Cinnaroll`s: Blogielämän alotus ja katsaus kauteen 2013

Vihdoinkin. Oma koiramainen blogi. :) Tämähän piti toteuttaa jo silloin kun Aava tuli taloon, mutta ilmeisesti taloon tullut pikku musta sai niin hurmoksiin, että toteutus jäi ajatusasteelle. Nyt kuitenkin. Tänneppä sitten on ajatuksena silloin tällöin päivittää koiruuksien treeneistä yms. Enimmäkseen tulee treenattua labradori Aavan kanssa, mutta kyllä tolleri Zurinkin kanssa harrastellaan edelleen jotain. Tolleri Kaneli sen sijaan viettää eläkepäiviä tällä hetkellä Kemissä.

Ensin kuitenkin katsaus tähän asti tapahtuneeseen eli suuremmin kiduttamatta pissapapereilla vuoteen 2013. Kesään mahtui iloja ja elämyksiä, mutta myös epätoivosia luovuttamisen täyttämiä ajatuksia.

Aavan kanssa treenattiin tietenkin taippareita varten. Minun muka realistinen tavoite oli, että taippareihin menisimme alkusyksystä. Toivoin vain, että tämä "minkki" menisi uimaan kesän aikana, eikä suuria riistankäsittely ym. ongelmia ilmenisi. Hioa vain perusjuttuja varmaan kuntoon. Tavoitteet olivat näin jälestä ajateltuna, hyvällä jälkiviisaudella, liian matalalla. Taippareihin menimme heti kesän alussa, jonka jälkeen starttasimme treenimielessä nome-b:ssä ja wt:ssä kesän aikana. Yksi tulokseton b-startti saatiin heti alkuunsa, kuten tuomari-Eku sanoi "paskaks meni". Muuten kokeet menivät suhteellisen mukavasti. Ongelma kaudella oli kuitenkin aina sama. Haku ei tahtonut olla tarpeeksi laajaa ja se meni hieman juoksenteluksi. Tämä siis alensi palkintosijoja. Starttailimme myös Ruotsin puolella Kalixissa järjestettävässä Djurmagazinet wt-cupissa kahden osakilpailun verran. Yhtäänsä osakilpailuja olisi ollu viisi. Todella mukava kokemus myöskin treenimielessä.

Labradori-derby oli sitten elokuussa aivan omaa luokkaansa floppi. Selvittelin ennen ilmoittautumista millaisessa tasossa koiran tulisi olla derbyyn mennessä, jotta tehtävät olisivat edes suoritettavissa. Treenasimme sitten sen tyylisiä asioita ja mielestäni Aava oli lähtiessä siinä tasossa, että normaalien derby-tehtävien sattuessa kohdalle, ne olisivat olleet suoritettavissa. Meillä ei kuitenkaan ollut tuuri myötä siinä suhteessa, vaan tänä vuonna tehtävät olivat, niin meille kuin monelle muullekkin koirakolle hieman yliampuvan vaikeita. Rotujärjestö osoitti huhujen mukaan Englannista saapuneita tuomareita, mutta mielestäni kisajärjestäjillä on tässä vastuu. Harmitti. Muuten reissu oli kuitenkin antoisa ja ihana. Matkaan tarttui pienestä, ihanasta myyntikojusta Chevalierin vaatteita ja yksi hattukin. Ei pöllömpi. Ja kiitos vielä matkaseuralle.

Touhukkaan ja päättömän koiran kanssa ei haavereiltakaan voi välttyä. Aavan etuhampaista kaksi kaipaisi Oulun eläinlääkärin mielestä poistoa. Se on ne joskus jo alkukesästä tökännyt ja ne ovat kuolleet yläleukaan pystyyn. Siispä ne tullaan siitä poistamaan vielä talven mittaan. Korvatulehduksia Aavalla on myös ollut mielestäni paljon ja kertaalleen vesihäntäkin alkusyksystä. Luut on todettu kuitenkin terveiksi, samoin silmät. Juoksutkin alkoivat pari päivää derby-reissulta tulon jälkeen, joten hormoonitkin pellaa.

Kaudella pyrimme treenaamaan paljon erilaisissa maastoissa. Ojien ylityksiä, maaston vaihteluita, kosteikkoja, niityillä sekä metsissä. Aava kehittyi mielestäni todella paljon kesän aikana. Riistoja se on pitänyt hieman tiukasti välillä, mutta riistarikkoja ei ole tullut yhtään. Ekua Tornion kokeesta lainatakseni; "ei ainakaan raanokot lähe karkuun". Syksyllä kuitenkin veteenmeno linjalähetyksissä alkoi kärsimään ja ampujan ollessa tehtävissä mukana, se selvästi häiritsi hieman Aavaa. Se ei vielä osannut katsoa, mikäli heitto tulikin toisesta suunnasta kuin missä ampuja oli ja hieman pälyili ampujia. Tämä näkyi muutamassa kokeessa. Siinäpä talvelle lisää tekemistä.

Syksyn jahtien alkaessa Aavalla oli tietenkin derbyn jälkeen alkanut juoksu. Zuri pääsi siis mukaan, minunkin ihka ensimäiseen sorsajahdin aloitukseen. Todella mukava kokemus. Pauketta, kahlaamista ja tietenkin, eväitä! Myöhemmin, juoksujen loputtua, pääsimme Aavankin kanssa kokeilemaan onnea, josko löytyisi jotain tai tulisi pudotuksia. Saalis oli kuitenkin laiha, eikä lintuja juuri näkynyt. Aloituksessa alas saadun tavinkin löysi loppujen lopuksi turbo-labbis-Reiska. Josko ensi vuonna pääsisimme uudelleen.

Kauteen mahtui kokeiden lisäksi Susanna Fontellin koulutus heti keväällä, Masterkey`sin huippis kenneltreffit keskikesällä, syksymmällä Heikki Nevalaisen wt-koulutus sekä lumen jo tullessa A-koekoulutusta Lumijoella Petri Taskisen vetämänä, jossa olin suureksi osaksi kuunteluoppilaana.

Kaiken kaikkiaan kausi oli paljon enemmän kuin uskalsin keväällä toivoa. Hienoja reissuja, ihania ihmisiä ja kivoja kokeita. Ykköset Aava nappasi ns. joka lajista johon osallistui eli kyllähän siihen pitää olla tyytyväinen. Näistä saavutuksista on tietenkin kiittäminen ihanaa kasvattajaa Kalixissa ja personal traineria yhdistyksessä. :)