Djurmagazinet cup Luleå 28.6.2014

Aavan kanssa osallistuimme toiseen osakilpailuun, joka järjestettiin Luleåssa. Sijoituimme siellä toiseksi samoilla pisteillä voittajan kanssa. Pisteitä molemmilla 77.

Rastit menivät ok, mutta Aava missasi kakkosista aina toisen. Yhdellä kerralla se ei ohjaajan huolimattomuuden takia nähnyt ja muilla kerroilla se vaikutti kuin se olisi unohtanut ne. Ohjauksella saimme kuitenkin kaikki damit ylös. Suurin asia siis kilpailussa oli nähdä Aavan kuuntelevan pilliä ja ottavan ohjausta maalla hyvin vastaan. Rastit olivat mielestäni hyvin suunniteltuja ja niissä oli onnistumisen mahdollisuudet. Nyt vain meni noin.

Aavan veli Sprint ohjaajansa Ingerin kanssa oli myös paikalla. Olisin halunnut enemmänkin nähdä koiran työskentelyä. 5 rastia siihen on vähän.. :D

Ensimmäisellä rastilla tehtävänä oli markkeeraus oikealle puolella, jonka koira nouti ensin. Tämän jälkeen linja suoraan samalta paikalta markkeerauksesta ajateltuna vasemmalle puolelle. Maasto oli avointa, mutta hieman kivikkoista ja risuista. Tämä tehtävä meni aivan ok. Markkeerauksesta Aava veti vähän pitkäksi ja ohjasin sen damille.

Toisella rastilla oli kakkosmarkkeeraus peitteisempään maastoon. Aava näki niistä vain toisen. Toisessa käänsin sitä niin paljon kropallani, että se katsoi sektorista ohitse. Sain kuitenkin molemmat damit ylös.. jälleen ohjaamalla.

Kolmosella oli jälleen kakkosmarkkeeraus. Aava näki molemmat heitot, mutta sai ne taas ylös ohjauksella. (ensimmäisen kohtaloa en muista; hakiko itsenäisesti vai ohjasinko sillekkin) Se lähti niitä kyllä hakemaan oikeasta suunnasta, mutta toisella se päätti yhtäkkiä pyrkiä jo haetulle damille.

Neljännellä rastilla oli kuvassa mukana jo vettä. Juoksuvettä. Koira piti saada linjaa veden toiselle puolelle, jossa oli keppi ja dami sen juuressa. Mikäli ohjaus olisi mennyt nappiin, olisi koiralla ollut kaislojen välissä hieno kuja, mutta koska Aava ohjautui hieman sivuun se ei päässyt käyttämään kujaa hyväksi. Sain kuitenkin Aavan suhteellisen helposti damille. Se otti jälleen hyvin ohjausta.

Viidennellä rastilla oli jälleen kakkosmarkkeeraus metsässä. Nämä olivat selvästi näkymättömämpiä heittoja. Molemmat taisin loppukirjoissa ohjata. Tai ainakin toisen. Mutta, jälleen damit tallessa.

Kiva, joskin jännittävä päivä oli taas takana.

vesityön parsimista

Tuon edellisen epäonnisen päivitetyn treenin jälkeen, olemme Aavan kanssa käyneet samassa paikassa parsimassa treenejä. Lähinnä veteenmenoa. Rannassa pööpöily pitäisi saada pois. Miettikööt Aava vasta vedessä, että mitäs täällä pitikään tehdä? Pala palalta vesityötä pitäisi rakentaa kuitenkin uudelleen.

Veteen on heitetty markkeerauksia niin, että koira on katsonut ne lähetyspaikalta ja pienen käännöksen jälkeen se on lähetetty veteen linjalla. Muutamia on tehty niin, että damit on heitetty penkalta ja koira seurautettu sieltä lähetyspaikalle.

Noissa markkeerauksen omaisissa linjoissa Aavalla ei ole ongelmaa. Se roikaisee itsensä veteen lähes "Reiskamaisesti" ja ui hyvinkin reippaasti damille. Ongelmia tulee jälleen, jos koiran mielikuva damista on hutera ja/tai se ei sitä näe rannalta.

Tähänkö saisi jonkin ratkaisun, niin olisi yksi iso ärsytystekijä poissa. Voihan olla, että tuollainen aivopesumainen treeni auttaa tuohon ajankuluessa. Se selviää myöhemmin. Uskon kyllä, että sillä voisi saada parannusta. Nyt pitäisi vain malttaa mielensä ja keskittyä edelleen varmuutta luovaan treeniin.

Mielen malttamista ei tietenkään taas ollut kun ilmoitin Aavan yhdistyksemme järjestämään kokeeseen ensi kuun alussa. Mutta, josko se olisi edes hyvää treeniä meille koirakkona.

Nyt kun olen päätynyt mielikseni töihin, kevenee Aavan treenaus kuin huomaamatta ajankäytön takia. Mukava nähdä onko sillä vaikutusta sen työskentelyyn yms. Toivoisin positiivisessa mielessä tietenkin.

Terve pää kestää

Tässä lähiaikoina Christian on tehnyt Aavalle kodinomaista luonnetestiä. Ickyn mielestä Aava on nyt sen "bästa vän". Se tuo Aavalle selvästi etuoikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Se saa lattialle oman peiton ja tyynyn, mutta siinä onkin sitten maattava ja katsottava pelejä ja filmejä vieri vieressä maaten. Haleja ja pusuja on oltava valmis puolin ja toisin vastaanottamaan rajattomasti. Aava ei näytä laittavan hanttiin moista kohtelua. Tyytyväisenä lekottelee pää tyynyllä, pehmeällä alustalla. Aikuisena kun on läsnä Ickyn ja Aavan touhuissa, niin molemmat varmasti oppivat toisiltaan jotakin. Heikko hermoinen tässä asiassa Aava ei ainakaan ole. Vaan on osoittanut hyvin sopeutuvaa luonnetta.

Ja kun selkäranka taas katkeaa..

Olimme Aavan kanssa tekemässä Kemijokisuulla jälleen vesiohjauksia. Ne toteutettiin niin, että rännin törmältä heitettiin koiran katsoessa useita (6kpl) dameja veteen. Tämän jälkeen koiran kanssa käveltiin rännin päähän lähettämään koira. Aavalla oli noudettavana 3 damia. Ensimmäiset pari noutoa menivät aivan hyvin. Koira otti tarvittaessa ohjausta ja ui hyvinkin pitkän matkan damille.

Viimeinen dami ei sitten talteen tullutkaan. Dami oli hiljalleen virran mukana ajautunut jo selvästi kauemmaksi kuin edellinen, jonka se oli hakenut. Sekin oli jo mielestäni tarpeeksi kaukana; näin jälkikäteen ajateltuna. Aava kyllä ui lähes damille, enkä nähnyt enää edes tarpeelliseksi vahvistaa sen menoa, koska olisin olettanut sen saaneen damista joko näköhavainnon tai haistaneen sen. Se oli siihen saakka uinut aluetta kohden hyvin suoraan ja suhteellisen itsenäisesti, ilman kyselyjä. Sitten sen päähän heräsi suuri kysymysmerkki ja sen ranka nitkahti. Se kääntyi useista käskyistä huolimatta pois ja ajautui koko ajan kauemmaksi damista. Viimein se märkänä rättinä istui vieressäni. Voitte kuvitella ärsytyksen määrää.

Tämän jälkeen uusista, useista motivoinneista huolimatta, se ei lähtenyt enää vedessä kuin muutaman metrin päähän ja palasi takaisin rantaan. Ja ärstys vain kasvoi..!! Pallon kun heitti.. sen minun lyhyen heiton, sen se lähti hakemaan ja saalisti sen veden alta kuiville. Muuten voisin sanoa, että pirun hyvä lukko. Ja maailman surkein treenin lopetus. Kello oli jo siinä kohtaa sitten niin paljon, että treeni oli lopetettava ja lähdettävä Kemiin äitiltä lunastamaan poika kotiin.

Jo treenipaikalla aloitti syiden etsimisen ja analysoimisen epäonnistuneeseen treeniin. Ajatus, että omassa asenteessani olisi treenin aikana ollut joku vika tai se olisi ollut huono, näin vaikuttaen koiraan negatiivisesti, ei mielestäni pidä tällä kertaa paikkaansa. Sehän toki olisi helppo selitys, kun vetasee sen vain jostain aiemmasta mielikuvana tai päähän pinttymänä, eikä ajattele, että jotkin asiat voisivat muuttua. Sitähän tämä kuitenkin on.. treenata koiraa, kehittää sitä eteenpäin, oppia ja muokata myös itseään ohjaajana. Olen itse tehnyt töitä aloittaakseni asenteen muutosta ja olen yrittänyt muuttaa ajatusmalliani positiivisempaan Aavan treenauksessa. Olin siis jälleen treenissä liikkeellä samalla asenteella kuin aiemminkin, että rentoa, mukavaa yhdessä tekemistä. Se, että ärsytys kyllä nousee, kun huomaa lähettäneensä koiran tehtävään, joka ei ole enää ollenkaan sen itsevarmuutta tukevaa, vaan päin vastoin. Apuja ei ole saatavilla, eikä niistä enää myöhässä ole apua, kun koira on jo päättänyt luovuttaa ja niin on ohjaajankin tehtävä. Tilanteen voi vain todeta olevan jo omista käsistä pois. Näille muuttujille ja virhearvioinneille ei voi jälkikäteen mitään. On vain muistettava analysoida treenitilannetta siinä hetkessä enemmän ja tehdä omat päätökset sen mukaan.

Omiin kokeisiin olisi muutama päivää ilmoittautumisaikaa, mutta empä taida. Josko syksylläkään. En ole nyt aivan varma miten jatkan Aavan kanssa eteenpäin. Treenataan tietenkin, mutta milloin seuraavan kerran ja kuinka paljon on nyt avoinna. Veteen se kuitenkin pitää saada, treenasi nyt miten vähän tai paljon tahansa. Mielestäni se ei ole valmis vielä ottamaan lisää haasteita vastaan ja ehkä sen pitäisi antaa kypsyä lisää, ettei vain tulisi luotua sille vain lisää lukkoja ja stressiä tehtävissä, jotka pitäisi loppujen lopuksi olla koiralle mitä mukavinta puuhaa, loiskia vedessä mielin määrin. No, meidän Aava ei loiski. Eikä se, että vika olisi koirassa. Ei ole, mutta se ei ole vielä itseluottamuksen ja varmuuden kanssa siellä, mitä tehtävissä tällä hetkellä vaaditaan. Mutta, katsellaan.. mielipiteet ja -alat muuttuu..ehkä.

Positiivisen ajattelun treenausta

Miten sitä voi unohtaa sellaisen asian mitä nuoressa koirassa juuri on ihaillut ja toivonut sen säilyvän. Sen kun koiran silmät loistavat iloa ja riemua ja vain siitä, että se saa iloisesti työskennellä juuri kanssasi. Kaiken sen treenaamisen ja vääntämisen keskellä se unohtuu. Katoaako se koiran silmistä samalla?

Olen muutamana päivänä Aavan kanssa pelleillyt hieman ja työskentely on ollut sellaisia kepeitä pallo-markkeerauksia. olen kehunut sitä tavallista minääni enemmän ja miettinyt miksen kehuisi ja riemuitsisi sen kanssa. Miksi se kaiken treenaamisen lomassa on unohtunut ja oma asennekkin on muuttunut. Yhteistyötähän sen koiran kanssa pitäisi tehdä. Ottaa vastaan yhdessä ne onnistumiset ja epäonnistumiset, mutta ne epäonnistumiset tosin reilusti koiraa ajatellen. "ei se mitään, otetaan uusiksi tai kokeillaan toisella tavalla saada onnistumaan." Jos nyt saan ajatustani auki tähän näin sanallisesti. Mutta se iloinen palo silmissä.. kun sen näkee koirassa. Sen ilme nauraa. Miten mukava olo siitä tulee. Enkä ole menossa mitenkään sekaisin tai aurinko ole kuumentanut päätäni liikaa. Etsin oikeaa treenaamisen iloa.

Aavan kanssa kävimme Kemijoella harjoittelemassa ränniuittoa. Ränni sinänsä oli aika leveä, mutta kyllä siinäkin ranta veti puoleensa jos tehtävä meni koiralle epäselväksi ja se ui liian lähelle rantaviivaa. Tämähän oli siis vain ohjaajan vika, kun päästin sen liian likelle rantaa, ennen kuin aloin antamaan uutta käskyä vedessä. Vielä me opitaan.

Aava ui kuitenkin hyvin pitkiäkin matkoja ja ottaa hyvin käskyjä vastaan vedessä, jopa noudattaen niitä. Epävarmuudenkin hetkellä se lähti jatkamaan matkaansa kauemmaksi ja törmäsi siellä damiin. Treenin ehkä toiseksi paras asia tuon edellisen lisäksi oli, että koiran jo noustessa rannalle, sain sen käskyllä takaisin veteen. Bonuksena näihin olen huomannut sen palauttavan pääsääntöisesti menoreittiään pitkin eli se ui matkan takaisin eikä oikaise rantaan.

Jos nyt jotain miun luonteelle ominaisempaa eli negatiivista hakee niin, kun sitä lähetettiin rännin poikittaiselta sivulta veteen, eikä se koivuvitikon takia nähnyt aiemmin veteen heitettyä damia, niin se stoppasi pööpöilemään taas rantaan. Mutta, sen vesityöskentely näytti jälleen hitusen paremmalle kuin esim pari viikkoa sitten.

Djurmagazinet cup Kalix

Olipas yllätys kertakaikkisesti.. Miun musta minkki Aava voitti eilen oman luokkansa eli avoimen (ökl) WT-cupin Kalixin osakilpailussa. Hurrrjan hienoa. :) Jotenkin ehkä meidän selkärankka tarvitsi tätä juuri nyt.

Aamusta keräsin kamppeita kasaan ja hyppäsin Ica:n pihalla Timpan kyytiin. Mahassa kasa perhosia taas, vaikka ajattelin että meni miten meni.. vietetään Aavan kanssa kiva päivä yhdessä, ilman itsensä asettamia paineita. En tiedä mistä se hillitön jännittäminen aina tulee.

Rasteja oli viisi. Aloitimme Aavan kanssa rastilta kaksi. Meinasi mennä pelkästään pillin kanssa solmuun, kun se juuttui liivin solkeen kiinni. Lähihaku-puhalluskin oli jotain omaa luokkaansa.. :D Damit kuitenkin tulivat ylös. Tehtävänä oli ensin markkeeraus, jonka jälkeen uusi laukaus ja ohjaus-/linjatehtävä. Aava hoiti itsenäisesti markkeerauksen ja linjalla pysäytin ja ohjasin kerran oikealle päin.

Toinen tehtävä oli rasti yksi, jossa oli kakkosmarkkeeraus. Toinen vasemmalle koivukarahkoiden sekaan, ison kiven juureen ja jälkimmäinen oikealle taimikkoon. Aava hoiti molemmat hyvin ja itsenäisesti. Hyvät markkeeraukset.

Tämän jälkeen rastille kolme, jossa tehtävänä oli ohjaus mäeltä alas, pienen puusto-alueen läpi suolle, jossa maali odotti. Aava hieman kaartoi vasemmalle, mutta pysäytin ja ohjasin sen oikealle. Hienosti Aava otti oikean suunnan ja dami talteen.

Neljäs rasti oli kaksi ykkösmarkkeerausta. Lähetyspaikka oli ison kiven päältä. Ensin laukaus ja heitto. Laukaus kajahti jossain toisessa suunnassa, joka sai Aavan kääntämään päätään hieman. Käsi näyttämään "katso tuonne". Dami tuli ylös. Toinen laukaus.. sama homma.. pää meinasi kääntyä. Itse en nähnyt pudotusta. Luulin aluksi, että se saattoi jäädä vaikka puuhunkin. Koira kuitenkin noutoon, sen periaatteessa olisi pitänyt se nähdä. Ja varmasti näkikin, koska dami tuli hyvin ylös.

Vitos rasti aukesi, kun muilta rasteilta vapautui ihmisiä sinne. Tehtävänä kakkosmarkkeeraus. Laukaus heitto.. laukaus heitto ja lähetys. Aava hoiti ne hyvin. Ennakkoon pelkäsin maastoa. Se oli hieman peitteiseimpää suoaluetta, täynnä hajuja. Aavaa ei tuntunu hajut kiinnostavan.

Summa summarum.. Aava teki hienoa markkeeraustyötä koko kilpailun ajan. Sitä ei tarvinut avustaa niille laisinkaan, mikä ilostutti suuresti. Ohjauksetkin se meni suht hyvin. Ehkä niissä olisin itse voinut olla rauhallisempi, vahvistaa olisin voinut vähemmän rastilla neljä, mutta ehkä ne tulee kun varmuus niissä kasvaa. Jokaiseen tehtävään kuului lisäksi pieni seuraamisosio. Välillä Aava seurasi ihan ok.. mutta ainakin viimeisessä, viitos tehtävässä se hieman edisti nähdessään ampujan. Hyvää treeniä ja mukava päivä kaikkinensa.

Pisteitä voi käydä tarkemmin katsomassa sivulta www.ssrkkalix.se





Rastilla 4 kuunnellaan ohjeita ohjauksen suorittamisesta.



Vaatteiden suoristamista odottaessa seuraavaa rasti.



Luokkien voittajat nkl Eva, ökl minä ja ekl Bosse.

 

 

Aavan voittopiiras. Väsyneenä valmiina kaupasta. Hyvää oli. 

Iloisia treenejä




Sielu lepää treenimaisemissa.

Olen miettinyt, että ehkä Aavan ja minun yhtenä ongelmana on nyt liika tiukkuus. Nyt kun se osaa perusteet hyvin, voi jopa hieman löysätä ja antaa sen silloin tällöin riehaantua. Hieman erilailla saanut nyt sitten käyttää mielikuvitusta, miten opetat koiraa pois sen "kurista". Uskoisin kuitenkin, että koira kuin koira omaksuu tämän irtaantumisen ja "vapauden" hyvinkin helposti. Leluja kaivoin ens alkuun esille ja Aava on saanut ennen treenejä riekkua lähes miten haluaa. Se on nuuskiskellut innoissaan ja juoksennellut pitkin mettiä. Hieman se tarkkailee kulmien alta, että onko tämä oikeasti nyt sallittua ja ilmestyy herkästi seuraamaan ilman käskyä. Sen kanssa on yrittänyt olla nyt "vaatimaton" eli olen yrittänyt olla treenatessakin kevyen iloinen. Vaikeaa..

Olemme treenanneet tuttuja linjoja kotiniityllä. Lisäksi olen tehnyt muistiin joitain uusia linjoja ja ottanut niitä sitten eri järjestyksissä pois. Jo aiemmin tehtyjä linjoja en ole enää erikseen motivoinut joka kerta. Välillä kuitenkin. Uudet linjat olen motivoinut joka kerta. Näiden toistojen jäljiltä tuntuu, että Aava on saanut suuntiinsa luottoa ja maalinjat menee taas ihan mukavasti. Välillä tuntui, että sen selkäranka notkahti niidenkin kanssa, vaikka ne ovat olleet varsin selvää kauraa. Varmasti treeniin tulleiden uusien elementtien ja kokeen tuoman paineen takia silläkin oli pasmat sekaisin.

Vesitreeneissä Särkijärvellä ja Karsikkojärvellä olemme yrittäneet saada Aavaan varmuutta ja ohjautuvuutta vedessä. Toivossa olisi, ettei se ainakaan uisi pois, jos se ei heti ymmärrä mitä siltä halutaan. Lisäksi suoraa veteen menoa on pitänyt hinkata ihan tosissaan ja miettiä erilaisia variaatioita miten sen saisi aivopestyä pois pysähtelystä rantaviivassa. Eilisen treeni-/ uintireissun perusteella näyttäisi jo aika kivalle. Sen silmissä näkyi jopa polte, kun se kävi noutamassa dameja vedestä ja se selkeästi tarkensi itsensä lähtöön. Mikä oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Uskon kuitenkin, että Aavan työskentely on vielä sen suhteen hieman ailahtelevaa. Monipuolisesti nyt vain samalla tyylillä eri rantoja. Ilman vaateita ja paineita.

Aavalla ei ole ongelmaa, kun veteen heitetään markkeeraus, mutta linjaan laittaessa sillä on selkeästi joku lukko. Sitä on nyt purettu erilaisilla tehtävillä vedessä. Esim. heitelty useita markkeerauksia veteen, jotka sillä on sitten haetettu linjalla. Ne on alkaneet sujumaan koko ajan paremmin ja veteen menot rohkistuneet. Pitäisi muistaa "keep it simple", eikä Paukuttaisi veteen miljardeja kertoja. Muutama onnistunut vesinouto/ ohjaus riittäisi per kerta. Sitten jotain muuta. Ei se etteikö Aava jaksaisi. Se tuli todettua yhtenä iltana, kun veteen lähetti useita, useita kertoja. Lähinnä, se että kun sillä kuitenkin into laskee hieman alkaa se killua mielestäni vain enemmän vesirajassa.

En ole nyt Aavaa varsinaisiin kokeisiin ilmoittanut. Sunnuntaina menemme Kalixissa järjestettävään Djurmagazinet cupin wt osakilpailuun. Hieman jopa jälestä harmitti, että sen ylipäätänsäkkään ilmoitin sinne, mutta hyvää treeniähän se on.

Zurikin oli mukana eilisellä uintireissulla. Se sai noutaa vedestä muutamia markkeerauksia. Voi onnellista koiraa, kun se pääsi taas mukaan. Siellä se rannassa villinä sitten pörräsi. Hieman sen palautukset olivat kaartelevia, mutta muuten ihan kivan näköistä menoa. Se haki markkeja ihan kohtalaisenkin matkan päästä ja meni hyvin veteen.

Tänään koirilla on lepo päivä. :) Josko huomenna pääsisi jotain pientä kokeilemaan.




Kaverukset Särkijärvellä.



Yhtä hymyä.



 

Zuri palauttaa.

Zuri ravistaa.



Zuri kurkkii.



Meidän ensimmäinen AVO-startti

Nyt sekin on koettu. Elämäni ensimmäinen avo-startti Aavan kanssa. Starttasimme Muhoksella, jossa tuomarina oli Mika Lappalainen. Jännitti ihan kamalasti. Aamulla olin tsemppaamassa Timppaa ja Reiskaa voittajassa. Se oli jo niin jännittävää, etten pystynyt edes kokoaikaa katsomaan, kun Reiska työskenteli. Se teki suoritti kuitenkin selkeästi ykkösen työt, saaden kuitenkin kakkosen. Pienestä perustottelevaisuus asiasta johtuen. Pikkujuttu ja sehän on kunnossa kips ja kops.

Sää oli päivän aikana vaihteleva. Välillä kylmä tuuli ja hieman vettä, välillä kuuma auringon paiste Jännitin, että sattuuko kohdallemme juuri joku ukkosmyrsky. Ei onneksi. Raskas päivä kuitenkin kaikille. Vähät yöunet alla, pitkä päivä odottaa ja migreeni oli taattu. Joitakin koirakoita ennen makasin autossa peittoon kääriytyneenä, silmät tiukasti kiinni ja toivoin pään selviävän omaan starttiin mennessä. Kyllä se jollekkin mallille sitten onneksi tokenikin, eikä se vaikuttanut startin kulkuun.

 

Kokeen kulku

Koe alkoi pienellä seuraamisosiolla. Annoin Aavalle selkeän käskyn ja se seurasi todella hyvin koko pätkän paikalle, josta katsoimme ensimmäisen ykkösmarkkeerauksen. Se tuli selkeälle alueelle puiden lomaan. Ampuja vasemmalla ja heittäjä oikealla piilossa. Tuomari antoi luvan lähettää ja Aava nouti variksen suoraviivaisesti.

Tämän jälkeen ohjaus veteen. Matka n.60m järven pohjukan toiselle puolelle olevalle krepille. Selkeä ohjaus, jossa vaikeuttamassa oli ihan vieressä sijaitseva hakualue ja tuomarin rajaus alueesta, johon koiran ei saanut antaa vedestä nousta. Lähetin Aavan normaaliin tapaan ja pian lähetyksestä alkoivatkin ongelmat. Veteen saaminen oli tiukka, kun Aava oli ymmärtänyt juosta rantaviivaa pitkin. Sain sen kuitenkin väännettyä jossakin kohtaa veteen, mutta se oli matkalla hakualueelle. Sinne sitä ei tietenkään haluttu. Kielsin matkan sinne. Aava ui hämillään takaisin rantaan. Monien vääntöjen, kieltojen ja eteen-käskyjen jälkeen Aava oli parin metrin päässä minusta. Täysin hämillään ja haluton tekemään lisää virheitä. Siltä oli kielletty vasen, siltä oli kielletty oikea. Se päätti vain istua siinä. Se tehtävä oli sitten siinä. Enää ei kannattanut vääntää.. eikä oikeastaan pystynytkään, kun koira ei liikkunut.

Tuomari antoi vaihtoehdon jatkaa tai lopettaa koe. Tietenkin halusimme jatkaa. Tarjolla oli vielä tulos. Ei kirkkain, mutta parempi kuin nolla tai viiva. Mahdollisuus katsoa, miten koira palautuu pieleen menneestä tehtävästä alla ja miten suorittaa muut kokeen tehtävät.

Seuraavaksi koira ohjattiin pienen vesikön ylitse hakualueelle, josta piti tuoda kolme riistaa. Olisiko ollut lokkia ja muita vesilintuja. Sen Aava hoiti mallikkaasti. Aukealla saarekkeella näki koiran työskentelyn hyvin. Koiralla oli selkeä kuva siitä mitä lähetin sen tekemään, eikä vesikaistele välissä hidastanut sitä. Palautusreittikin Aavalla oli vesialueen ylitse. Se ei turhaa kierrellyt ja etsinyt helpompaa palautusreittiä.

Haun jälkeen tuli saman hakusaarekkeen vasempaan reunaan kakkosmarkkeeraus veneestä. Toinen heitettiin veteen ja toinen lähes linjaan maalle. Ven lipui hieman pois päin rannasta ja koiran sai lähettää. Aava nouti maalle heitetyn lokin suoraviivaisesti, mutta vedessä lillunut musta pieni vesilintu ei saanut heti osumaa. Aava meni kyllä oikealle alueelle, mutta koska silmät eivät saaneet pienestä linnusta havaintoa, se ajatteli tarkistaa saaren vielä uudelleen. Hetken kuluttua se päätyi kyllä jälleen taas samalle alueelle ja loikkasi vedestä hakemaan riistan.

Tämän jälkeen hakua maalla. Tuotavana taisi olla 3-4 riistaa. Koska olimme päivän viimeinen koirakko, saimme kunniaksi tyhjentää ne kaikki. Oletukseni kyllä oli, että niin olivat muutkin tehneet tuloksiaan varten. ;) Aava taisteli riistat viimeistä myöten ylös. Pulua, varista ja korppia. Hyvin tulivat kaikki. Joskin Aava kattoi aluetta ristiinrastiin niin ripeästi, että itse olisin toivonut parempaa nenän käyttöä, mutta tuo oli riittävää. Olin tyytyväinen sen tekemään hakuun jokatapauksessa. Näin kuinka se porskutti laajallakkin hakien hajuja.

Palautukset koko kokeen aikana olivat hyvät. Aava ei paketoinut yhtäkään riistaa, vaan palautti ne kauniilla otteella hienosti käteen.

Loppupuhuttelussa tuomari kehui nimenomaan koiran hakutyöskentelyä, ripitti ohjaajan epävarmuudestaan, joka heijastui selkeästi koiraan ohjaustehtävässä ja toinen kakkosmarkki.. no sai ylös sen kuitenkin. Jo aiemmin tuomari kehui Aavan edelleen hyväksi koiraksi. Se lämmitti mieltä kovasti. Sehän on hyvä koira. Ensimmäinen avo-startti meille ja tulos. En voinut olla pettynyt. Niin hyvin koira suoritti mielestäni muut tehtävät. Potkuakin näytti riittävän hyvin kokeen läpiviemiseen. Todella mukava koe. Miellyttävä tuomari. Suosittelen kyllä Mikalla starttaamaan.

Korjaussarja heti perään

Kokeen jo päätyttyä Mika antoi meille mahdollisuuden suorittaa ohjaustehtävä uudelleen tukien, jotta se onnistuisi varmasti. Vasta rannalle oleva tyttö raakkui ja heitti lokin veteen. Lähetin Aavan matkaan. Edelleen sillä oli häilyvä kuva asiasta mitä sen piti tehdä. Tuomari huusi pariinkin kertaan vastarannan tytölle, että raaku siellä, kun Aava alkoi epävarmuuksissaan kääntyillä. Aava saatiin loppujen lopuksi ohjattua riistalle. Hieno homma. Tuossa kuitenkin näkyi se kuinka vaikea tehtävä oli Aavalle ollut. Jopa motivoituna. Tietenkin alla painoi epäonnistunut yritys, se pitää ottaa huomioon. Se oli jo valmiiksi nakertanut yhteistyön ja itseluottamuksen.

Tälläistä olisi nyt siis treenattava. Erilaisia vesiohjauksia niin, että koira viihtyy vedessä. Että asiasta tulee mukavaa ja siellä voi polskia vähän joka suuntaan, eikä haittaa, jos ei heti osu oikeaan. Lisäksi olisi hyvä treenata paljon erilaisia markkeerauksia.