Olemme Aavan kanssa päässeet kivasti jahtiin nyt lähiaikoina. Ihan älyttömän hienoa. Koira on saanut tehdä töitä ja saanut samalla arvosta kokemusta. Kuin myös emäntä.
Osa noudoista on ollut perus-simppeleitä markkeja tai sitten olen linjalla koiran laittanut noutoon, mutta esimerkiksi eiliset tiputukset alkoivat olla koiralla ja ohjaajalle haasteellisia. Ei mahdottomia kuitenkaan. Haasteellisia niistä teki pitkä matka, johon ne ammuttiin, ylle laskeutuva illan hämärä, joka lopulta oli jo itse pimeyttä ja se, että linnut saattoivat jäädä raanaan. Tällöinhän ne nopeaa vaihtavat hiippakuntaa ja ovat koiralle haasteellinen hakea. Sukeltaneesta linnusta ei taida juuri hajua jäädä ja lintu voi lopulta olla missä vain. Hyvää treeniä koiralle hakea niitä, vaan pitäisi myös löytää. Huonoin variaatiohan on, etä koira tulee tyhjänä pois. Aavan sai linjalla etenemään kyllä tarpeeksi kauas, mutta ohjata sitä ei voinut. Koiran olisi hyvinkin itsenäisesti pitänyt työskennellä ja edetä loppumatka. Koska en nähnyt enää mitä ja miten koira töitä siellä pimeässä teki, on vaikea sanoa laadusta mitään.
Lintuja tuli ylös eilen kai sen 11 yksilöä. Osa raanasta, osa kuolleena. Tahti oli kuitenkin lähinnä se, että kun koira tuli niin se meni. Aava alkoi näyttää jo hyvinkin väsyneelle loppuajasta ja se mielestäni näkyi hieman sen "kuulossa".. toinen vaihtoehto mitä mietin niin oli myös, ettei se enää nähnyt ohjeita. Meillähän ei käytössä ole vasenta ja oikeaa... vain suunta ja "jo".
Hieman kritisoin koiraani siinä, kun alueelle ainakin se pari lintua jäi raanaan, mutta kaipa se pitäisi olla ihan tyytyväinen, että sen 11 muuta se nouti. Kehittynyt Aava kuitenkin on tämän syksyn aikana tällä(-kin) saralla. Kuten eilen ampujien kanssa juteltiin, se tekee hieman itsenäisemmin töitä, eikä vain ohjaajalähtöisesti. Jännä tietenkin nähdä kuinka se näkyy sitten kokeessa. Voiko saada hyvän metsästyskoiran ja hyvän koekoiran.. vai antaako ja ottaako ne molemmat toisistaan jotain.
Aavan juoksuja odotellaan. Ne pitäisi tosiaan alkaa puolen kuun tienoilla, mutta saas nähdä. Meillähän olisi omiin kokeisiinkin meno samoilla huudeilla kuin viime vuonna on juoksu epäonnisesti alkanut. Nyt vain ei ehkä harmittaisi vaikka jäisi koe sen takia käymättä. Treeniä vain tarvisi kovasti tällä viikolla ja koiran näppeihin ottamista, jotta kokeisiin voisi lähteä jännittämättä, että mitäs se Aava siellä puuhaileekaan.. :D Voihan se toki puuhailla siellä muutenkin vaikka ja mitä, mutta pieni treeni ei silti olisi pahaksi.
Viikonloppuna tein sen kanssa saaressa hyvän vesilinjan kaslikkoon. Lähetys ei vain mennyt aivan ok. Itse lähetin koiran veteen käskyllä "eteen" vaikka olen pitkän aikaa lähettänyt sitä "ut"-käskyllä. Aava jäikin ensimmäisellä lähetyksellä rantaveteen seisomaan.. tuttua hommaa. Käskyn kun vaihdoin seuraavalle lähetykselle, niin sinne män (tiedä onko todellinen syy se käskyn vaihto vai tarmokkaampi lähetys). Pitkän matkaa avovedessä, ohjaus ohi kaislikosta, johon se olisi suureesti halunnut mennä ja taas eteen seuraavaan kaislikkoon. Olipa itsellä hyvä mieli kun sen sai onnistumaan.
Sunnuntaina käytin lapsityövoimaa hyväksi ja laitoin veljenpojan ja Ickyn töihin. Kävimme heittelemässä Aavalle tuplamarkkeja pajusaaressa. Hyvin pojat heitti ja hyvin Aava teki töitä. Yhdellekkään markille ei tarvinnut ohjata, vaan koira hoiti ne itse. Jos oikein haluaa hifistellä niin oikealle lähtiessä koira olisi voinut mennä suorampaa veteen. Nyt se meni pienen matkaa heinikossa ja siitä suoristi menonsa. Tilanne oli kuitenkin niin nopea, etten ehtinyt asiaan puuttua.. ja toisaalta olisiko ollut kannattavaakaan. Markki olisi saattanut kärsiä siitä.
Hyvällä mielellä sai siis maanantaiaamuna ajella töihin. Miettiä kaikkia jahtitapahtumia lähiajoilta, treenejä ja muita tapahtumia viikonlopulta. Mietin myös kuinka huippu tyyppejä ja ystäviä on mun elämässä ja ympärillä. Aloittaen pelkästään tietenkin omasta äidistä jne, mutta siis muutenkin. Moni asia jäisi kokematta ilman heitä. Viikonloppu vierähti siis kaikilta osin hyvässä seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti