Aiempien iltojen treenit menivät päin prinkkalaa, joten odotusarvo tuloksesta ei ollut kovin suuri. Aavistus osui oikeaan ja koira oli erittäin tahmainen. Se keskittyi huonosti, etenkin alueen viimeistely oli erittäin epätarkkaa, jos se alueelle edes osasi. Paljon ohjausta läpi kokeen. Tuntui, että itku tulee jo ensimmäisellä rastilla. Siinä oli tehtävänä vasemmalla puolella markkeeraus, oikealle tuli häiriö markit, joiden ohitse koiran piti mennä linjaan. Aavan vuoro oli kahdesta koirakosta ottaa ensin vasemmalle tullut markkeeraus. Juuri hetki ennen lähetystä meidän parina ollut koira lähti paukkuun. En tiedä sekoittiko se Aavaa, mutta näytti kuin sillä ei olisi ollut muistikuvaa markkeerauksesta enää. Mene ja tiedä, mutta erittäin sahaavasti se eteni alueelle ja se viimeistely.. huoh. Dami kuitenkin ylös. Enemmän pitäisi kai tehdä kaiken maailman häiriössä tehtäviä. Joutuisi muistamaan vaikka mitä tapahtuisi ympärillä. Aavan keskittymisen karkaaminen ei siis ollut meidän parin asia, vaan sen karkaamisen myötä asia vain tuli hyvin näkyviin, pienikin "viba" häiritsi sitä. Keskittyminen oli Aavalla tuossa tehtävässä, kuten myös seuraavissa erittäin huono. Vaihdoimme koirakoiden kanssa paikkoja ja homma tehtiin päin vastoin eli Aavakin haki sitten tietenkin sen häiriöiden ohi menevän linjan. Lähetin koiran keskelle sarkaa, jotta oikean puolen markit häiritsivät sitä mahdollisimman vähän. Oli taas suora linja ihan yliarvostettu asia ja Aava juoksi hyvin suoraan vain hetken ja lähti kaartamaan vasemmalle. Olisi tehnyt mieli käydä hieman muistuttamassa koiraa, että suoraan ja pillillä on joku merkitys kun emäntä siihen viheltää. Hieman haastetta tietenkin tehtävään toi se, että emännällä valui vesi silmistä ja vähän haittasi näköä, mistä lie johtui.
Toisessa tehtävässä oli walkup avoimen koiran kanssa. Aavalle tuli noudettavaksi jälkimmäinen heitto, joka tuli metsän reunaan oikealle. En tiedä kuinka tehtävä piti tulla, mutta meidän heitto tuli silloin kuin avoimen koira lähti noutoon, joten Aava katseli sen perävaloja enkä tajunnut kädellä näyttää suuntaa sille markille. Ohjaukseksi meni. Toinen puoli sarkasta meni ohjauksella myös. Koira lähti kyllä hakemaan markkia, mutta ajautui liian alle ja tehtävä meni taas vääntämiseksi ettei koira pujahda metsään.
Noissa molemmissa voittajaluokan tehtävissä oli samassa aina kaksi pisteytettävää osiota.. Tästä syystä tuntui että päivä oli todella lyhyt meidän suorittamisessa. Tuloksena meillä oli VOI2, Sij. 3. Pisteitä oli 56, eikä ne riittäneet finaaliin. Teimme kuitenkin tuon tuloksen verran töitä, joten pitää olla tyytyväinen. Tuloshan olisi voinut olla vaikka nollakin. Meidän kausi luultavasti tänä vuonna päättyy kisaamisen osalta tähän kokeeseen. Jatkamme treenejä ja odottelemme edelleen juoksuja.
Sunnuntain koulutus
Sunnuntaina Miso piti yhdistyksen aktiiveille ja kouluttajille koulutusta. Ryhmässä oli mukana nuoria koiria ja tasoltaan edistyneempiä. Heti alkuohjeena oli kiinnittää huomiota hyvään seuraamiseen. Meille tarpeellinen treeni. Lisäksi oli markkeerauspaikan ylitystä muistipaikalle linjalla. Koiran ohjaamiseen liittyviä asioita, mm. kuinka nopeasti käskyt tulisi antaa jne. Lähinnä etenimme walkupissa ja tehtäviä tuli siinä matkalla. Niityn päästä tehtiin metsän läpi muistipaikka toiselle saralle. Se oli eritoten hyvä treeni. Muutenkin päivän aikana tuli paljon hyviä vinkkejä. Hännän asennon katsomista tai kuten minä ajattelen seurata koiran olemusta työssä kokonaisvaltaisesti. Vinkumiseen/ ääntämiseen meidän tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. En vielä tiedä mikä on paras tapa siihen puuttua, muistutus vai kovemmin.
Viikonlopun aikana ja eritoten sunnuntain koulutuksen aikana koin monta valaistumista ja yksi niistä oli se, vanha tuttu; ei voi vaatia koiralta enempää kuin on sille antanut. Eli antanut treeniä, antanut oppia. Aavan kanssa ei olla treenattu kamalan paljon wt-tyyppistä oikeastaan koko kesänä. Muutama treeni linjaa ja markkeja ennen koetta. Ei todellakaan riittävä määrä. Tasan sitä saa mitä on antanut, eikä voi vaatia enempää. Mielestäni se on kuitenkin niin, että hyvääkin tasoa pitää ylläpitää ja muistuttaa osaamisesta. Aavalle ei pitkät matkat ym ym pitäisi olla ongelma, mutta lisää treeniä se tarvii erilaisista tilanteista ja hieman erilailla rakennettuja tehtäviä. Enemmän ärsykkeitä jne.
Treeni-innostus iski
Sunnuntaina jo tartuin tuumasta toimeen ja otimme Aavan kanssa ihan perustreeniä. Pitämistä ja palauttamista. Sitä pieni hetki aivan vain sisällä. Seuraamista ym. Mukava oli nähdä kuinka pienillä muistutuksilla koira oli taas ruodussa. Maanantain koittaessa ja työpäivän päättyessä suunnistin kotiin rakentamaan Aavalle muistipaikat kotiniityille. Kävin myös katsomassa meidän likellä olevaa niittyä, jossa olisi tarjolla vielä pidempää heinää. Maanantain treenissä Icky avusti meitä heittämällä markkeja ja muuten "häiriköimällä". Tein Aavalle kaksi muistipaikkaa motivoiden. Eli se on sata-varma mihin on menossa. Koska halusin linjoista viistot ja välissä ylityksiä, niin matkat niissä eivät niin kamalan pitkät maastoon nähden ole. Jätin paikoille treenin jälkeen dameja, joten tulevaisuudessakin on myös tiedossa linjaa muistin varassa. Linjat olivat kuitenkin samoin tein suorat ja koira meni niille tehokkaasti. "paukkutyylisillä" innostavilla lähetyksillä hain niihin vähän terävyyttä ja vauhtia. Koirasta näki, että se nautti tekemisestä. Mukava nähdä "nauravainen" koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti