tiistai 31. joulukuuta 2013

Aavan ohjaustreeniä Digipoliksessa

Aavan kanssa ajeltiin illalla Kemiin. Palautimme joitain tavaroita ja samalla ajattelin ottaa pienen treenin. Digipoliksen parkkipaikka oli edelleen jäinen. Nyt sinne oli toki laitettu sepeliä ihan lapio tolkulla ja se sai ajattelemaan koiran tassujen kestävyyttä. Päätin kuitenkin tehdä lyhyillä matkoilla ohjauksia.

Suuntia


Aloitin niin että, kävelin Aavan kanssa linjalle ja siitä ensin oikealle, heitin damin ja kävelin sitten vasemmalle puolelle, tehden saman. Sen jälkeen palasin koiran kanssa keskelle linjaa. Otin hihnan pois ja jätin koiran käskyllä siihen. Itse kävelin koirasta pois päin ehkä noin 10m. Pilliin vihellys eli huomio koiralle. Liikkeessähän tämä olisi pysäytys eli piiiitkä vihellys pilliin. Aiemmista tavoistani poiketen en nostanutkaan kättä ylös, vaan ajattelin huomiovihellyksen riittävän. Valitsin suunnan johon koirani ensin lähetän. Vähän käsien hieromista yhteen, hartioiden rentoutus ja napakka käsky "jo", samalla kun vein käteni sivulle siihen suuntaan, johon koiran halusin lähtevän. Kädessäni minulla oli valkoinen hanska. Se tuntui koiralle näkyvän, kun se niin päättäväisesti oikeaan suuntaan lähti. Palautus oli Aavamaisen rupelointia, mutta käteen.

Palautuksen jälkeen laitoin koiran taas hihnaan ja vein jälleen linjan keskipisteelle. Palasin lähetyspaikalleni ja annoin käskyn noutaa vasemman puoleisen damin.

Tein samallalailla seuraavatkin harjoitukset, paitsi menin itse kauemmaksi koirasta. Periaatteessa tein siis kolme sivu-harjoitusta, lähetys eri matkoilta. Hyvin meni. Aava lähti heti käskystä, ei yrittänytkään väärään suuntaan, eikä yrittänyt ennakoida eli nytkyä johonkin suuntaan paikoiltaan.

Tämän harjoitteen jälkeen otin hieman luoksetulo-pillityksiä selkä koiraan päin. Koira lähti liikeelle ehkä toisen pillityksen jälkeen. Minusta Aavalla luoksetulo-pilli on kuitenkin selvä. Harjoitellaan silloin tällöin talven aikana.

 

Taakse lähetyksiä


Muutaman luoksetuloharjoituksen jälkeen tuntui, että jotain voisi vielä tehdä. Niimpä kävin kävelemässä Aavan kanssa linjan, jonka päähän heitin jälleen damin. Tulin koiran kanssa noin puoleen väliin tätä linjaa, jätin koiran ja jatkoin matkaa itse lähetyspaikalle. Pilliin "huomio". Hieman käsien hieromista ennen lähetystä ja sitten käsi kohti taivasta samalla antaen käskyn "eteen". Siittähän Aava sitten lähti. Haki damin ja palautti. Hieman rauhallisemmin jo. Tämän toistin toisenkin kerran. Tällä kertaa neuvoja kuunnelleena heitin damin koirasta hieman viistoon, jotta se kääntyessään käden suuntaisesti kääntyisi suoraan damin kohdalta. Aava kuitenkin kääntyikin lähetyksessä ns. väärään suuntaan, joten ajatus tästä romuttui heti. Se ei kuitenkaan ollut harjoitus, joten annoin tuon kääntymisasian olla. Harjoitella niitä lisää toisessa kohtaa.

Linja


Lopuksi päätin vielä tehdä yhden pitkähkön suoran linjan parkkipaikan lävitse. Jälleen motivoin damin koiran kanssa. Kävelimme toiseen päähän parkkista ja annoin Aavalle luvan noutoon pitämällä kättä sen kuonon vieressä , suunta damille. Aava suoritti tehtävän helposti.

Kaiken kaikkiaan kiva perustreeni. Soppelin säpäkkä, mutta silti tapahtumia.

Videoista löytyy pätkä Aavan hyppyharjoituksesta tältä aamulta 31.12.2013 sekä pitkähkö linja. Linja videossa on tapahtunut jotain mystistä. Se alkaa uudelleen palautuksen jälkeen eli se on kopioitunut perään uudelleen.  Kertaus on opintojen äiti, mutta todellisuudessa Aava teki vain yhden tuollaisen linjan.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Aavan treeniä sisätiloissa

Osa ihmisistä tuudittautuu siihen, että talvi voi olla treenitöntä aikaa lumen, pakkasen ym syiden takia. Ei meillä. Meillä se olisi mielikuvituksen puutetta. Meillä treenattiin viime talvi läpeensä ja niin tehdään tänäkin talvena. Oli se sitten sisä- tai ulkotreeniä. Sisällähän on eri helppo ottaa pieni treenihetki siellä täällä. Välissä voi tirpassa vaikka kaffit ja ottaa uudelleen.

Tänään Aavan treeniohjelmaan on kuulunut luoksetulopillin vahvistusta, luovutusta, seuraamista, rauhoittumista minun ympärilläni sekä aidan ylitystä. Ihan kivasti meni kokonaisuudessaan. Lista näyttää pitkältä, mutta todellisuudessa ne on nivottu osaksi toista harjoitusta loppujen lopuksi ja seuraaminenhan tuli harjoitusten välissä kävellessä hieman sisällä. Pieni muistutus erillään kaikissa ensin. Noita samoja asioitahan olemme koirien kanssa harjoitelleet koko niiden eliniän, joten uuden opettamisesta ei ollut minkään kohdalla kyse; ei edes hypyn. Sitä olemme treenanneet ulkona mm. toko-aidalla. Innostusta hain jälleen Keith Matthewsin dvd:stä. Mukava huomata, että on onnistunut treenaamaan samoja asioita jo aiemminkin eli vielä en ehkä ole Aavaani pilannut.

Damin pitäminen ja rauhallisena olo


Kutsuin Aavan luokse ja kehoitin sitä istumaan ja vaadin sitä rauhoittumaan. Silitin ja hieroin sen korvia ja muutenkin pään sekä kaulan seutua, jotta se kokisi hyvänä asiana lähelläni olon ja rauhoittuisi. Tämä toimikin hyvin. Aavaa silittäessäni keskityin lisäksi nostamaan sen päätä hyvään luovutusasentoon. Tämä sama kun pitäisi olla se asento, josta toivon koiran damin/riistan minulle luovuttavan. Aavalle tämä tuntui olevan hieman vastenmielistä ja sama pään kääntely alkoi, jota olen nähnyt ja kokenut damin kanssa. Kokeilin myös damin pitämistä. Eli tuohon aiempaan lisäsin vain damin suuhun pidä-käskyllä. Virvelöinti alkoi välittömästi ja samalla koiran rauhoittaminen. Treenaamme siis tätäkin nyt aktiivisemmin ilman damia ja damin kanssa,  jotta koira oppisi paremmin luottamaan siihen, että luokseni tullaan, istutaan rauhassa, dami on suussa tai se otetaan ja se saa hyvittelyjä.

Luoksetulopilli


Luoksetulopilliä vahvistin niin, että jätin aavan istumaan ja kävelin itse toiseen päähän taloa. Niin suuri kun talomme onkin, mutta tulee siinä silti asia selväksi. ;) Hyvällä kelillä otamme ulkona sitten. No kuitenkin, toisessa päässä taloa olin kasvot koiraan päin ja vihelsin luoksetulo-käskyn, joka on minulla kaksi peräkkäistä vihellystä. Tarpeen tullen sitä voi toistaa koiran jo liikkuessakin. Mikäli tämä tyyli alkoi näyttää varmalta tein samalla tavalla, mutta käänsinkin selän koiraan päin ja pillitin. Tässä Aavalla oli aluksi taas tajuamista. Se on sen osannut tehdä aiemmin aivan hyvin, joten päätelmä on.. lisää perustreeniä ja jatkuvasti toistoja koko treenikauden ajan. Näin asia saadaan varmaksi ja pysyväksi muistiin.

Kun Aava ymmärsi hyvin luoksetulopillityksen myös selkä siihen päin lisäsin väliin damin, jonka luovutusta olin harjoitellut siis erillään jo aiemmin. Tipautin damin lattialle, kävelin talon päähän ja jäin selin. Sen jälkeen vihelsin pillillä. Aavan lähti tulemaan luokse, nappasi damin matkalta ja luovutti. Pari toistoa tämän kanssa.

Aidan ylitys


Aidan ylityksen harjoittelemisen aloitimme niin, että kaadoin meidän eteiskäytävän suulle tuolin nurin. Siinä selkänoja on reipas puolimetriä korkea/leveä. Se oli hyvä alku. Heitin damin sen yli eteiseen ja annoin Aavalle luvan noutaa markkeeraus. Hyvin meni. Jopa liian helposti. Hetken mietittyäni ja saatuani vinkkauksen meillä löytyvistä lapsiporteista, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Portti kiinni kodinhoitohuoneesta. Aava sivulle ja dami yli. Sitten toivomaan koirakin yli.. :D Menihän se. Takaisin tulo dami suussa oli työläämpää ja koiraa joutui rohkaisemaan voimakkaasti yli. Kerran autoin sen niskasta tukien. Sain tässä käteeni vähän raapaisuja, mutta pääasia, että yli meni ja tuli. Sama uudelleen ja Aava hoiti homman molemmin päin. Kiva. Tuota on kuitenkin treenattava vielä ja paljon erilaisilla esteillä. Puita, portteja, aitoja, kivikasoja jne. Kiva nähdä, että koira pystyy tuohon. Hyvä treenipäivä. :)

torstai 26. joulukuuta 2013

Jäistä treeniä digipoliksessa

Kävin Kemissä katsomassa erästä narttua, joka olisi tarkoitus astuttaa tulevasta juoksusta ystäväni uroksella. Koira vaikutti oikein reippaalta ja avoimelta nartulta eli varmasti se todennäköisesti sitten saa astutusluvan. :)

Samalla otettiin pieni treeni Zurille ja Aavalle jäisellä parkkialueella ja läheisessä risukossa. Teimme ensin linjamaalit Aavalle muistiin ja sitten hieman markkeerauksia, jonka jälkeen linjaa häiriö markkeerauksella.

Markkeeraukset tulivat pienen taimikon sisälle tai etupuolelle, jossa oli erinäistä kasvillisuutta ja risukkoa. Risukkoa oli syksyllä ilmeisesti raivattu, kun lumen alta sojotti oksia. Otin kuitenkin riskin, että Aava huomaa varoa työskennellessään. Illalla kuitenkin huomasin pari naarmua sen vatsassa, mutta ei se niitä vaikuttanut aristavan. Markkeeraukset tehtiin mustilla perusdameilla. Vaikutti, että Aava ei niitä oikein erottanut illan alkaessa hämärtää. Mielestäni sillä oli siihen kuitenkin mahdollisuus, kun valoisan aikaa oli vielä jäljellä. Aava kuitenkin tonki damit ylös suunnasta johon ne olivat tippuneet. Se jätti alueen kerran pari ja viimeisellä damilla ohjasin sen pillin ja suuntien avulla takaisin oikealle alueelle, jotta se oppisi luottamaan muistiinsa ja alueeseen. Olisiko markkeja ollut noin 10kpl.

Linjoissa veimme pari damia hankeen pystyyn parkkipaikan laitaan. Sen jälkeen heitettiin pienellä kulmalla oleva markkeeraus. Kehoitin Aavaa käskyllä "jätä" unohtamaan sen ja käänsin sen linjalle. Hieman pään ja nenän liikkeestä näki ettei se keskittynyt täysin linjaan, mutta meni sinne kuitenkin parin lähetyspaikan vaihdon jälkeen. Askeleita siis sivulle ja eteen. Sen jälkeen se sai hakea markkeerauksen. Kivasti meni kuitenkin.

Zurille kokeilimme samaa asiaa hieman laajemmalla kulmalla. Sitä sai kieltää enemmän, ettei se hakisi viimeksi heitettyä markkeerausta ensin. Silläkin kuitenkin linja onnistui melko pienellä vaivalla ja vääntämisellä. Sen sijaan markkeeraukselle lähtö oli enemmän täynnä muita asioita, kuten juoksunartun pissojen tarkastusta yms. Lisäksi se yritti palauttaa damia heittäjälle sen sijaa kuin minulle. Tätä sitten treenattiin heittelemällä dameja lähemmäksi heittäjää ja voimakasta kutsua luokse. Näytti purevan pikkuhiljaa.

Pieni pikatreeni siis päivälle.

torstai 19. joulukuuta 2013

Kotikutoista näyttelytreeniä

Näytelmiä ajatellen kokeilin hieman seisottaa molempia koiria. Sisällä juoksuttaminen osoittautui haastavaksi liukkaan parketin kanssa edes hitaassa askelluksessa, joten sitä kokeilemme sitten ulkona.
Zurin kanssa homma meni joten kuten. Onhan sen kanssa asiaa treenattu jopa pentuna, joten oppi on paremmin perillä. Aava sen sijaan.. voi taivas. Niin rupelilla kuin voi vain olla taas. Ja niin ihmeissään, että mitäs tässä nyt pitäis tehdä. Rauhoittelua, rauhoittelua ja makkaraa suuhun. Tulee sen pentuajat mieleen kun harjoiteltiin jotain muuta. Kamalaa sähläystä.. :D No monen malttia koettelevan hetken jälkeen Aava jo hetken seisoo ihan suht nätisti.. Tai no sanottaisiinko, että on neljällä tassulla, ilman että rupeloi,  yrittää sivulle tai istumaan tai tai... Meillä onkin piiiitkä matka näköjään kauniiseen varmaan seisomiseen. Ehkä treenaammekin tätä nome-juttujen sijaan.. ;)

Koiramaisia suunnitelmia

Mihin sitä ihminen muuten ns. ylimääräisen aikansa käyttäisi kuin koiramaisiin hommiin? Eilen kävin opiskelemassa hieman koekalenterien käyttöä ja ensi vuoden puolelle onkin sitten urakkaa kerrakseen yrittää pitää lankoja käsissään. Epäilen yksin onnistuvani, mutta ehkä saan apua. Jonkinlaista raamia haluttaisi tehdä ensi vuodelle. Monasti on näyttänyt käyvän niin, että jos minkäälaista suunnilmaa ei ole eikä asioissa ole ajan hermoilla, on  tuppanut jäämään kaikesta kivasta paitsi. Huomannut liian myöhään, jo ilmoaikoijen umpeutumisen mentyä, että "tuokin olisi ollut kiva". Koekalenteria on siis siinäkin mielessä tutkailtu ja surffailtu eri sivustoilla katsastamassa tulevia koulutuksia, leirejä yms. Aika vähän tähän astisista on löytänyt tietänsä oikeasti meidän toimintakalenteriin.

Treenisuunnitelmia


Aavan ja Zurin treeneihin kaipaisin jonkinlaisen rungon ja tavoitteen mitä kohti lähteä kulkemaan. Paljon on asioita, joita etenkin Aavalle pitäisi avo-luokkaa varten opettaa. En tiedä auttaisiko jonkinlaisen listan tekeminen asiassa. Mielessä ainakin pitää alkaa käymään näkemiään avo-kokeita lävitse. Josko sieltä kautta muistuisi mieleen asioita, jotka ainakin tulisi olla kokeiltuna.

Näyttelysuunnitelmia


Hieman katselin myös näyttelykalenteria sillä silmällä, että josko Zurin ja Aavan veisi näytelmiin ensi vuonna. Siitä onkin aikaa kun olen itse koirani esittänyt kehässä, joten paljon treeni tulemme tarvitsemaan. Etenkin meidän hyrrä-rulla-Aava, jonka sain hädintuskin seisomaan loimikuviin. Mutta, josko tässäkin asiassa oikeanlainen treeni ja asenne auttavat. Näin alkuun olen nyt ajatellut, että katson joitain lähinäyttelyitä, joihin voisimme mennä. Aavan kanssa tulostavoitteethan ovat juuri sen H:n verran, vaikka se minusta niin nätti ja sievä pieni minkki onkin. Tuomari voi olla sitä mieltä, että se ei istu vallalla olevaan rotumääritelmään. Zuppuraa taas mukava mennä käyttämään muuten vain.

Pentuesuunnitelmia


Zurin pentusuunnitelmia olen nitkauttanut eteenpäin. Olen yrittänyt sille katsella ja miettiä urosta. Hyvä ystäväni Oulun seudulla on auttanut tässä asiassa minua suuresti. Tällä hetkellä Zurille olisi yksi hyvä vaihtoehto, mutta koska tarinalla on vasta raamit ei siitä sen enempää vielä. Jännitystä elämään. Kuitenkin Suomessa anomani kennelnimi on siirrettävä tänne Ruotsin puolelle ja sitä olen selvitellyt. Kiire ei tällä saralla tunnu vaivaavan elämääni.

Suunnitelma nyt kuitenkin olisi, että vuoden 2014 kevään juoksuun Zuri astutettaisiin ja pidettäisiin sitten peukkuja. Tavoitteena terveitä, hyvä luonteisia punaturkkeja, joiden kanssa eläminen ja harrastaminen olisi mutkatonta ja mahdollisuudet monipuoliset. Ajatus olisi saada ripaus riistaviettiä pentueeseen, jotta mahdollisuus mm. taipumuskokeeseen olisi kiinnostusten mukaan. Uroksesta nimenomaan olen tätä vietikkyyttä yrittänyt hakea. On se sitten todettu kokeen kautta tai käytännön metsällä.

Valitettavan vähän edes taipumuskokeen läpäisseitä uroksia on tullut vastaan. Viimeisimmässä tollerilehdessä olikin pitkä kirjoitus rodun suunnasta tänä päivänä. Olin kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla monessakin kohdassa ja huoli on minusta aiheellinen; "onko novascotiannoutaja noutaja ollenkaan?" Tuntuu, että jalostuksessa on joiltain osin kiinnitetty rodunomaisiin ominaisuuksiin kokoajan vähemmän ja vähemmän huomiota. Poikkeuksia kasvattajissa onneksi on. Kirjoitus saikin minut taas miettimään millaisia kulmakiviä minä omalle kasvattamiselle asetan. Luulen, että minulla on loppujen lopuksi melko kirkas ajatus tavoitteistani ja siitä millaista pentuetta lähden tavoittelemaan. Ajatukset on vain joskus vaikea pukea sanoiksi, vaikka edellä sitä yritinkin jo avata. Ei ole musta-valkoista "totuutta".Ajatuksia risteilee päässä niin paljon.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Parkkipaikkatreeniä

Tämän päivän treenipaikalle pääsy kangerteli hieman ja pahaa mieltä tuli roppakaupalla. Tarkoitus oli ehtiä treenaamaan kerrankin valoisalla jotain, mutta monien sattumusten summasta pimeä painoi vahvasti päälle. Yhden auton irroitus-projektin jälkeen ajelin kohti kotia. Kiukkuisena, mieli mustana. Mietin, että kannattaako edes yrittää treenata mitään enää vai ajaa vain kotiin. Päädyin sitten kuitenkin erään varaosaliikkeen pihaan tekemään vähän jotain.

Otin autosta molemmat; Aavan ja Zurin. Istutin ne riviin ja tein niille hieman malttiharjoituksia heitellen dameja niiden ympärille. Noutaa niitä ei saanut. Zuri yritti kerran-pari napata yhden lennosta, mutta muuten ne olivat oikein maltillisesti.

Tämän jälkeen kokeilin hieman ehkä uhkarohkeaakin harjoitusta. Heittelin koirille markkeerauksia ja siirryin sen koiran viereen, jonka lähetin noutoon. Toinen odotti, jos odotti. Zurilla oli tässäkin hieman ongelmia Aavan lähtiessä noutoon. Eli sillä ei vielä asia ole aivan selvä, että omalla vuorolla mennään. Zurin lähetän noutoon sanalla "hae" kun taas Aavan lähetän aina nimellä. Mikäli olisin ollut fiksu jo aiemmin, olisin lähettänyt Zurinkin nimellä noutoihin aina. Selkeästi käskyn vaihto ei kuitenkaan onnistu enää. Se luo koiralle liikaa epävarmuutta lähetykseen ja johtaa turhiin käskyihin ja hokemiseen. Zurin kanssa keskityin taas vähän palautuksiin ja mukavan tekemisen tunteen takaisin saamiseen. Ehkä se vielä löytyy. En ehkä tätä vuorotellen markkeeraus-harjoitusta nyt jatkossa enää kokeile. Mielestäni turhan epäselvä koirille kun ohjaaja on sama, vaikka lähetyskäskyt ovatkin erilaiset. Mieluummin jotain selkeämpiä, yksinkertaisempia harjoitteita.

Zurin laitoin tämän jälkeen autoon. Se oli mielestäni saanut pääkopalleen jo sen verta kuormitusta. Aavan kanssa sen sijaan otimme vielä linjaa ja ohjausta. Vein parkkipaikan toiseen päähän mustan damin, selkeästi näkyviin lumipenkkaan. Palatessa tiputin ns. palkkapallon linjan oikealle puolelle, niin ettei koira sitä nähny. Aava linjalle, johon se lähtikin hyvin varmasti. Pallopaikan kohdalla pysäytyspillitys. Aava reagoi siihen hyvin ja nopeasti, mutta ei ymmärtäny ohjausta oikealle. Yritin vahvistaa kropallani siirtymällä muutaman askeleen oikealle, mutta siitä huolimatta Aava teki menoa linjalla olevalle damille. Sain sen kuitenkin pysäytettyä edelleen. Kutsuin itseeni päin ja pysäyttelin kunnes se oli jälleen ohjauslinjalla. Rauhoitin koiran siihen. Annoin kropalla selkeän avun rauhallisesti sekä käsi rauhallisesti sivulle.. ja "jo!". Siellähän se pallo oli! Voi mitä riemua oli silminnähden nähtävissä Aavasta. Sen jälkeen se tiesi mihin sen on mentävä. Suoraa linjaa ja lujaa. :) Miun minkki. Pari tuollaista samanlaista, hieman ohjauspallon etäisyyttä muuttamalla eli koira juoksi pidemmän matkaa suoraa linjaa ennen pysäytystä.

Siinäpä sitä sitten oli. Kello painoi päälle ja oli aika ajella kotiin koiruuksien kanssa. Harmitti, että hieman erilaiseksi kuviteltu päivä muuttui parkkipaikan "suunnittelemattomaan" ex tempore-treeniin.



Treenin aloitusta...

lauantai 14. joulukuuta 2013

Uudet loimet

Koiran loimea

Viikon aikana hankin itselleni ja Aavalle lisää lämmikettä kylmää vastaan. Aavalle kävin paikallisesta Hööksin hevos- ja koiratarvikeliikeestä ostamassa useiden sovitusten jälkeen bot:in eli back on trackin loimen. Aiemmin olen ollut varma, että juurikaan bot:in loimea ei meille tule. Se on ulkonäöltään muistuttanut keskiaikaista taisteluhevosen haarniskaa (ystäväni sanoja lainaten) ja muutenkin huhut siitä, että se parantaisi koiran suorituskykyä kokeissa sai aiemmin tyrmäämään ostoksen.

Näin kuitenkin erään noutajaihmisen koiralla päällä tuollaisen loimen ja yllättäin ajatus siitä alkoikin tuntua hyvältä. Pienen kartoituksen jälkeen löysin ko. loimen lähes naapurista ja jopa hieman halvemmalla kuin verkkokauppoista. Mitäpä sitä lähtemään merta edemmäs kalaan.

Monet pitävät metsästyskoirien vaatettamista turhana; jopa naurettavana asiana. Itse kuitenkin näen asian niin, että rasittuvat lihakset tarvivat lämpöä ja suojaa suoritusta ennen ja etenkin sen jälkeen. Usein treeneissä on pitkiä odotusaikoja, joten niidenkin välissä loimen voi heittää päälle.

Bot:in loimi on hyvin istuva ja siinä on mielestäni hyvin säätöjä koiralle. Aavalle ostin koon 55. Sovitin useaan otteeseen myös pienempää kokoa 52.

BOT koko 55, Aavan päällä.



Emännän loimea

Viime viikolla löysin pitkän etsinnän ja harkinnan jälkeen haaveilemani villapaidan. :) Niin onnellinen. Sen kun vetasee iihanan devoldin merinoasun päälle, niin luulisi tarkenevan. Mie niin tykkään. Tuo villapaita rojekti on ollut mulla siitä saakka ku kävin ekaa kertaa Devoldin sivuilla katselemassa. Mie vähän kyllä syytän tuosta Timppaa, joka markkinoi kuinka hyviä net tuotteet ovat.

Villapaitaa vain ei tahtonut löytyä. Ensin ei siitä väristä, jonka halusin ja sitten ei kokoa. Ei saanut selkoa onko se miesten, naisten vai unisex. Tuttavani urheilukaupassa yritti myös sitä minulle saada ja selvittää. Sitten kuitenkin, kuten minulle jo jokseenkin ominaista, löydän sen ihan likeltä Kemistä. Sopivaan hintaan ja värissä, jonka kelpuutan.

Mutta eihän siinä vielä kaikki... käyn ostamassa sen. Olen sovitukseen raahannut mukanani Ickyn sekä soittanut makutuomariksi ystäväni. Valitsen sitten kahdesta koosta pienemmän "tämä on hyvä, juu-u.. tämä on tosi hyvä". Vaan kun ei sitten kotona olekkaan ja päädyn aamulla uudelleen liikkeeseen sovittamaan ja vaihtamaan villapaitaa monien anteeksipyyntöjen kera vaivasta, jonka myyjälle aiheutin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt olen tyytyväinen. :)


Villapaita Devold Svalbard



Auton uusi kate

Jos muutkin, niin autokin. Eli miun treeniautokin sai viikon aikana uuden katteen. Se vietiin maanantaina maalaukselle ja eilen haettiin pois. Jännitti olisiko se aivan kamala, mutta ei se mielestäni nyt niin hirveä ole. Totta, jos rahaa olisi kuin roskaa olisi siihen teetetty ihan oman mielenmukainen linjakkaampi kate. Tuolla kuiten mennään. Saa vihdoin kylmän sietävää tavaraa lavalle. Tietenkin kesällä ei ole niin justiinsa mitä laittaa. Aikomus on kesäksi saada parkkihäkki koirillekkin sinne. Saa suojaan hieman.



Hiluxin uusi kate

tiistai 10. joulukuuta 2013

Gurun jalanjäljissä.. dvd on saapunut

Kaiken tämän lumen ja kylmän keskellä innostuin tilaamaan itselleni synttärilahjaksi noutajakouluttaja gurun Keith Mathewsin dvd-paketin kennel Minnowsilta. Paketti saapuikin yllätyksekseni jo eilen ja tänään jo pääsin nautiskelemaan Keithin annista.

Ensimmäinen dvd kertoi pennun valinnasta ja noutajan harjoitusten aloittamisesta. Oli mukava katsoa, että on osannut tehdä jopa samankaltaisia harjoituksia Aavan sekä Zurin kanssa. Ehkä hieman vähemmän koiran "nostatusta" olen itse harrastanut, tälläinen tiukkis kun olen.

Keith näytti ja kertoi harjoituksista eri ikäisten koirien kanssa. Siinä lomassa innostuin itsekkin kokeilemaan harjoitteita Aavan ja Zurin kanssa. Hyvin toimivat, joten noita harjoitteita ajattelin jatkaakin tässä osana päivärutiineja.

Uusiksi sloganeiksi sain ensimmäiseltä levyltä "I`m the backleader" ja "my fault". Ne onkin hyvä pitää mielessä jatkossakin. :) Tästä on varmasti iloa jatkossakin.


Keith Mathewsin dvd-paketti.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hyytävän kylmää treeniä Kalixissa

Tänään lähdimme  Timpan ja Reiskan kanssa kalseaa kylmää uhmaten kohti Kalixin Lantjärvea ja talven ensimmäisiä treenejä siellä. Pakkasta oli n. -10'C. Autossa puin lähes kaikki mukana olevat vaatteet päälle. Aavallekkin loimi niskaan. Kylmästä huolimatta kannatti. Huippu kiva treeni. Micke, Aavan kasvattaja, oli jo yhdessä Bossen ja Krissen kanssa punonut treenin,  joka koostui useasta linja- ja lähihakutehtävästä, joiden väliin tuli markkeerauksia launcherilla.

Aavalle kaikki paikat motivoittiin, lukuunottamatta lähintä lähihakupaikkaa. Linjapaikkoja oli yhteensä  viisi ja markkeeraukset väliin.

Aloitimme Aavan kanssa markkeerauksella. Sukkaan puettu dami ammuttiin kohti harvaa taimikkoa. Aava haki sen helponnäköisesti. Markkeerauksen jälkeen otimme pitkän linjan rinnettä kohden. Kävelin ehkä suotta niinkin lähelle lähettämään Aavan. Sillä oli  selvästi selkeä muistikuva paikasta ja se noutikin damin sieltä vaivattomasti.

välissä muut,  edistyneemmät koirakot ottivat linjoja ja markkeerauksia. Aava vinkui hieman taas passissa. Murr. Kylmää vai kierroksia? Mutta ei se suotavaa ollut. Aava selvästi tiesikin tekevänsä väärin kun osasi väistää hanskaa.

Lähemmässä lähihakutehtävässä yllätyksellisyyden aiheutti todella, todella pienet damit. Ne upposivat täysin koiran suuhun, eikä palautuksessa voinut kuin koiran olemuksesta arvailla sillä olevan damin suussa. Toisella kerralla tällä samalla lähihakupaikalla sain Aavan hyvin alueelle linjalla ja Aava aloitti lähihaun. Se kuitenkin poistui alueelta pois päin minusta lumiseen penkkaan. Vihelsin raskaan pysäytyksen ja yllätys oli suuri kun Aava pysähtyessään sylkäisi pienen damin suustaan. Voi viheliäs. Siinä mietin sitten, että miten saan sen ottamaan jo kerran "kielletyn" damin uudelleen ja tuomaan sen. Päädyin koiran siellä istuessa ja odottaessa kokeilla lähihakupillitystä. Aava jätti sylkemänsä damin ja kävi kaivamassa uuden alueelta, jonka vieressä se siis edelleen oli. Palautuksen jälkeen sain sen kuitenkin hakemaan syljetyn daminkin jollain epämääräisellä "Aava, hae, linjamerkki-lähetyksellä". :D

Treeni meni kuitenkin kokonaisuudessaan mielestäni hyvin. Varmuutta vielä linjoihin, pillipysäytyksiin ja palautuksiin. Pieni virvelihäntä esittäytyi taas tänään. ;) Dami suussa piti härveltää pinkeänä edessä, eikä kauniista käteen palautuksesta tietoakaan.  Lähinnä tuo huvitti. Aavalla oli selvästi hauskaa. Tänään Aava oli kivasti ja riittävästi ohjattavissa. Mukavinta oli nähdä se ilo ja energia jolla Aava työskenteli. :)



Aava Kalixin treenissä paleltumassa

Treeniporukkaa ja labbiksia. Krisse&Klara, Bosse&Åsa ja Micke&Rusa. Aava kuvan vasemmassa laidassa.
 
 
Timppa ja Reiska kylmissään.