Ei yhtään suoraa

Aavan kanssa treenit on jäänyt viime aikoina todella vähäisiksi. Varmasti ensimmäinen syy siihen on paukkuvat pakkaset lähes kokoajan tai hillitön lumen määrä, lisäksi en itse ole ollut hetkeen treenikunnossa. Olemme kuitenkin käyneet yhdistyksen hallitreeneissä muutaman kerran. Aava ei paljoa ole siellä tehnyt. Maannut hallin lattialla rauhassa. Se on ollut sille hyvä treeni. Olla vain. Se luultavasti makaisi vaikka sen pari tuntia siinä, kun on käsketty. Sille kuitenkin maahanmeno on jotenkin kamalan alistava käsky. Johtuisiko, että aina kynsien leikkuuta yms varten sen komennan maahan. Hallilla se kuitenkin näyttäisi pikkuhiljaa rentoutuvan siihen. Toivottavasti tuommoinenkin kasvattaisi sen päätä siinä, että aina ei ole hänen vuoronsa toimia.

Eilen kun aloin yöllä miettimään koirien ulkoilutusta päätin, että käytän Zurin ensin ja vien samalla Aavalle damin johonkin linjaa varten. Aava jäi siis sisälle odottamaan, kun Zuri kirmaili tyytyväisenä pihalla. Koska lunta on tullut paljon, en alkanut urheilemaan kovin kovasti, vaan jätin damin lumivallin päälle pystyyn. Kävin sisällä vaihtamassa koirat ja seurautin Aavan pihan toiseen päähän. Katsoin, että koira on "menossa" osoittamaani suuntaan ja annoin käskyn. Nouto oli perushelppo, joten Aava vain kävi näppäsemässä damin ja palautti sen. Hieman piti emännän enemmän keskittyä palautukseen, jotta se ei mennyt aivan villiksi. Sen verta innoissaan kaveri oli sitä noutamassa.

Sittempä se jumppaus alkoikin.. ;) Heitin Aavalle pihatieltä ladon eteen damin ja palasin pihalle lähettämään sen sille linjalla. Aava ei voinut tajuta, että se ei saa kiertää tieltä, vaan sen on mentävä suoraan lumivallien yli ja kahlattava lumessa damille. Pysäytin koiran moneen kertaan, otin luokse ja lähetin sen uudelleen. Kävelin muutamia askelia kohti damia ennen lähetystä jne. Aina sillä teki kuitenkin mieli jollakin tapaa kaartaa. Jossain vaiheessa se älysi, ettei tietä pitkin juoksentelu ollut tulossa kyseeseen, mutta sitten sen omat tekemät polut houkuttelivat hangessa. En tiedä vaadinko siltä liikaa, kun en halunnut sen kaartelevan poluilla. Tein sille sitten yöllä useita linjoja, josko olisin saanut sen suoristamaan kulkunsa, mutta yhtään kunnon suoraa linjaa en saanut sitä tekemään.

Tuommoisessa "yö-treenissä" sai hyvin treenata itse hillyttyä ohjaamista, jottei kaikuvalla kylän raitilla kirosanat kaikuisi kovin kauas. Opeteltu nyt on siis "hillitty, äkäinen murahdus".. hienostunut pillitys yms.

Aavan kanssa olisi pari reissua tulossa jos vain kunto sallii lähteä. Reiska ja Timppa on menossa käytännön kokeeseen ja pääsisimme sinne mukaan sekä myöhemmin olisi sitten yhdistyksen juttuna snj:n ja labbiskerhon järjestämälle peruskoulutuskurssille. Siellä Aavalla tuskin on sen ihmeellisempää roolia, mutta varmasti se mukaan pääsee.

Keltainen viiva näyttää Aavan valitsemaa väärää reittiä.
Punainen suuntaa johon piti mennä.

Onnistumisia ja paleltumisia Kalixissa

Lauantaina lähdimme Timpan kanssa ajelemaan kohti Kalixia ja treenejä Kristiinan ja Bossen kanssa. Edellisistä Kalixin treeneistä olikin jo liian pitkä aika. Sää oli todella kylmä. Pakkasta oli hieman, mutta kylmä vinkka kylmetti kropan.

Bossella oli selvästi jo suunnitelma valmiina treeniin. Ensin treenattiin Kristiinan Toraa. Sille tehtiin hieman markkeerauksia ja samaan kohtaan, johon markkeeraus tuli, niin sitten linjaa. Lunta oli kuitenkin paljon, joten se hieman vaikeutti pienen koiran menoa ja hoksaamista. Kivasti se kuitenkin teki töitä, vauhdilla.

Vanhemmille koirille Bosse oli suunnitellut linjoja. Kolme eri linjamaalia ja markkeerauksia sekä hakua sitten välissä. Linjat olivat mielestäni pitkiä ja koirat saivat kahlata lumessa päästäkseen niille. Maalit kuitenkin motivoitiin aluksi, joten se hieman auttoi niitä. Koiria läheteltiin mäen törmän päältä, joten ne joutuivat ensin laskeutumaan loivaa rinnettä alas ja jatkamaan siitä matkaansa. Tehtäviä tehtiin kolmen koiran kanssa niin, että yksi otti juuri ammutun markkeerauksen, seuraava laitettiin linjalle, jonka ohjaaja valitsi ja kolmas odotteli sen ajan hakuun pääsyä. Sitten vaihdettiin järjestystä.

Mielestäni koirat tekivät töitä hyvin. Aavalle meinasi tuottaa ongelmia keskimmäisen ja oikean puolimmaisen linjan kanssa, mutta ohjaamalla sain sen menemään loppujen lopuksi mihin oli ajatuskin. Vaikka lähettäessä koiran suunta oli mielestäni oikea, se valitsi silti matkalla, että olisi menossakin juuri toiselle paikalle. Varmasti sekin sillä sotki päätä, jos edellisenä linjoja suorittanut koira oli käynyt sillä toisella, sillä jolle se ei ollut menossa. Markkeeraukset Aava hoiti tyylikkäästi. Välillä damit upposivat höttyrään hankeen ja koirat saivat niitä oikeasti kaivaa.

Parhaiten linjoista suoritimme Aavan kanssa mielestäni juurikin pisimmän linjan, joka jäi oikealle puolelle. Se vaikutti olevan välillä kaukanakin kohteesta ja pyrki kokoajan vasempaan, keskimmäiselle linjalle. Se kuunteli kuitenkin todellä hyvin pilliä ja otti suuntia kaukanakin. Se eteni käskyllä aina hyvinkin pitkälle ja palkinnoksi se sai käryn damista ja noukki sen pois. Tietenkin paras suoritus olisi ollut suora linja sinne minne suunnan annoin, mutta uskon tuossakin koiran ja minun luottamuksen toisiimme kasvaneen. Lisäksi näki, että sille voi antaa useampia käskyjä, eikä se mennyt lukkoon, vaan jatkoi käskyn saatuaan töitä reippaasti.

Haussa dameja oli paljon, joten koirat lähtivät sinne innolla töihin ja palasivat hetken päästä dami suussaan. Yhtä damia etsittiin sitten porukalla, kun se meinasi mennä hukkaan. Lopulta sekin onneksi löytyi, eikä näin dami-tappioita tullut.

Montaa kuvaa ei viimassa tarennut ottaa, joten niistä ei nyt ole kovin apua hahmottaessa maastoa tai etäisyyksiä.

Kuva otettu lähetyspaikalta. Linjamaalit suurinpiirtein noilla paikoilla. Aava aloitti linjat ykköseltä eli vasemmalta reunalta.

Kuurainen Aava treenin jälkeen. Takana hakumetsää.

Vuoden 2015 ekat treenit

Aamu alkoi hieman verkkaisesti, eikä eilisen valvomisen jälkeen sängystä ylös nouseminen meinannut onnistua millään. Katselin kuitenkin avattujen verhojen välistä taivasta ja innostin itseäni miettimällä Aavalle treeniä. Matka siis suuntautui iltapäivän puolella tien yli ja metsään. Matkalla kävin viemässä linjadamit paikoilleen niitylle. Aava katseli vientiä pihatieltä.

Metsässä tehtiin taas hakua. Tein nyt kahdella damilla niin, että jätin Aavan istumaan metsätielle ja kävelin itse puiden lomaan. Ensinnäisen damin nakkasin puolihuolimattomasti kuusten juureen, mutta toisen sidoin taluttimeen kiinni ja vedin sillä jälkeä talsiessani kauemmaksi kunnes dameille tuli riittävä etäisyys. Damit olivat numero 2 ja kauempi 3.

Palasin koiran luo ja lähetin sen matkaan. Se haki hyvin ja teki mielestäni hyvää hakukuviota. Hetken kuluttua se tulikin damin kanssa takaisin. Sillä oli mukanaan nro 3. Eli se oli juossut jostakin kohtaa sen damin 2 ohitse. Ei muuta kuin uudelleen hakuun. Tiheän kuusikon takia en nähnyt miten Aava risteili, mutta hetken päästä se tuli taas damin kanssa. Oliko haku liian helppo.. mene ja tiedä. Seuraan kerran pidennän taas toisen damin matkaa. Tai ehkä vien sen vain sen. Yksi dami vetojäljellä. Katsoa mitä keksii.

Heitin vielä Aavalle markkeerauksia. Ensin ykkösen ja sitten kakkosen linjaan. Se ei tainnut kuitenkaan nähdä vähääkään toista, kauimmasta heittoa, koska se lähti hetken kuluttua alueelta tekemään hakua. Taisi käydä kaaaaaukanakin, kun aikaa kului eikä koiraa näkynyt. Annoin sen oleskella jossakin kauankin, mutta koska sen häätyi olla todella kaukana ja näin täysin väärällä alueella, niin aloin kutsua sitä likemmäksi. Vihdoin se sitten ilmestyikin puiden väliin. Ei mielestäni niin kauas alueesta jossa damin piti olla. Se oli ilmeisesti painunut lumeen. Pysäytin ja annoin hakupillin. Se alkoi hakea, mutta ajautui taas kauemmaksi ja katosi näkyvistä. Koska en tarkalleen hahmottanut paikkaa jossa damin piti olla annoin Aavan hieman risteillä, mutta se meni taas todella kauas ja katosi pitkäksi aikaa. Pillitin hetken päästä sitä luokse. Kesti aikaa ennen kuin se ilmaantui paikalle ja se tuli jostakin sivusta, josta en kuvitellutkaan sen tulevan. Se ehti tulla tällä kertaa perille asti luokse, joten päädyin sen lähettämään linjalla kohti oletettua aluetta. Se menikin erinomaisesti alueelle, pysähtyi säpäkästi ja teki hyvännäköistä hakua käskyn saatuaan. Heti ei dami siltikään löytynyt, mutta vihdoin haju tarttui nokkaan. Aava kaivoi damin ohuen lumikerroksen alta.

Pihalle tullessa otin sinne jättämäni muistit. Naapurin spanielit olivat pihalla hyvänä häiriönä. Aava ei haukun piukutus häirinnyt työskentelyssä. Se oli hyvin ohjattavissa ja meni linjat hyvin.