Aavan loukkaantuminen

Treeni-intoa puhkuen...

Töiden jälkeen ajattelin, että otan Aavan kanssa pikaisen sokkolinjatreenin niityllä. Icky nukahti sopivasti autoon, joten äkkiä damit sisältä ja kävin ne rämpimässä niitylle. Lunta oli kohtuullisesti ja upotti. Heitin kaksi damia. Toisen ladon viereen toiselle niitylle. Hain koiran sisältä ja lähetin sen penkan yli matkaan. Koira upposi hankeen samointein ja jatkoi matkaa damia kohden. Se kuitenkin alkoi kaartamaan, joten otin sen takaisin. Suoraan oli mentävä. Se mateli takaisin ja lähetin sen uudelleen. Sama juttu taas.. se kaartoi lumivalleille, jotka olivat alueen oikealla puolella. Eli taas väärin. En aikonut päästää sitä damille tuolla tyylillä. Taas takaisin. Lähetin sen kolmannen kerran. Se eteni taas ihan kohtuudella puoliväliin saakka ja aikoi taas kaartaa. Pysäytin jälleen.. kuului vingahdus.. kuuluikohan se koirasta.. en tiedä. Koira kääntyi minuun päin.. noh.. ehkä se ei vingahtanut.. lähetin sen uudelleen siitä kohdasta "eteen", koska se oli vielä hyvin highwaylla. Vingahdus.. nyt sen kuuli todella hyvin.. ennemmin kiljahdus, huutamista. Koira huusi tuskasta ja alkoi tulla pois. Se huusi koko matkan luokseni. Yritti nousta minua vasten muttei kivusta pystynyt. Aava oli loukkaantunut.

Hätä-paniikki iskee

Mikä sille tuli.. koira maahan heti.. tassututkimus. Etsin haavoja, vammaa.. jotain, mutta mitään en löytänyt. Koira mielisteli kokoajan, näin että siihen sattuu.  Todella paljon. Kävelytin sitä pihalla ja yritin nähdä missä mättää. Koira kulki hieman kyyryssä, mutta kaikilla tassuilla. Mielessä pyöri selkä- niskavammat, rintalihakset.. olisiko se kuitenkin maha.. luusto.

Menin sisälle ja aloin kaivamaan eläinlääkärin yhteystietoja. Päädyin soittamaan Oulun Akuuttiin, josta on hyviä kokemuksia aiemmasta. Hoitajan kanssa keskustelin pitkäänkin puhelimessa. Häneltä sain neuvon kokeilla ensisijaisesti koirahierontaa. Hieronta olisi suoritettava mahdollisimman pian, jottei lihakset ehtisi tulehtua. Mikäli hieroja löytäisi selkeän kipukohdan/vamman ottaisin sitten uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin, jos se vaatisi sen kaltaista hoitoa. Rikki-poikki ei varmasti luustossa ollut mitään, koska koira itsenäisesti liikkui. Tosin, ei selkeästi mielellään.

Hierojalle

Sain Timpalta hyväksi kehutulle hierojalle numeron ja heti soittoa sinne. Epäilys oli kuitenki, ettei hän hieroisi koiria juuri nyt, kun käsi on leikattu, mutta ajattelin silti soittaa, jos häneltä saisi vinkkiä oikeasti hyvästä hierojasta. Yllätys oli kuitenki, kun hän kertoi, että hän pystyy jo hieromaan ja voisin Aavan kanssa tulla vaikka heti. :) Mahtavaa. Koira saisi apua, jes. Annoin kipulääkkeen ja lähdimme matkaan.

Noin tunnin päästä olimme jo hierottavana. Aava suhtautui uuteen hommaan hyvin rauhallisesti ja makasi kyljellään. Hieman pidin varuiksi kättä sen kuonolla, ettei se reagoisi kipuun esim. yrittämällä näykkäistä hierojaa. Toinen kylki oli aivan ok, mutta hierottaessa koiraa oikealta, takajalan, lonkan ja selän alueelta meni koira rauhattomaksi. Se yritti päästä tilanteesta pois ja lipoi huuliaan. Loppu saldon hieronnasta oli se, ettei varsinaisia vammoja löytynyt, mutta yleistä lihaskireyttä ja tosiaan hieroja kohdensi kipualueen erityisesti tuohon oikealle puolelle jalkaan ja selkään. Lepoa ja lääkettä. Ei niinkään kipulääkettä, vaan luontaistuotetta, joka auttaa juuri tuommoisiin lihasvaurioihin. Sitä siis shoppailemaan sitten lisää. Saimme vielä tälle aamulle sitä kuitenkin muutaman murun. Ohjeeksi saimme jo Akuutista, että ainakin viikko lepoa. Hieroja oli samaa  mieltä, että nyt lepoa ja rauhallisesti oloa. Kipulääkettä ei suositellut, jotta koira hieman kivun rajoittamana ottaa rauhallisesti. Jos ei nyt selkeästi tule ihan hirmu tuskaiseksi. Pitää seurailla koiraa ja sen olemusta.

Hieronnan jälkeen Aava näytti pidempi runkoisella, jotenkin ryhdikkäämmälle. Se yritti nousta vasten, mutta vain etutassut nousivat hieman ilmaan ja se palasi takaisin lattian rajaan. Eli kipu tuntui Rimadylistä huolimatta. Hieroja havannoi, että Aava keventää juurikin sitä oikeaa takajalkaansa hieman. Eli käyttää, mutta kallistaa painoaan vasemmalle. Se pitää saada kuntoon. Koira käärittiin vielä varmuudeksi vilttiin auton perässä. Lämpöä lihaksille. Loimi unohtui kotiin.

Seuraava aamu

Aamulla Aava oli hieman köyryssä ja liikkui hieman varovaisesti, mutta josko se siitä vetreytyisi pikku hiljaa. Ajatuksissa olisi, että kävisin ensi viikolla sen kanssa uudelleen hierotuttavana. Pitänee illalla koettaa sitä itse kevyesti hieroa. Itsellä asiasta ei ole kokemusta, mutta varmaan semmoinen perus "voimakas" silityskin voi tuntua koirasta hyvälle ja saada rentoutumaan.

Hyviä mutu-huomioita

Tulevaisuudessa tulen hierojan ohjeistuksella hierotuttamaan tuon miun kisakaverini pari kertaa vuodessa. Keskustelimme myös raakaruoan vaikutuksesta koiran lihaksistoon ja positiivista oli kuulla, että hänen tuntumansa oli, että koirilla, jotka saavat raakaa olisi pehmeämmät lihakset, kun taas puhtaasti "nappulakoirilla" lihakset tuntuvat hieman "kovilta". Mutta, tämä on tietenkin yhden ihmisen näkemys. Voin kuitenkin helposti uskoa tuon. Raaka-ruoan ja sinkin antamisen jälkeen Aavan turkkikin näyttää ja tuntuu todella hyvältä. Paksu hännän mötikkäkin. meillähän koirat siis syövät nappulaa, raakaa ja vitskuja.. vähän emännän innon mukaan. Eli ei mitään "pakko syödä vain raakaa ja luita". Uskon kuitenkin kokonaisvaltaiseen hyvin vointiin ja koiralle olevan hyväksi saada myös sille luontaisia liha/kala-pitoisia aterioita. Eli meillä menee mm. mushin lihapalloja ja VOM:n vastaavia. Sitten luita, kotiruoan tähteitä ym ym. mitä milloinkin. Sinkki on yksi semmoine mitä lisään ruokaan ja joskus öljyjä. Aavallahan on olemassaan BOT-loimi. Sitä pitää alkaa käyttämään tehokkaammin. Se kuitenkin lämmöllään jo huoltaa lihaksia. En käsitä miten en sitäkään ilman hyvää kaverin muistutusta älynny.. no..blondi mikä blondi..

Treeniä jäällä 22.2.2015

Veden keittäminen kaakaota varten, treenikamat kassiin, makkarat kassiin, koirat autoon, lapsi autoon.. ja homma bueno. Siitäpä sitten kohti treenipaikkaa, joka tällä kertaa suuntautu Kemhiin. Mukava päivä siis tiedossa ja kiva, että sain Ickynkin mukaan. Vaikkakin..äitin piti nyt virittää oikea moodi päälle, kun "kaiku" lähti mukaan. Takaa kun tuppaa kuulumaan aina "eteen" pari lisä kertaa

Treenasimme linjoja ja markkeja. Linjapaikkoja tehtiin kaksi. Toisen jätin Aavalle alunperin motivoimatta eli se meni sinne ensimmäisen kerran sokkona. Hieman odottamista tuli aina markkeerausdamille, kun toinen koira kävi ennen sen noutamista hakemassa jomman kumman linjoista. Odottamista tuli tietenkin siinäkin, kun koiria oli kolme treenissä mukana ja kaksi kerrallaan suoritti. Ohjaajilla oli hyvä siis puuttua ääntelyyn ja muuhun sellaiseen.

Toinen linja tehtiin tosiaan rannan suuntaisesti. Tätä linjaa en Aavalle alunperin motivoinut. Motivoi itsensä sitten siellä käydessään. Dameja paikalle oli jätetty reilusti, mutta meille kolme noudettavaksi. Aava teki molemmilla linjoilla kummallista kaarrosta jo heti alkuunsa. Metsä veti sitä puoleensa tällä linjalla. Pysäytin sen ja ohjasin "highway"-tyylillä sen oikealle alueelle. Mielestäni hyvä linja loppujen lopuksi ja treeni. Linja ei ollut toki viivottimen suora, minkä tietenkin soisin olevan, mutta näki taas miten koira pysäytyksen jälkeen lähtee jatkamaan. Sehän olisi voinut koukata metsään tai mennä jopa lukkoon, eikä edetä enää linjaa. Aava kuitenkin käännähti oikean suuntaisesti kättä ajatellen ja jatkoi matkaansa akselinsa ympäri.

Toinen linja, kuten muillekkin koirakoille, oli Aavalle motivoitu. Siitä huolimatta se kaartoi. Oliso luullut, että tämä linja olisi ollut suorempi. Oma analyysini asiasta oli, että se haki parempaa reittiä ja alustaa tassuilleen. Toisaalta se saattoi mennä toisen koiran jäljissä jollain tapaa, kuten Jonna arveli. Mene ja tiedä. Ensimmäisellä "saari-linjalla" pysäytin sen lähes perillä ja annoin oikeaa suuntaa. Toiselle kerralla huomasin, että se vain tekee semmoisen kaarroksen ja päätyy oikealle alueelle. Eli voisin uskoa, että se olisi saattanut jopa tuolla eka linjalla kaartaa oikeaan paikkaan. Tosin, kulma oli jo aika iso sillä. Sitäpä on jälestä vaikea sano, kun ratkaisut piti tehdä siinä tilanteessa.

Kun koirat olivat vähintäänkin sen kerran käyneet kummankin linjan, otettiin mukaan häiriö. Eli toiselle koiralle heitettiin markkeeraus odottamaan, kun toinen koira oli käynyt noutamassa jomman kumman linjan. Aavalla nämä eivät yleensä ole tuottaneet ongelmaa, mutta tänään se pyrki sen ylitse heitetylle damille. (näkyy videolla) Tämä oli todella hyvä treeni. Pääsi heti korjaamaan sen valintaa. Olin lähettenyt sen eteen, en damille ja se päätti toimia toisin. Heti korjauksen jälkeen se menikin sitten suoraan. Huippua. Se oppi tilanteesta varmasti paljon enemmän, kuin se olisi oppinut menemällä heti suoraan. Tosin.. silloin olisi voinut ehkäpä ajatella, että aiemmat treenit olivat tuottaneet tulosta. Aavalla on aina ollut jännä tapa tuollaisten tilanteiden jälkeen alkaa voimakkaasti blokkaamaan pois kiellettyä damia, jopa suuntaa, jossa se on saanut negatiivisen palautteen. Niin se teki nytkin. Se suorastaan käänsi päätään jonnekkin ulapalle, kauas avoimelle jäälle. Oli enemmän työ saada se fokusoitumaan siihen "oikeaan" suuntaan. Mutta, se hoiti sen minusta tyylillä sitten kuitenkin.

Toisella "saarilinjalla" Timppa heitti Aavalle erittäin houkuttelevan maata viistävän damin. Se ei tuottanut sinänsä ongelmia, ei se sitä ollut menossa hakemaan. Ongelma tuli itselle... mistä kulmasta koiran lähettäisi, koska jo ensimmäisellä linja ei ollut suora. Nyt kun dami jäi meidän vasemmalle puolelle.. ja myös maali oli saaren vasemmalla puolella, tuli itselle ongelma päässä. En halunnut lähteä siirtämään enää koiraa lähetys paikalta. No.. sanoin koiralle "jätä", kun se vielä katsoi markkaareusta ja käänsin koiraa selkeästi linjalle. Aava matkaan.. se teki matkalla omat johtopäätökset ja kanttasi voimakkaasti pois päin heitetystä damista. En ollut ollenkaan tyytyväinen. Olisiko sille muodostumassa päähän, että se voi tuolla tavalla kiemurrella ja kanttailla... murr. Eli, nyt suoraa suoraa suoraa... ja jos tekee jotain koukkauksia jo lähialueella, niin ei kun takaisin ja "suoraan mennään". Kauempana asialle ei oikein voi kai mitään. Tai jos voi niin vinkatkaa..
Kuitenkin, jos ajattelee, että treenattavat asiat oli se häiriödamin jättäminen ja linja, niin olisiko korjaaminen edes siihen samaan ollut järkevää.

Tämä tilanne saatiin kuitenkin "korjattua", kun unohdin antaa kameran jollekkin kanssatreenaajistamme käteen ja linja jäi alunperin kuvaamatta. Siispä töppöstä toisen eteen ja viemään vielä yksi dami saareen. Tällä sai kaarrosta vähemmäksi ja vielä viimeisen linjan ilman häiriötä. Hyvä näin.

Aava oli hiljaa lähes koko treenin ajan, jos ei jotain pientä ääntä ihan treenin alussa nyt kovin korosteta. Se nouti hyvin, palautti ihan kohtuudella ja sai juosta.. eli hyvä päivä. Hieman se olisi saanut paremmin ja täsmällisemmin kuunnella pilliä kauempana"saarilinjalla". Koira näytti nauttivan myös päivästä ja oli väsyneen oloinen kun kävelimme jäältä pois.

Jotain mitä itsessä voisi korjata, voisi olla linjalle lähetyksessä. Paremmin keskittyä saapumiseen lähetyspaikalle, että kerralla tulisi siihen "hyvin". Ei tarvitsisi sitten siinä härveltää ja vaihdella omaa ja koiran kulmaa. Saa semmoisen epätarkan, häsyävän kuvan päähän, ku kohdistaa itseä ja koiraa. Toki, pitää katsoa että edes koira on menossa oikeaan suuntaan koko kropallaan. :D

Icky halusi välttämättä myös treenata... :D Kävimmekin yhdessä viemässä dameja ja Aavan treenin jälkeen Icky treenasi noutoja hieman Zurin kanssa. Luulen, että Icky oli onnellisempi kuin koira... Vielä mie saan hyvän treenikaverin miun murusta. <3 Ihana Christian. Pilli oli kaulassa, niinkuin pitääkin ja käskyjä tuli "perkelettä" myöten. *punastus*

Sitten makkaran paistoa ja lämmintä kaakaota. Mikäs sen parempaa. Aurinko vain puuttui, mutta eipä tuullut kylmästi.

Pari videota linjoista on.. yllätys, yllätys.. videoita-välilehdellä. :D ja kuvia ehkä tulee myöhemmin myös tähän, kun saan net siirrettyä puhelimesta.

Toko-kärpäsen herättelyä Espoon huudeilla

Taas koitti viikonloppu ja matka pääkaupunkiseudulle. Toinen kerta lyhyen ajan sisään samoille kulmille. Kyllä vahvistuu kokoajan ajatus siitä, että suuri osa kursseita ja koulutuksista ym toiminnasta järjestetään etelä-Suomessa ja aika harva tapahtuma on pohjosemmassa. Tai olenhan minä sen tiennyt. Mutta tuo on todella ikävä, kun harrastajia on ympäri Suomen.. niitä aktiivisiakin. Mutta, toki ymmärränhän minä, että etelässähän riittää osallistujia ja myös niitä tärkeitä järjestäjiä. Suuntasimme matkamme kuitenkin snj:n ja labradorikerhon järjestämälle perustottelevaisuuskoulutus viikonloppuun yhdessä toisen yhdistyksemme nope-kouluttajan, Timpan kanssa. Tällä kertaa koirat eivät olleet mukana, vaan oppi tuli ohjaajille/kouluttajille. Kouluttajana meille toimi Heidi Pesonen, joka työskentelee opaskoirakoululla ja on edustanut Suomea useissa toko kisoissa.

Lauantai

Launtai-päivänä pureuduttiin perustottelevaisuuteen, koirakon yhteistyöhön ja miten niitä voisi yhdistykset koulutuksissaan kehittää. Tämä päivä toimi itselle enemmän semmoisena ajatusten herättäjänä. Kovinkaan paljon uutta oppia en tuntenut saavani, mutta ehkä vahvistuksen siihen ettei sitä kouluttajana ole mitenkään ihan surkea yksilö. Perusajatukset ovat hallinnassa vaikka oppia vielä tarvitseekin paljon kikka-kolmosia.

Päällimmäinen ajatus kuitenkin päivästä.. miten perustotteleivaisuuden voi edes ajatuksissaan irroittaa muusta lajiharrastamisesta, kuten nomesta. Minusta asioita pitäisi opettaa tässä suhteessa kokonaisuuksina. Ei mitään "nouto-treenejä" erillisenä osana, että siellä sitten jahdataan niitä tottelemattomia koiria, jotka palkkaavat huonoa käytöstään saamalla ensin damin suuhunsa ja sen jälkeen viilettämällä se suussaan pitkin pitäjiä kuin lehmät laitumilla. Ei,  ensin perustottelevaisuus edes sille tasolle, että on mahdollista koiran kanssa työskennellä yhdessä jollain tapaa. Tämä oli jotenkin käsittämätön ajatus.. "mitä niille ihmisille sanomme, jotka pettyvät kun he ovat tulleet taipparitreeneihin ja siellä otetaankin petoa.... " Nämä nyt ovat vain minun ajatuksia, mutta jo kysymyskin kuulosti hassulta kouluttajan suusta, mutta ehkä tämä on tietenkin yhdityksestä lähtevä asia kuinka kursseja ja niiden rakenteita järjestetään.

Lauantaina meille jo esiteltiin hyvä yhteistyö/luopumisharjoitus, jota varmasti tulen Aavan kohdalla tekemään. Se näytti toimivantodella hyvin kaikkeen tekemisen parantamiseen.

Sunnuntai

Sunnuntai-päivä oli puhtaasti toko-päivä. Kouluttaja pureutui ilmoittautuneiden kanssa kilpatokon ongelmien ja liikkeiden hiomiseen, hifistelyyn. Liikkeitä käytiin lävitse alo, avo ja voittajassa kisaavien koirien kanssa. Sunnuntaista sai kuitenkin paljon irti. Mukava oli sivusta katsoa millaisia ratkaisuja tokon Suomen edustusjoukkueessakin mukana olleella ihmisellä oli niihin. Itsellä kun ei ole kokemusta millään tapaa kisaamisesta toko-puolella eikä omia koiriakaan ole koskaan niin intensiivisesti treenannut lajissa. Juuri sen perustokon molemmille.. Zurille ehkä piirun enemmän. Hyvää oppia jota piti päästä pian kokeilemaan kotona omien koirien kanssa. Pian toko-kärpänen purasee...

Fasaanijahtia

Perjantaina auto oli taas pakattu kattoon asti tavaraa ja matka kohti etelä-Suomea alkoi koirat takapaxissa. Viikonlopun ohjelmassa Timpalla ja Reiskalla oli käytännön kokeeseen osallistuminen ja me Aavan kanssa pääsisimme jahtiin. Kerrassaan hieno reissu oli siis edessä. Perjantaina olimme myöhään majapaikassamme, eikä saunan päälle tarvinut unta houkutella.

Aamu ei ehtinyt kunnolla valjeta kun olimme taas autossa, matkalla kohti fasaanitilaa noin 20km päässä. Jahti pääsi alkamaan alkujärjestelyjen jälkeen. Noin tunnin me varmasti vahdimme tietä ja lintuja ennen sitä. Aava alkoi olla jo hieman rauhaton siinä seisoskellessa, joten hyvä treenimahdollisuus avautui siitäkin. Tosin.. vinku - vinkumista en tainnut kuulla. Jotain muita ääniä kyllä.

Ensimmäinen ajo

Ampujat olivat viistosti edessämme ja me alueen oikealla laidalla. Ajoketju nosti lintuja metsästä, jotka tiputettiin aika hyvälle alueelle eteemme. Koirilla oli hyvät mahdollisuudet nähdä tiputukset, jos niitä ei ammuttu ampujista vasemmalle sektorille ja taakse. Ensimmäinen ajo tuntui alkavan hieman yllättäin sitten kuitenkin.. räiskettä ja pauketta. Lintuja siellä täällä, lennossa ja maassa. Koirat olivat hieman silmät soikeana ja valmiina töihin. Reiska koekoirana sai ensimmäiset noudot. Aavalle tuli ensimmäinen nouto selkeästi keskelle kirkasta hankea. Helppo nouto siis. Matkakaan ei ollut pitkä. Seuraava Aavan nouto tuli selkeänä markkeerauksena ojan taakse. Se nouti sen yhtä suoraviivaisesti kuin minkä tahansa muunkin hyvin merkkaamansa pudotuksen. Tämä ehkä oli Aavan noudoista hienoin tuon päivän aikana. Samaa mieltä olivat tuomari ja Timppakin. Se hienous jonka huomasin Aavasta tämän ensimmäisen ajon aikana.. se seurasi tiiviisti tiputuksia, mutta myös minua ohjaajana. Se ei missään vaiheessa ollut karkaamassa paukkuun yms. Se oli hienoa huomata, että oikeassakin tilanteessa koira toimi juuri niinkuin pitikin. Tästä ajosta ehkä noin 3 noutoa.

Toinen ajo

Toinen ajo rakennettiin niin, että me jäimme taas katsomaan sitä ampujien sivulle. Tällä kertaa selkeämmin oikealle puolelle. Ajoketju ajoi lintuja ylös ja niitä tippui tasaisesti hangelle. Linnut tippuivat useat niin, että niistä jäi näkyviin pyrstösulat mikä helpotti koirien työtä. Mikäli linnut painuivat lumen alle jäi niistä jäljelle kuoppa, joita kohti koirilla oli helppo suunnistaa. Tämä nyt on tietenkin todella huono kun ajattelee mitä koira oppii.. käyttämään silmiään. Toisaalta, onhan se koira tietenkin fiksu. Jos se kerta näkee ja sillä on selkeä kiintopiste, niin mitäpä sitä nokkaa käyttämään.

Aava sai jälleen helpohkoja noutoja. Sen haasteena oli minusta tässä ajossa pysyä paikoillaan ja katsoa monia tiputuksia ja toisten koirien työskentelyä. Reiska teki noutoja ja tuomarin koira oli välillä töissä, jonka epäonnistuessa ohjatussa noudossa, Aava sai noukata sen linnun pois. Koiralle oli tullut häiriönä lentävä lintu oikealta puolelta, hyvin lentävä ja elävä, joten sitä ei tarvinut noutaa. Sille jäi jotenkin niin vahvasti päähän ajatus siitä, että se ei keskittynyt enää kuin pyrkimään noutamaan sen linnun. Tästä alueelta taisi tulla neljä noutoa.

Lähdimme kävelemään alueen ympäri aurattua tietä ja yritimme kaikilla kolmella koiralla saada haavakkoa ylös metsän puolelta, jonne se ehti karata Reiskan tehdessä töitä toisella linnulla. Haavakkoa ei kuitenkaan löytynyt vaikka koirat olivat välillä selkeästi käryllä. Jatkoimme hieman ylemmäs aluetta. Toiset koirat olivat jo noutaneet osan linnuista, mutta koirat tekivät vielä joitain löytöjä. Aavalle ei tästä alueelta noutoja tullut. Mikä oli todella harmi, koska se oli puhtaasti hakua.

Tämän jälkeen oli tauko. Aava pääsi käymään pissalla ja ihan vain nuuskuttelemaan. Se oli tehnyt hyvin töitä.

Ajoketjua

Jatkoimme niin, että lähdimme kolmella koirakolla haravoimaan erään risukon/puustoalueen. Ajoimme lintuja kasaan seuraavaa ajoa varten. Muutamia lintuja nousikin lentoon puuston seasta ja suuntasi matkaansa rantasaunaa kohden, jonne niiden toivottiinkin menevän. Tämä oli raskas pätkä. Kahlata hangessa täydet talvikamppeet päällä ja yrittää pitää Aava suht likellä. Tässä olisin voinut toki ajatella, että Aava olisi voinut hieman etääntyäkkin. Toiset koirat kuitenkin olivat kauempana ja ajatus oli vain nostaa lintuja, mutta hyvä treeni se tuokin oli noin. Tietääpä ettei se ole hönkimässä mihinkään.

Kolmas ja viimeinen ajo

Viimeinen ajo rakentui "rantasaunalle". Jäimme Aavan kanssa hieman huonosti verkkojen sisäpuolelle, mutta tuomarin ohjeilla jäimme siihen. Aava sai muutamia noutoja kuitenkin. Yhden haavakonkin. Yhdessä noudossa ampujat jäivät jutustelemaan keskenään ja Aava teki töitä samalla alueella. Tästä kiteytyikin ajatus, että Aavan kanssa pitäisi treenata juuri sellaista, että sen tulee työskennellä ihmistenkin vierellä. Kokeissa yms voi kuitenkin tulla tilanteita, että toimitsijat, ampujat jne ovat lähellä lintuja ja dameja ja koiran pitää silti toimia ja ottaa käskyjä. Nyt Aava näytti ihan luikerolta ihmisten välissä ja minusta olisi voinut toimia paremmin. Ottaa jämäkämmin käskyt haltuun. Eräässä kohdassa toinen koira kävi yrittämässä noutaa sen riistan. Se käytti sitä jo suussaan, mutta tiputti sen pois ja ohjaaja huusi, että antaa minun koiran se noutaa. Niinhän Aava sen sitten nouti. Löysimme aluetta haravoidessa vielä parit linnut, yhteissaldona taisi olla viisi lintua repussa.

---------------------------------

Aava ja ohjaaja sai siis roppakaupalla kokemusta lisää. Reissu oli mahtava kokemus. Koko päivän yritin samalla analysoida mitä Aavan kanssa tulisi treenata A-kokeita varten, mikäli niihin joskus mielii osallistua aivan virallisesti. Yksi näistä asioita oli Aavan pääkopan kehittäminen niin, ettei se pitkien odottelujenkaan aikana leipäänny ja ala pitämään ääntä. Lisäksi, kuten tuolla aiempana kirjoitinkin, että treenata erillaisia tilanteita, joissa vain koiran PITÄÄ työskennellä ja kuunnella käskyjä. Hieman jäin kaipaamaan vaativampia noutoja. Etenkin markkeerauksia. Toisaalta niitä olisi ollut tarjolla mikäli olisi ottanut riskejä.. ja vähän mietinkin jälkikäteen muutamaa noutoa joista uskoin hetken mietittyäni, että Aava olisi ne kyllä hoitanut. Ehdottomasti olisi mukava päästä joskus toistekkin mukaan tuommoiseen. Koiran toimintaan luotto parani kyllä kerta heitolla.. ja ehkä hieman usko itseenikin. Jossakin kohtaa koulutusta on onnistunut. :)