lähti lapasesta..
Viime viikonloppuna starttasimme Aavan kanssa molempien ensimmäisen kerran nome-b:n voittajaluokassa. Toimitsijana olen ollut kaikissa luokissa toki moneen kertaan ja hieman sieltä saanut näkemystä luokasta, mutta aivan eri se on siellä itse startata. Itseäni muistin lauantai-aamuna sättiä, että olin mennäviikon treenannut Aavan ja itseni väsyksiin. Molempien keskittyminen, ohjaajan hillittömän jännittämisen lisäksi hieman otti siipeen.
Lauantaina meille tulos VOI0. Vesiohjaus oli raskas ja epäonnistuneen kakkosmarkin jälkeen tuomari keskeytti kokeen. Ohjauksessa Aava jätti häiriöt rauhaan, muttei ymmärtänyt aluksi mitä siltä haluan. Sakkasimme kauan saarekkeen nokalla, jonka kohdalta käryt tulivat. Lopulta oikea riista ylös kuitenkin. Kakkosmmarkissa Aava päätti sakata itse ja vaihtoi kesken noudon noutojärjestystä. Sen jälkeen se ei mielestään nähnyt eikä muistanut toista riistaa. Mielestäni se ei jäänyt tarpeeksi sitkeästi selvittämään saamiaan hajuja markkeerausalueella.
Sunnuntaina tulos VOI2. Jälleen ohjaukset raskaat. Jopa maaohjaus, johon oli hieman laitettu haastetta vetämällä jälkeä kesken linjan ja hakualueella oli sitten tarjolla korppia ym. mikäli koira sinne olisi päättänyt lähteä. Aava oli yllättävän purkkainen maalla. Monta pysäytystä, monta uutta käskyä edetä. Jatkuvasti koira pyrki vasemmalle etsimään ja selvittämään hajua, jonka se sai sieltä nenäänsä. Lopulta kuitenkin oikea riista talteen. Markit se suoritti kivasti, minun ennakkoluuloista huolimatta. Melkein taisi tippa tulla siinä itselle silmään sen palauttaessa toistakin riistaa. Meidän pari (Aava ja Pilvi) oli lopulta ainoat kokeen koirakoista, jotka markkeeraustehtävässä, saivat molemmat linnut ylös. Hakua Aava teki mielestäni hienosti. Tutki kosteampaa aluetta ja kuivempaa. Toi hyvän määrän riistaa. Kokeessa oli korppia, varista, lokkia ja sorsaa.
Vesiohjaus oli taas SE juttu, mutta tavallaan kuitenkin se aurinkoinenkin hetki.. vaan myös se, joka lopulta sen ykkösen harmaannutti kakkoseen. Vasemmalle tuli häiriö heitto, jonka jälkeen koira laitettiin vesiohjaukseen kepille, joka oli heitosta oikealla. Edellisestä päivästä usko koiraan oli itsellä heikko (vaikka Aava ei häiriöitä noutanut silloinkaan), mutta se takaraivossa tein itse virhearvion ja lähetin koiran turhan suurehkolla kulmalla ohjaukseen. Tuntui siinä hetkessä hyvälle ratkaisulle ja välttää se koiran sakkaus markin kanssa. Jälkiviisaana voi arvioida, että olisi sen saanut siitä pois aika suurella todennäköisyydellä. Liekö se on häiriöitä tuonut koskaan.. tai ehkä kerran damin. Noh, sillä mentiin ja Aavan sain toiselle puolelle. Siellä meillä kai tuli joku ymmärrys-erimielisyys, kun se aikansa otti ja kuuli ohjausta ja sitten viuh... sinne män.. Aava juoksi ja minä pillitin ja lopulta oli jo pakko huutaa sille nimellä, että sen sai takaisin kontrolliin. En pidä siitä, että joudun pillin lisäksi käyttämään jotain muuta, enkä etenkään huutamaan niin, että sattuu jo keuhkoon itsellä. Siellä se sukkana painoi kaislan kahinassa ja veden loiskeessa, lokkien kirkuessa yläpuolella. Liekö siis kuuli tai sitten oli niin vahva ajatus koiralla itsellään jahdata sieltä yksi lokki. "Sinnehän se nyt selvästi käski". No sepäs se.. annoinko sille oikeaa käskyä oikeassa paikassa aiemmin. Tai olisiko tilanne välttynyt erilaisella kulmalla jo lähetyksessä. Ehkä.. aika varmasti. Tuomarin kommentti "olisin niin mielelläni tälle ykkösen antanut..." ei yhtään parantanut fiilistä. :D Puutteet on puutteita, enkä olisi uskonut, että noinkin hyvin sitten koe lopulta meni. Ehkäpä viilauksilla on mahdollisuus sitten niihin ykkösiinkin joskus. Kehityskelpoisia siis mahdollisesti eikä vallan toivottomia. ;)
Ihana ja opettavainen viikonloppu oli taas. Ihmiset, kokemukset ja tunnelma. :) <3 Huippu fiilis tuli ystävien hienoista onnistumisista myös. Jokaisesta suorituksesta löytyy varmasti niitä ilonkin hetkiä. Ne vain pitää nähdä ja opetella etsimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti