Ukkostreeni Kemissä

Sain houkuteltua muutaman innokkaan meidän kanssa päiväseltään treenaamaan, vaikka päivä oli tukalan kuuma ja hiostava. Eli hyvä, miltei täydellinen keli treenata vesitöitä ja ihan älyttömän huippu-kiva treeni. Hieman jossain kauempana ukosti ja välillä sateli vettä, mutta se ei menoa kyllä häirinnyt. Se oli ehkä koirille jopa hyväkin treenata pikku paukkeessa. Valitsimme paikaksi putkensuun Kemissä. Emme olleetkaan Aavan kanssa siellä ennen treenanneet. Hyvä treenipaikka vedelle.

Tomin opeilla alkuun

Aloitimme tekemään Tomin treeniä eli markkeerauksella aloitettiin taas, ja lähes ensimmäisellä damilla heitettiin toinen jo eteen odottamaan. Aavan veteen menot olivat hyvät ja varmat. Viimeisellä damilla, joka oli meistä katsottuna jo suhteellisen kaukana se iski jarrut taas suttiin rannalla. Otin sen takaisin sivulle. Muutama askel kohti rantaa sen kanssa ja uudelleen lähetys. Tällä kertaa Aava lähti uimaan. Se selkeästi haki matkalla silmillään damia, mutta jatkoi uimista suoraan, vihdoin sitten löytäen damin. Virta kuljetti sitä kuitenkin kokoajan hitaasti eteenpäin, joten matkaa tuli. Hienoja vesilinjoja.

Kakkosten kertausta

Aavan kanssa otimme lisäksi kakkosmarkkeerauksia niin, että toinen tuli maalle ja toinen veteen. Näitä otimme parikin erilaista versiota eri kohdissa. Molemmat Aava klarasi tosi hyvin. Kumma, että se kokeissa on niin vaikeaa. Onko matkat siis treeneissä liian lyhyet?

Yliuittoja kanavassa

Tein Aavalle ensin lyhyemmän yliuiton niin, että heitin damin kanavan kapean kohdan ylitse. Se meni hyvin maalle niin, ettei koira lähtiessään sitä enää nähnyt. Palasin koiran luo ja lähetin sen eteenkäskyllä ylitse. Hyvin meni ja Aava teki hyvin nenällään töitä, koska dami tuli salamana takaisin.

Viimeisenä teimme vielä kanavan ylityksiä leveämmällä kohdalla. Mikko ampui damitykillä damin vastarannalle ja me katsoimme sen toiselta puolelta kanavaa. Ensimmäinen tippui veteen, jonka Aava roikaisi hakemaan sata-varmasti. Hyvä palautus.

Toinen ammuttiin hieman syvemmälle metsään vastarannalla. Tähänkin Aava lähti hyvin päättäväisesti veteen ja uimaan. Annoin sen maalle noustessa alkaa metsästämään ilman mitään kummempia komennuksia. Aava haki hyvin. Se ei heti löytäny damia, mutta piti alueen ja palasi sille mikäli kävi tarkastamassa muualla. Todella hieno lopetus mukavalle treenille.


Aava oli treenin jälkeen todella väsynyt. Se käpertyi auton jalkotilaan, eikä pää juuri noussut vaikka jätskiäkin oli tarjolla. Hetken sai "maanitella" maistamaan.. :D Vaan eipä tarvinut emännänkään unta odotella kuin vihdoin ehti kotiin ja suihkun kautta petiin. Niin hyvä mieli nyt Aavan kanssa työskentelystä taas. Vallan harmittanut, kun jollain paineella treenasi alkukesän. Helpotti omaa ajattelumaailmaa, kun antoi luvan siihen, että nyt vain treenataan eikä olla menossa mihinkään kokeeseen. Jos syksymmälläkin näyttää vielä samalta, niin starttaamme sitten ensi vuonna. Vaikka tuntuukin, että sinne on todella pitkä matka. Mutta, vielä pidempi on jos nyt ei treenaa rauhassa pohjia kuntoon. Eli luulen, että tämä pieni "aikalisä" auttaa tulevaisuudessa. Tottakai ajatukset kokeista hiippailee välillä häiritsemään mieliin. Sitä miettii, että mikä koe voisi olla meille seuraava, järkevä ja mahdollinen. Mutta, menemme sitten valmiimpana kokeilemaan seuraavan kerran. :)

Aurinkoista vesitreeniä

Aavan ja Zurin kanssa treenasimme hieman vesihommia. Ensin ajelin Ruohokariin, jossa otin paahtavan auton takia molemmat heti rantaan vilvoittelemaan. Molemmille niin pitkiä markkeerauksia kuin kädestäni lähti. Eli ei kovin pitkiä.. ;) Koirat sai niitä sitten vuorollaan hakea. Molemmat työskentelivät hyvin. Virta paikassa on jonkinlainen, joten damit saattoivat hieman ajautua tippumispaikalta ja uintimatka hieman pidentyä siitä syystä.

Aavan kanssa teimme linjatreeniä ja vahvistimme veteen menoa kenneltreffeillä opitun treenin mukaan. Aava meni varmasti, jopa roikaisten itsensä veteen. Oli jopa välillä menossa ilman käskyäkin, joka oli aivan uutta. Virta kuitenkin sotki tätä harjoitusta. Damit ehtivät koiran palauttaessa ensimmäistä, ajautua hieman turhan kauas, jotta ne olisivat palvelleet treenattavaa asiaa enää. Päätin siirtyä koirineni ja reippaan avustajani kanssa Jokisuulle, jossa virrasta saattaisi olla jopa hyötyä.

Jo tutussa rannassa tehtiin samaa linja-veteenmenotreeniä sekä markkeerauksia. Hyvin kulki. Tosin Zuri keräsi avustajan vieressä hieman kierroksia. Se ei ole treeneissä ruukannut äännellä, mutta nyt selän takana tuntui kihisevän ja ääntä riitti. Jännä asiassa oli huomata, että kun otin sen kanssani työskentelemään, se rauhoittui merkittävästi. Se pääsi tekemään muutaman markkeerauksen veteen myös, kunhan hiljeni. Hyvä, vilvoittava treeni Zuppurallekkin. Se ei emmi lähteä veteen. Hieman tollerimaista rannalla peippausta voi esiintyä, mutta hyvin lievässä muodossa ja veteen se menee lisäkäskyittä. Se nappaa damin määrätietoisesti mukaansa ja ui takaisin. Rannalla se saattaa hieman kaartaa ennen palautusta ja jos ohjaaja ei ole tarpeeksi nopeana, se sylkäisee damin ennen aikojaan suustaan ravistellakseen. Ravistelun jälkeen se kuitenkin jatkaa palautusta.

Zurin ääntely passissa oli kuitenkin itselle taas vahvistus siitä ajatuksesta, ettei treeni kahden oman koiran kanssa ole viisasta. Oli hyvinkin vaikea keskittyä molempiin yhtäaikaisesti. Lisäksi torua toista rannalla, johon toinen, vedessä herkkä voisi reagoida. Tuollaisessa tilanteessa ilmeisesti syntyy koirien välille voimakas kilpailutilanne. Tästä tulee ääntä yms huonoa stressaantunutta käytöstä. Mutta todellakin huono ajatus.

Aavalle tehtiin vielä pari yliuittoa. Ensimmäinen dameista jäi kai lievästi puuhun kiinni, koska koira sai tehdä töitä sen eteen ja se jäi todella voimakkaasti sen mieleen. Toinen heitto tuli tuosta edellisestä pusikosta vasemmalle puolelle, vaaleaan kivikkoon, jonne valkoinen dami maastoitui sopivasti. Aavalla oli mielikuva edellisestä jorpakon toiselle puolelle heitetystä, eikä se meinannut millään irrota vanhalta paikalta hakemaan hieman laajemmalta. Se kävi välillä vedessäkin parin metrin matkalla tarkastamassa paikkoja, jos se vaikka olisikin siellä. Vihdoin se ajautui rannalla damille. Se teki mielestäni hyvin töitä molemmilla kerroilla, kun uitin sen ylitse maalle. pysyi hyvin toisella puolella. Ja jos yritti tulla pois, niin kevyellä eteen-käskyllä sain sen jäämään sinne hakemaan. Välillä hieman lähihaku-pilliä, jotta sille vahvistuisi se, että se on suht oikealla alueella kuitenkin. Vielä näiden lisäksi mietin tehdä Aavalle markkeerauksia veteen, mutta Timppa muistutti maltista. Meillä oli hyvä, rakentava treeni alla, joten siihen oli hyvä lopettaa. Hyvä muistutus.

Paperiton

Facebookin ihmeellisestä maailmasta sattui silmiini linkki seuraavanlaiseen artikkeliin:

http://sensuroitu.net/jutut/paperittomuus.pdf

Kirjoitetussa artikkelissa kiteytyi aika hyvin ajatukset, miksi paperittoman koiran hankkiminen saa itselläni ihmetyksen ja tavallaan harmituksenkin aikaan. Harmituksen paperittoman pennun ottajaa kohtaan. Puhun nyt pääasiassa noutajista, koska niiden kanssahan minä harrastan. Noutajan kohdalla kun hyvin usein käy niin, että otetaan paperiton pentu, ajatellaan juurikin, että "vain kotikoiraksi".. "lenkkikaveriksi".. "lapsille". Kuinkas sitten käykään.. Huomataan, että noutajan kanssa voi tehdä ja harrastaa monipuolisesti muutakin noiden em. asioiden lisäksi. Ja mikä "kamalinta" huomataan, että itsessä ja koirassa olisi potentiaalia enempäänkin. Nälkä kasvaa syödessä ja esimerkiksi kokeet ja erilaiset testit alkavat kiinnostaa. Ja kyllä, tottakai voi edelleen paperittomankin koiran kanssa harrastaa ja touhuta. Mutta, kuinka paljon arvokasta tietoa aktiivisesti koiransa kanssa harrastava omistaja voi koiran kasvattajalle ja itselleen antaa jo harrastusten kautta. Paperittoman noutajan kanssa seinä vain ikävä kyllä nousee pystyyn jossakin kohtaa mm. rodunomaisia kokeita ajatellen. Sinne ei paperittoman kanssa pääse starttaamaan.

Viime aikoina kuuloon ja näköön on tullut useita paperittomia noutajia. Miksi näiden koirien teettäjät toiminnallaan eväävät pentujen ostajilta mahdollisuudet harrastaa noutajiensa kanssa täysipainoisesti? Useinhan tilanne on kuitenkin se, että se hankittava koira voi olla se elämänsä ensimmäinen koira, ensimmäinen noutaja. Miten silloin voi kaikesta tietää.. tai olla aina ennakolta kartoittanut mitä haluaa tulevaisuudessa koiransa kanssa harrastaa. En minä ainakaan ollut. Noutajamaailma vain sitten imaisi mukaan.

Enemmän tässä paperittomuus-asiassa osoitan sormella näitä paperittomia koiria myyviä henkilöitä, kuin niiden ostajia. Toki, vastuu ja tiedonottovelvollisuus on molemmilla osapuolilla. Kasvattajiksi en näitä paperittomien teettäjiä tituleeraa, koska sitähän he eivät ole. Kasvattaja on jotain muuta ja se on mielenlaatu ja tapa ajatella, ei tehtyjen pentueiden määrä. Toimitaan tiettyjen sääntöjen ja mallien mukaisesti

Itselleni paperiton koira ei koskaan ole ollut vaihtoehto ja vahvasti kennelhenkisenä en pysty täysin ymmärtämään paperittoman koiran hankkimista. Tottakai myös paperittomillekkin hyvä ja rakastava koti on löydyttävä ja niitä on kohdeltava elävänä eläimenä. Harrastuksia ja yhteistä puuhaa löytyy kaikille, rajoituksin joissakin määrin. Toivonkin, että innostus ja ilo koirasta säilyy seinistä huolimatta.

Ja se hinta....

Paperittoman koiran hankintaa perustellaan niiden alhaisen hankintahinnalla vs. paperillinen rotukoira. Minusta niin väärä ja jo lähteissään kuolleeksi syntynyt ajatus. Onko todella niin, että ihminen haluaa tyytyä puoliväliin? Ostaa miltei sikaa säkissä, luottaen myyjän kertomuksiin sinisilmäisesti. Vai saada iloa ja mahdollisuuksia koko rahalla. Tutkittuja, todettuja asioita, joista monet ovat julkisia. (esim. terveys- ja koetulokset)

Mikäli rahaa ei ole... No, säästäähän ihmiset lomamatkoihin, autoihin ym ym. muihin itselleen tärkeisiin asioihin. yhtäkään koiraani en ole säästämättä, työtä tekemättä tai valintoja tekemättä ostanut. Lisäksi on valittavana sijoitus- osamaksu.. tai vaikka vain "hyvä veli-" sopimuksia, perheen vaihtoja jne. Mikä kenellekkin sopii ja sattuu kohdalle.

Itse pidän tärkeänä, että tiedän koirani lähtökohdat. Tiedän sen sukutaulusta löytävien esivanhempien perusteella jo sen kapasiteetista jotain ja voin asettaa sen perusteella toiveita ja haaveita. Terveystulokset ovat aivan eri luokkaa kuin paperittomilla yleensä. Ja tässä puhun etupäässä määrästa, mutta miksen myös laadusta. Ainakin laadusta, johon tulosten perusteella voidaan pyrkiä. Usein lähtökohta rotukoiralle on, että vähintään lonkat, kyynärät ja silmät tutkitaan. Mitenkäs paperittomien kohdalla. Terveystutkimukset ovat mutu-tuntumaa. "kyllä se terveeltä näyttää, turkki on hyvä, syöhän se hyvin ja kakkaakin". Tehdään ehkä omistajana itse diagnoosi siitä onko koiran luusto ja silmät ok. Ja mistä sen tietää ja ajatellaanko, että miksi se pitäisi tietää?

Tekeekö paperittomien "teettäjät" pentueidensa eteen taustatutkimusta vanhempien luonteesta, terveydestä, toisillensa sopivuudesta mm. sukulaisuusasteesta, geeneistä/perimästä, käyttöominaisuuksista.

Käyttöominaisuuksia monet käyttölinjaisten kasvattajat testaavat ja tuovat esiin tietenkin osallistumalla erinäisiin kokeisiin niin Suomessa kuin muuallakin rajojen ulkopuolella. Nome-b, A-kokeet, working testit ym ym. Meritoidaan koiria tällä tavoin, joka tietenkin toimii näyttönä toimivasta koirasta. Toki, tätäkin tehdään myös omaksi iloksi ja harrastukseksi, mutta kertoohan se paljon myös koiran ostajalle. Eikä käyttöominaisuudet ole sitä ainoaa tietoa mitä erilaisista kokeista on tarkkasilmäisille saatavana. Koiran koko olemushan on niissä mukana.

Nämä kaikki yleensä kuuluvat juurikin siihen paperillisen koiran hintaan ja taustatyöt ihan valmiiksi tehtyinä pennun ostajalle. Ostajalle jää oman yksilönsä tutkiminen ja analysoiminen. Joissakin tapauksissa tämänkin yksilön tutkimukseen saa kasvattajalta rahallisesti tukea palautuksien muodossa. Näiden lisäksi usein tulee kaupanpäälle kasvattajan tuki ja ohjeistukset.

Meidän tapauksessa olemme saaneet varmasti 110%:n kasvattajan tueksemme. Lisäksi tietenkin olen saanut koirineni täysipainoisen harrastuksen, mahdollisuuksia, koulutuksia, kisoja (nome, näy yms.), testejä, treenejä, itsensä haastamista... ym.  Sitä kautta paljon ihania ystävyyksiä ja tuttavuuksia. Niin paperittomien ja paperillisten koirien omistajista. Enkä tässäkään kohtaa sano, etteikö paperiton koira voisi myös tuoda tullessaan näitä ja viedä uusiin "seikkailuihin".. tottakai, ainakin suurimmaksi osaksi. Onko kuitenkin niin, että papereilla harrastukset ovat paremmin tavoitettavissa? Tällä tarkoitan, että niihin ohjautuu mahdollisesti helpommin paperillisen, rotukoiran kanssa yhdistysten, rotujärjestöjen, kasvattajan ym kautta. Tämä kappale oli ehkä enempikin loppukaneetiksi ajatuksen juoksulleni; näitä minä arvostan ja mm. näiden asioiden vuoksi minun koirani ovat rekisteröityjä ja omaavat paperinsa. Kenenkään toisten koirien hyvyyttä, arvoa tai rakkautta niihin väheksymättä. :)

Kenneltreffit Björkforsissa

Viime viikonloppuna Aavan kasvattajat Micke ja Karina järjestivät vuotuisen kenneltreffi-tapahtuman Björkforsissa. Sitä oltiinkin odoteltu koko pitkä vuosi. Töiden takia pääsin paikalle vasta perjantai-iltana ja kotiin piti suunnistaa sunnuntai-iltana. Päivä siis poissa molemmista päistä. Siitä huolimatta saimme treffeiltä paljon ja nautimme täysin siemauksin. Mukava oli nähdä Masterkey`sin viimeisimmästä pentueesta koiria ja heidän ihmisiään. Lisäksi tuttuja, muita Mastereiden omistajia. Sunnuntaina en olisi vielä halunnut pois lähteä, mutta työt kutsuivat aamulla.

Kouluttajaksi Micke ja Karina olivat pyytäneet Tomi Sarkkisen Suomesta. Sehän sopi jo pelkästään kielellisesti meille paremmin kuin hyvin. Usein olen ajatellut, että olisipa kiva osallistua Tomin koulutukseen, kun hänestä niin paljon hyvää on puhuttu. Töiden vuoksi tulleiden muutosten myötä meidän koulutusryhmä oli sitten lauantaina ökl/elit. Jännitin ennakkoon olisimmeko Aavan kanssa aivan väärässä ryhmässä, mutta ihan ok pärjäsimme koko päivän. Saimme hyviä vinkkejä seuraamisen hiomiseen, Aavan vesilinjan parantamiseen..tai paremmin sinne veteen menoon ja siellä olemiseen. Yhden kerran vesitreenin aikana se löi jarrut suttiin rannalle. Tilanne ratkaistiin uusinta lähetyksellä, jolla Aava lähti sitten veteen.

Peltotreenissä oli ohjelmassa linjaa, lähihakua, hajualueen ylitystä jne. Aava oli varma maalla. Eikä ohjaajallekkaan hiipinyt mieleen kuin kerran pitkällä linjalla, etteikö koira onnistuisi.

Seuraavana päivänä saimme olla mukana elit-ryhmässä walk up:ssa. Kysyin luvan saada tulla mukaan treenaamaan seuraamista. Tähän tarkoitukseen mikä sen parempi kuin muiden treenit. Bonuksena saimme kuitenkin Aavan kanssa myös pari noutoa. Mahtavaa. :)

Harmittamaan treffeiltä jäi kun en nähnyt kuinka Aavan sisarukset työskentelivät. Mutta ehkäpä jossakin toisessa välissä sitten.

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä meillä oli vielä maaottelu Suomi - Ruotsi ja Norja. Ihan ihmisten kesken. Suomihan tietenkin voitti; parilla Ruotsin vahvistuksella. Micke ja Stefan oli rekrytoitu meidän joukkueeseen myös. Hauska päätös meidän osalta hienoon viikonloppuun.

Nome nolla

kuten vaistoni sanoi jo aiemmin, ei odotettavissa ollut kuin katasrofin ainekset Tornion nome-kokeessa. Kuka siihen houkuttelikaan. Meidän viimeiseksi naulaksi arkkuun koitui kokeessa puutteellinen vesilinja. Sehän se on tökkinyt ja näin arvasin sen tekevän nytkin.

Ykkösmarkin Aava suoritti varmasti. Kakkosesta vedestä se haki tosi hyvin, mutta taas toiselle, joka oli maalla piti sitä avustaa.

Veteen menossa se teki saman kuin ennenkin, että se lähestyi rantaa epävarmasti ja veteen meno oli sitten mitä lie. ehkä olisimme ohjauksessa onnistuneet mikäli olisin uittanut koiran vain röyhkeästi rannalle, mutta siinä tilanteessa en sitä ajatellut. liekö jatkon kannalta olisi niin hyvä ollutkaan.

Valittavaksi jäi päivän päälle vain nolla tai viiva.

Tarinan opetus.. luota itseesi myös siinä, että tiedät onko koirasi valmis kokeeseen vai ei. Tällä kertaa ei.