Nyt se on sitten suoritettu. Metsästäjätutkinto ja kortti saapuu postissa kotiin. :) Viikon mittainen uurastus ja jaksaminen palkittiin. Tentissä oli kolme virhettä. Pari tunnistus kuvaa meni metsään ja se, montako panosta saa sorsajahdissa käytettävään haulikkoon ladata piipussa olevan lisäksi. Turhia virheitä, mutta onneksi niitä ei tuon enempää ollut. Nyt sitten voisi hankkia sen haaveilemani haulikon, mutta eipä asialla ole kiire. Hankkii kun ehtii ja on rahaa. Ja.. ehkäpä enemmän käyttöä oikeasti. Kiva kutenkin kun sai vihdoin pitkäaikaisen haaveen toteutetua ja kortin hankittua. Eihän tämä minun olemista ja elämistä millään tavalla muuta, ei ainakaan vielä. Mutta ompahan nyt hankittu ja valmiina.
Ja tuo "voihan hotspot" jatkuu. Voi rähmä! Haluttaisi muutama muukin kirosana päästää sormistaan tähän, mutta minkäs sille voi muuta kuin hoidella nyt minkin ihoa parhaansa mukaan. Vielä en ole eläinlääkäriin ollut yhteydessä, mutta mikäli iho ei perjantaihin mennessä ala rauhoittumaan kotikonstein suuntaamme Euromedivettiin hakemaan lisäapua. Ensin näytti siltä, että tulehdusalue olisi ainoastaan parissa kohtaa niskassa, mutta eilen sain ajalla trimmerillä Aavalta puoli selkää. Sieltä löytyi pienie tulehtuneita kohtia. Ajattelin ensin mäkäräisten purreen, mutta liekö ne turkin lävitse iholle pääsisivät. Oliko vain niskan tulehdus levinnyt. Illalla trimmin jälkeen pesu antiseptisellä ja tökötit päälle. Aamulla selkä näytti rauhallisemmalta, mutta eilenkin Aava oli työpäivän aikana selvästi rapsutellut ihoa takajalallaan, joten toivon ettei sama toistu tänään.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että meidän loppusyksy on taputeltu tämän hotspotin ja odotettavissa olevien juoksujen takia. Maatreeniä, mutta sitäkin vain kevyesti, jottei selän ruvet verestä sitten taas kohta. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja kuviot toivottavasti. Ehkä tällä on joku tarkoitus tulevaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti