Matka alkoi jo torstaina 5pvä töiden jälkeen. Ensimmäinen pysähdys tehtiin jo Oulussa, josta jatkoimme pimeän selkään kohti Orimattilaa. Perillä olimme vasta puolikahden - kahden aikaan yöllä. Autossa torkkumisista huolimatta tyyny veti puoleensa ja uni tuli samoin tein.
Pikku hiljaa vaihdettiin treenivaatteet ja siirryimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle treenialueelle. Maastot olivat mahtavat. Kumpuilevia niittyjä, puro, heinikkoa yms. Pekka kävi asettelemassa matkan varrella linjamaalit eripuolille eli ne jäivät koirille sokoiksi. Treenien alettua aloimme ottamaan vuorollamme dameja ylös ohjaten koirat maaleihin. Ennen linjaa ammuttiin markkeeraus toiselle koiralle, joka yleensä jäi muistiin koiralle ja se otettiin, kun toinen oli saanut linjadamin ylös. Yksi koira oli siis aina passissa. Matkat olivat (minulle ja Aavalle) pitkät, mutta hyvin Aava mielestäni hoiti ne. Ei välttämättä yhdellä käskyllä, mutta itse olin alkujaan aivan tyytyväinen, koska katsoessa tehtäviä ehdin jo ajatella mielessäni, etten tule saamaan koiraa kovinkaan helposti edes alueelle. Kuvittelin, että Aavan kanssa pitää vääntää hieman juuri sen matkan takia. Koiran piti ensin juosta kumpuilevaa rinnettä alas, jatkaa matkaa pienen puron yli ja siitä heinikossa edetä rinnettä ylös. Ensimmäinen linja oli viisto. Osa tulevista oli myös ja harva linja otettiin loppujen lopuksi aivan suorassa. Monipuolisen maaston vuoksi treeni oli loistava meille. Otimme myös hieman lähihakutreeniä ojassa.
Yhdellä linjalla Aava alkoi jumia. Se toisti saman virheen useita kertoja. Juoksi pitkän matkan linjaa, ylitti puron, meni harvan metsän läpi ja töks. pysähtyi tielle. Kutsuin koiran takaisin ja laitoin uudelleen useita kertoja. Vaihdoin välillä lähetyspaikkaakin, josko vanhasta paikasta lähetys auttaisi, mutta ei. Aavasta alkoi pilkistää vanha tuttu epävarmuus ja se alkoi tökkiä. Se tiedosti, että nyt tehdään väärin. Sen tiedostin minäkin ja otin koiran istumaan viereeni. Lähdin tarpomaan linjan ja kävin motivoimassa paikan sille. Jännä, että vaikka se oli aiemmin hienosti jo hakenut sieltä damin, tie sai sen pysähtymään. Pekka epäili väsymystä. Takana oli useampi tunti jo treeniä, mutta.. mene ja tiedä.. ja itsellä on ajatus, että kyllä koiran pitää toimia vaikka sitä väsyttäisi. Ihan helppoa ei ollut käydä dameja motivoimassa. Omistajan lyhyiden jalkojen vuoksi paluumatka korkeita ojanpenkkoja vasten ei sujunut kovin sulavasti. Koiran luo päästyäni olin hiestä märkä ja hengästynyt. Jotenkin uskon, että Aava tulkitsi senkin "emäntä on pahalla päällä", vaikka oma mieli oli avoin ja ajatus "tehdään tämä yhdessä ja onnistutaan" hoki päässäni. Lähetyksestä Aava lähti kuitenkin linjalle ja saimme tehtävän loppu viimein onnistumaan. Olin jättänyt pari damia alueelle, joten otin vielä senkin perään. Näin sain koiralle onnistumisen tunnetta ja varmuutta/luottoa takaisin. Hyvä lopetus kuitenkin lopulta.
Treenin jälkeen pää alkoi tehdä heti töitä, että mistä täältä pohjoisesta löytyisi vastaavia maastoja. Täällä on niittyjä kyllä, mutta varsin tasaista on, mutta eiköhän sopivia maastoja löydy lisää kun pitää silmät auki. Ajatuksia treenistä jäi paljon, mutta yhtenä päällimmäisenä taas se, että matkat voivat rohkeasti olla pitkiä ja maastoja vain esitellä monipuolisesti koiralla. Mikäli koira ei mene suoraan, ei sitä tule hyväksyä, vaan korjata linja ottamalla koira takaisin ja lähettää uudelleen. Tässä täytyy tietenkin miettiä mitä oma koira kestää. Toinen, ehkä hieman huvittava.. Aava teki mielestäni erään linjoista hyvin ja dami tuli talteen. Olisiko käskyjä ollut linjalla sen kaksi ja lähihaku lisäksi.. Takaa Pekka kommentoi sitten.. hyvä... MUTTA.. yhdellä käskyllä pitäis mennä. Märkää rättiä naamalle heti onnen tunteen päälle. Ei pääse ylpistyyn näissä meiän treeniporukoissa.. :D Ja tuo todellakin oli niin totta. Ihan ok meni, jos siihen on tyytyväinen.. mutta enhän mä oikeasti ole. Haluan koiran todellakin yhdellä linjakäskyllä etenevän alueelle ja sieltä dami ylös. Voi kyllä sanoa, että onnea on huiput treenikaverit. :)
Treeniä Orimattilan mahtavissa puitteissa
Aamulle oli kello soimassa, jotta olimme aamiaista nauttimassa klo 8 Pekan ja Lenitan kanssa. Pekka oli suunnitellut meille treeniä päiväksi. Syönnin päälle pääsimme ihastelemaan Reiskan ja Dixien pentuja alakertaan. Pikku-piraijoja.. :D Aluksi pentuja sai irroitella lahkeista ja käsistä, mutta pikkuhiljaa ne rauhoittuivat. Reippaita ja ihania olivat.Pikku hiljaa vaihdettiin treenivaatteet ja siirryimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle treenialueelle. Maastot olivat mahtavat. Kumpuilevia niittyjä, puro, heinikkoa yms. Pekka kävi asettelemassa matkan varrella linjamaalit eripuolille eli ne jäivät koirille sokoiksi. Treenien alettua aloimme ottamaan vuorollamme dameja ylös ohjaten koirat maaleihin. Ennen linjaa ammuttiin markkeeraus toiselle koiralle, joka yleensä jäi muistiin koiralle ja se otettiin, kun toinen oli saanut linjadamin ylös. Yksi koira oli siis aina passissa. Matkat olivat (minulle ja Aavalle) pitkät, mutta hyvin Aava mielestäni hoiti ne. Ei välttämättä yhdellä käskyllä, mutta itse olin alkujaan aivan tyytyväinen, koska katsoessa tehtäviä ehdin jo ajatella mielessäni, etten tule saamaan koiraa kovinkaan helposti edes alueelle. Kuvittelin, että Aavan kanssa pitää vääntää hieman juuri sen matkan takia. Koiran piti ensin juosta kumpuilevaa rinnettä alas, jatkaa matkaa pienen puron yli ja siitä heinikossa edetä rinnettä ylös. Ensimmäinen linja oli viisto. Osa tulevista oli myös ja harva linja otettiin loppujen lopuksi aivan suorassa. Monipuolisen maaston vuoksi treeni oli loistava meille. Otimme myös hieman lähihakutreeniä ojassa.
Yhdellä linjalla Aava alkoi jumia. Se toisti saman virheen useita kertoja. Juoksi pitkän matkan linjaa, ylitti puron, meni harvan metsän läpi ja töks. pysähtyi tielle. Kutsuin koiran takaisin ja laitoin uudelleen useita kertoja. Vaihdoin välillä lähetyspaikkaakin, josko vanhasta paikasta lähetys auttaisi, mutta ei. Aavasta alkoi pilkistää vanha tuttu epävarmuus ja se alkoi tökkiä. Se tiedosti, että nyt tehdään väärin. Sen tiedostin minäkin ja otin koiran istumaan viereeni. Lähdin tarpomaan linjan ja kävin motivoimassa paikan sille. Jännä, että vaikka se oli aiemmin hienosti jo hakenut sieltä damin, tie sai sen pysähtymään. Pekka epäili väsymystä. Takana oli useampi tunti jo treeniä, mutta.. mene ja tiedä.. ja itsellä on ajatus, että kyllä koiran pitää toimia vaikka sitä väsyttäisi. Ihan helppoa ei ollut käydä dameja motivoimassa. Omistajan lyhyiden jalkojen vuoksi paluumatka korkeita ojanpenkkoja vasten ei sujunut kovin sulavasti. Koiran luo päästyäni olin hiestä märkä ja hengästynyt. Jotenkin uskon, että Aava tulkitsi senkin "emäntä on pahalla päällä", vaikka oma mieli oli avoin ja ajatus "tehdään tämä yhdessä ja onnistutaan" hoki päässäni. Lähetyksestä Aava lähti kuitenkin linjalle ja saimme tehtävän loppu viimein onnistumaan. Olin jättänyt pari damia alueelle, joten otin vielä senkin perään. Näin sain koiralle onnistumisen tunnetta ja varmuutta/luottoa takaisin. Hyvä lopetus kuitenkin lopulta.
Treenin jälkeen pää alkoi tehdä heti töitä, että mistä täältä pohjoisesta löytyisi vastaavia maastoja. Täällä on niittyjä kyllä, mutta varsin tasaista on, mutta eiköhän sopivia maastoja löydy lisää kun pitää silmät auki. Ajatuksia treenistä jäi paljon, mutta yhtenä päällimmäisenä taas se, että matkat voivat rohkeasti olla pitkiä ja maastoja vain esitellä monipuolisesti koiralla. Mikäli koira ei mene suoraan, ei sitä tule hyväksyä, vaan korjata linja ottamalla koira takaisin ja lähettää uudelleen. Tässä täytyy tietenkin miettiä mitä oma koira kestää. Toinen, ehkä hieman huvittava.. Aava teki mielestäni erään linjoista hyvin ja dami tuli talteen. Olisiko käskyjä ollut linjalla sen kaksi ja lähihaku lisäksi.. Takaa Pekka kommentoi sitten.. hyvä... MUTTA.. yhdellä käskyllä pitäis mennä. Märkää rättiä naamalle heti onnen tunteen päälle. Ei pääse ylpistyyn näissä meiän treeniporukoissa.. :D Ja tuo todellakin oli niin totta. Ihan ok meni, jos siihen on tyytyväinen.. mutta enhän mä oikeasti ole. Haluan koiran todellakin yhdellä linjakäskyllä etenevän alueelle ja sieltä dami ylös. Voi kyllä sanoa, että onnea on huiput treenikaverit. :)
Koulutusviikonloppu Virroilla
Perjantaina treenin ja maukkaan pizzan päälle lähdimme ajelemaan kohti Virtoja. Matka-aika oli noin 3,5h Orimattilasta ja tokihan mä siinä välissä ehdin taas nukahtaa. Perillä olimme jälleen illalla myöhään ja majoituimme 8 henkilön kanssa samaan mökkiin. Nopeasti taas unta palloon, jotta aamulla olisi jotain onnistumisen mahdollisuuksia herätä aamiaiselle ja koulutukseen. Koulutus aloitetiin Heikki Nevalaisen ja Susanna Fontellin pitämällä luennolla. Lähinnä luento oli "kuinka kouluttaa" ja millaisiin ongelmiin yleensä treeneissä/koulutuksissa törmätään. Materiaaleissa oli todella kivoja treenikaavioita ja hyviä huomioita mitä pitää yrittää muistaa, kun seuraavat kurssit/treenit tulevat eteen. Ja tietenkin... oman koiran kouluttamisessa.
Aamupäivä oli luentoa ja iltapäiväksi siirryimme maastoon. Hyvät puitteet jatkuivat, aaltoilevaa peltoa piiiiitkästi ja metsäkaistaleita siellä täällä. Näyttipä siinä likellä olevan pieni vesialuekkin, mutta sitä emme käyttäneet. Aika vilpoinen oli sää siihen.
Koirakot jaettiin kahteen ryhmää. Susanna otti nou/alo-tasoiset koirat ja Heikki avo/voi-koirakot, joihin mekin lukeuduimme. Treenialoitettiin niin, että kaikki koirat vietiin kauemmaksi niityllä parkkiin. Sieltä jos ne hiippailivat, käytiin ne palauttamassa paikoilleen eleettömästi. Yllätys itselle oli kuinka usein sain käydä korjaamassa Aavaa. Se oli todella epävarma paikoillaan. Lisäksi toiset koirat kävivät sitä välillä häiriköimässä ja se sai sen liikkumaan myös. Mutta, pääasiassa se hiilasi itseään istuen, vähän kerrallaan. Joillakin kerroilla, kun sain informaatiota, että se olisi liikkunut ja menin palauttamaan sitä, huomasin, ettei se ollutkaan itseasiassa liikkunut paikaltaan. Jotain liikettä oli varmasti ollut, mutta saman tumman tupsun takana se oli mihin olin sen jättänyt.
Koirakko kerrallaan oltiin harjoitusvuorossa Heikin suunnittelemassa tehtävässä. Ensin tehtiin lähihakua koiran kanssa pienessä rääseikköalueessa, jonka jälkeen ohjaaja tuli kauemmaksi alueesta ja ohjeisti koiraa sieltä. Lopuksi tehtävänään lisättiin linja ja markkeeraus, jonka koira nouti vasta kun se oli hakualueelta noutanut damin. Todella kiva tehtävä, monipuolinen sekä muunneltavissa moneen eri variaatioon lopulta. Tehtävää tehtiin myös lopulta kahdessa ryhmässä ja Heikki kävi opastamassa siinä välillä. Tämä jako oli todella hyvä minusta. Tässä ei voinut enää olla "automaatilla" ja odottaa jonkun kertovan mitä tehdään ja miten, vaan omia aivoja piti alkaa käyttämään.. "miten se nyt menikään.." Koulutuksissa varmasti hyvä käyttää tuota, kun koulutetaan kouluttajia.
Seuraavana tehtävänä tehtiin kepeillä tehtyä neliötä, jossa jätettiin muistidameja nurkkiin, tehtiin markkeja väliin, linjoja puoleen väliin jne. Vaikea selittää näin tekstillä. Koirakoita oli enemmän kuin tehtävään tarvittiin, joten me ei lopulta Aavan kanssa sitä tehty, koska samankaltaista keppijumppaa olemme tehneet ennenkin. Saimme paljon myös kuuntelemalla Heikkiä ja muita osallistujia. Sain rauhassa katsoa ja keskittyä vieressä parkissa olevaan Aavaan.
Niin se koulutusviikonloppu oli sitten takana. Kouluttajat olivat super-hyviä, kuten jo ennalta tiesinkin. Molemmat ovat olleet meillä yhdistyksellä kouluttamassa joskus aiemmin. Omaan työkalupakkiin jäi paljonkin ideoita ja ajatuksia. Niitä olen erilliselle sivulle itselleni koonnut, sen mitä muistanut. Tahtoo, niin äkkiä ne parhaimmatkin vinkit "unohtua", jos ei ole kirjoittanut ylös niitä. Muistin mie kuitenkin jotain... ;) Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Minusta SNJ oli järjestänyt koulutuspäivät hyvin. Ohjelma ainakin oli mieleinen. Lauantai-iltana oli illallinen, josta saimme yhdistyksenkin pikkujouluihin ohjelmanumeron napattua. :D Viikonloppu tuntuu lyhyehköltä tuollaiseen turneeseen. Timpan kanssa olimme melko rikki-poikki matkan jälkeen. Kiitos Timpalle taas mukavasta matkaseurasta.
Kuvat lisäilen myöhemmin, kun saan ne koneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti