sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Onnistumisia ja paleltumisia Kalixissa

Lauantaina lähdimme Timpan kanssa ajelemaan kohti Kalixia ja treenejä Kristiinan ja Bossen kanssa. Edellisistä Kalixin treeneistä olikin jo liian pitkä aika. Sää oli todella kylmä. Pakkasta oli hieman, mutta kylmä vinkka kylmetti kropan.

Bossella oli selvästi jo suunnitelma valmiina treeniin. Ensin treenattiin Kristiinan Toraa. Sille tehtiin hieman markkeerauksia ja samaan kohtaan, johon markkeeraus tuli, niin sitten linjaa. Lunta oli kuitenkin paljon, joten se hieman vaikeutti pienen koiran menoa ja hoksaamista. Kivasti se kuitenkin teki töitä, vauhdilla.

Vanhemmille koirille Bosse oli suunnitellut linjoja. Kolme eri linjamaalia ja markkeerauksia sekä hakua sitten välissä. Linjat olivat mielestäni pitkiä ja koirat saivat kahlata lumessa päästäkseen niille. Maalit kuitenkin motivoitiin aluksi, joten se hieman auttoi niitä. Koiria läheteltiin mäen törmän päältä, joten ne joutuivat ensin laskeutumaan loivaa rinnettä alas ja jatkamaan siitä matkaansa. Tehtäviä tehtiin kolmen koiran kanssa niin, että yksi otti juuri ammutun markkeerauksen, seuraava laitettiin linjalle, jonka ohjaaja valitsi ja kolmas odotteli sen ajan hakuun pääsyä. Sitten vaihdettiin järjestystä.

Mielestäni koirat tekivät töitä hyvin. Aavalle meinasi tuottaa ongelmia keskimmäisen ja oikean puolimmaisen linjan kanssa, mutta ohjaamalla sain sen menemään loppujen lopuksi mihin oli ajatuskin. Vaikka lähettäessä koiran suunta oli mielestäni oikea, se valitsi silti matkalla, että olisi menossakin juuri toiselle paikalle. Varmasti sekin sillä sotki päätä, jos edellisenä linjoja suorittanut koira oli käynyt sillä toisella, sillä jolle se ei ollut menossa. Markkeeraukset Aava hoiti tyylikkäästi. Välillä damit upposivat höttyrään hankeen ja koirat saivat niitä oikeasti kaivaa.

Parhaiten linjoista suoritimme Aavan kanssa mielestäni juurikin pisimmän linjan, joka jäi oikealle puolelle. Se vaikutti olevan välillä kaukanakin kohteesta ja pyrki kokoajan vasempaan, keskimmäiselle linjalle. Se kuunteli kuitenkin todellä hyvin pilliä ja otti suuntia kaukanakin. Se eteni käskyllä aina hyvinkin pitkälle ja palkinnoksi se sai käryn damista ja noukki sen pois. Tietenkin paras suoritus olisi ollut suora linja sinne minne suunnan annoin, mutta uskon tuossakin koiran ja minun luottamuksen toisiimme kasvaneen. Lisäksi näki, että sille voi antaa useampia käskyjä, eikä se mennyt lukkoon, vaan jatkoi käskyn saatuaan töitä reippaasti.

Haussa dameja oli paljon, joten koirat lähtivät sinne innolla töihin ja palasivat hetken päästä dami suussaan. Yhtä damia etsittiin sitten porukalla, kun se meinasi mennä hukkaan. Lopulta sekin onneksi löytyi, eikä näin dami-tappioita tullut.

Montaa kuvaa ei viimassa tarennut ottaa, joten niistä ei nyt ole kovin apua hahmottaessa maastoa tai etäisyyksiä.


Kuva otettu lähetyspaikalta. Linjamaalit suurinpiirtein noilla paikoilla. Aava aloitti linjat ykköseltä eli vasemmalta reunalta.



Kuurainen Aava treenin jälkeen. Takana hakumetsää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti