Aamu ei ehtinyt kunnolla valjeta kun olimme taas autossa, matkalla kohti fasaanitilaa noin 20km päässä. Jahti pääsi alkamaan alkujärjestelyjen jälkeen. Noin tunnin me varmasti vahdimme tietä ja lintuja ennen sitä. Aava alkoi olla jo hieman rauhaton siinä seisoskellessa, joten hyvä treenimahdollisuus avautui siitäkin. Tosin.. vinku - vinkumista en tainnut kuulla. Jotain muita ääniä kyllä.
Ensimmäinen ajo
Ampujat olivat viistosti edessämme ja me alueen oikealla laidalla. Ajoketju nosti lintuja metsästä, jotka tiputettiin aika hyvälle alueelle eteemme. Koirilla oli hyvät mahdollisuudet nähdä tiputukset, jos niitä ei ammuttu ampujista vasemmalle sektorille ja taakse. Ensimmäinen ajo tuntui alkavan hieman yllättäin sitten kuitenkin.. räiskettä ja pauketta. Lintuja siellä täällä, lennossa ja maassa. Koirat olivat hieman silmät soikeana ja valmiina töihin. Reiska koekoirana sai ensimmäiset noudot. Aavalle tuli ensimmäinen nouto selkeästi keskelle kirkasta hankea. Helppo nouto siis. Matkakaan ei ollut pitkä. Seuraava Aavan nouto tuli selkeänä markkeerauksena ojan taakse. Se nouti sen yhtä suoraviivaisesti kuin minkä tahansa muunkin hyvin merkkaamansa pudotuksen. Tämä ehkä oli Aavan noudoista hienoin tuon päivän aikana. Samaa mieltä olivat tuomari ja Timppakin. Se hienous jonka huomasin Aavasta tämän ensimmäisen ajon aikana.. se seurasi tiiviisti tiputuksia, mutta myös minua ohjaajana. Se ei missään vaiheessa ollut karkaamassa paukkuun yms. Se oli hienoa huomata, että oikeassakin tilanteessa koira toimi juuri niinkuin pitikin. Tästä ajosta ehkä noin 3 noutoa.
Toinen ajo
Toinen ajo rakennettiin niin, että me jäimme taas katsomaan sitä ampujien sivulle. Tällä kertaa selkeämmin oikealle puolelle. Ajoketju ajoi lintuja ylös ja niitä tippui tasaisesti hangelle. Linnut tippuivat useat niin, että niistä jäi näkyviin pyrstösulat mikä helpotti koirien työtä. Mikäli linnut painuivat lumen alle jäi niistä jäljelle kuoppa, joita kohti koirilla oli helppo suunnistaa. Tämä nyt on tietenkin todella huono kun ajattelee mitä koira oppii.. käyttämään silmiään. Toisaalta, onhan se koira tietenkin fiksu. Jos se kerta näkee ja sillä on selkeä kiintopiste, niin mitäpä sitä nokkaa käyttämään.
Aava sai jälleen helpohkoja noutoja. Sen haasteena oli minusta tässä ajossa pysyä paikoillaan ja katsoa monia tiputuksia ja toisten koirien työskentelyä. Reiska teki noutoja ja tuomarin koira oli välillä töissä, jonka epäonnistuessa ohjatussa noudossa, Aava sai noukata sen linnun pois. Koiralle oli tullut häiriönä lentävä lintu oikealta puolelta, hyvin lentävä ja elävä, joten sitä ei tarvinut noutaa. Sille jäi jotenkin niin vahvasti päähän ajatus siitä, että se ei keskittynyt enää kuin pyrkimään noutamaan sen linnun. Tästä alueelta taisi tulla neljä noutoa.
Lähdimme kävelemään alueen ympäri aurattua tietä ja yritimme kaikilla kolmella koiralla saada haavakkoa ylös metsän puolelta, jonne se ehti karata Reiskan tehdessä töitä toisella linnulla. Haavakkoa ei kuitenkaan löytynyt vaikka koirat olivat välillä selkeästi käryllä. Jatkoimme hieman ylemmäs aluetta. Toiset koirat olivat jo noutaneet osan linnuista, mutta koirat tekivät vielä joitain löytöjä. Aavalle ei tästä alueelta noutoja tullut. Mikä oli todella harmi, koska se oli puhtaasti hakua.
Tämän jälkeen oli tauko. Aava pääsi käymään pissalla ja ihan vain nuuskuttelemaan. Se oli tehnyt hyvin töitä.
Ajoketjua
Jatkoimme niin, että lähdimme kolmella koirakolla haravoimaan erään risukon/puustoalueen. Ajoimme lintuja kasaan seuraavaa ajoa varten. Muutamia lintuja nousikin lentoon puuston seasta ja suuntasi matkaansa rantasaunaa kohden, jonne niiden toivottiinkin menevän. Tämä oli raskas pätkä. Kahlata hangessa täydet talvikamppeet päällä ja yrittää pitää Aava suht likellä. Tässä olisin voinut toki ajatella, että Aava olisi voinut hieman etääntyäkkin. Toiset koirat kuitenkin olivat kauempana ja ajatus oli vain nostaa lintuja, mutta hyvä treeni se tuokin oli noin. Tietääpä ettei se ole hönkimässä mihinkään.
Kolmas ja viimeinen ajo
Viimeinen ajo rakentui "rantasaunalle". Jäimme Aavan kanssa hieman huonosti verkkojen sisäpuolelle, mutta tuomarin ohjeilla jäimme siihen. Aava sai muutamia noutoja kuitenkin. Yhden haavakonkin. Yhdessä noudossa ampujat jäivät jutustelemaan keskenään ja Aava teki töitä samalla alueella. Tästä kiteytyikin ajatus, että Aavan kanssa pitäisi treenata juuri sellaista, että sen tulee työskennellä ihmistenkin vierellä. Kokeissa yms voi kuitenkin tulla tilanteita, että toimitsijat, ampujat jne ovat lähellä lintuja ja dameja ja koiran pitää silti toimia ja ottaa käskyjä. Nyt Aava näytti ihan luikerolta ihmisten välissä ja minusta olisi voinut toimia paremmin. Ottaa jämäkämmin käskyt haltuun. Eräässä kohdassa toinen koira kävi yrittämässä noutaa sen riistan. Se käytti sitä jo suussaan, mutta tiputti sen pois ja ohjaaja huusi, että antaa minun koiran se noutaa. Niinhän Aava sen sitten nouti. Löysimme aluetta haravoidessa vielä parit linnut, yhteissaldona taisi olla viisi lintua repussa.---------------------------------
Aava ja ohjaaja sai siis roppakaupalla kokemusta lisää. Reissu oli mahtava kokemus. Koko päivän yritin samalla analysoida mitä Aavan kanssa tulisi treenata A-kokeita varten, mikäli niihin joskus mielii osallistua aivan virallisesti. Yksi näistä asioita oli Aavan pääkopan kehittäminen niin, ettei se pitkien odottelujenkaan aikana leipäänny ja ala pitämään ääntä. Lisäksi, kuten tuolla aiempana kirjoitinkin, että treenata erillaisia tilanteita, joissa vain koiran PITÄÄ työskennellä ja kuunnella käskyjä. Hieman jäin kaipaamaan vaativampia noutoja. Etenkin markkeerauksia. Toisaalta niitä olisi ollut tarjolla mikäli olisi ottanut riskejä.. ja vähän mietinkin jälkikäteen muutamaa noutoa joista uskoin hetken mietittyäni, että Aava olisi ne kyllä hoitanut. Ehdottomasti olisi mukava päästä joskus toistekkin mukaan tuommoiseen. Koiran toimintaan luotto parani kyllä kerta heitolla.. ja ehkä hieman usko itseenikin. Jossakin kohtaa koulutusta on onnistunut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti