Tällä hetkellä meillä ei asusta yhtään tolleria.
Minä ja me
Koira- ja tarkemmin sanottuna noutajamaailma alkoi avautumaan minulle vuonna 2002, kun hain Ylitorniolta tolleri-poika Roopen. Tämän pojan kanssa koettiinkin sitten vaikka ja mitä. Ei pelkästään harrastusten saralla, eikä pelkkää hyvää. Montaa asiaa kokeiltiin ja jäi kokematta. Keltanokkana koirien kanssa olisin toivonut hieman erilaisia lähtökohtia ensimmäisen koiran kanssa. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja toisaalta tämä polku on johtanut ja johtaa tietenkin edelleen, kohti parempaa ymmärrystä. Roopea kaipaan edelleen. Se jätti pysyvät noutajan tassunjäljet sydämeeni.
Tollereihin ihastuin kuitenkin siinä määrin, että joukkoomme liittyi Haukiputaalta 3-vuotiaana rouva Kaneli. Kaneli olikin vallan erilainen kuin Roope ja tuntui erittäinkin helpolta siinä kohtaa. Kanelin kanssa kokeilimme myös harrastuksia rannoilla ja heinikoissa, mutta harrastelua pidemmälle ei senkään kanssa edetty. Se kuitenkin sai uskomaan, että on erilaisia koiria.
Pikkuisen Zurin hain kommelluksien kautta Tanskan Billundista. Lennot Tanskaan, yksi yö lentokenttä hotellissa. Kasvattaja haki minut hotellin edestä aamulla pentuja valitsemaan. Mukaan lähti piskuinen Zuri, jonka kanssa lento lähti jo samana päivänä takaisin Suomeen. Zuri.. helpompaa tolleria saakin etsiä. Se on ollut kaikin puolin hurmaava otus. Sen kanssa on ollut helppo olla ja elää. Sen kanssa on katsastettu tokon saloja, vähäisesti mejää, noutojuttuja ja näyttelyitä Suomessa sekä Ruotissa. Tämä piskuinen on minulle tolleria parhaimmillaan.
Vuosia alueen yhdistystoiminnassa mukana olleena ja kisoissa talkoolaisena toimiessani, alkoi päähän syttyä kipinä omasta kisakoirasta. Nopeasta, sinnikkäästä, miellyttämisenhaluisesta, riistaintoisesta koirasta. Kipinä syttyi roihuksi ja armoton netin selailu sekä kasvattajien katselmus oli käynnissä. Seilasin käyttönoutajien välillä. Mietin käyttökultsia, labradoria jopa flattia. Päädyin aina takaisin samaan mieltymykseen...labradori sen pitäisi olla, käyttölinjainen. Ilokseni saapui pikkumusta minkki Kalixista ja sillä matkalla nyt ollaan. Aavan kanssa olemme osallistuneet lämpimän ja kylmän riistan kokeisiin sekä dami-kokeisiin. Kokeiden lisäksi metsästämme.
Kennelnimeni
Kennelnimeni Cinnaroll`s hain kasvattajakurssin jälkeen, vuosi oli 2006. Halusin nimelle historiaa. Siispä nimeen sekoittui ensimmäiset koirani. Kaneli ja "Rolle-poika" Roope. Lisäksi kanelin kautta nimeen leimautui tolleria rotuna, onhan se väriltään tumman punaisen ruskeaa. Ja mikä parasta.. nimi on myös emännän lempipullaa. Myöhemmin, kun labradori tuli taloon ja nimen siirtäminen Ruotsiin oli ajankohtaista, mietin jopa uuden nimen hakemista. Sellaista, joka olisi enemmän "gundog"-tyylinen. Nykyisen nimen historia vei kuitenkin voiton. Onhan "puustissa" kuitenkin kahta väriä kauniisti kierteellä, toistensa parhaimpia makuja tukien. Tassun jäljet siis mukana, aivan alusta lähtien.
Ensimmäinen pentue kennelnimelleni syntyi 16.2.2016. Tulevista pentueista löydät tietoa pennut-välilehdeltä. Ota rohkeasti yhteyttä mikäli Cinnaroll's-pentu kiinnostaa.
Aktiivisesti yritän oppia uutta noutajista ja rodunomaisista kokeista. Olen epäilemättä vasta matkani alussa, mutta jotain on varmasti tarttunut tältä polultani jo mukaanikin, oppia ja ymmärrystä. Ainakin monia ihania ihmisiä, joiden apu, tuki ja ajatukset ovat minulle kallisarvoisia. Kiitos siis heille nyt ja jatkossa.
Asiallista postia meille voi laittaa osoitteeseen maaritfohr (at) gmail.com. Toivoisin postit omalla nimellä. Nimimerkilliset jätän huomioimatta ja käsittelen ne roskapostina. Otathan rohkeasti yhteyttä, mikäli asiaa ilmenee.
Mukavia, ajatuksia herättäviä hetkiä meidän parissa.
Maarit
&
Aava, Enni ja Ninja
