Cinnaroll`s: KKL Luleån Börjeslandissa

A KKL - kvalificeringsklass

A KKL = retrieverjaktprov A kvalificeringsklass - sen suoritettuaan koirakko saa osallistumisoikeuden Ruotsissa retrieverjaktprov A:han. Suomessa tämmöistä koetta ei ole ennen varsinaiseen A-kokeeseen pääsyä, vaan tulokseksi vaaditaan nome-b tai nowt avo1-tulos.

Lauantai oli meille erityisen jännä päivä. Saimme viikon loppupuolella tietää, että pääsisimme mukaan Luleån Börjeslandissa järjestettävään A KKL:aan. Jännittäminen saattoi siis alkaa. Täydellistä tietoa siitä, mitä meillä oli odotettavissa ei ollut, joten mieli ja ajatukset risteilivät. Sen tiesin, että koe järjestettiin fasaanitilalla, joten odotettavissa oli fasaanijahtia.

Lauantai-aamu valkeni kylmänä. Joka paikka oli huurteessa ja kuurassa, eikä lämpö tahtonut pysyä kropassa. Koepaikalla olimme hyvissä ajoin, joten ehdin vielä paketoida itseni vaatteilla. Vielä siinä vaiheessa mietin, että mitä ihmettä me siellä Aavan kanssa teimme. Samaa olin miettinyt koko ajomatkan Luleån. Hoin kuitenkin itselleni mielessäni sen olevan koiralle ja minulle todella hyvää treeniä, vaikkei aivan valmiita kyseiseen kokeeseen oltaisikaan.

Numerolaput jaettiin, tuomarin sekä jahdin järjestäjän alkupuhuttelut pidettiin. Saimme tarkat ohjeet siitä, miten jahdin aikana tulisi käyttäytyä ja millaisiin tilanteisiin meidän tulisi varautua. Jännitys kasvoi entisestään. Tuomarina toimi Mikael Rönnbäck. Osallistujia kokeeseen oli viisi koirakkoa. Sen määrän tuomari pystyi ottamaan. Ymmärsin, että normaali määrä koiria KKL:ssa on 3-5 koirakkoa. Uskon, että tähän määrään vaikuttaa maastot sekä toimitsijoiden määrät.

Koe alkaa

Vihdoin lähdimme kävelemään kohti jahtialuetta. Päässä risteili kaikenlaista. Onnistuisimmeko Aavan kanssa tehtävissä. Jaksaisiko se koko kokeen ajan jne. Meille oli kerrottu, että päivästä tulisi pitkä ja osin jopa "pitkäveteinen".

Asetuimme tuomarin ohjeilla riviin. Me jäimme numeromme johdosta reunimmaiseksi heinikon reunaan. Ajattelin heti "huono paikka". Korkean heinän takaa koiralla oli vähemmän näkömahdollisuuksia kuin olisi ollut keskellä tai toisessa reunassa riviä. Tähän oli kuitenkin tyytyminen ja luotin tuomarin arviointikykyyn sekä siihen, että päivän aikana tulisi paljon erilaisia noutoja ja ne arvioitaisiin kaikki ominaan ottaen lähetyspaikka yms. huomioon.

Koe alkoi drivella. Metsästäjien ajoketju alkoi lähestyä niittyä metsästä, nostaen lintuja lentoon ja niitylle, jossa meidän edessä seisovat ampujat pystyivät ne sitten tiputtamaan. Tuntui, että lintuja sekä tiputuksia tuli runsaasti ja koirakot alkoivat saada ensimmäisiä noutojaan. Osa oli helpohkoja, hyvin koirien mieleen jääneitä markkeerauksia. Ensimmäinen koira, joka oli Annikan Wissla, sai hyvän markkeerauksen aivan meidän linjalta, hieman etäältä meistä. Se suoritti sen hyvin. Muita tiputuksia nostettiin sitten ylös lähinnä alueelle ohjaamalla ja haulla.

Meidän vuorolla tuomari sanoi, että tiputuksia ja lintuja on alueella niin runsaasti, että sama millä käskyllä koiran laitan töihin, kunhan se menee eteenpäin ja joku linnuista tulee perille. Laitoin koiran matkaan eteen-käskyllä. Ajatus, että se etenee alueelle ja se voi alkaa metsästämään. Ymmärsin, että lintuja todella olisi useita. Sellaisen kuvan sai helposti driven aloituksestakin, jossa laukausia ja lintujen lentoja näkyi paljon. Aava tuli kuitenkin jonkin aikaa työskenneltyään takaisin päin. Ei lintua. Sen työskentelyvauhti oli hyvä ja se oli intoa täynnä, joten hakumotivaation puutteesta ei ollut kyse. Se ei vain ollut löytänyt. Lähetin koiran uudelleen matkaan useita kertoja, tuloksetta. Toisiakin koiria kokeiltiin, eikä lintuja löytynyt sen kummemmin. Meidän onneksi tietenkin. Vaikkei varsinaisesta kilpailusta ollutkaan kyse, eikä näin ollen eyewipesta, mutta tottakai sellainen olisi vaikuttanut tuomarin arviointiin, mikäli toinen koira olisi noutanut linnun samalta alueelta.

Siirryimme likemmäksi ampujia, joilta tuomari sai tietoa mahdollisten tiputusten paikoista. Maasto oli edelleen heinää, osin pitkää ja osin jo kylmän painamaa. Lisäksi tuomari osoitti metsäaluetta työskentelyyn. Oli jälleen meidän vuoro yrittää saada lintu ylös. Tuomari sanoi, että edessämme olevassa pusikossa olisi varmasti kivikuollut kana ja hän haluaa sen pois. Lähetin Aavan linjalla alueelle, pysäytin ja annoin lähihaun. Koira työskenteli pitkän aikaa alueella, jonka tuomari meille osoitti. Annoin sen välillä hieman laajentaa, koska ajattelin Aavan saavan hajujäljen linnusta. Josko se ei olisikaan siellä missä sen oletettiin olevan. Ei taaskaan noutoa. Toinen koira laitettiin töihin samalle alueelle, jossa se teki yhtä napakkaa hakua löytämättä kuitenkaan mitään. Samaa aluetta selvitti loppujen lopuksi kolme koirakkoa. Löytämättä mitään. Koirat, jotka aluetta perkasivat olivat Annikan Wissla, Aava ja Gunillan Izze. Izze jopa laajensi sen verta alueesta ulos, että jos jotain olisi ollut saatavilla, olisi sen pitänyt mielestäni löytyä.

Jälleen ampujilta tuli tietoa.. "varma pudotus siellä tai täällä". Koirat tekivät kuitenkin pitkiäkin aikoja tyhjää hakua ja vain muutama lintu löytyi alueelta sinä aikana. Yksi näistä oli Aavan kanalöytö niityn reunasta, aika läheltä kohtaa josta sen lähetin hakemaan. Linnun kanssa ei ollut ongelmaa. Aava nappasi sen heti suuhunsa, kun sen löysi ja toi sen suoraan minulle. Hieno luovutus.

Jälleen muut koirat tekivät töitä. Tuomari osoitti alueen, kaukana meistä pitkän heinän takana. Koirat etenivät kyllä hienosti, mutta väärille alueille, eivätkä näin ollen löytäneet lintua. Kuten ei Aavakaan omalla yritys kerralla. Se ei minusta edennyt tarpeeksi syvälle heinikkoon, vaan kaarsi liian aikaisin takaisin etsimään lähempiä heinikoita. Se oli jo aiemmin hakenut niin paljon tyhjää, etten ihmetellyt sitä yhtään. Lähinnä ajattelin kuinka tilanne tuomitaan. Tuomarin yhteenveto kuitenkin oli, että koska yksikään koira ei ollut lintua tuonut jatkaisimme työskentelyä. Tässä vaiheessa tuomari kuitenkin linjasi, että viidestä koirasta yksi ei enää voisi saada tottelemattomuutensa ja rauhattomuutensa takia hyväksyttyä kokeesta, joten neljä koiraa jatkoi. Viides sai olla kuitenkin mukana.

Picking up-koirat jäivät haravoimaan aluetta, kun me siirryimme harvan metsän lävitse seuraavalle niitylle. Lähetyspaikka tuli mäen päältä takaisin metsään, jonka läpi tulimme. Ampujilla oli suurinpiirtein tiedossa, missä lintuja saattaisi olla. Kaksi rinteen alapuolella ja yksi kanaverkkoaidan toisella puolella. Kanaverkon sisäpuolelta haki sillä hetkellä ensimmäisenä vuorossa ollut koira, joka oli saman kennelin kasvatti Izze.. Harmittamaan jäi, ettei se mennessä, eikä tullessa mennyt aidan ylitse vaan kiersi. Jossitteluksi jäi, kuinka Aava olisi tehnyt tehtävän suorittanut? Hyppyjä sen kanssa on kuitenkin treenattu.

Meille tuli sitten seuraava nouto. Lähetin Aavan loivaa rinnettä alas hieman vasemmalle puolelle. Olisinko valinnut käskyksi "eteen" ja kun oletin sen olevan tarpeeksi syvällä annoin pienen hetken lähihaku-pillitystä. Aavan toinen onnistunut nouto muotoutui tästä.

Seuraava nouto tästä lähetyspaikasta tuli Aavan siskopuolelle Wisslalle. Se oli myös loivaa, kivikkoista mäkeä alaviistoon. Lintu löytyi hetken ohjailun jälkeen. Tämän jälkeen keskelle lyhyempää niittyheinikkoa tuli vielä yksi nouto kanssakokelaalle (Northline`s Yellow-Winged Darter). Suora linja puoleen sarkaa. Koira metsästi linnun hyvin ylös. Nämä olivat jo ampujilla paremmin tiedossa olevat linnut.

Oli pienen paussin aika. Palasimme tietä pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Pääsimme lämmittelemään nuotiolle ja hieman kahvistelmaan. Laitoin Aavan hetkeksi autoon loimi päällä ja annoin hieman evästä sillekkin. Itselle ei juurikaan eväs maistunut. Jännitti edelleen aivan liikaa. Picking up-koirakot saapuivat myös tauolle. Aloitusniityltä oli löytynyt meidän jäljiltä yksi ainoa haavakko kana, jostain kauempaa niityltä.

Koe jatkuu

Paussin jälkeen palasimme tietä pitkin kohden niittyjä. Nouto vuorossa oli jälleen Aava ja sen jälkeen Wissla. Ajoketju noutajine ja spanieleineen meni hieman sivussa edellä ja ampujat siinä samassa. Kävelimme parin kanssa rinnakkain walk up-tyylisesti hieman polven yli menevässä heinässä niityllä. Vihdoin hetken kävelyn jälkeen tapahtui. Fasaani nousi siivilleen ja se saatiin pudotettu meistä eteenpäin. Toinen koirakko jäi eteemme ja taisipa toisella reunalla olla jopa tuomari. Aava kuitenkin kuikuili hyvin toisen koirakon ohitse ja luulen sen nähneen linnun pudotuspaikan hyvin. Itselleni jäi myöskin hyvin selkeä kuva paikasta, koska laskeutuessaan lintu osui pienen pajun oksiin, joista päälle muodostunut jäärouhe vain pölähti linnun perässä. Sain luvan lähettää Aavan. Otin sitä hieman irti paikasta, josta se pudotuksen näki, jotta sillä olisi vapaa tie juosta ja pystyisin tarvittaessa ohjaamaan sitä paremmin. Lähetyksen jälkeen paljoa ei tarvinut. Aava kaivoi haavoittuneen, räpistelevän linnun pajujen seasta ja palautti sen minulle. Kunnon ote linnusta, siivet suppuun ja annoin sen tuomarille. Huiman hieno nouto. :)

Meidän tilalle tuli toinen koirakko noutovuoroon ja ajoketju jatkoi matkaansa niityllä. Ylös ja ammuttua saatiin vielä yksi lintu hyvinkin kauas niitylle. Vuorossa olleet koirakot siirtyivät lähemmäksi pudotuspaikkaa. Pari koiraa kävi yrittämässä löytää pudotetun fasaanin ja perään picking up-koirat. Lintu oli ja pysyi kuitenkin piilossa. Alue analysoitiin sen verran tyhjäksi, että siirryimme metsän lävitse takaisin sille niitylle, josta koe alunperinkin alkoi. Ajoketju kulki rivimme oikealla puolella, pitkän heinän takana nostaen lintuja ylös. Me emme olleet kuitenkaan noutovuorossa.
Tiputus tuli ja se saatiin lopulta ylös ja parit vaihtuivat, meidän kuitenkin kävellessä hieman taustalla vuorossa olevaan pariin nähden. Kuljimme kivikkoista rinnettä ylös ja ajoketju kulki rinteen molemmin puolin alhaalla. Lintuja nousi lentoon ja tuntui kuin sota olisi ollut hetken päällä. Laukauksia tuli useita. Tiputuksia.. no näin sanottiin. Tiputukset tulivat pitkään kortteikkoon, josta vuorossa ollut koira toi yhden (Northline`s Yellow-Winged Darter). Linnun oletettiin olevan haavakko kuultujen räpistelyjen perusteella, mutta noutamaan lähetetty koira palasi täysin kuolleen kanssa heinikosta.

Meille Aavan kanssa osoitettiin kuolleen linnun paikaksi oikealle puolelle jäävä heinikko. Sielläkin piti olla kivikuollut lintu. Hyvin Aava haki ja teki töitä, mutta lintua ei löytynyt. Meidän perään alueelle lähetettiin vielä toinen koira (Wissla), mutta sekään ei lintua löytänyt. Eikä liiemmin tuomari järjestäjien kanssa. Alue päätettiin jättää ja lähteä katselemaan toisaalle tiputettua lintua.

Ensimmäisenä vuorossa oli Gunilla & Izze. Ohjaajalle neuvottiin pudotusalue heinikossa. Heinä oli pääasiassa lyhyttä ja koiran näki lähes kokoajan. Alueen reunalla seisonut ampuja joko näki linnun paikaltaan tai tiesi hyvin sen sijainnin. Tämä oli varma, että siellä lintu todella on. Koira lähetettiin alueelle. Se meni oikealle alueelle ja teki siellä töitä. Kävi haistelemassa jotain ja jatkoi matkaansa. Tuomari antoi hyvin aikaa koirakolle yrittää saada noudettava ylös, mutta koira ei näin tehnyt, joten tuomari kehoitti kutsumaan koiran pois. Nyt tehtävään lähetettiin Aava. Jännitti.. mitä jos Aavakaan ei löytäisi lintua, joka tiedettiin varmuudella olevan siellä. Pelko oli turha. Lähetin Aavan linjalla alueelle ja annoin sen metsästää oikeassa paikassa. Pian se nappasi linnun.. juuri siitä missä edellinen koira nuuski jotain.. se jotain oli lintu. Tuomari joutui tässä kohtaa tekemään päätöksen ja päättämään tuon koiran kokeen. Se oli kieltäytynyt riistasta syystä tai toisesta. Meille hieno nouto, ikävä kyllä toisen koirakon kustannuksella.

Tästä siirryttiin taas toisaalle, mäen töyrään toiselle puolella ja kävelimme jäätyneen järven reunan ylitse niityn kauemmalle reunalle. Sieltä ajolinja lähti taas kulkemaan edellä pari koirakkoa seurasi walk up:ssa mikäli jotain tiputuksia tulisi. Tälle alueelle taisi tulla pari tiputusta. Pitkän heinän toisella puolelle, jonne koirakoiden tuli siirtyä, jotta tehtävä voisi onnistua. Pitkät matkan vaikeasti nähtävässä maastossa olisi ollut liian suuri haaste. Koirilla ei mielestäni ollut mahdollisuutta nähdä tiputuksia. Liekö vuorossa olevat ohjaajatkaan näkivät. Aavan kanssa kävimme mukana yhdellä noudolla, mutta meitä ennen ollut koirakko (Northline`s Yellow-Winged Darter) sai sen talteen. Tässä kohtaa tuomari totesi, että Maaritille ja Aavalle vielä olisi saatava yksi nouto. Ups..! Viimeinen noutoko...? Kylläpä alkoi jännittämään. Jos mahdollista vielä enemmän kuin koko päivän oli jännittänyt.

Se viimeinen nouto...

Siirryimme kulkemaan niitylle, läpi harvan metsän ja risukoiden. Yritin pitää koiran seuraamassa, mutta maasto teki siitä hivenen hankalaa. Jouduin käskyttämään paljon koiraa. Siitä näki selvästi, että se oli väsynyt. Olihan se pari päivää aiemmin ollut Timpan ja Mikon mukana jahdissa, jossa oli kulkenut kilometri tolkulla. Tulimme risukoiden jälkeen selkeämmälle niittyalueelle ja tuomari osoitti walk up-linjan. Kanssamme käveli toinen koirakko, Annika & Wissla. Lähinnä mallin vuoksi ja mahdollisesti parsimaan meidän epäonnistumisia. Noutajat ja spanielit olivat jälleen ajoketjun kanssa töissä, kuten aiemminkin päivällä. Pian toisen metsäpalstan takaa kuului laukaus ja pian radiopuhelimesta, että koira paikalle ja pian. Tuomarin kanssa lähdimme juoksujalkaa kohti pudotuspaikkaa. Hiki valui selästä jo ennen sitä, joten tämä pyrähdys lisäsi tukalaa kuumuutta. Kaikki villat olivat edelleen tiukasti päällä.. :D Vihdoin löysimme ampujan, joka kertoi tiputuksen tulleen viistosti edessä olevaan ojaan. Ehkä elävä haavakko, ehkä kuollut. Nopeasti tuomari näytti lähetyspaikan ja koira matkaan. Lähetin Aavan linjalla kohti ojaa ja kun se oli likellä ojanreunaa, annoin sille lähihaku-käskyn. Koira katosi ojaan sukkana, häntä vain vilahti mennessä. Muuta ei siinä tilanteessa voinut enää tehdä. Vain toivoa, että lintu löytyisi. Sieltä Aava kohta nousta pölähti ojasta, kuollut kana mukanaan. Se pieni hetki.. "hieno tyttö.. me selvittiin".. Koe oli ohitse ja tuomari sanoi radiopuhelimeen.. "jag är nöjd.. vi kan avsluta". Palasimme niitylle, jossa ajomiehet ja loput osallistujat odottivat. Tuomari ja jahdin järjestäjä pitivät vielä loppupuhuttelun päivän kulusta, pientä yhteenvetoa yms. Itsellä alkoi olla jo hymy herkässä.. koe taisi mennä läpi.

Päivä pähkinän kuoressa

Pienenä yhteenvetona päivä sisälsi hyvin pitkälle niitä asioita, joita käsitykseni mukaan testataan A-kokeessakin. Seuraamista, passityöskentelyä, paikallaan pysymiset, hiljaa olemiset, markkeerauskykyä, riistan löytämiskykyä, riistan käsittelyä, luovutusta, ohjautuvuutta, hakua sekä yleistä tottelevaisuutta.

Meille koe oli fasaanijahdin tyyppinen, mutta kuulin, että se olisi voinut olla esimerkiksi vesilinnustuksen tyyppinen. Nyt vedenpinta oli jo jäässä. Oma arvio kokeesta oli, että se oli jopa melko metsästyksellinen. Ei siis mitään safarityyppistä, että lintuja satelisi lähes syliin asti.

Noutoja meille tuli viisi. Selkeä markkeeraus, hakutyötä ja ohjausta. Luulin, että lintuja olisi räväkän alun jälkeen enemmänkin, mutta niitä oli mielestäni vähän, mutta sen verran, että noutoja saatiin pitkin päivää mukana olleille koirille. Oletettavasti kaikille läpässeille tuli sama määrä noutoja.

Päivä alkoi aamulla samlingilla noin klo 8 ra. ja koe päättyi noin klo 15.00 ra. Kelloa en tosin katsonut alussa, enkä lopussa, joten ajat ovat todellakin "noin aikoja". Alussa paljon paikallaan oloa, passityöskentelyä. Iltapäivällä paljon kävelyä vaihtelevissa maastoissa. Välin kulkeminen tuntui jopa raskaalta, vieläpä kun ohjaajilla painoi koiriensa keräämät linnut liivien taskussa ja laukuissa. Maastot olivat pitkää ja lyhyttä heinää/kortteikkoa, harvaa metsää/risukkoa, kivikkoa ja järven jäätä.

Erittäin mukava ja opettavainen päivä meille. Molemmat oltiin Aavan kanssa väsyneitä päivän päälle, eikä unta tarvinut kotona houkutella. A-kokeisiin emme ihan vielä ole menossa. Koira saa kasvaa vielä hieman ja kehittyä. Koitetaan mennä eteenpäin nome B:ssä ja saada sieltä tukea myös tähän koemuotoon.