Treenejä ja Kemin koe

Treenit Aavan kanssa ovat sujuneet hyvin. Enimmäkseen sen kanssa on tehty vesitreeniä, koska se on ollut se meidän kompastuskivi. Veteen on tehty ohjauksia eri variaatioilla. Pientä viilausta vaille, mutta selkeästi on menty eteenpäin. Aava ui hyvin ja rauhassa. Se ottaa vedessä hyvin ohjausta ja damit on saatu talteen. Välillä on pitänyt vähän vääntää ja harjoitella itse mitä kannattaa varoa sen kanssa. Likelle rantaa ei passaa päästää ja välillä pitää ottaa selkeästi etäisyyttä niihin ohjaamalla koiraa keskemmälle vesialuetta. Vielä vedessä pysäytyksen jälkeen eteen lähetyksiä pitää sen kanssa treenata enemmän. Se tuppaa välillä kääntymään sivuille niissä.

Viikko sitten kävimme Sangiksessa treenaamassa Bosse ja Kristiinan kanssa. Taidettiin Aavan kanssa molemmat kokea ahaa-elämyksiä, joten treenit meni aika nappiin siinä mielessä. Koirille tehtiin damijonoa vedessä sekä muutamia yksittäisiä maaleja, joita sitten vuoronperään otettiin. Aava teki hienosti kohdan, jossa se nousi saarekkeeseen, josta oli edellisen damin noutanut. Siitä koiran piti jatkaa vielä matkaa uudelleen veteen. Aava roiskautti mukisematta sinne ja nouti damin. Tuli vielä samaa reittiä takaisinkin. Hienoa. Tuolla sain hyvin myös treenattua sitä taakse lähetystä vedessä. Aava sahasi hetken molemmille sivuille, kunnes kai ymmärsi ettei vaihtoehtoa ollut. Sivut oli koluttu ja oli hetki kuunnella mitä se emäntä oikeasti sanoo. Hyvin lähti Aava sitten vihdoin uimaan pois päin ja dami talteen. :)

Kalixin treenien lisäksi on käyty treenaamassa Ahvenjärvellä, putken suulla ym. Kaikissa vesi on ollut pääelementti. Lisäksi on tehty maalla joitain markkeerauksia ja jopa ohuesti hakua. Markkeerauksia käytiin tekemässä Vähämaan niityillä, joka onkin siihen mitä mainioin. Heinä on jo kasvanut niitylle sen verta, ettei koira silmillään löydä dameja, vaan sen pitää jo vähän nuuskiakkin. Hyvin teki Aava markkejakin. Joissakin piti hieman avustaa, mutta alun sähellyksen jälkeen se noudot alkoivat parantua.

Useiden treenien jälkeen ajatus kokeeseen menosta ei tuntunut niiiiin kamalalle. Meidän seuraava koitos oli Kemissä, oman seuran järjestämissä kokeissa. Lauantaina jännitimme tuttujen koitoksia taippareissa. Mukavasti tekivät koirat töitä ja menivät mallikkaasti läpi. Sari&Vaalo, Markus&Utu sekä Pekka&Jekku olivat ne päivän odotetuimmat, muiden lisäksi. Vaalo ikäväksi rikkoi riistan, joten sen läpäiseminen siirtyi, mutta Utu ja Jekku esittivät hyviä taipumuksia läpäisten kokeen. ONNEA pojat sekä muut läpäisseet! Sitten vain alo-treeniä.

 

Koeaamu

Meidän koeaamu valkeni sunnuntaina. Ohjaajalla oli taas perhosia vatsassa, mutta kun näin kokeen sain hieman ajatuksia kokoon. Koe tuntui olevan suoritettavissa. Koe oli parikokeena. Meillä parina oli Tenkka ja Sälli. Rauhallinen parivaljakko, joiden kanssa oli helppo olla kokeessa. Mikko oli suunnitellut kokeen alkavaksi ykkösmarkkeerauksella hakkuuaukiolle. Se tehtiin korpilla. Aava aloitti pienemmällä numerolla sillä, jonka jälkeen se meni pressun taakse odottamaan toisen koiran suorittaessa myös ykkösen sekä linjakakkosmarkit sekä vesiohjauksen. Sen jälkeen oli Aavan vuoro. Sydän hakkasi kahtasataa kun markit oli tippuneet ja Aava lähti noutoon. Hienosti se ne kuitenkin selvitti itse. Jälkimmäisellä se joutui vähän hakemaan lokkia, mutta luotti onneksi itseensä ja kaivoi sen ylös. Mikä helpotus oli nähdä Markus veneessä peukku ylhäällä ja hetken kuluttua koira matkalla takaisin linnun kanssa. Siitä seuraavaksi vesiohjaus. Siinä oikeastaan suurin asia oli saada koira sievästi veteen. Lähetys oli hieman kauempaa maalta, joten koiralla oli hyvin aikaa keksiä matkalla veteen oikkuja, jos oli keksiäkseen. Rantaheinikon jälkeen koiran piti edetä oikeastaan vain pieni pätkä, jotta se jo saattoi saada haju/näköhavainnon maalista. Lähetyksessä halutti lähes laittaa silmät kiinni.. käsky.. ja koira lähti matkaan. Se tuli heinään ja hoplaa.. loiskis.. sinne män.. :D jee!! Ei vatulointia rannassa. Siitä se sitten jatkoi uintiaan kohti keppeissä kiinni olevia lintuja. Mikä hieno tunne. Aava oli suorittanut juuri ne kohdat kokeesta, joita eniten jännitin. Jännitin toki kaikkia osa-alueita, mutta omasta mielestä nuo tuntuivat kriittisiltä ja niissä halusin onnistua sen kanssa. Seuraavaksi tehtiin sitten vuoronperään hakua. Riistoina oli maalla variksia ja kosteikolla lokkeja. Hyvin koirat niitä sieltä kaivoivat. Määrässä en ole enää ihan varma, mutta olisiko ollut 6 per koira...?
Vihdoin tuomari kehoitti kytkemään koirat ja koe päättyi.

Kokeesta jäi itselle hyvä fiilis. Ja kun tuomari Vesa Turunen vielä loppupuhuttelussa käytti sanoja "erinomaista" ja  "varmaa".. sekä mainitsi Aavan olleen kokeen ainoa koira joka mm. palautti hakualueen riistat veden ylitse, niin olo oli kyllä mukava. Siitä sitten siirryttiin autoille odottelemaan alokasluokan jälkien vetoa sekä palkintojen jakoa. Meidän paperi jaettiin viimeisenä ja ykkösenhän se Aava sieltä sai. :) Aivan mahtavaa! En aivan olisi uskonut, että saamme kauden ensimmäisestä nome-b kokeesta ykkösen. Lähinnä kuvittelin sen olevan likellekkään mahdollista vasta syksymmällä. Toisaalta.. onhan se jo heinäkuu. Silti tuntuma on ettei vielä ole ehditty treenata tarpeeksi. Täällä edes kunnolla vesiheinät kasva eikä lumpeet lillu.

Seuraavaksi lähdemme Aavan kanssa kenneltreffeille Björkforsiin ja Rovaniemen koe on sitten elokuun puolella. Eli niitä jännittämään. Kiitos Timpalle meidän treenauksesta, positiivisesta ja siitä negatiivisestakin palautteesta.. sekä tietenkin muille treenikavereille ja ajatusten vaihtajille. Ne tulevat tarpeeseen, eikä ilman niitä olisi tätäkään kehitystä meissä.

Kemin Avo-koe, ohjausriistan palautus. Kuvan ottanut Vuokko Matero. Kiitos Vuokolle kuvasta.

 

 

 



Aava AVO1. :)