torstai 17. heinäkuuta 2014

Paperiton

Facebookin ihmeellisestä maailmasta sattui silmiini linkki seuraavanlaiseen artikkeliin:

http://sensuroitu.net/jutut/paperittomuus.pdf

Kirjoitetussa artikkelissa kiteytyi aika hyvin ajatukset, miksi paperittoman koiran hankkiminen saa itselläni ihmetyksen ja tavallaan harmituksenkin aikaan. Harmituksen paperittoman pennun ottajaa kohtaan. Puhun nyt pääasiassa noutajista, koska niiden kanssahan minä harrastan. Noutajan kohdalla kun hyvin usein käy niin, että otetaan paperiton pentu, ajatellaan juurikin, että "vain kotikoiraksi".. "lenkkikaveriksi".. "lapsille". Kuinkas sitten käykään.. Huomataan, että noutajan kanssa voi tehdä ja harrastaa monipuolisesti muutakin noiden em. asioiden lisäksi. Ja mikä "kamalinta" huomataan, että itsessä ja koirassa olisi potentiaalia enempäänkin. Nälkä kasvaa syödessä ja esimerkiksi kokeet ja erilaiset testit alkavat kiinnostaa. Ja kyllä, tottakai voi edelleen paperittomankin koiran kanssa harrastaa ja touhuta. Mutta, kuinka paljon arvokasta tietoa aktiivisesti koiransa kanssa harrastava omistaja voi koiran kasvattajalle ja itselleen antaa jo harrastusten kautta. Paperittoman noutajan kanssa seinä vain ikävä kyllä nousee pystyyn jossakin kohtaa mm. rodunomaisia kokeita ajatellen. Sinne ei paperittoman kanssa pääse starttaamaan.

Viime aikoina kuuloon ja näköön on tullut useita paperittomia noutajia. Miksi näiden koirien teettäjät toiminnallaan eväävät pentujen ostajilta mahdollisuudet harrastaa noutajiensa kanssa täysipainoisesti? Useinhan tilanne on kuitenkin se, että se hankittava koira voi olla se elämänsä ensimmäinen koira, ensimmäinen noutaja. Miten silloin voi kaikesta tietää.. tai olla aina ennakolta kartoittanut mitä haluaa tulevaisuudessa koiransa kanssa harrastaa. En minä ainakaan ollut. Noutajamaailma vain sitten imaisi mukaan.

Enemmän tässä paperittomuus-asiassa osoitan sormella näitä paperittomia koiria myyviä henkilöitä, kuin niiden ostajia. Toki, vastuu ja tiedonottovelvollisuus on molemmilla osapuolilla. Kasvattajiksi en näitä paperittomien teettäjiä tituleeraa, koska sitähän he eivät ole. Kasvattaja on jotain muuta ja se on mielenlaatu ja tapa ajatella, ei tehtyjen pentueiden määrä. Toimitaan tiettyjen sääntöjen ja mallien mukaisesti

Itselleni paperiton koira ei koskaan ole ollut vaihtoehto ja vahvasti kennelhenkisenä en pysty täysin ymmärtämään paperittoman koiran hankkimista. Tottakai myös paperittomillekkin hyvä ja rakastava koti on löydyttävä ja niitä on kohdeltava elävänä eläimenä. Harrastuksia ja yhteistä puuhaa löytyy kaikille, rajoituksin joissakin määrin. Toivonkin, että innostus ja ilo koirasta säilyy seinistä huolimatta.

Ja se hinta....


Paperittoman koiran hankintaa perustellaan niiden alhaisen hankintahinnalla vs. paperillinen rotukoira. Minusta niin väärä ja jo lähteissään kuolleeksi syntynyt ajatus. Onko todella niin, että ihminen haluaa tyytyä puoliväliin? Ostaa miltei sikaa säkissä, luottaen myyjän kertomuksiin sinisilmäisesti. Vai saada iloa ja mahdollisuuksia koko rahalla. Tutkittuja, todettuja asioita, joista monet ovat julkisia. (esim. terveys- ja koetulokset)

Mikäli rahaa ei ole... No, säästäähän ihmiset lomamatkoihin, autoihin ym ym. muihin itselleen tärkeisiin asioihin. yhtäkään koiraani en ole säästämättä, työtä tekemättä tai valintoja tekemättä ostanut. Lisäksi on valittavana sijoitus- osamaksu.. tai vaikka vain "hyvä veli-" sopimuksia, perheen vaihtoja jne. Mikä kenellekkin sopii ja sattuu kohdalle.

Itse pidän tärkeänä, että tiedän koirani lähtökohdat. Tiedän sen sukutaulusta löytävien esivanhempien perusteella jo sen kapasiteetista jotain ja voin asettaa sen perusteella toiveita ja haaveita. Terveystulokset ovat aivan eri luokkaa kuin paperittomilla yleensä. Ja tässä puhun etupäässä määrästa, mutta miksen myös laadusta. Ainakin laadusta, johon tulosten perusteella voidaan pyrkiä. Usein lähtökohta rotukoiralle on, että vähintään lonkat, kyynärät ja silmät tutkitaan. Mitenkäs paperittomien kohdalla. Terveystutkimukset ovat mutu-tuntumaa. "kyllä se terveeltä näyttää, turkki on hyvä, syöhän se hyvin ja kakkaakin". Tehdään ehkä omistajana itse diagnoosi siitä onko koiran luusto ja silmät ok. Ja mistä sen tietää ja ajatellaanko, että miksi se pitäisi tietää?

Tekeekö paperittomien "teettäjät" pentueidensa eteen taustatutkimusta vanhempien luonteesta, terveydestä, toisillensa sopivuudesta mm. sukulaisuusasteesta, geeneistä/perimästä, käyttöominaisuuksista.

Käyttöominaisuuksia monet käyttölinjaisten kasvattajat testaavat ja tuovat esiin tietenkin osallistumalla erinäisiin kokeisiin niin Suomessa kuin muuallakin rajojen ulkopuolella. Nome-b, A-kokeet, working testit ym ym. Meritoidaan koiria tällä tavoin, joka tietenkin toimii näyttönä toimivasta koirasta. Toki, tätäkin tehdään myös omaksi iloksi ja harrastukseksi, mutta kertoohan se paljon myös koiran ostajalle. Eikä käyttöominaisuudet ole sitä ainoaa tietoa mitä erilaisista kokeista on tarkkasilmäisille saatavana. Koiran koko olemushan on niissä mukana.

Nämä kaikki yleensä kuuluvat juurikin siihen paperillisen koiran hintaan ja taustatyöt ihan valmiiksi tehtyinä pennun ostajalle. Ostajalle jää oman yksilönsä tutkiminen ja analysoiminen. Joissakin tapauksissa tämänkin yksilön tutkimukseen saa kasvattajalta rahallisesti tukea palautuksien muodossa. Näiden lisäksi usein tulee kaupanpäälle kasvattajan tuki ja ohjeistukset.

Meidän tapauksessa olemme saaneet varmasti 110%:n kasvattajan tueksemme. Lisäksi tietenkin olen saanut koirineni täysipainoisen harrastuksen, mahdollisuuksia, koulutuksia, kisoja (nome, näy yms.), testejä, treenejä, itsensä haastamista... ym.  Sitä kautta paljon ihania ystävyyksiä ja tuttavuuksia. Niin paperittomien ja paperillisten koirien omistajista. Enkä tässäkään kohtaa sano, etteikö paperiton koira voisi myös tuoda tullessaan näitä ja viedä uusiin "seikkailuihin".. tottakai, ainakin suurimmaksi osaksi. Onko kuitenkin niin, että papereilla harrastukset ovat paremmin tavoitettavissa? Tällä tarkoitan, että niihin ohjautuu mahdollisesti helpommin paperillisen, rotukoiran kanssa yhdistysten, rotujärjestöjen, kasvattajan ym kautta. Tämä kappale oli ehkä enempikin loppukaneetiksi ajatuksen juoksulleni; näitä minä arvostan ja mm. näiden asioiden vuoksi minun koirani ovat rekisteröityjä ja omaavat paperinsa. Kenenkään toisten koirien hyvyyttä, arvoa tai rakkautta niihin väheksymättä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti