vaikeaa, mutta ei ihan likellekkään. Kuitenkin, että tarvittaessa itse löytäisin sen ja viitsisin hakea pois, jos jokin menee pieleen.

Palasin koiran luokse ja laitoin sen hakuun. Se lähti tikkasuorana kohti damia ja ajattelin, että näkikö se mihin sen vein. Jossain puiden lomassa se oli kuitenkin kääntänyt kurssia ja pian se risteili siellä täällä. Se teki kokoajan kuitenkin intensiivistä hakua. Kukapa se pakkasessa haluaisi pysähtyä pidemmäksi aikaa... ;) Haku tuntui kestävän ja kestävän. Hieno homma. Se oli ikäänkuin asian tarkoitus. Hyvää, sinnikästä hakua, joka tuotti loppujen lopuksi halutun tuloksen eli nähdä koiran palaavan dami suussa täyttä vauhtia. Haku oli siis varsin onnistunut ja palasimme kotipihalle.

Kävellessä tietä heitin Aavalle muistidamin tien toiselle puolelle, hieman ladon ohitse ja ulos siitä alueesta, josta se on yleensä tottunut hakemaan. Sen jälkeen lähetin Aavan lähtiessämme jättämälleni muistidamille. Tosin lähetin sen eri kulmasta kuin se oli sen markkeerannut.. Se lähti matkaan viistosti niityllä sijaitsevan ladon toiselta kulmalta. Selkeästi koirasta näki, ettei sillä ollut mielikuvaa lähetyspaikasta, että sinne eteen olisi jotain viety. Se kuitenkin eteni ja eteni. Hieman se maaston mukana kulkeutui oikealle puolelle, mutta pysyi ajattelemassani rännissä, joten annoin mennä. Pysäytin noin damin tasalla ja annoin suunnan vasemmalle. Viistossa linjassa oli hieman vaikea katsoa milloin "damin tasalla" toteutuu, muttei sen väliä. Koira metsästi damin ylös. Mielestäni tämä oli hyvä harjoitus kasvattamaan koiran luottoa ohjaajaan. Epävarmuudesta huolimatta, "siellä todella on jotain."

Kävellessämme tietä pitkin heitin toisenkin damin vanhalle muistipaikalle. Eli nyt dameja oli ladon molemmilla puolilla. Linjat tuli siis kantata koiralle selkeästi, jotta se menisi oikeaan suuntaan. Lähetin Aavan ensin viistoon linjaan. Hetken se eteni suoraan, mutta alkoi kaartaa jälkimmäisenä heitetylle damille eli vasemmalle. Kielsin ja otin takaisin. Askel eteenpäin ja koira uudelleen matkaan. Nyt se teki saman, mutta kaartoi tällä kertaa kokeeksi oikealle. Aikeissa mennä hakemaan se aivan ensin heitetty ja jo noudettu dami. Sama homma, kielto ja uudelleen lähetys. Nyt koiran ollessa kohdassa jossa se lähti kaartamaan, vahvistin sitä uudella eteen-käskyllä. Koira paransi vauhtiaan siinä kohtaa ja jatkoi varman näköisesti matkaansa eteenpäin. Hetken se haki damia, mutta sen löytymisenriemu sitten näkyikin koirassa paluumatkalla.

Tämän jälkeen Aava haki suoran linjan. Se kulki pihalta, ojan ylitse niitylle. Tämä dami löytyi helposti. Koira puhkui intoa ja kävin vielä viemässä kaksi damia niityn perälle. Heittelin ne koiran katsellessa risukasan päälle ja kävelimme toiseen päähän. Menimme aina toiselle niitylle saakka, josta lähetin koiran. Se ampaisi matkaan ja haki ensimmäisen damin suorilta. Toiselle damille lähetin sen hieman kauempaa hevosaidan viereltä. Taas se meni lujaa, penkoi damin esiin ja palasi täyttä höyryä takaisin.

Vielä yhden linjan motivoin siitä paikalta, johon Aava viimeisen damin palautti. Palasimme pihalle ja laitoin koiran matkaan. Linja oli viisto ja ylitti tutun ojan. Itsellä hieman hämärtyi kohta, jossa dami oli, mutta Aavalla se ei selkeästi hämärtynyt. Sen verta suoraan se meni paikalle.

Säpäkkä pakkastreeni siis ulkona. Hyvin Aava jaksoi ja kesti kylmässä. Se oli aivan täynnä energiaa vielä treenin jälkeenkin.

Noviisi A-koe Kärkölässä

Perjantai aamuna starttasimme auton kohti Orimattilaa, jossa vietimme yön ihanien Pekan ja Lenitan vieraina. Lämmin kiitos majoittamisesta ja lämpimästä vastaanotosta. :)

 Aamulla matka jatkui sitten kohti koepaikkaa Kärkölässä, jonne oli jäljellä noin 20km. Yöllä alkanut sakea lumipyry hidasti matkan tekoa, kun eteen ei nähnyt juurikaan. Viimein kuitenkin pääsimme perille. Auton parkkeeraamisen jälkeen ilmoittautumaan ja jännittämään kokeen alkua. Koe alkoi todella paljon myöhässä. Oli vaikea päättää pitääkkö koira hihnassa vieressä vai autossa kaukana. Aavan loimikin sattui menemään toimitsijan repussa koepaikalle. Siinä sitten värjöttelimme. Lunta tuli taivaan täydeltä lisää ja maasto tulisi olemaan raskasta.

Vihdoin alkoi valostumaan ja päästiin arpomaan starttinumerot. Meillä napsahti viimeinen kisanumero eli 14. Koirakot jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä päätyi Janne Lähteenarolle ja toinen Heli Siitarille. Me olimme Aavan kanssa Siitarin ryhmässä. Alkusnapsien jälkeen ensimmäinen ajo pystyi alkamaan.

Katselimme Aavan kanssa noutoja noin kolmisen tuntia siitä kun ensimmäinen koirakko oli aloittanut työnsä. Aava tärisi ja värisi vieressä ja alkoi siirtymissä seurata yhä huonommin ja huonommin. Sekös ärsytti. Millään suurilla toimenpiteillä tätä ei voinut enää alkaa korjaamaan, koska tuomarit seurasivat myös odottavia koirakoita.

Vihdoin Aavan vuoro tuli. Kuten koko koe oli päätetty vetää lävitse jatkui se samalla tyylillä eli drivea spanielien kanssa ja vuorossa olevat kaksi koirakkoa passittivat tuomarin kanssa sekä siirtyivät ajoketjun takana tarvittaessa. Passissa Aava piti jotain ääntä, josta tuomari huomautti. Viittasi kommentissaan huonoon lähtönumeroomme ja sanoi että seuraa ääntelyä.

Vihdoin Aavan vuoro päästä noutoon. Pudotus tuli kohdassa, jossa olimme juuri ylittämässä ojaa. Jätin onneksi Aavan istumaan ojan toiselle puolelle ja luulen sen nähneen pudotuksen todella hyvin. Lintu tippui aukealle lumeen. Jäljelle jäi kuitenkin höyheniä hyvin. Merkiksi hieman itselle missä kohdassa lintu suurinpiirtein olisi. Aava linjalla eteen. Se meni suoraan aluetta kohden, kunnes takaa kuului pillin ääni. Toinen ryhmä oli myös lähettänyt koiran sieltä samalle noudolle. Aika samaan aikaan taisin antaa sille itsekkin pysähtymiskäskyn, koska se oli alueella, jolla sen pitikin olla. Annoin Aavalle lähihaku-käskyn pillillä ja se alkoi hakea. Se teki hyvin töitä ja tarkasteli möykyt. Vihdoin lintu löytyi lumen seasta. Hyvä palautus ja luovutus.

Jatkoimme passissa oloa. Toiset saivat noutoja ja me katsoimme. Hetken kuluttua tuomari sanoi, että voisin kytkeä koiran... Oli kuulema ääntänyt uudelleen. Itse en sitä kuullut, mutta mitäpä siihen väittelemään. Hihna kaulaan ja loppu päivä kävelemään muiden perässä yrittäen treenata sitten edes sitä passissa oloa. Harmitti tietenkin ettei noutoja tullut yhtään sen enempää ja tuomio oli mikä oli, mutta päivä oli älyttömän hyvää treeniä kokemattomalle koiralle. Päivä oli molemmille raskas. Itselle kävellä koko päivä hangessa, hieman oli vilu ja väsymystä takana usealta päivältä.

Voittajaksi noviisista suoriutui Tomi Sarkkinen Urpon kanssa. Onnea Tomille. :)

Vähän jäi semmoinen fiilis ettei täältä pohjoisesta olevat koirat ole aivan samalla viivalla etelän kanssa, jossa fasaanitiloja on huomattavasti enemmän, kausi pidempi ja näin ollen treenimahdollisuuden ko. lajiin huomattavasti paremmat. Voisi melkein ajatella, että etelän koirat ovat samassa iässä hieman edistyneempiä. Edellyttäen tietenkin, että kaikki treenimahdollisuudet on käytetty hyväksi. Tottakai täältä pohjosestakin on mahdollista järjestää ko. tapahtumia ja saada näin treeniä. Ajella etelään yms. Aina ja kaikilla se ei vain ole mahdollista vaikka halua olisikin. Tämä oli meille Aavan kanssa hyvä kokemus ja toivottavasti kasvatti koiraa taas pienen askeleen eteenpäin. :)

(saatan päivitellä tätä lisää kun asioita muistuu mieleen)

Kunnon treeniä pienen sluipailun ja chillailun jälkeen

Sunnuntaina ja tänään tiistaina olen käynyt Aavan kanssa treenaamassa; vähän kaikkea mitä mielleen juolahti. Pääpaino kai oli kuitenkin linjoissa ja haussa.

Sunnuntain treeniräpäsy

Sunnuntaina treenissä oli mukana Mikko&Vixena, Timo&Reiska ja mie Aavan kanssa. Hyvin kompakti-porukka. Treenit päästiin miun vetelehtimisen takia aloittamaan yhden jälkeen ja paniikki pimeän hiipimisestä pisti vauhtia jo ajomatkalla treenipaikalle. Paikkana meillä oli tämän vuoden wt-kokeessa käytetty niitty-metsä-alue.

Aloitimme treenit linja&markkeeraus-treenillä. Sivuille heitettiin markkeeraukset ja suoraan eteen motivoitiin linja. Matkaa maaleihin oli.. no sanotaan, että riittävästi. Vixena aloitti. Harjoitus oli sille hieman hankalahko alkuun ja se pyrki voimakkaasti markkeerauksille. Se onkin aina vaikuttanut todella hyvältä markkeeraajalta. Mikko sai sitä viisoa välin voimakkaastikkin, että sai sen haluttuun lopputulokseen, mutta työ kannatti. Aavan linja oli sinänsä helpottunut siinä odotellessa etten juuri muuta odottanut kuin sitä, että se juoksee käskystä suoraan. Markkeeraukset otetiin ylös myös, Vixena toisen ja Aava toisen.

Seuraavaksi otettiin samaa treeniä mitä Pauliinan koulutuksessa tehtiin. Damit motivoitiin niityn päähän metsään ja palattiin koirien kanssa lähetyspaikalle. Ensin heitettiin markkeeraus, jonka koira nouti ja kun koira palautti, heitettiin sen selän taakse uusi dami. Seuraavaksi lähetettiin koira linjalla kohti niiden maalia, mutta pysäytettiinkin välillä ja annettiin suunta heitetylle damille. Tämän jälkeen vielä suora linja.

Reiskalle heiteltiin välissä markkeerauksia niityn reunaan, hieman metsän puolelle. Näistä muodostuikin tytöille sitten hieman häiriötä, etenkin Aavalle. Se lähti linjalle lähetyksessä kaartamaan ensin vasemmalle, jonne markkeerauksia oli heitelty Reiskalle ja seuraavalla lähetyksellä vasemmalle. Otin sen molemmilla kerroilla pois ja lähetin uudelleen. En halunnut lähteä eteenpäin lypsämiseen, vaan halusin koiran etenevän linjaa suoraan. Vihdoin sitten onnistui ja onnistumisen tunne oli mukava.

Linjojen jälkeen Mikko kävi rakentamassa haun ja koiria läheteltiin vuoronperään alueelle, välillä töissä oli kaksi koiraa yhtäaikaisesti. Hämärä alkoi painamaan päälle kun vielä etsimme viimeiseksi jäänyttä damia. Koirat olivat kaikki juosseet itsestään mehut ja ohjaajiakin taisi kaikkia alkaa jo tympäsemään. Koirat alkoivat tuloksettoman haun seurauksena tulla kyselmään apuja ohjaajiltaan ja loppujen lopuksi kaikkien etsiessä yhtä kadonnutta damia ne laahkasivat enemmän jaloissa kuin hakivat. Dami jäi siis metsään, nro 3.

Tiistain säpäkkä-pika-treeni

Tänään tiistai-aamuna nappasin Aavan auton perään ja vein sen päivähoitoon Timpalle. Se sai siellä leikkiä ja leikittää Reiskaa sydämensä kyllyydestä. Mukavaa sillä vaikutti olleen. Töiden jälkeen ajelin samaiseen treenipaikkaan kuin sunnuntaina. Treenikin oli kutakuinkin sama. Ensin parsittiin Aavan pööpöilyt häiriömarkeille eli motivoin sille linjan taas päätyyn. Haetutin yhden damin linjalla, jonka jälkeen jätin Aavan istumaan paikoilleen ja kävin heittelemässä markkeerauksia Reiskalle. Reiska onnistui markkeerauksissa tänään hyvin. Paremmin minusta kuin sunnuntaina, jolloin se nuuskutteli ja nosti pari kertaa koipeaan. Hävytön koira. Tänään se kuitenkin keskittyi hommiinsa ja löysi damit nopeasti talteen. Näiden jälkeen oli Aavan vuoro taas mennä linjaa. Yhden kerran ohjaaja aivan itse teki virheen, kun koira mielestäni kaarsi toiselle damille, mutta se taisi todellisuudessa vain kiertää jäisimpiä kohtia niityssä. Pari kertaa otin sen takaisin ja lähetin uudelleen, mutta sittempä se alkoi onnistua, molemmilla; ohjaaja luki koiraa oikein ja koira meni suoraan.

Timppa oli käynyt jo aiemmin tekemässä haun samaan paikkaan kuin se tehtiin sunnuntaina. 3+3 damia sekä lisäksi se hukkaan mennyt yksi dami nro 3, jonka toivoimme löytyvän siinä samalla. Koirat tekivät kivaa hakua. Aava pysyi sinnikkäästi alueella ja olin aivan tyytyväinen siihen vaikka kerran sain lähettää sen uudelleen töihin. Se käyttäytyi siinä kohtaa hieman oudosti. Luimisteli karahkojen takana, mutta lähti reippaasti hakemaan uudelleen kun käski. Se toikin kivan määrän dameja tehokkaasti ja juoksenteli vähemmän turhaan. Bonuksena se sai hakea Timpan Reiskalle heittämän markkeerauksen hakualueelta ja Reiska toi kadoksissa olleen damin nro3. :) Hieno treenipäivä siis. Hieman säpäkkä tiukan aikataulun takia. Valoa näkyi häthätään riittävän hieman yli kolmeen, mutta silloin olikin jo riennettävä hakemaan poikaa hoidosta. Niin kyllä inhoan tätä pimeän aikaa. Nyt on vielä niin jäistä ja liukasta joka paikassa, ettei tuosta lumettomuudesta ole kunnolla hyötyä treenejäkään ajatellen.. lisäksi työ "haittaa" vielä vapaa-aikaa.. pimeää kun menee töihin ja kun lähtee töistä. Mutta, siihen on ikävä kyllä tulossa muutos eli kohta on taas vapaa-aikaa enemmän. Pitänee sitä sitten käyttää tehokkaasti.

Henkisesti olen yrittänyt valmistautua ensi viikonlopun koitokseen. Sehän menee joko surkeasti tai todella surkeasti, mutta on meille varmasti, se vähäkin, arvokasta treeniä. Toivon tietenkin, että "koe" on suunniteltu niin, että siitä todellakin on treenin iloa saatavissa, vaikka koira ei onnistuisi alkuun yhdessäkään tehtävässä. Men vi får se.. Jännittää ainakin kovasti, osataanko me mitään..

Aava sunnuntain treenin jälkeen. Muutama urahdus ja nukahti.

Aava ja Reiska ennen hakua tiistaina,

Viikonlopun piristystreeniä

Viikonloppu.. mikä ihanuus. Pääsee treenaamaan valoisalla, ilman kamalaa kiirettä ja painetta pimeän tulosta. Kaamos alkaa painaa jo mieltä alas ja treeniajat viikolla ovat todella harvassa, kun on pimeää kokoajan. Töihin lähtiessä ja kotiin tullessa. Ei kiva, enkä tykkää.

Lauantain hyytävätreeni

Lauantaina kävin palelluttamassa itseni kauppareissun päälle. Kävin koirille hakemassa paikallisesta koiratarvikeliikeestä pannat vilkkuja varten ja samalla ajattelin käydä pienet näpäisy-treenit laivajärven montulla. Nopeat treenit jossain.. joo just. Niin varmaan. En siis vaihtanut päälle edes toppahousuja. Mukana ne oli tietenkin, mutta en nähnyt tarpeelliseksi, niin nopea piti treenin olla ja farkut jalassa päätin seisoskella. Palelin kotona vielä monta tuntia treenin jälkeen. Pieni viski naapurissa hieman jo sitten lämmitti.. ainakin mieltä.

Olin päättänyt jo paikalle ajaessa, että teen hakua. Otin Zurin mukaan kun kävin heittelemässä dameja ja Aava jäi autoon. Heittelin dameja rinteeseen matalaan kuusikkoon, mäen päälle pieneen metsäalueeseen, josta yksi dami hieman lipsahti ja vieri loivaa mäkeä alas alueen oikeasta takakulmasta. Zuri haki ensin pari damia, joista jo toinen oli hieman tiukassa löytää. Se näytti vain lenkkeilyttävänsä itseään alueella. Sen pari se toi iloisesti ja siihen oli sen kanssa hyvä lopettaa. Se pääsi autoon lämmittelemään. Heitin sen hakemat damit takaisin kuusikkoon ja hain Aavan se pursusi intoa, kuten yleensäkkin. Se perkasi alueen nopeasti ja tehokkaasti, yhtä lukuunottamatta. Dami joka heiton jälkeen lähti vierimään loivaa mäkeä alas osoittautuis sille hankalaksi. Pelkäsin, että se tulee aikansa juostuaan kyselemään jatkuvasti alueen reunalle, mutta ei onneksi. Se kävi pari kertaa kyselemässä, mutta jatkoi alkuun itse hakua ja kertaalleen annoin sille kehoituksen jatkaa työskentelyä.

Dami ei vain tuntunut löytyvän. Palelluksissani päätin auttaa sitä. Selkeästi tämä oli asia, jota sen kanssa tulisi treenata myöhemminkin. Kutsuin koiran luokse ja nappasin pari damia maasta mukaani. Nousimme Aavan kanssa rinteen päälle ja heitin motivoinniksi pari damia lisää mäen rinteeseen, lähes montun pohjalle. Nyt rinteessä oli kolme damia. Palasin takaisin alkuperäiselle lähetyspaikalle ja laitoin Aavan jälleen töihin. Kuten arvata sopii, Aava juoksi sukkana motivoituun nurkkaan ja palasi pian damin kanssa. Koira uudelleen hakemaan, jonka aikana heitin palautetun damin taas alueelle. Kulma jäi sille todella vahvasti päähän ja se kävi nyt helposti hakemassa sieltä damit pois. Lisäksi se sai vielä päälle työskennellä muillakin alueilla uudelleen. Kylmä ja pimeä ajoivat meidät sitten kotiin. Vaan olimmehan me treenanneet jo tarpeeksi sille päivää. Päätin kuitenkin, että seuraavanakin päivänä hakua tehtäisiin samassa paikassa, jotta näkisin miten koira toimii.

 

Sunnuntain "sata jänistä" treeni

Ajatuksesta teoiksi siis ja sunnuntaina takaisin montulle. Kävin tekemässä haun, hieman samaan malliin kuin aiemminkin. Edellisenä päivänä vaikeaksi osoittautuneeseen nurkkaan heitin pari damia eri korkeuksille. Muuten dameja oli taas matalassa kuusikossa sekä metsikössä mäen päällä. Yhteensä dameja taisi olla se 8 kpl. Haetutin Aavalla ensin neljä damia. Ensin tuli lähimmät damit taimikosta ja rinteen päältä yksi.

Tämän jälkeen otin Aavan kanssa ohjaustreeniä eli lisäharjoitusta vaativaa taakse lähetystä. Heittäjänä toimi kotoa haettu Markus. Kokosimme treenin jo tutulla kaavalla, jota olin kokeillut kotona Rickon heittäessä. Ensin heitettiin likemmäksi markkeeraus, käännyimme koiran kanssa ja avustaja poimi heitetyn damin ja heitti sen kauemmaksi linjalla. Koira töihin. Ajatushan oli tietenkin, että koira jäisi sitä jälleen etsimään ns. väärältä alueelta ja sen voisi hetken hakemisen jälkeen pysäyttää ja antaa sille uuden käskyn eteen. Näin ei nyt sitten käynyt, vaan koira lähti jäljestämään heittäjän jalan jälkiä laajentaen aluetta siinä samalla. Ei tyhmä koira ollenkaan.. Kokeilimme vielä samankaltaista tehtävää uudelleen hieman toisessa paikassa. Vaihdoimme vielä heittodamiksi näkyvämmän damin, koska selkeästi koira ei havainnut väliin tehtävää heittoa kunnolla kun se tehtiin valkoista maastoa vasten valkoisella damilla. Voi olla ettei se ensimmäiselläkään heitolla erottanut damia, jonka vuoksi se lähti niin herkästi jäljestämään kun ei ollut varma putoamispaikasta. Juttelimmekin ennen harjoitusta damien väristä; tummia vai valkoisia. Päädyin ottamaan valkoiset ettei koira niitä erottaisi hangesta. Heittokaaren näkyvyys ei herännyt mieleen, kun mielessä oli, että heitto erottuisi nimenomaan tummia puita vasten. Vaan kun puita on vähän, myös tausta on valkoisempi. Nyt se erotti heiton paremmin ja nouti markin. Tämän jälkeen sama damin siirtelytreeni uudelleen. Treeni ei mielestäni sujunut niin hyvin kuin kotiniityllä. Tosin ei se päin mäntyäkään mennyt. Kuitenkin, fiksua koiraa on hieman vaikea jallittaa.

Hetken tuumailun jälkeen päädyin tekemään treenin niin, että motivoin Aavalle vahvasti damit edessä olevaan risukkoon. Maa oli valkea, joten laitoin damien päälle lunta tai puikkasin jonkin risun alle niitä hetken niitä alueelle heiteltyäni. Lisäksi Avustaja vei muutaman damin motivoidusta alueesta kauemmaksi ilman että koira niitä huomasi. Nekin peiteltiin lumella ja laitetiin oksien alle. Nyt koira linjalla kohti motivoitua aluetta, pysäytys ja lähihaku. Koira kaivoi alueelle piillotetut damit. Alue oli nyt tyhjä ja lähetin Aavan edelleen sinne hakemaan. Nyt se innostuneesti haki alueella. Hetken päästä pysäytin sen ja annoin uuden käskyn eteen. Aava kääntyi kyllä hyvin ympäri, mutta poikkesi jälleen suorasta linjasta ja kaartoi loivasti vasemmalle. Muutamia sekuntteja meni miettiessä.. ohjaanko koiran oikealle dameille vai kutsunko takaisin siihen kohtaa mistä sen lähetia alunperinkin taakse. Valitsin jälkimmäisen. Se ei tehnyt oikein kaartuessaan väärälle alueelle. Halusin sen kääntyvän enemmän suoraan, vähemmän kaarta, jottei se ajautuisi niin kauas kohteesta. Ymmärrän toki highway-ajattelun ja tätä silmällä pitäen olen pyrkinyt asiaa korjaamaankin. Kaarto Aavalla on vain turhan paljon jommalle kummalle puolelle kaartava. Eli liikaa vasenta tai oikeaa.

Kutsuin siis koiran takaisin motivoidun alueen kohdalle. Nyt koira jäi hyvään kohtaan ajatellen taakse lähetystä. Oikea käsi ylös ja "eteen". Nyt onnistui. Aava eteni suoraan oikealle alueelle ja lähihaulla dami ylös. Vielä yksi täysin suora linja, motivoidun kohdan kohdalla uusi käsky jatkaa eteen ja dami tuli ylös kauempaa. Tähän oli hyvä lopettaa. Hienoa oli nähdä viimeisellä linjalla kuinka koira nanosti hidasti vauhtiaan ennen motivoitua aluetta ja uuden käskyn kuultuaan se kiihdytti varmana vauhtia eteenpäin. Hieno Aava. :)

Mukava treeniviikonloppu siis ja tuli käytyä katsomassa Markuksen uutta labradorinpentua Utua. Se oli ehditty päivän aikana jo väsyttää siinä määrin, että se vain hieman kävi tutkimassa tulijaa, jonka jälkeen se urvahti patjalle. Markusta ei tarvinut paljoa houkutella treeniavuksi.. taisi jopa itse tarjoutua mukaan. Mukava ja todella monen jäniksen arvoinen asia. Yksin olisi jäänyt taakse-lähetykset tekemättä. Paljon taas tuli antia viikonlopun treeneistä. Näki koirassa paljon positiivista, mutta myös heikkouksia, joita treenataan taas lisää.

Pimeetä treeniä

Siispä tuumasta toimeen ja treenaamaan. Päivänvalo ehti ikävä kyllä kadota ennen kuin Aavan kanssa ehdimme ulos. Meillä on kuitenkin pihalla liiketunnistimella syttyvät valot, kuten naapurissakin. Pari kävelykierrosta pihalla ja pimeyteen sai hieman valoa.

Ensin istutin Aavan keskelle ajotietä, heitin damin sen taakse. Jätin sen istumaan paikoilleen ja otin siihen etäisyyttä. Eteen-käskyllä taakse noutamaan dami. Sama uudelleen toisin päin. Aava istumaan sen palautuskohtaan ja itse kävelin kauemmaksi, damin jäädessä sen taakse. Tätä treeniä tein vaihtelevillä matkoilla. Välillä olin itse kauempana koirasta, välillä koira sai juosta pidemmän matkan damille jne. Loppuvaiheessa lisäsin yhden damin sivulle häiriöksi, jotta näkisin onko koira varmasti ymmärtäny mihin se on menossa. Hyvin meni. Joka kerta Aava pyörähti lähetyskäden mukaisesti ja lähti noutamaan damia takaansa.

Samaan ajatukseen liittyvä toinen treeni jota teimme Aapun kanssa oli keppejä apuna käyttäen. Ajatus oli, että häitän sille damin heinikkoon kepin ja itseni väliin. Lähetän sen hakemaan markkeerauksena sen. Sen jälkeen lähetän koiran linjalla ja oletan, että se jää nuuskimaan aiempaa kohtaa, jossa markkeeraus oli, mutta noudettava onkin kepillä vielä edempänä. Tässä tilanteessa olisin saanut sen sitten kesken nuuskimisen pysäyttää ja lähettää taakse. Noh... kuinka ollakkaan.. koira oli emäntäänsä fiksumpi tässä. Alku sujui ihan ok eli se kävi noutamassa suunnitellusti markkeerauksen. Linjalle lähettäessä se ei toiminutkaan kuten ajattelin, vaan painoi hajualueen yli, suoraan kepille. Aivan oikeinhan se toimi, mutta juuri sitä asiaa mitä ajattelin, ei saatu treenattua sitten noin. Ei muuta kuin sisältä pyytämään apua. Eli Ricko joutui pihalle.

Asetin varmuudeksi Rickolle pari keppiä merkiksi, jotta damit tuli edes suurinpiirtein oikeisiin kohtiin, joita ajattelin. Aavalle heitettiin ensimäisen kepin läheisyyteen valkoisella damilla markki. Se katsoi sen ja käännyimme selin niitylle. Sen aikana Ricko poimi damin ylös ja heitti sen kauempana olevalle kepille. Käännyttyämme lähetin Aavan hakemaan. Nyt, odotetusti, se pysähtyi etsimään damia ensimmäiselle kepille. Annoin sen hetken etsiä damia, kunnes pysäytin sen ja annoin käskyn eteen eli ohjeistin jatkamaan matkaa. Ensin se poikkesi hieman sivulle, kuten aiemmissa treeneissä ja kokeissa. Ohjasin sen damille.

Teimme saman uudelleen niin, että vahvistimme muistikuvaa markista vielä heittämällä siihen välissä pelkän markin, jonka Aava sai hakea heti. Sen jälkeen sama markki - käännös - linja-setti. Tällä kertaa Aava toimi paremmin. Se pysähtyi heti ja eteen-käskyllä se meni tikkuna oikealle alueelle, kääntyen käden suuntaisesti. Tähän oli hyvä päättää. Sen verta kuitenkin pimeää, että tätä harjoitusta jatkettaisiin paremmalla valolla.

Talvikauden starttitreeni

Tänään taas kello soimassa aamutuimaan, jotta ehti pakata tarvittavan määrän (ja vähän ylimääräistäkin) lämmintä vaatetusta ym mukaan. Pakkauksen jälkeen suunta kohti Kalixia. Pakkasta oli aivan kirpsakasti, joten talvifiiliksiin pääsi kyllä nopeasti.

Treenin aiheena oli A-koetreeni, joten sen suuntaisia tehtäviä oli suunniteltu. Drive-tyyppisesti markkeerauksia ja lisäksi hakua. Meidän ryhmässä oli kolme koiraa. Aava&minä, Klura&Annika, Skoja&Karina.

Treeni aloitettiin sillä, että jokainen koirakko vei hakualueelle neljä pientä damia. Jätin Aavan pienen matkan päähän alueesta ja kävin viemässä damit alueelle. Tämän jälkeen palattiin koirien kanssa alueelle, josta katsottiin "driven" markkeeraukset. Laukaus & heitto. Nämä tulivat siis selkeille alueille, kukin maali selkeissä suunnissa. Yksi montun toiselle puolella, toinen viistoon linjaan loivan mäen päälle, kolmas hieman alas viettävään maastoon sekä neljäs hieman alas viistoon viettävään maastoon. Kaikissa näissä oli oja tai monttu ylitettävänä. Jokainen koirakko otti vuorollaan dameja noilta paikoilta linjalla/ohjaus. Kuitenkin niin, ettei samalle paikalle lähetetty heti perään koiraa. Tästä olisi ollut liian suuri hyöty koirakolle, eikä se olisi suorittanut tehtävää tavallaan itse, vaan vahvalla avulla.

Montun yli lähettäessä oli pieni vaara, että koira lähtisi kiertämään joko mennessä tai palauttaessa, mutta Aavalla sitä ongelmaa ei tullut. Päivän aikana kuitenkin jokunen koira näin toimi. Viistossa linjassa alasviettävään mäkeen Aavalla oli hieman ongelmia löytää oikea alue. Sillä on hieman samaa ongelmaa ollut aiemminkin nähtävissä viistoissa, joissa on oja ylitettävänä. Se jollain tapaa hukkaa suuntansa ja fokuksensa hypyn jälkeen. Dami kuitenkin saatiin tuostakin ylös. Päivän aikana tuli muitakin pieniä ja isoja asioita vastaan, joita on syytä vielä treenata.

Yksi näistä oli haku. Hakualue sijaitsi lähetyskohdasta etäällä, joten lähetin koiran kohti sitä linjalla. Pysäytin alueen rajalla ja annoin etsi käskyn. Viimeisellä lähetyksellä hakualueelle Aava ei tökännyt nenäänsä heti damiin ja se juoksenteli ympäri aluetta. Se ei mielestäni keskittynyt tarpeeksi työhönsä. Juoksi ehkä, mutta hakiko se? Se tuli muutamia kertoja kyselemään apuja ja komensin sen takaisin töihin. Tiedä olisiko tätä ongelmaa tullut, jos olisin sen eteen-käskyn sijaan lähettänyt alunperinkin etsi-käskyllä. Vaikea sanoa, mutta tuo oli Timpan diagnoosi asiasta.

Toinen asia mikä vaatii nyt treeniä lisää oli taakse lähetys. Aava oli kaukana niityllä ja alkoi selkeästi hakea liian aikaisin, liian läheltä. Varmasti edellisten damien korkeudelta. Matkaa kuitenkin tuli jatkaa eteenpäin. Tämä oli tarkoituksella treenissä rakennettu asia. Osa dameista heitettiin likelle (4) ja osa niistä vielä hieman eteenpäin (4kpl). Aava tapansa mukaan pysähtyi hyvin pilliin. Joka kerta. Vaikeutta sille aiheutti eteen-käskyn toteuttaminen oikein pysäytyksen jälkeen. Eli ei niinkään uusi treenattava asia. Tätähän sen kanssa on treenattu jo pitkään ja se on sen hyvin hallinnutkin. Se vain tuntuu nyt jostain syystä kärsineen. Timppa meinasi, että liikaa sivusuuntien treenausta. Eteen lähettäessä koira valitsi poiketa suunnasta käännöksen jälkeen. Eli sillä ei selkeää fokusta ollut siitä minne se oli menossa. Lopputulos oli ainakin omaan silmään hyvin epäpuhdas.. vaikkakin damit tulivat talteen. Mielikuva vain jäi itselle, että koira päätyi dameille enemmän tuurilla kuin taidolla.

Näitäpä nyt sitten. Hakua voi treenata varmasti vielä pitkään ja keppi-jumppaahan voi viedä läpi talven. Haku nyt kaikin puolin on monella koiralla ailahtelevaa. Ainakin Aavalla on. Välillä hakee hyvin ja tehokkaasti ja välillä juoksentelee enemmän. Ärsyttävä piirre tietenkin tuo kysely, mutta onneksi se oli ja on vielä aika pienissä kengissä. Pitää yrittää rakentaa treenit niin, ettei se ainakaan ruoki sitä enempää.

Muuten Aava teki kyllä kivaa työtä. Kasvattaja "tuomitsi" meille sertin ;) ... ja usean tehtävän jälkeen kuulin selän takaan "bra Maarit" tai "tjusig". Tuntui kyllä mukavalle saada positiivista palautetta onnistumisista. Päivä oli hieno; mukava ilma, ihanien ystävien kanssa treenausta. Kotiin tullessa osa fiiliksestä katosi.. osin väsymyksen takia, mutta viimeistään kun orastava flunssa laittoi nenän tukkoon ja olon pehmeäksi. Toivottavasti pian kuitenkin treenaamme lisää, eikä silloin mikään saa pilata fiilistä. :)

Djurmagazinet wt-cupin viimeinen osakilpailu Kalixissa

Kesän helteiltä syksyyn siirretty cupin viimeinen osakilpailu käytiin Kalixissa. Edellisen päivän KKL:n jäljiltä jännitys ei ihme kyllä päässyt erityisen suuriin mittakaavoihin, vaikka toki.. jännitti nytkin. Pahin terä siitä kuitenkin oli jäänyt Luleån. Maastot olivat samat, joissa aiemminkin oli pidetty osakilpailuja. Muistaakseni viime vuonna. Maasto oli ohuen lumen päällystämä, keli vaihteleva. Välillä vettä/räntää ja välillä sade lakkasi, mutta märkyys ja lumipeite jäi. Rasteja oli jälleen viisi. Me aloitimme Aavan kanssa kisa rastilta kolme. Ohessa pieni seloste rasteista.

Rasti 1.

Linjamarkkeeraus, joka tuli ykkösinä. Lähetyspaikka oli kivisen rinteen miltei päältä. Kuitenkin niin, ettei koiraa enää nähnyt kun se juoksu tarpeeksi kauas rinnettä. Se katosi kumpareen taakse. Ensin heitettiin lähempi markkeeraus. Se jäi jo hieman näkymättömiin. Mahdollisesti se vieri pienen matkaa rinnettä. Alueella oli kuitenkin mänty, joka saattoi antaa koiralle hieman apua. Toinen dami heitettiin selkeästi rinteen taakse. Kun koira oli sitä noutamassa tilanne oli hieman "herran hallussa", koska koiraa ei voinut ohjata enää ollenkaan sen kadotessa. Aava kuitenkin suoritti tehtävän todella mallikkaasti tuoden molemmat talteen nopeasti.

 

Rasti 2.

Ykkösmarkkeeraus suoalueella olevaan metsäkaistaleeseen. Oletin tässä olevan myös linjan suoalueen poikki, mutta yllätyksekseni tuli vain ykkösmarkkeeraus. Se tosin oli päivän aikana osoittautunut monelle koirakolle haastavaksi, mutta Aava kävi vain noutamassa damin talteen. Hieno suoritus.

Rasti 3. (rasti josta aloitimme)

Kakkosmarkkeeraus suoalueelle. Tuomari ei määrännyt hakujärjestystä, vaan koiran sai lähettää kummalle markkeeraukselle vain. Ensimmäinen heitto oli ihan ok, mutta toinen oli jo lähes surkea. Se meni lähes laakassa maahan ja mielikuva sen tarkasta sijainnista jäi varmasti koiralla sekä ohjaajalla hieman hataraksi. Lähetin viimeksi heitetylle, koska toivoin sen kuitenkin olevan paremmin muistissa. Aava meni mielestäni oikealle alueelle. Se haki ja haki ja haki. Aikaa kului. Tuomari kertoi pyynnöstäni, että kolmesta minuutista enää yksi minuutti olisi jäljellä. Vihdoin dami löytyi. Kiitos. Kun Aava oli palauttanut damin, tein pikaisen päätösen lähettää koiran puhtaasti linjalle hakemaan toista. Siitä minulle itsellä oli kyllä suhteellisen hyvä kuva, missä se sijaitsi ja meillä olisi siitä hyvästä vielä mahdollisuus saada se pikaisesti ylös. Koira linjaan ja pian se palasikin dami suussaan takaisin. Rasti pulkassa, vaikka pisteitä ropisikin pois ajan kulumisen takia.

 

Rasti 4.

Pitkältä näyttänyt linja metsän läpi kivelle, jonka takana dami oli. Tämä kuitenkin tuntui olevan Aavalle helppo tehtävä. Se juoksi suoraan kivelle ja alkoi hakea sen ympäriltä. Dami talteen hyvinkin nopeasti.

 

Rasti 5.

Tämä rasti meni sitten kaikinpuolin penkin alle. Kakkosmarkkeeraus, joista toinen tuli suo alueen ylitse metsäkaisteleen päähän ja toinen heittäjästä vielä hieman eteenpäin, suoraan  eteenpäin meistä. Tuomari määräsi haettavaksi ensin metsäkaistaleelle heitetyn damin ja vasta sen jälkeen suoraan edessä olevan. Matkat olivat mielestäni kohtuu pitkät ja kulma damien välillä oli pieni. Aava lähti mielestäni hakemaan ensin suoraan edessä olevaa ja sain hieman ohjaten sitä kääntää hakemaan toista ensin. Se kuitenkin sai sen ylös. Toiselle lähettäessäni lähetin Aavan nimellä eli markkeerauskäskyllä. Annoin sille kyllä suuntaa kädellä, mutta se siitä huolimatta poikkesi linjasta. Se sahasi ristiin rastiin aluetta, mutta jumitti sitten heittäjän jalkoihin kaivamaan ja nuuskimaan. En saanut sitä enää useasta yrityksestä huolimatta irti paikasta. Aika kului umpeen ja koira oli kutsuttava pois. Spekulaatioita heräsi oliko heittäjällä ollut damit jaloissa. Sen verran tiiviisti Aava jäi niitä hamuamaan, että en toisaalta olisi ollut yllättynyt. Niin tai näin, koiran olisi pitänyt totella käskyjä ja edetä haluamaani paikkaan.



Viimeistä rastia lukuunottamatta olin ihan tyytyväinen päivään. Mikäli rastilta 5. molemmat damit olisivat tulleet ylös, olisin ajatellut sen hyvänä treeninä, mutta koska toinen dami jäi saamatta, ei sitä voinut ajatella ollenkaan niin. Harmitus. Pisteet kuitenkin riittivät osakilpailun voittoon ja tänä vuonna koko cupin avoimen luokan voittoon. Masterkey`sit olivat hienosti jokaisen luokan voittajia. Aavan sisko Skoja Karinan kanssa voitti NKL:n (samalla taisi voittaa koko cupin), Aava ÖKL:n ja Micke Rusan kanssa EKL:n. Hienoa. Koirat ovat siis vallan mainiosti ohjattavissa.

Koko avoimen luokan pisteet cupista. (Ökl)

Osallistujalista Kalixin osakilpailun avoimeen luokkaan (ökl)



Pisteet Kalixin osakilpailun rasteilta

KKL Luleån Börjeslandissa

A KKL - kvalificeringsklass

A KKL = retrieverjaktprov A kvalificeringsklass - sen suoritettuaan koirakko saa osallistumisoikeuden Ruotsissa retrieverjaktprov A:han. Suomessa tämmöistä koetta ei ole ennen varsinaiseen A-kokeeseen pääsyä, vaan tulokseksi vaaditaan nome-b tai nowt avo1-tulos.



Lauantai oli meille erityisen jännä päivä. Saimme viikon loppupuolella tietää, että pääsisimme mukaan Luleån Börjeslandissa järjestettävään A KKL:aan. Jännittäminen saattoi siis alkaa. Täydellistä tietoa siitä, mitä meillä oli odotettavissa ei ollut, joten mieli ja ajatukset risteilivät. Sen tiesin, että koe järjestettiin fasaanitilalla, joten odotettavissa oli fasaanijahtia.

Lauantai-aamu valkeni kylmänä. Joka paikka oli huurteessa ja kuurassa, eikä lämpö tahtonut pysyä kropassa. Koepaikalla olimme hyvissä ajoin, joten ehdin vielä paketoida itseni vaatteilla. Vielä siinä vaiheessa mietin, että mitä ihmettä me siellä Aavan kanssa teimme. Samaa olin miettinyt koko ajomatkan Luleån. Hoin kuitenkin itselleni mielessäni sen olevan koiralle ja minulle todella hyvää treeniä, vaikkei aivan valmiita kyseiseen kokeeseen oltaisikaan.

Numerolaput jaettiin, tuomarin sekä jahdin järjestäjän alkupuhuttelut pidettiin. Saimme tarkat ohjeet siitä, miten jahdin aikana tulisi käyttäytyä ja millaisiin tilanteisiin meidän tulisi varautua. Jännitys kasvoi entisestään. Tuomarina toimi Mikael Rönnbäck. Osallistujia kokeeseen oli viisi koirakkoa. Sen määrän tuomari pystyi ottamaan. Ymmärsin, että normaali määrä koiria KKL:ssa on 3-5 koirakkoa. Uskon, että tähän määrään vaikuttaa maastot sekä toimitsijoiden määrät.

 

Koe alkaa

Vihdoin lähdimme kävelemään kohti jahtialuetta. Päässä risteili kaikenlaista. Onnistuisimmeko Aavan kanssa tehtävissä. Jaksaisiko se koko kokeen ajan jne. Meille oli kerrottu, että päivästä tulisi pitkä ja osin jopa "pitkäveteinen".

Asetuimme tuomarin ohjeilla riviin. Me jäimme numeromme johdosta reunimmaiseksi heinikon reunaan. Ajattelin heti "huono paikka". Korkean heinän takaa koiralla oli vähemmän näkömahdollisuuksia kuin olisi ollut keskellä tai toisessa reunassa riviä. Tähän oli kuitenkin tyytyminen ja luotin tuomarin arviointikykyyn sekä siihen, että päivän aikana tulisi paljon erilaisia noutoja ja ne arvioitaisiin kaikki ominaan ottaen lähetyspaikka yms. huomioon.

Koe alkoi drivella. Metsästäjien ajoketju alkoi lähestyä niittyä metsästä, nostaen lintuja lentoon ja niitylle, jossa meidän edessä  seisovat ampujat pystyivät ne sitten tiputtamaan. Tuntui, että lintuja sekä tiputuksia tuli runsaasti ja koirakot alkoivat saada ensimmäisiä noutojaan. Osa oli helpohkoja, hyvin koirien mieleen jääneitä markkeerauksia. Ensimmäinen koira, joka oli Annikan Wissla, sai hyvän markkeerauksen aivan meidän linjalta, hieman etäältä meistä. Se suoritti sen hyvin. Muita tiputuksia nostettiin sitten ylös lähinnä alueelle ohjaamalla ja haulla.

Meidän vuorolla tuomari sanoi, että tiputuksia ja lintuja on alueella niin runsaasti, että sama millä käskyllä koiran laitan töihin, kunhan se menee eteenpäin ja joku linnuista tulee perille. Laitoin koiran matkaan eteen-käskyllä. Ajatus, että se etenee alueelle ja se voi alkaa metsästämään. Ymmärsin, että lintuja todella olisi useita. Sellaisen kuvan sai helposti driven aloituksestakin, jossa laukausia ja lintujen lentoja näkyi paljon. Aava tuli kuitenkin jonkin aikaa työskenneltyään takaisin päin. Ei lintua. Sen työskentelyvauhti oli hyvä ja se oli intoa täynnä, joten hakumotivaation puutteesta ei ollut kyse. Se ei vain ollut löytänyt. Lähetin koiran uudelleen matkaan useita kertoja, tuloksetta. Toisiakin koiria kokeiltiin, eikä lintuja löytynyt sen kummemmin. Meidän onneksi tietenkin. Vaikkei varsinaisesta kilpailusta ollutkaan kyse, eikä näin ollen eyewipesta, mutta tottakai sellainen olisi vaikuttanut tuomarin arviointiin, mikäli toinen koira olisi noutanut linnun samalta alueelta.

Siirryimme likemmäksi ampujia, joilta tuomari sai tietoa mahdollisten tiputusten paikoista. Maasto oli edelleen heinää, osin pitkää ja osin jo kylmän painamaa. Lisäksi tuomari osoitti metsäaluetta työskentelyyn. Oli jälleen meidän vuoro yrittää saada lintu ylös. Tuomari sanoi, että edessämme olevassa pusikossa olisi varmasti kivikuollut kana ja hän haluaa sen pois. Lähetin Aavan linjalla alueelle, pysäytin ja annoin lähihaun. Koira työskenteli pitkän aikaa alueella, jonka tuomari meille osoitti. Annoin sen välillä hieman laajentaa, koska ajattelin Aavan saavan hajujäljen linnusta. Josko se ei olisikaan siellä missä sen oletettiin olevan. Ei taaskaan noutoa. Toinen koira laitettiin töihin samalle alueelle, jossa se teki yhtä napakkaa hakua löytämättä kuitenkaan mitään. Samaa aluetta selvitti loppujen lopuksi kolme koirakkoa. Löytämättä mitään. Koirat, jotka aluetta perkasivat olivat Annikan Wissla, Aava ja Gunillan Izze. Izze jopa laajensi sen verta alueesta ulos, että jos jotain olisi ollut saatavilla, olisi sen pitänyt mielestäni löytyä.

Jälleen ampujilta tuli tietoa.. "varma pudotus siellä tai täällä". Koirat tekivät kuitenkin pitkiäkin aikoja tyhjää hakua ja vain muutama lintu löytyi alueelta sinä aikana. Yksi näistä oli Aavan kanalöytö niityn reunasta, aika läheltä kohtaa josta sen lähetin hakemaan. Linnun kanssa ei ollut ongelmaa. Aava nappasi sen heti suuhunsa, kun sen löysi ja toi sen suoraan minulle. Hieno luovutus.

Jälleen muut koirat tekivät töitä. Tuomari osoitti alueen, kaukana meistä pitkän heinän takana. Koirat etenivät kyllä hienosti, mutta väärille alueille, eivätkä näin ollen löytäneet lintua. Kuten ei Aavakaan omalla yritys kerralla. Se ei minusta edennyt tarpeeksi syvälle heinikkoon, vaan kaarsi liian aikaisin takaisin etsimään lähempiä heinikoita. Se oli jo aiemmin hakenut niin paljon tyhjää, etten ihmetellyt sitä yhtään. Lähinnä ajattelin kuinka tilanne tuomitaan. Tuomarin yhteenveto kuitenkin oli, että koska yksikään koira ei ollut lintua tuonut jatkaisimme työskentelyä. Tässä vaiheessa tuomari kuitenkin linjasi, että viidestä koirasta yksi ei enää voisi saada tottelemattomuutensa ja rauhattomuutensa takia hyväksyttyä kokeesta, joten neljä koiraa jatkoi. Viides sai olla kuitenkin mukana.

Picking up-koirat jäivät haravoimaan aluetta, kun me siirryimme harvan metsän lävitse seuraavalle niitylle. Lähetyspaikka tuli mäen päältä takaisin metsään, jonka läpi tulimme. Ampujilla oli suurinpiirtein tiedossa, missä lintuja saattaisi olla. Kaksi rinteen alapuolella ja yksi kanaverkkoaidan toisella puolella. Kanaverkon sisäpuolelta haki sillä hetkellä ensimmäisenä vuorossa ollut koira, joka oli saman kennelin kasvatti Izze.. Harmittamaan jäi, ettei se mennessä, eikä tullessa mennyt aidan ylitse vaan kiersi. Jossitteluksi jäi, kuinka Aava olisi tehnyt tehtävän suorittanut? Hyppyjä sen kanssa on kuitenkin treenattu.

Meille tuli sitten seuraava nouto. Lähetin Aavan loivaa rinnettä alas hieman vasemmalle puolelle. Olisinko valinnut käskyksi "eteen" ja kun oletin sen olevan tarpeeksi syvällä annoin pienen hetken lähihaku-pillitystä. Aavan toinen onnistunut nouto muotoutui tästä.

Seuraava nouto tästä lähetyspaikasta tuli Aavan siskopuolelle Wisslalle. Se oli myös loivaa, kivikkoista mäkeä alaviistoon. Lintu löytyi hetken ohjailun jälkeen. Tämän jälkeen keskelle lyhyempää niittyheinikkoa tuli vielä yksi nouto kanssakokelaalle (Northline`s Yellow-Winged Darter). Suora linja puoleen sarkaa. Koira metsästi linnun hyvin ylös. Nämä olivat jo ampujilla paremmin tiedossa olevat linnut.

Oli pienen paussin aika. Palasimme tietä pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Pääsimme lämmittelemään nuotiolle ja hieman kahvistelmaan. Laitoin Aavan hetkeksi autoon loimi päällä ja annoin hieman evästä sillekkin. Itselle ei juurikaan eväs maistunut. Jännitti edelleen aivan liikaa. Picking up-koirakot saapuivat myös tauolle. Aloitusniityltä oli löytynyt meidän jäljiltä yksi ainoa haavakko kana, jostain kauempaa niityltä.

Koe jatkuu

Paussin jälkeen palasimme tietä pitkin kohden niittyjä. Nouto vuorossa oli jälleen Aava ja sen jälkeen Wissla. Ajoketju noutajine ja spanieleineen meni hieman sivussa edellä ja ampujat siinä samassa. Kävelimme parin kanssa rinnakkain walk up-tyylisesti hieman polven yli menevässä heinässä niityllä. Vihdoin hetken kävelyn jälkeen tapahtui. Fasaani nousi siivilleen ja se saatiin pudotettu meistä eteenpäin. Toinen koirakko jäi eteemme ja taisipa toisella reunalla olla jopa tuomari. Aava kuitenkin kuikuili hyvin toisen koirakon ohitse ja luulen sen nähneen linnun pudotuspaikan hyvin. Itselleni jäi myöskin hyvin selkeä kuva paikasta, koska laskeutuessaan lintu osui pienen pajun oksiin, joista päälle muodostunut jäärouhe vain pölähti linnun perässä. Sain luvan lähettää Aavan. Otin sitä hieman irti paikasta, josta se pudotuksen näki, jotta sillä olisi vapaa tie juosta ja pystyisin tarvittaessa ohjaamaan sitä paremmin. Lähetyksen jälkeen paljoa ei tarvinut. Aava kaivoi haavoittuneen, räpistelevän linnun pajujen seasta ja palautti sen minulle. Kunnon ote linnusta, siivet suppuun ja annoin sen tuomarille. Huiman hieno nouto. :)

Meidän tilalle tuli toinen koirakko noutovuoroon ja ajoketju jatkoi matkaansa niityllä. Ylös ja ammuttua saatiin vielä yksi lintu hyvinkin kauas niitylle. Vuorossa olleet koirakot siirtyivät lähemmäksi pudotuspaikkaa. Pari koiraa kävi yrittämässä löytää pudotetun fasaanin ja perään picking up-koirat. Lintu oli ja pysyi kuitenkin piilossa. Alue analysoitiin sen verran tyhjäksi, että siirryimme metsän lävitse takaisin sille niitylle, josta koe alunperinkin alkoi. Ajoketju kulki rivimme oikealla puolella, pitkän heinän takana nostaen lintuja ylös. Me emme olleet kuitenkaan noutovuorossa.
Tiputus tuli ja se saatiin lopulta ylös ja parit vaihtuivat, meidän kuitenkin kävellessä hieman taustalla vuorossa olevaan pariin nähden. Kuljimme kivikkoista rinnettä ylös ja ajoketju kulki rinteen molemmin puolin alhaalla. Lintuja nousi lentoon ja tuntui kuin sota olisi ollut hetken päällä. Laukauksia tuli useita. Tiputuksia.. no näin sanottiin. Tiputukset tulivat pitkään kortteikkoon, josta vuorossa ollut koira toi yhden (Northline`s Yellow-Winged Darter). Linnun oletettiin olevan haavakko kuultujen räpistelyjen perusteella, mutta noutamaan lähetetty koira palasi täysin kuolleen kanssa heinikosta.

Meille Aavan kanssa osoitettiin kuolleen linnun paikaksi oikealle puolelle jäävä heinikko. Sielläkin piti olla kivikuollut lintu. Hyvin Aava haki ja teki töitä, mutta lintua ei löytynyt. Meidän perään alueelle lähetettiin vielä toinen koira (Wissla), mutta sekään ei lintua löytänyt. Eikä liiemmin tuomari järjestäjien kanssa. Alue päätettiin jättää ja lähteä katselemaan toisaalle tiputettua lintua.

Ensimmäisenä vuorossa oli Gunilla & Izze. Ohjaajalle neuvottiin pudotusalue heinikossa. Heinä oli  pääasiassa lyhyttä ja koiran näki lähes kokoajan. Alueen reunalla seisonut ampuja joko näki linnun paikaltaan tai tiesi hyvin sen sijainnin. Tämä oli varma, että siellä lintu todella on. Koira lähetettiin alueelle. Se meni oikealle alueelle ja teki siellä töitä. Kävi haistelemassa jotain ja jatkoi matkaansa. Tuomari antoi hyvin aikaa koirakolle yrittää saada noudettava ylös, mutta koira ei näin tehnyt, joten tuomari kehoitti kutsumaan koiran pois. Nyt tehtävään lähetettiin Aava. Jännitti.. mitä jos Aavakaan ei löytäisi lintua, joka tiedettiin varmuudella olevan siellä. Pelko oli turha. Lähetin Aavan linjalla alueelle ja annoin sen metsästää oikeassa paikassa. Pian se nappasi linnun.. juuri siitä missä edellinen koira nuuski jotain.. se jotain oli lintu. Tuomari joutui tässä kohtaa tekemään päätöksen ja päättämään tuon koiran kokeen. Se oli kieltäytynyt riistasta syystä tai toisesta. Meille hieno nouto, ikävä kyllä toisen koirakon kustannuksella.

Tästä siirryttiin taas toisaalle, mäen töyrään toiselle puolella ja kävelimme jäätyneen järven reunan ylitse niityn kauemmalle reunalle. Sieltä ajolinja lähti taas kulkemaan edellä pari koirakkoa seurasi walk up:ssa mikäli jotain tiputuksia tulisi. Tälle alueelle taisi tulla pari tiputusta. Pitkän heinän toisella puolelle, jonne koirakoiden tuli siirtyä, jotta tehtävä voisi onnistua. Pitkät matkan vaikeasti nähtävässä maastossa olisi ollut liian suuri haaste. Koirilla ei mielestäni ollut mahdollisuutta nähdä tiputuksia. Liekö vuorossa olevat ohjaajatkaan näkivät. Aavan kanssa kävimme mukana yhdellä noudolla, mutta meitä ennen ollut koirakko (Northline`s Yellow-Winged Darter) sai sen talteen. Tässä kohtaa tuomari totesi, että Maaritille ja Aavalle vielä olisi saatava yksi nouto. Ups..! Viimeinen noutoko...? Kylläpä alkoi jännittämään. Jos mahdollista vielä enemmän kuin koko päivän oli jännittänyt.

Se viimeinen nouto...

Siirryimme kulkemaan niitylle, läpi harvan metsän ja risukoiden. Yritin pitää koiran seuraamassa, mutta maasto teki siitä hivenen hankalaa. Jouduin käskyttämään paljon koiraa. Siitä näki selvästi, että se oli väsynyt. Olihan se pari päivää aiemmin ollut Timpan ja Mikon mukana jahdissa, jossa oli kulkenut kilometri tolkulla. Tulimme risukoiden jälkeen selkeämmälle niittyalueelle ja tuomari osoitti walk up-linjan. Kanssamme käveli toinen koirakko, Annika & Wissla. Lähinnä mallin vuoksi ja mahdollisesti parsimaan meidän epäonnistumisia. Noutajat ja spanielit olivat jälleen ajoketjun kanssa töissä, kuten aiemminkin päivällä. Pian toisen metsäpalstan takaa kuului laukaus ja pian radiopuhelimesta, että koira paikalle ja pian. Tuomarin kanssa lähdimme juoksujalkaa kohti pudotuspaikkaa. Hiki valui selästä jo ennen sitä, joten tämä pyrähdys lisäsi tukalaa kuumuutta. Kaikki villat olivat edelleen tiukasti päällä.. :D Vihdoin löysimme ampujan, joka kertoi tiputuksen tulleen viistosti edessä olevaan ojaan. Ehkä elävä haavakko, ehkä kuollut. Nopeasti tuomari näytti lähetyspaikan ja koira matkaan. Lähetin Aavan linjalla kohti ojaa ja kun se oli likellä ojanreunaa, annoin sille lähihaku-käskyn. Koira katosi ojaan sukkana, häntä vain vilahti mennessä. Muuta ei siinä tilanteessa voinut enää tehdä. Vain toivoa, että lintu löytyisi. Sieltä Aava kohta nousta pölähti ojasta, kuollut kana mukanaan. Se pieni hetki.. "hieno tyttö.. me selvittiin".. Koe oli ohitse ja tuomari sanoi radiopuhelimeen.. "jag är nöjd.. vi kan avsluta". Palasimme niitylle, jossa ajomiehet ja loput osallistujat odottivat. Tuomari ja jahdin järjestäjä pitivät vielä loppupuhuttelun päivän kulusta, pientä yhteenvetoa yms. Itsellä alkoi olla jo hymy herkässä.. koe taisi mennä läpi.

 

Päivä pähkinän kuoressa

Pienenä yhteenvetona päivä sisälsi hyvin pitkälle niitä asioita, joita käsitykseni mukaan testataan A-kokeessakin. Seuraamista, passityöskentelyä, paikallaan pysymiset, hiljaa olemiset, markkeerauskykyä, riistan löytämiskykyä, riistan käsittelyä, luovutusta, ohjautuvuutta, hakua sekä yleistä tottelevaisuutta.

Meille koe oli fasaanijahdin tyyppinen, mutta kuulin, että se olisi voinut olla esimerkiksi vesilinnustuksen tyyppinen. Nyt vedenpinta oli jo jäässä. Oma arvio kokeesta oli, että se oli jopa melko metsästyksellinen. Ei siis mitään safarityyppistä, että lintuja satelisi lähes syliin asti.

Noutoja meille tuli viisi. Selkeä markkeeraus, hakutyötä ja ohjausta. Luulin, että lintuja olisi räväkän alun jälkeen enemmänkin, mutta niitä oli mielestäni vähän, mutta sen verran, että noutoja saatiin pitkin päivää mukana olleille koirille. Oletettavasti kaikille läpässeille tuli sama määrä noutoja.

Päivä alkoi aamulla samlingilla noin klo 8 ra. ja koe päättyi noin klo 15.00 ra. Kelloa en tosin katsonut alussa, enkä lopussa, joten ajat ovat todellakin "noin aikoja". Alussa paljon paikallaan oloa, passityöskentelyä. Iltapäivällä paljon kävelyä vaihtelevissa maastoissa. Välin kulkeminen tuntui jopa raskaalta, vieläpä kun ohjaajilla painoi koiriensa keräämät linnut liivien taskussa ja laukuissa. Maastot olivat pitkää ja lyhyttä heinää/kortteikkoa, harvaa metsää/risukkoa, kivikkoa ja järven jäätä.

Erittäin mukava ja opettavainen päivä meille. Molemmat oltiin Aavan kanssa väsyneitä päivän päälle, eikä unta tarvinut kotona houkutella. A-kokeisiin emme ihan vielä ole menossa. Koira saa kasvaa vielä hieman ja kehittyä. Koitetaan mennä eteenpäin nome B:ssä ja saada sieltä tukea myös tähän koemuotoon.

Kokeeseen osallituneet koirat.



Jännitetään miten meidän parina työskentelevälle käy noudossa. Foto: Kati Sandberg.



Aavan lähetys linjalla. Foto: Kati Sandberg.



Aava palauttaa löytynyttä kukkoa. Foto: Kati Sandberg.



Hieno palautuskuva Aavasta ja kukosta. Foto: Kati Sandberg.



Palautusta. Foto: Kati Sandberg.

 

Odotellaan... juoksemisesta alkoi tulla kuuma. Foto: Kati Sandberg.



Loppupuhuttelu. Ensimmäisen kaksi vasemmalta läpi ja me Aavan kanssa rivin viimeiset. Foto: Kati Sandberg.



Annika & Wissla ja minä & Aava. Foto: Kati Sandberg.



Minä & Aava kokeen jälkeen tyytyväisinä. Foto: Kati Sandberg.

 

Pauliina Aholan koulutuksessa ja treeniä

Viime viikonloppuna eli 11. - 12.10.2014 yhdistyksemme järjesti Kemissä wt-kokeen sekä sunnuntaina koulutuksen yhdistyksemme kouluttajille sekä aktiiveille. Tuomarina sekä kouluttajana meillä toimi ihana Pauliina Ahola. Oli mukava päästä pitkästä aikaa koulutettavaksi ja saamaan vinkkejä oman koiran eteenpäin viemiseen. Ajatus oli myös se, että kouluttajat saavat oppia, jota voivat mahdollisesti viedä eteenpäin tulevaisuudessa.

Wt-kokeeseen en Aavaa ilmoittanut, koska ajattelin sillä olevan vielä juoksun tai ainakin sen tuoksuvan vielä voimakkaasti urosten nenään. Ehkä ajatus oli väärä ja olisimmekin voineet startata, mutta.. noh.. nyt näin. Koulutuksen aikana saimme kuitenkin kokeilla pariakin rastia, jotka olivat kokeessa. Linjamarkkeeraus olisi tuottanut meille ongelmia. Sitä saimme sitten harjoitella enemmänkin ja tehtävä kasattiin meille palasista uudelleen, jotta se saatiin onnistumaan. Todella kiva. Linja-kakkosessa tehtävä kasattiin niin, että ensin koiralle heitettiin markkeerauksista se kauimmainen, jonka se nouti. Sen jälkeen likempi heitto, jonka se taas nouti. Tämän jälkeen nämä osat yhdistettiin ja tehtiin kaksi heittoa. Hyvin Aava sitten vihdoin hoksasi hommaa.

Ne rastit mitä emme koulutuksen aikana kokeilleet, kokeilimme sitten myöhemmin, kun kävimme samoilla niityillä treenaamassa yhtenä iltana. Samalla tein uudelleen vanhoja muistipaikkoja hyväksi käyttäen linjatreeniä. Tokihan markkeerauksia piti tehdä. Monia ja eri variaatioita. Hyvin Aava työskenteli. Hieman haparoi ensin linja kakkosissa. Ei ottanut ohjauksista kuin "saa mennä"-signaalin, joten hieman sai pillitellä sitä, että sen sai menemään oikeasti oikeaan suuntaan, eikä sinne minne se halusi.

Uuden opiskelua, lähihakua valuen

Aavan kanssa olemme aiemminkin harjoitelleet lähihakua, se ei sinänsä ollut uusi asia. Olen kuitenkin opettanut lähihaun niin, että koira pysäytetään ja annettaessa lähihaku-signaalia, koira lähtee tekemään lähihakua taakseen tai osoitettuun suuntaan. nyt Pauliina antoi vinkkejä kuinka koiran saa etsimään edestään ja samalla valumaan kohti. Hyvinkin kätevä taito, jos koirassa on sitä vikaa, että se juoksisi alueen ylitse. Tätä en ole vielä ehtinyt kotosalla kokeilla, mutta josko viikonloppuna ehtisi vielä jotain vähän. Termi, jonka opin oli "tanssiva susi". Tämä oli oikein hyvä koiralle opetettava signaali.

Koulutuksessa tehtiin myös kokeessa ollutta walk up-tehtävää. Aava tuntui tykkäävän siitä ihan hirveästi. Se oli tarkkana koko suorituksen ajan. Se markkeerasi tosi tarkasti kaikki ja nouti ne suoraviivaisesti. Kiva oli sen kanssa kulkea parityöskentelyssä. Oman vuoron jälkeenkin se seurasi kauempaa rauhallisena menoa. Tämä tehtävä etenkin oli meille hyvää treeniä tulevaa koitosta varten, mutta myös markkeeraukset ajatelle tulevaa Djurmagazinet cupin viimeistä osakilpailua Kalixissa. Jännittävää lähteä sinne taas. Se on ollut kyllä niin hyvää treeniä meille. Ja siinä todella saa esille, mitä asioita koiran kanssa pitäisi vielä treenata. Meillä se on ollut koko kesän kakkosmarkit (niiden kirottujen vesitöiden lisäksi) Luultavasti vesitreenit on nyt tältä vuodelta treenattu. Talvi tekee kovasti tuloaan. Tällä viikolla pakkasta on ollut aamuisin -4 - -8`C, joten vedet ovat kylmenneet todenteolla. Tänä vuonna ei edelleenkään sorsia saatu, vaikka niitä muutamana iltana kävimme katselemassa. Lämmintä lintua muuten sitten kyllä.

Olemme nyt parina päivänä siis tehneet koulutuksesta napattuja treenejä. Muistipaikoilla linjoja, linjamarkkeja ja pientä ohjausjumppaa. Aava kävi välissä jahdissa juoksentelemassa ja tänään taas ohjauksia pikaisesti kotipihalla. Myös ruokakupilla on taas muistuteltu taakse lähetystä. Josko sille taas tulisi mieleen, että eteen on eteen eikä mitään muuta.

Aavan kanssa startit jäivät vähiin, joten nämä jäljellä olevat ovat varmasti sitäkin jännittävämpiä. Toivottavasti ne menevät edes tyydyttävästi ja Aava tekee "tasonsa" mukaisesti. Eli siis sen mukaan miten se ruukaa yleensä työskennellä. Tämä kuukaisi on vielä joka viikonlopulle jotain koirajuttuja. Ensi kuussa jo rauhoittuu. Mutta, niistä tämän kuun jutuista sitten myöhemmin.

Tuomarimme ja kouluttajamme Pauliina Ahola.

Koulutettavia koirineen.





Aavan kanssa koulutuksen iloa. Kuvan ottanut Laura Pernu.


 

Keskiviikkona Aava pääsi mukaan metsälle Timpan ja Mikon kanssa. Lintuja ei oltu saatu alas, vaikka havaintoja oli ollut. Rutkasti kuitenkin kilometrejä tassujen alle, joka näkyi tämän päivän treenissä yli-rauhallisuutena. Ehkä kuitenkin viikonloppua ajatellen parempi niin, eikä täynnä virtaa ja touhua.



Aava metsällä. Kuvan ottanut Timo Pennanen.





Aava metsällä. Kuvan ottanu Timppa.

 

Niputetut treenit alkusyksyltä

Aavan kanssa on nyt tauot pidetty. Kylläkään sen juoksuja ei edelleenkään kuulu. Nehän alkaa tietenkin hetki ennen koetta... nii-in koetta, johon ei edes pitänyt Aavaa ilmota, mutta kymmentä vaille puolen yön nousin oikein erikseen petistä sen ilmoittamaan yhdistyksen omaan kokeeseen. Tässä nyt on pieni takaportti, kun olen itse koesihteerinä ko. kokeessa. Saan peruttua Aavan ilmon koska vain ihan itse ja pyydettyä varakoiran paikalle. Eli vielä on hetki harkinta aikaa. En tiedä onko Aava sen suuremmin valmis nyt kuin aiemminkaan.. tai tiedän.. ei se ole. Olisko tuo sitten vain startti starttaamisen ilosta vai mikä. Rahan haaskausta? Vettä on nyt kuitenkin treenattu. Välillä mennyt aivan kivasti ja välillä samat ongelmat nostaa päätään. Mut sellainen tuntuma on kuitenkin, että eteenpäin menee.. hitaasti ja pienin askelin.

Monta päivitystä on jäänyt tekemättä, joten yritän ne nyt nitoa tähän yhteen päivitykseen. Ehkäpä mieleen tulisi samalla jotain oivalluksia. Paljon olen vinkkejä kysynyt ja saanut näihin vesiongelmiin. Joitain olenkin kokeillut. Osa on toiminut, osalla ei ole saavuttanut haluttua lopputulosta, mutta sitähän tämä on. Kaikki ei sovi kaikille ja osalla pääsee taas piirun eteenpäin. Kiva kuitenkin kokeilla erilaisia juttuja, kokoajan tulee oppia lisää siinä sitten.

(Kuvat lataan myöhemmin...)

Vesitreeni saaressa ja vähän sorsaa

Olemme Aavan kanssa päässeet parina kertana saareen Timpan ja Reiskan mukana treenaamaan ja ompahan sorsiakin yritetty päästä katsomaan. Sorsajahdin aloituspäivänä olin kuitenkin sen verta kipeä, etten jahtiin päässyt. Saalista ei kuitenkaan sorsasta ole tullut. Minne lie linnut kaikonneet, mutta saarissa joissa me olemme käyneet iltalennoilla, ei ole niitä näkynyt. Kivoja reissuja kuitenkin, vaikka noutoja koirille kovasti toivoisikin.

Olemme saaressa käydessä treenanneet vesilinjoja. Ne on mennyt suht ok. Muutamia kertoja koira on uinut pois, mutta sille on saatu sitten onnistuneita suorituksia ja jopa väliin ohjattuakin ehkä parin käskyn verran. Hyvin on kuitenkin vielä vesityöt lapsen kengissä. Matkat on olleet Aavalle varmasti riittäviä, lyhyempiäkin olisivat voineet olla ainakin alkuun. Mutta onnistuneisiin suorituksiin olemme saaneet lopettaa ja ilon pilkahduksia on ollut joka treenissä.

Viimeisin saaressa tehty treeni tehtiin siis joella. Koiralle käytiin motivoimassa sellaiseen pieneen saarekkeeseen /hiekkapankkiin damit veneestä ja ajettiin rantaan. Siinä välillä koira tuntui jo unohtaneen koko motivoinnin. En tiedä olisiko linjalle pitänyt rannalta vielä ampua vai mitä. Koira lähti hyvin rannasta etenemään ja ui pitkälle avoveteen, ennen kuin ranka katkes ja ui pois käskyistä ja murinasta ja kiroilusta ja kaikesta pillityksestä huolimatta. Mut se mikä tuostakin teki hyvän hetken meidän elämässä, niin se pelkästään se matka, jonka se ui ennen kuin epävarmuus iski, kun mitään ei alkanu löytymään. Seuraava lähetys sitten menikin perille asti linja+vasemmalle ohjaamalla. Rantalähöt oli tällä kertaa hyvät. Se lähti joka käskyllä vain eteen-veteen. Yhden damin jätin saarekkeeseen hautumaan ja käytiin käveleen välillä saaressa, josko olis lintuja näkyny. Ei näkynyt. Otettiin se viimeinen dami sitten kun kierrokselta palattiin samalle rannalle, josta aiemmin olin lähettänyt. Kohta oli hieman eri. Eka lähetyksellä olin varmasti itse huolimaton ja koira jumittu lumpeisiin, jotka oli linjasta oikealla puolella. Siitä otin sen sitten pois ja lähetin uudelleen. Sinneppä se sitten meni oikeaan suuntaan. Aava ui syvässä vedessä saarekkeiden väliin, jossa se nousi kahlausveteen ja ohjasin siitä oikealle.

 

Vesitreeni Torniossa Pukulmissa

Pukulmissa Aavalle tehtiin ensin veteen lähetyksiä. Dami heitettiin yli, otin koiraan etäisyyttä ja koiran ollessa selkä veteen päin, lähetin sen eteen-käskyllä. Veteen menossa ei ollut minkäänlaista miettimistä, vaan se rokaisi aina hakemaan damia.

Linjaa Aavalle tehtiin yliuittoina. Timppa heitti Aavalle damin penkereen päältä ja me katsoimme sen veden toiselta puolelta. Dami tipahti vastarannan heinikkoon, viistosti lähetyspaikalta. Käännyimme ja kävelimme poispäin pienen matkan. Käännyttyämme lähetin Aavan linjalla veden yli. Saman kaltaista toistoa tehtiin kolmen damin verran, aina siirtyen kaemmas vesirajasta lähettämään. Tämä meni todella mainiosti. Hieno Aava. Tästä videotakin niille tarkoitetulla välilehdellä.

Kokeilimme vielä pidempää linjaa, tavallaan pitkittäin tuon saman vesialueen ylitse. Tällä linjalla koiran piti vielä jatkaa matkaa välissä olevien heinien ja kivikkojen ylitse. Pientä haparointia oli juuri tässä kohtaa, mutta se jatkoi hyvin matkaansa. Dami ei meinannut aluksi löytyä, mutta löytyi sitten viimein.

Pääsimme vielä Aavan kanssa noutamaan edellisenä päivänä ammuttua sorsaa poukaman toiselle puolelle, kun tiellä vastaan tullut metsästäjä kyseli meiltä josko haluaisimme kokeilla käydä noutamassa sitä avovedestä, jonne se oli lentänyt kuolemaan. Tottakai halusimme kokeilla. Kävelimme heinikon päähän ja laitoin koiran siitä etsimään, koska olimme alunperin ymmärtäneet sorsan sijainnin väärin. Mies kuitenkin viisoi meidät oikealle paikalle ja kokeilin Aavaa laittaa linjalla paikalle. Sainkin sen monta kertaa lähtemään kohti aluetta ja käymäänkin suht likellä, mutta koska paikka ei edelleenkään ollut minulle selvä se ilmeisesti heijastui koiraan. Paikka selveni kuitenkin siinä kiertäessä heinikossa etsien lähetyspaikkaa ja jatkoin sinnikkäästiä sorsan ylössaantia. Päätin, että tuohan muuten tuolta noudetaan. Sinnikkyys palkittiin ja Aava ui viimein sorsalle napaten sen varmasti mukaansa. Olinhan mie tyytyväinen, vaikkei se priimanouto/ ohjaus ollutkaan, mutta hyvä treeni meille silti. Mikä hieno sattuma.

Aava sorsansa kanssa.

Syystreffit Kalixissa 6.9.2014

Kalixissa oli tällä kertaa maatreeniä. Mikä tietenkin sopi meille myös. Todella vähän on kesän aikana tullut tehtyä maatreeniä, kun on niin intensiivisesti yrittänyt takoa nyt vettä kun se on lämmintä ja sulana.

Rakennettu harjoitus oli yksi motivoitu linja, joka jäi meidän taakse. Yksi motivoitu linja, joka jäi meidän oikealle puolelle isolle kivelle ja walk up:ia, jonka aikana tuli markkeerauksia palloilla ja dameilla. Linjat jokainen otti silloin kuin itsestä tuntui. Yksi molemmista paikoista.

Aava suoriutui treenistä mielestäni hyvin. Yhdessä markkeerauksessa se haparoi ja tuli suht pitkään haettuaan kyselemään apuja. Seisoin pitkään antamatta sille käskyä, mutta annoin sille lopulta eteen-käskyn, kun se ei lähtenyt etenemään mihinkään. Dami oli lentänyt tien yli, joten se etsi sitä aluksi hieman väärältä alueelta. Toivottavasti se ei nyt sitten ala kyselemään markkeerauksissa.

Kivelle lähettäessäni sitä, linjasta oli kävelyn takia muotoutunut jo viistolinja, mutta päätin kokeilla. Aava lähti hyvin etenemään kiveä kohti, mutta jossain kohtaa se harhautui reitiltä, kaartaen hieman vasemmalle puolelle. Otin koiran takaisin ja lähetin uudelleen. Lähes sama homma. Ehkä paremmin rännissä, mutta kun olisin tahtonut sen menevän suoraan, niin suoritus ei ollut kovin miellyttävä. Ohjasin sen kuitenkin damille ja löysi sen hyvin, kun oli oikealla alueella.

Mukava päivä, mukavassa seurassa. Meidän treenin jälkeen oli tarjolla maukasta hernekeittoa ja jäin vielä seuraamaan eliittikoirakoiden treeniä. Kotiin päästyä olin ihan rätti-poikki väsy ja nukuinkin sohvalla hetken ennen yöunia..

Vesitreeni Myllyjärvellä 7.9.2014

Kävimme Aavan kanssa viime viikonloppuna meille uudessa treenipaikassa. Myllyjärvellä. Mukaan lähti äiti ja Christiankin, jotka menivät marjaan treenin ajaksi ja olivat retkellä. Treenin päälle olikin mukava paistella yhdessä makkaraa ja fiilistellä tulen loimussa.

Tein Aavalle aluksi veteen meno-harjoituksia. Heitin veteen damin, käänsin koiran selkä järvelle päin ja kävelin itse hieman pois päin. Sen jälkeen lähetin koiran taakse päin eteen-käskyllä. Näitä tein muutamia toistoja, tehden välillä myös ihan peruskauraa, niin että heitin damin, käännyin koiran kanssa ja lähetin linjalla eteen - veteen. Hyvä pohjustustreeni.

Yllättäin treenasimme myös vesilinjaa. Mitä muutakaan niin hienoissa järvimaisemissa keksisi treenata. Suunnittelin Aavalle treenin rantakaistaleelta toiselle. Jätin koiran istumaan rannalle ja kiersin itse toiselle sivulle, sinne minne koiran olisi tarkoitus mennä. Motivoin paikan heitellen dameja ja raakkuen. Seurakaverini, joka oli aiemmin käynyt treenaamassa ko. paikassa, oli jättänyt suohon pystyyn valkoisen paimen kepin, joten päätin käyttää sitä hyödyksi omassa treenissä ja jätin sen paikalle pystyyn vahvistukseksi. Sitten palasin koiran luo, otin pari askelta kohti rantaa ja lähetin koiran. Hyvin meni veden yli, hieman ehkä jäi alle "maalipaikan", mutta se juoksi paikalle suoraan ja nappasi damin mukaan. Ensimmäisellä paluu kerralla muistutin koiraa siitä, että haluan sen tulevan samaa reittiä takaisinkin ja niinhän se molskautti itsensä damin kanssa veteen. Tämän toistin toisen kerran, dameja kun sen kaksi olin sinne jättänyt.

Välissä tein suoalueella yhden motivoidun maalinjan. Aava meni sen hyvin suoraan. Pitkähän se ei ollu Aavalle, mutta olisihan se voinut siinäkin mutkitella.

Pidimme Aavan kanssa pienen tauon ja kävin katselemassa nuotiopaikalla josko äiti ja Icky olisivat jo tulleet metsästä. Kun ketään ei näkyny päädyin palaamaan rantaan jatkamaan treeniä.

Lisää vesilinjaa. Siirsin nyt lähetyspaikkaa hieman pidemmäksi eli kauepaa sivulta kantikkain. (vaikea selittää, mutta matka veteen ei siis kasvanut, vaan uintimatka kohteeseen) Jätin koiran taas istumaan ja otin kolme damia mukaani sekä startterin. Perillä samalla maalilla ammuin ja heitin damit kepin ympäristöön. Palasin koiran luo ja ammuin vielä linjalle. Tämän jälkeen lähetin koiran. Se ei näyttänyt tällä kertaa läheskään niin varmalle kuin aiemmin. Se kuitenkin lähti hyvin linjalle ja haki ensimmäisen kolmesta. Sittempä ohjaaja tekeekin virheen.. Olipa yllätys. Ammuin uudelleen linjalle ja saan Aavan teräväksi. En kuitenkaan varmaksi. Se katselee, että josko jossakin lentäisi jotain.. ei lennä, vaan se saa käskyn lähteä veteen. Se lähteekin viereltä kohti vettä, mutta taas tuttu ilmiö "pysähdyn tähän rantaan kansana luita vartomaan jotain.." tulee esille. Ranka on taas rikki. Dääm! "et muuten jää rantaan" ajattelen ja kävelen kohti koiraa painostaen sitä veteen. Sinne se sitten meneekin, mutta ei se ole siinä kohtaa enää valmis uimaan sen kummemmasti eteenpäin. Haluttaisi jättää se sinne lillumaan ja kokeilenkin estää sen rantaan pääsyn. Se kuitenkaan ei johda mihinkään ja olen pakotettu ottamaan koiran pois vedestä. Pieni tuumaustauko ja uusi motivointi startterilla. Tällä kertaa koira uikin perille toiselle rannalle. Muistikuva on tässä kohtaa itsellä heikko, mutta jollakin linjalla kokeilin hieman.. ihan pikkuriikkisen verran korjata sen suuntaa ja vihelsin pilliin. Koira kääntyy ja ohjaan sen oikealle. Sinne se lähteekin, mahtavaa... vaan ei kauaa.. voi taivas mikä sotku. Aava luulee että lähetin sen kohti rannassa olevia lumpeita ja kun damia ei siitä löydy, niin poishan se ui. Omapa oli kämmini. Ihan liian malttamaton. Olisi pitänyt vain koiran antaa uida yli. Ei mitään ohjailuja, kun ei se sitä kestä. No ei auttanut, kuin lähettää se uudelleen. Lopetus onnistuneeseen suoritukseen. Molemmilla hyvä mieli. Nyt makkaran paistoon.

Siinä paistellessa harkitsen vielä, että käynkö äidin avustamana tekemässä vielä saman treenin uudelleen, jotta onnistuminen olisi taattu ja koiralle jäisi 100% onnistunut kuva. No tehdään. Äitille neuvot ja damit mukaan. Ohjeena mennä samaan paikkaan kuin aiemminkin, raakkua ja heittää dami. Ei muuta. Näinhän se meneekin.. kunnes äiti keksii alkaa ohjeistamaan koiraa rannalta käsin.. huippu juttu tosiaan. Huudan äitiä lopettamaan ja samalla kehoitan epävarmaksi mennyttä koiraa jatkamaan matkaa. Koiran uidessa vastarantaa kohden äiti on tehnyt jotain mitä en edes siinä vaiheessa älyä ajatella. Koiran noustessa rannalle se kohtaa yllätyksekseen kyyryssä olevan möykyn suokumpareiden seassa... VUFF! Aava säikähtää äitiä, joka on jostain kumman syystä kyyristynyt veden ylityksen aikana. Taas huutoa, että nouse nyt hyvänen aika ylös sieltä. Uusi VUFF!! Käsken Aavan istua rantaan, jotta se ei tulisi pois. Ohjaan sen sivulle voimakkaalla käskyllä. Dami on haettava pelosta huolimatta.

Seuraavaan noutoon opastan äitiä uudelleen, jotta saadaan oikeasti onnistunut suoritus. Äitihän on oikeastaan ekaa kertaa ko. hommassa, että ehkä olisi tuommoinenkin pitänyt ottaa huomioon. :D Ickyn vannotan olemaan myös hiljaa hetken, koska kaikenmaailman huutelua alkaa väsyneestä pienestä pojasta kuulumaan.Kylläkin ihan iloista ja hyväntahtoista, mutta kun Aava tuntuu kuuntelevan kaikki äänet. Harjoitus toistetaan ja se meneekin tällä kerralla juuri niinkuin pitääkin. :)

Icky halusi heitellä vielä muutaman markkeerauksen Aavalle ja koirahan noutaa ne vielä innoissaan. Nyt todellakin kotimatka voi alkaa. Hieman tietenkin ristiriitaiset ajatukset treenistä, mutta pääasiassa se kuitenkin meni lähes ok. Mahtavissa puitteissa kuitenkin ja hyvässä seurassa.

Metsästäjäkortti ja hotspot

Nyt se on sitten suoritettu. Metsästäjätutkinto ja kortti saapuu postissa kotiin. :) Viikon mittainen uurastus ja jaksaminen palkittiin. Tentissä oli kolme virhettä. Pari tunnistus kuvaa meni metsään ja se, montako panosta saa sorsajahdissa käytettävään haulikkoon ladata piipussa olevan lisäksi. Turhia virheitä, mutta onneksi niitä ei tuon enempää ollut. Nyt sitten voisi hankkia sen haaveilemani haulikon, mutta eipä asialla ole kiire. Hankkii kun ehtii ja on rahaa. Ja.. ehkäpä enemmän käyttöä oikeasti. Kiva kutenkin kun sai vihdoin pitkäaikaisen haaveen toteutetua ja kortin hankittua. Eihän tämä minun olemista ja elämistä millään tavalla muuta, ei ainakaan vielä. Mutta ompahan nyt hankittu ja valmiina.

Ja tuo "voihan hotspot" jatkuu. Voi rähmä! Haluttaisi muutama muukin kirosana päästää sormistaan tähän, mutta minkäs sille voi muuta kuin hoidella nyt minkin ihoa parhaansa mukaan. Vielä en ole eläinlääkäriin ollut yhteydessä, mutta mikäli iho ei perjantaihin mennessä ala rauhoittumaan kotikonstein suuntaamme Euromedivettiin hakemaan lisäapua. Ensin näytti siltä, että tulehdusalue olisi ainoastaan parissa kohtaa niskassa, mutta eilen sain ajalla trimmerillä Aavalta puoli selkää. Sieltä löytyi pienie tulehtuneita kohtia. Ajattelin ensin mäkäräisten purreen, mutta liekö ne turkin lävitse iholle pääsisivät. Oliko vain niskan tulehdus levinnyt. Illalla trimmin jälkeen pesu antiseptisellä ja tökötit päälle. Aamulla selkä näytti rauhallisemmalta, mutta eilenkin Aava oli työpäivän aikana selvästi rapsutellut ihoa takajalallaan, joten toivon ettei sama toistu tänään.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että meidän loppusyksy on taputeltu tämän hotspotin ja odotettavissa olevien juoksujen takia. Maatreeniä, mutta sitäkin vain kevyesti, jottei selän ruvet verestä sitten taas kohta. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja kuviot toivottavasti. Ehkä tällä on joku tarkoitus tulevaa varten.

Maatreeniä Marian kanssa

Ensin oli tarkoitus treenata vesitöitä, mutta Aavan hotspotin takia päädyimme sitten treenaamaan maata. Ajatuksissani olin tietenkin valmistautunut treenaamaan yhdessä Marian ja Viiman kanssa, mutta ilmeisesti Viimalla oli edellisen päivän VOI1:n jäljiltä treenit täynnä.. :D Onnea Maria vielä.

Maria suunnitteli sitten meille Laivajärven laavulle maatreenin. Tuttu paikka, mutta hieman eri tyylinen toteutus. Aiemminhan olemme tehneet linjaa ja ohjausta hakkuuaukealla. Nyt tehtiin myös linjaa. Tutusti ojan viertä metsään päin. Damit motivoitiin kuitenkin reilusti ennen metsän rajaa, ohjaajelle merkiksi jonkilainen risu. Lisäksi toinen linja motivoitiin V:n malliin hakkuun toiselle reunalle, likelle metsän rajaa. katsoin parhaimmaksi mennä lähemmäksi katsomaan motivoinnit, koska maalialue katosi kumpareen taakse. Näistä linjoista otettiin pois yhdet damit molemmista, jotka Aava hoiti hyvin. Hieman ojan viertä pitkin kulkevalla linjalla sille olisi toivonut hieman enemmän vaihtia. Se hieman himmaili minusta.

Ensimmäisten linjojen jälkeen otettiin keskeltä hakkuuta markkeja. (samalta puskarykelmältä, jonne on tehty sivuohjauspaikka aiemmissa treeneissä) Ensin ykkönen horsmien sekaan. Meni aivan ok. Sitten uusi ykkönen, joka jätettiinkin muistiin ja Aava otti toisen linjoista pois. Vasta linjan jälkeen otettiin markkeeraus ylös. Sama toiselle linjalle. Ensin markkeerausheitto. Sitten linja pois toiselta sivulta, jonka jälkeen markki talteen. Ihmeen hyvin Aava näitä hoiti. Vauhti tasaantui hyväksi toistojen aikana ja Aava teki innolla, tarkasti töitä.

Oli aika siirtyä kakkosiin. Eli heitettiin kakkosmarkkeeraus, joista koira haki ensimmäisen. Tämän jälkeen se laitettiin linjalle. Näin jälkimmäinen markkeeraus jäi muistiin sille ja se sai sen noutaa palautettuaan linjalta damin. Sama toisen linjan kohdalla. Ihmeen hyvin nämäkin Aava hoiti, vaikka sillä on nimenomaan kakkosten kanssa ollut ongelmaa wt cupin tehtävissä. Matkat minusta näissä tehtävissä oli ok. Sellaiset, jotka tuntuivat "käsiteltäviltä", ei liian pitkille ja narua venyttäviltä.

Näiden tehtävien lisäksi tehtiin lähihaku+markkitreeni. Eli Markkeerausmatkalle hajustettiin alue kanipallolla ja pallo piilotettiin kielojen sekaan. Koiralle heitettiin markki hieman peitteiseen maastoon niin, että kanipalloalue jäi väliin. Koira lähetettiin markkeeraukselle, mutta pysäytettiinkin matkalla kieloilla ja annettiin lähihakupillitystä. Aava teki minun silmään hieman laiskasti hakua, mutta teki töitä kuitenkin kokoajan. Kanipallon löydyttyä se lähetettiin hakemaan markkeeraus. Tämä toistettiin pari kertaa. Kiva pikku tehtävä, jota on helppo treenata eri matkoilla. Nyt meillä oli aika lyhyet matkat tässä tehtävässä.

Mukava iltatreeni Aavalle ja minulle. Josko seuraavissa treeneissä voisi olla avuksi Viimalle ja Mariallekkin. :)

Metsästäjäntutkintoa ja saaritreeniä

Metsästyskortti

Vihdoinkin sain raahattua itseni metsästäjäkurssille. Neljänä iltana töiden jälkeen kurssille Kemissä reiluksi pariksi tunniksi. Perjantaina ei tarvinut unta odotella petissä. Nyt vain hartaasti toivon, että jotain oppia on jäänyt päähän ja tunnistan eläimiä kokeessa. Heinuri, jouhisorsa, tavi.. kaikki niin saman näköisiä.. muistanko teeren ja koppelon erot.. tai että porolla on jalka koukussa.. :D
Noh, uusiahan saa kunhan maksaa taas tentin. Olisihan se hienoa saada suoritettua kortti. Lauantaina kävin Oulussa katselemassa haulikkoja Kärkkäisellä, mutta toisaalta.. onko sitä tarpeen hankkia. Selvinnee myöhemmin. Kuitenkin koiran kanssakin pelkästään voi ja voi olla hyvä keskittyä metsällä sen kanssa työskentelyyn niin, ettei siinä ase ole häiritsemässä. Sen verta kuitenkin kalliitakin tuntuu olevan aseet, että hankkiminen voi vaatia jonkinlaisen pienen säästöoperaation.

Treeniä saaressa

Viime viikolla ehti sitten käydä Aavan kanssa treenailemassa pariin kertaan kurssin alkua odotellessa. Töiden loppumisen ja kurssin välille jäi n.3tuntia. Yhtenä päivänä pääsimme saareen treenaamaan vesitöitä, jossa kävimme jo toissa viikollakin kertaalleen iltatreenissä. Treeni oli aikalailla sama molemmilla kerroilla. Vedessä oleviin korsituppaisiin motivoitiin dameja ja niille sitten lähettelin koiraa rannalta. Lisäksi maalle tehtiin pari muistipaikkaa, jonne lähettelin Aavaa vesien välissä ja lopuksi.

Muutaman kerran Aava himmaili taas rantaviivassa, mutta selkeästi tilanne on parantunut ja osan linjoista se lähti uimaan hyvinkin reippaasti ja suoraviivaisesti. Jopa muutamia ohjauskukkasia mahtui joukkoon, jotka tietenkin lämmittivät kovastikkin mieltä. Aina niitä ei vain huomaa arvostaa siinä hetkessä, vaan koiran huomaa tehneen todella hienon suorituksen vasta hetken analysoituaan. Hieman Aavalla oli sellaista muiden tuppaiden tarkastuksia matkalla, mutta hyvin se jatkoi niistä sitten matkaansa seuraaville tuppaille. Viikolla tehdyssä treenissä se pitkästä aikaa ui kertaalleen pois vedestä. Se oli itselle tietenkin suuri pettymys, koska edellisellä viikolla tehty vesitreeni meni niinkin kivasti. Analysoinnissa mietittiin vaikuttiko aallokko sen itsevarmuuteen kauempana. Aava kuitenkin ui suhteellisen kauas ennenkuin selkäranka taas naksahti. Mene ja tiedä mitä koiran päässä milloinkin liikkuu, mutta hyvä, että nyt tuli sitten aallokkoa treenattua. Toistaja per tupas oli ehkä 3-5, joten ihan hyvin oli uimista neitillä.

Linjoja veteen sille tehtiin saarenkantin molemmille puolelle. Toiselle puolelle sille laitettin damit sokkona. Aavalle tehtiin linjoja sammoihin tuppaisiin viime syksynä, joten aivan outo asia se ei silti ollut. Tämäkin linja meni kuitenkin aivan kohtuudella. Taisi mennä ensimmäiset kerrat paremmin kuin aivan viimeiset.

Maalla Aava on varmempi. haluttaisi kirjoittaa "varma", mutta sellainenhan kostautuu hetken päästä. :D

Veneessä Aava on edelleen rauhallinen, kuten oli viime vuonnakin. Se istuu jaloissa ja haistelee tuulen kuljettamia tuoksuja. Joki onkin varmasti niitä täynnä. Todella kaunista, lämpimällä säällä istua veneen kyydissä ja naatiskella.

Kultaisten mestaruuskokeen suunnittelun lomassa treeniä

Torstaina kiiruhdin töistä Vallitunsaareen, jossa muut suunnittelivat ensi viikolla olevan kultaistennoutajien mestaruuskokeen finaalia. Me saimme siinä siimeksessä muutamia markkeja ja linjoja alueella. Maastot tulevat kokeessa olemaan kyllä tosi kivat. Ohjaajien ei taida tarvita paljon jalkoja kastella ja joen uimat tarjosivat todella monipuoliset tehtävämahdollisuudet. Ehtisimpä seuraamaan koetta.

Aava meni sille tehdyn linjan minusta todella hyvin. Sille heitettiin ensin se markkaarauksena lammikon viereisestä saaresta. Käänsin koiran alkajaisiksi ympäri ja lähetin sen damille sen jälkeen linjalla. Hyvin meni. Aavalla olisi ollut mahdollisuus myös ratkaista damille meno käyttäen hyväkseen rantoja, mutta onneksi se ei niin tehnyt, vaan ruohokärjen jälkeen se jatkoi matkaansa vettä pitkin uiden kohti maalia.

Markkeerauksia sille tehtiin polulta heinikkoon ja polulta risujen ja heinien ylitse veteen. Molemmat se hoiti hienosti kotiin. Ensimmäisessä se löi jarrut suttiin hieman myöhässä, mutta minun silmään se hoiti alueen kuitenkin nopeasti ja ratkaisi tehtävän tehokkaasti.

Voihan hotspot...

Perjantaina veljenpoikani kyseli miksi Aavalla on niska märkänä. Niin.. miksikä se märkä. Aloin tutkimaan koiraa ja märkivä ihoahan karvan alta paljastui. Leikkelin karvat kohdasta todella lyhyeksi, puhdistin ja laitoin rasvaa siihen. Nyt niskaa on hoidettu viikonloppu ja se näyttää suht rauhalliselle. Liekö olisin niin nopeasti sitä huomannu ilman Hannun huomiota, joten hoito päästiin aloittamaan ennen leviämistä ja pahenemista. Nyt näyttäisi, että hoidon sekä keston suhteen päästään helpolla.
Josko päästään jopa tekemään vesitreeniä vielä tälle syksylle.. :D