Super-hieno viikonloppu

Viime lauantaina olimme Aavan kanssa starttaamassa Tervolan Varejoella Working testissa. Tuomarina oli ihana Heikki Nevalainen. Aavan kanssa olemme Heikillä startanneet ennenkin. Mukava tuomari, jolta on saanut hyvän palautteen suorituksesta rastin jälkeen. Risut ja ruusut.

Ohjaajaa tietenkin tapansa mukaan jännitti aivan huonoon oloon saakka. Niskat oli jumissa ja muu lihaksisto velttona.  Suorituksien aikana olin kuitenkin aivan hereillä ja net tuntui jopa mukaville. Jälkeenpäin ajateltuna net on kuitenkin tosi nopeasti ohi meneviä hetkiä. WT:lle ominaista onkin.. paljon odottamista.. pikaiset tehtävärastit. Lapin nuuskujen kokeessa tehtävät olivat minusta kivoja, suht perustehtäviä, joissa koirilla oli hyvät mahdollisuudet onnistua, kunhan peruspalikat olivat kunnossa. Ei mitään ylitse pääsemättömiä kikkailuja, mutta silti aivan tekemistä koirakolle. Ei ainakaan itsellä jäänyt tunne, että olisivat olleet liian helppoja tehtäviä. Jokaisessa oli selkeät epäonnistumisen mahdollisuudet.

Rasti yksi oli ykkösmarkkeeraus matalan varvikon toiseen päähän niitylle. Välissä oli oja. Aava lähti hyvin markille, mutta alkoi ajautumaan vasemmalle kohti ampujaa ja heittäjää. Vaarana oli, että koira katoaa pitkälle niittyä ja metsän kulman taakse. Pysäytin sen, kutsuin luokse ja käänsin kohti damia. Aava reagoi hyvin joka pillitykseen ja dami ylös.

Rasti kaksi. Lähetyspaikka oli metsätiellä. Ensin tuli markkeeraus tielle. Se tippui pienen mäen töyrään taakse, eikä näkynyt enää lähetettäessä. Ensin kuitenkin otettiin linja metsään, jossa risukasan takana odotteli "riista". Riista linjalta talteen ihan kopsakasti. Markkeerauksesta ei näyttänyt koiralle jääneen muistikuvaa.. se pälyili heiton aikana metsään josta raakkuminen oli kuulunut. Avustavalla käsilähetyksellä laitoin Aavan matkaan. Se oli koukkaamassa metsään, mutta ennätin viheltää. Eteen-käskyllä dami talteen.

Kolmas ja neljäs rasti. Rastit tehtiin avo/voi koirille peräjälkeen ajan nopeuttamiseksi. Eli ensin rasti kolme ja heti perään rasti neljä. Ensin tehtävänä oli ohjattu haku. Pienen matkan päässä oli alkava metsäkaistale. Siitä piti ottaa kaksi damia ylös. Ymmärsin tuomarista, että damit olisivat syvämmällä metsässä, mutta ensimmäisen damin jälkeen... Aavan hakiessa toista tuomari informoi, että damit sijaitsevat niin, että koira voi olla näkösällä kokoajan. Minä puskin koiraa syvemmälle alueelle kokoajan. Oli kuulemma muistanut muille asian informoida... :D Mutta.. damit ylös molemmat.

Heti perään sitten rasti neljä. Vesiuomaan tuli markkeeraus. Koira lähetettiin niityltä hieman kauempaa. Mäentörmän jälkeen koira katosi ja ohjaaja sai jäädä odottamaan loiskauksen kuulumista. Kuuluihan se. Tuntui pitkältä ajalta odottaa, että koira tulisi takaisin.. vaan vihdoin Aava nousi reippain askelin ylös rinnettä dami suussaan. Mikä helpottunut tunne. Viimeinenkin rasti oli suoritettu, kun dami oli varmasti kädessä.

Jäin vielä katsomaan alokasluokan viimeisen rastin suorituksia. Ilolla katsoi tuttujen ja treenikavereiden suorituksia. Ystävämme Cara teki hienon markkeeraustehtävän. Silläkin oli joka rastilta pisteitä, joten ohjaaja saa olla ylpeä pikku punaturkistaan. :) Koira oli koko päivän ottanut hyvin ohjausta vastaan ja damit talteen. Vähän lisää hiomista, niin tuloskin tulee aivan varmasti.

Pisteiden laskun jälkeen oli aika julkistaa finaaliin päässeet koirakot. Me olimme Aavan kanssa yksi niistä, muistaakseni seitsemästä koirakosta. Avo tehtiin parityönä. Tehtävänä oli markkeeraus risukkoiseen, harvamäntyiseen mäen rinteeseen. Dami tippui mäen päälle. Koirat lähetettiin hiekkakentän keskivaiheilta. Arvonnassa Aavan ja minun lähetyspaikaksi valikoitu ensimmäinen markki. Meidän parin epäonneksi koitui koiran karkaaminen Aavan lähetykseen ja se nollasi koko kokeen. :( Surku. Aava ei kuitenkaan häiriintynyt toisen koiran perässä juoksemiseen tai ohjaajan karjumiseen, vaan hoiti tehtävän hyvin. Kisa oli meidän osalta päättynyt ja sitten vain jännittämään tuloksia.

Meidän tulos oli lopulta 92/100 pistettä, AVO 1 ja sija 1. Ihan huippua. Fiilis oli aivan häkeltynyt palkintoa hakiessa. Itku kävi silmäkulmassa. Pikkumusta teki mammasta erittäin ylpeän siitä.

Mahtavasti meni myös seurakaveri Leenalla, jotka yhdessä Baileyn eli Pönkän kanssa saivat myös AVO 1:n pisteillä 86/100. Huippu fiilis oli Leenan puolesta myös.

Pistetaulukko Varejoen WT:stä, avoin luokka.

Sunnuntain treeni

Sunnuntain iloksi aloin selvittelemään meidän lähellä olevien lampien maanomistajaa. Soitin sitten eräälle henkilölle, jonka maat olivat aiemmin olleet. Kävi selville, että maat omisti tätä nykyä hänen tyttärensä, joten puhelun jälkeen pakkasin koiran ja kamppeet autoon ja lähdin kylästelemään. Kävin kyselemässä, josko saisin käydä koirineni lammella treenaamassa ja sainkin luvan siihen. Siitäpä sitten suuntasin lammelle. Tai itseasissa kahdelle. Lampien välissä menee tie, joten maastoa riitti. Tein Aavalle motivoinnin rannalle niin, että koira oli aivan vieressä kun heitin damit maalle. Kiersimme sen kanssa sitten toiselle puolelle lampea, josta lähetin sen ensin aivan suoraan toiselle puolelle. Hyvin meni. Sen jälkeen vaihdoin hieman paikkaa, jotta sain aikaan viiston linjan. Aava lähti linjaa hieman turhan suorasti, mutta pääasia, että meni hyvin veteen. Yritin korjata linjaa menemään enemmän alkuperäisen suunnitelman mukaan. Aava olikin hyvin pysäytettävissä ja otti suuntaakin hyvin, mutta ei niin, että korjaus olisi onnistunut ajatuksieni mukaan. Sitä kesti kääntää useammankin kerran, johon olin tyytyväinen. Se ei uinut pois, eikä minkäälaista epävarmuutta ollut näkyvissä. Se ui takaisin samaa reittiä kuin oli mennytkin. (Tästä video)

Toisella puolella tietä motivoin sille heinikon kärjen taakse kaksi damia markkeerauksina. Koira katsoi ne rannalta, jolta sen lähetinkin sitten. Hieman se oli siellä hiippaillut, eikä ollut enää kohdassa johon sen jätin, joten palatessani vaihdoimme hieman paikkaa. Takaisin siihen mistä olin suunnitellut lähettää. Koira lähti matkaan. Olin päättänyt että maalle se ei tämän lähetyksen aikana nouse, vaan yrittäisin sen uittaa kaistaleesta ohi. Maallehan se oli menossa. Sain sen kuitenkin hienosti kiertämään heinikon houkutukset ja damille. (Tästä video)

Tehtiin välillä hakua. Yksi dami oli alueella, ojan takana. Hieman sai Aava tehdä töitä, että se löysi sen. Oli jaloissa vauhtia kai liikaa.

Perään tehtiin toinen linja. Sen lähetyspaikkaa muutin selkeästi, että sain koiran nyt menemään juurikin maan ylitse ja jatkavan siitä matkaa uudelleen veteen. Aava teki tämän hienosti. Juuri kuten olin ajatellut.

Vielä päälle vähän hakua, niin että meidän palatessa autolle heittelin koiralle sen huomaamatta dameja matkalle ja laitoin sen sitten hakemaan niitä. Osa oli vesialueella ja osa kuivalla. Hienosti Aava teki hakua.. todella vauhdikkaasti ja innokkaasti. Nopeasti tuli damit talteen. Vielä kävimme vähän alueella kävelemässä, kun en ollut sata-varma jos siellä vielä olisi ollut yksi. Vaan ei ollut. Palasimme kotiin ja sieltähän se yksi puuttuva dami löytyi.