Cinnaroll`s: Usko, toivo, rakkaudesta puhumattakaan..

Lauantai-iltana innostuimme kaverin kanssa lähtemään Pukulmiin treenaamaan, kun kelikin näytti vain paranevan kokoajan. Aavalle halusin ehdottomasti kokeilla uudelleen kakkosmarkkeja uoman toiselle puolelle. Ne kun ei viimeksi tuolla käydessä mennyt täydellisen putkeen. Lisäksi linjaa Aavalle.

Markkeeraukset

Teimme Aavalle ensin niin markit, että molemmat heitot heitettiin ykkösinä, jonka jälkeen paketti kasattiin ja heitettiin sitten tuplana. Ensin meistä katsottuna oikea, sitten vasen. Näin se meni ok. Hieman pientä hapuilua oli nähtävissä koirassa. Uintimatka uoman yli oli nyt pidempi kuin viimeksi veden nousun vuoksi, joten se toi oman haasteensa. Toisaalta häiriönä olevia kiviä oli vähemmän.

Teimme vielä tuplamarkit toisin päin eli ensin heitettiin vasen ja sitten oikea. Tämä näkyi tuottavan Aavalle taas ongelmaa. Se oli käynyt aivan lähellä vasemman puoleista damia, mutta luovutti liian helpolla ja lähti hakemaan toista. Se palautettuaan sen pää näytti olevan tyhjä. Lähetyksestä se pyrki lähtemään rantaa pitkin, joten vasta uusinta lähetyksellä se lähti suorittamaan tehtävää oikeasti. Hieman joutui koiraa ohjaamaan vastarannalla, kun sen muistikuvat näytti olevan melko keveät. Teimme uudelleen vielä tuplat noin päin, että vasen ensin, sitten oikea. Tällä kertaa heittäjä kuitenkin vaihtoi paikkaa ennen heittoja hieman enemmän oikealle. Ajatus oli, ettei vanhat paikat sitä sotkisi tai auttaisi. Selkeästi kuitenkin Aavalle oli jäänyt muisti vanhoista heitoista, jotka eivät olleet niin kovin kaukana kuitenkaan. Kertaalleen se sinne oli menossa. Muuten ihan ok, kun sai sen uimaan oikeaan suuntaan lähetyksestä.

Ohjailuista huolimatta olen sitä mieltä, että Aava teki hyvät työt. Lisää kuitenkin on tämmöisiä treenattava. Tuplia ja kauas.

Ohjaukset

Lopuksi teimme Aavalle ohjauksia.. ihan tarkoituksellisia sellaisia. Ensimmäinen linja tehtiin viimeisistä markeista taas enemmän oikealle. Nämä tehtiin Aavalle sokkoina, eli ei motivointia. Tavallaanhan aiemmat markit olivat sillä pohjalla niin, että se tiesi toisella puolella olleen jotain. Se sai riittää. Aavistelin, että Aava lukitsee itsensä isoon kiveen, joka oli värjääntynyt vielä laelta valkoiseksi lintujen jätöksistä. Sinne en damia halunnut, tuntui liian helpolta ohjata se semmoiseen maaliin, jonka näki jo kaukaa ja koiran silmin ajateltuna "selvä maali". Halusin maalin siitä hieman irti ja se laitettiin muutamien metrien päähän maalle heinikkoon. Kuvassa näkyy matalia puskia heinikossa, dami laskeutui sinne. Lähetyksen jälkeen kävi hyvin pian selväksi, että Aava nimenomaan naulitsi itsensä kiveen. Taisin ottaa sen pari kertaa pois vedestä. Sen ensimmäisen lähetyksen, josta kokeilin vielä uudelleen.. ei onnistunut, joten otin toistamiseen pois ja vaihdoin lähetyspaikkaa muutaman metrin oikealle. Nyt koira lähti paremmin. Se kuitenkin kaartoi taas hieman vasemmalle kauempana, joten korjasin linjaa hieman. Hyvin meni Aava sitten alueelle pienen ohjailun jälkeen ja dami talteen.

Linja kaksi tehtiin ensimmäisten markkien vasemmalle puolelle. Kauempana siinsi kivirykelmä, jonka valitsin maaliksi. Tarjolla oli viistolinja, mielestäni jo kohtuu matkan päässä. Koira matkaan ja katsomaan mitä se keksisi. ;) Aava ui hyvin puoleen väliin, tarvitsi pienen vahvisteen.. taisin sanoa "hyvä".. tai uudelleen "eteen". (en muista tarkkaan) Siitä se jatkoi hyvin matkaa ja lukitsi itsensä selkeästi välillä lilluvaan.. no johonkin. Olisiko se ollut jotein vesikasvillisuutta tai vastaavaa. Siinä otin koiraan uudelleen huomion kun se näytti hämmentyvän, kun maali ei taas ollutkaan siinä missä se sen ajateli olevan. Aava luotti tässä kohtaa ohjaajaansa ja jatkoi matkaansa eteen, kylläkin poikkesi tässä kohtaa linjalta ja päätyi enemmän oikealle maalista katsottuna. Siitä sitten ohjasin sen vasemmalle ja lähihaku-pilli kivien likellä. Siinä koira hetken metsästeli ja dami talteen.

Vähän hakua olosuhteiden pakosta

Hakua ei sinänsä ollut tarkoitus tehdä, mutta koska liivin taskusta oli lipsahtanut yksi dami kadoksiin siirtymisessä, päätin koettaa sen Aavan kanssa löytää. Varalta otin pari damia liivin taskuun, jos sattuisi käymään niin köpelösti ettei damia löytyisikään saisi Aava silti noudon. Lähdimme Aavan kanssa haravoimaan alueita, joista oli kuljettu. Hieman hankalaa oli tarkkaan kahlata paikkaa, josta toinen oli mennyt aiemmin ja emme tainneet risujen määrästä päätellen aivan samaa reittiä kulkeakkaan. Kävimme uoman toisellakin puolella etsimässä, vain todetaksemme ettei se ole siellä. Aava haki ja juoksenteli heinässä täydessä vaudissa. Se kävi jossain kauempanakin katselemassa. Pari kertaa heitin sen huomaamatta damin heinään, jotta se saisi onnistumisiakin juoksentelullaan. Selvästi se antoi sille aina lisää puhtia. Mukava oli nähdä, että se oli uimassa jopa uoman yli toisaalla etsiessään. Välillä otin sitä pois matkalta, kun se oli tavallaan menossa väärälle alueelle. Mene ja tiedä miten se vaikutti koiraan. Innokkaasti se kuitenkin jatkoi aina hakua. Palasimme takaisin päin ja menimme pitkälti reunoja pitkin. Aava sai tehdä hyvää hakua heinässä ja kappas.. sieltähän se sitten yhtäkkiä tuli hukassa olevan damin kanssa.. ja ihan alkupäästä reittiä.. :D Hieno juttu..eikä missään nimessä ollut turha/huono reissu siellä kahlata. Koira sai vain lisää sinnikkyyttä ja kokemusta.

Seitin ohut onkin se asia

Nyt sitten pääsen tuohon otsikkoon.. se ei edes seitin ohuesti liity tähän kirjoitukseen, vaan pitää sisällään kaiken tuona päivänä ja tämän kesän aikana esille tulleet ajatukset. Usko koiraan, usko itseensä.. toivo parempaan.. toivo oppiseen ja kehittymiseen. Se miten ylpeä olo voi itselle tulla kun näkee koiran menneen todella paljon eteenpäin. Ehkä se on ikänsä puolesta kasvanut.. ehkä sen kanssa on tehty asioita paljon oikein tänä kesänä. Ehkä tehtiin viime kesänäkin, mutta se ei koirana ollut vielä valmis vastaanottamaan niitä, ehkä sillä oli lukko, joka vaati kasvua ja lisää kokemusta auetakseen. Nyt Aavan kanssa vesijuttujen treenaaminen on tuntunut iloiselta hommalta, varmemmalta. Ei ole haitannut jos joku asia menee hieman pieleen.. otetaan uudelleen.. tai annetaan sen mennä vähän "sinnepäin" se teki kuitenkin hyvin. Viilataan seuraavalla kerralla, kyllä se oppii. Rakkaus koiraan, lajiin ja ystäviin.. <3 Se suuri tunne, että haluaa mennä pian uudelleen treenaamaan ystävien kanssa.

Aava tutkailee maastoja.

Markit tulivat tuplana rastien tietämille. Niiden jälkeen Aava lähetettiin linjalla nuolen osoittamaan suuntaan. Kivi näkyy kuvassa vasemmalla puolella.