Ykkösputkessa ja kyyhkyjahdissa

Avossa Rovaniemellä

Osallistumisoikeus voittajaluokkaan ei ole enää mitenkään epäselvä, ei tarvitse soitella kennelliittoon. Viime lauantaina kävimme Aavan kanssa starttaamassa Rovaniemen kokeessa, jossa tuomarina toimi Risto Heikkonen. Sieltähän Aava sai ykköstuloksen. Itse odottelin 2:sta, koska Aava epäonnistui kakkosmarkkeeraustehtävässä, eikä muistanut toista lintua. Tätä ei tosin "muistanut" moni muukaan koira, vaan tyyli sen ylös saamiseen oli melko vapaa. Jälkeen päin epäilimme, että liekö koirat heittoa sitten näkivät, kun luokassa ei kukaan koirista muistanut sitä, mikä sinänsä on aika poikkeavaa. Itsellä jää tuommoiset asiat häiritsemään mieltä.. mutta pitää ajatella, että tuomari on se joka tekee päätökset. Tällä kertaa kokonaisuus on varmasti ratkaissut. Aava teki mielestäni todella hyvää hakua. Riistaa oli maalla ja kosteikolla. Osaan riistoista pääsi käsiksi vasta, kun oli uinut pieniin saarekkeisiin, joten töitä oli tehtävä. Vesiohjaus olisi saanut olla suorempi, mutta koska halusin pitää koiran vedessä, enkä päästää sitä nousemaan lompareisiin, joihin koira jatkuvasti pyrki, tuli ohjauksesta melkoinen "sik-sak".. kuten tuomarikin asian kauniisti ilmaisi... :D Paljon oli Aavan tekemisessä hyvää. Minä vain muistan ne huonot, joten pieni asenne muutos olisi paikallaan.

Hienosti on Aava tehnyt koko kauden töitä. Se on osallistunut neljään kokeeseen, joista kaikista sillä on ykköstulos ollut lopputuloksena. Miten siinä voi olla tyytymätön. Tästä on hyvä jatkaa treenejä ja miettiä tulevia. Voittajaluokkaan mennään, mutta sitä en ole vielä päättänyt, että käydäänkö kokeilemassa kynsiä jo tänä vuonna vai säästetäänkö se riemu sitten ensi vuoteen. Avo-luokassakin on meille vielä tekemistä kuitenkin tehtävistä riippuen. Toisaalta, olisiko sama mennä kauden viimeisiin kokeisiin jo voittajaluokkaan.. mitä siitä olisi haittaa, vaan ei liion hyötyäkään.

Rovaniemen koiramainen reissu oli muutenkin huippu-kiva. Hyvässä seurassa tottakai.

Maisemaa kun käveltiin kokeesta pois.. vettä tuli kuin aisaa, ukkonen jyrisi ja salamoi.
 

Kyyhkyjahdissa

Ja sitten niihin ystäviin, joista jo aiemmin "suloisessa" postauksessani kirjoitin.. :D
Maanantaina täyttyi yksi haaveista, että päästäisiin Aavan kanssa kyyhkyjahtiin. Tämä vain ja ainoastaan, koska meille järjestettiin tilaisuus olla mukana noutamassa lintuja ja sen jälkeen vielä kuunnella moneen kertaan selontekoa päivästä. Aivan huippua!

Kello soi aamulla 4.00. Puolituntia aikaa keittää kahvit ja siistiytyä yön takuista. Granne-Pekka tuli hakemaan piirun jälkeen 4.30 ja ajeltiin Liakan pellon reunaan, jossa jo muu jahtiporukka aseineen odotti. Sinne me asettauduimme Aavan kanssa odottelemaan mitä tuleman pitää. Pekka & Jekku menivät kauemmalle passipaikalle yhden ampujan kanssa.

Lintuja ei lentänyt poikien odotusten mukaan, mutta pudotuksia tuli meille riittävästi. Muutamia kyyhkyjä ja variksia, joista Aava toi elävänä pari kappaletta. Variksen suu auki sähisten ja yrittäen nokkia sen päivänsä päättäjiä. yhtään ei arastellut "raanojen" ylösottoa, vaan nappasi suuhunsa ja tuli luovuttamaan sievästi. Vähän näkyi silmissä kuumumisen paloa, mutta nopeasti koira laski kierroksensa alas ja oli rauhallisena. Ääntelyä passissa kuului vasta kun Pekka ja Jekku tulivat hieman ennen lähtöä samalle paikalle, liekö oli sääskistä johtuvaa leipääntymistä vai mitä. Ei mitään suureellista kuitenkaan, mutta vähän jotain äkinää. Lisää passitreeniä siis, jos vain mahdollista.

Pojat pistivät pillit pussiin ja me lähdettiin Pekan kanssa katsomaan toiseen paikkaan olisiko siellä noudettavaa. Tulimme hakkuulle, jossa ampuja oli osunut erittäinkin moneen lintuun. Osa oli löytynyt hyvin, mutta osa oli liidellyt loukkaantuneena hieman kauemmaksi tai muuten piiloon. Näitä me kävimme sitten etsimässä. Homma ei ollut helppo. Lämpötila oli korkea pätsissä ja koira väsyi nopeasti, vaikka yritin vilvoitella sitä ojien vesissä. Hetkessä koira sekä emäntä olimme aivan läkähdyksissä. Joitain lintuja löytyi; Jekku löysi osan ja Aava osan. Jälleen se kaivoi raanan metsästä.

Pekan piti joutua kotiin ja mekin palauduimme samalla kyydillä pesulle ja pienille päiväunille. Aava oli todella väsy. Se istui vieressäni ja torkkui istualtaan. Itse en meinannut alkuun saada unta, kun aamupäivän jahti vielä innosti mieltä. Viimein kuitenkin nukahdin.

Illasta kävimme Markuksen ja Utun kanssa vielä kaivamassa hukkaan menneitä lintuja metsästä, kun lämpötila laski. Kivasti niitä sitten löytyikin. Ennen lähtöä Aava kaivoi vielä yhden elossa olevan hieman kauempaa metsästä. Se teki jälleen kivaa hakua, vaikka kieli roikkuikin hetkessä suupielestä jälleen. Välillä vähän nestettä koiralle ja homma jatkui. Markus näytti minulle kyyhkyn suolistamisen ja otti meille maistiaiset kyyhkystä irti ja mukaan. Pakasteeseen saimme myös muutaman treeniriistan. Osa Utun noutamia ja osa Aavan.

Hieno päivä meille.. sata jänistä. :) Toivottavasti vielä tulee jahtipäiviä; kyyhkyä taikka sorsaa. Sorsan aloitukseen ei Aavan kanssa näillä näkymin päästä.. työ häiritsee vapaa-aikaa ja lisäksi Ickyllä on syntymäpäivä juurikin 20.8. :D

Illasta Utun kanssa metsästä poimittuja lintuja.

Aavalle jännitän juoksuja. Liekö ehtii alkaa, ennen kuin olen saanut kaikki viralliset asiat suoritettua. Itsellä ei painetta ole vaikka astutus siirtyisikin keväälle, mutta katsotaan nyt miten menee.