Ei yhtään suoraa

Aavan kanssa treenit on jäänyt viime aikoina todella vähäisiksi. Varmasti ensimmäinen syy siihen on paukkuvat pakkaset lähes kokoajan tai hillitön lumen määrä, lisäksi en itse ole ollut hetkeen treenikunnossa. Olemme kuitenkin käyneet yhdistyksen hallitreeneissä muutaman kerran. Aava ei paljoa ole siellä tehnyt. Maannut hallin lattialla rauhassa. Se on ollut sille hyvä treeni. Olla vain. Se luultavasti makaisi vaikka sen pari tuntia siinä, kun on käsketty. Sille kuitenkin maahanmeno on jotenkin kamalan alistava käsky. Johtuisiko, että aina kynsien leikkuuta yms varten sen komennan maahan. Hallilla se kuitenkin näyttäisi pikkuhiljaa rentoutuvan siihen. Toivottavasti tuommoinenkin kasvattaisi sen päätä siinä, että aina ei ole hänen vuoronsa toimia.

Eilen kun aloin yöllä miettimään koirien ulkoilutusta päätin, että käytän Zurin ensin ja vien samalla Aavalle damin johonkin linjaa varten. Aava jäi siis sisälle odottamaan, kun Zuri kirmaili tyytyväisenä pihalla. Koska lunta on tullut paljon, en alkanut urheilemaan kovin kovasti, vaan jätin damin lumivallin päälle pystyyn. Kävin sisällä vaihtamassa koirat ja seurautin Aavan pihan toiseen päähän. Katsoin, että koira on "menossa" osoittamaani suuntaan ja annoin käskyn. Nouto oli perushelppo, joten Aava vain kävi näppäsemässä damin ja palautti sen. Hieman piti emännän enemmän keskittyä palautukseen, jotta se ei mennyt aivan villiksi. Sen verta innoissaan kaveri oli sitä noutamassa.

Sittempä se jumppaus alkoikin.. ;) Heitin Aavalle pihatieltä ladon eteen damin ja palasin pihalle lähettämään sen sille linjalla. Aava ei voinut tajuta, että se ei saa kiertää tieltä, vaan sen on mentävä suoraan lumivallien yli ja kahlattava lumessa damille. Pysäytin koiran moneen kertaan, otin luokse ja lähetin sen uudelleen. Kävelin muutamia askelia kohti damia ennen lähetystä jne. Aina sillä teki kuitenkin mieli jollakin tapaa kaartaa. Jossain vaiheessa se älysi, ettei tietä pitkin juoksentelu ollut tulossa kyseeseen, mutta sitten sen omat tekemät polut houkuttelivat hangessa. En tiedä vaadinko siltä liikaa, kun en halunnut sen kaartelevan poluilla. Tein sille sitten yöllä useita linjoja, josko olisin saanut sen suoristamaan kulkunsa, mutta yhtään kunnon suoraa linjaa en saanut sitä tekemään.

Tuommoisessa "yö-treenissä" sai hyvin treenata itse hillyttyä ohjaamista, jottei kaikuvalla kylän raitilla kirosanat kaikuisi kovin kauas. Opeteltu nyt on siis "hillitty, äkäinen murahdus".. hienostunut pillitys yms.

Aavan kanssa olisi pari reissua tulossa jos vain kunto sallii lähteä. Reiska ja Timppa on menossa käytännön kokeeseen ja pääsisimme sinne mukaan sekä myöhemmin olisi sitten yhdistyksen juttuna snj:n ja labbiskerhon järjestämälle peruskoulutuskurssille. Siellä Aavalla tuskin on sen ihmeellisempää roolia, mutta varmasti se mukaan pääsee.

Keltainen viiva näyttää Aavan valitsemaa väärää reittiä.
Punainen suuntaa johon piti mennä.