Perjantai aamuna starttasimme auton kohti Orimattilaa, jossa vietimme yön ihanien Pekan ja Lenitan vieraina. Lämmin kiitos majoittamisesta ja lämpimästä vastaanotosta. :)
Aamulla matka jatkui sitten kohti koepaikkaa Kärkölässä, jonne oli jäljellä noin 20km. Yöllä alkanut sakea lumipyry hidasti matkan tekoa, kun eteen ei nähnyt juurikaan. Viimein kuitenkin pääsimme perille. Auton parkkeeraamisen jälkeen ilmoittautumaan ja jännittämään kokeen alkua. Koe alkoi todella paljon myöhässä. Oli vaikea päättää pitääkkö koira hihnassa vieressä vai autossa kaukana. Aavan loimikin sattui menemään toimitsijan repussa koepaikalle. Siinä sitten värjöttelimme. Lunta tuli taivaan täydeltä lisää ja maasto tulisi olemaan raskasta.
Vihdoin alkoi valostumaan ja päästiin arpomaan starttinumerot. Meillä napsahti viimeinen kisanumero eli 14. Koirakot jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä päätyi Janne Lähteenarolle ja toinen Heli Siitarille. Me olimme Aavan kanssa Siitarin ryhmässä. Alkusnapsien jälkeen ensimmäinen ajo pystyi alkamaan.
Katselimme Aavan kanssa noutoja noin kolmisen tuntia siitä kun ensimmäinen koirakko oli aloittanut työnsä. Aava tärisi ja värisi vieressä ja alkoi siirtymissä seurata yhä huonommin ja huonommin. Sekös ärsytti. Millään suurilla toimenpiteillä tätä ei voinut enää alkaa korjaamaan, koska tuomarit seurasivat myös odottavia koirakoita.
Vihdoin Aavan vuoro tuli. Kuten koko koe oli päätetty vetää lävitse jatkui se samalla tyylillä eli drivea spanielien kanssa ja vuorossa olevat kaksi koirakkoa passittivat tuomarin kanssa sekä siirtyivät ajoketjun takana tarvittaessa. Passissa Aava piti jotain ääntä, josta tuomari huomautti. Viittasi kommentissaan huonoon lähtönumeroomme ja sanoi että seuraa ääntelyä.
Vihdoin Aavan vuoro päästä noutoon. Pudotus tuli kohdassa, jossa olimme juuri ylittämässä ojaa. Jätin onneksi Aavan istumaan ojan toiselle puolelle ja luulen sen nähneen pudotuksen todella hyvin. Lintu tippui aukealle lumeen. Jäljelle jäi kuitenkin höyheniä hyvin. Merkiksi hieman itselle missä kohdassa lintu suurinpiirtein olisi. Aava linjalla eteen. Se meni suoraan aluetta kohden, kunnes takaa kuului pillin ääni. Toinen ryhmä oli myös lähettänyt koiran sieltä samalle noudolle. Aika samaan aikaan taisin antaa sille itsekkin pysähtymiskäskyn, koska se oli alueella, jolla sen pitikin olla. Annoin Aavalle lähihaku-käskyn pillillä ja se alkoi hakea. Se teki hyvin töitä ja tarkasteli möykyt. Vihdoin lintu löytyi lumen seasta. Hyvä palautus ja luovutus.
Jatkoimme passissa oloa. Toiset saivat noutoja ja me katsoimme. Hetken kuluttua tuomari sanoi, että voisin kytkeä koiran... Oli kuulema ääntänyt uudelleen. Itse en sitä kuullut, mutta mitäpä siihen väittelemään. Hihna kaulaan ja loppu päivä kävelemään muiden perässä yrittäen treenata sitten edes sitä passissa oloa. Harmitti tietenkin ettei noutoja tullut yhtään sen enempää ja tuomio oli mikä oli, mutta päivä oli älyttömän hyvää treeniä kokemattomalle koiralle. Päivä oli molemmille raskas. Itselle kävellä koko päivä hangessa, hieman oli vilu ja väsymystä takana usealta päivältä.
Voittajaksi noviisista suoriutui Tomi Sarkkinen Urpon kanssa. Onnea Tomille. :)
Vähän jäi semmoinen fiilis ettei täältä pohjoisesta olevat koirat ole aivan samalla viivalla etelän kanssa, jossa fasaanitiloja on huomattavasti enemmän, kausi pidempi ja näin ollen treenimahdollisuuden ko. lajiin huomattavasti paremmat. Voisi melkein ajatella, että etelän koirat ovat samassa iässä hieman edistyneempiä. Edellyttäen tietenkin, että kaikki treenimahdollisuudet on käytetty hyväksi. Tottakai täältä pohjosestakin on mahdollista järjestää ko. tapahtumia ja saada näin treeniä. Ajella etelään yms. Aina ja kaikilla se ei vain ole mahdollista vaikka halua olisikin. Tämä oli meille Aavan kanssa hyvä kokemus ja toivottavasti kasvatti koiraa taas pienen askeleen eteenpäin. :)
(saatan päivitellä tätä lisää kun asioita muistuu mieleen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti