keskiviikko 17. elokuuta 2016

Reissu Narvikiin ja mustien treeniä kotopuolessa

Nome-b koe Norjan Narvikissa

Pienoisena äkkilähtönä lähdimme Aavan&Ennin kanssa tsemppaamaan muita suomalaisia Norjan nome-b kokeeseen. Toivottuja tuloksiahan sieltä tuli mukaan kaksin kappalein, kun Timppa&Reiska sekä Henkka&Rita nappasivat sunnuntain kokeesta EKL1 (VOI1). Näin Ritasta Suomen KVA:n lisäksi myös Norjan KVA. Reiska sen sijaan sai uudeksi tittelikseen POHJ KVA!! Onnea vielä pojille. Hienosti veditte. :) <3

Uudet valiot.

Mielestäni kokeen tehtävät olivat molempina päivinä varsin mukavia. Jotenkin vähän semmoinen ajatus jäi itselle, että "kevyt sekoitus wt:tä ja nome-b:tä". Damit ylös nopeasti ja tehokkaasti oli kai semmoinen yksi ajatus tehtävien suorittamisessa. Kokeessa tosiaan tehtävät järjestettiin riistoilla vain avoimessa luokassa ja dameilla alokasluokassa sekä voittajassa.

Meillä ei siis ollut alunperin ajatusta Aavan kanssa startata Narvikissa, mutta meille avautui sunnuntaille koepaikka peruuntumisen myötä. Jos meillä oli ollut jo aiemmin perhoisia vatsassa katsoessa muiden startteja, niin ilmaantui niitä nyt vain sitten enemmän, nyt myös jännityksestä omaan starttiin.

Arvonnassa sain ihan itse valita lappuni, eikä arvonta ollut meille suosiollinen, vaan aloitimme kokeen ensimmäisessä ryhmässä ja ryhmän kolmesta koirakosta ensimmäisenä. Meille olisi ollut paras olla esim. vasta toinen koirakko, mutta tällä mentiin mitä saatiin. Koe alkoi takkuillen, mutta onneksi jollain muotoa parani kokeen edetessä. Tulokseksi meille siis EKL 2 (VOI 2). Tehtävinä oli alkuun meille kimurantti ohjaus+markkeeraustehtävä, josta siirryttiin walk up-tehtävällä lähihakuun, vesimarkkeeraukseen sekä maaohjaukseen.

Suosittelen kyllä Pohjois-Norjaa jo pelkästään ihan älyttömän upeiden maisemien takia matkakohteeksi. Henkeä sai miltei haukkoa niitä katsellessa.

Ja sitten maisema- ja pönötyskuvia porukalla.. :D




Timppa ottaa kuvaa eli puuttuu tästä syystä kuvasta.










 

Ennin ekat ihka oikeat treenit


Eilen kävimme Ennin kanssa Kemissä, jossa se sai treenata ensimmäistä kertaa ihan ihka oikeasti. Paljonhan ei ole sen kanssa aiemmin tehty, joten siihen nähden se teki ihan mallikkaasti. Treenin aluksi se vetaisi ihan oman spurttinsa pitkin heinikkoa, jossa pystyi toteamaan, että juosta se osaa ja itseluottamusta sekä halua tehdä tuntuisi olevan.. :D Sille ei mitään juoksuttavia tehtäviä tarvisi tehdä, vaan enemmän aivoja vaativia ja sellaisia, jotka herättäisivät sen päässä ajatuksen nenän käytöstä.

Treenit aloitettiin seuraamisharjoituksella hihnassa, josta sujuvasti siirtyminen paikallaolo- sekä luoksetulo-harjoituksiin. Hieman oli välillä Ennillä tiukkaa vähän joka osa-alueella ymmärtää, mutta siitä se lähtee. Hihnassahan se on aivan hirveä välissä ja se onkin asia, jota pitää harjoitella. Lopuksi sille tehtiin lähihakua heinikossa ja tiheässä risukossa. Risukkoon mennessä se hieman vingahti ja loukkasi siinä sitten itseään. Illalla kotiin tullessa huomasin, että sillä oli mahassa pitkä punainen hankauma risusta, mutta aamulla se oli kuitenkin jo miltei kokonaan kadonnut, eikä punoittanut enää samaanlaihin.

Siinäpä sitä oli sille harjoituksia kerrakseen. Ennakko-odotuksista huolimatta se ei kuitenkaan rauhoittunut autoon, kun otin Aavan sieltä treeniin, vaan elämöitsi siellä sitten. :( Hieman haasteellista jatkossa miettiä treenien kannalta. Toivottavasti se ei kuitenkaan mene niin, että kun on kerran aloittanut, niin se siellä elämöi aina.

Muiden koirien kanssa treenailtiin vähän perusmarkkeja ja linjaa. Heinä oli kasvanut hyvän pitkäksi, joten koirilla ei auttanut kuin laittaa nokka maahan höyryämisen sijaan, jos mieli damin löytää. Kivasti ne teki kaikki hommia, vaikka aina Aavalla löydän parantamisen varaa.