Metsästäjäntutkintoa ja saaritreeniä

Metsästyskortti

Vihdoinkin sain raahattua itseni metsästäjäkurssille. Neljänä iltana töiden jälkeen kurssille Kemissä reiluksi pariksi tunniksi. Perjantaina ei tarvinut unta odotella petissä. Nyt vain hartaasti toivon, että jotain oppia on jäänyt päähän ja tunnistan eläimiä kokeessa. Heinuri, jouhisorsa, tavi.. kaikki niin saman näköisiä.. muistanko teeren ja koppelon erot.. tai että porolla on jalka koukussa.. :D
Noh, uusiahan saa kunhan maksaa taas tentin. Olisihan se hienoa saada suoritettua kortti. Lauantaina kävin Oulussa katselemassa haulikkoja Kärkkäisellä, mutta toisaalta.. onko sitä tarpeen hankkia. Selvinnee myöhemmin. Kuitenkin koiran kanssakin pelkästään voi ja voi olla hyvä keskittyä metsällä sen kanssa työskentelyyn niin, ettei siinä ase ole häiritsemässä. Sen verta kuitenkin kalliitakin tuntuu olevan aseet, että hankkiminen voi vaatia jonkinlaisen pienen säästöoperaation.

Treeniä saaressa

Viime viikolla ehti sitten käydä Aavan kanssa treenailemassa pariin kertaan kurssin alkua odotellessa. Töiden loppumisen ja kurssin välille jäi n.3tuntia. Yhtenä päivänä pääsimme saareen treenaamaan vesitöitä, jossa kävimme jo toissa viikollakin kertaalleen iltatreenissä. Treeni oli aikalailla sama molemmilla kerroilla. Vedessä oleviin korsituppaisiin motivoitiin dameja ja niille sitten lähettelin koiraa rannalta. Lisäksi maalle tehtiin pari muistipaikkaa, jonne lähettelin Aavaa vesien välissä ja lopuksi.

Muutaman kerran Aava himmaili taas rantaviivassa, mutta selkeästi tilanne on parantunut ja osan linjoista se lähti uimaan hyvinkin reippaasti ja suoraviivaisesti. Jopa muutamia ohjauskukkasia mahtui joukkoon, jotka tietenkin lämmittivät kovastikkin mieltä. Aina niitä ei vain huomaa arvostaa siinä hetkessä, vaan koiran huomaa tehneen todella hienon suorituksen vasta hetken analysoituaan. Hieman Aavalla oli sellaista muiden tuppaiden tarkastuksia matkalla, mutta hyvin se jatkoi niistä sitten matkaansa seuraaville tuppaille. Viikolla tehdyssä treenissä se pitkästä aikaa ui kertaalleen pois vedestä. Se oli itselle tietenkin suuri pettymys, koska edellisellä viikolla tehty vesitreeni meni niinkin kivasti. Analysoinnissa mietittiin vaikuttiko aallokko sen itsevarmuuteen kauempana. Aava kuitenkin ui suhteellisen kauas ennenkuin selkäranka taas naksahti. Mene ja tiedä mitä koiran päässä milloinkin liikkuu, mutta hyvä, että nyt tuli sitten aallokkoa treenattua. Toistaja per tupas oli ehkä 3-5, joten ihan hyvin oli uimista neitillä.

Linjoja veteen sille tehtiin saarenkantin molemmille puolelle. Toiselle puolelle sille laitettin damit sokkona. Aavalle tehtiin linjoja sammoihin tuppaisiin viime syksynä, joten aivan outo asia se ei silti ollut. Tämäkin linja meni kuitenkin aivan kohtuudella. Taisi mennä ensimmäiset kerrat paremmin kuin aivan viimeiset.

Maalla Aava on varmempi. haluttaisi kirjoittaa "varma", mutta sellainenhan kostautuu hetken päästä. :D

Veneessä Aava on edelleen rauhallinen, kuten oli viime vuonnakin. Se istuu jaloissa ja haistelee tuulen kuljettamia tuoksuja. Joki onkin varmasti niitä täynnä. Todella kaunista, lämpimällä säällä istua veneen kyydissä ja naatiskella.

Kultaisten mestaruuskokeen suunnittelun lomassa treeniä

Torstaina kiiruhdin töistä Vallitunsaareen, jossa muut suunnittelivat ensi viikolla olevan kultaistennoutajien mestaruuskokeen finaalia. Me saimme siinä siimeksessä muutamia markkeja ja linjoja alueella. Maastot tulevat kokeessa olemaan kyllä tosi kivat. Ohjaajien ei taida tarvita paljon jalkoja kastella ja joen uimat tarjosivat todella monipuoliset tehtävämahdollisuudet. Ehtisimpä seuraamaan koetta.

Aava meni sille tehdyn linjan minusta todella hyvin. Sille heitettiin ensin se markkaarauksena lammikon viereisestä saaresta. Käänsin koiran alkajaisiksi ympäri ja lähetin sen damille sen jälkeen linjalla. Hyvin meni. Aavalla olisi ollut mahdollisuus myös ratkaista damille meno käyttäen hyväkseen rantoja, mutta onneksi se ei niin tehnyt, vaan ruohokärjen jälkeen se jatkoi matkaansa vettä pitkin uiden kohti maalia.

Markkeerauksia sille tehtiin polulta heinikkoon ja polulta risujen ja heinien ylitse veteen. Molemmat se hoiti hienosti kotiin. Ensimmäisessä se löi jarrut suttiin hieman myöhässä, mutta minun silmään se hoiti alueen kuitenkin nopeasti ja ratkaisi tehtävän tehokkaasti.

Voihan hotspot...

Perjantaina veljenpoikani kyseli miksi Aavalla on niska märkänä. Niin.. miksikä se märkä. Aloin tutkimaan koiraa ja märkivä ihoahan karvan alta paljastui. Leikkelin karvat kohdasta todella lyhyeksi, puhdistin ja laitoin rasvaa siihen. Nyt niskaa on hoidettu viikonloppu ja se näyttää suht rauhalliselle. Liekö olisin niin nopeasti sitä huomannu ilman Hannun huomiota, joten hoito päästiin aloittamaan ennen leviämistä ja pahenemista. Nyt näyttäisi, että hoidon sekä keston suhteen päästään helpolla.
Josko päästään jopa tekemään vesitreeniä vielä tälle syksylle.. :D